Arkkitehtien muutto ”siperialaiseen tehtaaseen” on sujunut oletettua kivuttomammin – ”Kyllä me täälläkin onnellisiksi tullaan”

Oulun arkkitehtuurin tiedekunta on tämän vuoden ajan totutellut uuteen elämäänsä Linnanmaalla. Väistötiloissa opiskelu on vaatinut sopeutumista, mutta hyvä yhteishenki on kannatellut haasteiden yli. Maaliskuussa arkkitehdit pääsevät vihdoin muuttamaan heille suunniteltuihin uusiin tiloihin.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen keskusaulassa on kymmenittäin kirkkaankeltaisia kylttejä, jotka opastavat väylällä kulkijaa: ”Centre for health and technology, Tellus Innovation Arena, Examinarium”.

Mutta ei. Ei näy mitään arkkitehtuuriin viittaavaakaan, ei suomeksi eikä englanniksi, vaikka tiedekunta on ollut Linnanmaalla tämän vuoden tammikuusta lähtien.

Siellä, missä arkkitehtien väistötilat sijaitsevat, on kylttien mukaan tietojenkäsittelytieteiden laitos. Ja siellä, missä arkkitehtien uusia tiloja vielä remontoidaan, lukee konetekniikka.

Mitä kummaa?

Oulun arkkitehtiyhteisössä kohahti syksyllä 2012, kun keskustakampuksen kivisen koulurakennuksen vuokrasopimus irtisanottiin, ja Linnanmaalle muuton uhka alkoi näyttämään todelliselta.

Tuolloin opiskelijoiden masinoimassa adressissa oltiin huolestuneita siitä, että arkkitehtuurin tiedekunta piilotetaan Linnanmaalle.

En voi olla ajattelematta tätä pelkoa, kun luen keskusaulan päivittämättä jätettyjä kylttejä.

 

YHTEISHENKI TULI AVUKSI TIUKASSA PAIKASSA

Arkkitehdeille muutto Torinrannasta, ja tunnelmallisen keskustakampuksen eli lafkan jättäminen, oli kova isku. Eihän pakotettuna lähteminen mukavaa ollut. Kaikkia se harmitti.

Harmitti jättää Rantakadun tervaporvarien kulta-aikaa heijasteleva kortteli muistoineen. Harmitti myös sen puolesta, että keskustan korttelissa oli tehty iso satsaus rakennuttamalla sinne juuri arkkitehtien tarpeisiin sopiva uudisrakennus, Apaja.

Oli myös muita pelkoja.

Jännitettiin, miten muutto vaikuttaa hakijamääriin. Miten käy arkkitehtien työelämäyhteistyön, kun kaikki toimistot sijaitsevat keskustassa? Miten voidaan tutkia elävää ja kehittyvää kaupunkikulttuuria, jos opiskellaan Linnanmaalla asti? Miten käy opiskelijoiden ja opettajien välittömille suhteille? Entä miten väistötiloissa opiskelu vaikuttaa opiskelijoiden suorituksiin?

Lähden kysymään ja yllätyn:

”Muutto on sujunut paljon kivuttomammin kuin oletin”, kertoo arkkitehtuurin tiedekunnassa yliopisto-opettajana työskentelevä arkkitehti Petri Aarnio.

Sitten hän jatkaa:

”Tähän tietysti syynä se, että tiedämme väliaikaisten tilojen olevan vain väliaikaisia, ja kaikki ovat nähneet miten uudet tilamme rakentuvat”.

Samoilla linjoilla ovat tämän syksyn arkkitehtifukseille pienryhmäohjaajina toimivat Jaakko Ihalainen ja Nita Lindfelt, joiden mukaan tunnelma arkkitehtien keskuudessa on tällä hetkellä jo ”paljon parempi”.

”Meillä on puhuttu Linnanmaalle muuton yhteydessä paljon Lafkan hengen -käsitteestä, ja siitä miten yhteisömme henki ei niinkään ole riippuvainen tiloistamme tai niiden sijainnista, vaan ihmisistä”, pienryhmäohjaajat ruotivat yhdessä.

”Kyllä me täälläkin onnellisiksi tullaan,” lisää Lindfelt. Hän kuulostaa huolettomalta ja aidolta, joten ostan väitteen.

”Lafkan henki” alkaa kuulostamaan mahtavalta lääkkeeltä, jota soisi muillekin jaettavan.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Pienryhmäohjaajat Nita Lindfelt ja Jaakko Ihalainen pohtivat, että muuton myötä jatkossa arkkitehdit voivat integroitua tiukemmin yliopiston muihin ainejärjestöihin ja poikkitieteellinen yhteistyö olisi sitä kautta enempi arjessa läsnä.

 

RANTAKORTTELISTA HELVETIN KUUSEEN

Lafkan sijainti oli itsessään merkittävä vetovoimatekijä, jolla täkäläinen arkkitehtuurin opetus pystyi erottautumaan muista arkkitehtikouluista:

”Arkkitehtuurikouluilla on omat brändinsä. Keskustassa sijainnut vanha kortteli oli osa globaalisti tunnettua Oulun koulun brändiä: tärkeä osa niitä tekijöitä, jotka houkuttelevat tänne meille ulkomaisia opiskelijoita ympäri maailman opiskelemaan, kotimaisista puhumattakaan”, Petri Aarnio kuvailee.

Lafkalla todellakin viihdyttiin. Koulutuksen korkea taso poiki palkittuja diplomitöitä, menestystä suunnittelukilpailuissa, opiskelijat valmistuivat ja työllistyivät hyvin.

Miksi siis rikkoa sellaista, joka toimii? kysyivät arkkitehdit – mutta turhaan.

Arkkitehtuurin tiedekunnan muutto on yksi osa isompaa yliopiston tilojen uusjakoa sekä tehostamisen tarvetta, mikä koskettaa tavalla tai toisella kaikkia yliopistomme opiskelijoita sekä henkilökuntaa.

Tiedekunnan muuton myötä hävisi myös pala oululaista yliopistohistoriaa: Aleksanterinkatu 6:ssa, lafkan korttelissa, kauppaporvari Svendelinin kivitalossa, sijaitsi aikanaan Oulun yliopiston ensimmäinen päärakennus.

Kun miltei koko teknillinen tiedekunta muutti 1970-luvun puolivälissä vastikään valmistuneelle Linnanmaan kampukselle – arkkitehdit jäivät rantakortteliin muistuttamaan, että yliopiston juuret sijaitsevat kaupungin ytimessä.

Oulun yliopiston arkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, sen 1970-lukulaiset betonielementit eivät ole kaikkien mieleen. Linnanmaan kampus on silti millä tahansa mittarilla tarkisteltuna merkittävä arkkitehtoninen kohde.

Oma tarinansa on yliopiston sijainnista käyty poliittinen kamppailu, jonka päätteeksi yliopisto päätettiin tehdä Kuivasjärvelle Virpiniemen sijasta, olkoonkin, että ”ikävännäköiselle, alavalle ja epäterveelliselle suolle” rakennettava yliopisto ei ollut maalaisliittolaisten mieleen. Tämä alue nimettiin sittemmin Linnanmaaksi.

Yhden kärjekkään, ja kovasti siteeratun, arvion yliopistosta esitti kirjailija Kirsti Simonsuuri, joka nimesi yliopiston ”siperialaiseksi tehtaaksi”.

Pääsipä Antti Tuurikin leukailemaan, että alueen arkkitehtuuri on kuin Lego-palikoista rakennettu.

Oulun yliopiston arkkitehtuuria tutkinut Juha Vuorinen esittää väitöskirjassaan, että arkkitehti Kari Virran yliopistosuunnitelma imitoi eurooppalaisen yliopistorakentamisen ”megastruktuureja”, joille ominaista oli avoin muoto, joka periaatteessa on elävän organismin kaltainen: kokonaisuus on alati muuttuva, kehittyvä, kasvava.

Tätä historiaa vasten ei ole lainkaan outo ajatus, jos tulevaisuudessa Linnanmaan käytävillä käyskentelee yli 20 000 opiskelijan joukko.

Jos Kari Virta vielä eläisi, hän takuulla olisi tyytyväinen juuri arkkitehtien tulosta Linnanmaalle. Hänen visiossaan tiedekunnat olivat kiinteästi yhteydessä toisiinsa – ja saman katon alla!

Petri Aarniokin antaa arvoa sille, että yhteistyö muiden tiedekuntien kanssa on lisääntynyt. Vielä konkreettisemmin se tulee näkymään ensi vuoden alusta, jolloin arkkitehtuurin tiedekunta yhdistyy teknilliseen tiedekuntaan.

Ihalainen ja Lindfelt pohtivat, että jatkossa arkkitehdit kenties integroituvat tiukemmin yliopiston muihin ainejärjestöihin ja poikkitieteellinen yhteistyö olisi sitä kautta enempi arjessa läsnä.

”Ennen jäi etäiseksi koko Linnanmaa”, puuskahtaa Nita Lindfelt.

Samaa mieltä lie ollut runoilija Pentti Saarikoski, jonka vierailu yliopistolla päätyi proosateokseen Asiaa tai ei. Siinä runoilija kuvaili yliopistoa huippumoderniksi rakennuskompleksiksi, ”joka sijaitsi jossain helvetin kuusessa, bussimatka oli pitkä”.

Niin, jotkut asiat eivät muutu. Bussilla köröttelyn makuun ovat monet arkkitehtiopiskelijatkin nyt päässeet, kun opinahjo siirtyi sen kuusi kilometriä maaseudun suuntaan.

 

FUKSIT HETI OSAKSI ARKKARIYHTEISÖÄ

On syyskuu. Linnanmaan kampuksen ensimmäisten arkkitehtifuksien orientaatioviikko on käynnissä.

Paavon pajalla, arkkitehtuurin tiedekunnan pajamestarin Paavo Väinämön valtakunnassa, tunnelma on hiljaisen keskittynyt, kun puolet arkkitehtifukseista pakkautuu tutustumiskierroksella konetekniikan siivessä sijaitsevaan puutyöpajaan.

Pajan ikkunoista avautuu näkymä remonttityömaalle: arkkitehtien käyttöön tulevat tilat ja 2T-sisäänkäynti ovat vielä valkoisten pressujen peitossa.

Arkkitehtuurin opinnoissa on paljon käytäntöä, vähemmän lukusaleissa tenttimistä. Karkeasti jaoteltuna ensimmäisenä vuonna taideaineet ja luovuus painottuvat, myöhemmin teknillinen puoli korostuu ja tietokoneen käyttö projekteissa kasvaa.

Harjoitustyöt ovat opinnoissa keskeisiä. Muun muassa rakennussuunnittelu- ja kaupunkisuunnittelukurssien sekä muotoilu- ja pienoismallikurssien aikana opiskelijan tie käy työpajalle. Pajatiloista löytyy kaikki tarvittava puun mutta myös metallin työstämiseen. Tutuksi tulevat erilaiset koneet ja laitteet: porat, sahat sekä höylät.

Suunnitelmien pohjalta toteutettavien työ- ja pienoismallien tekeminen on tärkeä osa rakenteiden ja rakentamisen hahmottamista, ja siksi aloittavalle arkkitehdille mitä hyödyllisintä oppia.

Väinämö puhuu erittäin rauhallisella äänellä. Pajan Paavosta saa helposti vaikutelman, ettei hänen tarvitse korottaa ääntään – kun Paavo puhuu, häntä kuunnellaan.

Hän näyttää ensin, miten talttaporakonetta käytetään ja sitten siirtyy turkoosin vannesahan luo ja muistuttaa, että sormet kannattaa sitten pitää kaukana leikkauspinnalta.

Pajamestarin tehtävänä on ohjeistaa opiskelijoita koneiden oikeaoppiseen käyttöön sekä mallinrakentamisen tekniikkaan ja estetiikkaan. Turvallisuussyistä jokaisen on osallistuttava ensin pajakoulutukseen, jossa käydään läpi laitteiden perustoiminnot ja turvalliset toimintatavat.

Arkkitehtiopiskelijat eli arkkarit ottavat uusien opiskelijoiden sitouttamisen vakavasti: heillä on killan puolesta oma fuksivastaava ja fuksipaimen sekä muut pienryhmäohjaajat katsomassa, että jokainen uusi opiskelija tuntee olonsa tervetulleeksi arkkariyhteisöön.

Pienryhmäohjaajat Nita Lindfelt ja Jaakko Ihalainen myöntävät auliisti, että arkkitehtuurin opinnot voivat yllättää vaativuudellaan. Heitä tarvitaan kertomaan, että uupumus on estettävissä hyvällä suunnittelulla ja aikatauluttamisella – tuolla ”arkkarin kirosanalla”.

”Vaatimukset ovat korkeat, mutta mahdollista saavuttaa.”

Aina joukossa on niitä todella luovia tyyppejä, joiden saavutuksiin verrattuna omat työt tuntuvat räpellyksiltä. Muilta voi oppia, eikä kaikki kilpailu ole pahasta. Kun yhdessä ponnistellaan harjoitustöiden ja projektien eteen, siinä väkisinkin hitsaudutaan yhteen.

Arkkarihenki on muutakin kuin vertaisoppimista ja yhdessä tekemistä. Siihen soppaan sekoittuu vielä annos aitoa teekkariutta, tekemisen meininkiä, ihmisläheisyyttä ja vuorovaikutusta eri vuosikurssien kesken. Kaikki tämä on onnistuttu pakkaamaan muuttokuormaankin, eikä sitä olla menetetty.

Rainer Mahlamäki, arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani, onkin sanonut, että ”arkkitehtuuri ei ole ammatti, se on elämäntapa”.

Pajan verkkaista tunnelmaa ei riko ylevät puheemme, ei poran pärinä eikä sahan ulvahdus. Yksi fukseista piilottaa haukotuksen nyrkinsilmäänsä. Edellisenä iltana on juhlittu lukukauden alkamista Vulcanaliassa.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Pajamestari Paavo Väinämön tehtävänä on ohjeistaa uusia opiskelijoita koneiden oikeaoppiseen käyttöön sekä mallinrakentamisen tekniikkaan ja estetiikkaan. Fuksit seuraavat opetusta kiinnostuneina. Kuvassa Aber Amir kolmantena oikealta.

 

AVOIMIN MIELIN KOHTI UUTTA

Vielä vuonna 2013 hakijoita arkkitehdin opintoihin Ouluun oli lähes 500. Vuonna 2015 tiedettiin, että muutto toteutuu: hakijoiden määrä notkahti miltei sadalla hakijalla. Alimmillaan hakijamäärä oli viime vuonna (388 hakijaa). Tänä vuonna käyrä on taas nousussa.

435 hakijasta opiskelupaikan sai 44.

Aber Amiri (23) on yksi heistä. Hän vaikuttaa ottaneen orientoitumisjaksostaan kaiken irti:

”Tosi hyvä fiilis, sellainen baila baila -meininki ollut,” summaa Amiri lukukauden alkua.

Amiri kertoo, että uudet opiskelijat ovat pitäneet yhtä tiiviisti koko viikon ja tutustumista on jatkettu muodollisuuksien ulkopuolellakin. Ryhmäytyminen on siis saanut mallikkaan alun.

Arkkitehtifukseille tiedekunnan sijainti ei ole ykköspuheenaihe, ja miksi olisikaan, kun ei ole mihin verrata. Mukavampi katsoa tulevaisuuteen avoimin mielin!

Yhteistä jutunjuurta fukseilla riittää silti. Pääsykokeista on ainakin keskusteltu, se on varma.

Fukseja yhdistää onnistuminen motivaatiota mittaavissa kolmivaiheisissa valintakokeissa, jossa kuoritaan kermat päältä. Jäljelle jäävä joukko muodostaa arkkarihakijoiden parhaimmiston, créme de la crémen.

”Yritin kaksi kertaa, enkä päässyt. Sitten menin valmennuskursseille. Mä ajattelin, että se on kaikki tai ei mitään”, muistelee mies viime kevättä.

Tässä tapauksessa satsaus valintakurssiin kannatti, koska kolmannella tiedekunnan ovet avautuivat. Tieto hyväksytyksi tulemisesta meni tunteisiin:

”Ai miten reagoin, kun sain tietää sisäänpääsystä? No, mä tartuin tyynyyn ja huusin siihen täyttä kurkkua varmaan minuutin,” Amiri kertoo nauraen.

Onnekkaiden joukossa on myös Serafiina Hiisilä (19). Hiisilä tuli Ouluun Tammelasta, joka on reilun kuuden tuhannen asukkaan kunta Kanta-Hämeessä lähellä Forssaa. Tämän kevään ylioppilas valmistautui valintakokeisiin lähinnä pänttäämällä matematiikkaa.

Hän myöntää, että piirustus- ja suunnittelukokeen seitsemän tehtävää olivat haastavia, ja pyrkiminen sai puntit tutisemaan.

Nappiin meni ja ponnistelujen palkintona oli opiskelupaikka.

”Meitä on kyllä tosi hyvä porukka”, Hiisilä fiilistelee, ”mutta on tämä yliopisto kyllä vähän liian kaukana keskustasta”.

Voi pojat!

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
”Meitä on kyllä tosi hyvä porukka, mutta on tämä yliopisto kyllä vähän liian kaukana keskustasta”, sanoo arkkitehtifuksi Serafiina Hiisilä.

 

ESTEETTISET TILAT INSPIRAATION LÄHTEENÄ

Arkkitehtuurin opinnot ovat yhdistelmä suunnittelutehtäviä, kuvataidetta, historiaa sekä rakenteiden opiskelua. Kun ollaan tekemisissä luovuuden ja uuden luomisen kanssa, pidetään tärkeänä, että ympäristö on suunnittelutyötä ravitseva.

1880-luvulta peräisin olevassa Svendelinin talossa oli aikakaudelleen ominaisesti korkeat huoneet, ja isoista ikkunoista sisään tulvi luonnonvaloa.

1960-luvulla Oulun yliopiston arkkitehtuurin professorina toiminut Olli Pöyry pitikin tiloja ”perin mukavina ja nimenomaan arkkitehdinaluille sopivina”.

Yliopistolla on kyllä tilaa mitä tarjota, väistötiloissa ongelmallista arkkitehtien näkökulmasta on tilojen luonne:

”Maisterivaiheen opiskelijoiden tilojen ikkunattomuus on vähentänyt opiskelutilojemme houkuttelevuutta, eikä nykyinen taideluokkakaan ole inspiroiva luonteeltaan, mutta vielä emme ole tarkastelleet sen vaikutusta opintosuorituksiin”, Petri Aarnio pohdiskelee.

Pienryhmäohjaajat komppaavat Aarniota:

”Väistötiloissa oleminen näkyy arjessamme ja kurssijärjestelyissämme paikoittaisena toimimattomuutena. Tilat eivät ole meitä varten suunniteltuja, ja se näkyy. Uskomme, että nämä ongelmat ratkeavat uusien tilojen valmistuttua”.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Arkkitehdin opinnot ovat käytännönläheisiä. Pajatyöskentelyssä tärkeää on pitää huolta työturvallisuudesta. Kuvassa Peltoreita Paavon pajalla.

 

EVAKKOVUOSI PÄÄTTYY VASTA MAALISKUUSSA

Yhtä kaikki arkkitehtiporukkaa voisikin kehaista äärimmäisestä kärsivällisyydestä evakkovuotensa aikana. Yhteen ääneen ja yhtenä rintamana he puhuvat ”sopeutumisesta ja yhteishengestä”, joiden avulla haasteet on taklattu.

Uusien tilojen oli määrä valmistua siten, että niihin päästäisiin muuttamaan vuodenvaihteessa, mutta nyt työmaa on viivästynyt pienten asbestilöydösten vuoksi:

”Me muutamme uusiin tiloihin helmikuun aikana”, kertoo arkkitehtuurin tiedekunnan koulutusdekaani, professori Matti Sanaksenaho.

”Opetus uusissa tiloissa käynnistyy täysipainoisesti maaliskuussa.”

Uudet tilat ovat pitkälti juuri sellaisia, kuin sopii toivoa. Opiskelijoiden ja opetuksen tarpeet on tiloissa pyritty huomioimaan. Keskeisiä elementtejä ovat pääsisäänkäynnin lasifasadi, suuri yhtenäinen agora-tila, näyttävät istuskeluportaat lasikaiteineen sekä aulan kaareva seinä.

Yksi yksityiskohta uusissa tiloissa on kuitenkin ylitse muiden, ja se on lattiassa kulkeva ”sininen virta”, jolla kunnioitetaan Oulun yliopiston edesmennyttä pääsuunnittelijaa, Kari Virtaa.

Ja vaikka Virran strukturalismissa ei juuri pääsisäänkäynneille kumarreltu, niin luulenpa Oulun yliopiston vetovoimaisimman sisäänkäynnin muodostuvan siihen, missä arkkitehtien uudet tilat ovat.

Valkoisten pressujen alta paljastuvat ”Oulun arkkitehtikoulun” kasvot, ja ne kasvot edustavat koko Oulun yliopistoa sille, joka ensin on köröttänyt pitkän matkan kaupungista Linnanmaalle.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Vulcanalian iltajuhlan esiintyjät paljastettiin – pääesiintyjiä ovat Musta Barbaari ja Prinssi Jusuf

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämää lukuvuoden avajaisjuhlaa Vulcanaliaa vietetään 6.9. ensimmäistä kertaa Linnanmaalla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämää lukuvuoden avajaisjuhlaa Vulcanaliaa vietetään 6.9. ensimmäistä kertaa Linnanmaalla, yliopiston 2T-parkkipaikalla.

Iltajuhlan esiintyjät on nyt julkistettu: Vulcanalian pääesiintyjiä ovat Musta Barbaari (James Nikander) ja Prinssi Jusuf (Iyouseyas Belayneh). Tunnelmaa nostattaa myös dj Amanda Harkimo.

Musta Barbaari tuli tunnetuksi vuonna 2013 julkaistusta hitistä Salil eka salil vika.  Prinssi Jusuf on ollut mukana Mustan Barbaarin keikoilla tämän uran alusta asti, ja nyt räppärit keikkailevat useimmiten duona. Vuonna 2016 he julkaisivat ensimmäisen yhteiskappaleensa Vuoden mamu. 

Lukuisista tositv-esiintymisistään tunnettu Amanda Harkimo on toiminut dj:nä vuodesta 2007 alkaen. Hän on yökerhokeikkojen ohella soittanut muun muassa jääkiekkojoukkue Jokerien halli-dj:nä.

”Esiintyjät on ajan hengen mukaisesti kilpailutettu tarkoin kriteerein. Nämä valitut sitten selvisivät voittoon hallituksen raadissa. Pääesiintyjät lyötiin lukkoon muistaakseni helmi-maaliskuussa, ja huhtikuussa järjestettiin ohjelmahaku, jonka kautta järjestöt saivat tulla mukaan tekemään tapahtumaa haluamallaan ohjelmanumerolla”, kommentoi OYY:n hallituksen jäsen Kaisa Tervahauta Vulcanalian esiintyjävalintaa.

Millaista tunnelmaa Vulcanaliaan tänä syksynä halutaan?

”Halutaan hyvät bileet.”

Jo 23. kertaa järjestettävään Vulcanaliaan odotetaan tänä vuonna 3000 osallistujaa.

Viime vuonna tapahtuman iltajuhla järjestettiin Ouluhallissa, vuonna 2015 Ouluhallin parkkipaikalla.

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.

Iltajuhlan lisäksi Vulcanalia-päivään kuuluvat Oulun yliopiston avajaisjuhla ja Linnanmaan kampuksella kello 10–14 pidettävät järjestömessut.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Linnanmaan kampukselle pääsee syyskuusta alkaen ympäri vuorokauden, Kontinkankaalle 24/7-kulkuoikeus lokakuussa

Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla on tästä syksystä alkaen mahdollista opiskella ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautiseen kulkuun tarvitaan kulkukortti, joka tulee myyntiin ensimmäinen syyskuuta. Molemmat kampukset saavat syksyllä parannuksia myös tietotekniikkaan ja tilavarauksiin.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Syyskuusta alkaen Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät Linnanmaan kampukselle ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautiseen käyttöön vaaditaan kaksikymmentä euroa maksava kulkukortti, joka tulee myyntiin Oulun yliopiston verkkokauppaan syyskuun ensimmäinen päivä.

Sama käytäntö otetaan käyttöön myös Kontinkankaalla, mutta kuukautta myöhemmin, kertoo Oulun yliopiston Digikampuksen suunnittelija Janne Rautiainen.

”Katsomme ensin, miten käytäntö lähtee toimimaan Linnanmaalla. Mutta arvelisin, että ympärivuorokautinen pääsyoikeus on Kontinkankaallakin käytössä 1.10. alkaen.”

Kun opiskelijalla on hänen nimellään ja kuvallaan varustettu kulkukortti, hän pääsee liikkumaan Linnanmaan kampuksella aina haluaminaan aikoina. Kortilla pääsee sisälle useimmista ulko-ovista ja esimerkiksi Tellus Innovation Arenan ja tiedekirjasto Pegasuksen tiloihin. Tarkan kulkualueen voit tarkistaa tästä kartasta.

Suljettuina pysyvät ne ovet, jotka ovat olleet suljettuina yö- ja ilta-aikaan muutenkin, eli esimerkiksi henkilökunnan työhuoneisiin tai suljettuihin ravintoloihin ei ole kulkukortillakaan asiaa. Janne Rautiaisen mukaan virka-ajan ulkopuolella kampuksen tiloissa on vartiointi.

Sama kulkukortti on voimassa koko opiskeluajan, ja samalla kortilla pääsee kulkemaan sekä Kontinkankaalla että Linnanmaalla. Kulkukortit tilataan ja maksetaan Oulun yliopiston oman verkkokaupan kautta, jonka jälkeen opiskelija voi noutaa kortin Juvenes Print –painotalon Linnanmaan toimipisteeltä. Kortin tilaamiseen tarvitaan Oulun yliopiston tunnukset.

Kulkukortti on henkilökohtainen, eli omaa korttia ei saa lainata opiskelijatoverille.

Ympärivuorokautisen kulkemisen tulo on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenelle, kampuskehittämisestä vastanneelle Miina-Anniina Heiskaselle mieleen. 24/7 -hankkeen toteutuminen on vaatinut ylioppilaskunnalta valtavasti lobbaustyötä.

”OYY on tehnyt vuosien ajan vaikuttamistyötä yliopiston suuntaan 24/7-hankkeen parissa. Toiveena on ollut, että opiskelijat voisivat hyödyntää yliopiston tiloja itsenäiseen opiskeluun sekä ryhmätyöskentelyyn vapaasti valittavina aikoina. Aiemminhan yliopisto on sulkenut ovensa arkisin aika aikaisin, viimeistään kello 19 mennessä, ja ollut viikonloppuisin rajoitetusti auki. On hienoa, että Oulun yliopisto vastaa opiskelijoiden pitkäaikaiseen toiveeseen nyt ja toimii samalla modernina suunnannäyttäjänä muille yliopistoille siinä, miten opiskelumahdollisuuksia voidaan merkittävästi edistää”, hän toteaa.

 

Luvassa uusia näyttöjä ja läppärilainausta

Molemmat kampukset saavat piakkoin parannuksia myös tietotekniikkaan ja tilavarauksiin.

Sekä Linnanmaa että Kontinkangas saavat kumpikin oman Optima Lockerin, opiskelijakortilla toimivan sähköisen läppärilainaamon, josta on mahdollista maksutta lainata yliopiston kannettavia tietokoneita opiskelukäyttöön. Janne Rautiaisen mukaan Optima Lockerit otetaan kampuksilla käyttöön jo tämän syksyn aikana.

Yliopiston viestintä saa lisänäkyvyyttä Linnanmaalle asennetuista viestintänäytöistä, joissa tällä hetkellä pyörivät yliopiston somesisällöt, uutisvirta ja yliopiston ajankohtaiset tapahtumat. Näillä näytöillä saattaa myöhemmin syksyllä näkyä muutakin opiskelijalle ajankohtaista sisältöä, sillä Rautiaisen mukaan viestintätaulujen lopullinen käyttö hakee vielä muotoaan.

Niiden lisäksi syyskuussa otetaan käyttöön 43-tuumaisia kosketustoiminnolla varustettuja opastusnäyttöjä, joilla voi selata Linnanmaalla alkavia tapahtumia sekä hakea kartalta haluamaansa tilaa tai salia. Karttanäkymän voi myös QR-koodilla ladata omalle puhelimelleen, jossa voi nähdä oman sijaintinsa kartalla.

Näitä opastusnäyttöjä tulee ensi vaiheessa keskusaulan läheisyyteen L1 -salin ulkoseinustalle sekä R-oven ja Saalastinsalin ulko-oven läheisyyteen. Näyttöjä testataan ensin Linnanmaalla, ja mikäli konsepti todetaan hyväksi, ne tulevat myös Kontinkankaalle.

Janne Rautiaisen mukaan vanhat, luentosalilistauksia näyttävät näytöt tullaan vaiheittain vaihtamaan uusiin kosketusnäyttöihin.

”Mietimme vielä, missä vanhoille näytöille olisi käyttöä. Ehkä niissä voisi näkyä vaikka bussiaikataulut?” hän pohtii.

Lisäksi Telluksen, Pegasuksen ja Linnanmaan suurimpien luentosalien ovenpieliin on asennettu pienet kalenterinäytöt, jotka näyttävät tilavaraukset reaaliajassa. Siten opiskelijat voivat nopeasti nähdä, milloin esimerkiksi L2-sali on vapaana luentokäytöstä, ja käyttää salia itsenäiseen opiskeluun.

Yliopiston tilavaraukset siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Opiskelijat voivat syksystä eteenpäin varata Pegasuksen toisen ja kolmannen kerroksen opiskelutiloja Office365 -opiskelijasähköpostin kalenterin kautta, ja samanlaista sähköistä varauskäytäntöä suunnitellaan syksyllä myös Kontinkankaalle.

 

Näin tilaat kulkukortin
– Mene osoitteeseen https://shop.oulu.fi/, kirjaudu sisään Oulun yliopiston tunnuksilla ja valitse tuote “24/7 kulkukortti”. Tuote tulee myyntiin 1.9.2017.
– Valitse kortille mieleisesi taustaväri sekä oma kuva. Tilaajan tulee olla tunnistettavissa kuvasta, jotta se voidaan hänelle luovuttaa.
– Tarkista yhteystietosi, tutustu kortin käyttöehtoihin ja tee tilaus.
– Kortti on noudettavissa Juvenes Printin Linnanmaan toimipisteestä 1-2 työpäivän kuluttua.

 

Muokattu 16.8.2017 kello 7.35: Lisätty Miina-Anniina Heiskasen kommentti.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Linnanmaan 24/7 -kampuksen testaus on käynnistynyt

Arkkitehtiopiskelijoista koostuva testausryhmä on saanut käyttöönsä ensimmäiset ympärivuorokautisen pääsyn Linnanmaan kampukselle mahdollistavat kulkukortit.

Linnanmaan kampuksella on käynnistynyt kolme kuukautta kestävä pilotti, jonka aikana testiryhmässä olevat arkkitehtiopiskelijat pääsevät kulkukorttien avulla kulkemaan kampuksen ulko-ovista sekä ennalta määrätyissä sisätiloissa ympärivuorokautisesti.

Flexim –kortteihin perustuvat kulkuoikeudet on myönnetty kolmelletoista arkkitehtiopiskelijalle.

Oulun yliopiston Digikampuksen suunnittelijan Janne Rautiaisen mukaan arkkitehtiopiskelijat valittiin testausryhmäksi useasta eri syystä.

”Arkkitehdit tulevat uusina opiskelijoina Linnanmaalle, ja heillä on myös aikaisempi kokemus ympärivuorokautisesta kulkemisesta edellisellä kampuksella. Meillä on myös mahdollisuus testata korttia ja sen taustatoimintoja täysillä, sillä heillä on varalla avaimenperään kiinnitettävä ovenaukaisukortti. Eli mikäli testin aikana ilmenee ongelmia [kulku]kortin osalta, he pääsevät joka tapauksessa sisälle.”

Kolme kuukautta kestävän pilottijakson jälkeen päätetään siitä, laajennetaanko konsepti kaikkien opiskelijoiden käyttöön.

”Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin erittäin valoisalta tulevaisuutta ajatellen”, Rautiainen paljastaa.

Kortit voimassa koko opinto-oikeuden ajan

Ympärivuorokautisen kulkemisen mahdollistavat kortit ovat kooltaan luottokortin kokoisia. Niissä on tunnisteina opiskelijan kuva, nimitiedot ja Flexim-siruun koodatut kulkuoikeudet.

Kortit tilataan ja maksetaan Oulun yliopiston oman verkkokaupan kautta, jonka jälkeen opiskelija voi noutaa ne Juvenes Print –painotalon Linnanmaan toimipisteeltä.

”Kulkukorttia kaavaillaan kertamaksulla hankittavaksi tuotteeksi verkkokauppaamme, mutta kaikki käytännöt olevat vielä neuvottelun alla. Korttia ei haluta vuosittain uusittavaksi, vaan kerran ostettuna se tulee toimimaan koko opinto-oikeuden ajan”, Rautiainen kertoo.

Helmikuun ensimmäisenä päivänä käynnistynyt pilotti on osa Oulun yliopiston Digikampus –projektia, jonka visio on kehittää uusia käyttäjälähtöisiä palveluita helpottamaan opiskelijoiden, työntekijöiden ja vierailijoiden elämää ja työskentelyä.

Pilotti toteutetaan yhdessä Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan opiskelijoiden, tietohallinnon, tilapalveluiden, Juvenes Printin, Certegon ja Koodiviidakon kanssa.

 

Korttipohja 1Korttipohja 2Korttipohja 3Korttipohja 4

Kampuksella kulkukortteina käytettävät korttipohjat, joista opiskelija voi valita mieleisensä värivaihtoehdon. Kuvalähde: Oulun yliopiston viestintä & Digikampus.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kasvatustieteilijöille ja humanisteille uudet tilat tiedossa

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta ja humanistinen tiedekunta siirtyvät keskelle Linnanmaan kampusta, Virransillan etelänpuoleiselle alueelle. He tarvitsevat uudet tilat, koska Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa kampukselle kyseisten tiedekuntien sekä eläinmuseon nykyisiin tiloihin. Kasvatustieteiden tiedekunta sijoittuu luonnontieteelliseltä tiedekunnalta vapautuneisiin tiloihin ja osaan nykyisen kemian tiloista. Humanistinen tiedekunta sijoittuu nykyisiin tietojenkäsittelytieteiden sekä elektronioptiikan ja lähialueen tiloihin. Tietojenkäsittelytiede muuttaa vaiheittain Tietotalo […]

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta ja humanistinen tiedekunta siirtyvät keskelle Linnanmaan kampusta, Virransillan etelänpuoleiselle alueelle. He tarvitsevat uudet tilat, koska Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa kampukselle kyseisten tiedekuntien sekä eläinmuseon nykyisiin tiloihin.

Kasvatustieteiden tiedekunta sijoittuu luonnontieteelliseltä tiedekunnalta vapautuneisiin tiloihin ja osaan nykyisen kemian tiloista.

Humanistinen tiedekunta sijoittuu nykyisiin tietojenkäsittelytieteiden sekä elektronioptiikan ja lähialueen tiloihin. Tietojenkäsittelytiede muuttaa vaiheittain Tietotalo I:een, jossa tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan muut toiminnot jo sijaitsevat.

Päätöksen sijoitussuunnitelmasta tekivät siirtyvien tiedekuntien dekaanit 25. marraskuuta. Siirtyville tiedekunnille on haettu mahdollisimman toimivia ja yhtenäisiä tiloja Linnanmaan vapaina olevista tai vapautuvista tiloista.

Eläinmuseon tutkimus- ja näyttelytoiminnan siirtoa suunnitellaan kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Entisessä Snellmanian kirjastossa sijaitseva talouspalveluiden palvelupiste siirtyy alustavan suunnitelman mukaan Telluksen yläpuolelle.

Muutot tapahtuvat vaiheittain vuosien 2017–2018 aikana.

Valitut sijoitusvaihtoehdot mahdollistavat toimivat, tiedekuntien erityispiirteet huomioivat sekä taloudelliset ja aikataulun kannalta järkevät tilaratkaisut.

Henkilöstö ja opiskelijat kutsutaan mukaan tilojen ideointiin ja suunnitteluun. Suunnittelu aloitetaan henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisillä ideointitilaisuuksilla, joissa määritellään yksikön ja opiskelijoiden tarpeet. Varsinaista hankesuunnittelua ja muutostyörakentamista varten yksikkö ja opiskelijat nimeävät yhdyshenkilöt tilaryhmiin.

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat Linnanmaalle yhteiskampuksen vuosien 2019–2020 aikana.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

SYK on avoin vuokralaisille – ”Olisi mahtavaa, jos Linnanmaalla olisi oma panimo”

Oulun yliopisto on avannut ovensa Subwaylle ja Terveystalolle. Uusien vuokralaisten hankinta on tällä hetkellä jäässä Oulun ammattikorkeakoulun muuttosuunnitelmien vuoksi. Tilat omistava Suomen Yliopistokiinteistöt suhtautuu vuokralaisiin varsin vapaamielisesti: tulevaisuudessa Linnanmaalla voi toimia vaikka oma kampusbaari.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Joel Karppanen

Tänä syksynä moni Oulun yliopiston opiskelija on yliopistolle tullessaan hätkähtänyt edessään siintävää näkyä. Hetkinen –  humanistisen tiedekunnan vaaleaa kiviseinää koristavatkin Subwayn ja Terveystalon logot!

Yritysmaailma logoineen, brändiväreineen ja mainoslakanoineen onkin yhä näyttävämmin esillä kaikissa maan yliopistoissa. Yksi tuore esimerkki yritysten ja yliopistojen välien lämpenemisestä on Tampereen teknillisen yliopiston kampuksen keskelle rakennettu Kampusareena.

Yli 16 000 neliön uudisrakennusta kuvataan yliopiston sivuilla ”tieteen, tutkimuksen ja teknologian keskipisteeksi”, jonka tiloista irrotetaan yrityksille noin 40 prosenttia, liiketiloiksi 10 prosenttia ja yliopistolle loput 50 prosenttia. Viime syksynä avatun Kampusareenan vuokralaisia ovat muun muassa Nokia Technologies ja Huawei.

Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) rakennuttama ja omistama Kampusareena antaa osviittaa siitä, miltä Oulun yliopisto voi tulevaisuudessa näyttää.

”Kampusareena on hyvä testiympäristö, josta voimme katsoa mallia. Tarkoitus ei ole tehdä siitä yksi yhteen -kopiota, vaan jatkojalostaa sitä eri kampuksille sopivaksi”, sanoo Seppo Wiik, SYKin Oulun kampusmanageri.

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy perustettiin vuonna 2009 yliopistouudistuksen yhteydessä. Aiemmin Senaatti-kiinteistöjen omistamat yliopistokiinteistöt siirrettiin kolmen uuden kiinteistöyhtiön hallintaan, Aalto-Yliopistokiinteistölle, Helsingin Yliopistokiinteistölle ja Suomen Yliopistokiinteistölle.

SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä.

Oulun yliopistonkin tilojen omistaja on SYK, ei yliopisto. Seppo Wiikin mukaan oikeus SYKin kiinteistöjen vuokralaisista päättämiseen on yhtiöllä itsellään.

”Asiasta keskustellaan tietysti myös yliopiston johdon kanssa, mutta SYKillä on täysi vapaus valita kampukselle tulevat yritykset.”

 

Oamk täyttää tyhjiä neliöitä

Neliöiden puolesta Linnanmaalle mahtuisi monta uutta vuokralaista. Kampuksella on tyhjää tilaa tällä hetkellä noin 5000 neliötä. Vuodenvaihteessa Linnanmaan lounaiskulmasta vapautuu vielä 10 000 neliötä tilojen tehostamistoimenpiteiden seurauksena.

Osan tyhjistä neliöistä haukkaa Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk), jonka Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kampukset muuttavat Linnanmaalle vuonna 2019. Oamk vuokraa toiminnalleen SYKiltä noin 23 000 neliön tilat.

Seppo Wiikin mukaan SYKin linjana on, ettei uusia yritysneuvotteluita Linnanmaalla aloiteta, ennen kuin Oamkin tarvitsema tilakokonaisuus on selvillä.

”Tilatarve on selvillä kuitenkin pian, joten neuvotteluja voidaan jatkaa jo ennen vuodenvaihdetta.”

Seppo Wiik uskoo kahden korkeakoulun kampuksen olevan yrityksen näkökulmasta houkutteleva.

”Kyse on kuitenkin yhteensä 20 000 opiskelijasta, joka on jo pienen kaupungin verran.”

SYK ei sanele yritysvuokralaisille erityisiä ennakkoehtoja. Wiikin mukaan Linnanmaalle ovat tervetulleita hyvin monenlaiset yritykset pienistä kampaamoista isoihin teknologiajätteihin.

Ilmeisimpiä yhteistyökumppaneita ovat ne firmat, jotka hyödyntävät yliopistoa tutkimus- ja kehitystyössään.

Suunnitelmissa on tarjota lisää työhuoneita myös paikallisille start up -yrityksille. Työtiloja kaavailtiin ensin vanhoihin biologian laitoksen tiloihin, mutta etsintä pistettiin hetkeksi tauolle Oamkin muuttoilmoituksen myötä­­.

”Tilaa start up -yrityksille löytyy kyllä. Lisäksi lounaiskulmasta on vapautumassa iso alue, johon voidaan ottaa isojakin toimijoita.”

Yliopiston ovat avoinna myös tavallisille palveluyrityksille, kuten parturi-kampaamoille ja hierojille.

”Ajatuksena olisi se, että Linnanmaasta muodostuisi opiskelijalle niin hyvä kokonaisuus, ettei sieltä palveluiden perässä tarvitsisi lähteä keskustaan”, Wiik visioi.

 

Panimokaan ei olisi pahitteeksi

Tähän asti Linnanmaalla toimineet ravintolat ovat olleet pääasiassa yhden omistajan hallussa.

Nyt kampuksella toimii kolme ravintola-alan yritystä: Uniresta, Fazer Food Services ja Subway.

Toisin kuin Fazer, Subway ei tullut yliopistolle kilpailutuksen kautta.

”Yliopisto halusi, että Linnanmaalle tulisi yrityksiä muutenkin kuin kilpailutuksen kautta. Tällä haluttiin antaa vähän erilaista tarjontaa”, Seppo Wiik perustelee.

Onko tässä maailmassa mikään bisnes yliopistolle täysin sopimaton? Sopisiko keskusaulan kupeeseen esimerkiksi tupakkakauppa, peliluola tai strippibaari?

Wiik ei tyrmää mitään bisnesideaa ennakkoon.

”Edellä mainittujen sijoittumisesta yliopistoalueelle kuitenkin käydään perinpohjainen keskustelu ensin yliopiston kanssa”, hän jatkaa.

Esimerkiksi kampusbaaria hän pitää vain mainiona ideana, mikäli oikea toimija löytyy. Asiasta on jo keskusteltu hallintojohtaja Essi Kiurun kanssa.

”Minusta olisi oikein mahtavaa, jos Linnanmaalle saataisiin oma panimo, joka tekisi opiskelijoille olutta mieltymysten mukaan. Se olisi loistava idea.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: