sosiaalinen media arkistot - Sivu 2 2:stä

Yritin kaikkeni, mutta minusta ei tullut somestaraa

Laura Tauriainen halusi tuhansia seuraajia, mutta joutui tyytymään satoihin. “Somekuuluisushaaveideni takana on tämä kulissiyhteiskunta, jossa ihmisen merkittävyys mitataan seuraajien määrässä", hän pohtii.

Kolumni

TEKSTI Laura Tauriainen

Vuosien ajan olen kokeillut monia konsteja somesuosion saavuttamiseksi. Haaveilin siitä, että minulla olisi tuhansia seuraajia.

Mutta epäonnistuin.

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi kokeillut eri tapoja, ottanut eri kanavia käyttööni tai antanut haaveelle aikaani. Aloitin yrittämisen jo vuonna 2009, kun perustin ensimmäisen blogini. Promosin blogiani ja itseäni hyvin aktiivisesti aiheeseen liittyvällä suositulla keskusteluforumilla. Annoin lehtihaastatteluja, yhden valtakunnalliseen aikakauslehteenkin.

Sen jälkeen olen kerännyt seuraajia Twitterissä puhumalla tisseistä, poseerannut somekuvissa Sampo Kaulasen ja Tuomas Enbusken kanssa, perustanut YouTube-tilin ja tehnyt sinne mieheni avustuksella hyvin työläitä, mutta ei erityisen hauskoja sketsivideoita.

Ujuttauduin Snapchatin alkuaikojen sisäpiiriin vaivaisilla muutaman sadan katselukerroillani – vain, koska olin siellä ensimmäisten joukossa. Tämän seurauksena pääsin osallistumaan vuoden 2016 Some Awardseihin, jossa otin kimppakuvia suosittujen vloggaajien kanssa.

Olen alkanut kirjoittaa useita blogeja eri aiheista, kuten treenaamisesta, mielenterveydestä ja perhe-elämästä.

Silti suuria massoja ei ole kiinnostanut. Muutama sata seuraajaa siellä, toinen mokoma täällä.

Samaan aikaan olen seurannut, kun aiemmin mainitsemani Snapchat-sisäpiirin muut tyypit ovat menestyneet urallaan upeasti. Minni Väärä ja Paju Dare keräävät suosiota PS Olen vegaani -YouTube-kanavalla. Joonas Pesonen pääsi juuri Clarion-hotelliketjun brändilähettilääksi ja asuu vuoden hotellissa. Mikko Toiviainen taas on luonut hienoa uraa kirjallisuusvaikuttajana. Vain muutamia mainitakseni.

Somesuosion puutteesta huolimatta olen saanut töitä digitaalisen markkinoinnin alalta. Olen työskennellyt Qstock-festivaalin sosiaalisen median tuottajana, ja nyt teen töitä Luova toimisto Rangassa copywriterinä ja markkinoinnin suunnittelijana.

Nämä saavutukset ovat eittämättä hienoja ansioita. Ja periaatteessa ne riittävätkin minulle.

Mutta.

Silti minua harmittaa, etten ole saanut edes muutamaa tuhatta seuraajaa muutaman sadan sijaan. Tuntuu, että isompi seuraajamäärä tekisi minusta uskottavamman sosiaalisen median ammattilaisen. Ehkä se myös hivelisi ekstroverttipersoonaani kuuluvaa huomionhakuisuutta.

Lisäksi tuntuu nololta, että kaikesta tästä yrittämisestä huolimatta en ole onnistunut. Olisin halunnut löytää oman juttuni, joka olisi tehnyt minusta kiinnostavan seurattavan – ilman, että olisin haalinut seuraajani kyseenalaisilla keinoilla.

Google nimittäin kertoo paljon keinoja seuraajamäärien kasvattamiseksi. Voisin huijata ja ostaa seuraajia, tai vaikkapa kehittää itselleni täysin valheellisen someidentiteetin. Nämä ovat vain pari todellista, mutta räikeimmästä päästä olevaa esimerkkiä tavoista, joilla suurta suosiota on tavoiteltu – ja myös saatu.

Seuraajat eivät kuitenkaan tee minusta – tai kenestäkään – parempaa tai arvokkaampaa ihmistä.

Somekuuluisushaaveideni takana on tämä kulissiyhteiskunta, jossa ihmisen merkittävyys mitataan seuraajien määrässä.

Haluan silti uskoa, että minä olen kiinnostava. Tämä ihminen, joka olen oikeassa elämässä, on kiinnostava. Se ei vain välity someen.

Ehkä yritän liikaa. Ehkä en tarpeeksi. Ja siksi olen lakannut yrittämästä.

Julkaistu 21.3.2019

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Somessa mikään ei ole aidosti aitoa

“Entä jos ei sanottaisi, että joku on aito? Entä jos ei edes yritettäisi väittää, että on olemassa rehellistä somea?” Laura Tauriainen kysyy kolumnissaan.

Kolumni

TEKSTI Laura Tauriainen

Kaikki tietävät, että kaikkea somessa nähtyä ei kannata uskoa. Mutta minä väitän, että sosiaalisessa mediassa ei kannata uskoa mitään.

Nyt.fi uutisoi, että radiojuontaja Jaajo Linnonmaa ja hänen julkkisystävänsä kommentoivat toistensa Instagram-kuvia nostaakseen seuraajamääriään. Kukaan ei tiedä varmasti, kuinka hyvin taktiikka oikein toimii, koska Instagram ei kerro algoritmeistään ja niiden toiminnasta julkisesti. Silti oletuksena on, että kun suositut käyttäjät tykkäävät tai kommentoivat Instagram-julkaisua, sen näkyvyys kasvaa.

Linnonmaalla ja hänen kavereillaan on oma viestiryhmä, jonka jäsenet pyrkivät pelaamaan tätä Instagram-peliä. Näitä ryhmiä kutsutaan Instagram-podeiksi, ja niistä kannattaa lukea tarkemmin Nytin jutusta.

Osa ihmisistä suivaantui Linnonmaan porukan toiminnasta siksi, että he kokivat, ettei kuvien sovittu tykkääminen ole aitoa. Kun julkaisuja kommentoidaan ja tykätään seuraajamäärät mielessä, reaktiot eivät ole rehellisiä.

Mutta onko mikään somessa lopulta aitoa?

Monet somehahmot tai sosiaalisessa mediassa aktiiviset organisaatiot ja brändit tavalla tai toisella alleviivaavat aitouttaan.

Esimerkiksi Skam-sarjasta tuttua Ulrikke Falchia kehutaan rehellisyydestä ja innostavuudesta, koska hän esittelee Instagramissa vatsamakkaroitaan tai meikitöntä naamaansa.

Yhtenä syynä aitouden korostamiseen saattaa olla se, että sosiaalisessa mediassa näkee niin paljon ylenpalttista silottelua ja feikkaamista. Instagram on täynnä suosittuja käyttäjiä, joiden somekuvat eivät näytä heiltä itseltään. Joidenkin sometähtien kuvat ovat jo niin photoshopattuja, ettei heitä enää tunnista edes ihmisiksi: vyötäröitä on kavennettu, peppuja pyöristetty ja mikä kamalinta, jopa lasten reisiä ja vatsoja on tasoiteltu. Juuri tällaisten ylisiloiteltujen tilien takia Instagram on tutkitusti mielenterveydelle haitallisin sosiaalinen media.

Vastapainona Instagramissa on myös feikkauksia paljastavia tilejä, jotka esittelevät rinta rinnan IG-tähtien versiot ja käsittelemättömät kuvat ja näin näyttävät, mitä kaikkea on muokattu.

Harjaantumaton silmä ei välttämättä erota kaikkia hienoisia silotteluja tai kavennuksia, mutta jokainen näkee kyllä, jos kuvia on muokattu reippaalla kädellä. Siksi vaarallisimpia saattavat lopulta olla ne käyttäjät, jotka ratsastavat näennäisellä rehellisyydellä.

Sosiaalisessa mediassa kaikki feikkaavat jotain, ja jotain jätetään aina näyttämättä.

Ulrikke Falch on kaunis, nuori ja mediaseksikäs myös vatsamakkaroineen ja aamu-unisine silmineen. Ulrikkella ei ole meikittömillä kasvoillaan esimerkiksi aknea, ruusufinniä tai pahaa silsaa.

Vitiligosta eli ihon pigmenttihäiriöstä tunnettu Winnie Harlow on iso tähti ja huippumalli. Hänellä tuskin olisi somessa miljoonia seuraajia, ellei hän olisi kaikissa kuvissaan niin upeasti stailattu, ammattilaisten meikkaama – ja superkaunis. Hänen aitoutensa ja ihailtu rohkeutensa sopii siis sosiaalisesti hyväksyttävään muotiin.

Mitä tästä kaikesta ajattelevat ne, joilla on ulkonäössään tai itsessään jotain sellaista, joita ei somessa koskaan näe, edes näiden “aitojen sometähtien” feedeissä?

Millä tavalla itsensä arvottaa mies, joka ei koskaan näe sosiaalisessa mediassa ketään itsensä kaltaista? Kenen tarinasta saa voimaa tyttö, joka syystä tai toisesta ei uskalla olla oma itsensä? Entä ne yksinäiset äidit, jotka kokevat jotain, joista eivät edes suorapuheisimmat äitibloggaajat puhu? Saati he, jotka eivät ole cissukupuolisia, joille some-esikuvia ei juuri ole tarjolla?

Entä jos ei sanottaisi, että joku on aito? Entä jos ei edes yritettäisi väittää, että on olemassa rehellistä somea? Osaisimmeko sitten suhtautua sosiaalisen median välittämiin epärealistisiin ihannekuviin terveemmin?

Julkaistu 26.2.2019

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Lisää opiskelijalähettiläitä, kiitos!

“Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus”, kirjoittaa Laura Tauriainen.

Kolumni

TEKSTI Laura Tauriainen

Turun Sanomat uutisoi marraskuun lopussa Turun yliopiston aloittaneen opiskelijalähettilästoiminnan. Nyt joukko opiskelijoita tekee sisältöä vuoroviikoin yliopiston Instagramiin. Puolen vuoden mittaisen projektin tavoitteena on saada opiskelijoiden ääni kuuluviin ja viestiä siitä, millaista opiskelijaelämä todellisuudessa on.

Itä-Suomen yliopistolla on samankaltainen lähettiläsjoukko tekemässä Instagram-sisältöä, mutta yliopiston virallisen tilin sijaan erilliselle UEFlähettiläs-tilille. Myös nämä lähettiläät näyttävät yliopisto-opiskelua omasta näkökulmastaan.

Myös Oulun yliopiston Instagram Storiesin puolella on näkynyt esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden tuottamaa sisältöä, mutta itse feedin julkaisut näyttäisivät olevan pääasiassa viestintätiimin heiniä. On silti mukava nähdä myös oman yliopistomme olevan mukana opiskelijalähettiläiden hyödyntämisessä.

Instagram on kanavana juuri oikea tällaiseen sisältöön, onhan se rutkasti vapaamuotoisempi ja vähemmän pönöttävä kuin vaikkapa Twitter tai Facebook, joihin opiskelijoiden tekemä sisältö ei oikein edes istu.

Opiskelijalähettiläiden sisällöt toimivat erityisen hyvin Instagramin Storiesin puolella, missä ne ovat vielä aidompia ja tekijöidensä näköisiä. Sisällöt ovat enemmän hetken tuotoksia, eivätkä niin mietittyjä kuin feedissä. Instagramin alkuperäinen ideahan oli näyttää pieniä, nopeita hetkiä arjesta – olla instant.

Jotain Instagramin hetkellisyydestä on jo kadonnut, sillä nykyään etenkin feedissä näkyvät kuvat ja videot ovat usein ammattilaisten tekemiä, siloteltuja brändisisältöjä. Itse kaipaisin enemmän rosoa myös Instagramin kuvavirran puolelle – ja juuri siihen kaipuuseen opiskelijalähettiläiden postaukset vastaavat.

Opiskelijalähettiläiden edesottamuksista kiinnostuvat tietysti muut opiskelijat ja yliopisto-opinnoista haaveilevat. Silti aito, kiinnostava, opiskelijoiden itsensä tuottama sisältö saa myös kaltaiseni alumnin koukuttumaan. Tulen iloiseksi @uniturku-tilin pienistä tarinoista, joissa opiskelijat kertovat omasta arjestaan. Itä-Suomen sympaattiset UEFlähettiläät esittelevät lempipaikkojaan kampuksella ja antavat hakutärppejä pääsykokeita varten. Näiden hetkien kautta voin jollain tasolla päästä sisälle vaikkapa kasvatustieteiden tai lääkiksen opiskelijoiden elämään.

Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus. Se viestii siitä, että yliopisto pitää opiskelijoidensa näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksia tärkeinä sekä arvostaa heidän ammattitaitoaan alansa edustajina jo ennen valmistumista.

Toki opiskelijalähettilyydestä voi olla hyötyä myös tulevaa työelämää ajatellen. Kuinka moni opiskelija voi sanoa tehneensä sisällöntuotantoa tuhansille seuraajille suuren organisaation viralliselle Instagram-tilille?

Seuraavaksi toivoisin, että yliopistot veisivät tiedeviestintänsä vahvemmin sosiaaliseen mediaan antamalla tutkijoilleen vapaat kädet Instagramissa. Millainen on tutkijan työpäivä? Minkälaisia ajatuksia tutkija päässä ehtii päivän mittaan kulkea? Missä he tykkäävät syödä lounasta, mistä saa yliopiston parhaat kahvit?

Tutkijoita ja heidän työtään nostetaan toki esille jo yliopiston viestinnässä, mutta minä haluaisin nähdä myös virallisten potrettien ja mediatiedotteiden taakse.

Tutkijoiden voisi olla hyvä ottaa sosiaalisen median sisällöntuotantoa käyttöön myös siksi, että populaarin tiedeviestinnän on mukauduttava tähän aikaan ja löydettävä uusia väyliä yleisön löytämiseen. Eipä sekään varmaan haittaisi, jos tutkijan ammattiin saataisiin lisää mediaseksikkyyttä.

Soisin siis opiskelijalähettiläiden löytävän tiensä mahdollisimman monen yliopiston sosiaaliseen mediaan ja inspiroivan tutkijoita kokeilemaan tutkijalähettiläänä toimimista. Oulun yliopisto voisi avata pelin antamalla Insta-tunnarit vaikkapa kirjallisuudentutkija Jyrki Korpualle. Minä ainakin katsoisin hänen boomeranginsa ja superzoomauksensa.

Julkaistu 21.12.201821.12.2018

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Viekö Helsinki Oulun sometähdet?

"En halua uskoa, etteikö oululaisena pystyisi nousemaan edes suomalaisten tietoisuuteen, puhumattakaan kansainvälisestä suosiosta", Laura Tauriainen kirjoittaa.

Kolumni

TEKSTI Laura Tauriainen

Kittilässäkin on sellainen, ja siellä on 188 651 asukasta vähemmän kuin Oulussa. Pääkaupunkiseudulla niitä on lukuisia. Niitä on tupsahdellut julkisuuteen jopa Tampereelta ja Pietarsaaresta.

Meillä Oulussa ei ole ketään kielinaisena tunnetun Smoukahontaksen eli Sara Forsbergin tai Hydraulic Press Channelin kaltaista kansainvälistä somehittiä, tai edes Sampo Kaulasen tapaista, suomalaisten arvontafanaatikkojen suosikkia.

Jos joku suosittu tubettaja onkin aloittanut hommat täällä Perämeren pohjukan viiltävässä puhurissa, ovat Helsingin leppeän lumettomat talvet, skumppabrunssikekkerit ja valtaisat kasvamisen mahdollisuudet houkutelleet heidät luokseen.

Missä on Oulun oma sometähti? Voimmeko syyttää tästä vesijohtovettä, liian tasaisia pyöräteitä, startup-pöhinää tai peräpohjalaista mielenlaatua?

Koska työskentelen sosiaalisen median parissa, tulen väkisinkin seuranneeksi suosituimpia some-persoonia. Mitä he tekevät – ja etenkin miten?

Miten Sara Forsberg päätyi viraaliksi nousseesta kielivideostaan Los Angelesiin ja levyttäväksi artistiksi? Miten tamperelaiset hydraulipuristimen omistajat Anni ja Lauri Vuohensilta saivat kasvatettua YouTube-kanavansa tilaajamäärän lähes kahteen miljoonaan? Ja miten kittiläläinen kyläkauppias Kaulanen eteni Facebookin arvontahehkutuksista Venla-pystin voittajaksi?

Nämä sometähdet ovat osanneet ajatella uudella tavalla ja tehneet jostakin yksinkertaisesta asiasta kiinnostavaa ja tuoretta. Joskus ei tarvita kuin hydraulipuristimella taiteltua paperia tai eri kieliltä kuulostavaa puhetta, niin viraalihitti on valmis. Joskus taas tarvitaan ennennäkemätöntä pokkaa ja suoranaista röyhkeyttä, kuten Sampo Kaulasen tapauksessa.

Kukaan näistä tai muistakaan suosituista sometähdistä ei ole oululainen. Valtakunnallisella tasolla ei ole yhtään sellaista sosiaalisen median kautta julkisuuteen noussutta ihmistä, joka heiluttaisi Oulun lippua ja osoittaisi, että suomalaisen sometähden ei tarvitse asua Etelä-Suomessa menestyäkseen.

YouTuben ja Instagramin puolella Annika Jaakkola eli Anniksas on yltänyt mukaviin seuraajalukuihin. Blogistaan ja tubettamisesta tunnettu Sita Salminen palkittiin vuosi sitten Tubeconissa vuoden lifestyle-kanavana. Huippusuosittu Naag eli Janne Naakka aloitti tubettamisen myös Oulussa asuessaan. Kaikki kolme ovat kuitenkin muuttaneet Helsinkiin.

Muissakaan kanavissa ei juuri oululaista osaamista näy.

En halua uskoa, etteikö oululaisena pystyisi nousemaan edes suomalaisten tietoisuuteen, puhumattakaan kansainvälisestä suosiosta. Ehkä ajattelemme, että täällä pohjoisessa pitää tehdä oikeita töitä, jotta menestyy. Tai ehkä ne, jotka uskaltavat ajatella tarpeeksi isosti, karistavat Oulun pölyt kannoiltaan heti tilaisuuden tullen.

Minä en sosiaalisen median ammattilaisena halua tyytyä siihen, että Oulun ainoat julkkikset ovat Suvi Teräsniska ja Lyly Rajala. Haluan todellista somekarismaa, oivaltavia viraalihittejä ja koko henkilön mittaista heittäytymistä sosiaalisen median pyöritykseen!

Onko Oulun tuleva somelähettiläs kenties Kauppuri 5 -ravintolan Facebook-sivulla itseään likoon pistävä Aki Mursu? Ehkä Vuoden aikuistubettaja -palkinnolla Tubeconissa palkitut Milli&Abe-kanavan Ouluun takaisin muuttaneet vloggaajat saavat valtakunnalliselle televisiokanavalle oman perheaiheisen ohjelmansa?

Vai viekö Oulun oman sometähden tittelin kenties joku, joka kurvaa kisaan takavasemmalta, ja jota ei kukaan vielä tunne? Joku kotiseuturakkautta tunteva, jolla on kehitteillä jotain täysin uutta ja omintakeista.

Jään innolla odottamaan.

Julkaistu 15.9.201818.9.2018

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Valetunteiden virta

Voiko toisen ihmisen kokemusta ymmärtää verkon välityksellä?

Kolumni

TEKSTI Sanna Häyrynen

Vaikuttaa olevan aivan käytöskoodien mukaista, että illanistujaispöydästä tai kavereiden kahvitreffeiltä tehdään henkisiä teleportaatioita kiinnostavampien viestiketjujen ja uutisvirtojen maailmoihin. Tylsästä tilanteesta poistuttiin ennen puuteroimaan nenää, nyt voi mielenosoituksellisesti kaivaa puhelimen taskustaan.

Mennyttä haikailevana paheksujana uumoilen, että ruutujen tuijottelu kolhuttaa inhimillistä kommunikaatiota ja tunteiden ilmaisua.

Tunneilmaisun uudet muodot mellastavatkin verkossa, kiitos emoji-arsenaalin ja some-päivitysten hehkutuskulttuurin. Hymynaaman voi lisätä viestin perään, vaikka saman pöydän ääressä istuessa iloon ei kykenisi. Mukavan yhteisselfien syntyminen on voinut vaatia perheriidan esiasteen. Upeaksi kehuttu viikonloppureissu saattoi olla myös ahdistava.

Kaunistellut some-tarinat ovat yksi vaihtoehtoisten faktojen muoto.

Kun aidot, sensuroimattomat tunteet sitten verkossa pääsevät valloilleen, jälki on rumaa – siis vihapuhetta ja trollausta. Toisen tunteista viis, tärkeintä on sanoa oma mielipiteensä niin jyrkästi kuin mahdollista. Vastapuolen loukkaantumista ei tarvitse nähdä omin silmin.

Olen monesti miettinyt, keitä ovat nämä verkkolehtien kommenttilaatikoiden törkyilijät. Ilmeisesti ihan tavallisia, tuntevia ja ajattelevia ihmisiä.

Helsingin yliopiston NEMO-tutkimusryhmässä (Natural Emotionality in Digital Interaction) tutkitaan, miten toisten tunteiden ymmärtämistä eli empatiaa voidaan tuoda verkkoviestintään. Taannoin Ylen Prisma Studio -ohjelmassa ryhmän vetäjä Katri Saarikivi kertoi, että sydämen sykkeen, kasvojen ilmeiden ja ihon sähkönjohtavuuden perusteella voitaisiin välittää tunnetietoa verkossa keskusteltaessa. Studiossa nähtiin NEMO-ryhmän kehittämä tunnesynkronaattori, jossa piuhoihin kytketyt ihmiset voivat seurata omaa ja keskustelukumppaninsa tunnekäyriä. Jännityksellä jään odottamaan arkikäyttöön sopivia sovelluksia.

Helppoa tunteiden synkronointi ja empatia verkossa tuskin tulevat olemaan, sillä toisen ymmärtäminen on kasvokkainkin vaikeaa. Useimpien konfliktien syy niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla on se, että omasta näkökulmasta ei olla valmiita päästämään irti.

Riita syntyy, kun minä ja minun tunteeni ovat tärkeämpiä kuin vastapuolen kokemus tilanteesta. Sota syttyy, kun tietyn ryhmän näennäisesti parempi ideologia voittaa vihollisen oikeuden elämään.

Toisen silmin katsominen on kivulias prosessi, joka vaatii omien käsitysten muokkaamista. Laiskana otuksena ihminen kuitenkin tuppaa pakoilemaan valmiiksi mukavassa kuplassaan. Hankalia sosiaalisia tilanteita tai epämiellyttäviä tunteita voi aina paeta selaamaan ruusuisia some-päivityksiä.

Ehkä jonain päivänä saadaan vielä tunnetaitosovellusten alkolukko: päivittäjä narahtaisi kiillotettujen tunnekokemusten lähettämisyrityksistä.

Julkaistu 27.3.2017

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Snapchat rikkoo sosiaalisen median raja-aitoja

Sosiaalisen median videonjakopalvelu Snapchatin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kuukauden aikana. Vielä muutama viikko sitten palvelu oli pienen piirin puuhastelua, mutta tämän hetken suosituimmilla suomalaissnäppääjillä on jo kymmeniä tuhansia seuraajia. Snapchat on siitä erikoinen, ettei omia eikä muiden seuraajien määrää näe ollenkaan. Suurimmat suomalaissnäppääjien katselukerrat ovat tv-julkkiksen Niko Saarisen 42 000 ja teinien suosikin Mikael […]

Ilmiöt

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Anni Hyypiö

Snapchat on siitä erikoinen, ettei omia eikä muiden seuraajien määrää näe ollenkaan. Suurimmat suomalaissnäppääjien katselukerrat ovat tv-julkkiksen Niko Saarisen 42 000 ja teinien suosikin Mikael Sundbergin 35 000.

Toukokuussa 2015 julkistetun tiedon mukaan palvelussa on maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa aktiivista käyttäjää päivittäin (lähde), mutta todennäköisesti luku on tällä hetkellä paljon suurempi. MTV:n mukaan vuoden 2014 lopussa suomalaisista 15–55 vuotiastia 4,4% käytti aktiivisesti Snapchatiä.

Snapchatin juuret löytyvät yliopistomaailmasta. Sen ovat luoneet Evan Spiegel, Bobby Murphy ja Reggie Brown vuonna 2011 Stanfordin yliopistossa. Aluksi palvelun ideana olivat saman tien katoavat snäppikuvat ja -videot, mutta 24 tunnin ajan näkyvissä olevat MyStoryt ovat ohittaneet ne suosiossaan.

Tavallista arkea kiiltokuvien sijasta

Niille, jotka eivät ole Snapchatiin syvemmin tutustuneet, se voi tuoda mieleen taannoisen alastonkuvakohun, jossa nainen oli lähettänyt itsestään alastonkuvan snäppinä pomolleen – vahingossa tietenkin. Palvelusta liikkuu muutenkin paljon huhua, että sen kautta lähetellään vain likaisia kuvia, jotka sitten häviävät bittiavaruuteen. Eräs käyttäjä kertoikin, että oli aluksi ladannut sovelluksen pystyäkseen lähettämään tuhmia kuvia miehelleen.

Snapchat on kuitenkin paljon muutakin. Snapchatin avulla monet sosiaalisen median raja-aidat ovat kaatumassa. Instagramissa tutuksi tullut siloteltu, kaunisteltu arki loistaa Snapchatissä poissaolollaan. Snapchatiä käyttävä Janne Miettinen (@Jamppe3) sanookin palvelun viehätyksen olevan se, ettei siinä ole samalla tavalla filtteriä kuin vaikkapa Instagramissa. Ihmisistä on hänen mukaansa hienoa nähdä heidän oikeita puoliaan kiiltokuvien sijasta. Minna Gurney (@MinTheFin) sanookin Snapchatiä tirkistelijän paratiisiksi, missä voi nähdä tavallisten ihmisten elämää ja arkea.

Käyttäjät korostavat myös palvelun merkitystä itsetuntemukselle. Saara Shikeben (@saarafrank) vertaakin snäppäämistä päiväkirjan pitämiseen. Heidi Ahvenus (@daturainen) kertoo oppineensa snäppäämisen kautta itsestään asioita, joita ei ole ennen tajunnut.

Sekä Anne Kantola (@annemarikantola) että nimettömänä pysyvä Jenni paljastavat ihan tuntemattomille ihmisille itsestään asioita, joita ei muissa kanavissa jakaisi. Kipeistäkin asioista pystyy puhumaan. Jenni pohtiikin Snapchatin intimiteetin kuplan valheellisuutta. On nimittäin helppo unohtaa, että Snapchat on kuitenkin julkinen sosiaalinen media, jonka päivityksillä on loppujen lopuksi yleisöä aika paljon.

Ei pelkkää viihdettä

Valokuvaaja Petteri Löppönen (@lumoimage) myöntää, ettei nauti itsensä videoimisesta, mutta kutsuu snäppäämistä epämukavuusalueelle menemistä. Minni Eklund (@minnihei) sanoo voittaneensa Snapchatin avulla esiintymispelkoaan.

”Itseni videointi ei tunnu enää yhtään vaikealta”, Eklund iloitsee. ”Snäppi on hyvää viihdettä, mutta tuo myös henkisiä voimavaroja.”

Eklund myös nauttii snäppäämisen sosiaalisuudesta. Monet käyttäjät kertovat saaneensa Snapchatistä uusia ystäviä ja kontakteja. Linda Ahlroth (@lindusius) käyttää sovellusta keskusteluun ja kommunikointiin. Häntä kiinnostavat ihmiset, jotka ovat omia itsejään ja joiden kanssa saa aikaan vuoropuhelua.

Myös kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen (@kutrinen) on hurahtanut Snapchatiin.

”Kirjoittajana on ollut kiinnostavaa päästä ihmisten pään sisään ja arjen sisään, nähdä millaisissa kodeissa ihmiset elävät.”

Hän alkoi käyttää Snapchatiä muistaakseen illalla, mitä on tehnyt aamulla, koska kärsii ”äitiysdementiasta”.

”Tämä merkitsee äärimmäisen hyvää työkalua oman päivän muistamiseen. Snapchat parantaa arjen hallintaa, parantaa itseymmärrystä ja parantaa omaa parisuhdetta.”

Pikaohjeet Snapchatin käytön aloittamiseen

Snapchatia on kritisoitu vaikeaselkoisesta käyttöliittymästä. Tässä kuitenkin pikaohje, jolla pääset palvelussa alkuun:

1. Kotinäyttö toimii myös kuvaustilana, josta näet keltaisella sinut lisänneet uudet seuraajat. Oikeassa alanurkassa näkyy uusien MyStoryjen lukumäärä violetilla ja vasemmassa alanurkassa uudet yksityissnäpit punaisella. Kuvaustila toimii (useimmilla puhelimilla) sekä etu- että takakameralla, ja kameraa voi vaihtaa kesken videon. Seuraajia ja seurattavia pääset tarkastelemaan kun pyyhkäiset kuvaustilasta alaspäin.

2. Kuvattuasi voit valita kuvan tai videon päälle filtterin pyyhkäisemällä sormella vasemmalle tai oikealle. Alareunasta snäpin voi tallentaa itselle, lähettää suoraan MyStoryyn tai valikoiduille käyttäjille. Yläreunasta löytyvät emojit, tekstityökalu sekä piirtotyökalu.

3. Kun pyyhkäiset kuvatilasta vasemmalle, pääset tarkastelemaan seurattaviesi MyStoreja. Recent Updates –otsikon alta löytyvät kaikkien seurattaviesi snäpit, joita et ole vielä katsonut. All Stories –otsikon alta löytyvät kaikkien seurattaviesi MyStoryt viimeisen 24 tunnin ajalta. Sitä vanhemmat snäpit katoavat.

4. Tässä valikossa on myös Discover-osio, jossa pääsee katselemaan erilaisten (pääasiassa media-alan) yritysten Snapchat-sisältöjä.

5. Kun pyyhkäiset oikealle, pääset katsomaan yksityissnäppejä. Ne voivat olla tekstiä, kuvia tai videota. Katsottuasi yksityissnäpin, se katoaa. Snapchat on juuri julkistanut maksullisen version, joka toimii vain Yhdysvalloissa ja sallii snäppien uudelleenkatsomisen. Oletettavasti maksullinen versio tulee jossain vaiheessa myös Suomeen.

Julkaistu 6.10.201526.11.2019

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.