Oulun Ylioppilasteatteri palaa raikkaasti menneisyyteen – ensikertalaiset tarttuivat innolla 60-luvun näytelmään

Leveitä lahkeita, liehuvia vaatteita, valtavia silmälaseja sekä innostunutta villiä energiaa. Menossa on Oulun Ylioppilasteatterin uusien kykyjen harjoitusesitys. Minä olen vieras makkara maailman lihasopassa sukeltaa 60-luvun nuorten maailmaan. Näytelmän absurdit sävyt ja ilotteleva ote kutsuvat mukaan aikamatkalle.

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Tuula Hiltunen työryhmineen käsikirjoitti näytelmän Oulun Ylioppilasteatterin lavalle 1968. Aika ja opiskelijapiirit olivat vahvasti politisoituneita, jopa vallankumouksellisia. Vaikka ajat ovat muuttuneet, ohjaaja Emilia Siponen löysi tekstistä yllättäviäkin yhteyksiä tähän päivään. 

“Lähdin OYT:n arkistoon selaamaan kansioita ja etsimään näytelmää. Vanhat näytelmät vaikuttivat kiinnostavilta ja pian tuli ajatus, että mitä vanhempi, sitä parempi.” 

“Löysin nämä kellastuneet lehdet ja näytelmän nimi oli niin hauska, että se houkutteli avaamaan kansion ja lukemaan tekstin.” 

“Kun luin hauskasti ja vanhalla suomen kielellä kirjoitettua dialogia, heti nappasi ja näin jo mielessäni näytelmän”, Siponen kertoo näytelmän valinnasta. 

Ohjaajan ajatuksena oli myös, että näytelmän pitää olla ytimekäs. Koska lavalla on ensikertalaisia ja uusia tekijöitä, näytelmä ei voi olla kovin pitkä.

Ajattomia teemoja 

Siponen kertoo, että hän ei halunnut lähteä modernisoimaan 60-luvun näytelmää. Teksti on sanasta sanaan sama kuin kantaesityksessä. Puvustus ja lavastus ovat myös kuin suoraan 60-luvulta. 

Kuvassa vasemmalta Jenni Kleemola ja Ruska Haavisto. Kuva Siri Kerola.

“Halusin sukeltaa siihen aikaan ja mietin niitä henkilöitä, jotka tekivät näytelmän aikanaan. Eletään sitä aikaa ja tuodaan lavalle ehkä vähän romantisoitu kuva 60- luvusta.” 

Siponen ja pääosaa näyttelevä Siri Kerola kertovat, että tilanne on nyt yllättävänkin samankaltainen kuin 1960-luvulla.  

“Televisiot olivat juuri saapuneet koteihin ja Vietnamin sota tuli ihan uudella tavalla silmille. Nythän sotaa tulee koko ajan joka tuutista.” 

Yksi näytelmän teemoista on konfliktit sukupolvien välillä. Siponen kertoo, että sekään asia ei ole muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.

“60-luvulla katsottiin tyrmistyneenä nuorten liian lyhyitä mekkoja. Nykyisin vanhemmat  ihmiset paheksuvat samaan tapaan, kun nuorilla on talvipakkasella napa ja nilkat  paljaana”, Siponen pohtii. 

Yhdessä rakentaen 

Nuorista näyttelijöistä välittyy innostus ja ilo teatterin tekemiseen. Näytelmää on harjoiteltu syksystä lähtien hyvässä hengessä. Siri Kerola kertoo, että näyttelijöillä oli  suhteellisen vapaat kädet hahmojen luomisessa. 

“Lähdimme kehittämään hahmoja siltä pohjalta, mitä niistä tulee itsellä ensimmäiseksi mieleen. Emilia ohjasi suunnan ja ideoimme yhdessä.” 

“Meillä oli ihan sellaisia harjoituksia, että keskustelimme ja rakensimme roolia. Mietimme, mitä hahmon menneisyydessä on tapahtunut, mistä se on tullut ja mistä se  tykkää”, Siponen lisää. 

Siponen kehuu, että heillä on todella hyvä porukka kasassa. Kaikki näyttelijät ovat ensikertalaisia Oulun Ylioppilasteatterissa. 

“Jotkut ovat näytelleet edellisen kerran alakoulussa, ja toisilla on harrastajateatterista enemmän kokemusta.” 

Uusien näyttelijöiden esitykset kannustavat mukaan ylioppilasteatterin toimintaan.  Kerola on yksi niistä, jotka ovat harrastaneet teatteria pidempään.  

“Jos tulee mielenkiintoisia prokkiksia eteen, lähden mielelläni toistekin mukaan”, Kerola sanoo. 

Näytelmän pääosaa esittävä Siri Kerola (vas.) kertoo, että ohjaaja Emilia Siposen kanssa hän pääsi yhdessä rakentamaan rooliaan. Kuva Mari Kivioja.

Minä olen vieras makkara maailman lihasopassa 

Ensi-ilta ti 14.1.2025 klo 18 Kulttuuritalo Valveen Valvenäyttämöllä, 2.krs. 

Muut esitykset: pe 17.1. klo 18 / la 18.1. klo 18 / ti 21.1. klo 18 / ke 22.1. klo 18 / pe 24.1.  klo 18 / la 25.1. klo 18 / su 26.1. klo 17. Kaikki esitykset Valvenäyttämöllä. 

Kesto: n. 45 min 

Ikäsuositus: 12+ (voimakasta kielenkäyttöä, teatteriaseita)

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijoita vuodelle 2025 – hae 26.1. mennessä

Oulun ylioppilaslehti etsii kahta toimitusharjoittelijaa palkallisiin harjoitteluihin vuodelle 2025. Haku on avoinna sunnuntaihin 26.1. asti.

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2025 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon, lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen sekä kehitystyöhön. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2025 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua toimitustyön kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 12 viikkoa. Ensimmäinen harjoittelu ajoittuu kevälukukaudelle ja toinen syksylle. Kevään harjoittelun toivottu aloitusajankohta on viikolla 9. Syyslukukauden harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa viikolla 36 tai 37, sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 25 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1331,33 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). Ilmoitathan hakemuksessasi, kummasta harjoitteluajankohdasta olet ensisijaisesti kiinnostunut.

Hakuaika alkaa maanantaina 13.1.2025 ja päättyy sunnuntaina 26.1.2025 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, (). Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan vs. pääsihteeri Liisa Komminaholta p. 0405231822 (). 

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi.

Tiedeviestintä pakotetaan pöytälaatikkoon

Kolumnistimme Kalle Parviainen pohtii tiedeviestinnän maisteriohjelman ei-lakkauttamista.

Oulun yliopiston väistyvä rehtori Jouko Niinimäki arvioi Kalevassa (8.12.) yliopiston vetovoimaa. Mikä olisikaan parempi vetovoimatekijä kuin valtakunnallisesti ainutlaatuiset ja laadukkaat opinto-ohjelmat?

Humanistisen tiedekunnan dekaanit ilmoittivat opiskelijoille ja osalle henkilökuntaa joulukuun alussa, että tiedeviestinnän maisteriohjelmaan ei oteta uusia opiskelijoita kevään 2025 yhteishaussa. Virallisesti ei puhuta ohjelman lakkauttamisesta. Nykyisten opiskelijoiden valmistuttua tutkinto-ohjelma siirretään pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja, sillä nykyisellään sen ei nähdä palvelevan tiedekunnan strategiaa.

Taloustutkimuksen tekemän korkeakoulujen bränditutkimuksen perusteella tärkeimmät tekijät koulutusalaa valittaessa ovat alan kiinnostavuus ja tasokas opetus. Palautteen perusteella tiedeviestinnän opiskelijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä koulutukseen. Myös työnantajat ovat pitäneet tutkintoa suuressa arvossa: yksistään tiedeviestinnän maisteriohjelman eli TIEMA:n mainitseminen on saattanut avata ovia moniin mahdollisuuksiin. Ohjelmalla on myös harvinaisen tiivis alumniverkosto.

Tiedeviestinnän koulutus on 2020-luvulla tärkeämpää kuin ohjelman perustamisen aikana vuonna 2007. Nykyisenä mis- ja disinformaation aikakautena tutkittuun ja tieteelliseen tietoon perustuvalle päätöksenteolle on huutava tarve yhteiskunnassa. Ohjelmasta valmistuneilla maistereilla on kyky popularisoida tiedettä ja tehdä vaikuttavaa monikanavaista viestintää eri yleisöille.

Pohjimmiltaan ohjelman sisäänoton lakkauttamisen taustalla on tietenkin raha. Vaikka tiedeviestinnän maisteriohjelmasta valmistuu varsin hyvällä tahdilla opiskelijoita, ei se riitä kattamaan opetuksen kuluja. Tiedekunta voi syyttää yliopiston sisäistä rahanjakomallia, yliopisto taas opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) valtakunnallista himmeliä. Myös viime vuosien leikkaukset koulutukseen, erityisesti aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, todennäköisesti vaikuttavat pelkkien maisteriohjelmien hakijamääriin.

Ironista on myös, että yliopisto ei selkeästi tiedä, miten markkinoida juuri tiedeviestinnän ohjelmaa. Esimerkiksi marraskuisilla hakijan päivillä maisteriohjelma ei näkynyt lainkaan. Toisaalta, talon sisällä ei välttämättä haluta kilpailla omista opiskelijoista. Moni ei varmaan tiennyt, että Oulussa voi ylipäätään opiskella tiedeviestintää – vieläpä ainoana yliopistona Suomessa.

Oulun yliopiston hallintotapaa on kritisoitu julkisuudessa viime aikoina. On ollut epäonnistuneita ravintolakilpailutuksia ja hallituksen jäsenten eroamisia. Muutamassa päivässä tehty päätös tiedeviestinnän ohjelman suhteen asettuu tähän jatkumoon. Tiedeviestinnän kehittämiseen myönnettiin rahaa ensi vuodelle, tekeillä oli alumnihaastattelu, ja opintosuunnitelmaa ja yhteishaun markkinointitekstejä oli päivitetty. Ohjelma sisälsi juuri sitä poikki- ja monitieteellistä pöhinää, jota erilaisissa puheissa ja suunnitelmissa usein viljellään. Lisäksi se tarjosi polun monille Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille ylempään korkeakoulututkintoon. Tälläkään kertaa käytännön teot eivät siis vastaa juhlapuheita.

Klassinen sanonta hallinnon opiskelijaedustajien parissa kuuluu, että asioihin ei voi vaikuttaa vielä valmisteluvaiheessa, ja päätösten jälkeen onkin sitten liian myöhäistä. Usein todetaan myös, että iso laiva kääntyy hitaasti. Tällä kertaa Oulun yliopiston laiva kääntyi kuitenkin harmillisen nopeasti.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan jäsenmaksu nousee

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on päättänyt tehdä korotuksen jäsenmaksun suuruuteen. Päätös nuijittiin vuoden viimeisessä kokouksessa 4. joulukuuta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu nousee lukuvuodelle 2025-2026. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto päätti, että jäsenmaksua korotetaan 1,5 eurolla sekä syyslukukaudelle 2025 että kevätlukukaudelle 2026.

Jäsenmaksun suuruus perustutkinto-opiskelijoille on vuoden 2025 syyslukukaudella 30 euroa per jäsen ja vuoden 2026 kevätlukukaudella 30 euroa per jäsen. Jatko-opiskelijoille jäsenmaksun suuruus on syyslukukaudella 20 euroa per jäsen ja kevätlukukaudella myös 20 euroa per jäsen.

OYY:n hallitus esitteli jäsenmaksukorotuksen talousarviosta käydyn lähetekeskustelun yhteydessä edustajiston marraskuun kokouksessa. Myös ylioppilaskunnan talousvaliokunta on käsitellyt talousarvioita. Lähetekeskustelusta ei saapunut muutosesityksiä hallitukselle.

Edustajiston päätös jäsenmaksun korottamisesta ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Oulun kaupungintalolla keskiviikkoiltana 4. joulukuuta käydyssä kokouksessa Kokoomus-Vaaliliiton edustajat tekivät vastaesityksen, että jäsenmaksua ei korotettaisi.

Edustajisto äänesti asiasta ja hallituksen pohjaesitys korottamisen puolesta sai selvän enemmistökannatuksen.

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää:

Luna Pösöstä edustajiston puheenjohtaja, OYY sai uuden hallituksen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on vuoden viimeisessä kokouksessaan 4. joulukuuta tehnyt henkilövalintoja edustajiston puheenjohtajistoon, OYY:n hallitukseen ja talousvaliokuntaan sekä valinnut ylioppilaskunnan inspehtorin.

Luna Pösö, 23, on valittu Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajiston puheenjohtajaksi vuodelle 2025. Arkkitehtuuria opiskeleva Pösö on kuluvan vuoden aikana toiminut varsinaisena edaattorina sekä ollut mukana järjestötoiminnassa eri tehtävissä. Vuoden 2025 varapuheenjohtajaksi edustajisto valitsi Veera Huotarin.

Oulun kaupungintalolla järjestetyssä kokouksessa selvisi myös ensi vuoden OYY:n hallituksen kokoonpano. Hallitukseen valittiin Karoliina Kokko-Tollola, Carolina Kempas, Tiina-Kaisa Nikkinen, Miikka Lukkaroinen, Jonne Haapala, Janne Väisänen ja Aprotim Paul.

Edustajisto valitsi aiemmassa kokouksessa OYY:n ensi vuoden puheenjohtajaksi Vilma Sippolan. Oulun ylioppilaslehti uutisoi valinnasta aiemmin.

Vuoden viimeisessä edustajiston kokouksessa tehtiin lisäksi muita henkilövalintoja. Ylioppilaskunnan inspehtoriksi kaudelle 2025-2026 valittiin OYY:n hallituksen esityksen mukaisesti professori Helka-Liisa Hentilä. Hentilä on toiminut inspehtorina myös kaudella 2021-2022 sekä 2023-2024.

Edustajisto valitsi Lauri Ala-Mursulan talousvaliokunnan puheenjohtajaksi. Koska Ala-Mursula nousi puheenjohtajaksi rivijäsenen paikalta, valittiin valiokuntaan neljä jäsentä aiemmin aiotun kolmen sijaan. Talousvaliokuntaan valittiin Kamaldeep Kaur Randhawa, Helmi Laukkanen (1 vuoden kausi), Juho Jokinen sekä Roope Korkala.

Rektumista kuulupi taas – Hevimpi reissu vei tekijänsä kansainvälisille vesille

Bändi nimeltä Impaled Rektum seikkailee jälleen valkokankailla. Pohjoisen pikkukylän metallibändin meille ja maailmalle esitelleestä Hevi reissusta tuli kulttileffa ennen kuin suuremmat yleisöt löysivät sen koronavuosina. Nyt bändin tarina jatkuu.

Kuinka moni suomalainen elokuva on saanut oman hampurilaisannoksen ravintolaan Japanissa? Yhdellä sellainen ainakin on: Hevi reissulla.

”Heavy Trip burger with bloody reindeer sauce”, Jukka Vidgren lukee ja näyttää kuvan, jonka hän ja Juuso Laatio ovat saaneet ravintolan menusta.

Iisalmelainen Vidgren ja oululainen Laatio ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Hevi reissun sekä sen jatko-osan, Hevimmän reissun. Jos ensimmäiseen osaan herättiin kotimaassa viiveellä, syttyi kiinnostus sitä kohtaan ulkomailla aiemmin. Jatko-osaehdotuskin tuli tuottajilta Saksasta noin vuosi ensimmäisen elokuvan jälkeen.

”Se laittoi sellaiset raamit, että tämä ei luultavasti tapahdu niin paljon Suomessa kuin ensimmäinen elokuva”, Laatio kertoo.

Hevi reissun tapahtumat sijoittuvat pääosin Taivalkoskelle, mistä Impaled Rektum lähtee kohti keikkalavoja Norjaan. Jatko-osassa nähdään näitäkin maisemia, mutta valtaosa elokuvasta tapahtuu kauempana kotoa, Liettuassa ja Saksassa, missä kuvauksia on tehty myös Wacken Open Air -metallifestivaaleilla.

”Osa rahoituksesta tuli Saksasta ja siellä oli kiinnostusta. Sitä kautta saatiin aika luontevasti Wacken siihen. Jos ei mennä Norjaan, niin sitten mennään Wackeniin”, Vidgren jatkaa.

Jukka Vidgren (vas.) ja Juuso Laatio. Kuva: Nikita Sevcov

Tähdet kohdallaan

Puhuttu kieli on vaihtunut suomesta pääosin englanniksi, mikä myös tuo elokuvalle kansainvälisempää tuntua. Laatio kuitenkin toteaa, että englanti tuli mukaan orgaanisesti; elokuvassa on mukana vähän suomalaisia ja muiden hahmojen kanssa on pakko puhua jotakin.

”Siihen ei lähdetty missään vaiheessa, että bändin pojat olisivat puhuneet keskenään englantia”, Vidgren sanoo.

Bändin jäsenten näyttelijät saivat puhua englantia muille, mutta keskenään oli puhuttava jälleen pohjoisen murteilla. Impaled Rektumin laulajan Turon roolissa nähtävä helsinkiläinen Johannes Holopainen on tehnyt Hevi reissun ja Hevimmän reissun välissä muitakin murrerooleja, joten puhetapaan piti tehdä päivitysprosessi.


”Taivalkosken murteessa on tiettyjä ominaispiirteitä, joista halusin pitää kiinni. Sitä käytiin yhdessä läpi siinä vaiheessa, kun luettiin käsikirjoitusta. Mutta kyllä se murre sieltä tuli, täytyi vain sen verran käydä tarkistusta läpi, että voi vain antaa palaa”, hän kertoo.

”On makeeta päästä näyttelemään useammalla eri kielellä”, Holopainen sanoo elokuvan pääkieleen liittyen.

Oma kansainvälinen mausteensa on jatko-osassa nähtävä japanilainen metallia ja J-poppia musiikissaan yhdistelevä Babymetal. Bändi kirjoitettiin elokuvaan jo alkuvaiheessa ilman mitään takeita siitä, että heidät todella saataisiin mukaan – kyse kun ei ole mistään pienestä bändistä. Ohjaaja-käsikirjoittajat antavat kiitosta linjatuottajilleen Pauliina Piipposelle ja Pauliina Mausille.

”Voin kuvitella, ettei ole kauhean helppo saada tuon mittaluokan bändiä kiinni”, Laatio sanoo.

”Olihan se ihan valtava tuotannollinen ponnistus, koska Babymetalilla oli kolme päivää, että he eivät olleet jollain maailmankiertueella. Tulivat sitten viettämään sen ajan meidän kuvauksiin”, Vidgren paljastaa.

”Kyllä siinä oli tähdet kohdallaan, että tämä onnistui”, hän lisää.

Johannes Holopainen Hevimmässä reissussa. Kuva: Nikita Sevcov

Kompromisseja ja heittäytymistä

Elokuvien tekeminen ei ole mitään lastenleikkiä. Käsikirjoitusprosessi ottaa aikansa, ja Hevimmästä reissustakin on ollut monta versiota ennen kuin lopullinen käsikirjoitus valmistui. Kuvauksissa tilanteet voivat muuttua esimerkiksi haastavien kuvausolosuhteiden vuoksi ja omat kiemuransa on rahoitus- ja aikataulukuvioissa.

Kyky joustaa ja tehdä kompromisseja on tarpeen, mutta elokuvassa Xytrax (Max Ovaska) toteaa, että ”Kompromissit on amatööreille.” Miten paljon tekijät itse joutuivat tekemään kompromisseja?

”Vitusti”, Laatio sanoo ja nauraa.

”Sitähän se on.”

Vidgren myötäilee ja toteaa, että osa kompromisseista voi johtua budjetillisista syistä, osa on rytmityksellisiä juttuja.

”Näyttelijäkin voi sairastua ja sitten meillä on vähemmän aikaa tehdä joku kohtaus ja on pakko tehdä erilaisia kompromisseja sen asian suhteen”, hän lisää.

Jokainen näyttelijä harjoittelee ja valmistautuu rooleihinsa omalla tavallaan sen mukaan, mitä rooli ja projekti vaatii. Heittäytymistäkin tarvitaan.

”Tässä oli sellaista, että hotellihuoneessa käytinköhän haarukkaa tai jotain mikrofonina ja peilin edessä vedin kaikkia laulujuttuja ja heittäydyin siihen leikkiin”, Holopainen muistelee.

Max Ovaska Hevimmässä reissussa. Kuva: Nikita Sevcov

Hevi, Hevimpi, Hevein?

Musiikki on tietysti isossa osassa Hevimpää reissua. Holopainen pääsee elokuvassa laulamaan niin puhtailla vokalisoinneilla kuin a cappellana metallimusiikille ominaisella örinätyylillä, johon hänellä oli valmentaja apunaan.

Elokuvan örinälauluissa kuullaan myös oululaisen Mors Subitan entistä laulajaa Eemeli Boddea, joka tänä syksynä siirtyi puolalaisen Decapitatedin keulille. Elokuvan musiikkeja on ollut tekemässä Mors Subitan Mika Lammassaari, joka on ohjaaja-käsikirjoittajien tapaan Oulun ammattikorkeakoulun kasvatti.

”Tämä on ihan meidän kouluporukalla tehty”, Laatio heittää ja he Vidgrenin kanssa lähettävät terveisiä opettajille Oamkin suuntaan.

Oulu on tullut hyvin tutuksi myös Holopaiselle, joka on muiden rooliensa myötä viettänyt kaupungissa paljon aikaa. Hän sanoo, että Oulusta on tullut hänelle läheinen.

”Olen viettäny Oulussa varmaan Helsingin jälkeen eniten aikaa suomalaisista kaupungeista. Aina, kun Ouluun tulee, niin on semmoinen ‘Okei jes, taas täällä’”, näyttelijä fiilistelee. 

Hevi reissun lopussa Holopaisen Turo toteaa, että Rektumista kuuluupi vielä. Hevimpi reissu osoitti, että se ei ollut mitään sanahelinää, mutta entäs Hevein reissu – kuuluuko Rektumista enää?

Holopainen sanoo, että kolmannen osan tekeminen on hänen suuri toive ja mieli alkaa nopeasti kehittää kaikenlaisia käsikirjoitusideoita.

”Mutta Jukka ja Juuso ovat tämän homman vanhemmat, niin se on heidän pallo.”

Vidgrenin mukaan he ovat parhaansa mukaan vältelleet antamasta mitään definitiivistä vastausta, eikä sellaista tule nytkään.

”Katellaan, katellaan”, kaksikko päättää.

HEVIMPI REISSU (HEAVIER TRIP)
  • Genre komedia
  • Ensi-ilta 11. lokakuuta 2024
  • Kesto 96 minuuttia
  • Ikäraja 12
  • Ohjaus ja käsikirjoitus Jukka Vidgren, Juuso Laatio
  • Pääosissa Johannes Holopainen, Samuli Jaskio, Chike Ohanwe, Max Ovaska, Anatole Taubman, Helén Vikstvedt

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää: