Voimaantumisen vaellus

Psykosanasto valuu arkikieleen ja kadottaa matkalla merkityksensä, pohtii Kaisa-Reetta Seppänen esseessään. Voimaantuminen. Jostain syystä, tarkalleen ajateltuna ehkä muutama vuosi sitten, termi on livahtanut arkiseen havaintopiiriini. Sosiaalisen median välityksellä, uskallan väittää. Intuitiivisesti sana on helppo käsittää, mutta haastavaa ymmärtää. Onneksi monet muut – ja asiasta enemmän perillä olevat – ovat ehtineet ajattelemaan ennen minua. Anne-Emmanuele Calves […]

Psykosanasto valuu arkikieleen ja kadottaa matkalla merkityksensä, pohtii Kaisa-Reetta Seppänen esseessään.

Voimaantuminen. Jostain syystä, tarkalleen ajateltuna ehkä muutama vuosi sitten, termi on livahtanut arkiseen havaintopiiriini. Sosiaalisen median välityksellä, uskallan väittää.

Intuitiivisesti sana on helppo käsittää, mutta haastavaa ymmärtää. Onneksi monet muut – ja asiasta enemmän perillä olevat – ovat ehtineet ajattelemaan ennen minua. Anne-Emmanuele Calves kirjoittaa voimaantumisen terminologista historiaa käsittelevässä artikkelissaan auki termin voimaantuminen englanninkielisestä vastineesta, empowerment. 70-luvun Yhdysvalloissa voimaantumisteorioiden kulmana oli priorisoida sorrettujen ihmisryhmien näkökulmia asioihin, niin, että he voisivat ilmaista itseään, mutta myös saada valtaa ja vapautua alistetusta asemastaan. Voimaantumista ei jäljitellä vain yhteen aatteeseen- ajatuksia termistä löytyy ainakin feminismistä, freudilaisesta psykologiasta, Black Power -liikkeestä ja gandhismista. 

Vaikka voimaantuminen terminä luokitellaan edelleen erikoisalasanaston luokkaan politiikka ja sosiaaliset kysymykset, sen määritelmä vaihtelee alasta alaan ja kärsii tarkan määritelmän puutteesta. Ehkä osaksi sen takia termi on valunut yleiseen kieleen ja taipuu tarkoittamaan asioita, jotka ovat milloin mihinkin tarkoitukseen sovinnaisia.

Tänä päivänä voimaantuminen on löytänyt tiensä yksilön tilaan alkuperäisen sosiaalisia rakenteita tarkastelevan käsitteellistämisen sijaan. Yksilöityminen ei ole yllättävää, kuuluuhan se ajanhenkeen. Tätä kautta se on pujahtanut minunkin elämään – itseapukulttuurin, sosiaalisen median vaikuttajien ja psykologiaa popularisoivien tilien kautta. On voimaannuttavia verkkokursseja miehille, ja erityisesti naisille, minuutti-psykologiaa esteettisissä postauksissa, self healing -ohjelmia ja aamusivuoppaita, mentorointia ja valmennuksia.

Olennainen kysymys on varmasti myös, kuka voimaannuttaa ketä ja millaisilla metodeilla. Terapeutti ei ole suomessa nimikesuojattu. Käytännössä kuka tahansa voi nimittää itseään terapeutiksi, tai toimia vaikkapa voimaannuttavana valmentajana verkossa – toimintaympäristön digitalisoituminen on saanut verkkokurssibisneksen loistamaan: internetin syöverit ovat täynnä oppaita henkilöbrändäyksestä ja siitä miten saada passiivista tuloa verkkokursseilla. Oman hyvin naiivin mieleni ihmiskuva ei ole kuitenkaan niin kyyninen, että se uskoisi voimaantumis- ja hyvinvointivalmentajien tai psykologiaa popularisoivien ja sillä elantonsa tienaavien ihmisten punovan salajuonia mahdollisimman ison potin keräämiseksi välittämättä tuotteestaan. Lähtökohtaisesti suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja haluaa aidosti auttaa.  

Hyvää tarkoittava ja yksilön sisäiseen kehitykseen pyrkivä bisnes jättää rakenteet rauhaan. Heinäkuussa julkaistu teos Terapeuttinen valta, onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000 -luvun Suomessa käsittelee psykologian alan termistön valumista, no, joka paikkaan. Ilmeisesti terapeuttisen terminologian jalkautuminen arkikieleen kiinnostaa muitakin. Olen varannut kirjan kirjastosta viikkoja sitten ja sinnittelen tiukasti varausjonossa sijalla 18. Yliopiston kirjasto ei näytä vihreämpää valoa, e-kirjankin saisin lainattua loppiaisena ensi vuoden alussa. Elokuun Imagen artikkelissa yksi kirjan kirjoittajista, yhteiskuntatieteilijä ja Helsingin yliopiston professori Kristina Brunila tiivistää terapeuttisen vallan lähtökohdaksi sen, että kun huomio on yksilön kehityksessä, muokkaamisessa ja jatkuvassa rakentamisessa – sosiaalisten ongelmien “nakkaamisessa yksilön harteille” –  kriittinen puhe yhteiskunnallisista rakenteista katoaa. 


Brittiläisen Leicesterin yliopiston psykologian emeritusprofessori Ian Parker on sitä mieltä, että nimenomaan psykologisointi redusoi ihmistä sosiaalisena ja osallisena subjektina. Hän huomauttaa, että esimerkiksi biologisin menetelmin saatu tieto ihmisen psyykestä ei kerro mistään muusta kuin ihmisen biologiasta. Jotta ihmisestä (human being) voi tulla subjekti, täytyy ihmisen ympäristössä olla muiden subjektien, siis ihmisten, verkosto, joka luo tilan itsen ja muiden tunnistamiselle. Ihmisen kokemus sosiaalisena subjektina luo pohjan hänen kyvylleen muuttaa ja olla osana verkostoa, esimerkiksi yhteiskuntaa. 

Positiivisen psykologian painopiste yksilön terveydessä, hyvinvoinnissa ja kehityksessä on Parkerin sanoin vain kehotus siitä, että yksilöä rohkaistaan tekemään parhaansa lamaannuttavissa rakenteissa. 

Omaan, nuoren yliopisto-opiskelijanaisen, kuplaan tulevassa informaatiossa voimaantuminen myydään osana keskiluokkaista menestymisintoa. Kun mediassa tulee vastaan viestejä siitä, että pitää voimaantua alkaa suggestio herkkä mieli ajatella, että omassa pienessä, täysin levällään olevassa, ihan hyvässä, mutta harvinaisen keskeneräisessä, elämässä on jotain vialla. Joku voisi väittää tämän olevan vanhan ajan myymisen ykkössääntö: korjaa ihmisen ongelma, jota hän ei edes tiennyt olevan olemassa tai vaihtoehtoisesti myy jotain sellaista, mitä on mahdotonta saavuttaa. 

Voimaantuminen on kulkenut hyvän matkan yhteiskuntatieteistä hyvinvointibisnekseen ja ihmisten arkikieleen. Tänä päivänä sen käsitteellinen merkitys kolahtelee lattiaan kuin tyhjä peltipurkki.

Kaisa-Reetta Seppänen

Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

Lue lisää:

Psykologian koulutusohjelma muuttaa myös kasvatuspsykologian ohjelmaa Oulun yliopistossa – “Tunnistetaanko kasvatuspsykologian opiskelijoita enää työelämässä, jos koulutusohjelman nimi ja sisältö muuttuvat?”

Oulussa alkava psykologian koulutusohjelma on vaatinut monia työvaiheita ja vuosien panostusta, että psykologian opinnot ylipäätään saatiin Ouluun. Varsinkin eri tahojen välinen yhteistyö on ollut ja tulee olemaan koulutusohjelman rakentamisen keskiössä. Uusi koulutusohjelma puhututtaa myös kasvatuspsykologian opiskelijoita, joiden koulutusohjelma muuttuu psykologian koulutusohjelman takia.

Psykologian uutta koulutusohjelmaa kehittänyt Oulun yliopiston psykologian professori Mirka Hintsanen odottaa innolla koulutusohjelman alkamista ja sen hiomista.

Psykologian koulutusohjelma on saanut jo ennen opintojen alkamista paljon huomiota: 40 aloituspaikkaa haki 3281 ihmistä. Ohjelmaan valitaan todistuksen perusteella 24 opiskelijaa ja pääsykokeiden perusteella 16 opiskelijaa. Pääsykokeet pidettiin 26. toukokuuta.

Pitkään suunnitellun psykologian koulutusohjelman on tarkoitus vastata Pohjois-Suomen psykologian ammattilaisten pulaan.

“Pidemmän tähtäimen tavoite on luoda mahdollisimman hyvä koulutusohjelma. Sellainen, mistä valmistuu mahdollisimman päteviä psykologeja ja joka on opiskelijoille motivoiva opetusohjelma”, Hintsanen sanoo.

Hintsanen on kokenut koulutusohjelman järjestämisen hyvin antoisaksi. Yhteistyö eri  tekijöiden kanssa on toiminut hänen mielestään loistavasti.

“On ollut kiva huomata, että monet tahot ovat lähteneet innoissaan mukaan ja auttamaan tässä prosessissa. Tuntuu, että monelta taholta saa apua ja monella tuntuu olevan vilpitön halu auttaa, jotta saataisiin rakennettua mahdollisimman hyvä koulutusohjelma.“ 

Yhteistyökumppaneista Hintsanen mainitsee erityisesti Psykonetin.

“Psykonet on Suomen  psykologian koulutusohjelmien verkosto. Psykonet järjestää yhteistyönä psykologian alkuvaiheen opintoja vähän kuin talkooperiaatteella. Jokainen tuottaa sinne jotakin ja tuotettuja opintoja tarjotaan kaikille Psykonetissä mukana oleville yliopistoille.” 

Tuleva koulutusohjelma liittyy myös Psykonetiin. Psykonet tarjoaa pääasiallisesti psykologian perus- ja aineopintoja. Kurssit toteutetaan videoiden välityksellä mukana oleviin kaupunkeihin.

“Ideana on, että tarjotaan esimerkiksi erilaisia tutkimusalueisiin liittyviä painotuksia eri yliopistoista. Eli saadaan laajemmin asiantuntijoita opettamaan eri kursseille.” 

Oulun psykologian koulutussuuntauksen tarkoituksena on alustavasti keskittyä erityisesti työhyvinvointiin sekä lasten sosioemotionaalisten ongelmien ja niiden hoitomenetelmien tutkimukseen. Myös teknologisten näkökulmien hyödyntämiseen Hintsanen uskoi marraskuussa lehdelle annetussa haastattelussa olevan Oulussa hyvää pohjaa.

Koulutusohjelman modernisointi keskittyy yhteistyöhön, kansainvälistymiseen ja  poikkitieteellisyyteen

Psykologian koulutusohjelma tuo muutoksia myös kasvatuspsykologian pääaineeseen. Nykyiseltään kasvatustieteiden koulutusohjelmassa on kaksi pääainevaihtoehtoa: kasvatuspsykologia ja kasvatustiede. Jatkossa kasvatuspsykologian pääainetta ei enää opeteta tulevaisuudessa, vaan vuodesta 2022 alkaen kasvatuspsykologian korvaa uusi tutkinto-ohjelma oppimistieteet. Kasvatustiede jää jatkossa omaksi tutkinto-ohjelmakseen.

Oulun yliopiston kasvatustieteilijöiden ainejärjestö Motiva ry:n koulutuspoliittinen vastaava Jaakko Karsikko pitää uutta koulutusohjelmaa myönteisenä kehityksenä. Toisaalta koulutusohjelman aiheuttamat muutokset käytännön työelämään askarruttavat nykyisiä kasvatustieteiden opiskelijoita.

“Periaatteessa kasvatuspsykologian tilalle tulee uusi koulutusohjelma, nimi vaihtuu ja sisältöjä modernisoidaan. Tulee enemmän teknologia- ja oppimispainotteisuutta.” 

Motiva ry:n mukaan koulutusohjelman modernisointi liittyy pääosin poikkitieteellisyyteen ja yhteistyöverkostoihin.

“Modernimmaksi tästä tekee, että ollaan tekemässä tieteenaloja yhdistävää koulutusta. Suomessa ei ole vielä oppimistieteet-nimellä kulkevaa koulutusta, vaikka se on tällä hetkellä vahvasti kansainvälinen trendi. Tässä tullaan tekemään yhteistyötä Learning, Education and Technology -koulutusohjelman kanssa”, Karsikko kertoo.

Yhteistyö Learning, Education and Technologyn (LET) kanssa painottuu maisteriopintoihin ja kansainvälisyyteen. “Tämän uuden koulutusohjelman ja LETin maisteriohjelmat tulevat luultavasti käymään samoja kursseja. LETillä on laajemmat kansainvälisyysverkostot, joita käytetään paremmin hyödyksi uudessa koulutusohjelmassa.“ 

Karsikko pitää myös tieteenalojen yhdistämistä tärkeänä.

“Tieteenaloja yhdistävä ja eri tieteenalojen rajapinnoilla liikkuva koulutus on sellaista moderniutta, mitä tieteeltä ja koulutusohjelmilta halutaan tällä hetkellä.” 

Motiva ry on järjestänyt keväällä kasvatuspsykologian opiskelijoille useita etätilaisuuksia, joissa koulutusohjelman muutoksista on voitu puhua yhdessä. Sivuillaan Motiva korostaa että ”ennen vuotta 2022 aloittaneet opiskelijat saavat myös käydä opintonsa edelleen rauhassa loppuun, ilman huolta tulevista uudistuksista.”

Alkuhaasteista huolimatta myös opiskelijat saavat äänensä kuuluviin

Vaikka ajatukset uudesta koulutusohjelmasta ovatkin Karsikon mukaan pääosin myönteisiä, muutokset nostavat esiin myös jonkun verran kysymyksiä nykyisille opiskelijoille.

“Huolia on ollut ainakin sen kannalta, jos koulutusohjelman nimi vaihtuu ja siitä tehdään erilainen, niin miten nykyiset kasvatuspsykologian opiskelijat tunnistetaan työelämäkentällä?” 

Nykyään kasvatuspsykologiasta valmistuneet sijoittuvat työelämässä hyvin erilaisiin tehtäviin. Varsinaiseksi psykologiksi kasvatuspsykologian ohjelma ei valmista. Mahdollisia työnimikkeitä ovat esimerkiksi koulutussuunnittelija, henkilöstöasiantuntija, projektipäällikkö ja asiantuntija.

Oppimistieteiden tutkinto-ohjelmasta valmistuville taas työelämään sijoittuminen on vielä auki.

Karsikko kertoo, että Motiva on tällä hetkellä tyytyväinen yhteistyöhön uusien koulutusohjelmien järjestäjien kanssa.

“Aluksi päätökset tehtiin aika nopeaa ja informointi oli meille alkuvuodesta heikkoa. Nyt kun varmistui, että uusi koulutusohjelma tulee, sen jälkeen henkilökunnan puolelta on oltu meihin hyvin aktiivisesti yhteydessä ja me olemme päässeet vaikuttamaan asioihin.”

Nykyiset kasvatuspsykologian opiskelijat odottavat, että uusi oppimistieteiden koulutusohjelma lisää osaamista ja parantaa opiskelemisen mahdollisuuksia.

”Jos näitä muutoksia tapahtuu, toivotaan että ne olisivat parempaan suuntaan. Koulutusohjelmaa laajennetaan, kehitetään ja uudistetaan, eikä viedä osaamista ja resursseja pois”, Karsikko sanoo.

Ilona Rytkönen

Informaatiotutkimuksen opiskelija, joka on kiinnostunut myös digitaalisista ihmistieteistä ja kirjallisuudesta. Pitää kirjallisuuden lisäksi kuvataiteesta ja videopeleistä.

Lue lisää:

Psykologian koulutusohjelman valmistelut etenevät

Uusi psykologian koulutusohjelma aloittaa Oulun yliopistossa syksyllä 2021. Ensimmäiset pääsykokeet psykologian yhdistettyyn kandidaatin- ja maisterintutkintoon järjestetään tulevana keväänä. Koulutusohjelma sijoittuu kasvatustieteiden tiedekuntaan ja hakijoista 40 hyväksytään.

Oulun yliopisto tarjoaa jatkossa koulutusmahdollisuuden niin kandidaatin, maisterin kuin tohtoriasteen psykologian tutkintoihin. 

Uusi koulutustarjonta juontaa juurensa valtioneuvoston heinäkuiseen päätökseen. Tällöin valtioneuvosto antoi päätöksensä psykologian koulutusalan koulutusvastuun myöntämisestä Oulun yliopistolle. 

Psykologian maisterivaiheen opinnot alkavat todennäköisesti ensi syksynä aloittavien kandiopiskelijoiden edettyä maisterivaiheeseen. Tohtorikoulutus on näillä näkymin tarkoitus aloittaa jo ensi syksynä. 

Psykologian professori, koulutusohjelman yhtenä suunnittelijana toimiva, Mirka Hintsanen, on myönteisestä koulutusvastuupäätöksestä innoissaan. 

“On kiva lähteä suunnittelemaan ja rakentamaan uutta koulutusohjelmaa. Uuden tekeminen tarjoaa tietyllä tapaa enemmänkin mahdollisuuksia kuin valmiin tutkinto-ohjelman muuttaminen.” 

Uuden koulutusvastuun taustalla on pitkä vaikuttamistyö: kasvatustieteiden tiedekunnassa psykologian tutkinto-ohjelmaa alettiin ensimmäisen kerran suunnittelemaan jo 1990-luvun loppupuolella. Tuolloin hankkeen suunnittelemista käynnistettiin Psykonet-yliopistoverkoston kanssa ja koulutusvastuun mahdollisuudesta ehdittiin myöhemmin neuvotella myös opetusministeriön kanssa. 

Psykonet keskittyi tuolloin kuitenkin psykologikoulutuksen säilyttämiseen Joensuun yliopistossa. Oulun kasvatustieteiden tiedekunnassa suunniteltiin samanaikaisesti myös erityisopettajakoulutusta, ja lopulta uuden koulutusohjelman valinnassa päädyttiinkin psykologikoulutuksen sijaan erityisopettajakoulutukseen. Tämän myötä hankkeen suunnittelu hiljeni pitkäksi aikaa, kunnes edellinen koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä alkoi ajamaan asiaa uudelleen omalla kaudellaan. 

Uudella psykologien koulutuksella pyritään helpottamaan Pohjois-Suomen psykologipulaa. Esimerkiksi dosentti Pentti Rauhalan tekemästä selvityksestä, ”Psykologitarve Pohjois-Suomessa” ilmenee, että Oulun yliopiston omalla koulutusvastuulla pystyttäisiin parhaiten ratkaisemaan alueellista psykologitarvetta; Oulun yliopistosta valmistuvista 64 prosenttia sijoittuu työhön Pohjois-Suomeen. 

“On hienoa, että vihdoin pääsemme vastaamaan psykologipulaan, vaikka tietysti jonkin aikaa kestääkin, että valmistuneita saadaan”, Hintsanen sanoo. 

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on jo aiemmin voinut opiskella psykologiaa sivuaineena. Jatkossa, kun psykologiaa voi opiskella pääaineena, kurssimäärä tulee kasvamaan ja myös uusia opettajia tarvitaan paljon lisää. Opettajien saatavuuteen Hintsanen suhtautuu luottavaisesti, vaikka aloittavaan koulutusohjelmaan on rekrytoitava väkeä muualta Suomesta. 

“Yliopistoilla on aika valtaisa tohtorituotanto ja psykologiastakin valmistuu tohtoreita paljon eri yliopistoista. Saattaa olla ennemminkin niin, että toimista on pulaa, kuin työntekijöistä.” 

Uuden tutkinto-ohjelman järjestämisessä riittää vielä paljon tehtävää. Yksi seuraavista askeleista on Psykonet-yhteistyön käynnistäminen. Psykonet on psykologian koulutuksen yliopistoverkosto, joka organisoi eri yliopistojen välistä psykologian tutkinto-ohjelmiin liittyvää opetusta. 

Jotta valmistuva psykologi voi toimia kaikissa psykologian tehtävissä, psykologikoulutuksen on oltava laaja-alainen. Tästä syystä yliopistot eivät järjestä rajaavia suuntautumisvaihtoehtoja kandi- ja maisterivaiheen opinnoissa. Yliopistoilla on kuitenkin erilaisia profiloitumisia ja painotuksia, ja näitä on suunnitteilla myös Ouluun. 

Oulun psykologian laitoksella tulevan profiloitumisen on suunniteltu liittyvän työhyvinvointiin sekä lasten sosioemotionaalisten ongelmien ja niiden hoitomenetelmien tutkimukseen. Myös teknologisten näkökulmien hyödyntämiseen Hintsanen uskoo olevan Oulussa hyvää pohjaa. 

“Teknologia on Oulussa vahva, joten sitähän kannattaa tietenkin hyödyntää. Esimerkiksi, mitä on ihmisen ja teknologian vuorovaikutus ja miten se työelämässä voi näkyä?” 

Hintsanen iloitsee myös uusista tiedekuntien rajat ylittävistä tutkimusyhteistyön mahdollisuuksista. 

“Kun saamme lisää henkilökuntaa, monitieteistä tutkimustyötä pystytään tekemään laajemmin.” 

Oulun yliopiston hallitus päätti lokakuussa sijoittaa koulutusohjelman kasvatustieteiden tiedekuntaan. 

Suomessa kaikki psykologian tutkinto-ohjelmat kuuluvat valtakunnalliseen yhteisvalintaan, eli käyttävät pääsykokeissaan yhtenäisiä valintaperusteita. Psykologian yhteisvalinnassa pääsykokeet järjestetään ensi keväänä keskiviikkona 26. toukokuuta. 

Myös Oulussa on aloitettu valmistelu psykologian yhteisvalintaan liittymisestä, mutta asiasta puuttuu vielä hallinnollinen päätös.

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää:

Oulun yliopisto haluaa psykologian pääaineen

Oulussa psykologiaa voi opiskella jo nyt kasvatustieteiden tiedekunnassa sivuaineena. Jos opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy Oulun esityksen, olisi Oulussa tulevaisuudessa mahdollista opiskella psykologiaa myös omana pääaineena. Esitys psykologian koulusvastuusta käsitellään osana ministeriön ja yliopistojen tulossopimusneuvotteluja ensi talven aikana.

Oulun yliopisto hakee opetus- ja kulttuuriministeriöltä psykologian koulutusvastuuta. Yliopiston hallitus päätti tiistaina 24. syyskuuta valtuuttaa rehtori Jouko Niinimäen esittämään asiaa ministeriölle.

Oulussa psykologiaa voi opiskella jo nyt kasvatustieteiden tiedekunnassa sivuaineena. Lisäksi yliopistolla on jo esimerkiksi psykologian ja kasvatuspsykologian professorit. Koulutusvastuun myötä Oulun yliopistossa voisi opiskella psykologiaa pääaineena, eli suorittaa psykologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot, sanoo yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä.

Päätöksen taustalla on Pohjois-Suomen psykologipula. Aiheesta on teetetty dosentti Pentti Rauhalan Psykologitarve Pohjois-Suomessa -selvitys, jonka mukaan Oulun yliopiston koulutusvastuulle on ”vahvat alueellisesta työvoimatarpeesta nousevat perusteet”. Pulaa pahentaa tulevaisuudessa psykologien eläkepoistuma.

Psykologian maisterintutkinnon voi suorittaa nyt Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Psykologiliiton mukaan koko maassa on vuosittain aloituspaikkoja yhteensä noin 250, joista ruotsinkielisiä noin 20.

Hentilän mukaan Oulun mahdollisten aloituspaikkojen määrä tarkentuu myöhemmin. Jos ministeriö näyttää toiveelle vihreää valoa, aloituspaikoista päättää aikanaan yliopiston hallitus.

Rehtori Jouko Niinimäki kertoi aikeista myös MustReadin haastattelussa 19.9. Niinimäen mukaan Oulun yliopistosta valmistuvista 64 prosenttia sijoittuu työhön Pohjois-Suomeen, jolloin alueen työvoimapulaa voitaisiin parhaiten korjata kouluttamalla psykologeja täällä. 

Helka-Liisa Hentilän mukaan esitys psykologian koulusvastuusta käsitellään osana ministeriön ja yliopistojen tulossopimusneuvotteluja talven 2019–2020 aikana.

Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut henkilö voi hakea oikeutta toimia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä ja käyttää psykologi-nimikettä.

Moni psykologi työskentelee kuntien ja valtion palveluksessa, eli terveyskeskuksissa, mielenterveystoimistoissa, kouluissa, sairaaloissa, kasvatus- ja perheneuvoloissa tai työ- ja elinkeinotoimistoissa. Lisäksi psykologeja työskentelee yksityisellä sektorilla esimerkiksi työterveyspsykologina tai konsulttina.

Valmistuttuaan psykologian maisteriksi voi opiskella psykoterapeutiksi tai erikoistua esimerkiksi neuropsykologian, työ- ja organisaatiopsykologian tai lasten ja nuorten erikoispsykologiksi.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: