Yliopistoelämässä akateeminen analyyttisyys kohtaa mututuntuman

”Yliopistossa opetellaan kriittinen ajattelutapa. Mutta kumpaa tulisi opiskelijaelämässä painottaa, analysointia vai mututuntumaa”, kysyy Essi Erkkilä kolumnissaan.

Kolumni  | 

Teksti Essi Erkkilä

Yliopisto-opintojen aikana yksi tärkeimmistä oppimistavoitteista alasta riippumatta on kriittinen ja looginen ajattelutapa. Aloittaessani biokemian opinnot luonnontieteellisessä tiedekunnassa, nyt jo n. vuotta sitten, mututuntuma eli “musta tuntuu” -tyyppinen arvailu oli kirosana. Luonnontieteissä kaiken perusta on vahva loogisuus, syyt ja seuraukset. Ilmiöt ja asioiden tapahtumakulut pyritään järkeistämään ja miettimään niille loogisia, tieteeseen perustuvia selityksiä.

Valistunut arvailu ja fiilistely voivat olla mukavia hupsutuksia tenttipapereita tarkistavalle professorille, mutta akateemiseen ajatteluun ne eivät kuulu, eikä niistä myöskään herunut pisteitä tentissä.

Loogisuus ja kriittinen ajattelutapa ovat kaikille opittavissa olevia asioita. Näihin myös yliopisto-opinnot suorittajaansa valmistavat, sillä tieteessä kriittisyys, faktat ja tutkittu tieto ovat kaiken perusta.

Tämä tieteen pyhä kolminaisuus on erityisen tärkeää, kun elämme aikaa, jolloin huuhaa ja valheellisille oletuksille perustuvat väitteet vavisuttavat tutkitun tiedon asemaa. Analyyttisuuden merkitystä osana ajattelua ei tulisi siis yhtään aliarvioida.

 

Joskus akateemikkokin voi kompastua omaan loogisuuteensa. Illan pimeinä tunteina tulee pohdittua sekä omia että maailman murheita. Omaa elämäänsä analysoi täikamman tiheästi, jokainen valinta kyseenalaistetaan ja puretaan atomeiksi, ja prosessin sivutuotteena syntyy stressiä ja unettomana ruttuun pyörittyjä lakanoita. Olenko oikealla alalla, mitä haluan elämältä, menenkö varmasti oikeaan suuntaan?

Useammat lakanat yöllä ruttuun murehtineena uskallan väittää, ettei elämässä koskaan ole oikea aika millekään. Aina jokin ulkoinen tekijä, olosuhteet tai ajoitus voisi olla hitusen verran parempi. Kuten uuden parisuhteen aloittaminen kaupungissa, josta olet muuttamassa kesän jälkeen satojen kilometrien päähän opiskelemaan unelma-alaasi. Tässä yhtälössä akateeminen puoleni havainnoi paljon asioita, jotka eivät varsinaisesti puoltaneet suhteen kannalta positiivista ratkaisua.

Onneksi joskus jopa luonnontieteilijä uskaltaa heittää analyyttisyyden roskiin, tai ainakin antaa tilaa myös mututuntumalle. Olosuhteet ja ajoitus eivät aina ole täydelliset, mutta joskus riittää, kun ne tuntuvat hyviltä ja saavat sinut hymyilemään.

 

Uuden lukuvuoden kynnyksellä haluaisin lempeästi muistuttaa kaikkia opintojen pariin palaavia tai niitä aloittavia luottamaan analyyttisyyden lisäksi myös mutuiluun. Yliopistosta saa tiedot ja taidot analyyttiseen ajatteluun, sen aikana tapahtuvasta elämästä taas eväät hyvään mutuiluun.

Analyyttisyys ja mututuntuma on toki tärkeää osata myös erottaa toisistaan. Esimerkiksi tenttivastauksissa ja terveysasioissa kannattaa aina luottaa analyyttisyyteen ja tutkittuun faktaan. Joissakin muissa elämänvalinnoissa kannattaa uskaltaa luottaa siihen intuitioon. Se saattaa tuoda mukanaan paljon hyviä ja arvokkaita asioita, kuten VR:n sarjalipun matkoille toiseen kaupunkiin.

Kuten eräs luonnontieteilijäkollegani kerran etevästi asian tiivisti: opintoihin on syytä suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella, muttei tosissaan. Tenttikirjoja kannattaa siis ahkerasti avata, mutta joskus myös sulkea, jos mutusi niin kertoo.

Julkaistu 29.8.2019 numerossa 1/2019, 2019

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue seuraavaksi

Hyvinvointiskene keskittyy yksilöön ja jättää varjoonsa vain koko maailman

Juhani Kenttä

Kolumni

16.9.2019

Mitä enemmän tapaamme toisiamme, sitä epätodennäköisemmin tapamme toisiamme

Janne Hakkarainen

Kolumni

9.9.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821