”Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille” – Amerikassa asti ihmisluita tutkinut yliopistonlehtori Heli Maijanen on vuoden 2025 Jäätävän hyvä opettaja

Heli Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän kannustaakin opettajia tuomaan inhimilliset puolensa esiin myös työympäristössä.

Kun arkeologian yliopistonlehtori Heli Maijanen sai tammikuussa tietää voittaneensa Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon, hän luuli joutuneensa huijausyrityksen kohteeksi.

– Minulta meni hetki ymmärtää, ettei saamassani sähköpostiviestissä kalasteltu esimerkiksi pankkitunnuksiani, vaan olin oikeasti voittanut kyseisen palkinnon, Maijanen naurahtaa.

Jäätävän hyvä opettaja -titteli on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) vuosittain antama tunnustus, joka myönnetään opiskelijoiden ehdotusten perusteella innostavalle ja pedagogisesti ammattitaitoiselle opettajalle.

– Tuntuu mukavalta, että aloite palkitsemiseeni tuli nimenomaan opiskelijoilta. Se tukee sitä, että olen opettajana oikeilla jäljillä. Vitsini luennoilla eivät ole niin sanotusti menneet ihan hukkaan, Maijanen lisää pilke silmäkulmassa.

Maijanen on opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2018. Hänen erikoisalaansa ovat bioarkeologia ja forensinen antropologia, eli ihmisen fyysisten jäänteiden tutkiminen menneissä populaatioissa ja nykyajan konflikti- ja/tai rikoskonteksteissa. 

– Varmaan jokaisen opettajan mielestä oma ala on kaikista kiinnostavin, mutta väitän silti, että opettamani asiat innostavat aidosti opiskelijoita. Jopa niin paljon, että se on voinut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ehdotettiin palkinnon saajaksi, Maijanen arvioi.

Työnsä ohella Heli Maijanen nauttii metallimusiikista, konserteista sekä ajanvietosta kavereiden ja kissojensa kanssa.

Luukokoelman perässä Amerikkaan

Maijanen ei alunperin ajatellut, että hänestä tulisi opettaja. Kiimingissä syntynyt Maijanen opiskeli Oulun yliopistossa arkeologiaa, kun hänen silloinen professorinsa sai hänet innostumaan luista. 

– Periaatteessa kaikilla ihmisillä on samanlaiset luut ja niitä löytyy kaikilta lähtökohtaisesti saman verran, mutta toisaalta taas jokaisen luusto on ainutlaatuinen. Minua kiinnostaa nähdä, miten eletty elämä näkyy luissa, Maijanen kertoo.

Maisteritutkintonsa jälkeen Maijanen aloitti väitöskirjansa Oulussa. Sitä varten hän kuitenkin tarvitsi tutkimusmateriaaliksi luukokoelmaa, mikä etsintöjen jälkeen löytyi Yhdysvaltojen Knoxvillesta. 

Vierailu Forensic Anthropology Centerin tutkimuskeskuksessa johti lopulta siihen, että Maijanen jäi Amerikkaan kaiken kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi. 

Aluksi Maijanen oli Knoxvillessa vaihdossa puolitoista vuotta ja aloitti sitten toisen tohtorintutkinnon University of Tennesseessä. Samalla hän työsti väitöskirjaansa Ouluun. Kävi hän myös Havaijilla Yhdysvaltojen puolustusvoimien tunnistuslaboratoriossa, jossa hän auttoi tunnistamaan Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita.

– Olen elämäni aikana opiskellut niin paljon, että olen saanut nähdä, millainen on hyvä opettaja. Niitä oppeja olen sitten soveltanut myös omassa työssäni, Maijanen kertoo.

“Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään”

Kun Maijanen palasi Amerikasta takaisin Ouluun, yliopistolta oli juuri avautunut lehtorin paikka. Viimeisenä vuotenaan Knoxvillessa hän oli opettanut antropologian opiskelijoille yhden kurssin, mutta muuten opettajan työ oli Maijaselle vierasta. Silti hän päätti hakea tehtävään ja on sillä tiellä edelleen.

– Työni on todella monipuolista. Pidän luentoja ja vedän kursseja, osalle opiskelijoista toimin ohjaajana ja joskus saatan myös analysoida tutkijan roolissa luita, joita on löytynyt arkeologisista kaivauksista. Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään, Maijanen nauraa.

Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän muistuttaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, eikä inhimillisiä tunteita tarvitse ainakaan liiaksi peitellä.

– Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille. Jos minua joskus esimerkiksi jännittää jonkin luennon pitäminen niin kerron siitä opiskelijoille. Koen, että rehellisyydellä tuon itseäni lähemmäs opiskelijaa ja luon rennomman ilmapiirin.

Maijasen mielestä opettajan työssä parasta, mutta samalla haastavinta on jatkuva vaatimus pysyä ajan tasalla asioista.

– Tässä työssä täytyy koko ajan oppia uutta, ja ympäriltä löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Samalla kun uuden oppiminen on varsin innostavaa, on se tietysti myös hieman raskasta, kun koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu, Maijanen kertoo.

Opiskelu kannattaa aina

Maijanen ajattelee, että opettajat tekevät töitä pitkälti omalla persoonallaan. Siksi hän kokee olevansa opettajana samanlainen ihminen kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi hänen opettamansa asiat ovat hänelle niin lähellä sydäntä, että toisinaan työ- ja vapaa-aika jopa hieman sekoittuvat keskenään.

– Joskus töissä pyörivät aiheet ovat niin kiinnostavia, että palaan niihin vielä kotonakin. Toisinaan hommia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, että päivät venyvät. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut tekemään selkeämpää linjanvetoa töiden ja vapaa-ajan välille.

Vaikka tutkinnot ovat nyt todennäköisesti Maijasen osalta suoritettu, hän ei kuitenkaan aio lopettaa opiskelemista vielä pitkään aikaan. Töissä uuden oppiminen on välttämätöntä, mutta Maijanen tekee sitä mielellään myös omalla ajallaan. Esimerkiksi viime vuonna hän suoritti psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa. 

– Mielestäni opiskelu kannattaa aina. En ole tarkemmin pohtinut, mistä innostukseni sitä kohtaan kumpuaa, mutta kaipa se on jotain synnynnäistä uteliaisuutta, Maijanen arvelee.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijoita vuodelle 2026 – hae 8.2. mennessä!

Etsimme kahta oululaisesta opiskelijaelämästä kiinnostunutta toimitusharjoittelijaa vuodelle 2026. Haku on auki 26.1.-8.2.2026. 

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2026 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijana pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon, lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen sekä kehitystyöhön. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2026 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijat pääsevät osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua toimitustyön kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme harjoittelijalta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet innokas, oma-aloitteinen ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 12 viikkoa. Työaika on keskimäärin 25 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Ensimmäinen harjoittelu ajoittuu kevälukukaudelle ja toinen syksylle. Kevään harjoittelun toivottu aloitusajankohta on viikolla 11. Syyslukukauden harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa viikolla 37 tai 38, sopimuksen mukaan. Harjoitteluajan palkka on 1365,35 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1-3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). Ilmoitathan hakemuksessasi, kummasta harjoitteluajankohdasta olet ensisijaisesti kiinnostunut.

Hakuaika alkaa maanantaina 26.1.2026 ja päättyy sunnuntaina 8.2. klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, (). Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Eetu Leinoselta p. 0405231822 (). 

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus voidaan liittää julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

”Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa Oulusta löytyy” – Oulun yliopisto käynnisti kulttuuripääkaupunkivuoden, luvassa yli sata tapahtumaa

Oulun yliopisto juhli tällä viikolla kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia Kontinkankaan ja Linnanmaan kampuksilla. Yliopiston monipuolinen kulttuuriohjelma innostaa myös opiskelijoita.

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Turunen

Linnanmaan kampuksella juhlittiin torstaina Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia. Aamusta iltaan kestäneen avajaistapahtuman aikana kävijät saivat maistiaisia Oulun yliopiston tämänvuotisesta kulttuuriohjelmasta.

“Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli näkyy vahvasti myös yliopistolla. Olemme saaneet positiivista palautetta siitä, miten monipuolisesti yliopisto järjestää kulttuuripääkaupunkivuodelle ohjelmaa”, Creative Campus -projektin päällikkö Tekla Heinonen Oulun yliopistosta kertoo.

Ohjelmaa todella riittää, sillä yliopiston tapahtumakalenterista löytyy tälle vuodelle noin 120 erilaista kulttuuritapahtumaa. Ohjelmatarjonnasta löytyy niin lyhyitä kulttuuriluentoja kuin viikon mittainen elokuvafestivaalikin. Lähikuukausina luvassa on lisäksi taidenäyttelyitä, elävää musiikkia, teatteriesityksiä sekä paljon muuta.

“Olen ollut Oulussa vasta pari viikkoa, mutta on tosi mukava kuulla, että kulttuuritarjontaa on näin paljon. Esimerkiksi avoimet konsertit ovat hyvä väylä tutustua suomalaiseen musiikkiin”, kertoo ranskalainen vaihto-opiskelija Marie Marquillier, joka tuli avajaistapahtumaan ystäviensä kanssa.

“Kotonani Viennassa kulttuuritapahtumia on paljon. Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa myös Oulusta löytyy. Minustakin se on mahtava juttu”, viideksi kuukaudeksi Suomeen opiskelemaan saapunut Lisi Pratl komppaa.

Yliopistoyhteisön omat tekijät valokeilassa

Yliopiston kulttuuriohjelman kärkenä on koko vuoden kestävä Campus as a Stage -tapahtumakokonaisuus, joka muodostaa noin 70 prosenttia yliopiston kulttuuriohjelmasta.

“Campus as a Stagen tavoitteena on nostaa esiin yhteisömme omia kulttuurin, taiteen ja tieteen osaajia. Tekijöitä on löytynyt sekä opiskelijoista että henkilöstön puolelta. Tapahtumat ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimia, eli toivotamme kampukselle tervetulleeksi kaikki kulttuurista kiinnostuneet kaupunkilaiset”, Heinonen iloitsee.

Heinosen mukaan kulttuuripääkaupungin titteli on yliopistolle hieno mahdollisuus edistää Oulun vetovoimaa ja identiteettiä kansainvälisen tiede- ja taideyhteisön kotipaikkana. Lisäksi Campus as a Stagen myötä yliopiston laaja-alainen kulttuuriosaaminen pääsee oikeuksiinsa.

Yli sadan kulttuuritapahtuman ideointi ja toteutus on ollut jopa vuosia jatkuneen suunnittelun tulos. Oulun yliopisto on saanut kulttuuriohjelmaa varten rahoitusta Oulu 2026 -hankkeelta, ja Heinosen mukaan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Hän aloitti pestissä viime vuoden alussa.

“En ole koskaan aiemmin koordinoinut näin isoa tapahtumatuotantoa, ja onhan tässä kieltämättä ollut melkoisesti tekemistä. On kuitenkin todella innostavaa ja ilo olla mukana”, Heinonen kiteyttää.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta

Ilmastonmuutoksen edessä ei ole sijaa välinpitämättömyydelle tai lamaantumiselle. Kymmenen nuorta eurooppalaista matkusti Madagaskarille verkostoituakseen kansainvälisesti globaalien kysymysten äärellä ja ryhtyäkseen toimeen paremman tulevaisuuden puolesta.

Viime heinäkuussa kymmenen eurooppalaista nuorta, me kirjoittajat heidän joukossaan, saivat mahdollisuuden matkustaa Madagaskarille ainutlaatuiselle matkalle luomaan kansainvälisiä yhteyksiä globaalien kysymysten äärellä. Osallistuimme Ecoality-leirille, mikä tarkoitti kymmenen päivän vierailua Madagaskarille oppiaksemme paikallisilta toimijoilta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä sekä kaikesta työstä, jota näiden monimutkaisten ja tiiviisti toisiinsa kytkeytyvien ongelmien ratkaisemiseksi tehdään.

Ecoality on EU:n rahoittama hanke, ja kuten nimestä voi päätellä, se keskittyy ilmastonmuutoksen ja sukupuolten (epä)tasa-arvon väliseen yhteyteen. Tämä leiri oli yksi monista Ecoalityn järjestämistä aktiviteeteista, joista suurin osa tapahtuu paikallisesti eri puolilla Eurooppaa. Koska globaali vastuu ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat hankkeen ytimessä, osa leireistä on järjestetty globaalin etelän maissa, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein vakavimpia.

Kuva Heaven Primo.

22. heinäkuuta lensimme pääkaupunkiin Antananarivoon ja vietimme seuraavan päivän bussissa matkaten määränpäähämme, Toamasinan kaupunkiin. Tuntui hieman ristiriitaiselta matkustaa maailman toiselle puolelle oppimaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa paikalliseen elämään, mutta meille tämä oli ainutkertainen tilaisuus kohdata inspiroivia ihmisiä toisella puolella maapalloa. Tarkoituksemme oli oppia ja palattuamme toimia paikallisesti. Jokainen leirin osallistuja suunnitteli omat toimintonsa, joiden tavoitteena oli aktivoida paikallisyhteisöä, sekä levittää tietoa.

Toamasinassa meidät vastaanotti ihmisoikeuskasvatukseen keskittynyt järjestö nimeltä Yes TafiTa. YesTafiTan vapaaehtoiset näyttivät meille paikkoja vierailumme ajan ja kertoivat työstään alueella. Tapasimme monia muita järjestöjä, yhdistyksiä ja paikallisia toimijoita, ja keskustelimme heidän kanssaan ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Nämä keskustelut olisivat voineet jatkua loputtomiin, sillä juttua aiheiden parissa riitti, ja seuraavaksi nostamme esille erityisen mieleenpainuvia hetkiä.

On huomionarvoista, ettei kukaan tapaamistamme ihmisistä kiistänyt ilmastonmuutosta tai vähätellyt sen vakavuutta. Heidän ei tarvinnut epäillä ilmastokriisin todellisuutta, sillä se on ollut heidän elämänkokemuksensa jo vuosia. Kuulimme hälyttäviä tarinoita ruokaturvan heikkenemisestä ja puhtaan veden niukkuudesta. Tämä koskettaa erityisesti naisia, sillä monissa maaseutuyhteisöissä vedenhaku ja ruoanlaitto ovat naisten päivittäisiä tehtäviä. Järjestöltä nimeltä Women Break the Silence, joka tuo esiin naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien ääniä, kuulimme esimerkiksi, kuinka pidemmät matkat juomakelpoisen veden hakemiseksi lisäävät seksuaalisen väkivallan riskiä turvattomien reittien vuoksi.

Tällaisen työn tekeminen Madagaskarilla ei ole aina helppoa. Keskustellessamme sukupuolten tasa-arvosta useaan otteeseen puheeksi tuli konservatiivinen hallitus ja kirkon vahva vaikutusvalta. Oikeusjärjestelmää kuvailtiin korruptoituneeksi, ja harmaa talous vallitsee työmarkkinoita. Aktivismi voi olla hengenvaarallista. Monet keskusteluaiheet ovat tabuja, kuten abortti ja raiskaus. Järjestöjen työ on elintärkeää, jotta naisten turvallisuus ja hyvinvointi paranisivat.

Tapasimme naisen, joka teki väitöskirjaa abortista Madagaskarilla ja kuului poliittiseen naisten ryhmään, joka esitti sukupuolikysymyksiä parlamentille. Tapasimme naisyhdistyksen, joka tarjosi töitä kalastajien vaimoille, koska kalastus on muuttunut epävarmaksi elinkeinoksi kalakantojen heikentymisen vuoksi. Tapasimme miehen, joka matkusti ympäri Madagaskaria dokumentoiden, mitkä ruokakasvit tai mutatoituvat ilmastonmuutoksen vuoksi. Ranskan kumppanuuskeskuksessa tapasimme työntekijöitä, jotka tutustuttivat paikallisia lapsia ilmastotoimintaan järjestämällä ekoinnovaatiokilpailun ja suunnittelemalla ekofestivaalia, johon tuli osallistujia kymmenestä eri kaupungista. Festivaalilla muun muassa kirjoitettiin ja esitettiin ympäristöaiheista runoutta tietoisuuden lisäämiseksi.

Kuva Heaven Primo.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka paljon työtä tehdään paikallisesti sosiaalisen ja ekologisen muutoksen eteen, sortavasta hallituksesta ja kolonialismin vaikutuksista huolimatta. Viime syksyn uutiset Madagaskarilta kertovat massiivisista protesteista, jotka johtivat presidentin hallituksen hajottamiseen ja maanpakoon. Madagaskarilaiset nuoret haluavat muutosta. Se oli selvää vierailumme aikana, mutta ruudulta katsottuna tilanne tuntuu hurjalta. Protestit ovat olleet hengenvaarallisia.

Voi tuntua, ettei tämä hälinä maailman toisella puolella vaikuta meidän todellisuuteemme. Silti näennäisen turvallisessa ja demokraattisessa Suomessa todistamme välinpitämättömyyttä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta kohtaan sekä ilmastotoimien laiminlyöntiä. Ilmastokriisi on täällä, ja näemme jatkuvasti sen vaikutuksia, kuten hengenvaarallisia helleaaltoja ja vähenevää lumimäärää sekä arktisten ekosysteemien heikkenemistä. Sukupuolten tasa-arvo ei ole ratkaistu asia sekään. Sukupuolittunut väkivalta nostaa Suomen usein EU:n tilastojen kärkeen, ja kouluista kantautuu huolestuttavia uutisia naisvihamielisyyden valtavirtaistumisesta.

Nämä eivät ole vain kaukaisten maiden ongelmia. Meidän toimintaympäristömme tosin on kansalaistoiminnalle paljon vapaampi kuin monissa muissa paikoissa. Se, että voimme ilmaista mielipiteemme, osallistua mielenosoituksiin ja protestoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan, on oikeus, jota kannattaa vaalia. Viime aikoina ympäri maailmaa on nähty lukuisia protesteja: Gen Z -protestit, jotka levisivät Nepalista ympäri maailmaa, erityisesti Indonesiassa, Filippiineillä, Keniassa, Marokossa, Madagaskarilla ja Perussa, sekä No Kings -protestit ympäri Yhdysvaltoja, jotka ovat olleet maan historian suurimmat mielenosoitukset. Näitä protesteja yhdistää huoli synkästä tulevaisuudesta, mutta tämä yhteenkuuluvuus tuo monille toivoa. Apatialle ja lamaantumiselle ei ole sijaa, kun on paljon tehtävää.

Kuva Heaven Primo.

Mekin Z-sukupolven nuorina teemme parhaamme osallistuaksemme aktiivisesti toiveikkaamman tulevaisuuden rakentamiseen. Madagaskarilla tapasimme sitoutuneita opettajia, jotka vähäisellä tai olemattomalla opettajankoulutuksella pyörittävät kymmeniä luokkahuoneita ja tekevät parhaansa vastatakseen oppilaidensa tarpeisiin. Nämä madagaskarilaiset opettajat yhdessä oululaisten opettajaopiskelijoiden kanssa ovat käynnistäneet projektin nimeltä “Glocal Pennant”.

Projekti yhdistää Suomen ja Madagaskarin koulujen välisillä vaihdoilla. Molemmissa maissa englannin kielen luokat keskustelevat verkossa siitä, mikä heille on tärkeintä. Oppilaat vievät keskustelunsa myöhemmin kotikaupunkiensa eri tiloihin taiteen, tekstin ja dialogin muodossa. Vaihdon kautta oppilaat harjoittelevat kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja, kuten itsereflektiota ja empatiaa, eri näkökulmien huomioon ottamista, dialogia ja kriittistä ajattelua.

Projektin suurempi tavoite on kuitenkin se, että nuorten ääni tulisi kuulluksi. Ydinperiaatteena on luoda siltoja ryhmien välille, jotka eivät tyypillisesti kohtaa. Tämä koskee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä yhteyksiä. Meille on kuitenkin erityisen tärkeää, että nuorten, erityisesti alaikäisten, ääniä vahvistetaan, koska julkisessa keskustelussa heidän näkemyksiään ei usein oteta huomioon.

Ensi vuoden alussa kutsumme oululaiset osallistumaan tapahtumiimme, kuten world caféihin, keskustelutilaisuuksiin ja näyttelyyn, jossa he pääsevät vuorovaikutukseen oppilaiden ja heidän töidensä kanssa sekä laajentamaan oppilaiden kesken aloitettua keskustelua. Tavoitteenamme on myös edistää globaalia empatiaa ja luoda yhteyden tunnetta niihin, jotka vaikuttavat olevan kaukana meistä – maantieteellisesti, kulttuurisesti tai sukupolvien tasolla.

Projektin järjestävät ITE (Intercultural Teacher Education) -opiskelijat ja kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan henkilökunta, ja sitä tukevat Rauhankasvatusinstituutti ja Ooka ry. Tulevista tapahtumista tiedotamme muun muassa Ooka ry:n sosiaalisessa mediassa. Teemme yhteistyötä opettajien kanssa Toamasinassa ja Pohjois-Suomessa sekä vapaaehtoisten kanssa Oulussa. Projekti toimii myös osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluu erilaisia paikallisia toimintoja (mukana esimerkiksi Mobile Futures, Oulu2026 ja Kaikkien Oulu), jotka tutkivat antirasismia, moninaisuutta ja yhteenkuuluvuutta Oulussa.


Kirjoittajat

Kerttu Kalliorinne on Oulusta kotoisin oleva ympäristöpolitiikan opiskelija, joka työstää graduaan ekofeministisestä aktivismista. Harjoittelussa Rauhankasvatusinstituutissa hän sai olla mukana useissa Ecoality-hankkeissa.

Celine Okata on kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan opiskelija. Vapaa-ajallaan hän rakastaa leipoa leipää, vaeltaa luonnossa ja opetella sellonsoittoa.

Kuvat Heaven Primo.

Edustajisto valitsi OYY:n hallituksen vuodelle 2026 ja päätti jäsenmaksun suuruudesta lukuvuodelle 2026-2027

Edustajisto hyväksyi vuoden viimeisessä kokouksessa OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion seuraavalle vuodelle sekä valitsi muun muassa OYY:n hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston vuodelle 2026.

Edustajiston vuoden viimeisessä kokouksessa tehtiin tärkeitä, seuraavaa vuotta määrittäviä päätöksiä. Edustajisto hyväksyi OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion seuraavalle vuodelle sekä valitsi OYY:n hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston vuodelle 2026.

Hallituksen jäseneksi hakemuksia oli 11: Anna Tiira, Elli Myllymäki, Kaitlyn Taylor, Luna Pösö, Miikka Lukkaroinen, Muhammad Shamoon Ali, Radu Ursache, Saara Pesonen, Sakeena Abdul Mahir, Sana Dehganpour, Sigourney Zipagan Abrigo ja Tomi Luukkonen. 

Hallitus valittiin edustajiston esitysten perusteella siirtovaalimenettelyllä ja tasa-arvolakia noudattaen. Hallitukseen valittiin Anna Tiira, Elli Myllymäki, Luna Pösö, Miikka Lukkaroinen, Saara Pesonen, Sana Dehganpour ja Tomi Luukkonen. Ääntenlasku keskeytettiin kaikkien viiden naisen tultua ensin valituksi, sillä tasa-arvolain mukaan loppujen valittujen jäsenten tuli olla miespuolisia.  Hallituksen puheenjohtajana toimii edellisessä kokouksessa valittu Jonne Haapala

Edustajiston puheenjohtajaksi oli kolme hakijaa: Veera Huotari, Aku Westerholm ja Greta Mäntykangas. Tästäkin valinnasta saatiin aikaiseksi henkilövaalina suoritettava vaali, jonka päätteeksi puheenjohtajaksi valittiin Veera Huotari 20 äänellä. Huotari on toiminut tämän vuoden edustajiston varapuheenjohtajana.

Varapuheenjohtajaksi etukäteen hakemuksen oli laittanut Ellinoora Harvio, mutta kokouksessa varapuheenjohtajan pallille saatiin myös toinen esitys aiemmin kokouksessa puheenjohtajaksi hakeneesta Aku Westerholmin valitsemisesta. Varapuheenjohtajaksi valittiin Ellinoora Harvio 21 äänellä.

Edustajisto hyväksyi OYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2026. OYY:n jäsenmaksuun ei tullut muutoksia, eli lukuvuonna 2026-2027 jäsenmaksu on 30 euroa per jäsen syyslukukaudelle 2026 ja 30 euroa kevätlukukaudelle 2027. Jatko-opiskelijoiden jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin syyslukukaudelle 2026 20 euroa/jäsen ja kevätlukukaudelle 2027 20 euroa/jäsen.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Cancel-elokuvan ohjaaja Tuukka Temonen inspiroituu tubemaailmasta

Tuukka Temosta olisi ärsyttänyt, jos joku toinen olisi ohjannut Youtuben maailmaan sijoittuvan elokuvan Cancel. Temonen on seurannut Youtuben kehitystä ihan alusta lähtien. Työskentely innostuneiden sometähtien kanssa sekä vapaus tehdä pöljiäkin asioita oli ohjaajalle palkitsevaa.

Cancel on tämän päivän vauhdikas komediaelokuva sometähdistä ja heidän seikkailuistaan. Kyse on aidosta elokuvasta, jossa on hyödynnetty tubemaailman nopeatempoisuutta, rytmiä ja kieltä. 

Ohjaaja Tuukka Temonen kertoo, että elokuva oli Santun eli Santeri Hännisen idea ja sen on käsikirjoittanut stand-up –koomikkonakin tunnettu Pietari Vihula yhdessä sometähtien kanssa. 

Cancel on tekijöidensä näköinen hauska ja kieltämättä täysin pöljä kohellus. Vauhtia, energiaa ja hauskoja tilanteita on valtavasti. 

Elokuva iskee varmasti tehokkaimmin kohdeyleisöönsä, teini-ikäisiin sometähtien faneihin ja seuraajiin. Kaikki vitsit ja meemit eivät avaudu ulkopuolisille, mutta  vauhdikas, rento ja aito meininki vie mukanaan.  

“Elokuvassa on paljon sellaisia juttuja, jotka aukenevat vain kohderyhmälle. Toisaalta sitä pitäisi välttää, että kyse ei ole vain sisäpiirijutusta. Ehkä siitä kuitenkin tajuaa, että tässä oli vitsi, vaikka sitä ei ihan ymmärtänytkään”, Temonen pyörittelee. 

Vaikka elokuvan nimi on Cancel, ilmiötä ei vakavasti käsitellä. Ikäviäkin piirteitä saaneet noitavainot jätetään rauhaan ja keskitytään hauskanpitoon.

Ainoa oikea ohjaamaan 

Temonen kertoo, että hän otti Youtuben haltuun heti, kun se perustettiin 2000-luvun alussa. Hän on seurannut, miten alusta on kasvanut ja kehittynyt vuosien varrella. 

Ohjaaja tuntee tyypit ja on myös kuvannut valtaosaa heistä muun muassa Ylen Summeriin ja Galaksiin. 

“Mua ärsyttäis niin paljon katsoa tämä elokuva jonkun muun ohjaamana. Vaatimalla vaadin, että minun pitää päästä tekemään tämä, koska Suomessa ei ole toista  ohjaajaa, joka pystyisi siihen”, Temonen naurahtaa. 

Youtuben maailma oli Temoselle alusta lähtien kiinnostava, jännittävä ja koukuttava. Kansainvälisen sisällön lisäksi hän on seurannut Suomi-tuben kasvua.  

“Minulla on sen ikäisiä lapsia, että katsomme videoita yhdessä. Saan heiltä vinkkejä ja voin kertoa myös heille hauskoista videoista, joissa on ideaa ja oivallusta.”

“On toki selvää, että kaikki videot eivät ole mistään kotoisin. Jotkut ovat aivan helvetin pitkäpiimäisiä. En ymmärrä, miten joku jaksaa niistä innostua”, Temonen nauraa. 

Pitkät päivät yhtä hymyä 

Elokuvan tekemisessä on onnistumisien lisäksi paljon arkista työtä ja myös ärsytyksen aiheita. Työskentely sometähtien kanssa on ollut ohjaajalle inspiroivaa. Heille kaikki oli uutta ja jännittävää.  

“Se oli superhauskaa ja jännittävää itsellenikin. Pojat olivat ekaa kertaa elokuvan  kuvauksissa. Joka kerta, kun kuvaukset alkoivat, he olivat aivan järjettömän innostuneita ja yhtä hymyä.” 

“Pojat tekivät nuoruuden innolla isoa unelmaa, omaa elokuvaa”, Temonen tähdentää. 

Ohjaaja kehuu, että pojat olivat tehneet kotiläksyt hyvin ja osasivat täysin kaikki vuorosanat. Ulkoa muistettavia vuorosanoja oli valtavasti. 

“Ehkä heille tuli kuitenkin yllätyksenä, että elokuvaa tehdään kohtauksesta toiseen 10 tuntia päivässä. Se on tosi rankkaa ja lepotaukoja ei juuri ole”, Temonen sanoo.

Tuukka Temonen uskoo, että Cancel-elokuva tuo uutta yleisöä elokuvateatteriin.

Vapaus inspiroi 

Cancel on yhdistelmä perinteistä elokuvakerrontaa ja tubemaailmaa. Siinä on elokuvan muoto, jota on tehostettu Youtuben nopeudella ja grafiikoilla. 

Kaikkia grafiikoita ja tehosteita ei ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Ne syntyivät editissä pääosin Eemeli Kelokorven tekemänä ja ideoimana. 

“Me saatiin ihan valtavasti Youtuben maailmaa elokuvaan. Kukaan ei estänyt, sanoivat vain, että tehkää vaan.” 

“Minulle oli hyvin vapauttavaa, ettei ollut mitään rajoja. Jos tuli joku hyvä tai tosi pöljä idea, vastaus oli, että joo laitetaan mukaan”, ohjaaja naurahtaa. 

Temonen kertoo, että tubevideoiden pitää olla kymmenenminuuttisia jo rahavirrankin takia, joten tylsässäkin videossa pitää olla tasaisin väliajoin jotain ärsykettä. 

“Elokuvakerrontakin kaipaa aina jotain herättävää. Nyt sain tehdä sitä Youtuben keinoin, se oli tosi hauskaa.” 

Uutta yleisöä elokuviin 

Sometähdillä on yhteensä noin 2,8 miljoonaa seuraajaa. Vaikka osa seuraa varmasti useita samoja tähtiä, kyse on todella suuresta määrästä. 

“On selvää, että on valtavasti sellaisia ihmisiä, joille tämä on ensimmäinen, etenkin kotimainen elokuva, jonka he näkevät elokuvateatterissa.”

“Toki vanhemmat ovat kärränneet lapsiaan katsomaan Frozenia ja vastaavia, mutta tämä on varmasti useille ensimmäinen oma valinta.” 

Ohjaaja toivoo, että kokemus olisi niin merkittävä, että se motivoisi ihmisiä tulemaan toistekin elokuviin. Elokuvia pystytään tekemään vain, jos ihmiset ostavat lippuja. 

Some on tosi tärkeä elokuvan markkinointikanava, jota ei osata vielä täysin hyödyntää. 

“Järkevä tv-kampanja maksaa 80 tonnia tai enemmän, jos saman summan käyttäisi somemarkkinointiin, näkyvyys olisi valtava”, Temonen tähdentää. 

Elokuvassa ei canceloida 

Vaikka elokuvan nimi on Cancel, ilmiötä ei vakavasti käsitellä. Ikäviäkin piirteitä saaneet noitavainot jätetään rauhaan ja keskitytään hauskanpitoon. Käsite on kuitenkin ohjaajalle tuttu. 

“Se ei ole ok, että naapuri kyttää naapuria ja etsii hänen virheitään. Pitäisi olla enemmän ymmärrystä ja anteeksiantoa myös heitä kohtaan, jotka ovat tehneet väärin.” 

“Kahtiajakautunut ja tuomitseva yhteiskunta ei ole elämisen arvoinen”, Temonen tiivistää ajatuksensa cancel-ilmiöstä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: