Tekijä: Iida Putkonen

OYY:n edustajistovaalien tulos julki: kokoomus palaa tauon jälkeen vaalivoittajana edustajistoon, humanistit ja kasvatustieteilijät menettivät eniten paikkoja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien tulos on ratkennut. Tulos julkistettiin keskiviikkoiltana 6. marraskuuta. Illan vaalivoittaja on Opiskelevat Kokoomusnuoret, joka sai nyt edustajistoon neljä paikkaa. Kokoomuksella ei ollut kaudella 2017–2019 yhtään edustajaa. Tekniikan ja Talouden vaalirengas (TeTa) sai 1171 äänellä yhden lisäpaikan, ja sillä on uudessa edustajistossa 14 edustajaa. Vaalirenkaaseen kuuluu neljä vaaliliittoa: Kylterien vaaliliitto sai viisi […]

Uutiset

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien tulos on ratkennut. Tulos julkistettiin keskiviikkoiltana 6. marraskuuta.

Illan vaalivoittaja on Opiskelevat Kokoomusnuoret, joka sai nyt edustajistoon neljä paikkaa. Kokoomuksella ei ollut kaudella 2017–2019 yhtään edustajaa.

Tekniikan ja Talouden vaalirengas (TeTa) sai 1171 äänellä yhden lisäpaikan, ja sillä on uudessa edustajistossa 14 edustajaa. Vaalirenkaaseen kuuluu neljä vaaliliittoa: Kylterien vaaliliitto sai viisi paikkaa, Prosessi-Tuotanto-vaaliliitto kolme paikkaa, Ympäristö-Kone-Arkkitehtuuri -vaaliliitto neljä paikkaa ja Tieto-Sähkö-Hyvinvointi -vaaliliitto kaksi paikkaa.

Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirenkaalla (HuKa) oli kaudella 2017–2019 yhdeksän edustajaa: neljä Humanistisen vaaliliiton ja viisi Kansankynttilöiden vaaliliiton edustajaa.

HuKa ei ollut näissä vaaleissa enää ehdolla. Uusi Poikkitieteellinen vaalirengas sai nyt viisi edustajaa: Humanistisella vaaliliitolla on yksi paikka, Kasvatustieteellisten alojen vaaliliitolla kaksi ja uudella Shared voices -vaaliliitolla kaksi. HuKaan verrattuna PoVa siis menetti neljä paikkaa.

Kontinkankaan vaaliliiton seuraaja Lääketieteellinen vaaliliitto säilytti viisi paikkaansa. Samaten paikkansa säilyttivät ennallaan Tieteellisten vaaliliitto (5 edustajaa), Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto (3 edustajaa) ja Vihreä vaaliliitto (1 edustaja).

Oulun Akateemiset Perussuomalaiset menetti ainoan paikkansa.

Oulussa vaalien ääniharava on Paavo Koho (Opiskelevat Kokoomusnuoret -vaaliliitto) 149 äänellä. Toiseksi eniten ääniä sai Lääketieteellisen vaaliliiton Eelis Palokangas (96 ääntä), kolmanneksi eniten Shared voices -vaaliliiton Bruno Gioia Sandler (85 ääntä).

Äänestysprosentti nousi, mutta jäi tavoitteesta

Oulussa edustajistovaalien äänestysprosentti oli näissä vaaleissa 29,3. Äänestysinto nousi hieman edellisvaaleista, jolloin äänestysprosentti oli 28,4. OYY:n omana tavoitteena oli kuitenkin nostaa äänestysprosentti 40:een, joten tavoitteesta jäätiin.

”Aina on pieni pettymys, ettei päästä tavoitteeseen. Mutta toisaalta tavoite olikin asetettu korkealle. Hieno asia on, että vaikka ehdokkaiden määrä laski, parannettiin kuitenkin [äänestys]prosenttia. Se luo uskoa siihen, että opiskelijaa kiinnostaa vaikuttaminen. Hienoa, että Oulussa jaksetaan äänestää ja vaikuttaa myös sillä tavalla”, sanoo keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Emilia Käsmä. Hänestä OYY:n panostaminen sähköiseen vaaliviestintään näkyy prosentin paranemisessa.

Vaalit järjestettiin Oulussa toista kertaa pelkästään sähköisenä. Hyväksyttyjä ääniä annettiin yhteensä 3241, tyhjiä ääniä annettiin 13 kappaletta. Äänioikeutettuja oli 11 097.

Ensimmäisenä äänestyspäivänä 1.11. vaaliliittojen nimet näkyivät vaalijärjestelmässä parin tunnin ajan väärin: nimien tilalla näkyi kello 9–11 sekavia kirjain- ja numerosarjoja.

”Keskusvaalilautakunta päätti, ettei äänestysaikaa tarvinnut pidentää, sillä ongelmankin ajan ehdokkaiden nimet näkyivät koko ajan oikein”, Käsmä sanoo.

Myös sähköiseen vaalijärjestelmään piti lisätä muutama puuttuva äänioikeutettu henkilö manuaalisesti.

Toisin kuin aiempina vuosina, OYY ei järjestänyt tänä vuonna vaalivalvojaisia. Miksi?

”Voi olla, että tässä on ollut tietokatkos keskusvaalilautakunnan ja muiden OYY:n toimijoiden kesken.  Keskusvaalilautakunnan pitää istua kokouksessa vaali-illan ajan. Siitä, että esimerkiksi hallitus voisi järjestää vaalivalvojaiset ei päätetty tarpeeksi ajoissa, eikä valvojaisia ehditty järjestämään niin lyhyellä varoitusajalla”, Käsmä muotoilee.

”Ilmeisesti kuitenkin ainakin osalla vaaliliitoilla on ollut omia vaali-iltoja, niin on ollut yhteisöllisyyttä, vaikka isoa yhteistä vaali-iltaa ei päästykään viettämään.”

Edustajistovaaleissa opiskelijat valitsevat edustajat Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 37-henkiseen edustajistoon. Edustajisto on OYY:n ylin päättävä elin, joka linjaa esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmaksun suuruudesta ja siitä, miten rahat käytetään.

 

Uuden edustajiston varsinaiset jäsenet

TEKNIIKAN JA TALOUDEN VAALIRENGAS

Kylterien vaaliliitto

Olli Joki
Joona Pulkkinen
Kalle Kaisko
Anni Niemelä
Antti Pennala

Prosessi-Tuotanto -vaaliliitto
Sini Pekki
Janne Onnela
Antti Johansson

Ympäristö-Kone-Arkkitehtuuri -vaaliliitto
Nita Lindfelt
Roope Utriainen
Marjut Hautamäki
Timo Veijola

Tieto-Sähkö-Hyvinvointi -vaaliliitto
Janne Kilponen
Jenna Onnela

 

Lääketieteellinen vaaliliitto
Eelis Palokangas
Tapani Laine
Anni Vakkuri
Sylvia Myller
Ulla Heikkilä

 

Opiskelevat Kokoomusnuoret -vaaliliitto
Paavo Koho
Eerik Silvén
Lotta Karjalainen
Peppi Kinnunen

 

Tieteellisten vaaliliitto
Petra Nieminen
Eevasisko Mehtätalo
Tom-Erik Toikka
Teemu Virtanen
Niina Lundén

 

POIKKITIETEELLINEN VAALIRENGAS

Humanistinen vaaliliitto
Timi Kärki

Kasvatustieteellisten alojen vaaliliitto
Salla Karhunen
Jarkko Impola

Shared voices electoral alliance
Bruno Gioia Sandler
Roosa Heinonen

 

SOLIDAARINEN VAALIRENGAS
Vihreä vaaliliitto
Aino-Kaisa Manninen

 

KESKUSTAOPISKELIJOIDEN JA SITOUTUMATTOMIEN VAALILIITTO
Jere Karjula
Eveliina Leskelä
Miriam Putula

 

Lue lisää vaaleista OYY:n sivuilta.

 

Muokattu 6.11.2019 kello 22.00: Korjattu väärä tieto koskien ääniharavan titteliä: vaaleissa eniten ääniä sai Paavo Koho, ei Eerik Silvén.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Uutiset

Anni Hyypiö

Oudot instrumentit saavat pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

"Minusta on jännittävää, ettei kukaan kykene tarkasti ennustamaan, mikä on elektronisen musiikin seuraava suunnannäyttäjä", kirjoittaa Helmi Juntunen.

Kolumni Kulttuuri

TEKSTI Helmi Juntunen

TR-808 ja TB-303. Nämä kirjainyhdistelmät kuulostavat kenties kryptisiltä, mutta monille elektronisen musiikin ystäville, kuten minulle, nuo nimet ovat erittäin tuttuja.

Ensimmäinen on rumpukone, toinen taas on bassosyntetisaattori. Kumpaakin japanilaisen Roland-yhtiön valmistamaa syntetisaattoria pidettiin aikanaan outona, jopa kelvottomana.

Rockbändin rytmiosioita, eli akustisia rumpuja ja bassoa, korvaamaan suunnitellut laitteet eivät kuulostaneet juurikaan esikuviltaan. Niissä oli kuitenkin omalaatuista viehätystä. Tarvittiin vain muutama kokeilunhaluinen muusikko tuomaan instrumenttien potentiaali esiin ja nostamaan ne muidenkin kuin meidän synanörttien tietoisuuteen.

Etenkin TR-808 on saavuttanut laajan kulttisuosion ja tullut pysyväksi osaksi elektronisen musiikin äänenmaisemaa. Usein sen tärkeyttä elektroniselle musiikille on verrattu sähkökitaran asemaan rock-musiikissa ja sitä onkin emuloitu ja versioitu loputtomiin. Molemmat syntetisaattorit ovat olleet esimerkiksi teknon ja housen kehityksessä erittäin tärkeitä. Useat oululaiset opiskelijatkin kuulevat TB-303:a joka vappu – ainakin minun korvieni mukaan sitä on käytetty Imperion kappaleella Amor Infinitus.

 

Mielestäni ei ole oleellisinta, mikä soitin on noussut ikoniseen asemaan, vaan oleellista on, mikä tekee soittimesta niin aikaa kestävän kuin vaikkapa TR-808 – ja voisiko mikä tahansa soitin nousta yhtä suosituksi?

Omaleimaisuus voisi olla yksi suosion syy, matala hinta kenties toinen. Soittimet, joilla voi helposti ja suhteellisen pienellä rahallisella panostuksella luoda uudenlaista musiikkia, vetoavat muusikoihin. Soittimen hinta kohoaa arvostuksen myötä, jolloin pienen budjetin toimijat siirtyvät etsimään uusia.

 

Mainitut soittimet ovat kuitenkin peräisin 80-luvulta ja ne ovat vakiinnuttaneet asemansa jo ajat sitten. Mikä nykypäivän syntetisaattori voisi nousta tulevaisuuden TR-808:ksi?

Itse vastaan, että tuskin mikään. Suuri osa syntetisaattorivalmistajista pelaa varman päälle ja keskittyy varioimaan menneitä hittisoittimia. Siten uudet innovaatiot ovat harvassa.

Minusta on jännittävää, ettei kukaan kykene tarkasti ennustamaan, mikä on elektronisen musiikin seuraava suunnannäyttäjä. Asiaa pohtiessaan on vaihtoehtoisten tulevaisuuksien äärellä.

Uskaltaisin kuitenkin mennä takuuseen siitä, että tulevaisuus kuulostaa joltain, mitä en osaa edes kuvitella.

Julkaistu

SHARE

Helmi Juntunen

Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.

Lue lisää:

Kolumni Kulttuuri

Helmi Juntunen

Älä anna vyyhdin lamaannuttaa, tee yksikin teko

"Niin kauan kun vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten ole menettänyt kaikkea toivoa", kirjoittaa Juhani Kenttä.

Kolumni

TEKSTI Juhani Kenttä

Lokakuun puolivälissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamat Unicafe-ravintolat julkistivat aikomuksensa lopettaa naudanlihan tarjoilun ensi helmikuussa. Päätöksen taustalla on halu pienentää hiilijalanjälkeä.

Uutista seuranneesta keskustelusta saattoi bongailla kirjavan kavalkadin jo hyvin tutuksi tulleita vastalauseita. Niistä ehdoton inhokkini on se, jossa vähätellään mitä tahansa tekoa julistamalla, että yksittäisillä teoilla ei ole mitään merkitystä. Tässä tapauksessa yhden ruoka-aineen kieltämisellä ei yksistään hillitä ruoantuotannon päästöjä merkittävästi, koska kyseinen asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ei kai kukaan niin väittänytkään. On se kuitenkin askel eteenpäin.

 

Itse ajattelen ilmastonmuutosta jotakuinkin päivittäin. Ahdistun säännöllisesti ja kyseenalaistan, onko perusteltavissa ylläpitää toivoa elinkelpoisesta tulevaisuudesta.

Yllä mainitun kaltaiset kommentit eivät varsinaisesti lievitä ahdistustani, mutta jotain ne tekevät. Ne ärsyttävät. Se tarkoittanee ainakin sitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt tilannetta tyystin lohduttomana ja vaipunut apatiaan.

Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään? Harva niistäkään teoista taitaa tapahtua tyhjiössä ilman vaikutusta ympäristöönsä, vaikka se ei olisikaan välittömästi ilmeistä. Aivan kuin yrittäminen itsessään ja siihen uskominen olisi jotenkin noloa. Aina kai kannattaa edes yrittää.

Oma tuore yritykseni tehdä jotain konkreettista oli se, että tein kertalahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että jokainen lahjoitus käytetään metsien suojelualueiden ostoon. Yhdellä eurolla ostaa ”itselleen” kaksi neliötä suomalaista ikimetsää, joka sitoo hiiltä hiilinieluksi ja tekee niin osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuulen jo päässäni kaikki vastalauseet tähänkin. Se oli mittakaavassaan täysin mitätön teko. Mikset käyttänyt rahaa johonkin vielä järkevämpään? Tuo toinen haitallinen tekosi kumoaa tämän. Kyllä tämä on vain hyvesignaloijan jeesustelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä.

Itse en tiennyt suojelumahdollisuudesta ennen kuin satuin lukemaan yksittäisen twiitin aiheesta viime keväänä. Vaikka se ei saanut minua toimimaan heti, jonnekin ajatus jäi selvästi kytemään.

 

Jos yksikin tämän lukija päätyy nyt tai myöhemmin googlaamaan Luonnonperintösäätiön toimintaa, on tämänkin kirjoittamisella ollut jotain arvoa.

Ja niin kauan kuin nuo vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten itsekään ole menettänyt kaikkea toivoa.

Julkaistu

SHARE

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

Kolumni

Juhani Kenttä

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän välitän

"Väitän, että vaikeina aikoina tarvitsemme juuri yrittämistä. Sitä, että välittää asioista. Sitä, että pitää asioita tärkeinä. Sitä, että jaksaa rakentaa hajottamisen sijaan", kirjoittaa Anni Hyypiö pääkirjoituksessaan.

Kolumni Pääkirjoitus

TEKSTI Anni Hyypiö

Marraskuuta on totuttu pitämään pimeyden kuukautena. Tätä tekstiä kirjoittaessani Oulussa päivän pituus on seitsemän ja puoli tuntia. Aurinko tuntuu vain käväisevän hetkellisesti taivaalla, ja yhtä lailla pimeää on yliopiston pääoven avatessa ja sulkiessa.

Synkältä on silti tuntunut jo pitkään ennen marraskuuta. Huonoja uutisia ryöppyää ilmoille aiheesta kuin aiheesta. Ihmiset jatkavat mieletöntä sikailuaan niin somessa kuin tosielämässäkin. Ilmastonmuutosta koskevat ennusteet nostavat kylmän hien otsalle.

Tänä syksynä kaipaan valoa ehkä enemmän kuin koskaan.

 

Kun puhun valon tarpeesta, en puhu jouluvaloista tai kirkasvalolampuista, vaikka marraskuun lopussa seitsemättä kertaa järjestettävän Lumo-valofestivaalin teokset mieltä sinänsä valaisevatkin.

Mielestäni pimeyden voittamiseen tarvitsemme ennen kaikkea toivoa, lupausta paremmista ajoista.

En tarkoita sitä, että tarvitsisimme tähän maailmaan yhtään enempää korneja mietelauseita tai karmeita latteustsemppauksia. En sitä, että kielteisestä asiasta etsittäisiin aina väkisin jokin hopeareunus. Enkä varsinkaan sitä, että ikävistä asioista kirjoitettaisiin vain kivoja ja piristäviä juttuja, vaikka tätäkin minulta on toimittajana toivottu.

Mielestäni tarvitsemme realistista ja todenmukaista tietoa siitä, kuinka asian tila on, mutta myös kannustusta toimia muutoksen eteen. Esimerkkejä siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa omalla toiminnallamme, ja lisää motivaatiota toimia muutoksen eteen.

 

Nihilistisessä lamaantumisessa on oma vinha viehätyksensä. Olen itsekin vaalinut pitkään ja hartaasti omassa elämässäni kainuulaisen verenperinnön tuomaa “mitäpä se hyvejää” -asennetta. Sen voi ulottaa oikeastaan mille tahansa elämänalueelle, kaiken voi aina ennakkoon torjua muutamalla sanalla: miksi edes yrittää, pieleen menee kuitenkin. Asenne suojelee ikäviltä kolhuilta: kun ei edes yritä, ei joudu koskaan pettymään.

Silti väitän, että vaikeina aikoina tarvitsemme juuri yrittämistä. Sitä, että välittää asioista. Sitä, että pitää asioita tärkeinä. Sitä, että jaksaa rakentaa hajottamisen sijaan.

Nuorempana pidin asioista välittämistä nolona. Oli viileää olla välinpitämättömän epäkiinnostunut kaikesta – maailman tilasta, muiden mielipiteistä, siitä, oliko oma käytös satuttavaa vai ei. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän välitän.

 

Kaipaan siis valonliekkejä, merkkejä valosta pimeyden keskelle. En niinkään vain hyviä uutisia (vaikka niitäkin on mukavaa kuulla), vaan vakuutusta siihen, että asioille voi vielä tehdä jotain. Luottamusta siihen, että asiat voisivat olla vielä paremmin, ja että haluamme tehdä asialle yhdessä jotain.

Sillä miten voisimme jatkaa huomiseen, ellemme uskoisi siihen, että asiat voisivat olla myös paremmin? Jos kaikki menee vain jatkuvasti, poikkeuksetta ja vääjäämättömästi päin helvettiä, miksi vaivautuisimme enää puuttumaan mihinkään?

 

Toivo ja toiveet ovat myös vuoden viimeisen printtilehden teema. Lehdessä kysyimme muun muassa sitä, mikä herättää tutkijoissa toivoa.

Essi Erkkilä kirjoittaa vain printtilehdessä julkaistavasta jutussa siitä, miksi SYL:n esitys opiskelijoiden lomantarpeesta – eli toive paremmasta nykyhetkestä – kirvoitti niin valtavan julkisen raivon. Anca M. Catana kirjoittaa oululaisopiskelijoiden tulevaisuudenhaaveista, Filip Polák taas siitä, onko suomen kielen oppiminen mahdollista.

Toivon sinulle valoa syksyysi, hyvä lukija.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kolumni Pääkirjoitus

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilasteatterin zombimusikaalille IIKKA-palkinto

Oulun ylioppilasteatterin zombimusikaali Selonteko vuoden 1672 tapahtumista on saanut tämän vuoden IIKKA-palkinnon. Palkinnon jakaa vuosittain IIK!!-kauhuelokuvafestivaali suomalaista kauhukulttuuria edistäneelle teokselle, henkilölle tai taholle. Palkinnon saajan valitsee Iikkuvat ry:n hallitus. Zombimusikaalin käsikirjoitti ja sävelsi Jussi Moilanen ja ohjasi Matias Tapaninen. Musikaalia esitettiin Oulussa Valvenäyttämöllä keväällä 2019. Lehden arvio teoksesta löytyy tämän linkin takaa. IIKKA-palkintoa on jaettu vuodesta 2007. […]

Kulttuuri Uutiset

TEKSTI Anni Hyypiö

Oulun ylioppilasteatterin zombimusikaali Selonteko vuoden 1672 tapahtumista on saanut tämän vuoden IIKKA-palkinnon. Palkinnon jakaa vuosittain IIK!!-kauhuelokuvafestivaali suomalaista kauhukulttuuria edistäneelle teokselle, henkilölle tai taholle. Palkinnon saajan valitsee Iikkuvat ry:n hallitus.

Zombimusikaalin käsikirjoitti ja sävelsi Jussi Moilanen ja ohjasi Matias Tapaninen. Musikaalia esitettiin Oulussa Valvenäyttämöllä keväällä 2019. Lehden arvio teoksesta löytyy tämän linkin takaa.

IIKKA-palkintoa on jaettu vuodesta 2007. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin Heikki Timoselle, IIK!!-festivaalin alkuunpanijalle. Viime vuonna palkinnon sai Flow Productions –ryhmä immersiivisestä performanssiteoksesta The Secret Garden.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kulttuuri Uutiset

Anni Hyypiö

Abipäivät täyttävät taas Linnanmaan, erityisesti ravintola Napa voi olla ruuhkaisa – hae Oulun ylioppilaslehden ständiltä uunituore printtilehti!

Tiedoksi Linnanmaalla kulkeville: keskiviikkona 6.11. ja torstaina 7.11. kampuksella riittää ruuhkaa. Syynä ovat yliopistolla järjestettävät Abipäivät. Opiskelijamarkkinointitapahtuma on käynnissä molempina päivinä kello 9–15. Tapahtumaan odotetaan yli 5500 lukiolaista: keskiviikkona  3500 kävijää ja torstaina 2000 kävijää. Tapahtuma-alueena toimii Väylä Virransillan alusta ravintola Foobarin edustalle asti. Yliopiston mukaan Abipäivien kävijöitä on ohjeistettu ruokailemaan ensisijaisesti ravintola Napassa,  joten ruuhkia […]

Uutiset

TEKSTI Anni Hyypiö

Tiedoksi Linnanmaalla kulkeville: keskiviikkona 6.11. ja torstaina 7.11. kampuksella riittää ruuhkaa.

Syynä ovat yliopistolla järjestettävät Abipäivät. Opiskelijamarkkinointitapahtuma on käynnissä molempina päivinä kello 9–15. Tapahtumaan odotetaan yli 5500 lukiolaista: keskiviikkona  3500 kävijää ja torstaina 2000 kävijää. Tapahtuma-alueena toimii Väylä Virransillan alusta ravintola Foobarin edustalle asti.

Yliopiston mukaan Abipäivien kävijöitä on ohjeistettu ruokailemaan ensisijaisesti ravintola Napassa,  joten ruuhkia kammoava valitsee jonkun toisen ravintolan.

Abipäivillä ständeilee myös Oulun ylioppilaslehti. Lehden ständillä pääset hakemaan itsellesi uunituoreen printtilehden, kuulemaan lehden teosta päätoimittajalta ja avustajilta, antamaan juttuvinkkejä ja palautetta. Lehden ständi löytyy tänä vuonna ravintola Foobarin edestä.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Uutiset

Anni Hyypiö