Wapun Tiedekysymys IV: Millainen maine vapulla on?

Vappu on kevään, työväen ja ylioppilaiden juhla. Oulussa erityisesti opiskelijat ovat ottaneet juhlan omakseen. Huhtikuussa haalarikansan ilmestyminen katukuvaan on yhtä varmaa kuin muuttolintujen ja moottoripyörien paluu. Vappujuhlijat, nämä riehakkaat paluumuuttajat, jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tiedekysymyksessä halutaan tietää, mistä opiskelijavapun maine syntyy.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen on tutkinut imagoiden ja brändien rakentamisen prosessia sekä mielikuvien ja maineen muodostumista. Karvonen lähtee hakemaan vapun merkitystä karnevaalista.

”Vappu on talven loppumisen ja kesän tulon karnevaali. Syyspuolella vastaava juhla on kesän lopettava kekri eli köyri, nykyisin pikkujoulu. Karnevaalissa normaali vakavahenkinen arki käännetään nurinpäin hullutteluksi ja ilonpidoksi.”

Karnevaaleilla on ikivanhat juuret. Antiikin Kreikassa karnevaalit olivat viinin jumala Dionysoksen ja hänen irstailevan seurueensa kunniaksi vietettyjä Dionysia-juhlia. Roomassa puolestaan juhlittiin Bacchusta esimerkiksi Saturnalia-juhlissa, joissa orjista tuli isäntiä ja isännistä orjia.

”Nykyäänkin viinin jumalille uhraaminen on keskeinen osa vappua ja sen mainetta. Normaali selväpäinen maailma saa väistyä ja siirrytään alkoholin avittamana hullunkuriseen maailmaan, jossa työläisistä voi tulla herroja ja herroista narreja.”

”Ehkä opiskelijoista sitten tulee yliopiston herroja vappuna”, Karvonen pohtii.

Karnevalistinen pukeutuminen kuuluu vappuun. Oppikirjat viskataan joka tapauksessa nurkkaan ja tartutaan mieluummin vaikkapa Ööpiseen. Karnevaali on myös lihan eli kehon juhla, jossa mässäillään, juopotellaan ja sekstaillaan villisti − ainakin mielikuvissa.

”Jos ihmiset pantaisiin piirtämään vappu, niin luultavasti siinä kuvassa juhlisi valkolakkinen ylioppilas tai teekkari, ”simapullo” kädessä, haalarit päällä, ilmapallo, serpentiiniä ja tekonenä päässä jossain puistossa. Wesibussi ja Ykänen liikennöisivät iloisesti taustalla”, Karvonen summaa stereotyyppistä oululaista opiskelijavappua.

Maineella tarkoitetaan muun muassa ”jotakin koskevaa ja kerrottuna leviävää tietoa, kulkupuhetta, huhua”. Sellainenkin sanonta tunnetaan kuin ”kunnia meni, mutta maine kasvaa”, ja eikö vain se kuvaa joidenkin vapunjuhlintaa osuvasti?

Silti suurimmalle osalle vappu on mainettaan rauhallisempi.

”Vapun maine tuottaa kuitenkin normatiivisia paineita juhlimiseen edes jossain määrin”, Karvonen tuumaa.

 

Lue muut wappuisat Tiedekysymykset täältä: I, II ja III.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys III: Millä eväillä selviät vapusta?

Opiskelijavappua juhlitaan pitkään ja hartaasti. Vapun riennot kruunaavat lukuvuoden ja tuovat erilaiset haalarit yhteen. Juhliminen voi kuitenkin käydä ennen pitkää kunnon päälle: vappupallokin alkaa näyttää nahistuneelta parin viikon karkeloinnin ehtoopuolella. Voisiko vapun ajasta selviämistä edistää jotenkin ravinnon avulla? Käykö munkki simasuun elvytysmuonaksi?

Vappu – tuo juhlista jaloin, siman ja munkin täyttämä kevään ylistys kestää pari viikkoa, jos opiskelijoilta kysytään. Vapun aika on lukuvuoden viimeinen koetus, ja tapahtumien sekä juhlien täyttämä kuukauden vaihde vaatii antaumuksellista asennetta ja vakaata tahtotilaa, jos on monessa menossa mukana.

Voiko optimaalisella ravitsemuksella edistää vapun ajasta selviämistä, ODL:n tutkija, ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkala?

“Riippuu siitä, miten viettää vappua”, Nurkkala pohtii.

”Ravitsemuksen avulla ei voi selvitä paremmin krapulasta. Ainut keino on juoda alkoholia kohtuudella. Mitään pelastavaa ratkaisua ei ole.”

Auts. Kikkakolmosia ja mehukkaita vinkkejä ei siis ole luvassa. Oman käyttäytymisen hallinta ja järkevä alkoholinkäyttö on Nurkkalan mukaan ainoa tapa estää krapulaa. Perimätieto kertoo, että nesteytyksestä kannattaa pitää huolta juomalla vettä(kin).

Perimätieto kertoo myös, että jos nautittu sima on ollut aikuisten makuun eikä vapunviettäjä ole huolehtinut riittävästä syömisestä, alkaa keho huutaa pitsaa. Ravitsemustiede onneksi ymmärtää väsyneen juhlijan mielitekoja. Miksi kekkereiden jälkeen askel käy kohti nopeaa rasvanirvanaa?

Nurkkalan mukaan päihtyneenä tekee mieli syödä rasvaista ja runsasenergistä ruokaa, sillä alkoholi lisää ruokahalua ja sotkee normaalikäyttäytymistä. Alkoholissa on paljon energiaa, mutta se ei tuo kylläisyydentunnetta, selittää Nurkkala.

“Alkoholi saa syömään yli tarpeen, mikä voi aiheuttaa pöhöttyneen olon. Myös krapula vaikuttaa ruokahaluun”, Nurkkala tietää.

Tapahtumien temmellyksessä on tärkeää syödä järkevästi ja pitää kiinni ateriarytmistä. Nurkkala muistuttaa, että lautasmalli ja ravitsemussuositukset ovat päteviä ohjenuoria myös vappuna.

“Vappunakin on hyvä pitää mielessä säännöllisyys ja lautasmalli: lautaselle valitaan reilusti kasviksia sekä proteiinin ja hiilihydraattien lähde.”

Makeita herkkujakaan ei passaa nauttia mielin määrin. Tippaleipä tai munkki on hyvä jälkiruoka, mutta ateriaa se ei korvaa.

“Ei kannata tavoitella Suomen ennätystä munkkien syömisessä”, Nurkkala naurahtaa.

Totuus ei aina ole tarua ihmeellisempää. Vapun ajasta siis selviää parhaiten, kun muistaa syödä säännöllisesti, ja pitää herkut jälkiruokana. Ravitsemussuositukset eivät valitettavasti kumoudu vappumaljan mukana.

 

Lue lisää wappuisia Tiedekysymyksiä: III ja IV.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys II: Onko vesi kylmää, kun fuksi Lasaretinväylään pulahtaa?

Teekkarifuksien vappu-uitto on varma vappuaaton merkki. Nyt Tiedekysymyksessä selvitetään, onko vesi Lasaretinväylässä tänä vappuna kylmää. Vaikka hyisimpinä huhtikuina uittoja varten on pitänyt tehdä avanto, Oulun ylioppilaslehti ei tyytynyt asiassa mutuiluun tai olettamuksiin.

TEKSTI Sampo Marski

KUVAT Anni Hyypiö

Kylmä on subjektiivinen käsite. Tämän vuoksi kysymykseen kylmyydestä parhaan vastauksen saa vappu-uiton kokeneilta subjekteilta eli teekkareilta.

Tätä juttua varten kerättiin laaja kyselyaineisto, johon otettiin mukaan kaikkien Oulun teekkarikiltojen jäseniä. Aineisto kerättiin kenttätutkimuksena kiertämällä kaikki teekkareiden kiltahuoneet ja haastattelemalla paikallaolijoita.

Vastaajilta tivattiin viisiportaisella asteikolla subjektiivista näkemystä veden kylmyydestä. Vastoin alkupremissejä, niukka enemmistö (43 %) piti vettä joko lämpimänä tai melko lämpimänä. Kylmänä tai melko kylmänä vettä piti 36 % ja asteikon puoliväliin (veden lämpötila haalea) asettui 21 % vastaajista.  

Tutkimuksessa ei havaittu teekkarikillan tai vastaajan sukupuolen vaikuttavan vastauksiin. Niin sanotun “pakkasnesteen” käytöllä näyttäisi kuitenkin olevan suora korrelaatio subjektiiviseen kylmän tunteeseen.

Usea vastaaja halusi kommentoida kantaansa numeraalisen arvion antamisen lisäksi. Huolellinen valmistautuminen pitkin vappua edeltävää viikkoa sekä adrenaliinin vaikutus kylmän kokemiseen nousivat esille toistuvasti.

Osa teekkareista oli päässyt pulikoimaan jäiden sekaan, ja toivoi yhtä virkistävää kokemusta tämänkin vapun fukseille. Tärkeimpänä valmistautumisvinkkinä mainittiin nestemäinen lämmike eli niin sanottu pakkasneste, jonka ansiosta vesi ei tunnu kylmältä.

 

Veden lämpötila seuraa ilman lämpötilaa viiveellä

Asiaa saatiin pohtimaan myös oikea ammattilainen, kun Oulun yliopiston vesitekniikan professori Bjørn Kløve kommentoi asiaa Oulun ylioppilaslehdelle.

“Veden lämpötila noudattaa viiveellä ilman lämpötilaa. Tosin, jos vedessä tai rannoilla on vielä jäätä, on veden lämpötila hyvin lähellä nollaa, oli ilman lämpötila mikä tahansa”, Kløve kertoo.

Veden lämpötilan suhteen ratkaisevassa asemassa näyttääkin olevan edeltävän viikon lämpötilat ja Lasaretinväylän jäätilanne.

“Jos jäät ovat lähteneet, veden lämpötila tulee olevan suhteellisen lähellä edellisen viikon ilman lämpötilojen liukuvaa keskiarvoa. Veikkaisin kuitenkin, että tuntuu kylmältä”, Kløve virnistää.

 

Rannalle uineiden vinkit teekkarifuksin vappuun

Kylmästä viis, Oulun ylioppilaslehti kokosi myös tärkeimmät vinkit teekkarifukseille uitosta selviämiseen. Haastattelimme teekkareiden kiltahuoneilla useita nimettömänä pysytteleviä fuksikasteesta selvinneitä, jotka neuvoivat seuraavanlaisesti:

“Ota mukaan lämmintä vaatetta ja sellaiset kengät, jotka voit polttaa kasteen jälkeen.”

“Lasaretinväylässä on mutapohja, joten laita sellaiset kengät, jotka pysyvät varmasti kiinni.”

“Suuntaa vedestä suoraan lämmittelemään ja vaihda kuivaa ylle.”

“Saunatakki mukaan!”

“Pidä suu kiinni! Älä missään nimessä niele vettä.”

“Pää veden alle! On noloa lähteä uusiksi kastautumaan, jos olet jo noussut vedestä.”

“Ei kannata ottaa vauhtia.”

“Pakkasneste lämmittää.”

“Pohja tulee nopeasti vastaan.”

 

Ja tärkeimpänä:

“Älä ajattele mitään. Mene vaan!”

 

Teksti: Sampo Marski ja Heidi Niemi

Haluatko fiilistellä vuoden 2017 vappuaaton tunnelmia? Kas tässä viime vuoden kuvagalleria.

Lue lisää wappuisia Tiedekysymyksiä: I,  III ja IV.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys I: Mitä tehdä, jos seurustelukumppanilla on huono kirjamaku?

Lemmen tiellä voi tunnetusti olla monta estettä: huono ajoitus, erilaiset elämänarvot, luottamuksen puute. Tämänkertaisessa Tiedekysymyksessä selvitämme, mitä tehdä, jos vappuheilalla paljastuu olevan aivan hirveä kirjamaku.

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Olet tavannut ihanan tyypin. Alun pienestä sutinasta on kehkeytymässä varteenotettava ihmissuhde.

Yksi seikka silti varjostaa orastavaa onnea, sinua nimittäin hiertää suunnattomasti kumppanin kirjamaku. Onko suhteella tulevaisuutta, jos kumppanin hyllyssä on Aku Ankkaa, Sukkanauhakäärme ja Juoppohullun päiväkirja?

Oulun yliopiston kirjallisuuden yliopistonlehtori Jussi Ojajärvi ehdottaa, että kannattaa ruveta lukemaan niitä huonoja kirjoja uudelleen.

”Ne, jotka eivät onnistu lukemaan uudelleen, ovat tuomittuja löytämään saman tarinan kaikkialta”, Ojajärvi siteeraa ranskalaista kirjallisuudentutkijaa Roland Barthesia.

”Entä jos jokin tyhmä kertomus onkin uudelleen luettaessa eri? Jospa se vie rakkautenne uuden kukkeuden äärelle?”

Makuasiat ovat monisyisiä, niistä voi toki kiistellä, mutta johtaako se mihinkään? Ehkäpä oma näkemyksesi vaatii päivittämistä ja katseesi avartamista.

”Oma makukin voi aina paljastua jollain tavoin oman position sanelemaksi ennakkoluuloksi”, lehtori miettii.

”Toisaalta sitten, jos kirjat ovat oikeasti vain ja ainoastaan törkeän huonoja, kannattaa erota!”

Suhteen alkuvaiheeseen mahtuu monenlaista haparointia, arviointia ja tunnustelua. Siinä samassa hötäkässä molempien osapuolten makumieltymykset voidaan laittaa tarkkaan syyniin. Mikä onkaan kirjamaun merkitys, kun puntaroidaan koko suhteen jatkumista?

”On olemassa pieni mahdollisuus siihenkin, että kysymys kirjojen huonoudesta tai hyvyydestä on rakkaudessa toisarvoinen”, Ojajärvi sanoo.

 

Lue lisää wappuisia Tiedekysymyksiä: II, III ja IV.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Viikon 16 Tiedekysymys: Onko uusi lumi vanhan surma?

Kevät, ja vappu, saapuu joka vuosi, vaikka talvi tuntuisi kuinka pyristelevän vastaan. Huhtikuun lumisateita katsellessa mieltä on rauhoittanut vanha kansanviisaus: uusi lumi on vanhan surma. Pitääkö sanonta todella paikkaansa?

Vesitekniikan professori Bjørn Kløve Oulun yliopistolta tyrmää myytin paikkaansapitävyyden.

”Yksinkertaistettuna energiatasetarkastelussa lumen sulantaan kulutettu energia on tulevan säteilyn ja lähtevän säteilyn erotus. Uusi lumi heijastaa säteilyä paremmin kuin likainen vanha lumi, joten uusi lumi itse asiassa hidastaa sulantaa”, Kløve kertoo.

Uusi lumi ei siis nopeuta kevättä saati hankien katoamista. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Lumen sulamiseen vaikuttavat myös muut tekijät.

”Sulantaan vaikuttavat toki myös ilman lämpötila sekä lumen pintaan tiivistynyt vesihöyry. Mielenkiintoista kyllä, vesisade ei juurikaan sulata lunta vaan lähinnä kyllästää sen vedellä”, Kløve täsmentää.

Vaikka nykytieteen valossa sanonta ei pidä paikkaansa, on vanhoissa sanonnoissa takana yleensä vankka omakohtainen kokemus luonnon seuraamisesta. Mistä tällainen myytti on voinut saada alkunsa?

”Keväällä viimeiset lumisateet tulevat yleensä, kun lumen sulanta on hyvässä vauhdissa. Uusi lumi voi peittää suuriakin, kertaalleen jo sulaneita alueita, mutta nämä alueet sulavat yleensä jo saman päivän aikana uudelleen. Näin tulee helposti mielikuva, että lumi katoaa silmissä”, Kløve pohtii.

Uusi lumi ei siis ole vanhan surma, mutta kevät on.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Viikon 15 Tiedekysymys: Katoaako possessiivisuffiksi suomen kielestä?

Tämän viikon Tiedekysymyksessä pohditaan suomen kielen muutosta Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän kunniaksi. #minunvalkea ja Sinun hammaslääkäri ovat katukuvassa näkyviä muutoksia – onko possessiivisuffiksi eli omistusliite jäämässä kokonaan unholaan?

Sosiaalisen median kielestä puuttuu usein possessiivisuffiksi eli omistusliite. Possessiivisuffiksikadon näkyviä esimerkkejä somessa ovat esimerkiksi aihetunnisteet #munhumus ja #minunvalkea. Oulun keskustassa katse saattaa pysähtyä mainokseen, jossa lukee Sinun hammaslääkäri.

Possessiivisuffiksi kertoo omistajuudesta, eikä sen eteen välttämättä tarvita omistusmuotoista persoonapronominia: koirani kertoo kyseessä olevan minun koirani. Puhekielessä puhutaan kuitenkin usein mun koirasta.

Kysyimme Oulun yliopiston suomen kielen yliopistonlehtorilta Katja Västiltä onko possessiivisuffiksi katoamassa kokonaan suomen kielestä. 

Sinun hammaslääkäri -tyyppisten possessiivisuffiksittomien muotojen (vertaa sinun hammaslääkärisi) kohtaaminen kirjoitetussa kielessä on nykyään aivan tavallista, kun aikaisemmin possessiivisuffiksittomuus oli selvemmin puhutun kielen piirre”, Västi toteaa. Hän arvelee omistusliitteiden käytön vähenevän.

Mistä muutos johtuu? Västin mukaan puhutun ja kirjoitetun kielen ero on kaventunut. Sosiaalisessa mediassa ja muussa verkkokeskustelussa kirjoitetun kielen sävy on arkinen, jolloin puhutun kielen piirteet siirtyvät herkästi myös tekstiin.

Possessiivisuffiksin käyttö on lisäksi vaihdellut eri murteissa suuresti, ja nyt tiettyjen murteiden edustus on valtaamassa lisää alaa, huomauttaa Västi.

Kielenhuollon ohjeistus on pysynyt kuitenkin samana.

“Huoliteltuun yleiskieleen suositellaan kuitenkin edelleen minun toiveeni -tyyppisiä muotoja. Toisaalta kirjoitetussa kielessä sinun hammalääkärisi -tyyppiset ilmaukset pärjäävät hyvin ilman pronominia: hammaslääkärisi-tyyppiset pelkän possessiivisuffiksin sisältävät muodot ovat oikein käyttökelpoisia”, Västi kertoo.

“Possessiivisuffiksin käyttö on siis vähentymässä ja käyttötavat muuttumassa, mutta possessiivisuffiksit tuskin ovat kokonaan katoamassa suomen kielestä. Kielen järjestelmä vain ikään kuin järjestyy uudelleen possessiivisuffiksien osalta.”

Västin mukaan possessiivisuffikseja käytetään myös muunlaisissa ilmauksissa, joissa tuntuu olevan käynnissä toisenlaisia muutoksia.

”Esimerkiksi ilmaustyyppiin olen huolissani on yleistymässä kolmannen persoonan possessiivisuffiksi verbin persoonamuodosta riippumatta: olen ~ olet ~ on ~ olemme ~ olette ~ ovat huolissaan (vertaa huolissani, huolissasi, huolissamme, huolissanne). Verbi-ilmausten, kuten esimerkiksi tullessani, näkevinäni, valmistuttuani, possessiivisuffikseissa sen sijaan ei tunnu olevan käynnissä suuria muutoksia.“

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää: