Viikon 48 tutkijatapaaminen: Luilla käsiksi kulttuurien rajapintaan

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi kaivelee menneitä. Hän analysoi vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten keskinäisiä ja ihmisten sekä eläinten välisiä suhteita. Arkeologia paljastaa tietoa, joka historiallisista lähteistä puuttuu.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitä tutkit, arkeologian oppiaineen akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi?

Tutkin saamelaisten ja ruotsalaisten välistä koloniaalista kohtaamista arkeologisesta näkökulmasta. Aikajänne on keskiajalta 1700-luvulle. Puhun ruotsalaisista, koska Suomi oli silloin osa Ruotsia.

Tarkastelen tänä vuonna alkaneessa tutkimusprojektissani kulttuurien kohtaamista nimenomaan arkeologisesta näkökulmasta. Yleensä koloniaalista kohtaamista koskevan tutkimuksen lähtökohta on, että saamelaisten kulttuuri on muuttunut ja sopeutunut tilanteeseen. Minun tutkimukseni lähtökohta on, että myös niin sanottujen valloittajien kulttuuri on kohtaamisessa muuttunut.

Tutkimuksen keskiössä on ihmisten eläinsuhde. Keskityn tällä hetkellä poroon, sillä se on kulttuurien rajapinnalla. Aloitan sillä tutkimusprojektin avaamisen.

Mitä eläimet kertovat?

Tutkin arkipäivän ihmisten suhteita eläimiin. Paneudun kysymyksiin, kuten miten poroja pidettiin ja hoidettiin, kuka ne omisti, kuka niiden kanssa oli ja kuka niitä paimensi.

Toisaalta tutkin ihmisten käsityksiä eläimistä. Että miten poronhoidon alku vaikutti siihen, miten eläin nähdään omaisuutena, vai nähdäänkö. Ja miten erilaisena poro nähdään villipeuroihin nähden.

Tutkin myös käsityksiä eläimistä uskonnossa. Tarkastelen, miten kulttuurien kohtaamiset ja elinkeinojen muutokset näkyvät eläinuhrauksissa, joilla on saamelaisten uskonnossa pitkä historia.

Miten selvität ihmisten ja eläinten välistä suhdetta?

Tutkin arkeologisista kohteista löytyneitä eläinten luita. Ensinnäkin katson kontekstia: onko kohde uhripaikka, asuinpaikka, vai joku liesi johon on heitetty ruuantähtiä tai roskia. Sitten katson, mitä eläimiä luuaineistossa on. Katson kaikenlaisia piirteitä: minkä ikäisiä eläimet olivat, oliko niillä sairauksia tai näkyykö luissa jälkiä siitä, että ne kuuluivat esimerkiksi vetoeläimille. Se jättää tietynlaisia jälkiä etenkin sorkkaluihin.

Lisäksi projektissa tehdään radiohiiliajoituksia ja stabiili-isotooppianalyysejä. Isotooppianalyyseistä näkee, mitä eläin on syönyt ja mistä se on alun perin. Se voi kertoa porojen kaupasta eri alueiden välillä. Radiohiiliajoitus paljastaa aineiston ajankohdan.

Miten kulttuurit muuttivat toisiaan?

Saamelaisten ruokakulttuuriin kuuluu konttiluiden syöminen: pitkät luut leikataan pitkittäin ja luuydin syödään niiden sisältä. Samanlaisia luita löytyy myös talonpoikaiskohteista – sekä poron- että lehmänluita. Tulkitsen, että kyseessä on saamelainen ruuanlaittotapa, joka on tullut talonpoikaisasutuksen piiriin.

Toisaalta kirkon ja valtiovallan ulottuminen saamelaisalueelle on vaikuttanut poronhoidon kehitykseen. Valtiovalta toi mukanaan verotuksen. Yhtenä tekijänä poronhoidon kehittymisen taustalla on nähty, että sen avulla oli mahdollista tuottaa enemmän porontaljoja myyntiin ja saada sitä kautta tuloja, joilla maksaa veroja. Toisaalta tuli talonpoikaisporonhoitoa, ja kaupunkien porvarit ja pirkkamiehet käyttivät kauppamatkoillaan vetoporoja.

Saamelaisten uskontoon on vaikuttanut, että tuli valtio ja kristinusko. Se näkyy eläinuhrien dramaattisena vähenemisenä juuri siihen aikaan, kun käännytystyö voimallisemmin käynnistyi saamelaisalueella. 1600-luvulla oli vielä paljon eläinuhreja, mutta sen jälkeen ei.

Miksi tutkit juuri näitä aiheita?

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja menneisyydestä. Ja nimenomaan arkipäiväisistä asioista – mitä ihmiset tekivät, millaisia tavaroita heillä oli. Se ajoi arkeologian pariin.

Arkeologia antaa sellaista tietoa, joka historiallisista lähteistä puuttuu. Nimenomaan arkisista käytännöistä, jotka eivät ole päätyneet historiallisiin dokumentteihin.

Täällä tehdään jonkin verran saamelaisarkeologiaa ja historiallisen ajan arkeologiaa. Näin tässä tutkimusaiheessa mielenkiintoisen yhtymäkohdan niiden välillä.

Psst. Anna-Kaisa Salmi kirjoittaa kollegansa kanssa blogia tutkimuksistaan.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Kasvatustieteilijöille ja humanisteille uudet tilat tiedossa

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta ja humanistinen tiedekunta siirtyvät keskelle Linnanmaan kampusta, Virransillan etelänpuoleiselle alueelle. He tarvitsevat uudet tilat, koska Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa kampukselle kyseisten tiedekuntien sekä eläinmuseon nykyisiin tiloihin. Kasvatustieteiden tiedekunta sijoittuu luonnontieteelliseltä tiedekunnalta vapautuneisiin tiloihin ja osaan nykyisen kemian tiloista. Humanistinen tiedekunta sijoittuu nykyisiin tietojenkäsittelytieteiden sekä elektronioptiikan ja lähialueen tiloihin. Tietojenkäsittelytiede muuttaa vaiheittain Tietotalo […]

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta ja humanistinen tiedekunta siirtyvät keskelle Linnanmaan kampusta, Virransillan etelänpuoleiselle alueelle. He tarvitsevat uudet tilat, koska Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa kampukselle kyseisten tiedekuntien sekä eläinmuseon nykyisiin tiloihin.

Kasvatustieteiden tiedekunta sijoittuu luonnontieteelliseltä tiedekunnalta vapautuneisiin tiloihin ja osaan nykyisen kemian tiloista.

Humanistinen tiedekunta sijoittuu nykyisiin tietojenkäsittelytieteiden sekä elektronioptiikan ja lähialueen tiloihin. Tietojenkäsittelytiede muuttaa vaiheittain Tietotalo I:een, jossa tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan muut toiminnot jo sijaitsevat.

Päätöksen sijoitussuunnitelmasta tekivät siirtyvien tiedekuntien dekaanit 25. marraskuuta. Siirtyville tiedekunnille on haettu mahdollisimman toimivia ja yhtenäisiä tiloja Linnanmaan vapaina olevista tai vapautuvista tiloista.

Eläinmuseon tutkimus- ja näyttelytoiminnan siirtoa suunnitellaan kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Entisessä Snellmanian kirjastossa sijaitseva talouspalveluiden palvelupiste siirtyy alustavan suunnitelman mukaan Telluksen yläpuolelle.

Muutot tapahtuvat vaiheittain vuosien 2017–2018 aikana.

Valitut sijoitusvaihtoehdot mahdollistavat toimivat, tiedekuntien erityispiirteet huomioivat sekä taloudelliset ja aikataulun kannalta järkevät tilaratkaisut.

Henkilöstö ja opiskelijat kutsutaan mukaan tilojen ideointiin ja suunnitteluun. Suunnittelu aloitetaan henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisillä ideointitilaisuuksilla, joissa määritellään yksikön ja opiskelijoiden tarpeet. Varsinaista hankesuunnittelua ja muutostyörakentamista varten yksikkö ja opiskelijat nimeävät yhdyshenkilöt tilaryhmiin.

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat Linnanmaalle yhteiskampuksen vuosien 2019–2020 aikana.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Siirin SYL-kuulumiset osa 3

OYY:n Siiri Nousiainen on ollut vuoden 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen varapuheenjohtajana. Olemme kysyneet Nousiaiselta kuulumisia opiskelijapolitiikan ytimestä vuoden mittaan. Kolmannessa osassa pureudumme muun muassa SYL:n uuteen linjapaperiin.

SYL:n linjapaperi hyväksyttiin liittokokouksessa 19. marraskuuta. Millainen linjapaperista lopulta tuli?

Linjapaperista tuli edistyksellisempi kuin osasimme odottaakaan. Kirjaukset esimerkiksi feminismistä ja vaatimus yliopistojen sijoitustoiminnan eettisyydestä olivat sellaisia asioita, joita emme osanneet hallituksen kanssa edes esittää liittokokoukselle. On hyvä, että ylioppilaskunnat ovat aktiivisesti osallistuneet linjapaperin työstämiseen koko vuoden ajan, sillä sen ansiosta liittokokouskäsittely eteni sujuvasti. Uusi linjapaperi toimii varmasti tuleville SYLliläisille sekä toimintaa ohjaavana että sitä mahdollistavana työkaluna, jossa ylioppilaskuntien tahto toteutuu.

Mitkä ovat tärkeimpiä arvoja, joita linjapaperiin kirjattiin?

Mielestäni etenkin kansainvälisyys ja yhdenvertaisuus näkyvät paperissa hienosti. Ihmisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin kehittää itseään ja osallistua yhteiskuntaan halutaan parantaa esimerkiksi kaikille maksuttomalla varhaiskasvatuksella, maahanmuuttajien kouluttautumismahdollisuuksia kehittämällä ja palkkatasa-arvoa edistämällä. Myös SYL:n kiinnostus EU:ssa tehtävään politiikkaan on paperissa hienosti esillä. EU-lainsäädäntö vaikuttaa vahvasti kotimaamme politiikkaan, joten meidän nuorten ja opiskelijoiden on hyvä olla perillä siitä, mitä EU:ssa tapahtuu.

Yllättikö reaktiot siitä, kun SYL ilmoitti olevansa feministinen järjestö?

Se ei yllättänyt, että niin monet ovat ilmaisseet olevansa liittokokouksen kanssa samaa mieltä ja pitäneet päätöstä rohkeana. Yllätyksenä tuli se, kuinka yksi sana, joka ei oikeastaan muuta toimintaamme aiemmasta mihinkään, herättää niin paljon vihaa ja vastareaktioita.

SYL-vuotesi on nyt lopuillaan. Millainen vuosi kaiken kaikkiaan oli ja mitä se opetti eniten?

Vuosi on ollut todella opettavainen ja haastava, mutta ennen kaikkea antoisa. Muutto Helsinkiin oli jo itsessään valtava elämänmuutos, ja SYL:ssa olen päässyt oppimaan ja näkemään niin paljon kaikkea uutta, että aivan uusi maailma on auennut minulle. Politiikan maailmaan tutustuminen on ollut todella mielenkiintoista, ja SYL:n viestinnän kehittäminen on antanut minulle paljon asiantuntemusta modernin viestinnän maailmaan.

OYY:stä valittiin liittokokouksessa SYL:n hallitukseen vuodelle 2017 Veera Alahuhta. Mitä neuvoja haluaisit antaa uudelle sylliläiselle?

Veeralle annan neuvoksi seuraavaa: Ole peloton, reipas ja häikäisevä oma itsesi! SYL:ssa pärjäävät kaikki, jotka laittavat itsensä likoon ja ovat valmiita oppimaan uutta. Tulevasta vuodesta saat huikeat eväät tulevaisuuden haasteisiin, joten yritä ottaa siitä kaikki irti!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Marraskuun levyarviot

Pekka Tuomi: Pekka Tuomi Oulusta tamperelaistunut Pekka Tuomi on ensimmäisellä soolollaan syntetisoinut vuosien saatossa kertyneet vaikutteensa akustis-psykedeeliseksi tunnelmoinniksi. Punaisena lankana pitkälti maestron omalla panoksella toteutetussa kokonaisuudessa kulkee eeppisessä Aika-kappaleessa kiteytyvä tunnelma, jota tukee Tuomen usvainen laulusoundi kautta levyn. Vahvaa, hämyistä koherenssia on symboliikkaa ja eksistentialistisia kielikuvia tulvivissa lyriikoissakin. 3/5   Aivot: Aivot Puolileikillisesti oululaiseksi ”superbändiksi” […]

Oulun ylioppilaslehti 2016

Pekka Tuomi: Pekka Tuomi

Oulusta tamperelaistunut Pekka Tuomi on ensimmäisellä soolollaan syntetisoinut vuosien saatossa kertyneet vaikutteensa akustis-psykedeeliseksi tunnelmoinniksi. Punaisena lankana pitkälti maestron omalla panoksella toteutetussa kokonaisuudessa kulkee eeppisessä Aika-kappaleessa kiteytyvä tunnelma, jota tukee Tuomen usvainen laulusoundi kautta levyn. Vahvaa, hämyistä koherenssia on symboliikkaa ja eksistentialistisia kielikuvia tulvivissa lyriikoissakin.

3/5

 

Oulun ylioppilaslehti 2016

Aivot: Aivot

Puolileikillisesti oululaiseksi ”superbändiksi” tituleeratun AIVOT-yhtyeen esikoinen lunastaa monessa liemessä keitetyn nelikon jo livenä vakuuttavasti julistetun evankeliumin myös albumin muodossa – vain elektronisena julkaisuna tosin. AIVOT ei ehkä keksi suomirockia uusiksi, mutta kristallisoi ja päivittää sen omine höysteineen tähän aikaan makoisal-
la autotallitatsilla ja punk-asenteella. Debyytti on ladattavissa täällä.

4/5

 

Oulun ylioppilaslehti 2016

Leonard Cohen: You Want It Darker

Koska lie kuultu yhtä kaunista ja samalla hyytävää laulua kuin edesmenneen Leonard Cohenin viimeisellä levyllä? Vaikka jylhästä äänestä on jo sointi kadonnut ja lisäpuhtiakin on haettu äänitystekniikalla, on tunne aistittavissa vähintään yhtä voimallisena kuin ennen. Levyn tekemää vaikutusta yhtään romantisoimatta on kuoleman odotuskin vahvasti läsnä, mutta ei katkerassa tai alistuneessa vaan lähes ilkikurisessa hengessä. ”I’m ready, my Lord.” Mikä testamentti.

5/5

Marko Pyhähuhta

Oulun ylioppilaslehden avustaja jo vuodesta 2001. Monta päätoimittajaa uuvuttanut joka paikan höylä keskittyy lehdessä lähinnä levyarvioitten rustaamiseen, ja vuosien varrella ruodittuja albumeita on kertynyt satoja. Ylkkärin ulkopuolella häntä työllistävät muun muassa kielenkääntäminen ja elokuvien tekstittäminen sekä Kärppien kotipelit Kiekko-Kalevan leivissä. Twitter: @markopyhis

Lue lisää:

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Michael Cunningham kannustaa lukijaa asettumaan muiden asemaan.

Sadut elävät alitajunnassamme yhtä sitkeästi ja huomaamattomasti kuin aluskasvillisuus.

Satu siirtyy sujuvasti sukupolvelta toiselle, sillä sadut ovat ajattomia, sitomattomia tiettyyn vuoteen tai vuosituhanteen. Tuhat prinssiä suutelee tuhatta prinsessaa tuhat kertaa, menneisyydessä, tulevaisuudessa ja nykyisyydessä. Olipa kerran ja toisen kerran, ja kolmannenkin.

Parhaimmillaan sadun uudelleenkerronta avaa lukijalle uuden ja raikkaan tulkinnan vanhasta tarinasta. Kiusaannuttavimmillaan se tarjoaa saman kuluneen tarinan seksillä ja väkivallalla kuorrutettuna.

Michael Cunninghamin teos Villijoutsenet ja muita kertomuksia sijoittuu lukijan onneksi ensimmäiseen kategoriaan. Teos sisältää 11 upeasti kuvitettua satua ja tarinaa, joiden kerronta seurailee uskollisesti satujen kaarta: kaunotar saa hirviönsä, Lumikki suudelmansa, Tähkäpää pääsyn alas tornista.

Cunninghamin suurin ansio on siinä, kuinka huolellisesti hän avaa aiemmin selittämättömäksi jääneitä motiiveja. Miksi olkia kullaksi kehrännyt Tittelintuure haluaa itselleen prinsessan esikoisen, miksi noita-akka rakentaa talon piparista ja karamelleista?

Toisin kuin valitettavan monessa satuaiheisessa romaanissa, Cunninghamin tekstissä satujen viattomuuden turmeleminen rietastelulla ei ole itseisarvo. Keskeistä on sen sijaan se, että satuhahmojenkin teoilla on aina seurauksensa, eivätkä asiat tapahdu tyhjiössä. Kun Jaakko katkaisee pavunvarren jättiläisen alta, kuinka käy jättiläisen vaimolle? Millä rahalla myöhäiskeski-ikään ehtinyt joutsensiipinen prinssi maksaa vuokransa?

Cunningham kirjoittaa niin kuin keskiluokkainen Pulitzer-palkittu yhdysvaltalainen menestyskirjailija kirjoittaa: varmasti, hienostuneesti ja tyylikkäästi. Tarinat ovat pisimmilläänkin vain muutaman sivun mittaisia, joten koko 150-sivuisen teoksen ahmaisee hetkessä.

Ensilukemalla jää silti hieman epäselväksi, miksi koko teos on kirjoitettu. Kertomukset ovat kyllä kauniisti kerrottuja, höyhenenkevyen helppolukuisia, mutta mikä niiden funktio on?

Toinen lukukerta tarjoaa yhden mahdollisen vastauksen. Cunninghamin teksteistä puuttuu nimittäin satuihin oleellisesti kuuluva moraalinen opetus. Tuomittavaksi tarkoitettuja hahmoja kohtaan Cunningham synnyttääkin myötätuntoa. Oikean ja väärän tarkan erottelun tilalla on ambivalenssi. Paha saa edelleen palkkansa, mutta toisinaan aivan ansaitsemattomasti.

Tätä korostaa Cunninghamin toistama lukijan suora puhuttelu. Kerrontakeino saa lukijan kokemaan lukemansa henkilökohtaisemmin, läheisemmin.

Kenties siinä piileekin sadun opetuselementti, modernisoituna versiona vain. Cunningham kannustaa lukijaa asettumaan sekunniksi muiden asemaan, jotta hän ymmärtäisi, mikä teki hirviöstä hirviömäisen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tasa-arvo tuntuu syrjinnältä, jos on etuoikeutettu

Ylioppilaskunta muutti marraskuun alussa uusiin tiloihin. Koska tavoitteemme on, että yliopistolta löytyisi unisex-vessoja, päätimme näyttää esimerkkiä ja poistimme toimistomme vessojen ovista sukupuolia kuvaavat symbolit. Aiemmissa toimitiloissamme minä olin niitä harvoja, jotka käyttivät miehille tarkoitettua vessaa. Siirtyminen unisex-käytäntöön on näkynyt arjessani jonkin verran, kuten muun muassa niin, että muutaman kerran olen joutunut odottamaan omaa vuoroani päästäkseni […]

Ylioppilaskunta muutti marraskuun alussa uusiin tiloihin. Koska tavoitteemme on, että yliopistolta löytyisi unisex-vessoja, päätimme näyttää esimerkkiä ja poistimme toimistomme vessojen ovista sukupuolia kuvaavat symbolit.

Aiemmissa toimitiloissamme minä olin niitä harvoja, jotka käyttivät miehille tarkoitettua vessaa. Siirtyminen unisex-käytäntöön on näkynyt arjessani jonkin verran, kuten muun muassa niin, että muutaman kerran olen joutunut odottamaan omaa vuoroani päästäkseni vessaan ja siten, että käsipaperi on joskus saattanut loppua iltaan mennessä. Nämä eivät ole olleet millään tavalla kohtuuttomia muutoksia: minusta on oikeudenmukaista, että vessajonoja ei keskitetä vain joillekin, vaan kaikille.

Viime viikonloppuna Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) päätti liittokokouksessaan julistautua feministiseksi järjestöksi. Päätös ei ollut mielestäni millään tavalla radikaali tai vallankumouksellinen, vaikka asian saamista mittasuhteista voisi niin päätellä.

Sanatarkasti kohuttu linjaus kuuluu näin: “Yhdenvertaisuus on vahvan ja hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja vaikuttaa yhteisiin asioihin kykyjensä mukaan ja taustoistaan riippumatta. SYL on täten feministinen järjestö.”

Kyseinen linjaus määrittelee feminismin erittäin maltillisesti ja kunnioittaa jokaisen sivistyneen ihmisen käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Siitä huolimatta sana laukaisi myrskyn, joka sai keskustelun ajautumaan sivuraiteille. Kuluneen viikon aikana on puhuttu paljon feminismin määritelmästä, vaikka hedelmällisempää olisi keskustella politiikan sisällöistä. Ikävintä on, että feministiseksi järjestöksi julistautumista kannattaneet liittokokousedustajat – erityisesti naiset – ovat joutuneet törky- ja pahimmillaan vihaviestien vastaanottajiksi.

Minusta on rehellistä tunnustaa, että tasa-arvoon pyrkiminen saattaa heikentää joidenkin toistaiseksi etuoikeutettujen asemaa – sehän on itse asiassa koko homman juju.

Ylioppilaskuntaan saapuneista viesteistä päättelen, että monilla on vilpitön huoli siitä, että opiskelijaliike unohtaa miehet ja keskittyy vain naisten asioihin. Näin ei tietenkään ole, mutta tällaiset tunteet ja kokemukset ovat siitä huolimatta aitoja. Niiden vähättely ei edistä mitään.

Onneksi näille peloille ja kokemuksille ei ole perusteita: opiskelijaliikkeen keskuudessa on käytetty lukuisia huolestuneita puheenvuoroja muun muassa nuorten miesten syrjäytymisestä. Syrjäytymisen lisäksi monet muutkin elämän nurjapuolet keskittyvät miehille, kuten esimerkiksi asunnottomuus. Myös yläasteikäisten poikien lukutaitokehitys on herättänyt ansaitsemaansa huolta.

Valitettavasti vilpittömän huolen lisäksi joidenkin henkilöiden puheenvuoroista on välittynyt röyhkeä ja häpeämätön vastarinta, jolla on pyritty puolustelemaan omaa etuoikeutettua asemaa.

Minusta on rehellistä tunnustaa, että tasa-arvoon pyrkiminen saattaa heikentää joidenkin toistaiseksi etuoikeutettujen asemaa – sehän on itse asiassa koko homman juju.

Voidaan esimerkiksi sanoa, että minun asemani on hiukan heikentynyt, koska joudun satunnaisesti odottamaan vuoroani päästäkseni naisvaltaisen työpaikkani vessaan. Pidän tätä joka tapauksessa oikeudenmukaisena – ja erinomaisen kohtuullisena – koska en keksi, miksi joidenkin työkavereideni pitäisi odottaa vessaan pääsyään minua pidempään jonkin aivan toissijaisen syyn vuoksi. Jos aloittaisin kampanjoinnin asioiden tilan palauttamisesta ennalleen, tuntisin itseni naurettavaksi. Syystäkin.

Puhe vessoista ja feminismistä on minusta luonteeltaan symbolista – tai ainakin haluan ajatella niin. Arvelen sen johtuvan siitä, että keskustelu yhteiskuntamme konkreettisesti tasa-arvoa synnyttävistä tai ehkäisevistä rakenteista, kuten esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakamisesta, perhevapaista tai palkkatasa-arvosta, ovat vaikeampia ja monimutkaisempia.

Vaikuttaa siltä, että arvoista on helppoa keskustella, mutta haasteet alkavat, kun niitä ryhdytään soveltamaan.

 

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää: