Yliopistoelämässä akateeminen analyyttisyys kohtaa mututuntuman

"Yliopistossa opetellaan kriittinen ajattelutapa. Mutta kumpaa tulisi opiskelijaelämässä painottaa, analysointia vai mututuntumaa", kysyy Essi Erkkilä kolumnissaan.

Yliopisto-opintojen aikana yksi tärkeimmistä oppimistavoitteista alasta riippumatta on kriittinen ja looginen ajattelutapa. Aloittaessani biokemian opinnot luonnontieteellisessä tiedekunnassa, nyt jo n. vuotta sitten, mututuntuma eli “musta tuntuu” -tyyppinen arvailu oli kirosana. Luonnontieteissä kaiken perusta on vahva loogisuus, syyt ja seuraukset. Ilmiöt ja asioiden tapahtumakulut pyritään järkeistämään ja miettimään niille loogisia, tieteeseen perustuvia selityksiä.

Valistunut arvailu ja fiilistely voivat olla mukavia hupsutuksia tenttipapereita tarkistavalle professorille, mutta akateemiseen ajatteluun ne eivät kuulu, eikä niistä myöskään herunut pisteitä tentissä.

Loogisuus ja kriittinen ajattelutapa ovat kaikille opittavissa olevia asioita. Näihin myös yliopisto-opinnot suorittajaansa valmistavat, sillä tieteessä kriittisyys, faktat ja tutkittu tieto ovat kaiken perusta.

Tämä tieteen pyhä kolminaisuus on erityisen tärkeää, kun elämme aikaa, jolloin huuhaa ja valheellisille oletuksille perustuvat väitteet vavisuttavat tutkitun tiedon asemaa. Analyyttisuuden merkitystä osana ajattelua ei tulisi siis yhtään aliarvioida.

 

Joskus akateemikkokin voi kompastua omaan loogisuuteensa. Illan pimeinä tunteina tulee pohdittua sekä omia että maailman murheita. Omaa elämäänsä analysoi täikamman tiheästi, jokainen valinta kyseenalaistetaan ja puretaan atomeiksi, ja prosessin sivutuotteena syntyy stressiä ja unettomana ruttuun pyörittyjä lakanoita. Olenko oikealla alalla, mitä haluan elämältä, menenkö varmasti oikeaan suuntaan?

Useammat lakanat yöllä ruttuun murehtineena uskallan väittää, ettei elämässä koskaan ole oikea aika millekään. Aina jokin ulkoinen tekijä, olosuhteet tai ajoitus voisi olla hitusen verran parempi. Kuten uuden parisuhteen aloittaminen kaupungissa, josta olet muuttamassa kesän jälkeen satojen kilometrien päähän opiskelemaan unelma-alaasi. Tässä yhtälössä akateeminen puoleni havainnoi paljon asioita, jotka eivät varsinaisesti puoltaneet suhteen kannalta positiivista ratkaisua.

Onneksi joskus jopa luonnontieteilijä uskaltaa heittää analyyttisyyden roskiin, tai ainakin antaa tilaa myös mututuntumalle. Olosuhteet ja ajoitus eivät aina ole täydelliset, mutta joskus riittää, kun ne tuntuvat hyviltä ja saavat sinut hymyilemään.

 

Uuden lukuvuoden kynnyksellä haluaisin lempeästi muistuttaa kaikkia opintojen pariin palaavia tai niitä aloittavia luottamaan analyyttisyyden lisäksi myös mutuiluun. Yliopistosta saa tiedot ja taidot analyyttiseen ajatteluun, sen aikana tapahtuvasta elämästä taas eväät hyvään mutuiluun.

Analyyttisyys ja mututuntuma on toki tärkeää osata myös erottaa toisistaan. Esimerkiksi tenttivastauksissa ja terveysasioissa kannattaa aina luottaa analyyttisyyteen ja tutkittuun faktaan. Joissakin muissa elämänvalinnoissa kannattaa uskaltaa luottaa siihen intuitioon. Se saattaa tuoda mukanaan paljon hyviä ja arvokkaita asioita, kuten VR:n sarjalipun matkoille toiseen kaupunkiin.

Kuten eräs luonnontieteilijäkollegani kerran etevästi asian tiivisti: opintoihin on syytä suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella, muttei tosissaan. Tenttikirjoja kannattaa siis ahkerasti avata, mutta joskus myös sulkea, jos mutusi niin kertoo.

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Oliko opiskelijakorttia? – Opiskelijakorttikenttä elää murrosvaihetta, uusimpana tulokkaana digikorttia tarjoaa oululainen Tuudo

Sähköisten opiskelijakorttien markkinoilla käy kova myllerrys. Satakunnassa opiskelijoiden puhelimessa toimii Slice.fi, Tampereella opiskeluoikeus todistetaan Pivolla. Opiskelijajärjestöjen omistaman Frankin valtakunnallista digikorttia on kritisoitu mainoksista, maksulliseksi muuttumisesta ja ongelmista kirjautumisessa. Silti Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola uskoo, että valinnanvara korteissa on Frankillekin vain hyväksi: "Muiden toimijoiden tulo myös kirittää meitä entisestään: onhan palvelumme hyvä ja koetaanhan se mielekkäänä?" Oulussa yliopisto-opiskelija voi nyt Frankin ohella valita digikortikseen Tuudon. Tuudon toimitusjohtajan Iikka Meriläisen mukaan opiskelijoilta saadun palautteen voi tiivistää yhteen sanaan: vihdoinkin.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Vuonna 2017 Oulun ylioppilaslehti kirjoitti opiskelijakorttibisnestä koskevasta myllerryksestä otsikolla Korttien sota. Juttumme päättyi enteellisesti kysymykseen:

”Opiskelijakorttien kanssa työskennelleet ennustavatkin, että korttisodan voittaa se taho, joka ensimmäisenä kehittää toimivan mobiiliapplikaation. Onko se Pivoon pohjautuva Tampereen malli, valtakunnallinen Frank App vai saapuuko galaksiin joku kolmas tekijä?”

Saapui kolmas – ja neljäskin.

Opiskelijan älypuhelimesta ei löydy enää yhtä ainoaa opiskelijakorttisovellusta, vaan korkeakoulusta ja kaupungista riippuen sovelluksena on voinut olla Frank App, Pivo tai Slice.fi.

Uusimpana tulijana digikorttimarkkinoille saapuu oululainen Tuudo. Digitaalinen opiskelijakortti on nyt osa Tuudo-mobiilisovellusta Oulun yliopiston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla.

Ensimmäisenä Tuudon opiskelijatunnisteen otti käyttöön Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA. Tuudon digitaalisella opiskelijakortilla kaikki Metropolian opiskelijat saavat valtakunnalliset opiskelija-alennukset, VR:n ja Matkahuollon opiskelijahintaiset liput ja sekä lounasedun opiskelijaravintoloista, kuuluivat he opiskelijakuntaan tai ei. Kaikkea ei opiskelijakuntaan kuulumaton saa: METKAn jäsenille sovelluksesta löytyy lisäksi opiskelijakunnan oma jäsenkortti, jolla saa liikuntapalvelut ja opiskelijakunnan omat edut. Samaten muovisen opiskelijakortin tilaamiseen tarvitaan edelleen opiskelijakunnan jäsenyys.

Oulun yliopisto-opiskelijoille opiskelijatunnisteominaisuus tuli Tuudossa käyttöön maanantaina 28.1., ja siitä tiedotettiin sovelluksessa tiistaina 29.1.

Tuudon tunniste on ollut nyt käytössä reilut pari viikkoa METKAlla, puolitoista viikkoa Oulussa. Tuudon toimitusjohtajan Iikka Meriläisen mukaan kortin on ottanut käyttöön lähes 5000 opiskelijaa, sisältäen niin Oulun yliopiston kuin Metropolian opiskelijat.

Hänen mukaansa opiskelijoilta saadun palautteen voi tiivistää yhteen sanaan: vihdoinkin.

”Pieniä bugeja on ilmennyt, ja niihin on nopeasti reagoitu. Ilmiselvät lapsentaudit on nyt kitketty pois.”

Meriläisen mukaan opiskelijakortin käyttö Tuudossa onnistuu Oulussa kaikilla, joilla on opiskelijastatus Oulun yliopistossa, siis myös kansainvälisillä tutkinto-opiskelijoilla ja vaihto-opiskelijoilla.

”Hyvä nyrkkisääntö on, että jos pääset kirjautumaan Tuudoon opiskelijatunnuksilla ja sinulla on etuihin oikeuttava opiskeluoikeus, niin tunniste toimii”, Meriläinen sanoo. Siksi esimerkiksi jatko-opiskelijat, avoimen yliopiston opiskelijat ja yliopiston henkilökunta pystyvät käyttämään kyllä Tuudoa, mutta opiskelijakortti ei heille avaudu.

Oulussa mainostetaan nyt kahta korttia

Nyt Oulussa yliopisto-opiskelijalla on mahdollisuus käyttää kahta digitaalista opiskelijakorttia: joko Frank App -sovelluksessa olevaa digikorttia tai Tuudon korttia – tai vaikka molempia.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Miriam Putulan mukaan ylioppilaskunta on tehnyt yhteistyösopimuksen myös Tuudon kanssa. Jatkossa ylioppilaskunta mainostaa opiskelijoille sekä Frank Appia että Tuudon digikorttia – tosin Frankin kortti on ylioppilaskunnalle edelleen ensisijainen. OYY on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kautta myös yksi Frankin omistajista.

”Frank on kuitenkin laajempi kortti, johon voi hakea esimerkiksi ISIC-lisenssin. Sen lisäksi sillä on omia, neuvoteltuja etuja, joita ei löydy Tuudosta. Mainostamme molempia, ja opiskelijalla on oikeus valita, kumpaa hän käyttää”, Putula perustelee.

”Kun on kaksi sovellusta, se luo käyttövarmuutta: jos jompikumpi kortti ei toimi, voi sitten käyttää toista.”

Miriam Putulan mukaan ylioppilaskunta tulee sopimuksen myötä saamaan Tuudoon oman valikon. Jo nyt OYY:n tiedotteet näkyvät Tuudossa.

Putulan mukaan Tuudossa ylioppilaskunnan kannalta etuna on, että se on jo ennestään monella päivittäisessä käytössä.

”Me saamme tällä sopimuksella tuotua näkyvämmälle paikalle palveluitamme. Jos opiskelijat selaavat Tuudoa päivittäin, on todennäköisempää, että he löytävät sitä kautta tietoa meidän palveluistamme kuin vaikka verkkosivuiltamme.”

Putulan mukaan OYY kannustaa mahdollisimman monia käyttämään nimenomaan mobiilikorttia.

”Toimivasta, nopeasti opiskeluoikeuden todistavasta sovelluksesta on hyötyä niin opiskelijoille kuin esimerkiksi kampuksen ravintoloille. Se vähentää ruuhkaa. Mobiilikortti vähentää jonoja myös ylioppilaskunnan toimistolla.”

Silti mahdollisuus muovikortin tilaamiselle säilyy jatkossakin, Putula sanoo. Kaikilla ei ole älypuhelinta, tai jos esimerkiksi puhelin hajoaa, opiskeluoikeuden voi silti muovikortilla edelleen todistaa. Frank toimittaa Oulun yliopiston opiskelijoille jatkossakin muoviset opiskelijakortit.

Miten käy maksuttomuudelle?

Tuudoon opiskelijakortti tuli opiskelijoiden toiveesta, Iikka Meriläinen sanoo.

Sovelluksen koko ideana on kerätä yhteen opiskelijoiden tarvitsemia palveluja ja tietoja. Tuudosta löytyvät ennestään esimerkiksi Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuskartat, kampusravintoloiden ruokalistat, oma opintopistekertymä ja yritysten työ- ja harjoittelupaikkoja. Oulussa yliopisto-opiskelijat voivat lukea sovelluksen kautta esimerkiksi Oulun ylioppilaslehden uusimmat jutut.

”Viime vuonna tehdyssä käyttäjäkyselyn tuloksissa selvisi, että Tuudo olisi lähellä täydellistä, jos siinä olisi toimiva opiskelijakortti. Nähtiin, että ominaisuus olisi luontevaa jatkoa, ja meillä olisi hyvät valmiudet toteuttaa se. Keskustelu käynnistyi Etelä-Suomen opiskelijakunnissa: kysyttiin, voisiko meillä olla tarjolla olla vaihtoehtoa opiskelijatunnisteen toimittamiselle. Asiat johtivat toiseen: METKA oli ensimmäinen käyttöönottaja, ja OYY ensimmäinen sen käyttöön ottanut ylioppilaskunta”, Meriläinen sanoo.

Tuudon kortilla saa valtakunnalliset opiskelijaedut, kuten alennukset VR:n ja Matkahuollon matkoista ja opiskelijahintaisen lounaan. Omia paikallisia etuja ei kortilla vielä saa.

Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua, Meriläinen sanoo.

”Opiskelijajärjestöjen kanssa on käyty ajatuksenvaihtoa siitä, miten paikallisia etuja saataisiin Tuudoon mukaan, ja millä tavalla tämä organisoitiin. Asiassa ei Tuudon puolelta tehty päätöksiä, mutta meihin on oltu yhteydessä muiden korttitoimittajien taholta. Olemme avoimin mielin liikkeellä.”

”Työjonossani ei ole suunnitella, miten tehdä pop up -mainoksia Tuudoon.”

Tarkoittaako ”paikallisten etujen tarjoaminen” siis mainoksia Tuudoon?

”Meitä kiinnostaa tuottaa palvelua, joka tuo lisäarvoa ja hyötyä opiskelijalle. Aika hyvin tiedämme omasta kokemuksesta ja muiden toimijoiden saamasta palautteesta, mitä asioita käyttäjät pitävät hyvinä ja mitä huonoina. Käyttöä haittaavia asioita emme ole tuomassa mukaan”, Meriläinen sanoo.

”Toisaalta, mikä on mainos? Mainoksen ja sisältömarkkinoinnin ero on häilyvä”, hän jatkaa. ”Työjonossani ei ole suunnitella, miten tehdä pop up -mainoksia Tuudoon.”

Tuudo on ollut maksuton sovellus opiskelijalle, ja maksuttomuus säilyy edelleen, Iikka Meriläinen vakuuttaa: ”Meille maksavia asiakkaita ovat korkeakoulut ja työnantajat, jotka haluavat tuoda rekryilmoituksiaan näkyville.”

Opiskelijakunnat jättivät Frankin

Vuonna 2013 perustetun opiskelijoiden etupalvelu Frank Studentsin tarjoama Frank-opiskelijakortti oli pitkään käytössä lähes kaikissa maamme ylioppilas- ja opiskelijakunnissa.

Valtakunnallinen digitaalinen opiskelijakortti Frank App tuli markkinoille elokuussa 2016. Uusi digikortti sai heti kätevyydestään kiitosta – näkemiin vanhanaikainen muovikortti tuskallisen pitkine toimitusaikoineen ja syksyn tarrajonoineen, tervetuloa nopea ja näppärä tulevaisuus! Sovellus palkittiinkin heti lanseerausvuonnaan Slushissa Suomen parhaat mobiilisovellukset –kilpailussa parhaana hyötypalveluna. Kiitosta seurasivat tosin myös kysymykset: Tampereen ylioppilaslehti Aviisi kertoi pian digikortin lanseeraamisen jälkeen, että Frank Appia pystyi harhauttamaan ja luomaan tilin toisen henkilön tiedoilla ja kuvalla.

Yhden suuren korttitoimittajan monopoliasema on nyt kuitenkin varsin nopeassa tahdissa murtunut.

Toimitusjohtaja Tiia Lehtolan mukaan muiden digikorttitoimittajien tulo ei ole kuitenkaan Frankille kohtalokasta.

”Emme näe eri kortteja toisiaan poissulkevana. Opiskelijan parempi elämä on meidän DNA:ssa, ja se näkyy kaikissa ratkaisuissa, mitä olemme tehneet. Meistä on vain hyvä, että on valinnanvaraa: näin opiskelija voi valita palvelut, jotka ovat itselleen mielekkäitä. Muiden toimijoiden tulo myös kirittää meitä entisestään: onhan palvelumme hyvä ja koetaanhan se mielekkäänä?”

Tiia Lehtolan näkemyksen mukaan eri korttitoimittajat tarjoavat lopulta varsin erilaisia palveluita ja ne tuottavat käyttäjilleen erilaista lisäarvoa. Frankilla ne ovat opiskelijaedut, kansainvälinen opiskelijakortti (ISIC) sekä ”suoraan eri palveluympäristöihin integroidut opiskelijana asioinnin ratkaisut”.

Joulukuussa 2016 Frank ilmoitti tarjoavansa opiskelijakortin maksutta jatkossa kaikille toisen ja korkea-asteen opiskelijoille, riippumatta siitä, kuuluuko opiskelija opiskelijajärjestöön vai ei.

Ylioppilaskuntaan kuuluvat automaatiojäsenyyden vuoksi kaikki yliopistojen perustutkinto-opiskelijat, mutta samaa velvoitetta ei ole ammattikorkeakoulujen tai toisen asteen opiskelijoilla. Siksi päätös oli järisyttävä juuri niiden järjestöjen jäsenhankinnan kannalta.

Frankin päätöksen taustalla oli opiskelijastatuksen tarkistamista koskeva iso muutos: tiedon opiskelijuudesta voi saada avoimesta ja valtakunnallisesta VIRTA-opintotietopalvelusta, eikä väliin tarvita enää opiskelijajärjestöä.

Siksi järjestöt eivät voi nojata jäsenhankinnassaan enää pelkän opiskelijakortin tarjoamiseen – saman kortin kun voi nyt saada muutakin kautta, ja esimerkiksi HSL voi pian tunnistaa opiskelijat omassa palvelussaan ilman kenenkään korttia, Tiia Lehtola sanoo. Pääkaupunkiseudulla UniCafen opiskelijaravintoloissa on mahdollista yhdellä sovelluksella hoitaa kaikki lounasvelvollisuudet: tarkistaa lounaslistat, todistaa opiskelijastatus ja myös maksaa lounas Mobile Payn kautta.

Digitaalisessa opiskelijakortissa kyseessä onkin lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: sähköisessä muodossa olevasta todisteesta siitä, että henkilöllä on voimassaoleva opiskelijastatus.

”Omistajamme katsoivat, että maailman muuttuminen tulee hyväksyä. Siksi Frankin palvelu avattiin niin, että saamme mahdollisimman paljon opiskelijoita meidän piiriimme, mitä kautta voisimme edelleen tukea tehokkaasti opiskelijajärjestöjen jäsenhankintaa. Muutos on jatkuvaa ja pysyvää. Ei ole järkevää lukita liian pitkälle sitä, mikä on juuri se syy, mikä saa juuri tämän opiskelijan kiinnostumaan opiskelijajärjestöjen jäsenyydestä, vaan käyttää oppimiskykyisiä ja ketteriä palveluita, joiden kautta opiskelijan tarpeisiin voidaan vastata tänään ja huomenna”, Lehtola muotoilee.

Lehtolan mukaan palvelulla on nyt 120 00 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista aktiivisia kuukausikäyttäjiä on 60 000.

Viime vuonna Frank tiedotti digitaalisen opiskelijakortin muuttumisesta maksulliseksi: aiemmin ilmainen sähköinen opiskelijakortti maksaa nyt 2,9 euroa vuodessa. Sen sijaan muovikortti Danske Bankin maksukorttiin yhdistettynä on ilmainen

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat ovat tehneet omat ratkaisunsa. Syksyyn mennessä kaikki Suomen opiskelijakunnat ovat päättäneet yhteistyön Frankin kanssa opiskelijakorttien osalta.

Moni opiskelijakunta on siirtynyt käyttämään Slice.fi-mobiilisovellusta, jossa on mukana myös digitaalinen opiskelijakortti. Kortin lisäksi Slicessä on myös paikallisia opiskelijaetuja.

Slicen digikortti tuli käyttöön viime vuoden helmikuussa. Satakunnan Kansan mukaan sovelluksen otti käyttöön heti lanseerauksen ensimmäisellä viikolla yli tuhat Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (SAMMAKKO) jäsentä.

Sittemmin Sliceen ovat vaihtaneet esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO, Vaasan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta VAMOK ja Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Lamko. Niissä opiskelijakunnissa, jotka vielä muovikorttia käyttävät, digikortin rinnalla on käytössä useimmiten AMK-kortti.

Omissa tiedotteissaan opiskelijakunnat perustelevat Frankin sopimuksen irtisanomista digikortin maksullisuudella, käytössä ilmenneillä häiriöillä ja halulla panostaa erityisesti paikallisiin etuihin.

Toisaalta vaihtaminen Slice.fi-sovellukseen ei ole kaikkialla sujunut ongelmitta: journalistiopiskelijoiden verkkojulkaisu Tutkan mukaan uuteen korttiin vaihtamiseen liittyvät ongelmat olivat Turun ammattikorkeakoulussa ”aiheuttaneet opiskelijoille henkisen mielipahan lisäksi taloudellista tappiota”, kun kortti ei ollut toiminut esimerkiksi lounasravintolassa.

Opiskelijakuntien kanssa jäsentunnistetta koskevaa yhteistyötä ei tulla tällaisenaan näillä näkymin jatkamaan, Tiia Lehtola sanoo. Frank on kuitenkin avoin edelleen myös kaikille ammattikorkeakouluopiskelijoille, ja Frankin intresseissä on tehdä yhteistyötä opiskelijakuntien kanssa myös tulevaisuudessa, Lehtola sanoo.

”Siitä, missä muodossa yhteistyötä jatketaan, keskustellaan nyt.”

Kysyttäessä opiskelijakuntien lähdön taloudellisista vaikutuksista Frankille Tiia Lehtola vastaa näin:

”Koska olemme joka tapauksessa kiinnittymässä KOSKI-tietokantaan, jonka kautta voimme tarjota palvelumme ihan jokaiselle korkea-asteen ja toisen asteen opiskelijalle, opiskelijakuntien yhteistyön päättyminen jäsentunnisteen osalta ei vaikuta meidän mahdollisuuksiin tarjota palveluamme opiskelijakuntien jäsenille ja kaikille muillekin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille.”

Samok myymässä omistustaan

Frankin omistajia ovat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen lukiolaisten liitto (SLL), Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK), Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto (SAKKI) sekä matkatoimisto KILROY.

Aiemmin Frankin enemmistöomistajia olivat opiskelijajärjestöt, mutta vuoden 2017 syksyllä tehtyjen osakekauppojen myötä enemmistöomistajaksi tuli KILROY.

Omistajuussuhteisiin on odotettavissa lisää muutoksia. SAMOKin toiminnanjohtaja Miikka Lönnqvistin mukaan Frank-yhteistyöstä on käyty keskustelua. Viime syksynä SAMOKin liittokokous hyväksyi esityksen myyntivaltuuksien myöntämisestä vuoden 2019 hallitukselle, sillä varauksella, ettei myynti aiheuta merkittäviä alaskirjauksia taseeseen.

”Koko skene on nyt muuttumassa perustavanlaatuisesti.”

Lönnqvistin mukaan asia on edennyt jatkovalmisteluun, ja tämän vuoden aikana on tarkoitus tehdä ratkaisuja. SAMOK on siis myymässä omistustaan.

Lönnqvistin mukaan opiskelijakunnat kokevat SAMOKin omistuksen ongelmallisena juuri siksi, että opiskelijakunnat ovat irtisanoneet sopimuksensa Frankin kanssa. Miksi olla yhden korttitoimittajan omistajana, etenkin kun opiskelijakunnat eivät enää käytä sen korttia?

Miikka Lönnqvist näkee, että Frankin taannoisella ilmoituksella tarjota ilmainen opiskelijakortti kaikille suomalaisille opiskelijoille on ollut vaikutusta lähtöpäätökseen.

Silti suurempi vaikutus on ollut koko korttikentän isolla muutoksella.

”Koko skene on nyt muuttumassa perustavanlaatuisesti. Näkemyksenä on, että jotain täytyy tehdä koko palvelukokonaisuudelle, ja se taas vaatii pohdintaa, millaisella järjestelmällä palvelut on toteutettavissa. Frankin ilmoitus käynnisti pohdinnan siitä, mikä opiskelijakortin funktio on, ja millä lailla sitä toteutetaan.”

Lönnqvist ei usko, että SAMOK lähtee enää jatkossa omistajaksi korttitoimittajille.

”Liittokokouksessa käydyn keskustelun ajatuksena oli, ettei meidän tulisi lähteä edistämään palvelutuotantoa, joka ei ole kaikkien opiskelijakuntien käytössä. Palveluvalikoiman tulisi olla sellainen, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia. Meidän täytyy miettiä, missä ollaan vahvoja, mikä on järkevää ajan ja resurssien käyttöä – pienet resurssit pitäisi kohdistaa oikein niin, että ne auttaisivat opiskelijoiden elämää mahdollisimman paljon.”

Oulussa kahden eri toimijan kortit toimivat rinnakkain. Voiko tulevaisuudessa OYY:llä edessä olla Frankin sopimuksen irtisanominen?

”Ainakaan toistaiseksi ei sellaista ole tiedossa. Mutta jos nykyinen käyttäjäpalaute, joka on ollut hyvin negatiivista, jatkuu, on velvollisuus miettiä, miten voitaisiin tarjota opiskelijoille parempia etuja”, hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula sanoo.

Mainokset harmittavat käyttäjiä

Frank App on saanut kritiikkiä sovelluksessa olevista mainoksista ja sen käytön epäluotettavuudesta: sovellus saattaa kirjata käyttäjän ulos yllättäen vaikka ravintolan ruokajonossa, juuri kun opiskelijuus pitäisi todistaa.

Tiia Lehtolan mukaan saatuun palautteeseen on suhtauduttu vakavasti.

”Moni negatiivisista palautteista koskee viime syksyä, jolloin toimme sovelluksesta uuden digitaalisen version ulos. Silloin vanhojen käyttäjien piti rekisteröityä palveluun uudelleen. Viestinnässä ei onnistuttu niin hyvin kuin piti, ja kaikki eivät tienneet, miksi pitää kirjautua uudelleen, tai muistaneet omia tunnuksiaan”, Lehtola luonnehtii.

”Kyselyiden perusteella opiskelijakortin hinta on koettu kohtuulliseksi ottaen huomioon sen hyödyn mitä sillä saa – se on kannattava investointi, vuodessa saman verran kuin yksi korkeakouluasteen lounas.”

Myös sovelluksessa olevista mainoksista annettuun palautteeseen on reagoitu: ”Niiden logiikkaa on muutettu ja niitä kehitetään koko ajan. Kriittisillä käyttöhetkillä mainosta ei saisi tulla opiskelijakortin päälle. Ilman muuta palautetta kuullaan ja huomioidaan.”

”Frank Appilla on myös paljon tyytyväisiä käyttäjiä, joista valitettavasti harvemmin kuulee, koska palvelu toimii”, Lehtola sanoo.

Sen sijaan Frank Appissa olevan digitaalisen opiskelijakortin maksullisuus ei ole Lehtolan mukaan herättänyt kovin suuria tunteita. Sitä koskevat palautteet ovat olleet yksittäisiä.

”Kyselyiden perusteella opiskelijakortin hinta on koettu kohtuulliseksi ottaen huomioon sen hyödyn mitä sillä saa – se on kannattava investointi, vuodessa saman verran kuin yksi korkeakouluasteen lounas.”

Senkin summan voi ehkä tulevaisuudessa sijoittaa taas opiskelijalounaaseen.

Tiia Lehtolan mukaan Frank tulee tarjoamaan viimeistään ensi syksystä alkaen digikorttinsa taas ilmaiseksi, ainakin niille opiskelijoille, jotka ovat Frankin kanssa yhteistyötä tekevien opiskelijajärjestöjen jäseniä.

”Hinnoittelua hiotaan vielä ja käymme siitä nyt keskustelua omistajapohjamme kanssa.”

Pivo laajenee Tampereen ulkopuolelle

Tampere on ollut opiskelijakorttikentällä oman tiensä kulkija. Tampereen korkeakoulut eivät lähteneet mukaan Frankiin, eivätkä myöskään Frankia edeltäneeseen Lyyraan.

Nyt Tampereen ylioppilaskunnassa (TREY) ja Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa (TAMKO) mobiilikorttina toimii OP Ryhmän Pivo-palveluun kytketty mobiilikortti. Tampereen oma mobiilikortti julkistettiin joulukuussa 2016.

Liiketoimintaomistaja Matti Rusilan mukaan Pivoa tullaan tarjoamaan kansallisesti kaikille Suomen opiskelijajärjestöille. Rusila ei kysyttäessä paljasta, minne kaikkialle Pivo on tulossa. Hänen mukaansa asiasta on kuitenkin luvassa lisätietoa jo aivan lähiaikoina. Muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Jamkon sivuilta selviää, että opiskelijakunta on siirtynyt Frankista Pivoon vuoden alussa.

Matti Rusila ei kerro myöskään Pivon opiskelijakortin tarkkoja käyttäjälukuja, mutta kertoo määrän olevan tällä hetkellä tuhansissa.

Pivoon on siirtymässä myös Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO. OSAKOn hallituksen puheenjohtaja Emma Salminen kertoo, että opiskelijakunta on tehnyt Pivon kanssa aiesopimuksen digitaalisesta opiskelijakortista. Kortti tulee käyttöön helmi-maaliskuussa, kun Pivolta tulee sovelluspäivitys.

Salmisen mukaan yhtenä syynä Frankista luopumiselle on se, että niin moni muu opiskelijakunta on jo siitä luopunut. Emma Salmisen mukaan Frank Appin toimivuudessa on lisäksi ollut ongelmia, joista OSAKO on saanut palautetta. Palautetta ropisi myös digikortin muuttumisesta maksulliseksi.

Matti Rusilan mukaan Pivossa ei ole mainoksia, eikä niitä ole tulossa jatkossakaan.

”Tällä hetkellä sovelluksessa on kyllä olemassa etujen osasto, jonne opiskelijajärjestöt saavat lisätä paikallisia etuja ja valtakunnallisiakin etuja on osastolle tulossa.”

Rusilan mukaan asiakkaan käyttökokemus on ”ykkösjuttu”: ”Emme halua pakkomyydä asioita, jotka eivät heitä kiinnosta.”

Pivo on maksuton sovellus niin opiskelijalle kuin opiskelijajärjestöllekin. Mistä tulot sitten tulevat, jos eivät mainoksista eivätkä käyttömaksuista?

”Ansaintamme tulee muista paikoista kuin opiskelijakorteista. Uskomme, että kun tarjoamme hyvän kokemuksen, asiakas voi tehdä itsenäisesti päätöksen, jos hän haluaa käyttää muuten Pivon palveluita”, Rusila sanoo.

Millä konsteilla korttisota voitetaan?

Miltä opiskelijakorttien tulevaisuus näyttää? Kuinka monta eri korttitoimijaa markkinoille oikein mahtuu?

Matti Rusilan mukaan mobiiliopiskelijakortit ovat tällä hetkellä isossa muutostilassa. Kun uusia tulokkaita tulee lisää, opiskelijajärjestöillä on nyt aiempaa enemmän vaihtoehtoja. Korttitoimittajan pitäisi pystyä tarjoamaan jotain muutakin kortin ohella.

”Kiinnostusta näyttää olevan nyt niin paljon, että olemme ilmeisesti oikealla ajatuksella liikenteessä.”

Tiia Lehtola ennustaa Frankin tulevaisuuteen fiksujen palvelurakenteiden hyödyntämistä.

”Opiskelijoiden lounasruokailun pitää hoitua niin, että järjestelmä ottaa lounasasiakkaan vastaan ja maksaessa tunnistaa, että hänelle kuuluu tietyn hintainen lounas. Näin on jo parissakymmenessä ravintolassa, joissa MobilePay on yhdistetty Frank Appiin. Tai digi-Hesaria tilatessa järjestelmä suoraan tunnistaa, että olet opiskelija. Sanomalla on jo käytössä Frank Connect, jonka kautta opiskelijastatuksen varmistaminen onnistuu suoraan Helsingin Sanomien tilausputkessa.”

Frankin etuna ovat jatkossakin opiskelija-alennukset. Lehtolan mukaan Frank haluaa ”auttaa opiskelijoita säästämään rahaa päivittäisessä elämässä”: ”Verkkokaupat, tunnetut brändit, kasvua haetaan niistä voimakkaasti, toki kiinnostuneita ollaan myös paikallisesta etutarjonnasta. Käydään nyt keskusteluja siitä, mikä on paras malli. Uskomme, että opiskelijalle olisi mielekästä, että edut löytyisivät yhdestä palvelusta.”

Suunnitelmissa on myös kansainvälistyminen. Tiia Lehtolan mukaan Frankilla on mietinnässä jonkinlainen pilointi tai selvitys toimimisesta Suomen rajojen ulkopuolella.

”Se ei ole vielä tällä hetkellä aktiivinen asia, mutta horisontissa.”

”Kiinnostusta näyttää olevan nyt niin paljon, että olemme ilmeisesti oikealla ajatuksella liikenteessä.”

Palataan vielä lopuksi Tuudoon. Kuinka kauas se aikoo kortillaan kurkottaa?

Iikka Meriläisen mukaan tilannetta ylioppilaskunnissa ja opiskelijakunnissa kuulostellaan nyt ”herkällä korvalla”.

”Yhteydenottoja on tullut, ja mielihyvin niihin vastaamme. Ei ole estettä laajentamiselle muihin oppilaitoksiin.”

Kansainvälistyminen kiinnostaa myös Tuudoa.

Iikka Meriläisen mukaan Tuudo on kasvamassa Suomen lisäksi Latinalaisessa Amerikassa, jossa sillä on tällä hetkellä neljä yliopistoasiakasta Kolumbiassa. Sopimukset on solmittu Pontificia Universidad Javerianan, Fundación Universitaria Cafamin, Universidad de Ciencias Aplicadas y Ambientalesin ja Asociación Red Universitaria de Alta Velocidad del Valle del Caucan kanssa.

”Näihin yliopistoihin toimitamme Tuudon, ja harkitsemme, voisiko Tuudon myötä myös opiskelijatunnisteen ja siihen liittyvät edut paketoida vientituotteeksi. Suoraa vastinetta kansalliselle opiskelijatunnisteelle ei Kolumbiassa vielä ole.”

 

Muokattu 7.2.2019 kello 15.55: Muokattu Tiia Lehtolan sitaattia ingressissä ja leipätekstissä. 

Muokattu 8.2.2019 kello 11:45: Lisätty täsmennys: Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat. 

Kuvituskuvassa hyödynnetty British Libraryn Flicker-kuvia, kuvan kortti- ja puhelinikonit: smashicons/flaticon.com.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Ai täällä oli tällaistakin” – näistä Oulun salapaikoista kannattaa olla kartalla

Oletko Oulu-noviisi? Etkö tiedä, missä kannattaa syödä tai millaisia tapahtumia Oulussa järjestetään? Älä huolehdi: selvitimme oleelliset oululaiset salapaikat, joita edes kaikki oululaiset eivät ole vielä löytäneet.

Kahvilat ja ravintolat

H2O – Health to Organic
Keskustassa Uusikatu 26:ssa sijaitseva Health to Organic Cafe&Deli jää helposti kauppakeskus Valkean varjoon. Valkean takaa löytyvästä kahvilasta saa niin lounasta kuin salaattiakin arkisin. Viikonloppuna ravintolassa on tarjolla suhteellisen edullinen brunssi.

Konst O. Deli
Kulttuuritalo Valveella (Hallituskatu 7) sijaitseva Konst O. Deli on paikka, jossa voi syödä lähiruokaa lounaaksi, ja rentoutua perjantaina töiden jälkeen musiikkia kuunnellen. Iltapäivisin Konst O. Delissä myydään pastaa ja muita herkkuja.

Lekker61
Isokatu 61:stä löytyvä Lekker61 on erikoistunut hollantilaisiin pannukakkuihin, joita saa suolaisena ja makeana versiona. Paikasta saa myös lounasta ja pannukakkuakin voi nauttia lounaaksi. Lekker61:n omistajat puhuvat englantia, mutta palvelua saa myös suomeksi.

Kolo Lounge
Jos pidät Tubasta, pidät luultavasti myös Kolosta. Hipsterimäinen Kolo sijaitsee Pakkahuoneenkatu 5:ssa Ecape Roomin ja ravintola Olimpoksen läheisyydessä. Kolo soveltuu hyvin rennoksi ajanviettopaikaksi sekä kokoustamiseen pienemmällä porukalla. Kolo soveltuu myös taiteen esittelyyn erilaisten näyttelyiden muodossa.

Luonto

Hiihtoladut
Hingutko hangille? Hiihtolatuja on ainakin Alppilassa, Raksilassa sekä Heinäpäässä. Myös Puolivälikankaalta pääsee hiihtoladulle, ja Linnanmaallakin on hiihtolatu. Suurin osa hiihtoladuista on hiihdettävissä koko matkalta, osassa sukset joutuu ottamaan pois. Lisätietoja laduista ja niiden kunnosta löytää Oulun kaupungin verkkosivulta.

Frisbeegolf -radat
Tuirassa ja Hiirosessa on frisbeegolf -radat. Tuiran Paalikadulla sijaitseva Meri-Toppila DiscGolfPark sijaitsee meren rannalla ja Hiirosessa Urheilupuistontiellä sijaitsevassa Hiirosen DiscGolfParkissa on metsä- ja puistoratoja. Molemmissa paikoissa on 18 väylää kierrettävänä.

Kuivasjärven lenkkipolku
Kaikki Linnanmaalla opiskelevat eivät tiedä, että noin puolentoista kilometrin päässä kampuksesta sijaitsee viihtyisä Kuivasjärven lenkkipolku. Järven ympäri kulkeva polku on noin viisi kilometriä pitkä, ja sen voi kiertää myös vain osittain.

Tapahtumat

Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään 12.–18.11., festarielokuvia esitetään Valveella, Plazassa ja Pääkirjastolla. Festivaali tarjoaa elokuvia eri maista, ja nuorten elokuvat soveltuvat myös nuorille aikuisille. Näytösten hinnat ovat opiskelijaystävällisiä.

Turkansaaren syysmarkkinat
Turkansaaressa sijaitsevan ulkomuseon alueella järjestetään syysmarkkinat 9. syyskuuta. Myynnissä on syksyn satoa, itse tehtyjä leivonnaisia sekä käsitöitä. Markkinoiden aikana voi myös tutustua Turkansaaren museoon ilmaiseksi.

OuDance-festivaali
Tanssiin ja hyvinvointiin keskittynyt tapahtuma valtaa oulun 12.–16. syyskuuta. Viiden päivänä aikana eri puolilla Oulua on tarjolla tanssiesityksiä sekä tanssiin ja hyvinvointiin liittyviä kursseja. Osa tanssiesityksistä on ilmaisia, osaan on pääsymaksu.

Keikkapaikat

Tukikohta
Välivainiolta osoitteesta Sorvarintie 5 löytyy Tukikohta, entinen varikko, jossa järjestetään erilaisia keikkoja ja festivaaleja. Tilaa vuokraa Tilaa Kulttuuri ry, jonka kautta esimerkiksi ainejärjestöt voivat varata tilan omiin tapahtumiinsa.

Voimala 1889
Myllytullissa sijaitsevan entisen vesivoimalan Voimala 1889:n tiloissa järjestetään erilaisia konsertteja, tapahtumia ja taidenäyttelyitä. Tilaa myös vuokrataan kokouksia ja juhlia varten. Syyskuussa tilassa on tarjolla konsertteja sekä tapahtuma yrittäjille.

Jumpru Pub Kaarlenholvi
Jumpru Pub sijaitsee samassa rakennuksessa kuin yökerho Kaarlenholvi, osoitteessa Kauppurienkatu 6. Yläkerran Kaarlenholvi on suosittu menopaikka etenkin opiskelijoiden keskuudessa, mutta Jumprun alakerrassa on mahdollista hengailla ja laulaa trubaduurien säestyksellä musiikkihuoneessa.

Snooker Time
Osoitteesta Asemakatu 28 löytyvässä Snooker Timessä voi pelata biljardia tai testata nopeutta Speden peleistä tutulla nopeustestillä. Mutta tiesitkö, että biliksen lisäksi Snookerissa järjestetään keikkoja sekä sarjakuvatapaamisia kuun ensimmäisenä torstaina?

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Yksin, kaksin vai kaukana keskustasta – kuinka Oulussa opiskeleva opiskelija asuu?

Asuako yksin, kämppiksen kanssa vai kenties sittenkin reilusti kauempana keskustasta? Kävimme kylässä kolmen Oulussa opiskelevan opiskelijan kotona ja kysyimme, mikä on omassa asumismuodossa mieluisinta – sisustamisen vapaus, rupatteluseura vai sittenkin oman pihan raparperit.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Matti Räty

Osa uusista opiskelijoista muuttaa ensimmäistä kertaa yksin asumaan, toiset taas saattavat valita kaverin kanssa yhteen muuttamisen monestakin syystä. Jollekin taas kotoa muuttaminen ei ole aiheellista, ja matkojen sumpliminen voi olla oma prosessinsa.

Oulun yliopistossa neljättä vuotta aloittava Anne Plosila asuu tällä hetkellä yksin Välivainiolla. Luokanopettajaksi opiskeleva Plosila on asunut yksin kahden vuoden ajan, sitä ennen hän on asunut sekä yksin että kämppisten kanssa. Päätöstä yksin asumisesta helpotti tieto siitä, että yksinään asuvan on mahdollista löytää asunto Oulusta suhteellisen halvalla.

Parhaimpina puolina yksin asumisessa Plosila pitää sisustamisen vapautta, jolloin asunnosta saa tehdä persoonallisen näköisen. Lisäksi hän pitää yksin asumisen hyvänä puolena tavaroiden omistamista. Yksin asuessa ei tarvitse miettiä, saako jotain esinettä lainata tai arvailla, missä menee tavaroiden käyttämisen raja.

“Yksin asuessa ei tarvitse sumplia mitään kustannuksia tai laskuja, kun ne ovat omia.”

Plosila listaa hyväksi puoleksi myös kavereiden kyläilyn itselle sopivana ajankohtana. Toisaalta huonona puolena yksin asumisessa hän pitää sitä, ettei kotiin tullessa ole ketään, jolle kertoa päivän tapahtumista. Arjen jakaminen kaverin kanssa oli Plosilalle mieluista yhdessä asumisessa, ja hän myöntää kaipaavansa esimerkiksi television katsomista yhdessä kaverin kanssa.

Plosila neuvoo omaa asuntoaan etsiviä miettimään, miten kiire asunnolla oikeasti on. Syksyisin eri asunnonvälitysfirmoilla on ruuhkaa, ja varsinkin yksiöitä on vaikea löytää. Hän kuitenkin tietää asuntoja olevan enemmän tarjolla ruuhka-ajan ulkopuolella. Plosila vinkkaa ajoittamaan asunnon hakemisen keväälle, kuten hän itse teki. Hän käytti aikaa sopivan kämpän etsimiseen eikä kiirehtinyt.

Nykyinen asunto Välivainiolla on paitsi tilava myös edullinen. Plosilan mukaan etenkin Oulun keskustasta on vaikea löytää edullista kämppää. Hän itse asuu mieluummin vanhassa ja tilavassa asunnossa kuin uudessa ja ahtaassa. Myös vanhat asunnot voivat olla hyvässä kunnossa eli ikä ei tarkoita huonoa asuntoa.

Anne Plosila kehottaa etsimään asuntoa useamman firman kautta ja laittamaan rohkeasti hakemuksia. Plosila uskoo, että keskustan ja kampusten välistä löytyy paremmin asuntoja kuin pääkallopaikoilta. Hän liputtaa myös pyöräilemisen puolesta ja muistuttaa Oulussa pääsevän pyörällä kaikkialle.

Anne Plosila suosittelee omillaan asumista kaikille, sillä se opettaa paljon omasta itsestään. Hän myöntää alun voivan olla hankalaa, mutta vasta yksin asuttuaan ihminen todella tietää, olisiko sittenkin parempi asua toisen kanssa.

Luokanopettajaksi Oulun yliopistossa opiskeleva Anne Plosila pitää yksinasumisessa vapautta sisustaa asunto juuri haluamallaan tavalla.
Luokanopettajaksi Oulun yliopistossa opiskeleva Anne Plosila arvostaa yksin asumisessa vapautta sisustaa asunto juuri haluamallaan tavalla.

Yhteinen koti ystävän kanssa

Informaatiotutkimusta kolmatta vuotta opiskeleva Jenny Kärki asuu Puolivälikankaalla yhdessä miespuolisen ystävänsä kanssa. Tänä syksynä heidän yhteiselonsa on kestänyt jo viiden vuoden ajan, ja tuona aikana Kärki on vain harvoin ajatellut yksin asumista.

Hänen mukaansa kämppisten dynamiikka on hyvä, ja he antavat toisilleen tarpeeksi omaa tilaa.

“Hassua kyllä, olemme molemmat suurimman osan ajasta hieman erakkoluonteisia ja sulkeudumme omiin kammioihimme.”

Kärki pitää yhdessä asumisessa mukavana sitä, että kotona on toinenkin henkilö puuhailemassa omiaan. Hänestä on mukava tulla kotiin, kun kämppis soittelee kitaraa. Lisäksi saman katon alla asuvalle hyvälle ystävälle on hyvä purkaa mieltään tai muuten vain kertoa kuulumisia. Joskus kuulumisten vaihto hoituu parilla sanalla, joskus niitä vaihdetaan tunteja.

Yhteisasumisen hyvinä puolina Kärki mainitsee lisäksi kulujen jakamisen ja yhteisasumisen ekologisuuden.

Eri unirytmit tuovat omanlaisen haasteen yhdessä asumiseen, Kärki sanoo. Hän itse touhuaa mielellään myöhään iltaisin ja jopa öisin, mutta kämppiksen erilaisen unirytmin vuoksi hän välttelee meluamista öiseen aikaan.

Toisaalta hän ei pidä asiaa huonona puolena, koska kerrostalossa asuessa on muutenkin pakko huomioida vastaavanlaiset asiat.

Yhtenä huonona puolena kämppäkaverin kanssa asuessa Kärki pitää Kelan kanssa tappelemista.

“Aluksi Kelan kanssa oli todella turhauttavia ongelmia, kun itse kävin töissä ja kämppikseni opiskeli. Meni noin vuoden verran, että hän sai tukiasiansa kuntoon.”

Jos Kärki asuisi yksin, hän hiipparoisi enemmän alasti kämpässään, mutta yhdessä asuessa hän ei kehtaa niin tehdä. Myös erilaisten pippaloiden ja kokoontumisten järjestämisessä täytyy huomioida kämppiksen toiveet.

Kärki pitää ystävän kanssa asumista monella tavalla erilaisena verrattuna seurustelukumppanin kanssa asumiseen: Seurustelukumppanin kanssa elämä on enemmän yhteistä, kun taas kämppiksillä elämät ja suunnitelmat ovat omia.

Kärki ei miellä kimppakämpässä asumista pelkästään sosiaalisille laumasieluille sopivaksi. Heilläkin yhteisasuminen onnistuu, vaikka molemmat ovat erakkoluonteisia ja tarvitsevat paljon omaa tilaa.

Hänestä tärkeintä on, että saman katon alla asuu tarpeeksi samanhenkistä porukkaa, jotta arki on mukavaa kaikille. Hänellä ei ole kokemusta isommassa kommuunissa asumisesta, mutta hän uskoo jokaisen voivan nauttia yhteisasumisesta, mikäli persoonallisuudet sopivat yhteen.

“Yhteiset pelisäännöt ja niistä kiinni pitäminen helpottavat myös.”

 

Oulun yliopistossa informaatiotutkimusta opiskeleva Jenny Kärki pitää yhteisasumisesta miespuolisen kämppiksen kanssa. Eri unirytmit tuovat haasteensa yhteisasumiseen, sillä Kärki touhuaisi mielellään öisin, kun taas kämppis nukkuu.
Informaatiotutkimusta opiskeleva Jenny Kärki pitää yhteisasumisesta kämppiksen kanssa. Eri unirytmit tuovat haasteensa yhteisasumiseen, sillä Kärki touhuaisi mielellään öisin, kun taas kämppis nukkuu yöt.

Välimatka ei ole este opiskelulle

Hammaslääketiedettä viidettä vuotta opiskeleva Maria Kummu asuu Limingassa avopuolisonsa kanssa. Hän on asunut Limingassa toukokuusta lähtien, joten kokemusta Limingan ja Kontinkankaan välin suhaamisesta ei ole vielä kertynyt paljoa.

Kummun mukaan Limingasta Oulun keskustaan kulkee hyvin linja-autoja, niitä lähtee noin tunnin välein molempiin suuntiin. Linja-autolla matka Limingasta keskustaan kestää 45 minuutista tuntiin, kun henkilöautolla samassa matkassa menee puolisen tuntia. Kummun mukaan linja-autot eivät kulje viikonloppuisin kovin myöhään. Viimeinen bussi keskustasta Liminkaan lähtee lauantaina jo varttia vailla kymmenen.

“Iltarientoihin meneminen on aika haastavaa, kun paluukyytejä ei ole tarjolla.”

Kummun mukaan hyviä puolia Limingassa asumisessa on se, ettei pyöriä viedä ikkunan alta. Toinen hyvä asia on oma piha, jossa Kummu saa rauhassa viljellä raparperia ja mansikoita. Limingassa on Kummun mukaan myös hyvin palveluja, kuten kuntosali ja frisbeegolf-rata.

Alueen julkinen liikenne saa Kummulta kritiikkiä. Hän ei ymmärrä, miksi juna ei voi pysähtyä Limingassa, kun käyttäjiä Oulun ja Limingan välillä on paljon. Junalla matkustaminen olisi bussia nopeampaa.

“Julkiseen liikenteeseen pitäisi panostaa enemmän.”

Säännöllisistä bussiyhteyksistä huolimatta Kummu kulkee välimatkat joko avomiehensä kyydillä tai toisella henkilöautolla. Kummu on valinnut henkilöautolla matkustamisen, koska se on hänestä helppoa ja aikaa säästävää.

Limingan huonona puolena Kummu pitää myös kavereiden vähäistä kyläilyä, kun kaikilla ei ole omaa autoa käytettävissä.

Maria Kummun mukaan kauempaa kulkevien opiskelijoiden kannattaa miettiä, miten paljon haluaa osallistua erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Kauempana asuminen rajoittaa mahdollisuuksia osallistua yhteisiin tapahtumiin, joten lähemmäs kampusta muuttaminen voi olla hyvä vaihtoehto sosiaalisissa tilanteissa viihtyville. Kummu suosittelee myös kimppakyytejä, joiden avulla kauempaa kulkeminen on helpompaa.

 

PSOAS: Yksiöitä etsitään kimppakämppiä enemmän

Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) palvelupäällikkö Jari Simosen mukaan yksinään asuntoa hakevien keskuudessa yksiöt ovat tällä hetkellä kysytyimpiä, ja pariskunnat sekä perheet valitsevat luonnollisesti perheasuntoja.
Tarkkaa tilastoa yksin asuvista opiskelijoista ei PSOASilla ole. Simosen mukaan yksin asuminen on hyvin suosittua suomalaisten keskuudessa, kun taas ulkomaalaiset pitävät kimppa-asumista parempana vaihtoehtona. Jari Simonen kertoo kimppa-asuntojen sopimusten määrän olevan kesältä yli 60 prosenttia.
Simonen myöntää yksin asumisen suosion lisääntyneen vuosikymmenten kuluessa. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla vaihtoehtona oli lähinnä kimppa-asuminen. Nykyään yksin asuminen on yhtä suosittua jokaisessa opiskelijakaupungissa eikä Simonen usko tilanteen muuttuvan yhtäkkiä.
Simonen kuitenkin uskoo, ettei yksin asuminen ole paras vaihtoehto uudelle opiskelijalle. Hän suosittelee yhteisasumista, sillä silloin voi tutustua uusiin ihmisiin ja kotiutua paremmin uuteen kaupunkiin. Parhaimmillaan se voi jopa estää yksin jäämistä ja syrjäytymistä.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Opiskelijaelämäkin on oikeaa elämää

Muistutukseksi kaikille teille, jotka haikailette myyttisen kepeisiin opiskeluvuosiin: opiskelijaelämä ei ole vastuutonta hauskanpitoa.

Vanhenemisen sanotaan tuovan viisautta. Vaikka kuinka vuosi vuodelta vääjäämättömästi ja sinnikkäästi vanhenen, en silti edelleenkään ymmärrä asennetta, jossa nuoruuteen ja opiskelijuuteen suhtaudutaan kuin leikkivuosina.

Opiskelija ei elä oikeaa elämää, vaan jonkinlaista ongelmatonta ja optimistista light-versiota elämästä. (Lisää joukkoon haluamasi mukaan adjektiivit laiska, ahne ja vastuuton sekä toteamus muiden rahoilla elämisestä.)

Olen törmännyt asenteeseen sukulaisteni kommenteissa, mielipidekirjoituksissa, kolumneissa.

Ajatuksia kirvoitti myös keväällä silmiin sattunut lukijakommentti Kalevan sivuilla koskien Vulcanalia-uutisointiamme.

Nimimerkki ”edeltäväyliopppinut” kommentoi: ”Ihanasti tehty juttu, tyyli aivan kuin aikuisten oikeissa uutisissa. Sai hymyn suupieluksiin tuo hinta-asia, se on tärkeä asia opiskelijalle vaikka normaaleista ihmisistä voi tuntua että kolmen euron pääsylipun hinnn [sic] speksulointi [sic] ylittäisi uutiskynnystä. Näitä lisää.”

Positiivinen palaute toki lämmittää aina kirjoittajan mieltä. Siitä kiitos, ”edeltäväyliopppinut”! Mutta että aikuisten oikeat uutiset? Ja normaalit ihmiset?

 

Omassa arjessa olevat asiat tuntuvat itsestä tietysti aina kaikista tärkeimmältä, omat valinnat parhailta mahdollisilta. Se on ymmärrettävää: jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija.

Siksi vapaaehtoinen lapsettomuus herättää joissain lapsiperheiden isissä ja äideissä kauhistusta: Siis ettekö todellakaan ole ajatellut hankkia lapsia? Ja siksi kasvissyöjän kieltäytyminen grillimakkarasta voi vihastuttaa intohimoista lihansyöjää – tai vaihtoehtoisesti toisin päin. Syöt eri asioita kuin minä, ja se on minusta totaalisen väärin!

Oma näkökulma, oma elämäntilanne, omat valinnat ovat siis omasta näkövinkkelistä katsottuna aina parhaita ja järkevimpiä. Mutta se, että oma elämäsi tuntuu valintojesi seurauksena olevan erinomaisessa järjestyksessä, ei anna erivapautta arvottaa sitä muita paremmaksi.

Porilainen demaripoliitikko Esa J. Anttila herätti huomiota kommentillaan, jonka mukaan ”alle 25-vuotiaat eivät vielä tunne elämän realiteetteja. Heillä ei ole asuntolainoja ja työttömyyttä. Elämä on täynnä optimismia.”

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn johtajan Matti Apusen mukaan ”korkeakoulu on päiväkoti, jossa nuoret aikuiset kuluttavat liikaa aikaa ja muiden ihmisen rahoja”.

En tiedä, kuinka onnellisia, optimistisia, velattomia ja varakkaita alle 25-vuotiaita Anttila ja Apunen tuntevat, mutta Nuorisobarometrin tulokset näyttävät synkempää kuvaa. Viimeisimmän Nuorisobarometrin tulosten mukaan vastaajista 17 prosenttia on karsinut opiskeluvaihtoehtojaan rahanpuutteen vuoksi ja 11 prosenttia on viivyttänyt valmistumistaan rahanpuutteen vuoksi.

Haastatelluista kolmannes on lopettanut harrastuksen  ja neljännes on ollut tapaamatta ystäviään rahanpuutteen vuoksi. Rahattomuus myös hävettää: ulkopuolisuutta rahanpuutteen vuoksi on kokenut joka neljäs ja häpeää lähes joka viides.

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen vastanneista opiskelijoista 30 prosenttia koki psyykkisiä vaikeuksia. Vastanneista 16 prosenttia kärsi päivittäin jostakin psyykkisestä oireesta, kuten uniongelmista, keskittymisvaikeuksista, jännittyneisyydestä, masentuneisuudesta tai ahdistuneisuudesta.

Hauskaa ja huoletonta, vai mitä?

 

Muistutukseksi kaikille teille, jotka pidätte korkeakouluja päiväkoteina ja haikailette myyttisen kepeisiin opiskeluvuosiin: opiskelijaelämä ei ole vastuutonta hauskanpitoa.

Jotta saisi opintotukea, on saatava opintopisteitä. Jotta saisi opintopisteitä, on opiskeltava. Ja jotta jaksaisi opiskella, on oltava ruokaa pöydässä. Ruoan saamiseksi taas tulisi saada rahaa jostain. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Miksi sitten opiskelijoiden elämän koetaan olevan jotain oikean elämän ja normaalin ulkopuolella olevaa? Opiskelijat äänestävät, ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista kysymyksistä, perustavat perheen, käyvät töissä, osallistuvat opiskelijapolitiikkaan, vaikuttavat korkeakoulujensa hallinnossa.

Joukossa on tietysti paljon myös heitä, jotka eivät ole millään lailla kiinnostuneita oman elämänpiirinsä (sen kuuluisan kuplan) ulkopuolisista meiningeistä. Mutta näin on myös niin sanottujen oikeiden aikuisten kohdalla.

 

Opiskeluvuosissa on toki jotain erityisen poikkeuksellista, onhan kyseessä (yleensä) tilapäinen vaihe. Monelle opiskeluvuodet ovat vaikeuksista huolimatta elämän parasta aikaa.

Opiskelen nyt toista maisterintutkintoani, ja edelleen ällistelen sitä, kuinka hienolta yliopistoyhteisöön kuuluminen tuntuu. Yhteisten kurssien selvittäminen yhdessä opiskelijakavereiden tuntuu maagisen hyvältä, lähes yhtä hienolta kuin aloittaessani opinnot kymmenen vuotta sitten.

Toinen opiskeluajan plussapuoli koskee vapautta. Kaikille luennoille ei ole aina pakko mennä (toisin kuin töissä, töihin on pakko mennä), ja esseesuorituksen palauttamisen kanssa voi vetkutella viikkotolkulla, mikäli omantunnon ääni ei soimaa.

Vapautta ja veljeyttä siis on. Vaan siitä huolimatta ajatus opiskelijaelämän sietämättömästä keveydestä on myytti.

Ja vielä: syynä sille, että kolmen euron hinnan maininta oli merkityksellistä, on se, että toisinaan opiskelijan tilillä on vain kymmenen euroa. Hyvässä tapauksessa sen pitää riittää huomiseksi, huonossa tapauksessa viikoksi. Silloin jokainen euro on tärkeä.

 

Joku tuntematon internetkäyttäjä on kirjannut aikuisuuden määritelmän ytimekkäästi:

Aikuisuus on aika helppoa, olet koko ajan väsynyt ja kerrot muille siitä kuinka väsynyt olet ja he kertovat sinulle siitä kuinka väsyneitä he ovat. (Kömpelö suomennus kirjoittajan)

Eikö tämä kuulosta tutulta myös monesta opiskelijasta?

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oodi opiskelijan kesälomalle

Koululaisilla ja palkkatyöläisillä on oikeus vuosittaiseen lomaan, mutta opiskelijan rentoilua kevään jälkeen pidetään syntinä, sanoo Sanna Häyrynen.

Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma, kuului Paula Vesalan laulu mökkiradioista vuosi sitten.

Ai vaan yksi kesäloma? Yliopiston luentosaleja kuluttavalla nuorella aikuisella ei ole välttämättä yhtäkään. Siksi rehvakkaan lomailun ilosanomaa levittävä Vesalan biisi kääntää veistä kesätyötä painavan opiskelijan vapaudenkaipuisessa haavassa.

Lukiosta yliopistoon siirryttyäni vuodenkierto muuttui. Kevätkuukaudet eivät enää täyttyneet huumaavan kouluttomuuden ja valoisien öiden odotuksesta. Aloin pelätä kesää jo tammikuussa. Mistä saisin kesätöitä? Miten maksaisin vuokran?

Fuksina huomasin, että kampus rupesi autioitumaan huhtikuusta lähtien, kun ihmiset katosivat tienaamaan. Ikävöin kouluaikojen päättäjäisiä, todistuksen saamista ja selvää siirtymää vapaalle.

Miksei opiskelijallakin olisi oikeus pakerruksen jälkeiseen lepoon?

 

Olen kuullut sankaritarinoita yliopisto-opiskelijoista, jotka lukuvuoden aikana tekevät osa-aikatyötä ja viettävät kesäkuukaudet kokopäivätyössä. Syinä raatamiseen ovat taloudellisen toimeentulon takaaminen ja pelko siitä, että kesätyötön aukko CV:ssä on kuilu tulevan työttömyyden ikeeseen.

YTHS:n selvityksen mukaan vuonna 2016 noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista oli kokopäivätöissä vähintään neljä kuukautta. Useimmilla tämä tarkoittanee kesätyötä. Jos oletuksena on, että vuoden loput kahdeksan kuukautta kuluvat opintoihin, veikkaisin, että superpuurtajilla palautuminen jää puolitiehen.

Mikäli kesätyötä ei saa napattua, opiskelijan vaihtoehtona on lukea kesätentteihin kirjaston uumenissa opintotuen toivossa. Rehellinen palautuminen ei näytä olevan opiskelijan elämässä mahdollista.

Työssäkäyvillä on vuosilomansa. Kuinkahan moni heistä suostuisi siihen, että nuo neljä viikkoa pitäisi käyttää täydennyskoulutukseen? Opiskelijoilta odotetaan, että he jaksavat lukuvuoden jälkeen lisätä osaamistaan palkkatöissä.

Kokonaan tai osittain työtön kesä vaatii selityksiä, koska työteliään opiskelijan ihanne on edelleen vallassa. Oman loman ottaminen kysyy uskallusta, pokkaa ja säästöjä sukanvarressa.

Kun olin fuksivuoden jälkeen oivaltanut pelin hengen, ajattelin, että töitä on tehtävä opiskelujen lomassa ja kesät läpeensä. Kokeilin kaavaa, mutta lopulta uuvuin. Työ rupesi tuntumaan vastenmieliseltä ja luulin, ettei minusta edes olisi kokopäivätyöhön.

Kuudennen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä olin kuukauden päivät tekemättä mitään. Seitsemännen kesän pyhitin gradulle.

Jos joskus työpaikkaa hakiessani löysäilyt herättävät ihmetystä, vastaan, että kesätuulessa raikastuneet aivot ovat tehokkaammat kuin lepäämättömällä suorittajalla.

Maallistuneet nuoret aikuiset näyttävät olevan kiinni luterilaisessa laiskan syyllisyydessä. Ellei ahkeroitsijoita kannusteta pysähtymään, he voivat ennen pitkää uupua kuin työ- ja oikeusministerimme kahden salkkunsa puristukseen.

Aivotutkija Minna Huotilainen sanoo, että palautuminen on uusi työelämätaito.

Hyvinvoinnistaan huolta pitävä opiskelija voisikin ruveta laulamaan oodia, jossa ylistetään vuosittaista hermopaussia.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää: