Oulun yliopistossa on käynnistynyt uusi kansainvälinen tohtoriohjelma. I4Future-tohtoriohjelmassa koulutetaan asiantuntijoita tieteellisen kuvantamisen ja karakterisointimenetelmien hyödyntämiseen tutkimuksessa. Tohtoriohjelman opiskelijat sijoittuvat Oulun yliopistossa viiteen eri tiedekuntaan. Heidän tutkimusaiheensa ovat muun muassa ympäristötieteiden, biotalouden, tekniikan ja materiaalitieteiden sekä lääke- ja biotieteiden aloilta. Opiskelijoiden projektit koskevat muun muassa uusien korkean teknologian materiaalien innovoimista, puhtaampien ja tehokkaampien teollisuusprosessien kehittämistä, lääketieteellisen diagnostiikan parantamista ja […]
Oulun yliopistossa on käynnistynyt uusi kansainvälinen tohtoriohjelma. I4Future-tohtoriohjelmassa koulutetaan asiantuntijoita tieteellisen kuvantamisen ja karakterisointimenetelmien hyödyntämiseen tutkimuksessa.
Tohtoriohjelman opiskelijat sijoittuvat Oulun yliopistossa viiteen eri tiedekuntaan. Heidän tutkimusaiheensa ovat muun muassa ympäristötieteiden, biotalouden, tekniikan ja materiaalitieteiden sekä lääke- ja biotieteiden aloilta.
Opiskelijoiden projektit koskevat muun muassa uusien korkean teknologian materiaalien innovoimista, puhtaampien ja tehokkaampien teollisuusprosessien kehittämistä, lääketieteellisen diagnostiikan parantamista ja uudenlaisia hoitomenetelmiä.
Tohtoriohjelman painotus on monitieteisessä lähestymistavassa tutkimusongelmiin ja käytännön sovellutusten luomisessa. Tohtoriopiskelijoita koulutetaan tieteellisten taitojen ja osaamisen lisäksi myös löytämään innovaatioita eri tieteiden rajapinnoilta.
Haku tohtoriohjelmaan päättyi viime vuoden heinäkuussa. Hakemuksen jätti määräaikaan mennessä 74 opiskelijaa, joista 20 valittiin ohjelmaan. Opiskelijat aloittivat opintonsa Oulun yliopistossa tammikuussa. Tohtoriohjelman aloitustilaisuus järjestettiin yliopistolla torstaina 16.2.
Kansainvälisen tohtoriohjelman opiskelijat edustavat yhteensä 11 kansallisuutta. Suurin yksittäinen opiskelijaryhmä tulee Intiasta, josta on kaikkiaan kuusi opiskelijaa. Muut opiskelijat ovat kotoisin Bangladeshista, Iranista, Kreikasta, Algeriasta, Brasiliasta, Australiasta, Pakistanista, Venäjältä, Ghanasta ja Egyptistä.
I4Future-tohtoriohjelmaa rahoittaa EU:n Horisontti2020 Marie Sklodowska-Curie -ohjelma 2,1 miljoonalla eurolla. Arvioitu kokonaisbudjetti on 4,9 miljoonaa euroa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto on liittymässä usean sairaanhoitopiirin ja yliopiston muodostamaan osuuskuntaan, joka tukee alueellisten biopankkien toimintaa. Yhteistyö vaikuttaa niin pohjoissuomalaiseen tutkimukseen kuin aineistojen kansainväliseen houkuttelevuuteen.
Näytteitä esimerkiksi kudoksista, verestä ja soluista kerätään potilaiden suostumuksella biopankkeihin. Aineistoa säilötään tutkimuskäyttöä, terveydenhuoltoa ja lääkekehitystä varten.
Oulun yliopisto kuuluu vuonna 2014 perustettuun pohjoissuomalaisten, keskipohjanmaalaisten ja kainuulaisten sairaanhoitopiirien muodostamaan biopankki Borealikseen.
Borealiksen perustajista Oulun yliopisto ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat nyt liittymässä alueellisia biopankkeja tukevaan osuuskuntaan tai osakeyhtiöön, jossa yhteistyötään tiivistävät näillä näkymin ainakin Itä-Suomen, Keski-Suomen ja Tampereen biopankit sekä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan alueilla toimiva Auria-biopankki.
”Jokainen biopankki itsenäisenä on pienempi toimija kuin yhdessä koordinoituina. Osuuskunnan avulla aineistot saadaan laajempaan käyttöön ja alueellisille biopankeille yhteisesti järjestetyt palvelut”, perustelee Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru.
Kiurun mukaan Oulun yliopiston tutkimusta yhdistyminen hyödyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti, kun verkosto yhtäältä tukee alueellista biopankkitoimintaa ja toisaalta mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön.
”Osuuskunta voi esimerkiksi neuvotella ja sopia kansainvälisten yritysten kanssa biopankkien keräämien näytteiden hyödyntämisestä lääkkeiden tuotekehityksessä. Tämä tehtäisiin tietysti biopankkien suostumuksella ja lainsäädännön mukaisesti”, Kiuru kertoo.
Borealiksen johtaja, dosentti ja erikoislääkäri Saila Kauppila sanoo, että osuuskunnan ansiosta laajemmat aineistot voivat tulevaisuudessa olla saatavilla myös lopputöitään tekeville biolääketieteen opiskelijoille:
”Jos tutkii harvinaisia sairauksia tai tarvitsee laajoja aineistoja, Pohjois-Suomen omat aineistot eivät ole välttämättä riittäviä. Tutkimuksen tekijöiden laajempi kansallinen yhteistyö helpottuu.”
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on valtuutettu tekemään 125 000 euron alkupääomasijoitus. Vielä on epävarmaa, muodostavatko biopankit osuuskunnan vai osakeyhtiön.
Neuvottelut ovat kesken, mutta Essi Kiuru arvelee, että päätöksiä tehdään lähikuukausien aikana.
Julkaistu
SHARE
Sanna Häyrynen
Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu.
Twitter: @sannahayrynen
Opiskelijat käyttävät entistä vähemmän päihteitä. Raittiiden yliopisto-opiskelijoiden osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 2000, ja alkoholinkäyttö on vähentynyt etenkin miehillä. Yhdeksän prosenttia kaikista opiskelijoista on jo täysin raittiita.
Alkoholinkäyttöä koskevat sosiaaliset paineet ovat silti ennallaan. Opiskelijoista 17 prosentti koki, että joutuu kavereidensa vuoksi ainakin silloin tällöin käyttämään alkoholia enemmän kuin oikeastaan itse haluaisi. Puolet vastanneista koki, että alkoholittoman vaihtoehdon valinta herättää porukassa huomiota.
Alkoholinkäytön lisäksi opiskelijoiden tupakointi on vähentynyt. Sen sijaan nuuskan käyttö on vähitellen yleistynyt.
Kaikista opiskelijoista viidesosa oli kokeillut tai käyttänyt jotakin huumetta, lääkkeitä tai alkoholia ja lääkkeitä yhdessä päihtymistarkoituksessa. Huumeiden käyttö ja kokeilu yleistyi yliopisto-opiskelijoilla vuodesta 2000 vuoteen 2008 asti, mutta on sen jälkeen palautunut aiemmalle tasolle.
Opiskelijoiden päihteiden käyttöä koskevat tiedot löytyvät Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toteuttamasta Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta 2016. Maanantaina 13.2. julkistetun tutkimuksen kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat.
Kolmasosalla psyykkisiä vaikeuksia
Raittiuden kasvamisen vastapainona terveystutkimus osoittaa mielenterveyden ongelmien olevan opiskelijoiden keskuudessa yleisiä.
Opiskelijoilla diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden osuus on vuodesta 2000 alkaen lisääntynyt merkittävästi.
Tutkimukseen vastanneista opiskelijoista vain 66 prosenttia koki henkisen hyvinvointinsa hyväksi tai erittäin hyväksi, ja 30 prosenttia koki psyykkisiä vaikeuksia.
Vastanneista 16 prosenttia kärsi päivittäin jostakin psyykkisestä oireesta, kuten uniongelmista, keskittymisvaikeuksista, jännittyneisyydestä, masentuneisuudesta tai ahdistuneisuudesta.
”Opiskelijoiden fyysinen terveys on parantunut, mutta psyykkinen terveys on huonontunut merkittävästi koko 2000-luvun ajan”, summaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Hennamari Toiviainen.
Esiintyminen ja opiskeluvaikeudet aiheuttavat stressiä
Yleisimpiä opiskelijoiden kokemia mielenterveyden ongelmia olivat jatkuvan ylirasituksen kokeminen, itsensä kokeminen onnettomaksi ja masentuneeksi, tehtäviin keskittymisen vaikeus sekä valvominen huolien takia.
Opiskelijoista 33 prosenttia koki runsaasti stressiä. Yleisimpiä stressin aiheuttajia olivat esiintyminen ja vaikeus saada otetta opiskelusta. Neljännes opiskelijoista kertoi murehtivansa opiskeluasioitaan paljon myös vapaa-aikanaan.
Yli viidennes opiskelijoista koki mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen, omat voimansa ja kykynsä negatiivisiksi. Arkea häiritseviä pakonomaisia ajatuksia oli noin joka kymmenennellä vastaajalla. Psyykkiset ongelmat olivat yleisimpiä pisimpään opiskelleilla.
Hennamari Toiviaisen mukaan tulokset osoittavat sen, että korkeakoulujen ja YTHS:n tulisi tarjota entistä enemmän tukea opiskelijan elämänhallintaan liittyvissä asioissa.
”Terveystutkimuksen tuloksissa positiivista oli se, että opiskelijat tunnistavat ongelmansa aiempaa paremmin. Apua tarvitaan erityisesti ajan- ja stressinhallintaan sekä opiskeluun. Opiskelijoita tulisi nyt kuunnella, jotta tiedettäisiin, millaista apua he tarvitsevat. Korkeakoulujen tukipalveluista ei ainakaan tulisi karsia”, Toiviainen sanoo.
Tutkimuksen tulokset kirvoittivat huolestuneen kannanoton myös Suomen opiskelijakuntien liitolta (SAMOK) ja Suomen ylioppilaskuntien liitolta (SYL).
“Korkeakouluopiskelijoista yli kolmannes koki runsaasti stressiä. Psyykkiset ongelmat sekä opiskelu-uupumus ovat yleistyneet vuodesta 2000 alkaen, erityisesti miehillä. Kaikki muut tutkimuksen mittarit osoittavat myös yhtälailla opiskelijoiden mielenterveysongelmien yleistymistä. Nyt tarvitaan laajalla rintamalla panostuksia ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja matalan kynnyksen tukeen sekä hyvää yhteistyötä korkeakoulujen ja opiskeluterveydenhuollon välillä”, vaativat SAMOK:n puheenjohtaja Anni Koivisto ja SYL:n puheenjohtaja Riina Lumme.
YTHS on tuottanut tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden terveydestä vuodesta 2000 lähtien.
Viidettä kertaa tehdyssä tutkimuksessa kartoitettiin laajasti opiskelijoiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa ja terveyskäyttäytymistä sekä näihin liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskelua ja toimeentuloa sekä terveyspalvelujen käyttöä.
Tutkimuksessa oli mukana myös erityisteemoja, kuten kiusaamis-, vainoamis- ja väkivaltakokemukset, istuminen, seksuaalinen suuntautuminen, hyvinvointiin liittyvien mobiilisovellusten käyttö, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen sekä hampaiden narskuttelu.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston kemiallisen prosessitekniikan professori on saanut tuloja oululaisen bioteknologiayhtiön Chempolisin patenteista ja neuvonantajan tehtävistä. Hän on lisäksi sijoittanut Chempolisin osakkeita omistaneeseen Innocolo Oy:hyn. Sijoittajakumppanina on ollut saman alan yliopistonlehtori.
Oulun yliopiston kemiallisen prosessitekniikan professori Juha Tanskanen ja kemiallisen prosessitekniikan yliopistonlehtori Juha Ahola kertovat saaneensa “omansa pois pienen tuoton kera”, kun valtionyhtiö Fortum viime syksynä osti kolmasosan oululaisesta bioteknologiayhtiö Chempolisista.
Miehet olivat Aholan mukaan sijoittaneet Chempolisin osakkeita omistaneeseen Innocolo Oy -nimiseen yhtiöön huomattavasti suurempien tuottojen toivossa.
Innocolo Oy omisti pienen osan Chempolisin osakkeista, mutta Aholan mukaan myös muita “omaisuuseriä”, kuten patentteja. Lopulta miehet kuitenkin päätyivät myymään Innocolon osakkeet Chempolisille. Tämä oli vastoin alkuperäisiä suunnitelmia.
Syynä myyntiin oli Aholan mukaan se, että kauppojen järjestelijänä toimiva EY (ent. Ernst&Young) antoi ymmärtää, että Fortumin ja Taalerin yli 10 miljoonan euron sijoitus Chempolisiin saattaisi jäädä toteutumatta, elleivät Innocolon omistamat Chempolisin osakkeet, patentit ja muu omaisuus palaisi Chempolisin omistukseen.
”Ei siitä kauheita hyötyä tullut siihen nähden, mitä sieltä olisi voinut tulla. Jos Chempoliksen Intia-kuviot olisivat toimineet, niin silloin se mitä meillä oli, olisi ehkä voitu myydä parempaan hintaan”, Ahola sanoo.
Chempolis on noussut julkisuuteen osana keskustelua pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sidonnaisuuksista.
Sipilä on ollut sijoitusyrityksensä kautta Chempolisin pitkäaikainen ja merkittävä rahoittaja sekä vähemmistöomistaja. Hänen lapsilleen jättämänsä Fortel Invest omistaa edelleen yhtiötä. Lisäksi Sipilän lapsilla on ollut ainakin 750 000 euron velkasaatavat yhtiöstä vielä viime vuonna.
Viime vuoden helmikuussa Chempolis oli mukana pääministeri Sipilän vienninedistämismatkalla Intiassa, jonka aikana yhtiö tiedotti intialaisen öljy-yhtiön kanssa suunnittelemansa laitoshankkeen edenneen. Syksyllä 2016 valtion enemmistöomistama Fortum sijoitti yhtiöön yli 6 miljoonaa euroa.
Juha Hulkolta merkittävä velkavipu
Chempolis on tiedottanut lukuisista laitoshankkeista ympäri maailmaa, mutta yksikään niistä ei ole toteutunut. Tuorein näistä on intialaisen öljy-yhtiö NRL:n kanssa edistettävä yhteisprojekti, josta Chempolis kertoi ensimmäisen kerran vuonna 2014.
Alkuvuodesta 2015 Oulun yliopiston Ahola ja Tanskanen sijoittivat Innocoloon 23 100 euroa. Muut osakkaat merkitsivät osakkeita 19 800 eurolla. Näin kasattua 66 000 euron pottia tukevoitettiin vielä pääomalainalla, jota osakkaat Ahosta ja Tanskasta lukuunottamatta antoivat yhtiölle yhteensä 46 800 euroa.
Elektrobit-omistuksillaan rikastunut Juha Hulkko antoi yhtiölle viime vuoden alussa 402 500 euron pääomalainan. Hulkko on ystävänsä Juha Sipilän tavoin Chempolis Oy:n merkittävä omistaja ja rahoittaja.
Näin Hulkon avulla pääsivät Ahola ja Tanskanen pienellä alkupääomalla käyttämään Innocolon määräysvaltaa kymmenkertaisiin varoihin. Tämän velkavivun avulla oli ilmeisesti tarkoitus tehdä tuntuvat voitot Chempolisin bisnesten siivellä.
”Täysin toimittajan oma näkemys asiasta. Olen asiasta eri mieltä”, kommentoi Tanskanen saatuaan tekstin nähtäväksi sähköpostilla, mutta kieltäytyy kertomasta asiasta enempää.
Myöskään Ahola ei ole halukas kertomaan tarkemmin siitä, millainen Innocoloon liittyvä suunnitelma oli.
Sivutoimi-ilmoitukset tekemättä
Mahdollisesti merkittävästäkin taloudellisesta intressistä huolimatta Ahola tai Tanskanen eivät ole kertoneet sivutoimi-ilmoituksella yliopistolle taloudellisesta kytköksestään Chempolisiin.
Sivutoimi-ilmoitusten pohjalta yliopisto arvioi työntekijöidensä sidonnaisuuksia varmistuakseen muun muassa siitä, että ne eivät vaaranna työntekijän puolueettomuutta.
Ahola ja Tanskanen molemmat kiistävät, että sivutoimi-ilmoituksia Innocolo-järjestelyn tiimoilta olisi ollut tarpeen tehdä.
”Sehän on puhdasta sijoitustoimintaa, eli yhtiö ei tehnyt minkäänlaista tutkimustyötä”, sanoo Tanskanen.
Ahola vetoaa samaan asiaan: kyse oli puhtaasta sijoitustoiminnasta. Hänen mielestään sivutoimi-ilmoituksen tekeminen ei ole ollut tarpeen siitäkään huolimatta, että molempien tieteellinen työ liittyy kiinteästi Chempolisiin.
Ahola ja Tanskanen ovat muun muassa ohjanneet kahta väitöskirjatyötä, jotka käsittelevät Chempolisia. Näistä toinen hyväksyttiin vuonna 2015 Aholan ja Tanskasen ollessa Innocolo-järjestelyn kautta Chempolisin omistajia ja liikekumppaneita.
Tanskanen on lisäksi ollut Chempolisin neuvonantaja aina viime syksyyn saakka. Hän ei kuitenkaan katso tehneensä yhtiölle töitä. Hän kertoo saaneensa palveluksistaan korvausta “silloin tällöin”.
”En mitään sellaista työtä, mitä voi työksi nimetä. Jos minut kutsutaan johonkin tapaamiseen advisorin roolissa ja minulta jotain kysytään, niin minä vastaan siihen sillä tietämyksellä, mikä minulla on olemassa, mutta en minä niihin mitään erillistä tutkimusta tee”, Tanskanen sanoo.
Tanskanen on myös merkitty keksijäksi useisiin Chempolis Oy:n patentteihin. Chempolis Oy:n vanhalla verkkosivulla Tanskasen kerrottiin olevan mukana yhteensä 25 Chempolisin teknologiaan liittyvässä patentissa. Näitä patentteja on haettu vielä viime vuosinakin – ainakin vielä vuonna 2014 on Chempolis hakenut patentin, jonka keksijäksi on merkitty Juha Tanskanen.
Tanskanen kertoo, että nämä tuoreet patentit ovat seurausta kauan sitten tehdyistä patenteista.
”Sitten kun niihin tulee pieniä parannuksia, niin kyse on hyvin pienistä muutoksista ja yleensä henkilöt jotka ovat olleet mukana näissä, pääsevät mukaan [uusiin] patentteihin”, sanoo Tanskanen.
Tanskanen on myös johtanut tutkimushankkeita, jotka liittyvät Chempolisin teknologiaan.
Esimerkiksi vuonna 2006 Tanskanen johti Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa luotiin mallia ekotehokkaasta biojalostamosta. Parhaillaan hän vetää Tekesin rahoittamaa hanketta, jonka yhtenä yrityskumppanina on Chempolis.
Ahola kertoo työskennelleensä Chempolisille 2000-luvun alkuvuosina normaalin sivutoimimenettelyn mukaisesti. Juha Tanskanen kertoo olleensa työsuhteessa yhtiössä vuoteen 2008 saakka. Chempolisin vanhoilla verkkosivuilla hänen tosin kerrottiin työskennelleen yhtiön tutkimus- ja kehitysjohtajana vuoteen 2010 saakka. Tanskasen mukaan verkkosivuilla on ollut virheellistä tietoa.
Ainakaan vuoden 2009 jälkeen Tanskasella tai Aholalla ei ollut sivutoimilupia tai tehtyjä sivutoimi-ilmoituksia. Yliopiston kirjaamosta ei saatu tätä vanhempia tietoja.
Yliopisto selvittää asiaa
Yliopiston sivutoimi-ilmoitusta koskevissa ohjeissa kerrotaan ilmoitusten tarkoituksena olevan “huolehtia siitä, että työntekijöiden tehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi niin työn määrän kuin erilaisten sidonnaisuuksienkin suhteen”.
Ohjeessa määrätään muun muassa, että “Oulun yliopiston työntekijän on ilmoitettava kaikki sivutoimensa ja sellaiset sidonnaisuudet, jotka voivat vaarantaa hänen puolueettomuutensa päätehtävänsä hoitamiseen tai tai tehdä hänet hallintolain mukaan esteelliseksi tehtäviensä hoitamisessa.”
Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo yliopiston edellyttävän työntekijöiltään oma-aloitteista sivutoimien ja sidonnaisuuksien selvittämistä.
Hän sanoo yliopiston selvittävän Oulun ylioppilaslehden esille nostamaa Tanskasen ja Aholan tapausta ennen kuin hän voi ottaa kantaa siihen, onko tässä tapauksessa ohjeita rikottu.
Kiuru kuitenkin viittaa yliopiston ohjeisiin ja huomauttaa, että sivutoimi-ilmoituslomakkeessa pyydetään ilmoittamaan muun muassa sivutoimisen tehtävän laatu, mahdollinen omistusosuus ja tehtävään käytettävä aika. Sivutoimiohjeen liitteenä olevassa lomakkeessa pyydetään kirjaamaan osakkuudet yrityksissä, mikäli omistusosuus on yli yksi prosentti.
Ahola ja Tanskanen omistivat Innocolosta 35 prosenttia kumpikin vuoden 2015 helmikuusta alkaen syksyyn 2016 saakka, jolloin Fortumin sijoituksen yhteydessä heidän osakkeensa ostettiin pois.
Tanskanen sanoo kuitenkin, ettei sivutoimi-ilmoituksen puuttumisessa ole mitään poikkeavaa.
”En katso että siitä sijoitustoiminnassa pitäisi tehdä sivutoimi-ilmoitusta. Hallitustoiminnassa en ole ollut Chempoliksessa enkä myöskään tässä Innocolossa kummassakaan”, sanoo Tanskanen.
Ahola puolestaan toimi Innocolon hallituksessa viime vuoden marraskuulle saakka. Hän kuitenkin pitää sivutoimi-ilmoitusta tarpeettomana, koska kyse on vain sijoitustoiminnasta.
”Se nyt on vähän sama asia kuin että omistan sijoitusasunnon jossain asunto-osakeyhtiössä, vaikka siellä prosentuaalinen omistusosuus voi olla ihan kohtuullisen suurikin”, hän toteaa.
Molemmat muistuttavat että yliopistolla suorastaan kannustetaan yritysyhteistyöhön.
Myös hallintojohtaja Kiuru toteaa saman. Hän kuitenkin korostaa sitä, että sivutoimi-ilmoitukset ovat tärkeitä, jotta yliopisto voi arvioida niin työajan käyttöä kuin tieteellisen riippumattomuuden vaarantumista.
Tanskanen ei siis kertonut Innocolo-omistuksistaan, koska ne olivat sijoitustoimintaa. Neuvonantajatehtävien ilmoittamatta jättämistä hän perustelee sillä, että ne olivat satunnaisia. Palveluksistaan neuvonantajana hän kertoo saaneensa Chempolisilta korvausta “silloin tällöin”.
”Samaten kuin on tullut näistä patenteista. Ei tässä ole mitään poikkeavaa. Jos sinä tällaista pengot, niin silloin olisi parasta katsoa koko Oulun yliopisto läpi. Se on aika yleistä, että ollaan tuolla toisella puolella mukana ja se on toivottavaa”, sanoo Tanskanen.
Haastattelun jälkeen käydyssä sähköpostikeskustelussa Juha Tanskanen sanoi muuttaneensa näkemystään sivutoimi-ilmoituksen tarpeellisuudesta:
“Työsopimuslain mukaan työsopimussuhteisella työntekijällä ei ole velvollisuutta ilmoittaa sivutoimesta tai pyytää sivutoimeen lupaa työnantajalta, eli kyse on työnantajan sisäisestä ilmoitusperiaatteista ja ohjeistuksesta koskien sijoitustoimintaa. Saatuani lisäinfoa yliopiston puolelta, totean, että en ole ihan oikein toiminut sisäisen ohjeistuksen hengessä, ja korjaan sen nyt välittömästi. Tosin tällä hetkellä ei ole mitään ilmoitettavaa nykyisenkään sisäisen ohjeen mukaisesti, mutta käyn toki aikaisemmat vaiheet lävitse yliopistomme kanssa. Tässä lienee opittavaa tulevaisuuden varalle.”
Julkaistu
SHARE
Jarno Liski
Työtön ylioppilas, joka toimi Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011–2013. Vuoden freelancer 2015. Ei voittanut tutkivan journalismin Lumilapio-palkintoa. Twitter: @jliski
Kasvatustieteitä opiskeleva oululainen sarjakuvataitelija Veli-Matti Ural on tarinankertoja, joka nauttii sanaleikeistä ja sekoiluhuumorista. Sarjakuvia koko ikänsä harrastaneen Uralin ensimmäinen supersankari oli Batmanin kyvyillä varustettu Norsumies.
”Newman!””These pretzels are making me thirsty!” ”No soup for you!”
Kun stand up –koomikko Jerry Seinfeld manailee arkkivihollisensa käytöstä, villitukkainen Cosmo Kramer hoippuu kuvaan tai vihainen keittokauppias kieltäytyy myymästä keittoa, Veli-Matti Uralia alkaa naurattaa.
Vaikka vanhimmat vitsit ja hokemat ovat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, yhdysvaltalaisessa Seinfeld-klassikkosarjassa on edelleen se jokin, joka vetoaa Uralin, 25, nauruhermoon.
Samaten Uralia hekotuttaa brittiläisen huumorin klassikkoryhmää Monty Pythonia tai rikossarjoja parodioivia Mies ja alaston ase-elokuvia katsoessa.
”Niistä näkee sen, että tekijätiimillä on ollut myös hauskaa, ettei kirjoitusvaiheessa ole ollut turhia estoja sille, mistä asioista saisi kirjoittaa.”
Uralilla on hauskuuteen erityinen suhde: sarjakuvataiteilijana Ural naurattaa työkseen muita.
Mutta Ural ei urallaan halua vain naurattaa, sillä hänellä on suurempia suunnitelmia.
Uskomaton Norsumies
Sarjakuvaa Ural on piirtänyt aivan lapsesta saakka. Aivan ensimmäiset sarjakuvaruudut hän muistaa piirtäneensä alakoulun kolmannella luokalla. Näissä sarjakuvissa hän esitteli itse keksimiään supersankareita. Yksi heistä oli Norsumies: hahmo joka yhdisti supersankareiden nopeuden, tarkkuuden ja kyvykkyyden norsun ruumiinrakenteeseen.
”Oikeastaan kyse oli aika pitkälti vain Batman-kopiosta, mutta norsun hahmossa”, hän tunnustaa.
Vaikka omat sarjakuvaideat olivat lennokkaita, ensimmäiset Uralin sarjakuvasuosikit olivat klassikkokamaa, Asterixia ja Aku Ankkaa. Mestaripiirtäjä Don Rosan uskomattoman tarkka ja yksityiskohtainen piirustusjälki kiehtoi Uralia jo lapsena.
Ensimmäiset sarjakuvansa Ural piirsi vain omaksi ilokseen, mutta kymmenvuotiaana hän uskaltautui esittelemään niitä kavereilleen ja sukulaisilleen. Sarjakuvat nähneiden naurusta rohkaistuneena yläkouluikäinen Ural uskaltautui esittelemään sarjakuvastrippejään julkisesti. Ensimmäiset stripit hän latasi sarjakuvaharrastajien suositulle verkkosivustolle Kvaak.fi:hin.
Vuonna 2012 Ural osallistui Kalevan järjestämään strippisarjakuvakilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta lehti julkaisi yhden Teuras-aiheisesta viidestätoista stripistä. Ne Ural julkaisi myöhemmin Kvaak.fi:ssä.
Sittemmin Uralin luoma sarjakuvahahmo on löytänyt tiensä netissä julkaistuista sarjakuvablogeista viime vuonna julkaistuun kovakantiseen Keijo Teuras –esikoisalbumiin. Teemaa juhlistaa myös kulttuuritalo Valveella perjantaina 10.2. avattava Teuras-teemainen taidenäyttely.
Miksi Teuras ei tapa?
Uralin strippisarjakuvan nimikkohenkilö Keijo Teuras on mafiapomo Pepperonin kätyri.
Francis Ford Coppolan ohjaaman Kummisetä-elokuvan don Vito Corleonen olemuksesta vaikutteita ottanut Pomo Pepperoni antaa alaiselleen tehtäviä, jotka tämä onnistuu aina tavalla tai toisella nolosti mokaamaan.
Tappokäskyt päättyvät poikkeuksetta väärinkäsitykseen, kun Teuras ymmärtää konkreettisesti vertauskuvalliseksi tarkoitetut kalojen kanssa nukkumisen, kurkun leikkaamisen tai vihollisen rei’ittämisen.
Onko Teuras siis tolkuttoman onneton tunari, joka on kykenemätön ymmärtämään yksinkertaistakaan ohjetta? Vai onko mafiamiehen kätyri sittenkin hienostunut humanisti, joka välttelee tappamista väärinymmärrysten avulla?
Sitä äimistelee myös tappokäskyjen epäonnistumiseen turhautunut Pomo Pepperoni itse.
”Miksi sä toivoton tolvana edes ryhdyit palkkamurhaajaksi?”
Toisaalta Uralin sarjakuvahahmot ihmekin ällistelevät sitä, miksi ihmeessä Pepperoni antaa tappokäskynsä aina koukeroisina vertauskuvina.
Näihin kysymyksiin Ural ei haastattelussa anna vastausta. Hänen mukaansa sarjakuvaa voi tulkita aivan vapaasti molemmilla tavoilla, eikä hän siksi sulje pois kumpaakaan vaihtoehtoa.
Hyvä sarjakuvahahmo onkin Uralista vähän sellainen, ettei sen luonteesta pääse aivan heti selville.
”Sankarillinen, kiinnostava, mutta kuitenkin mahdollisimman sympaattinen”, Ural pohtii.
Esimerkiksi osassa stripeistä vilahtava presidentti Vladimir Putin on Uralin mukaan hieno sarjakuvahahmo: henkilö, johon mahtuu monenlaisia merkityksiä ja erilaisia tulkintoja.
Keijo Teuras sekoittaa karahvin kirahviin. Kuva: Veli-Matti Ural.
Kielivitsit naurattavat
Kielellä leikittely naurattaa Uralia itseään, ja niin sanaleikkejä vilisee jatkuvasti myös Teuraan maailmassa. Keijo Teuraan sarjakuvien moninaiset sanaleikkivitsit Ural kertoo kehittelevänsä itse.
Tutunoloinen kielivitsi löytyy myös Uralin suunnittelemasta Oulun ylioppilaslehden uudesta haalarimerkistä, jossa yrmy mieshahmo tutustuu Ylkkäriin.
Merkin tekstinä on jämy kehotus: ”Älä ole öykkäri, lue Ylkkäriä”.
”Halusin löytää sanan, joka rimmaisi Ylkkärin kanssa. Niitä vaihtoehtoja ei kauheasti lopulta ollut.”
Yksi suosituimmista suomalaisista kielivitseihin perustuvista strippisarjakuvista on Pertti Jarlan luoma Fingerpori.
Jarla on jalostanut suositun Fingerporin kymmenen julkaisuvuoden aikana instituutioksi, sarjakuvavastineeksi Marimekon Unikko-kuosille: Heimo Vesan, Rivo-Riitan ja Allan Kurman kasvot tuijottavat vastaan kaikkien suurimpien suomalaisten sanomalehtien sivuilta.
Sarjakuva on jättänyt jälkensä myös poliittiseen retoriikkaan: kun keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen vei perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin, keskustan puoluesihteeriJouni Ovaska kuvasi ratkaisua ”fingerporimaiseksi.”
Fingerporin tie ei suoranaisesti kiinnosta Uralia. Hän ei halua jumittua viimeisessä ruudussa odottaa mehukas vitsi –formaattiin ikuiseksi ajoiksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä aiempaa pidempää, tarinallisempaa sarjakuvaa.
”Kun Teuras-sarja päättyy, en palaa enää strippisarjakuvaan, ellei joku sitä minulta sitä erikseen tilaa.”
Tämä toive näkyy myös hänen nykyisessä sarjakuvamaussaan. Tällä hetkellä Ural on innostunut pitkistä, polveilevista tarinoista, kuten Hugo PrattinCorto Maltesesta tai Robert Kirkamin käsikirjoittamasta Walking Deadista.
”Oulun Sarjakuvakeskuksella työskentelyssä yksi hyvä puoli on se, että tulee tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita ei aiemmin ole löytänyt. Nyt esimerkiksi Mauri Kunnas näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin lapsena.”
Strippimuodon ja sanaleikkien lisäksi Jarlaa ja Uralia kuitenkin yhdistää myös kolmas piirre.
Pertti Jarla on kertonut toteuttavansa Fingerpori-stripeissä usein lukijoiden lähettämiä ideoita. Stripeistä löytyy muun muassa kirjailija Roman Schatzin, elokuvatuottaja Aleksi Bardyn ja Kiroileva siili-sarjakuvasta tutun Milla Paloniemen ideoita.
Myös Ural on saanut Keijo Teuraan faneilta omia ehdotuksiaan sarjakuviksi. Eräältä fanilta hän sai kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen valmiiksi luonnosteltuina kuvineen.
Sarjakuvasta on myös gradun aiheeksi
Komedian ystävät tuntevat Uralin myös harrastajateattereiden näyttämöltä.
Ural on näytellyt useissa Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä, joiden tyylilajina on ollut usein väärinkäsityksiin ja absudereihin yhteensattumiin perustuva farssi. Esimerkiksi kesällä 2013 hän nauratti oululaisia Hietasaaren kesäteatterissa Pokka pitää –sarjan alistuneena Richardina.
Hupaisa ja kepeä farssi naurattaa ja viihdyttää katsojia, mutta itse Ural toivoisi tekevänsä ennemmin vakavampia rooleja.
”Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa (OSYK) draamakursseilla sai näytellä myös vakavimmissa näytelmissä, kuten Shakespearen Macbethissä. Siihen tyylilajiin olisi mukava palata.”
Näyttelemisen ja piirtämisen ohella Ural opiskelee kasvatustieteitä Oulun yliopistossa. Opiskeltava aine on tosin sekin yhteydessä sarjakuvamaailmaan: Ural on huomannut pedagogian opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään, johon kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen sarjakuvatyöpajojen vetäminen.
Sarjakuva on ollut mukana myös yliopiston opinnäytetöissä. Kandidaatin tutkielman aiheena Uralilla oli sarjakuvan käyttö opetuksessa. Sama teema tulee kulkemaan mukana myös gradussa.
”Sarjakuvan käytöstä pedagogiikassa ei ole Suomessa hirveästi aiempaa tutkimuskirjallisuutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista sitä löytyy paljonkin.”
Tosin gradun pariin pääseminen edellyttää sitä, että aikaa riittäisi kaikilta muilta kiinnostavilta harrasteilta ja sivutöiltä myös opiskeluille.
”Viime vuosi on käytännössä mennyt välivuotena”, hän tunnustaa.
Uralilla on selvästi mahdollisuuksia monelle uralle – näyttelijäksi, sarjakuvataiteilijaksi tai opettajaksi.
Kysytään kuitenkin vielä: mikä Uralista tulee isona?
Hänelle vastaus on lopulta helppo.
”Näyttelijän hommia pidän edelleen harrastuksena, ja sarjakuvataiteilija mielestäni olen jo. Tosin siihen, että elättäisin itseni pelkillä albumeilla, ihan siinä pisteessä en ole vielä. Mutta varmasti tulee lisää”, hän hymähtää.
Kuka?
>>Veli-Matti Ural
>>25-vuotias.
>>Asuu Oulussa.
>>Opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä viidettä vuotta. Töissä Oulun sarjakuvakeskuksella toimintavastaavana. Työ sisältää muun muassa sarjakuvatyöpajojen pitämistä.
>>Piirtänyt Keijo Teuras -strippisarjakuvaa vuodesta 2012. Ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna.
>>Oulun Sarjakuvaseura ry:n hallituksen jäsen.
>>Vapaa-ajallaan katsoo komediasarja Seinfeldiä dvd:ltä. Harrastaa myös näyttelemistä, on näytellyt esimerkiksi lyhytelokuvissa, mainoksissa ja Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä.
>>Lapsena unelma-ammatti oli paleontologi. ”Valitettavasti Suomesta ei löytynyt töitä tältä alalta.”
>>Toivoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.
>>Haaveilee opintojen saamisesta valmiiksi. ”Ne ovat jääneet sivuraiteille välivuoden pitämisen ajaksi.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Kukaan ei ole koulutuspolitiikassa tai argumentoinnissa seppä syntyessään, mutta kuka vain voi kehittyä opiskelijan asian edistämisessä, Jenny Vaara sanoo.
En olisi koskaan arvannut ylioppilaskunnan hallitustyöskentelyn vaativan näin paljon henkilövalintoja. Hallituksena pääsemme valitsemaan monipuolisesti opiskelijoita erilaisiin hallinnon opiskelijatehtäviin, kuten nyt humanistisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan tilatyöryhmiin. Sen lisäksi rekrytoimme työntekijöitä ylioppilaskuntaan.
Vaikka tehtävät usein eroavatkin toisistaan, yksi asia pysyy: Haemme aktiivisia, kiinnostuneita vaikuttajia, jotka haluavat tuoda opiskelijoiden ääntä eteenpäin ja edistää opiskelijoiden hyvää elämää.
Aloittaessani opiskelut vuonna 2012 ei opiskelijoita ollut kaikissa niissä toimielimissä, joissa opiskelijat tänä päivänä pääsevät vaikuttamaan. Keväällä 2016 päivitetty koulutuksen johtosääntö muutti usean toimielimen tehtävää ja vei niiltä valtaa avainhenkilöille, kuten dekaaneille. Uusina opiskelijoille auenneina toimieliminä ovat tulleet esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä sekä tiedekuntien johtoryhmät.
Toimielimiin pääsy on ollut ylioppilaskunnan tekemän työn palkkio meille opiskelijoille. Ylioppilaskunta tekee edunvalvontatyötä vaikuttamalla opiskelijajäsenien kautta yliopiston käytänteisiin, kuten vaatimukseen laadukkaasta koulutuksesta, joka ottaa huomioon joustavat sekä monipuoliset opetusmenetelmät. Opiskelijajäsenet ovat erityisen tärkeitä vaikuttamassa, päättämässä ja tukemassa yliopiston perustehtävien, tutkimuksen ja koulutuksen, järjestämistä. Me opiskelijat tiedämme parhaiten mitä meille kuuluu, ja opiskelijaedustajana pääsee toimimaan juuri opiskelijoiden asian äänenkantajana.
Ilman sitä ensimmäistä paikkaa ainejärjestössä tai ohjelmatoimikunnassa en olisi varmaan päässyt näin pitkälle.
Miksi ylioppilaskunta sitten päättää siitä, kuka pääsee vaikuttamaan missäkin pestissä?
Yliopistolain pykälään 46 perustuen yhtenä ylioppilaskunnan tehtävänä on opiskelijaedustajien nimeäminen laissa mainittuihin yliopiston toimielimiin. Julkisoikeudellisena yhteisönä ylioppilaskuntaa velvoittaa myös hallintolaki.
Ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttää 37-henkinen edustajisto, joka määrittää strategiset linjaukset ja toiminnan suuntaviivat. Hallitus on siten valinnoissaan velvoitettu noudattamaan strategiaa, linjojamme sekä sääntöjämme. Myös strategiasta nousevat arvomme avoimuus, rohkeus, vaikuttavuus ja yhteisöllisyys ajavat toimintaamme.
Tuntuisi kohtuuttomalta, jos järjestöt joutuisivat samaan vastuuseen päätöksistä niillä resursseilla ja energialla joita järjestötoimijoilla on. Järjestöjen tehtäväkenttä on hyvin erilainen kuin ylioppilaskunnalla. Ylioppilaskunnalla on resursseja taata yhtäläinen ja tasavertainen kohtelu kaikille hakijoille, olemmehan vastuussa viime kädessä edustajistolle, joka päättää luottamuksestaan hallitukselle. Sen sijaan kiltojen toiminta perustuu lähtökohtaisesti vapaaehtoistoimintaan, vaikkakin toiminnasta saa opintopisteitä. Esimerkiksi humanistisen ja kasvatustieteellisen tiedekuntien opiskelijat voivat saada järjestötoiminnasta jopa 10 opintopistettä.
Vuonna 2017 ylioppilaskunta todella hakee opiskelijaedustajia! Tänä vuonna meillä ei ole vain kunnallisvaalit (9.4.), vaan meillä on myös omat edustajistovaalimme. Kuka vain opiskelija, läsnäolevaksi ilmoittautunut ylioppilaskunnan jäsen, pystyy asettumaan edustajistovaaleissa ehdolle. Suhteellisen vaalitavan mukaisesti suurimman äänisaaliin saaneet ehdokkaat taustaryhmien ja vaaliliittojen kautta pääsevät vaikuttamaan esimerkiksi siihen, millaisia jäsenpalveluita ylioppilaskunta tarjoaa ja kuinka suuri jäsenmaksu meillä on.
Lisäksi heti loppusyksystä 2017 käynnistyy haku kaikkiin yliopistoyhteisön hallinnon opiskelijaedustajan paikkoihin. Jokaisessa tiedekunnassa ja yliopiston hallinnossa valitaan edustajat kaudeksi 2018–2019.
Näin viidennen vuoden opiskelijana voin myöntää, että minuakin on aikanaan ”kähmitty”, kysytty erinäisiin pesteihin. Monesti en olisi edes osannut hakea pestiä, jos opiskelijatuttavani eivät olisi ehdottaneet minua harkitsemaan hakua.
Hallinnon opiskelijaedustajana riittää se, että on motivoitunut ja kiinnostunut. Kukaan ei ole koulutuspolitiikassa tai argumentoinnissa seppä syntyessään, mutta kuka vain voi kehittyä opiskelijan asian edistämisessä. Opiskelijaedustajana olen päässyt esittämään kokouksissa kantoja päätettäviin asioihin, kehittynyt vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoissa sekä oppinut kokoustekniikasta, taloushallinnosta ja johtamisesta. Nämä taidot ovat sellaisia yleisiä työelämätaitoja, joista jokainen korkeakoulutettu hyötyy.
Onhan se myös tunnustus itselle ylioppilaskunnalta: he uskovat minusta olevan johonkin. Ilman sitä ensimmäistä paikkaa ainejärjestössä tai ohjelmatoimikunnassa en olisi varmaan päässyt näin pitkälle.
Julkaistu
SHARE
Jenny Vaara
Kasvatustieteilijävaikuttaja, OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja vuonna 2017. Opiskelijan hyvinvoinnin ja kestävän korkeakoulukentän puolella. Twitter: @jennyvaaa
