Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa. Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja […]
Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa.
Vappuna opiskelijat kokoontuvat juhlimaan.
Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja hellii iloisen opiskelijaporukan koeteltuja sieluja. Aaton perinteisiin tapahtumiin osallistuvat ovat yllättävän raikkaan näköisiä ja pirteitä.
Franzénin patsas saa lakkinsa
Opiskelijoiden vappuaatto alkaa Humanistisen Killan järjestämällä Frans Mikael Franzénin patsaan lakituksella. Oulun vanhin julkinen ulkoveistos sai lakkinsa ensimmäisen kerran jo vuonna 1966. Jatkuva perinne merkittävän runoilijan, piispan ja akateemikon lakituksesta tuli 1980-luvun alussa. Esikuvana perinteelle on Helsingin Havis Amandan, eli Mantan lakitus.
Jo kaksi vuotta Franzen on taivastellut vappua ilman lakkia, koska kulkutauti esti ainakin kaikki viralliset vappuriennot. Nyt paikalle on kertynyt arviolta satapäinen joukko entisiä ja nykyisiä opiskelijoita kunnioittamaan perinnettä.
Lakki asettuu päähän kauniisti aplodien saattamana.
Tuomiokirkon kello lyö 12, mutta lakitukseen varattu nosturi ei suostu liikahtamaan. Humanistisen Killan puheenjohtaja Eveliina Tiusanen jännittää nosturin korissa, että näinkö Franzén jää kolmatta kertaa peräjälkeen ilman lakkia. Tiusanen kertoo odotellessa, että Franzén oli todellinen ihmelapsi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja dosentti 20-vuotiaana.
Tässäpä voimahahmo heille, jotka nurisevat, että veltot ja juhlivat opiskelijat eivät valmistu tarpeeksi nopeasti tuottaviksi veronmaksuyksiköiksi. Ennen ei aikailtu turhaan. Tämän kauemmaksi ei ajatus ehdi karata, kun Nosturin kori jo nousee kiltisti kohti korkeuksia. Franzen saa lakkinsa ja herran ilme näyttää heti vähän tyytyväisemmältä.
Opiskelijoiden vappukulkue Teekkaritorvien säestämänä
Vappukulkue läpi kaupungin ehtii karata lakituksen viivästyttyä. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä kulkue pysähtelee kunnioittamaan teekkareiden historiallisia ja merkittäviä paikkoja. Ystävälliset liikenteenohjaajat kertovat, missä pääsemme mukaan. Kulkue ei odottanut väkeä lakituksesta, koska viranomaisten kanssa on sovittu tarkkaan aikataulu ja liikennejärjestelyt.
Vappukulkue ilman saunaa on turhaa – ainakin viileällä ilmalla.
Pian kuuluu jo Teekkaritorvien soitto ja tunnistan komean Koneinsinöörikillan paloauton, Ykän. Perässä marssii tasainen letka opiskelijoita, pääosin teekkareita. Etuautosta kuuluu teekkarivitsejä, jotka peittyvät liikenteen melun ja puhallinorkesterin soiton alle. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.
Yleisöä on kerääntynyt tasaisesti matkan varrelle. Kulkue tuo varmasti entisille teekkareille nostalgisia muistoja. Eräs vanhempi herrasmies seisoo asennossa hyvin kellastunut teekkarilakki päässään ja pyyhkii vaivihkaa silmäkulmaansa.
Fuksiuitot ja rauhallista pikniktunnelmaa
Perinteiset fuksiuitot järjestetään tänä vuonna Tuiran uimarannalla. Muistan, että jokunen vuosi sitten fuksit kastettiin Ainolan puistossa Plaanaojan kuravedessä. Uusi paikka on varmasti fukseille mieleen.
Verbalaiset Suvi ja Alisa sekä luonnonvara-alaa opiskeleva Kerttu aikovat suunnata illalla bileisiin 45-Specialiin.
Rannalla on iloinen piknikmeininki ja aurinko lämmittää mieliä. Ihmiset istuskelevat vilteillään rauhallisesti skumppalasit käsissään. Lakituksesta lähtien mielen takamailla on kummitellut hieman outo fiilis. Viimeistään nyt huomaan, että opiskelijavappu on siistiytynyt siitä, mitä se oli jokunen vuosi sitten. Uudet opiskelijat ovat fiksuja ja aikuisempia kuin takavuosina.
Tellervo ja Ahti Alanärä ovat tehneet pitkän uran työelämässä. Jouni Alanärä jatkaa vanhempien viitoittamalla tiellä. Tellervo ja Ahti kertovat, että he tutustuivat Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilään opiskeluaikoinaan.
Aiemmilta vuosilta mieleeni on jäänyt yksin istuvia surullisia hahmoja, jotka ovat viikon, tai parin juhlittuaan kadottaneet ainakin sielunsa, toisen käden ja kulmakarvat. Toisaalta silloin oli myös riemua, tanssia ja typeriä performansseja. Spontaaneja kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia syntyi helposti.
Varhaiskasvatuksen opiskelijat Jonna, Jasmin, Lea, Mariella, Anni, Tiia, Annika ja Aino nauttivat aaton tunnelmasta. Mäyräkoira Mauno on lähtenyt mukaan ja hurmaa jokaisen.
Vappumuistot eivät välttämättä ole luotettavia, ja mieli saattaa yhdistellä kivoja asioita eri vuosilta. Asiaan vaikuttaa ehkä sekin, että joskus aaton perinteisiin tapahtumiin osallistui paljon enemmän ihmisiä.
Konsta, Veeti ja Roope kertovat, että mukavaa on, vaikka saisi olla vähän lämpimämpi keli. Hedelmäcocktail on päivän drinkki. Roopelle ei cocktailin ananas maistu.
Teekkaritorvet ovat ehtineet jo Tuiraan rannalle kulkueesta ja uitot voivat alkaa. Jokaisen kastettavan fuksivuoden ansioita ylistetään tai kerrotaan miten he ovat muuten mukavia.
Teekkaritorvet ovat kiireisiä vapun aikana. Fuksiuittojen keikka ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen.
Tällä kertaa uitettavat eivät ole paneutuneet mielikuvituksella uima-asuihin. Ainakaan ensimmäisten joukossa ei nähdä Batman-viittoja tai muuta vappurekvisiittaa. Kolea sää on saattanut kutistaa suurimman innon myös potentiaalisilta luojan luomina viuhahtajilta. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.
Pulahdustyyli on vapaa, mutta yksi sääntö on: pään on käytävä pinnan alapuolella. Tarkka yleisö ohjaa takaisin jokeen, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.
Leppoisa vappuaaton päivä lähenee loppuaan, ja ihmiset pakkailevat vilttejään. Illalla on varmasti reippaita bileitä ja muita bakkanaaleja. Päivän tapahtumat olivat rauhallisia ja asiallisia. Nykyiset ja entiset opiskelijat nauttivat hymyillen kevätpäivästä. Ehkäpä karnevaalitunnelmaan päästään opiskelijavapun muissa tapahtumissa. Tämä oli hyvä juuri näin.
Julkaistu
SHARE
Pete Huttunen
Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.
Ensi vuonna viisikymppisiä juhliva puhallinorkesteri Teekkaritorvet keikkailee joulukuussa Suomigroove-konserttiprojektin merkeissä kaksi kertaa.
Kun opeteltavia kappaleita on ollut paljon ja soittajia mukana "massiivinen määrä", suomalaiseen rytmimusiikkiin sukeltaminen on vienyt soittajat pois mukavuusalueeltaan.
"Nyt nähdään, mihin me orkesterina pystytään", toteaa huilisti Aleksanteri Lammassaari. Hän ja Sanja-Maria Olli kertoivat lehdelle, mitä juhlavuoteen varaslähdön ottaminen pitää sisällään.
Aleksanteri Lammassaari, huilisti, varakapellimestari: ”Tälle projektille ei ole vain yhtä tiettyä ideoijaa. Teekkaritorvilla oli vuonna 2015–2016 Ultra Bra -konserttiprojekti, sen jälkeen vuonna 2017 oli Aamuun uuteen -projekti yhdessä muiden yliopiston musiikkijärjestöjen kanssa. Hallituksessa alettiin sitten puhua, että uudelle projektille olisi tarvetta ja kysyntää.”
Sanja-Maria Olli, huilisti: ”Toiveena oli, että vuorossa olisi jotain kevyempää. Ultra Bra oli sellaista, Aamuun uuteen oli taas vähän ehkä hartaampaa.”
Aleksanteri: ”Idea syntyi syksyllä 2017. Sitä alettiin pikkuhiljaa viedä eteenpäin, ja kunnolla se potkaistiin käyntiin syksyllä 2018.”
Sanja-Maria: ”Silloin saimme ensimmäiset sovitukset. Sitä mukaan kun saatu sovituksia, on myös treenattu kappaleita: ensin vain Teekkaritorvien kesken, myöhemmin bändin kanssa. Tämähän on yksi Teekkaritorvien isoimmista projekteista: soittajia on projektissa yhteensä viisikymmentä, joista vähintään nelisenkymmentä yhtä aikaa lavalla. Se on aika massiivinen määrä!”
Aleksanteri: ”Kun soittajia on niin paljon, vastuita on pitänyt vähän jakaa – vaikka kaikki haluavat toki soittaa, se ei vain ole mahdollista, sillä stemmoja ei ole tarpeeksi näin monelle soittajalle. Se on toisaalta ollut hyväkin, kaikkien kun ei ole tarvinnut opetella kaikkia kappaleita. Kokonaisuudessaan keikkaan kuuluu 15 kappaletta. Kappaleiden sovituksia on tullut kolmesta eri lähteestä. Kahta kappaletta lukuunottamatta kyseessä ovat täysin uudet, tätä projektia varten tehdyt sovitukset. Se määrä on ollut iso homma meillekin, kun on niin paljon uutta soitettavaa, uusia stemmoja – nyt nähdään, mihin me orkesterina pystytään! Paljon on oltu pois mukavuusalueelta, kun koko ajan tulee uutta nuottia naamaan.
Konsertin ohjelmisto sisältää menevää suomalaista rytmimusiikkia. Projekti kulki ensin nimellä Suomi-Soul, kunnes se vaihtui kesän jälkeen Suomigrooveksi. Ei sille [nimelle] mitään tiettyä syytä ole, kyseessä on hyvän mielen musiikkia – sellaista, joka aiheuttaa jalan vipatusta.”
Sanja-Maria: ”Tyylejä on laidasta laitaan: on Anssi Kelaa ja Kirkaa, mutta myös esimerkiksi Emma Salokoskea. Ohjelmisto ei keskity vain yhdelle vuosikymmenelle – on kasaria, mutta myös esimerkiksi Karri Koiraa. On ollut muuten mahtavaa huomata, millä tavalla tähän projektiin on sitouduttu.”
Aleksanteri: ”Soittajista huomaa, että mentaliteetti on tietyllä lailla muuttunut: on huomattu, että kerran viikossa treenaus ei riitä, pitää treenata kotonakin enemmän. Sekin on aivan tervettä ajattelua. Kappaleita on ollut kyllä mukava soittaa. Kun ensimmäiset sovitukset tulivat, mielessä kävi, että mitähän tästä tulee. Sovitukset olivat todella hienoja, mutta vähän haastavan oloisia. Mutta siinä kävi pieni herääminen orkesterissa, ja lopputuloksesta tuli todella hyvä. Olen iloinen ja ylpeä meidän orkesterista.”
Sanja-Maria: ”Ehkä siinä oli sekin, että ensimmäisissä treeneissä ei ollut vielä mukana bändiä, siksi se saattoi kuulostaa tietyissä kohdissa vähän tyhjältä. Kun treenattiin oma osio kuntoon ja bändi tuli mukaan, viimeistään silloin tajusi, että ei vitsit.”
Aleksanteri: ”Nyt oman puhallinorkesterin kanssa soittaa sähkökomppibändi: on sähkökitara, syntikka, rummut tulevat meiltä itseltään. Laulusolisteja ovat Minna Heikkinen, Niko Kuusela ja Eelis Saurio, räppibiiseissä mukana ovat Joonatan Väisänen eli Jokrates, Stepa ja Mactopias.”
Sanja-Maria: ”Harjoittelu on ollut sopivan haastavaa. Ei ole lannistanut ketään.”
Aleksanteri: ”Joo, ei ole ollut vaikeaa, mutta haastavaa. Kuten sanoin, on menty pois mukavuusalueelta.
Tämä Suomigroove-projekti on varaslähtö Teekkaritorvien 50-vuotisjuhlavuodelle, jota vietetään ensi vuonna. Ajatuksena on, että tämän projektin keikkoja esitetään ehkä keväälläkin, jos on siihen tilaisuuksia. Tällä hetkellä on nämä kaksi sovittuna joulukuulle. Vaikka projekti liittyy vuosijuhlaan, biisit ovat aivan uusia. Juhlavuonna on tulossa kyllä oma vuosijuhlakonserttinsa, se on parempi paikka peilata [orkesterin] omaa historiaa.
Biiseistä yleisölle on soitettu entuudestaan kolme: Duran Duran, Jäätelökesä ja Tanssilattialla. Ne vedettiin tämän vuoden Vulcanaliassa keikan lopuksi. Se oli sellainen ensijulkistus yleisölle tästä projektista. Nyt joulukuun keikoista Valveen ensi-ilta on loppuunmyyty. Ilonan keikka tulee varmaan olemaan rennompi, siellä saa tanssia. Valveen keikka on väliajallinen, ja pitää istua penkillä.”
Sanja-Maria: ”Tässä vaiheessa tuntuu tosi kivalta päästä soittamaan yleisön edessä.”
Aleksanteri: ”Itse en sitä vielä edes tajua, että kohta on keikka edessä. Kai sen vasta sitten sunnuntaina ymmärtää. Olemme molemmat muuten mukana ensi vuonna myös Teekkaritorvien hallituksessa, minä keikkamyyjänä, Sanja sihteerinä.”
Sanja-Maria: ”Juhlavuosi tuo Teekkaritorille ainakin uudenlaisia projekteja ja yhteistyökuvioita. Tarkoitus olisi olla normaalia enemmän näkyvillä. On vuosijuhlat ja vuosijuhlakonsertti, mutta myös paljon muuta, mikä tuo enemmän näkyvyyttä.”
Aleksanteri: ”Koko ajan on brainstormaus käynnissä siitä, mitä muuta voisi vielä keksiä. Viisikymmentä on muuten yllättävän iso ikä. Ihmiset tuntuvat vähän yllättyvän siitä, että ollaan jo tämän ikäisiä – Teekkaritorvet viisikymmentä, miten se on mahdollista!”
Sanja-Maria: ”Odotan kyllä näitä keikkoja ihan sikana. Ohjelmistossa on niin kauniita sovituksia. Haluan kuulla, miltä ne kuulostavat oikeassa tilassa ja oikealla äänentoistolla.”
Aleksanteri: ”Tuo on totta! Haluan myös, että yleisö pääsee kuulemaan lopputuloksen. Itse olen saanut jo kuunnella, nyt pääsee soittamaan muillekin.”
Sanja-Maria Olli ja Aleksanteri Lammassaari odottavat pääsevänsä esittämään Suomigrooven kappaleita yleisölle.
Teekkaritorvien Suomigroove-konsertit 1.12. kello 17 Valveella (loppuunmyyty) ja itsenäisyyspäivän aattona 5.12. kello 00 Ilonassa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Opiskelijat ja opiskelijoiden taide näkyvät Vulcanaliassa tänä vuonna kaikessa. Cassiopeian ja Teekkaritorvien lisäksi opiskelijat ovat esillä tapahtuman koristelussa, josta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämän Vulcanalian iltajuhlan eli Vulcanalia Festivalin esiintyjät ovat Pyhimys, Teekkaritorvet ja Cassiopeia. Tänä vuonna Vulcanalia Festivalia juhlitaan 11. syyskuuta Oulun Club Teatrialla.
Pyhimys (Mikko Heikki Matias Kuoppala) on suomalaisen räpin tunnetuimpia ja palkituimpia nykytekijöitä, jonka hitteihin lukeutuvat muun muassa Jättiläinen ja Kynnet, kynnet. Pyhimys on palkittu useaan otteeseen, tuoreina esimerkkeinä ovat kesällä saatu Juha Vainion sanoittajapalkinto ja tämän vuoden seitsemän Emma-patsasta. Soolouransa ohella Pyhimys tunnetaan myös Teflon Brothers ja Ruger Hauer -yhtyeiden jäsenenä, sekä yhteistyöstään Saimaa-yhtyeen kanssa.
”Artistibuukkaukseen vaikuttavat hintojen ja tarjousten kohtaaminen ja artistien aikataulut. Pyhimyksen tapauksessa aikataulut ja kiinnostus osuivat yhteen. Koettiin että Pyhimys kiinnostaa monia ja on ollut esillä tänä vuonna. Siksi Pyhimys oli meiltä selkeä valinta ja samalla myös suuri satsaus”, sanoo OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa.
Pyhimyksen ohella Teatrialla nähdään myös oululaisia opiskelijoita Teekkaritorvien ja Cassiopeian esiintyessä.
Teekkaritorvet on vuonna 1970 toimintansa aloittanut oululainen puhallinorkesteri, joka on tunnettu varsinkin Wappukonserteistaan.
Myös 40-vuotista taivaltaan keväällä juhlinut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia esiintyy tapahtumassa. Tänä vuonna levyllisen PMMP-yhtyeen kappaleita kuorosovituksina julkaissut Cassiopeia on kesällä palkittu ainoana pohjoissuomalaisena kuorona Tampereen Sävel -kuorokatselmuksessa.
Vulcanalian ennakkolipunmyynti alkaa 19. elokuuta. Viime vuonna Vulcanalia Festival myytiin loppuun jo ennakkoon. Asta Salomaa uskoo saman olevan mahdollista tänäkin vuonna.
Lippu kannattaa Salomaan mielestä ehdottomasti hankkia ennakkoon.
”Vaikka Teatria on iso, sekin voi myydä loppuun, koska meillä on tänä vuonna todella hyvät esiintyjät ja liput ovat halvat.”
Salomaan mukaan helpointa olisi ollut järjestää tapahtuma tänäkin vuonna Areena Oulussa, mutta järjestäjät halusivat tarjota vielä suuremmalle osalle opiskelijoista mahdollisuuden osallistua Vulcanaliaan.
Teatrialla järjestelyt ovat Salomaan mukaan sujuneet hyvin.
Opiskelijoiden kädenjälki näkyy
Opiskelijat ja opiskelijoiden taide näkyvät Vulcanaliassa tänä vuonna kaikessa. Cassiopeian ja Teekkaritorvien lisäksi opiskelijat pääsevät esiin tapahtuman koristelussa, josta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri.
”Olemme halunneet opiskelijoiden näkyvän visuaalisessa puolessa ja esiintyjinä. Joka vuosi on yritetty huomioida opiskelijat, niin tänäkin vuonna. Opiskelijakulttuurin esiintuonti on meille tärkeää”, Asta Salomaa kertoo.
25. kerta toden sanoo
Tänä vuonna Vulcanalia järjestetään kenties viimeisen kerran, sillä seuraavia lukuvuoden avajaisia juhlitaan mahdollisesti OSAKO:n (Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan) kanssa. Totuttuun tapaan juhlapäivään kuuluvat iltajuhla Vulcanalia Festivalin lisäksi myös Linnanmaan kampuksen järjestömessut kello 10-14. Vulcanalia Festivalin viralliset jatkot pidetään Viihdemaailma Ilonassa.
OYY järjestää Vulcanalian jo 25. kerran. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin Rauhalan edustalla vuonna 1995. Vuonna 2003 juhlinta siirtyi Kuusisaareen ja 2012 Toppilan Möljälle. Vuoden 2014 jälkeen tapahtuman iltajuhla on järjestetty aina uudessa paikassa, viime vuonna Areena Oulussa.
Viime vuonna iltajuhlassa esiintyivät Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig. Aiempina vuosina Vulcanaliassa ovat esiintyneet muun muassa Kauko Röyhkä, Musta Barbaari, Anssi Kela, Tuomas Kauhanen ja Redrama.
Julkaistu
SHARE
Helmi Juntunen
Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.
Oulun yliopiston kuorot ja orkesterit yhdistävät lauantaina voimansa ensimmäistä kertaa. Aamuun uuteen -konsertissa sekakuoro Cassiopeia, Oulun Teekkarikuoro TeeKu, Oulun yliopiston kamariorkesteri ja puhallinorkesteri Teekkaritorvet juhlistavat satavuotiasta Suomea. Lauantai-iltana lavalla seisoo lopulta yhdessä rintamassa yli yli 120 esiintyjää.
Sisällä salissa näen, kuinka salin lavalle kipuaa koko ajan lisää ihmisiä. Soittajat asettautuvat paikoilleen, selailevat nuotteja. Lavalla osa kuorolaisista yskähtelee vaimeasti, osa siirtelee painoaan jalalta toiselle. Tunnelma on odottava.
Käynnissä tänä tiistai-iltana 21.11. on Aamuun uuteen -yhteiskonsertin harjoitukset. Ylhäällä lavalla seisovat Cassiopeian ja Teekun kuorolaiset, hieman alempana paikoillaan odottavat puhallinorkesteri Teekkaritorvet ja Oulun yliopiston kamariorkesteri.
Jotta ymmärtäisi, mistä lauantai-illan konsertissa onkaan kyse, on palattava ajassa viikolla taaksepäin.
Noin viikkoa aikaisemmin Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden johdolla on hetki aikaa istahtaa kertomaan konsertista.
Ei konsertin harjoittelu tyssää toimittajan läsnäoloon: jutunteon aikana Saalastinsalista kantautuu sekakuoro Cassiopeian harjoitusten heleitä ääniä. Siksi ajatus uhkaa toistuvasti katketa, kun kuoroharjoitusten kappaleet vievät ajatukset euroviisujen ja baarien tanssilattioiden iloisiin tunnelmiin.
Mutta asiaan!
Aamuun uuteen -konsertti on ensimmäinen OYY:n musiikkijärjestöjen historian yhteiskonsertti. Mukana ovat siis sekakuoro Cassiopeia, Oulun Teekkarikuoro TeeKu, Oulun yliopiston kamariorkesteri ja puhallinorkesteri Teekkaritorvet.
Orkesterit ja kuorot esiintyvät illan aikana sekä yhdessä että erikseen. Koska tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuotta, se näkyy myös ohjelmistossa.
Oulun yliopiston kamariorkesterin puheenjohtaja Lauri Pajunen vakuuttaa, ettei ohjelmisto ei ole pelkkää klassista, vaan luvassa on laajasti kotimaista musiikkia Oskar Merikannosta Juice Leskiseen ja Ultra Brahan.
Vaikka tietoa ohjelmiston kappaleista on hieman varjeltu, sen järjestäjät paljastavat, että yhtään tämän vuoden hittiä mukaan ei ole mahtunut.
Lavalle nousevat kuorot ja kamariorkesterit tekevät nyt ensimmäistä kertaa yhteistyötä koko porukalla. Toki kuorot ja orkesterit ovat tehneet yhteistyötä jo pienemmissä porukoissa: kamariorkesteri ja Cassiopeia ovat esiintyneet yhdessä, samaten Teekkaritorvet ja TeeKu.
Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa järjestämässä yhdessä yhteistä konserttia. Projekti sopiikin kuin nakutettu juhlavuoden teemaan, yhdessä.
Ensimmäinen yhteiskonsertti ei synny aivan hetkessä. Kysyttäessä konsertin valmisteluihin kuluneen ajan ja vaivan määrää Lauri Pajunen huokaa, jokseenkin tuskallisen oloisesti.
Vuonna 1984 perustetussa Oulun yliopiston kamariorkesterissa soittaa niin yliopiston opiskelijoita kuin henkilökuntaakin. Orkesterin puheenjohtajan Lauri Pajusen mukaan yliopiston musiikkijärjestöjen yhteistyötä olisi syytä jatkaa myös Aamuun uuteen -yhteiskonsertin jälkeen.
Ensimmäinen yhteiskonsertti tarkoittaa sitä, että kaikki käytännön asiat on selvitettävä ensimmäistä kertaa.
Ensinnäkin oli selvitettävä se, kuinka kummassa kaikki esiintyjät saadaan mahdutettua yleisön eteen: järjestäjien laskelmien mukaan parhaimmillaan Saalastinsalissa esiintymislavalla on yhtä aikaa 125 esiintyjää.
Kaikkien sovittelu rinta rinnan ei ole helppoa puuhaa, varsinkaan kun mukaan tulevat suurikokoiset soittimet. Erityisen kinkkinen tilanne on ollut kamariorkesterilla.
Noin parikymmenhenkinen jousiorkesteri tarvitsisi ympärilleen paljon tilaa, jotta soittaminen ylipäänsä on mahdollista, Pajunen kertoo, ja demonstroi tilannetta itse: kyllä vain, soittaminen vaatii ympärille lääniä, jotta jousi ei olisi kanssasoittajan silmässä.
Konsertin järjestäjien tavoitteena on saada tupa aivan täyteen. Saalastinsaliin mahtuu normaalisti 510 istujaa ja 45 istujaa parvelle, mutta jotta kaikki konsertin esiintyjät ylipäänsä mahtuisivat esiintymään salin etuosaan, osa penkeistä viedään varastoon. Lauantain konsertti-iltana saliin mahtuukin noin 400 kuuntelijaa.
Lauri Pajunen kuvaa nykyistä järjestelyä litistämiseksi. Mutta kyllä kaikki lopulta mahtuvat: “Sopu sijaa antaa.”
Cassiopeian puheenjohtajan Arttu Vilmin mukaan Saalastinsali on akustisesti varsin mainio paikka, kuoro on äänittänyt salissa levyäkin.
”Ainoa harmi ovat salin ilmastointilaitteet: ne saa pienemmälle, mutta niitä ei saa pois. Levytyksessä se aiheutti ongelmia, kun yhtäkkiä taustalta alkoi kuulua kummaa surinaa. ”
Saalastinsali onkin jo ennestään tuttu paikka kaikille esiintyjille, sillä salissa harjoittelevat kamariorkesteri ja TeeKu. Teekkaritorvien treenit järjestetään Tukikohdalla Välivainiolla, Cassiopeian taas Pyhän Tuomaan kirkossa.
Saalastinsali soveltuu siis yliopiston avajaisten, promootioiden, virallisten juhlien ja seminaarien ohella hyvin myös musiikin ystäville.
Sekakuoro Cassiopeia isännöi keväällä Teekkarikuoro TeeKun kanssa opiskelijakuorojen laulujuhlaa Nordic Student Singers’ Summitia, tuttavallisemmin Nysseä. Nyssen pääjuhlassa Ouluhallissa lavalla oli yli 1000 esiintyjää, Aamuun uuteen -konsertissa Saalastinsalissa lavalla on ”vain” noin 120 esiintyjää. Kuvassa toisena vasemmalta Cassiopeian puheenjohtaja Arttu Vilmi.
Tädille juhlavasti
Aamuun uuteen -konsertti on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Mutta miten pitkä on kuorojen oma historia?
Vanhin lauantaina esiintyvistä orkestereista on puhallinorkesteri Teekkaritorvet. Se on perustettu vuonna 1970.
Seuraavaksi vanhin on Cassiopeia, joka perustettiin kahdeksan vuotta myöhemmin. Cassiopeiaa seurasi Oulun yliopiston kamariorkesteri, joka perustettiin 1984. Nuorin joukosta on TeeKu, joka perustettiin vappuna 1993.
Toimintavuosia on takana jo kymmeniä. Onko kuoroille vuosikymmenien aikana muodostunut tiettyjä kappaleita, joita on pakko soittaa aina? Siis ikivihreitä, joista heidät tunnetaan?
Cassiopeian puheenjohtaja Arttu Vilmi kertoo, että Cassiopeialla suosikkikappaleet riippuvat konsertista, mutta “Finlandia-hymni, kyllä se on välttämätön osata”.
Kamariorkesterille se on Jean Sibeliuksen Andante festivo, tai Tädille juhlavasti, kuten kappaleen lempinimi kuuluu.
“Kyllä se on Tädille juhlavasti, sitä on soitettu niin paljon, että se on saanut oman nimensäkin”, Pajunen nauraa.
Teekkaritorville ja TeeKulle kysymys ikivihreästä on vaikeampi.
Johtajat eivät heti osaa nimetä yhtä pakollista kappaletta, joka toistuisi aina.
Edes ne hilpeimmät ja tanssittavat bilehenkiset kappaleet, jotka monelle ovat tuttuja esimerkiksi vappupäivän konserteista, eivät soi Teekkaritorvilla jatkuvasti.
“Monien tuntemat, niin sanotut ”Hilpeät Torvet” eivät ole oikeastaan arkeamme, enemmän kalenterissamme on tilauskeikkoja. Niillä soitamme sitten juhlavia biisejä”, Teekkaritorvien puheenjohtaja Aleksi Postila toteaa.
TeeKun puheenjohtaja Timo Välkky keksii hetken mietittyään yhden ikivihreähkön kappaleen.
“Yleensä encorena soitamme Caioon! Se edustaa vanhaa teekulaisuutta. Muuten ohjelmisto on vuosien aikana vaihtunut aika hyvin.”
Näin kulutan aikaa: Aamuun uuteen -konsertissa kuorot ja orkesterit esiintyvät yhdessä ja erikseen. Tiistai-iltana harjoitusten aikaan 21.11. vuoroaan odottelevat esiintyjät kuluttivat aikaansa monella eri tavoin. Osa keskittyi älypuhelimeensa, osa nuotteihin, osa taas käytti vapaat minuutit rentoutumiseen.
Vielä jos saisi pyytää ennustamaan: mikä tulee olemaan se lauantai-illan huippuhetki, se kaikista elähdyttävin, koskettavin ja upein kohta?
Siihen on järjestöjen johtajilla monia vaihtoehtoja.
“Yhteiskappaleet, ne jossa kaikki esiintyvät yhtä aikaa. Ne tulevat varmaan olemaan hienoimpia hetkiä”, Arttu Vilmi pohtii.
“Ohjelmistossa on niin paljon upeita ja räväköitä kappaleita, että tuskin kamariorkesterin klassiset kappaleet tulevat olemaan niitä, joiden aikana yleisö nousee taputtamaan seisoen. Tai mistäs sen tietää!” Lauri Pajunen toteaa.
“Mutta yleisöstähän on kiinni, mikä on heistä kiinnostavaa!”, Aleksi Postila huomauttaa.
”Tämähän ei tähän lopu”
Kun lauantai-illan viimeiset aplodit ovat vaimenneet, kuorolaiset astelleet alas lavalta, soittimet pakattu laukkuihinsa, Saalastinsalin tuolit kannettu takaisin paikoilleen, edessä on kysymys: mitäs nyt?
“Tämähän ei tähän lopu. Tämä oli niin hyvä idea, ettei yhteistyö tähän lopu”, Lauri Pajunen nauraa.
”Yksi ehdottoman iso etu on ollut se, että olemme saaneet kuulla, miten musiikkijärjestöjen käytännön asioiden pyörittäminen sujuu muissa yhdistyksissä. On ollut hirveän mukavaa saada kuulla muiden kokemuksia”, Arttu Vilmi toteaa.
Vaikka Aamuun uuteen on Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden ensimmäinen yhteiskonsertti, on osallistujilla jo ennestään monenlaisia yhteistyötapahtumia ja yhteiskonsertteja muiden akateemisten musiikkijärjestöjen kanssa.
Cassiopeialla on Nordic Student Singers’ Summit (NSSS eli tuttavallisemmin Nysse), TeeKulla Teekkarikuorojen kokoontumisajot, Teekkaritorvilla Puhallus-festivaali.
Vain kamariorkesterilta tällainen valtakunnallinen kokoontumisajo toistaiseksi puuttuu.
“Oululaisten kuorojen kanssa on toki yhteistyötä tehty, esimerkiksi Mozartin Requiem- ja Bachin passioiden osalta”, Pajunen muistelee.
Illan konsertilla on myös toinen tavoite viihdyttämisen lisäksi. Musiikkijärjestöjen johtajat toivovat, että tapahtuma – ja tämäkin uutisointi asiasta – herättelisi oululaisopiskelijoita huomaamaan, kuinka paljon ja monipuolisesti yliopistolla luodaan ja tehdään musiikkia.
Kahden kuoron ja kahden orkesterin sovitteleminen Saalastinsaliin on vaatinut järjestäjiltä suunnittelua ja ”lievää litistymistä”, mutta sopu sijaa antaa. Kuvassa kapellimestari Jari Välimäki.
Aleksi Postila, Tatu Palo, Lauri Pajunen ja Arttu Vilmi innostuvatkin lopuksi keskustelemaan siitä, mikä merkitys musiikkijärjestöillä on muillekin kuin niissä esiintyville laulajille ja soittajille.
“Kovin moni opiskelija ei välttämättä tiedä sitä, miten paljon kulttuuritoimintaa yliopistolla on”, Teekkaritorvien kapellimestari Tatu Palo toteaa.
Yliopisto voi nimittäin olla paljon muutakin kuin luennot, laskarit ja tentit. Yliopistovuodet sisältävät myös yhdessäoloa, yhdessä oppimistä ja tekemistä, tieteen lisäksi taidetta.
Edes kuorojen ja orkestereiden nimiä ei musiikista kiinnostuneen kannata säikähtää: esimerkiksi Teekkarikuoro Teekussa tai Teekkaritorvissa ei esiinny vain teekkareita, eikä yliopiston kamariorkesterissa vain yliopiston opiskelijoita tai henkilökuntaa, vaan molempia.
“Ajattelisin asian niin, että olemme yliopiston kuoroja ja orkestereita, emme vain yliopistolaisten”, Pajunen muotoilee.
Ja he, jotka eivät itse esiinny, voivat nauttia kuorojen ja orkestereiden tarjoamista elämyksistä, järjestäjät muistuttavat.
Vaikka kaiken keskellä on tietenkin musiikki, on kyse lisäksi muustakin. Osa kuoroissa ja orkestereissa vaikuttamisen hienoutta on se, että kuin varkain tutustuu uusiin ihmisiin kaikilta tieteen ja taiteen aloilta.
Kuten nyt tässäkin tapahtumassa:
“Eivät kaikki konsertin järjestäjätkään tunteneet toisiaan ennen yhteiskonsertin järjestämistä. Mutta nyt tämän jälkeen en tule unohtamaan heitä”, Lauri Pajunen toteaa tyytyväisenä.
OYY:n musiikkijärjestöjen yhteinen Aamuun uuteen -konsertti järjestetään Saalastinsalissa 25.11. kello 18 alkaen. Kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan.
Ulkokuori voi pettää: Vaikka sisällä musiikki soi komeasti, Saalastinsalin ulkopuolella oli hiljaista.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
