Jutut kategoriassa Opiskelu - Sivu 32 35:stä

Pintaa syvemmällä

Tulevat geologit tietävät millainen maapallo oli kolme miljardia vuotta sitten.

KUVAT Heidi Hahtola

Luento: Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan.
Luennoitsija: Professori Eero Hanski.
Kenelle: Geologian opintoja aloittavat pää- ja sivuaineopiskelijat.
Sisältö: Kronostratigrafian ja litostratigrafian käsitteistö, Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt. Maankamaran raaka-ainevarat, malmien jaottelu ja yleiset syntyprosessit, malminetsintämenetelmät.

12.15 Luentosalissa GO101 opiskelijat kuuntelevat keskittyneinä, kun professori Eero Hanski aloittaa luentonsa. Lyhyen kertauksen jälkeen päästään luennon pääaiheeseen, arkeeiseen kallioperään.

”Arkeeisia alueita on ympäri maapalloa, esimerkiksi Kanadassa, Keski- ja Etelä-Afrikassa, Länsi-Australiassa ja myös Fennoskandiassa”, Hanski osoittaa karttakepillä punaisella merkittyjä alueita valkokankaalle heijastetusta kartasta.

Arkeeisesta kaudesta puhuttaessa liikutaan Maan kehityshistorian varhaisvaiheissa. Länsi-Australian arkeeisen Yilgarn-blokin sedimenttikivistä on löydetty jopa 4300 ja 4200 miljoonan vuoden ikäisiä zirkonikiteitä. Ne ovat toistaiseksi ainoat todisteet varhaisimmasta maankuoresta.

Hanski kysyy opiskelijoilta, miten arkeeinen aika eroaa myöhemmistä ajoista. Kun vastausta ei kuulu, hän kertoo, että kahdella tavalla: ilmakehässä ei ollut tuolloin happea, vaan typpeä ja hiilidioksidia, ja maapallon sisus oli kuumempi kuin nykyään.

”Maan vähitellen jäähtyessä sille jähmettyi ohut basalttinen kuori, joka suli useaan kertaan. Keski- ja myöhäisarkeeinen aika 3600 – 2500 miljoonaa vuotta sitten oli maankuoren kiihtyvän kasvun aikaa”, Hanski selventää.

12.35 Luennoitsijan puheessa vilahtelevat erilaisten kivilajien nimet. Maallikolle mieleen jää Spinifex-rakenteinen komatiitti, jota halkoo neulamaisten kiteiden verkosto. Spinifex-nimitys on peräisin australialaisesta ruohosta, jota kivien rakenne muistuttaa.

”Spinifexit ovat kuin vesilätäkkö, johon muodostuu nopeasti suuria jääkiteitä”, Hanski kuvailee ja saa tulivuoriperäisen kiven jähmettymisen kuulostamaan lähes runolliselta.

Geologi Tapani Mutanen löysi Suomen ensimmäiset komatiitit Keski-Lapista. Myöhemmin Kuhmosta on löydetty 2800 miljoona vuotta vanhoja komatiitteja.

”1970-luvulla uskottiin, että komatiitit ovat arkeeisia. Nykyään tiedetään, että niitä on Suomessa monilta eri aikakausilta”, Hanski sanoo.

13.15 Siirrymme käsittelemään tarkemmin Suomen arkeeisia muodostumia. Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseva arkeeinen alue edustaa Suomen vanhinta kallioperää ja on iältään 3 100–2 500 miljoonaa vuotta vanha.

”Pohjois-Suomessa arkeeiset alueet jaetaan Itä-Lapin, Taka-Lapin ja Länsi-Lapin alueisiin”, Hanski viisoo kartalta.

Hanski käy läpi kunkin alueen ominaispiirteitä. Anekdoottina hän mainitsee, että 70-luvulla Sevettijärven alueelle ei mennyt tietä. Tästä syystä tutkijoiden oli vietävä paikalle jo talvella asuntovaunu, jossa he asuivat koko kesän. Tämä kertoo ehkä jotain geologisen kenttätutkimuksen haasteista.

Muitakin haasteit on. Esimerkiksi Pudasjärvellä sijaitsevalla Oijärven vihreäkivivyöhykkeellä maapeitteitä voi olla jopa 50 metriä. Aluetta on tutkittu 1990-luvulla geofysikaalisten menetelmien avulla.

13.40 Lopuksi suuntaamme katseet maamme itäosiin, jossa on Suomen laajin ja ehkä parhaiten tunnettu arkeeinen alue. Itä-Suomen arkeeisista granitoidialuetta pidetään mineraalivaroiltaan köyhänä.

”Näinhän se on, ei sieltä ole mitään suuria esiintymiä löydetty. Tästä huolimatta Lieksan Mätäsvaaran malmia louhittiin toisen maailmansodan aikana Saksan terästeollisuuden raaka-aineeksi ja suomalaiset olivat sitä valmiita myymään”, Hanski toteaa.

Eräänä Itä-Suomen merkittävänä muodostumana Hanski mainitsee Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeellä olevan Luoma-ryhmän. Se on vyöhykkeen vanhin osa ja koostuu 3 000–2 800 miljoonaa vuotta vanhoista kivistä.

Luennon kuluessa käy selväksi, että jalkojemme alla oleva kallioperä on monien kehitysvaiheiden muovaama ja siitä saadaan koko ajan uutta tietoa. Luentosalista poistuttuani pysähdyn hetkeksi tarkastelemaan Geokadun lasivitriineissä olevia kivinäytteitä ja mietin, mitä kaikkea pinnan alla vielä piileekään.

Mitä luennosta jäi mieleen?

Heta-Maria Korkala, 21, geotieteiden 1. vuoden opiskelija

Miksi ala kiinnostaa sinua?
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesti kivistä. Lapsena myös keräilin kiviä. Nykyään kallioperän ja kivien tutkimus kiinnostaa eniten. Alalta valmistuneena voi työskennellä esimerkiksi kaivos- tai maaperägeologina.

Miksi olit tällä luennolla?
Syksyllä suoritin geologian peruskurssit ja tätä kurssia suositellaan niiden jälkeen suoritettavaksi näin ensimmäisen vuoden keväällä. Aihe on kiinnostava.

Mitä sait luennosta irti?
Arkeeinen kallioperä on suomalaisen kallioperän tutkimuksen peruskiviä, joten hyvä, että sitä käsitellään.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?
Kirjoitin muistiin erityisesti arkeeisen kallioperän piirteitä ja vähän historiaa. Ajoitus on aika tärkeä asia.

Julkaistu 10.2.201610.2.2016

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Palomiehestä lääkäriksi

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Tällä kertaa esittelemme lääketieteen opiskelija Jari Pirneksen, joka on tehnyt aiemmin töitä mm. palomiehenä.

Ihmiset Opiskelu

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Pimeä tähtitaivas kaartui kauniina eräänä yönä, kun Jari Pirnes istui pelastushelikopterin kyydissä ja päätti spontaanisti, että on aika tehdä ratkaisuja. Seuraavana maanantaina hän kävi ilmoittautumassa lääketieteellisen valmennuskurssille.

”Siinä vaiheessa kun 30 vuotta tuli mittariin, aloin miettimään, mitä haluan tehdä isona. Ei tämä mikään lapsuuden haave ole”, nyt 40-vuotias Pirnes toteaa eräässä Kontinkankaan kampuksen kahvilassa.

Pirnes on sekä palomies-sairaankuljettaja että leikkaus-anestesia-sairaanhoitaja ja nyt viittä vaille lääkäri. Valmennuskurssin jälkeen hän haki lääketieteelliseen, mutta pääsy jäi hilkun päähän. Se kuitenkin varmisti hänelle sen, että sisäänpääsy on mahdollinen. Seuraavana keväänä, 16 vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ovet avautuivat ja nyt on kuudes, eli viimeinen vuosi menossa.

”Jos minulta olisi kysytty lukion jälkeen, että uskoisitko olevasi isona lääkäri, olisin nauranut railakkaasti!” Pirnes virnistää.

VAHVUUTENA PITKÄ TYÖHISTORIA

Jari Pirnes on ollut aina hyvä koulussa ja vaikka lukioajoista olikin vierähtänyt jo tovi, lääketieteellisen kursseilla pääsi aika pian kärryille. 19 vuoden työhistoria ensihoitokentällä ja tuhansien akuuttitapausten kohtaaminen tuo myös omanlaisen kokemuspohjan lääketieteen opinnoille.

”Ehkä se hyöty taustastani on ollut, että olen pystynyt nopeasti poimimaan suuresta tietomäärästä oleellisuudet. Monella kurssilla tulee esiin paljon tarkkaa tietoa, mitä ei voi muistaa. Tiedän jo aika hyvin, mitä työssä tarvitsee osata välittömästi, ja minkä ehtii sitten rauhassa tarkistaa kirjallisuudesta tai tietokannoista”, Pirnes toteaa.

Tällä hetkellä Pirnes työskentelee opintojen ohessa Rovaniemellä lääkintähelikopterissa. Aiemmin hän teki töitä kokopäiväisesti, mutta työskentelee nyt 50 prosentin työajalla.

”Onhan tämä vaatinut hyvää aikataulutusta. Ei pidä jättää tenttejä tai kursseja rästiin. Ne pitää hoitaa alta pois, etteivät hommat ala kasaantua”, Pirnes sanoo ja neuvoo tekemään selkeän suunnitelman opintojen etenemiselle.

TULEVA LÄÄKÄRI ODOTTAA VALMISTUMISTA

Jari Pirneksen vuosikurssilla on noin viidennes niitä opiskelijoita, jotka ovat tulleet suoraan lukiosta ja suurimmalla osalla on muita opintoja tai työhistoriaa taustalla. Pirnes epäilee tämän johtuvan siitä, että lääketieteelliseen ei ole helppo päästä sisään ja moni opiskelee sisäänpääsyä odotellessa muissa opinahjoissa. Monista kurssikavereista on tullut Pirnekselle hyviä ystäviä, ja hän onkin osallistunut porukan yhteisiin illanviettoihin aina kun töiltään ja muilta kiireiltään on ehtinyt.

”On paljolti itsestä kiinni, miten porukkaan pääsee sisään. Mikään kilta-aktiivi en kuitenkaan ole.”

Pirneksen työ pelastushelikopterissa jatkuu vielä tämän kevään ajan, minkä jälkeen hän aloittaa erikoistumiskoulutuksen. Pirnestä kiinnostaa operatiivinen puoli ja hän miettii erikoistumista joko anestesiologiaan ja tehohoitoon tai kirurgiaan.

”Tykkään siitä, että saan tehdä käsillä jotain. On vaikea kuvitella, että istuisin työpäiväni vain toimistossa.”

Vapaa-ajallaan Pirnes harrastaa liikuntaa.

”Se on se palomiesten pyhä kolminaisuus: puntti, lenkki ja uinti”, hän nauraa.

Perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen on sujunut kohtalaisen hyvin, vaikka haasteitakin on ollut. Valmistumisen jälkeen Pirnes odottaa sitä, että pääsee viettämään enemmän aikaa poikansa kanssa, eikä tarvitse joka aamu lähteä kouluun tai harjoitteluun. Reissaaminen kahden paikkakunnan välillä, opiskelut ja työt vaativat veronsa. Mutta muutaman neuvon Pirnes haluaa antaa nuoremmille yliopisto-opiskelijoille:

”Jos sinulla on terveelliset elämäntavat ja olet hyvässä fyysisessä kunnossa, myös pää pelaa paremmin ja asioista stressaa vähemmän. Psyyke ja fysiikka toimivat toistensa tukena. Eli syökää hyvin, muistakaa nukkua riittävästi ja harrastakaa liikuntaa.”

Kuka?

Jari Pirnes

» 40-vuotias kuudennen vuoden lääketieteen opiskelija.

» Asuu Oulussa. Perheeseen kuuluu avovaimo ja 5-vuotias poika.

» Aiemmalta koulutukseltaan palomies-sairaankuljettaja sekä leikkaus-anestesia-sairaanhoitaja.

» Töissä pelastushelikopterissa ensihoitajana yhdeksättä vuotta, aiemmin palomiehenä ja sairaankuljettajana 10 vuotta.

Julkaistu 8.2.20168.2.2016

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Vesipuhveleita ja kielimuureja viidakkokoulussa

Kyl-mä. Hytisen näyttävästi ja osoitan karttapallosta Suomea. Kolmekymmentä pientä silmäparia tuijottaa elehtimistäni ymmällään. Luokan ainoa tuuletin huokailee laiskasti paljaita varpaitani vasten ja hikoilen tropiikin kuumuuden ja lievän pakokauhun vallassa. Keskittymiseni herpaantuessa etupulpetin pojat päättävät uhmata kielimuuria hyppäämällä ensimmäisen kerroksen luokan ikkunasta ulos. Koulun jalkapallokentällä laiduntava vesipuhveli luo minuun hiukan alentuvan katseen komentaessani Sateenkaarta ja Pannukakkua […]

Opiskelu Työelämä

TEKSTI Roosa Veijola

KUVAT Roosa Veijola

On ensimmäinen työpäiväni englanninopettajana thaimaalaisessa alakoulussa ja tunnen hetken itsekin vastustamatonta halua karata ikkunasta. Olen päätynyt opetusharjoitteluun Koh Phanganin saarelle hongkongilaisesta markkinointifirmasta uuvuttuani 15-tuntisiin työpäiviin. Tapeltuani kiinankielisen Excelinin kanssa neljän kuukauden ajan päätös irrottautua oravanpyörästä syntyy nopeasti ja jo muutaman viikon kuluttua maisemat ovat vaihtuneet taivaita kurkottelevista pilvenpiirtäjistä valkoisiin rantoihin ja bungaloweihin. Uusi kotini ei muistuta juurikaan turistien suosimaa Phuketia: paikallisen viidakkokylän rauhaa rikkovat vain länsimaalaiset henkiset etsijät, jotka ovat tulleet hakemaan saaren lukuisista jooga- ja detox-keskuksista uutta suuntaa elämälleen.

Ensimmäisten päivien jälkeen saaren rento tunnelma alkaa vähitellen sulattaa työstressiäni pois. Aloitettuani päiväni joogasalin lattialla hengitellen ja nautittuani päivän ensimmäisen kookospähkinäni riippumatossa loikoillen suhtaudun zenmäisen tyynesti ympärilläni avautuvaan kaaokseen. Jahtaan neljäntoista kiljuvan oppilaan kanssa torakoita ulos luokasta ja palaan takaisin kieliopin pariin. Hongkongista ostamani Frozen-tarrat paljastuvat yllättävän käyväksi valuutaksi yhteisen kielen puuttuessa, kun jahtaan ikkunoista karkailevia ekaluokkalaisia. Kierrän kielimuuria musiikin avulla: YouTube-karaoken kautta lauletut thain- ja englanninkieliset Disney-laulut herättävät molemminpuolista innostusta.

Kuria ja rentoutta

Thaimaalainen koulujärjestelmä paljastuu kiehtovaksi sekoitukseksi sotilaallisen tiukkaa kuria ja välinpitämättömyyden rajaa hipovaa rentoutta, jota suomalaisessa koulumaailmassa tuskin voisi kuvitella. Oppilaat ovat omatoimisia; he tiskaavat lounaan päätteeksi omat astiansa ulkona paahtavan auringon alla ja lakaisevat luokkien lattiat aina tuntien alussa. Lounaan jälkeen opettajat kiertävät tarkastamassa partiopuvuissa jonottavien oppilaiden sormenaluset ja hampaat. Huolimattomasta harjauksesta saa rangaistukseksi karttakepistä sormille ja viisi minuuttia X-hyppyjä koko koulun paheksuvan katseen alla.

Vaeltelutaipumuksesta huolimatta oppilaat kohtelevat opettajia valtavalla kunnioituksella, mikä tuntuu suomalaiseen tasa-arvoiseen koulumaailmaan tottuneesta hieman vieraalta. Töihin tullessa koko koulu tervehtii meitä kumartamalla kädet yhteen liitettyinä, mutta erityisesti nuorimmat oppilaat karistavat juhlallisuudet pian harteiltaan ja juoksevat halaamaan. Kunnioituksen tunne ei ylety vain kouluympäristöön, vaan myös koko ympäröivään yhteisöön. Opettajan arvostettu asema Thaimaassa näkyy myös phanganilaisen kylän arjessa: manikyyrini tekijä harjaa kynnenalukseni juuriharjalla erityisen hartaasti tunnistaessaan minut tyttärensä opettajaksi ja ravintoloissakin vastaanotto on juhlallisen kunnioittavaa, sillä useimpien oppilaidemme vanhemmat työskentelevät matkailu- ja ravintola-alalla.

Päivittäisten juhlallisten rituaalien vastakohtana rennon kaoottinen kouluarki tarjoaa jatkuvia yllätyksiä. Savun tullessa sisään kolmannen luokan avoimista ikkunoista oppilaat jatkavat tyynesti tehtäviään, vaikka muutaman kymmenen metrin päässä koulun henkilökunta polttaa vanhoja huonekaluja ja koulukirjoja valtavassa kokossa, jonka ympärillä juoksee iloisesti alaston pikkupoika. Luokkaretken kuljetusongelmatkin ratkeavat kätevästi sullomalla koko luokka opettajan avolavalle.

Viimeisenä päivänä koulun kaikki oppilaat jonottavat päästäkseen polvistumaan minun ja kahden kollegani eteen ja itkevät polviamme vasten. Tunnen omienkin silmieni kastuvan. Kuuden viikon aikana olen kokenut ja todistanut onnistumisen iloa, kuullut saman tervetulo- ja hyvästelylaulun satoja kertoja niin luokassa kuin paikallisessa R-kioskissakin, lahjonut oppilaita tarroilla ja tanssinut poronsarvet päässä joulumusiikin tahdissa nauravien lasten kanssa. Suurimpana tuliaisena vien silti lämmön, joka ei johdu pelkästään luokkahuoneiden puuttuvasta ilmastoinnista, vaan jokaisesta kohtaamisesta paikallisten oppilaiden kanssa yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta.

Roosan 6 syytä, miksi harjoittelu ulkomailla kannattaa

» Käytännön kokemus oman alan töistä kertyy.

» Ulkomaanharjoittelun kautta pääsee tutustumaan paikallisen kulttuurin lisäksi myös vieraaseen työkulttuuriin.

» Luottamus omiin kykyihin kasvaa, kun selviää vieraassa työympäristössä.

» Kielitaito ja erityisesti työhön liittyvä sanasto kehittyy.

» Työnantajat arvostavat kansainvälistä työkokemusta.

» Mahdollisuus luoda kansainvälisiä verkostoja.

Jos harjoittelu opiskeluaikana ja ulkomailla kiinnostaa, kannattaa tutustua Oulun yliopiston harjoittelusivuihin.

Julkaistu 27.1.201627.1.2016

Roosa Veijola

Myöhemmän vaiheen historian opiskelija, joka lääkitsee kroonista matkakuumettaan viettämällä matkalaukkuelämää Oulun ja Hongkongin välillä. Instagram: @roosiejemina.

Lue lisää:

Mitä tavoitteita opiskelijoilla on vuodelle 2016? (video)

Uusi vuosi, uudet kujeet! Vuosi 2016 tarkoittaa uudistuksia ja muutoksia myös Oulun yliopistossa. Yliopiston opiskelijoille se tarkoittaa tavoitteita ja suunnitelmia opintojen, kandien ja gradujen suhteen. Katso videolta, mitä uutta on odotettavissa tänä vuonna ja mitä uusi vuosi opiskelijoille tarkoittaa!

Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Julkaistu 20.1.2016

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Uusittu Tellus madaltamaan kynnystä yhteistyöhön

Kirjaston siirryttyä Pegasukseen Telluksesta on remontoitu monipuolinen ja nykyaikainen oppimisen, yhteistyön ja yrittäjyyden keskus.

Opiskelu Työelämä

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Minna Koivunen

TellUs Innovation Arena kuulostaa mahtipontiselta ja siltä, että sinne tulijoiden pitäisi olla täynnä hienoja ja hohdokkaita innovaatioita. Mutta ei sentään. Tellusta suunnittelemassa ja toteuttamassa olleet markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja ympäristötekniikan opiskelija Simo Kekäläinen kertovat, että Tellukseen kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan, työstämään omia projektejaan, rentoutumaan ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.

“Tila mahdollistaa matalan kynnyksen tutustua toisiin opiskelijoihin, tutkijoihin ja yrittäjiin ja kannustaa siihen”, Kaisa Pappila sanoo.

“Oman osaamisen esiin tuominen ja yliopistoyhteisön yhteen tuominen. Täällä sinulla on lupa toteuttaa itseäsi ja voit oikeasti ottaa rennosti”, Simo Kekäläinen luonnehtii Telluksen tarkoitusta ja mahdollisuuksia.

Pappila uskoo siihen, että täällä opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja muihin kävijöihin.

“Kun tilan teema tiedossa, että täällä verkostoidutaan ja täällä voi jutella kenelle vain, mitä tukee tänne suunniteltu ohjelma, on matalampi kynnys kuin ruokalassa mennä vieraiden pöytään. Täällä kaikilla on tiedossa, että verkostoitumiseen kannustetaan”, Pappila sanoo.

Henkilökuntaa kahvilan työvuoroissa

Remontoidussa Telluksessa on opiskelu- ja ryhmätyötilojen lisäksi erilaisia mahdollisuuksia tapahtumien järjestämiseen. Ensimmäisenä vuorossa on avoimien ovien päivä tiistaina 19. tammikuuta. Luvassa on muun muassa Innovaatiokeskusten Centre for Environment and Energy ja Centre for Health and Technology, tutkimuspalveluiden ja FabLab-toiminnan sekä Demolan ja Avanto Acceleratorin esittelyjä, e-kandi-info ja CV-klinikka, jossa voi otattaa itsestään ammattimaisen valokuvan CV:tä varten.

Jatkossa Telluksessa on tarkoitus järjestää esimerkiksi gradujen esittelyjä ja yritysideoiden pitchausta. Pappila ja Kekäläinen korostavat, että kuka tahansa voi järjestää tapahtumia Telluksessa.

“Jos olet hyvä neulomaan ja haluat pitää kurssin toisille siitä, miten neuloa lapaset, tervetuloa”, Kekäläinen toteaa.

Kaksikon toiveissa on tuoda yliopiston johtoa ja henkilöstöä lähemmäs opiskelijoita ja madaltaa opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä esimerkiksi tutkijoihin. Sen vuoksi Tellus Cafe Lavazzaan on suunniteltu yliopiston työntekijöille parin tunnin kahvilatyövuoroja muutamana päivänä viikossa. He tarjoilisivat kahvia ja juttelisivat ihmisille.

“Heiltä saisi kysyä mitä vaan ja keskustella”, Pappila selittää.

Telluksen hankejohtaja Johanna Bluemink kertoo, että yliopiston johtoakin tullaan näkemään tulevan vuoden aikana kahvilavuorossa.

Demola kaipaa yliopisto-opiskelijoita

Yritysten ja yrittäjyyteen kannustavien opintojaksojen kuten Demolan ja Avanto Acceleratorin on mahdollista näkyä Telluksessa. Etenkin Demola tarvitsisi lisää tunnettavuutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

“Demola on ollut parasta poikkitieteellisyyttä minulle. Yrittäjyys-sana karkoittaa osan ihmisistä, mutta siellä oli esimerkiksi projekti, miten kulttuurimaantiedettä saataisiin saamelaisalueille ja psykologiassa miten yökastelua saataisiin lapsilla vähennettyä”, Kekäläinen kertoo.

“Monet yliopisto-opiskelijat ehkä ajattelevat, että pitää olla kauppatieteiden opiskelija, jotta voi mennä Demolaan, mutta ei missään nimessä. Hyviä ratkaisuja ei saada aikaan, jos pelkät markkinoinnin opiskelijat yrittävät niitä keksiä”, Pappila jatkaa.

“Juuri tuossa psykologiaprojektissa ei ollut ketään siltä alalta, ja he harmittelivat, että olisi pitänyt olla”, Kekäläinen lisää.

Tellusta aiotaan kehittää sen auettua. Parhaillaan Tellus-tiimi kaipaa opiskelijoiden ja henkilökunnan ajatuksia siitä, mitä kaikkea Telluksessa haluttaisiin kokea ja järjestää.

“Toivomme, että opiskelijat ja henkilökunta ovat kehittämässä tätä jatkuvasti. Tämän ei ole tarkoitus pysyä samanlaisena”, Kekäläinen.

Johanna Bluemink kertoo, että kun keskustassa olevaa Business Kitcheniä suunniteltiin ja se avattiin, kaikki ei ollut tarkasti tiedossa. Ihmiset ovat kuitenkin sinne löytäneet hyvin ja paikka on kehittynyt käyttäjiensä mukaan. Näin uskotaan käyvän Telluksessakin.

Oulun ylioppilaslehti 2016 — Telluksen metsässä on runsaasti tilaa ryhmätyöskentelylle ja itsenäiselle opiskelulle.

Yliopistolle töihin Demolasta

Markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja kauppatieteiden maisteri, ympäristötieteiden diplomi-insinööriksi opiskeleva Simo Kekäläinen aloittivat viime syksynä Demolassa. He pääsivät mukaan Centre for Environment and Energyn arktisen osaamisen esille tuomiseen liittyvään projektiin. Demolan palautetilaisuudessa projektien esittelyitä oli kuuntelemassa Johanna Bluemink, joka kiinnostui Pappilan ja Kekäläisen ideoista.

Heidän projektin ideana on rakentaa Snohroom, joka olisi showroom arktiselle tutkimukselle ja yrittämiselle. Suunnitelmissa oli virtuaalinen tila, verkkosivu, mutta Blueminkin kanssa he alkoivat pohtimaan, josko Snowroom voisikin olla fyysinen tila ja tulisi Tellukseen.

“Meidän Snowroomin visio menee hyvin yksiin Telluksen vision kanssa, koska tämä on myös verkostoitumistila. Snowroomissa meillä on ideana saada ihmiset tekemään yhteistyötä.”

Telluksen hankejohtajana työskentelevä Bluemink kiinnostui kaksikosta ja tarjosi heille paikkaa Tellus-projektista. Siispä Pappila ja Kekäläinen ovat työskennelleet opiskelujen ohella Telluksen parissa marraskuusta tammikuun loppuun.

“Minua viehätti Telluksen ajatus. Minusta olisi mukava nähdä muita yliopistolaisia, mutta he ovat vaikeasti tavoitettavissa. Telluksen tarkoitus on olla matalan kynnyksen paikka ihan kaikille”, Kekäläinen toteaa.

TellUksen eri tilojen esittelyt:

Ryhmätyötila. Ei rajoituksia äänenkäytön suhteen. Ei tarvitse varata, vaan voi vain tulla. Paikkoja 180.

Rauhallinen alue. Tietokonetyötila, jossa yksittäisiä istuma- ja seisomatyöpisteitä. Jos kaipaa enemmän rauhaa. Paikkoja 80.

Rauhoittumisen tila. Ryhmärauhoittumishetkiin ja rentoon oleskeluun. Tänne voi tulla ottamaan vaikka päikkärit. Vaaleat puuseinät ja säkkituolit takaavat rauhallisen ja rennon tunnelman. Paikkoja 16.

Showroom. Näyttelytila on Telluksen sydän, johon on sisäänkäynti vihreiden naulakoiden puolelta. Helppo tulla ja mennä. Tilaa ympäröivät liikuteltavat seinäkkeet, joissa on LCD-näyttö. Muunneltava tila, koska kaikkien kalusteiden alla on pyörät. Fazer Amican kahvila aukeaa tähän tilaan maaliskuussa.

Stage. Konferenssilava ja muunneltava näyttämö avoimille luennoille, väitöstilaisuuksille ja muille tapahtumille. Mikäli tila on vapaa, siellä voi työskennellä ja tavata vapaasti. Paikkoja 70.

Lounge. Stagen yhteydessä oleva, kauniisti sisustettu monikäyttöinen tila. “Koko yliopiston käyntikortti”, Pappila sanoo. Paikkoja 30.

Neuvotteluhuoneet. Noin viisi. Yhteen näistä tulisi office escape -vuorotyöviikot.

Kirjasto Kioski. Apua tiedonhakuun ja muun muassa syksyisin uusille opiskelijoille kirjastokortteja. Lisäksi oma työpiste työntekijälle, joka ohjaa Telluksen toimintaa.

Pääsisäänkäynti keskusaulasta. Lisäksi kaksi aiempaa sisäänkäyntiä edelleen käytössä.

Julkaistu 19.1.201619.1.2016

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Vallan uusjako

Tammikuun ensimmäisenä päivänä astuu voimaan Oulun yliopiston uudistettu organisaatio. Valtaa ja resursseja jaetaan yliopistossa uudella tavalla. Uudistuksen suurin muutos koskee tutkimusta, joka keskitetään nyt kokonaan tiedekuntiin. Tiedekunnat jaetaan samalla yliopiston vararehtoreiden alaisuuteen. Rehtori Jouko Niinimäen mukaan uudistus vähentää tutkimuksen keskinäistä kilpailua ja luo poikkitieteellisyyttä ja yhteishenkeä. Henkilöstössä osa pelkää täysin päinvastaista kehitystä.

Opiskelu

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston organisaatiorakennetta myllerretään tammikuussa urakalla.

Yliopiston tiedekunnat ovat tulevaisuudessa vararehtoreiden alaisuudessa. Dekaanit vastaavat edelleen tiedekuntiensa hallinnosta, mutta vararehtoreista tulee dekaanille johtamista tukeva työpari.

Suuren muutoksen kokee myös yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunta. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki Oulun yliopistossa tehty tutkimus tapahtuu tiedekuntiin muodostetuissa tutkimusryhmissä.
Tutkimusryhmä – tai tutkimusyksikkö – on Oulussa jatkossa tutkimuksen tekemisen ydin, tiedekunnan ainoa yksikkötaso ja oma tulosyksikkönsä.

Samalla yliopiston neljä painoalayksikköä, BioCenter Oulu, Eudaimonia – Ihmistieteiden tutkimuskeskus, Infotech Oulu ja Thule Instituutti, ovat uudessa organisaatioissa vain tutkimustyötä edesauttavia toimijoita, eivät varsinaisen tutkimustyön tekijöitä. Yhdistämistä tapahtuu myös yliopiston infrastruktuurissa, kun Biocenter, koe-eläinkeskus ja MNT-keskus yhdistetään yhteen yksikköön.

Opiskelija tukee, ei enää päätä

Opiskelija pääsee uudistuksessa helpolla, sillä myllerrys ei suoraan näy riviopiskelijan arjessa. Tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajien toimintaan se kuitenkin vaikuttaa, kertoo OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä.

Määtän huolena on, että uudessa organisaatiossa tiedekuntahallituksen tehtävä johdon tukemisessa on epämääräinen. Nyt yliopiston tiedekuntahallituksissa istuu nelisenkymmentä varsinaista ja varalla olevaa opiskelijajäsentä.
”Aiemmin henkilöstö ja opiskelijajäsenet ovat tiedekuntahallituksissa oikeasti päättäneet asioi-sta. Uudistetussa johtosäännössä tiedekuntahallituksen roolina on tukea dekaanin toimintaa. Sanavalinnoilla on merkitystä: aiemmassa johtosäännössä tiedekuntahallitus päätti ja hyväksyi, nyt se vain tukee.”

Uudistetussa johtosäännössä kuitenkin todetaan, että OYY voi halutessaan nimetä opiskelijaedustajan tiedekunnan johtoryhmään.

Tämä on Määtän mukaan tervetullut lisäys: opiskelijan äänen pitäisi Määtän mielestä kuulua aina kaikissa niissä elimissä, joissa tehdään opiskelijaa koskevia päätöksiä.

”Lausunnossamme otimme kantaa myös siihen, että yliopistokollegion rakenteen pitäisi olla tasakolmikantainen: nyt professorit ovat yliedustettuina opiskelijoihin ja henkilökuntaan nähden.”

Rahat vai ryhmähenki?

Uuteen organisaatioon kuuluvasta tiedekuntien jakamisesta tutkimusryhmiin tutkimushenkilöstöllä ja hallinnolla on melko vastakkaiset visiot. Keskeinen huolenaihe on raha ja sen riittäminen.

Organisaatiouudistus on ennen kaikkea rehtori Jouko Niinimäen projekti. Niinimäen mukaan uudistuksella haetaan Oulun yliopistolle selkeämpää organisaatiota, jossa kaikki toiminta tukee yliopiston osaamisen löytämistä ja tunnistamista.

Tämän kaiken tavoitteena on parantaa yliopistossa tehdyn työn laatua, jota taas on pakko vaalia rahoituksen saamiseksi.

”Uudistuksella luodaan rakenne, joka tekee osaamisen näkyväksi, tukee sen kehittymistä ja tukee lisäksi monitieteisyyttä eri osaamisalueiden välillä. Autamme jokaista keskittymään omaan ydinosaamiseen, jotta laatua saadaan ylöspäin.”

Uudessa mallissa rahaa jaetaan tutkimusryhmän tuloksen perusteella. Niinimäki vakuuttaa, ettei opetus kärsi uudesta mallista.

”Tutkimusryhmät resursoidaan niin, että koulutus rahoitetaan päältä pois. Opetus ei joudu kilpailun alle.”

Oulun yliopiston Akateemiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Pirkko Viitala ei ole yhtä optimistinen. Laboratoriopäällikkönä lääketieteen tiedekunnassa toimivan Viitalan suurimpana murheena on se, että rahan väheneminen näkyy vielä opetuksen laadussa.

”Opiskelijana olisin huolestunut siitä, että joissakin tutkimusyksiköissä resurssit ovat niin pienet, ettei kaikkia määräaikaisia opetus- ja tutkimustehtäviä voida jatkaa.”

Rehtori Niinimäen mukaan organisaatiouudistuksen ideana on vähentää yliopiston keskinäistä kilpailua. Uudessa organisaatiossa kaikki saavat keskittyä omaan tekemiseensä omissa ryhmissään, eikä samanlaista sisäistä kilpailua resursseista ole. Hyödyn tästä korjaa lopulta työntekijä.

”Kun yksikön saama raha kytkeytyy tulokseen, työntekijä kokee työn tulosten olevan lähellä itse työtä. Työntekijä voi kokea henkilökohtaista onnistumisen tunnetta, joka taas vaikuttaa hänen edellytyksiinsä työskennellä.”
Niinimäen mukaan tutkimusryhmämalli lisääkin lopulta yliopiston monitieteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tämän toteutumista tullaan tukemaan myös erillisellä rahoituksella.

Pirkko Viitala arvelee vaikutuksen olevan jopa päinvastainen. Tutkimusryhmissä seurataan tällä hetkellä tarkkaan sitä, että tutkimuksen hyöty tulee vain ja ainoastaan omalle ryhmälle.

”On voimistuva huoli ja elinehtokin, että hyöty kohdentuu tarkalleen omaan tutkimusryhmään – tai ainakin omaan tiedekuntaan. Luulen oman tulosyksikön hyötyajattelun vain voimistuvan, minkä kustannuksella suuren kokonaisuuden, yliopiston, yhteishyöty jää jalkoihin.”

Viitalan mukaan raha on jo ohjannut tutkimusryhmien muodostumista: osa tutkijoista on tällä hetkellä hankalassa tilanteessa, sillä he eivät kelpaa tutkimusryhmiin siksi, ettei heidän mukanaolostaan katsota olevan tarpeeksi rahallista hyötyä.

”Osa on jo miettinyt lähtöä yliopistosta, jos uutta tutkimusympäristöä ei löydy.”

Toimiva malli korvataan uudella

Tutkimusryhmien muodostaminen tiedekunnissa on edennyt vaihtelevaan tahtiin. Ensimmäisenä urakka alkoi teknillisessä tiedekunnassa, jossa uudistus on Niinimäen arvion mukaan otettu vastaan myötämielisesti. Näkyvimmin ryhmien kanssa kipuili luonnontieteellinen tiedekunta, jossa avuksi tarvittiin yliopiston ulkopuolelta tullut muutosjohtaja.

Niinimäen mukaan suurin osa tiedekunnista kuuluvasta kritiikistä koskeekin itse rakenteen sijaan juuri rahaa ja sen jakoa.

”Resurssien jako on puhututtanut erityisesti siellä, jossa rahasta on uupelo.”

Pirkko Viitalan mukaan tutkimusryhmien nopea uudelleenmuodostus on nähty hämmentäjäksi myös lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jo olemassa olevat laitokset olisivat Viitalan mukaan voineet toimia samalla lailla uudessakin organisaatiossa.

”Myös talous on mennyt entistä enemmän sekaisin ja ajantasainen budjettiseuranta on ollut mahdotonta, mikä olisi kuitenkin tärkeää tutkimukseen panostamisen kannalta. Ymmärtääkseni muun muassa humanistisessa ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimivien käytäntöjen uudistus on vain hämmentänyt.”

Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi sanoo nykyisen mallin olleen humanisteille toimiva, muttei mahdoton luopua.

”Meillä on tiedekunnassa osaava henkilökunta ja motivoituneet opiskelijat, joten eivätköhän opiskelijat valmistu ja tutkimus mene eteenpäin tässäkin järjestelmässä. Tiedekunnan hyvä yhteishenki auttaa asiassa.”

Notio ei tavoita kaikkia

Opiskelijalle tieto organisaatiouudistuksesta on ollut kiven alla. Henna Määttä kritisoikin organisaatiouudistuksesta tiedottamista. Kun organisaation uudistustyö aloitettiin syksyllä 2014, sitä pyydettiin kommentoimaan intranetissä Notiossa. Määtän mukaan vain pieni osa opiskelijoista ylipäänsä käyttää Notiota, ja uudistusta koskevaan kommenttiketjuun opiskelijat eivät voineet kommentoida mitään.

”Lisäksi ylioppilaskuntaa pyydettiin loppuvuodesta järjestämään opiskelijoille kysely, johon vastaukset olisi haluttu jo tammikuun alussa. Tällä aikataululla ja pohjustuksella se oli aika epärealistinen pyyntö. Jos opiskelijoille halutaan järjestää kysely, se pitäisi tehdä niin, että opiskelijoilla on oikea mahdollisuus kommentoida.”

Jouko Niinimäki myöntää kaikkien tavoittamisen olevan yliopiston kokoisessa organisaatiossa haastavaa. Silti henkilöstöä ja opiskelijoita on osallistettu uudistuksessa parhaansa mukaan. Asiasta on Notion infon lisäksi järjestetty tiedotustilaisuuksia koko henkilökunnalle, ja tiedekuntien dekaaneille on järjestetty oma kuulemistilaisuutensa.

”Kaikkien 3000 työntekijän ottaminen mukaan päätöksentekoon on haasteellista. Siksi meillä on käytössä edustuksellisia elimiä, joissa päästään vaikuttamaan.”

Pirkko Viitalan mukaan henkilöstöä on kyllä tiedotettu uudistuksesta, mutta sen hyödyistä ei olla vakuuttuneita: moni ei tiedä, miten ja miksi muutos tapahtuu ja mitä hyvää se heille tuo.

”Tutkimuksessa ja opetuksessa pitäisi olla voimistuva yhteen hiileen puhaltamisen idea. Nyt se hiili alkaa olla jo kovasti mustunutta: enää ei ole ollut voimia puhaltaa siihen. Uudistus sekoittaa, hämmentää, vie aikaa, työpanosta ja ajatusta sellaisista asioista, joista pitäisi olla selkeä hyöty ydintehtävien hoitoon jatkossa.”

Kritiikistään huolimatta Viitala sanoo toivovansa, että uudistus on myllerryksen arvoinen ja huoli testaamattoman mallin toimimattomuudesta osoittautuu turhaksi.

Vaikka riviopiskelijat eivät uudistukseen päässeet vaikuttamaan, OYY on kertonut oman kantansa lausunnoissa. Tähän tyytyväinen Henna Määttä sanoo itsekin ymmärtävänsä halun organisaation uudistamiseen.

”On hyvä, että johdon päätöksentekoa halutaan ketteröittää, sillä nykyinen hallintorakenne on aika jäyhä. Silti kaikessa pitäisi kuulla kolmikantaa. Muuten voi käydä niin, että vain korkeammissa asemissa olevat tulevat kuulluksi.”

Korjaus 15.12.2015 kello 8.40 : Jutun organisaatiouudistusta koskevasta kuvituksesta korjattu yksi nimivirhe. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani on tietysti Kyösti Oikarinen, ei Kyösti Ollikainen.

Julkaistu 9.12.201515.12.2015

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio