Vaikuttaa olevan aivan käytöskoodien mukaista, että illanistujaispöydästä tai kavereiden kahvitreffeiltä tehdään henkisiä teleportaatioita kiinnostavampien viestiketjujen ja uutisvirtojen maailmoihin. Tylsästä tilanteesta poistuttiin ennen puuteroimaan nenää, nyt voi mielenosoituksellisesti kaivaa puhelimen taskustaan.
Mennyttä haikailevana paheksujana uumoilen, että ruutujen tuijottelu kolhuttaa inhimillistä kommunikaatiota ja tunteiden ilmaisua.
Tunneilmaisun uudet muodot mellastavatkin verkossa, kiitos emoji-arsenaalin ja some-päivitysten hehkutuskulttuurin. Hymynaaman voi lisätä viestin perään, vaikka saman pöydän ääressä istuessa iloon ei kykenisi. Mukavan yhteisselfien syntyminen on voinut vaatia perheriidan esiasteen. Upeaksi kehuttu viikonloppureissu saattoi olla myös ahdistava.
Kaunistellut some-tarinat ovat yksi vaihtoehtoisten faktojen muoto.
Kun aidot, sensuroimattomat tunteet sitten verkossa pääsevät valloilleen, jälki on rumaa – siis vihapuhetta ja trollausta. Toisen tunteista viis, tärkeintä on sanoa oma mielipiteensä niin jyrkästi kuin mahdollista. Vastapuolen loukkaantumista ei tarvitse nähdä omin silmin.
Olen monesti miettinyt, keitä ovat nämä verkkolehtien kommenttilaatikoiden törkyilijät. Ilmeisesti ihan tavallisia, tuntevia ja ajattelevia ihmisiä.
Helsingin yliopiston NEMO-tutkimusryhmässä (Natural Emotionality in Digital Interaction) tutkitaan, miten toisten tunteiden ymmärtämistä eli empatiaa voidaan tuoda verkkoviestintään. Taannoin Ylen Prisma Studio -ohjelmassa ryhmän vetäjä Katri Saarikivi kertoi, että sydämen sykkeen, kasvojen ilmeiden ja ihon sähkönjohtavuuden perusteella voitaisiin välittää tunnetietoa verkossa keskusteltaessa. Studiossa nähtiin NEMO-ryhmän kehittämä tunnesynkronaattori, jossa piuhoihin kytketyt ihmiset voivat seurata omaa ja keskustelukumppaninsa tunnekäyriä. Jännityksellä jään odottamaan arkikäyttöön sopivia sovelluksia.
Helppoa tunteiden synkronointi ja empatia verkossa tuskin tulevat olemaan, sillä toisen ymmärtäminen on kasvokkainkin vaikeaa. Useimpien konfliktien syy niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla on se, että omasta näkökulmasta ei olla valmiita päästämään irti.
Riita syntyy, kun minä ja minun tunteeni ovat tärkeämpiä kuin vastapuolen kokemus tilanteesta. Sota syttyy, kun tietyn ryhmän näennäisesti parempi ideologia voittaa vihollisen oikeuden elämään.
Toisen silmin katsominen on kivulias prosessi, joka vaatii omien käsitysten muokkaamista. Laiskana otuksena ihminen kuitenkin tuppaa pakoilemaan valmiiksi mukavassa kuplassaan. Hankalia sosiaalisia tilanteita tai epämiellyttäviä tunteita voi aina paeta selaamaan ruusuisia some-päivityksiä.
Ehkä jonain päivänä saadaan vielä tunnetaitosovellusten alkolukko: päivittäjä narahtaisi kiillotettujen tunnekokemusten lähettämisyrityksistä.
