“Pääasiassa harmittamaan jäi aiheesta tiedottaminen” – TAIKA- ja TEKNO-painotteisten opintojen lakkauttaminen ja siitä viestiminen jätti opiskelijat tyytymättömiksi

Päätös kahden luokanopettajaopiskelijoiden painotteisten opintojen lakkauttamisesta herätti vastustusta kasvatustieteiden tiedekunnassa. Aiheessa on puhuttanut myös tiedottaminen.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Iida Putkonen

Tiistaina 10. joulukuuta 2019 Linnanmaan kampuksella sijaitseva luokanopettajaopiskelijoiden Olokahvila täyttyi mustahaalarisista ja mustiin pukeutuneista opiskelijoista. Seinille heijastettiin valokuvia ja videoita opiskelijajuhlista. Tussiseinälle oli liimattu post it -lappuja: Taikaperhe on perhe joka huolehtii toisistaan, Taika ja Tekno on parasta!, Taidekasvatus on tärkeää eikä sitä saa vähentää!

Yhdellä pöydällä askarrellaan mustaa kylttiä: RIP TAIKA JA TEKNO.

Synkkien kylttien syynä oli Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan päätös lakkauttaa kahden luokanopettajille tarkoitettujen painotteisten opintojen tarjoaminen ensi syksystä alkaen. Painotuksia on ollut kaksi: taide- ja taitopainotteinen luokanopettajan koulutus (TAIKA) ja teknologiapainotteinen luokanopettajan koulutus (TEKNO). 

Molemmissa tapauksissa luokanopettajaksi opiskeleva on voinut valita joko TAIKA- tai TEKNO-opintoja yhteensä 20 opintopistettä. Kyse ei ole siis kokonaisesta sivuaineesta, vaan nimenomaan painotteisista opinnoista, sanoo kasvatustieteiden tiedekunnan koulutusdekaani Sari Harmoinen.

Taide- ja  taitopainotteinen  luokanopettajan  koulutus oli vuoteen 2013 saakka Oulussa oma erillinen hakukohteensa. Sen jälkeen opintonsa vuosittain aloittavista luokanopettajaopiskelijoista on muodostettu yksi TAIKA-painotteinen ja yksi TEKNO-painotteinen ryhmä. Sari Harmoisen mukaan etenkin teknologiapainotteisten opintojen suosio on ollut viime vuosien aikana varsin vähäistä: joinakin vuosina TEKNO-ryhmään on ollut vain muutama sinne erikseen hakenut opiskelija, ja loput 20 opiskelijasta  on opiskelijan omasta toiveesta riippumatta sijoitettu ryhmään.

“Monesti opiskelijat ovat olleet lopputulokseen tyytyväisiä, mutta meidän täytyy miettiä myös opiskelijan oikeusturvaa – onko [ryhmään joutuminen] oikeudenmukaista opiskelijalle.”

Puutteellista viestintää ja salailua

Oulun Luokanopettajaopiskelijat järjestivät joulukuisena tiistaina tempauksen, jossa osallistujat kulkivat parijonossa kahvilalta kampuksen toiseen päähän ja takaisin. OLOn hallituksen vuoden 2019 puheenjohtaja Sara Hagelberg sanoi tuolloin lehdelle, että tempauksen tarkoituksena oli osoittaa eriävä mielipide päätökseen.

Hallituksen varapuheenjohtaja 2019 Emma Määttä taas totesi että päätös tehtiin kuulematta opiskelijoita. Mutta tempauksessa kyseessä oli nimenomaan tempaus, ei mielenosoitus – päätös on tehty, ja se hyväksytään. Mutta samaa mieltä OLO ei asiasta ollut. 

Oulun Luokanopettajaopiskelijat julkaisi 5. marraskuuta 2019 Facebook-sivullaan myös kannanoton. OLOn mielestä lakkauttamispäätös on lyhytnäköinen, sillä TAIKA ja TEKNO ovat houkutelleet hakijoita ympäri Suomen Ouluun opiskelemaan opettajiksi. Kannanotossaan järjestö toivoi, että tiedekunta todella ”reflektoi tekemänsä päätöksen seurauksia, sekä jatkossa pyrkii tekemään opiskelijoita osallistaen ratkaisuja, joilla Oulun yliopiston luokanopettajakoulutus pysyy omaleimaisena ja sitä kautta houkuttelee hakijoita yliopistoomme kautta Suomen myös tulevaisuudessa.”

Kritiikin kärki tuntuu kohdistuvan seurausten ohella siihen, kuinka päätöksestä viestittiin – tai ei viestitty – opiskelijoille. 

OLOn kannanoton mukaan päätöksestä ei keskusteltu opiskelijoiden kanssa eikä siitä oltu tiedotettu virallisesti.

Sama viesti toistui kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden ainejärjestöjen jakaman kiltahuoneen seinälle joulukuussa 2019 kiinnitetyssä tekstissä, jonka kerrottiin olevan “kannanotto kasvatustieteiden tiedekunnassa vallitsevalle keskustelukulttuurille”. “Huolestuneen opiskelijan” allekirjoittamassa viestissä kritisoitiin TAIKA- ja TEKNO-painotusten lakkauttamista salailevana ja ilman opiskelijoiden läsnäoloa toteutettuna. 

Tiedotustapaa harmittelee myös Sara Hagelberg.

“Pääasiassa tässä tapauksessa harmittamaan jäi aiheesta tiedottaminen. Kokouksen ja päätöksen jälkeen emme saaneet tiedekunnalta kirjallista lausuntoa tai perusteluja päätöksestä vaan lähdimme itse selvittämään huhuja ja kyselemään niiden todenmukaisuudesta. Senkään jälkeen, kun ilmaisimme harmituksemme päätöksestä ja siitä tiedottamisesta, opiskelijoille ei ole lähetetty minkään näköistä tiedotetta asiasta, vaan opiskelijat saivat tiedon koulutuslinjan lakkauttamisesta meidän tekemän tiedottamisen ja tempauksemme kautta.”

Jatkossa STEAM-sivuaine

Milloin asiasta sitten lopulta päätettiin?

Päätös lakkauttamisesta tehtiin Sari Harmoisen mukaan kasvatustieteiden tiedekunnan koulutustoimikunnassa viime vuonna. Koulutustoimikunnan kokouksiin osallistuvat eri koulutusten edustajat ja opiskelijajäsenet sekä normaalikoulun edustaja. Harmoisen mukaan päätös oli yksimielinen. 

Sara Hagelberg sanoo, että OLOn tietojen mukaan opiskelijaedustaja on päässyt hallinnon kokouksiin vaihtelevasti, eikä esityslistassa oltu avattu sen tarkemmin tulevassa kokouksessa käsiteltäviä asioita. 

“Kyseistä asiakohtaa ei oltu selkeästi avattu esityslistaan. Ja käsityksemme mukaan tähän päätökseen opiskelijan olisi ollut mahdoton vaikuttaa.”

Teknologian ja taiteen teemat eivät kuitenkaan poistu tiedekunnassa opetettavista teemoista kokonaan: Harmoisen mukaan tiedekunnan 1. elokuuta voimaan tulevassa uudessa opetussuunnitelmassa läpileikkaavina teemoina tulevat olemaan STEAM, monialaisuus ja yhteisöllisyys. STEAM-pedagogiikka käyttää tekniikkaa, luonnontieteitä ja taidetta lähestymistapoina oppilaiden itseohjautuvuuden, vuorovaikutustaitojen ja kriittisen ajattelun opettamiseen. Lisäksi tiedekunnassa tullaan tarjoamaan STEAM-opintoja sivuaineena, eli sitä voi suorittaa perus- ja aineopinnot (25 + 35 opintopistettä). 

Opiskelijat, jotka ovat aloittaneet TAIKA- tai TEKNO-opintojen suorittamisen, voivat suorittaa opintonsa loppuun.

Sari Harmoisen mukaan suunnitelmia ei ole salailtu eikä piiloteltu. Aiheesta on keskusteltu viime vuoden aikana niin tiedekunnan johtoryhmässä, tiedekuntahallituksessa kuin koulutustoimikunnassakin. Myös tiedekunnan opiskelijaedustajat ovat olleet päätöksenteossa mukana. 

Harmoinen kertoo myös tavanneensa opiskelijoita ja kertonut koulutusta koskevista ajankohtaisista asioista. Hän sanoo, että opiskelijaedustajia pyydettiin organisoimaan ajankohtaa kaikille tiedekunnan opiskelijoille suunnattua koulutusdekaanikahveja, mutta tämä ei ole vielä toteutunut. Aiempina vuosina näitä tapaamisia on ollut säännöllisesti.

Viestintä on ikuisuusongelma

Tiedonkulun puutteellisuus kasvatustieteellisen tiedekunnan sisällä nousi esille myös marraskuussa 2019 myös niin sanotun Mannerheim-kohun yhteydessä. Tuolloinkin OLO kritisoi tapaa, jolla tiedekunnassa asiasta viestittiin. 

Myös tiedekunnan muuttoa käsittelevässä uutisoinnissa asia nousi esille loppuvuonna 2018, kun opiskelijoiden edustajana kasvatustieteiden tilatyöryhmässä toiminut Tino Nissinen sanoi, että vastuuta muuttoon liittyvästä tiedotuksesta oli ajoittain sälytetty turhan paljon opiskelijoiden harteille.

Miksi kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoista sitten tuntuu, ettei viesti ole kulkenut heille saakka?

Tiedekunnan dekaani Kati Mäkitalon kokemuksen mukaan tiedottaminen on asia, joka puhuttaa aina, oli yhteisö mikä hyvänsä.

Mäkitalon mukaan tiedekunnassa on järjestetty nyt alkuvuonna palaveri, jossa opiskelijoiden kanssa etsittiin ratkaisuja siihen, miten tiedottaminen voitaisiin hoitaa entistä paremmin.

Kati Mäkitalo nostaa esille myös tiedekunnassa vaikuttavien hallinnon opiskelijaedustajien eli hallopedien roolin tiedotuksessa. Opiskelijaedustus löytyy tiedekuntahallituksesta, johtoryhmästä ja koulutustoimikunnasta. Mäkitalon mukaan ennen kokousta osallistujille toimitetaan esityslistat, kokouksissa keskustellaan esityksistä ja päätöksiä pyritään tekemään yhteisen pöydän ääressä.

“Se on meillä kaikilla haaste, että [vaikka] on hyvin monta erilaista viestintäkanavaa, niin ovatko ne oikeita kanavia tiettyjen asioiden viestintään ja saavutetaanko niillä tarpeeksi kattavasti kohderyhmät?”

Esimerkiksi sähköpostissa on Mäkitalon mukaan ongelmana se, että niitä “tulee nykyään niin valtavasti”. Jotain tärkeitä asioita voi jäädä lukematta. Ongelmia aiheuttaa Mäkitalon mukaan myös se, että vaikka viesti löytäisikin perille, se voidaan tulkita väärin.

“Perustavanlaatuiset ongelmat ovat väärinymmärryksiä siinä, miten halutaan tulkita viestiä ja halutaanko mahdollisesti selvittää asianomaiselta viestin sanoma esimerkiksi ottamalla yhteyttä ja kysymällä tarkentavia kysymyksiä. Kun kysymyksiä ei aina esitetä, alkaa pyöriä vääriä tulkintoja ja väärää informaatiota. Nämä ovat haasteellisia paikkoja.”

Jos väärinymmärrykset syntyvät kirjallisessa viestinnässä, tarvittaisiinko sitten enemmän kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia?

Mäkitalon mukaan erilaisia palavereita onkin järjestetty. Niihinkään eivät kaikki pääse aina paikalle – “kaikilla on omat esteensä ja menonsa”.

“En tarkoita sitä, etteikö kasvokkainkin tulisi väärinymmärryksiä, mutta silloin voi kuitenkin heti kysyä ja oikaista, jos toinen ymmärtää asian väärin. Viestintä ja kommunikointi on hyvinkin haasteellista joka paikassa, ei vain meidän alalla”, Mäkitalo sanoo.

“Toivoisin, että olisi matala kynnys ottaa yhteyttä, joko sitten ainejärjestöjen kautta, tai tulla suoraan juttelemaan ja keskustelemaan.”

Kasvatustieteiden tiedekunta on ollut isojen muutosten keskellä. Vuoden 2018 loppupuolella tiedekunta muutti kampuksen pohjoispäädystä uusiin tiloihin keskelle kampusta. Keväällä 2019 taas yhdessä tiedekunnan tutkimusyksikössä käytiin yt-neuvotteluita.

Mäkitalo arvelee, että tyytymättömyys viestintään ei kytkeydy vain näihin asioihin. Hän ei osaa ottaa kantaa siihen, ovatko ongelmat kuinka vanhaa perää, sillä hän aloitti tiedekunnan dekaanina vuonna 2017. 

“Mutta mitä olen jutellut pidempään työskennelleiden kanssa, viestinnän kritisoiminen ei ole ainutlaatuista. Muutokset voivat tietenkin nostaa esille helpommin tyytymättömyyttä ja tulee hetkiä, jolloin joku aihe tai teema nousee esille, ja saa enemmän tuulta allensa. Siitä, mistä se kertoo, on hyvä keskustella opiskelijoiden kanssa.”

Jos kritiikki ei kumpua viimeaikaisista myllerryksistä, niin mistä? 

Kati Mäkitalo ymmärtää, että viimeaikaiset myllerrykset ovat herättäneet suuria tunteita. Nyt on hyvä rauhoittaa tilanne ja edetä rakentavasti eteenpäin. 

“Asiaa täytyy keskusteluttaa ja yhdessä täytyy löytää hyviä menettelytapoja.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kun professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheimin kuvan poistamista kasvatustieteilijöiden kiltahuoneelta, oli lopputuloksena valtava myrsky

Oulun yliopistossa käynnistyi tiistaina 19. marraskuuta tapahtumasarja, joka rikkoi valtakunnan uutiskynnyksen. Tapaus #mannerheimgate on käynnistänyt vilkkaan keskustelun sananvapaudesta, poliittisesta painostuksesta, kulttuurisodasta ja entisten presidenttien ja itsenäisen Suomen kunnioituksesta. Kaikki lähti liikkeelle sähköpostiviesteistä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on koettu melkoista kuohuntaa Suomen kuudennen presidentin Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) kuvan takia.

Valtakunnan uutiskynnyksen rikkonut myrsky käynnistyi parista sähköpostiviestistä.

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen lähetti tiistaiaamuna 19.11. kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden ja henkilökunnan sähköpostilistalle viestin, jossa toivoi järjestöjen kiltahuoneella olevan Mannerheimin kuvan poistamista ja fuksipassiin kuuluneen tehtävän (selfien ottaminen kuvan kanssa) lopettamista. Sähköpostissa Puuronen totesi, että opiskelijat ja järjestöt näyttivät ryhtyneen ”kritiikittömästi marsalkka Mannerheimin suosijoiksi”.

Puuronen kysyi, olivatko opiskelijat tietoisia siitä, että Mannerheim oli rotuajattelun kannattaja, joka Valkoisen armeijan ylipäällikkönä oli Suomen sisällissodan aikana päävastuussa valkoisten ottamien vankien huonosta kohtelusta ja summittaisesta teloittamisesta. Hän sanoi kokevansa toiminnan hyvin loukkaavana ja teloitettujen muistoa häpäisevänä.

Yksi ainejärjestöistä, Oulun Luokanopettajaopiskelijat (OLO) totesi omassa sähköpostivastauksessaan Puuroselle poistavansa kuvan kiltahuoneelta ja lopettavansa fuksipassitehtävän. Tila on kaikkien kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijajärjestöjen yhteinen, fuksipassitehtävä OLOn oma.

Keskustelu ei jäänyt yliopiston sähköpostilistoille. Jodel täyttyi välittömästi ”Marskigatea” koskevasta keskustelusta. Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps.) julkaisi sähköpostiviesteistä otetut kuvakaappaukset Twitterissä ja Facebook-seinällään. Molemmat iltapäivälehdet (IS, IL), Kaleva ja Yle kirjoittivat aiheesta heti tiistai-iltana, ja keskiviikkona asiaa kommentoitiin myös Iltalehden pääkirjoituksessa. Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkoiltana, kuinka ”Mannerheim-kohu sulki opiskelijoiden suut Oulussa”.

Somessa #mannerheimgate on käynnistänyt vilkkaan keskustelun opiskelijoiden sananvapaudesta, poliittisesta painostuksesta, kulttuurisodasta ja entisten presidenttien ja itsenäisen Suomen kunnioituksesta. (Mikkelin kaupunkikin mainosti Twitterissä #mannerheimgate-hashtagilla sotahistoriaan keskittyvää museotarjontaa.) Mannerheimin kuvia on vilissyt niin somessa kuin tulostettuina kuvina Linnanmaan kampuksellakin.

Mutta mistä koko vyyhdissä on edes kyse?

Sattumanvarainen matkamuisto

Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden hallituksen puheenjohtaja Sara Hagelberg sanoo Oulun yliopppilaslehdelle tapahtumasarjan käynnistyneen tiistaiaamuna, kun professori Puuronen lähetti sähköpostin ensin neljälle OLOn hallituslaiselle ja tiedekunnan henkilökunnalle. Ennen kuin järjestö ehti reagoida viestin sisältöön, viesti lähti seuraavaksi jo koko tiedekunnalle.

Hagelbergin mukaan itse Mannerheimin kuva on päätynyt kiltahuoneelle alkuvuodesta 2019, matkamuistona Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL) järjestämiltä Talvipäiviltä.

”Kuvaa ei ole valikoitu sitä esittävän henkilön takia, vaan se on valikoitunut matkamuistoksi sattumanvaraisesti. Kuva ei ole minkään yksittäisen ainejärjestön tiloihin tuoma. Kuva oli hetken aikaa jopa tiloista kadoksissa, mutta oli palautunut kiltatiloihin takaisin vähän aikaa sitten.”

Hagelberg korostaa, että kuvan esillä ololla itsessään ei ole ollut erityistä merkitystä kiltahuoneen jakaville kasvatustieteiden tiedekunnan ainejärjestöille.

Myöskään kuvasta luopuminen ei ollut järjestöille kynnyskysymys.

”Kuvan poistamisen sijaan ongelmallista opiskelijajärjestöille on, miten asiasta on tiedeyhteisössä viestitty. Kun kyseinen viesti lähetettiin kaikille tiedekunnan opiskelijoille, meille ei annettu aikaa reagoida tai käsitellä asiaa asianomaisten kesken.”

Sara Hagelbergin mukaan järjestöt eivät pelkää julkista keskustelua aiheesta. Hän toivoo kuitenkin pelisääntöjä sähköpostilistojen käyttämiseen.

”Toivoisimme, että tiedekunnan sähköpostilistojen käytölle sovittaisiin niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita huomioiden yhteiset pelisäännöt, jotta sen käyttö olisi varmasti tarkoituksenmukaista ja kaikkia kunnioittavaa.”

Hagelbergin mukaan viestiminen opiskelijoiden ja tiedekunnan välillä on ylipäätään ollut puutteellista koulutusta koskevien asioiden osalta.

”Esimerkiksi juuri julkaistuun kannanottoomme opintolinjojen lakkauttamisesta ja siihen liittyvästä viestinnästä emme ole saaneet tiedekunnalta kommenttia.”

Viestillä tiedonvälityksen funktio

Mutta Vesa Puuronen, onko professorin soveliasta sanella mitä opiskelijoiden tulisi omissa tiloissaan tehdä ja pitää esillä?

”Olen viestissäni toivonut, että kuva [otetaan pois] ja kilpailu lopetetaan. Toive on aivan eri asia kuin sanelu – olen esittänyt toivomuksen”, Puuronen täsmentää.

Hän toteaa huomauttaneensa asiasta siksi, että kiltahuoneen tila on osa yliopistoyhteisön työskentelytilaa. ”Toivon, että järjestöjen toiminta olisi sisällöltään myönteistä. Tämän en kokenut sellaista olevan.”

Puuronen on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä, ja ollut vasemmistoliiton ehdokkaana eduskunta- ja eurovaaleissa. Hän on ollut aikoinaan myös Suomen kommunistisen puolueen (SKP) jäsen. Esimerkiksi Yle nosti omaan otsikkoonsa Puurosen poliittisen toiminnan viitatessa häneen ”vasemmistoprofessorina”.

Onko kyseessä ollut poliittinen teko?

”Suomen historiassa on henkilöitä, joihin liittyy ristiriitaisuuksia, paljon ideologisia ja poliittisia kantoja. Siitä näkökulmasta katsottuna kyse on tietysti poliittisesta asiasta: Mannerheim on ehdottomasti poliittinen henkilö. Siten kysymykset, jotka liittyvät poliittiseen henkilöön, ovat aina poliittisia”, Puuronen sanoo.

Mutta onko Puurosen puoluepoliittisella taustalla ollut merkitystä?

”En ole kiinnostunut asiasta puoluepoliittisesti. Koen, että velvollisuuteni yliopistossa ja kasvatustieteiden tiedekunnan työntekijänä on puuttua, jos huomaan historiatietoisuuden puutetta. Käsittääkseni vasemmistoliitolla ei ole Mannerheimiin erityisesti liittyviä kantoja.”

Jos kyse oli yhdestä kiltahuoneesta ja yhden järjestön fuksipassista, miksi lähettää viesti näin laajalle vastaanottajajoukolle?

Vesa Puurosen mukaan asialla on ollut tiedonvälityksellinen funktio.

”Minusta on hyvä kiinnittää henkilökunnan huomiota näihin asioihin, siksi lähetin viestin myös tiedekunnan henkilökunnalle. Toisen viestin lähettäminen on perusteltua siinä mielessä, että opiskelijat, jotka muodostaa ison osan yhteisöstä, ovat oikeutettuja tietämään näistä keskusteluista, ja siitä, mitä ainejärjestössä puuhataan.”

Tehtävä poistui fuksipassista

Mannerheimin kuvan yhteydessä oli tämän syksyn ajan OLOn oman fuksipassin suorittamiseen liittyvä tehtävä. Koska kuva on liikkunut kiltiksellä ympäriinsä, sen löytämisellä ja yhteiskuvan ottamisella on kannustettu luokanopettajafukseja tutustumaan tiedekunnan tilaan, Hagelberg sanoo.

”Fuksipassi on leikkimielinen sekä vapaaehtoinen uusille opiskelijoille suunnattu tehtäväkokonaisuus, jonka avulla fukseja tutustutetaan opiskeluun, tiedekuntaan ja vapaa-ajan toimintaan.”

Nyt kyseinen tehtävä on poistettu fuksipassista – eipä tehtävää voisi suorittaa, jos kuvaakaan ei kiltikseltä löydy.

Koetteko joutuneenne tässä prosessissa poliittisen painostuksen kohteeksi?

”Emme”, Hagelberg sanoo.

Tapaus on lyhyessä ajassa kerännyt hyvin paljon huomiota. Puurosen pyyntö ja siihen vastaaminen on herättänyt paljon keskustelua myös opiskelijoiden keskuudessa.

Oletteko saaneet palautetta ratkaisustanne?

”Emme ole saaneet jäsenistöltämme kirjallista palautetta”, Hagelberg sanoo.

Hän toteaa järjestöjen olevan aika yllättyneitä siitä suuresta huomiosta, minkä juttu on saanut.

”Meistä ongelmallisinta on ollut viestiminen tästä aiheesta, se, miten asia tuli tiedeyhteisöömme julki. Se meitä ihmetyttää kuvan poistamisen sijaan.”

Mutta mitä kuvalle lopulta tehtiin?

”Kuva ei ole enää kiltatiloissa”, Hagelberg kommentoi.

Oletteko keskustelleet asiasta kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstön kanssa?

”Ei. Emme ole saaneet yhteydenottoa aiheesta. Tosin Vesa Puuronen kiitti meitä nopeasta toiminnasta.”

”Tämä on kaikille meille oppimisen paikka”

Onko isojen sähköpostilistojen käyttäminen oikea kanava opiskelijoiden nuhteluun?

Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Kati Mäkitalo toteaa Oulun ylioppilaslehdelle, että henkilöstölle ja opiskelijoille suunnattuja sähköpostilistoja tulee käyttää harkiten. Samaten tulee aina miettiä ylipäänsä sitä, kuinka tiedekunnassa viestitään ja kommunikoidaan.

”Kun käytämme yhteisiä sähköpostilistoja niin kunkin tulee joka kerta miettiä, onko tämä paras kanava, mitä haluaa viestittää, ja millä tavalla. Vaikka kyseessä on suljettu lista, sillä on laaja vastaanottajajoukko, käsittäen tiedekunnan kaikki opiskelijat ja henkilöstön”, Mäkitalo toteaa.

”Tämä on kaikille meille oppimisen paikka. Otamme opiksi tästä, puolin ja toisin.”

Aikooko tiedekunta jollain lailla vielä reagoida asiaan?

Dekaani Kati Mäkitalon mukaan opiskelijat ja Puuronen ovat päässeet asiasta ymmärrykseen.

”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen kannalta asiaa on hyvä käsitellä henkilöstön ja opiskelijoiden piirissä.”

Oulun yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen toteaa, että yliopisto pyrkii kaikissa tilanteissa turvaamaan mahdollisimman laajan ajattelun- ja sananvapauden.

”Tämä koskee sekä opiskelijoiden järjestötilojen sisustusta että professori Puurosen mielipiteitä. Tunnistamme professorien valta-aseman opiskelijoihin nähden ja kannustamme opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun ja myös rohkeuteen suhteessa henkilöstöön.”

Jokisen mukaan yliopistolla on paljon erilaisia maailmankatsomuksia, kuten kaikissa ihmisyhteisöissä.

”Haluamme edistää avointa ja osapuolia kunnioittavaa keskustelua myös haastavista, maailmankatsomuksellisista asioista.”

Oulun yliopisto julkaisi myös torstaina 21.11. verkkosivuillaan ja intranetissä kannanoton aiheesta.

 

Muokattu 21.11.2019 kello 17.45: Lisätty linkki Oulun yliopiston kannanottoon.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: