Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa syksylle 2024

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Haku on avoinna 12.2.-25.2.204.

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. 

Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on noin 10 viikkoa ajoittuen syksylle 2024 sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Harjoittelun kesto ja viikottainen työaika ovat neuvoteltavissa. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 12.2.2024 ja päättyy sunnuntaina 25.2.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Klassikkoainesta läskistä

Monologinäytelmä LÄSKI saa ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatterilla 9. helmikuuta. LÄSKI on Raisa Omaheimon omakohtainen monologi lihavuudesta, yhteiskunnan suhtautumisesta lihavuuteen sekä omasta kehosuhteesta. Se sai ensiesityksensä vuonna 2016. Nyt Elina Kilkun dramatisoimaa tekstiä esitetään ja ohjataan Oulun ylioppilasteatterin konkareiden toimesta, sillä tekijöinä nähdään pitkäaikaiset OYT:läiset Anna-Kaisa Kettunen ja Heidi Maria Huotari.

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Sanna Niemi

Monologinäytelmä LÄSKI saa ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatterilla 9. helmikuuta. LÄSKI on Raisa Omaheimon omakohtainen monologi lihavuudesta, yhteiskunnan suhtautumisesta lihavuuteen sekä omasta kehosuhteesta. Se sai ensiesityksensä vuonna 2016. Monologi käsittelee lihavuutta ja sen ympärillä vellovaa negatiivista ilmapiiriä sekä kertoo läskin omasta kehosuhteesta.

Omaheimo voitti monologillaan Vasemmistonaisten Pro feminismi -palkinnon vuonna 2016. Teos herätti paljon keskustelua ja toi lihavien äänen kuuluviin. Nyt Elina Kilkun dramatisoimaa tekstiä esitetään ja ohjataan Oulun ylioppilasteatterin konkareiden toimesta, sillä tekijöinä nähdään pitkäaikaiset OYT:läiset Anna-Kaisa Kettunen ja Heidi Maria Huotari.

Esitys on tuotu Valveelle intensiivisenä kokonaisuutena, jossa on ainesta klassikoksi. “Toivottavasti tulevaisuudessa esityksessä esiintyvät tilanteet eivät enää päde ja teoksen tapahtumia katsotaan kauhulla”, kertoo monologin ohjannut Huotari. 

Läski, rasvainen monologi lihavuudesta on nyt ensimmäistä kertaa lavalla muiden esittämänä. ”Olen tosi iloinen ja onnellinen, että näinkin provosoiva ja mielipiteitä herättävä teos jatkaa elämää”, kertoo Omaheimo.

Omaheimolle alkuperäisen monologin kehittely lähti liikkeelle tilanteesta, kun hän kertoi ystävälleen Elina Kilkulle kaljalla käynnin yhteydessä kuulemastaan ”Saatanan läski!” huutelusta. Ystävästä, joka lopulta toimi myös esityksen ohjaajana, huutelu oli järkyttävää. Omaheimo taas piti tilannetta aivan tavallisena. Oli arkinen asia, että joku satunnainen henkilö toimii näin. Lihavuus oli aihe, jota hän halusi tutkia lisää omakohtaisten kokemusten kautta. 

Ylioppilasteatterin esityksen päähenkilö on teatterin moniosaaja Anna-Kaisa Kettunen. Hän tunnistaa aihepiirin kokemukset myös omalla kohdallaan.

Kettunen luki Omaheimon vuonna 2022 julkaistun kirjan Ratkaisuja läskeille, joka käsittelee läskifobiaa ja lihavien kohtaamia ongelmia muun muassa terveydenhuollossa, jossa hoidoksi vaivaan kuin vaivaan tarjotaan vain laihduttamista. 

Kuvassa Anna-Kaisa Kettunen. Kuva Juuso Haarala.

Omaheimon teos kolahti Kettuselle henkilökohtaisesti. Elämä lihavana ja sen kautta tulleet epäkohdat ovat tulleet vastaan omassa elämässä monissa tilanteissa. Kettunen tutustui myös Omaheimon Läski-monologiin ja ehdotti sen esittämistä Ylioppilasteatterissa.

Huotari ja Kettunen ovat työskennelleet pitkään yhdessä teatterin parissa. Yhteistyö molemmille tärkeän aiheen parissa on ollut loistavaa. Intensiivisessä teoksessa toimivat kemiat ohjaajan ja näyttelijän välillä ovatkin tärkeässä roolissa. 

Huotarin (vas.) ja Kettusen (oik.) mukaan intensiivisessä teoksessa toimivat kemiat ohjaajan ja näyttelijän välillä ovat tärkeässä roolissa.

Monologista on rakennettu monipuolinen tunnin kokonaisuus, jossa tempo ja tyyli vaihtelevat. Lavalla voi nähdä mustan huumorin Stand uppia, päiväkirjamaista, modernia sekä perinteistä tulkintaa. Huotari on toiminut ohjaajana yleisön silminä ja kertoo että esityksessä tapahtuu paljon puheen ympärillä. 

Monologin riskinä voi olla yleisön kiinnostuksen lopahtaminen esiintyjään, mutta Huotarin mukaan tässä esityksessä ei ole sitä vaaraa. Hän on intohimoinen monologin harrastaja ja kokee, että teos on onnistunut esimerkki tässä herkullisessa ja hieman vaarallisessa taiteenlajissa.

Teos on yhteiskunnallisesti kantaaottava. Monologi etenee kohti itsensä hyväksymistä ja raadollisuudesta huolimatta se on lohdullinen. Et ole yksin.

LÄSKI ensi-ilta: 9.2.2024 klo 19 Kulttuuritalo Valveella.  Liput 15/10 € Valve ja Ticketmaster. Ikäsuositus +13. Lisätietoa ja esitysajat Oulun Ylioppilasteatterin verkkosivuilta.

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

Terwaspeksi vie aikamatkalle keskiaikaan – speksi itse lähtee esitysmatkalle kaikkiin lääkiskaupunkeihin

Oulun lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoiden Terwaspeksiä on tehty vuodesta 2010 lähtien. Käsikirjoitettua näytelmää, musiikkia ja improvisaatiota yhdistelevät speksinäytökset alkavat helmikuussa ja viimeisen näytöksen ”Omstart!”-huutoja kuullaan maaliskuun puolella. Patinoituneiden runojen painoksi nimetty speksi käy myös kiertueella kaikissa yliopistokaupungeissa, joissa voi opiskella lääketiedettä.

TEKSTI Miia Torro

KUVAT Miia Torro

Tammikuisena tiistai-iltana kulttuuritalo Valveen suurimmassa salissa käy kuhina. Lääketieteen alumnien esittämän Pikispeksin tekijät purkavat oman näytöskautensa tykötarpeita tehdäkseen tilaa saman alan opiskelijoiden speksille. Oulun lääketieteellisen killan jäsenten toteuttaman Terwaspeksin vuoden 2024 näytökset alkavat 10. helmikuuta Pohjankartanon juhlasalissa, ja Valveella on alkamassa esityksen läpimenoharjoitus. Harjoituksiin valmistautuvien tekijöiden keskuudessa tunnelmat ovat innostuneen odottavat, kun aikaa ensi-iltaan on enää muutama viikko.

”On tosi hyvä fiilis! Paljon on tehty ja treenattu ja paljon on valmiina. On jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja nyt kun on läpimenoharjoitus, niin näkee paremmin tämän hetken kokonaisuuden ja mitä pitää vielä tehdä. Aika kivaa, että esitykset ovat jo niin pian, mutta silti vähän kauhistuttaa”, ohjaaja Paula Kilponen nauraa ennen harjoituksen alkua.

”Joka vuosi tuntuu, että viimeiset viikot ovat sellaisia ’apua apua apua’, mutta kyllä kaikki sitten hoituu. Siihen luottaa, että kaikki valmistuu. Jännittää, mutta hyvällä tavalla”, aiempina vuosina tanssitehtävissä mukana ollut toinen ohjaaja Roosa Rokkanen jatkaa.

Terwaspeksi vie tänä vuonna yleisönsä aikamatkalle 1300-luvulle. Sobottan perhe joutuu pakenemaan kotikylästään välttääkseen joutumasta mustan surman kouriin. Turvapaikka löytyy luostarista, mutta kaikki ei olekaan sitä, miltä ensin näyttää.

”Käsikirjoituksen tekeminen on ollut pitkä prosessi. Se ei ole ihan niin perinteinen tarina ja emme halunneet esimerkiksi romantiikkaa lainkaan. Tiesimme, että on vähän ehkä uhkarohkea päätös sitoa lääketiedettä mukaan juoneen, mutta halusimme tuoda tällaisen keskiaikaisen parantolakulttuurin speksiin”, kuvailee Maija Pitkänen, joka on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä Ella Karjalaisen kanssa.

Patinoituneiden runojen painon työryhmässä on mukana noin satakunta opiskelijaa, joista monella on kokemusta speksin tekemisestä ennestään. Tuottajan tehtävät Joni Karlbomin kanssa jakava Lotta Laine on kolmatta vuotta mukana Terwaspeksissä. Lisäksi hänellä on kokemusta Turun speksimaailmasta aiempien opiskelujensa ajalta. 

”En varmaan olisi uskaltanut lähteä tuottajaksi, jos ei olisi ollut jotain hajua speksin tekemisestä. Olen nyt ensimmäistä kertaa tuottajana, niin en toki tiedä vielä kaikkia tehtävän saloja. Pestiä vastaanottaessa tiesin astuvani isoihin saappaisiin ja että tekemistä riittää, mutta varmasti aiemmasta kokemuksesta oli hyötyä”, Laine pohtii.

Joissakin tehtävissä aiempi kokemus on melkeinpä pakollista. Ohjaajat paljastavat, että edeltävän vuoden ohjaajat kysyvät itselleen seuraajia, ja katse kohdistuu usein etenkin kokeneimpien näyttelijöiden joukkoon. Tämän vuoden ohjaajakaksikossa se tarkoittaa Kilposta, joka on aiemmin näytellyt Terwaspekseissä fuksivuodestaan lähtien.

”Ei tätä voisi oikein tehdä, jos ei olisi taustaa speksistä. Tässä tarvitsee tietoa siitä, miten asiat toimivat”, hän sanoo.

”Meillä on hyvä kombo siinä, että Paulalla on kokemusta näyttelemisestä, miten he treenaavat ja mitä pitää ottaa huomioon. Minä olen ollut aiemmin kaksi vuotta tanssivastaavana, niin minulla on näkemystä siitä, miten vastaavan tehtävissä asiat toimivat. Meillä on vastaavien kanssa paljon palavereita ja tiedän, miten niitä asioita hoidetaan ja mitä pitää ennakoida”, Rokkanen kertoo. 

”Täydellinen kombo”, Kilponen tiivistää.

Ohjaajat Paula Kilponen (vas.) ja Roosa Rokkanen (oik.) odottavat jännityksen sekaisin tuntein esitysten alkua.

Pelkästään kokeneiden tekijöiden turvin speksi ei toteudu, ja tänäkin vuonna mukana on ensikertalaisia. Yksi heistä on näyttelijänä lavalle nouseva Joona Valtti, jolle speksit ovat aiemmin tulleet tutuksi katsojana. Aiempaa näyttelijän kokemusta on karttunut lukioaikoina.

”Olen tykännyt katsoa speksejä ja se on vaikuttanut hauskalta hommalta. Ajattelin, että pitääpä heittäytyä mukaan ja että voisin pärjätä näyttelemisessä”, improamisesta pitävä Valtti sanoo.

”Tykkään sellaisista omstarteista, kun jotain tehdään uusiksi ja nautin paljon siitä, että se muuttaa hieman tarinaa. Meillä oli kerran harjoituksissa sellainen, että vuohi osallistuu esitykseen. Muistuttelin siitä seuraavassakin kohtauksessa, joten se tuli osaksi tarinaa”, hän jatkaa.

Joona Valtti on ensimmäistä kertaa mukana speksissä.

Terwaspeksi ei viihdytä vain oululaisia yleisöjä. Näytöskauteen kuuluu myös kiertue, joka kurvaa tänä vuonna neljään eri kaupunkiin 4.-8. maaliskuuta. Esitykset nähdään Kuopiossa, Tampereella, Turussa sekä Helsingissä.

”Tänä vuonna, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, Terwaspeksi menee kaikkiin lääkiskaupunkeihin Suomessa. Yleensä on jätetty yksi välistä, mutta varsinkin tuottajat olivat kunnianhimoisia ja halusivat mennä kaikkiin”, Rokkanen kertoo.

”Kiertueviikko on tosi intensiivinen puristus, mutta se tuntuu olevan monille se juttu. Välillä kiertuebussin paikoista ihan kinastellaan, kun kaikki eivät voi lähteä mukaan ja joudumme toisinaan arpomaan, että kuka esimerkiksi lavastajista mahtuu mukaan”, Laine taustoittaa.

Speksiyleisöt ympäri Suomen eivät ole samanlaisia. Ohjaajat kertovat, että kaikissa lääkiskaupungeissa on aina omat juttunsa ja omanlaisensa omstart-kulttuurit. Saman ovat huomanneet myös tuottaja ja käsikirjoittaja.

”Vuosi, pari sitten Turussa tuli todella pitkiä ja spesifejä pyyntöjä omstarteissa, mitä ei ehkä tähän mennessä ole muissa kaupungeissa nähty. On hyvin paljon sävyeroja yleisöissä”, Laine kuvailee.

”Minusta tuntuu, että oululaisilla ja kuopiolaisilla on hyvin samanlainen huumorintaju”, Pitkänen puolestaan tuumaa.

Kun takana on jo useita Terwaspeksejä, on sekä speksin että kiertueen tekemisen haasteet ja kuluttavuus tulleet tutuksi. Jotain erityistä taikaa spekseissä kuitenkin täytyy olla, kun monet haluavat lähteä vuosi vuoden jälkeen mukaan tekemään jälleen uutta tarinaa.

”Porukka, yhteishenki, speksihenki. Ei ole toista samanlaista, se on ihanaa. Speksissä kaikki vuosikurssit kohtaavat toisensa ja tutustuu paljon uusiin tyyppeihin, joihin ei välttämättä muualla lääkispiireissä törmää. Ja pöhinä on ihan huikea”, aiempina vuosina lavastus- ja tuotantotiimeissä ollut Pitkänen kehuu speksintunnelmaa.

Ohjaajat sanovat nauraen, että joka vuosi speksin päätyttyä he ovat aikoneet olla lähtemättä enää seuraavana vuonna uudelleen, mutta silti ovat päätyneet osaksi speksin tuotantoa.

”Kyllä se antaa enemmän kuin ottaa. Siinä on niin paljon tunteita ja jännitystä sekä sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten opiskelijaryhmä pystyy tekemään tällaisen produktion, niin onhan se tosi siistiä”, Kilponen hehkuttaa.

”Me konkreettisesti tuotetaan jotain, mitä ihmiset tulevat katsomaan ja kaikki on niin hyviä tyyppejä. On niin kivaa tässä porukassa, se on se, mikä vetää”, Rokkanen komppaa.

Terwaspeksin esityspäivät ja lippukaupan löydät Terwaspeksin sivuilta.

Miia Torro

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Tiedeviestinnän opiskelija, joka erästä kotimaista artistia siteeraten on aikuinen, mutta omalla tyylillä.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijoita vuodelle 2024 – hae paikkaa 28.1. mennessä

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2024 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä.  Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan […]

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2024 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. 

Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 10 viikkoa. Harjoittelut ajoittuvat keväälle 2024 ja syksylle 2024. Kevään harjoittelun toivottu aloitusajakohta on helmikuussa 2024. Syksyn harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 8.1.2024 ja päättyy sunnuntaina 28.1.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hyvä yhteishenki auttaa jaksamaan

Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen uskoo, että toisten tsemppaaminen on parempi motivoija kuin kilpailullisuus. Fuksikevät tunnetaan lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa rankkana aikana. Kevääseen ajoittuva biokemian kurssi on vaativa, ja monella alkaa myös juhlien täyteinen opiskelijaelämä painaa. Viime keväänä ensimmäisen vuoden opiskelija Jerry Nguyen piristi monen toverinsa päiviä jakelemalla Kinder-suklaamunia. Muutenkin hän tarjosi vertaistukea hymyn kera. […]

TEKSTI Maria Karuvuori

KUVAT Tuuli Heikura

Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen uskoo, että toisten tsemppaaminen on parempi motivoija kuin kilpailullisuus.

Fuksikevät tunnetaan lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa rankkana aikana. Kevääseen ajoittuva biokemian kurssi on vaativa, ja monella alkaa myös juhlien täyteinen opiskelijaelämä painaa.

Viime keväänä ensimmäisen vuoden opiskelija Jerry Nguyen piristi monen toverinsa päiviä jakelemalla Kinder-suklaamunia. Muutenkin hän tarjosi vertaistukea hymyn kera.

Maine vuosikurssin yhtenä tukipilarina toi Nguyenille tämän syksyn Vuoden opiskelija -palkinnon. Nimitys oli “Nugetti”-lempinimellä tunnetulle Nguyenille pieni yllätys.

”En olisi uskonut, että pienet teot merkitsevät näin paljon”, Nguyen toteaa.

Palkintoa ehdotti yhdeksän lääketieteellisen opiskelijaa. Toverit kehuivat vuolaasti Nguyenin ihmisläheisyyttä ja toisaalta ihailtavaa opiskeluotetta.

“Kaikki kaverit ovat olleet tästä palkinnosta innoissaan. Laitoin asiasta viestin keskinäiseen viestintäryhmäämme, ja siellä suunnilleen pompittiin seinille.”

Nguyen antaa diplomaattisesti tunnustusta myös muille opiskelijoille. “Vaikka palkinto menee yhdelle ihmiselle, niin kunnia kuuluu meille kaikille ja varsinkin vuosikurssilleni, joka on aivan upea.”

Vuodesta 2011 alkaen jaettu palkinto jaetaan nyt kolmatta kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan. Palkintoperusteissa kehutaan Nguyenin kollegiaalista ja reilua asennetta:

“Jerry tukee opiskelujen alkuvaiheen opiskelijoita opiskeluun ja yliopistoyhteisöön kiinnittymisessä läsnäolollaan ja opiskeluvinkeillään. Hän piristää opiskelijayhteisöä oma-aloitteisesti ja spontaanisti arkisissa kohtaamisissa mukavilla yllätyksillä.”

Nguyenin mielestä yhteishengen ylläpitäminen on erityisen tärkeää lääkiksessä, jossa on paljon hyvin koulussa menestyviä ihmisiä.

”Mielestäni on tosi tärkeää, että me pidämme yhtä täällä, emmekä ala kilpailemaan toisiamme vastaan. Opinnot ovat välillä rankkojakin. En varmaan itsekään olisi fuksikeväästä erityisen hyvin selvinnyt ilman mahtavia kavereita.”

Vuoden opiskelija -palkinnon saajan valitsee Oulun yliopistoseura ry Rauhala-klubi ry:n esityksestä. Palkinnon yleisissä perusteissa mainitaan opintomenestyksen lisäksi aktiivisuus muiden opiskelijoiden hyväksi. Aktiivisuutta voi olla esimerkiksi toiminta järjestöissä tai yhteisöjen luominen.

Nguyen toteaa, että hän harkitsi järjestötoimintaa, mutta se jäi lopulta pois. Aika täyttyi muista kiireistä. Tällä hetkellä hän esimerkiksi opettaa uusille fukseille anatomiaa.

”Makroskoopisen anatomian kurssi on pääasiassa opiskelijoiden vetämä. Vanhempien kurssien opiskelijat toimivat fukseille opetusassistentteina, ja tässä minäkin olen mukana.”

Nguyen laatii myös omia opiskelumateriaaleja, joita hän jakaa muille opiskelijoille. Hän on tehnyt Anki-ohjelmalla sekä muistikorttipakkoja että niiden käyttöohjeita uusille opiskelijoille. Anki-kortit ovat varsinkin lääketieteellisessä tiedekunnassa suosittu opiskelun apuväline. Ne voivat lyhentää opiskeluun käytettävää aikaa niin, että myös muuta opiskelijaelämää pääsee viettämään. Esimerkiksi juhlissa käymistä.

Nguyen kertoo, että on osallistunut opiskelijabileisiinkin, mutta ei usein. ”Saatan ennemminkin käydä juhlien jälkeen varmistamassa, että kaverit ovat kunnossa.”

Bilettäminen ei ole Nguyenin omin juttu, vaikka hän sosiaalinen onkin. Vapaa-aika kuluu ennemmin kuntosalilla tai lenkkeillessä. 

Lääketieteelliseen hakeminen ei ollut aina Nguyenille itsestäänselvää. Hän on kuitenkin aina halunnut haastaa itseään.

“Tykkään oppia uusia asioita ja ajattelin, että lääkis olisi ikuisen oppimisen polku. Nyt, kun olen tullut tänne, päässyt verkostoitumaan ja osallistumaan useille kursseille, niin kyllä tämä tosi oikealta tuntuu.”

Vuoden 2022 fuksina aloittaneen Nguyenin opintoihin korona ei oikeastaan enää vaikuttanut. Lukio-opintoihin kyllä. mutta niistä suuri osa ajasta olisi muutenkin sujunut yksin ylioppilaskirjoituksiin päntäten.

“Sanotaan näin, että en antanut koronan vaikuttaa.”

Yliopistossakin opinnot ovat sujuneet ajallaan. Vuoden opiskelija -palkintoperusteissa mainitaan myös, että opintosuorituksia kertyi Nguyenille hyvin jo ensimmäisenä vuonna.

Nguyen on suorittanut myös tutkijalääkärilinjan kesäopintoja ja aloittanut jo syventävien opintojen tekemisen.

Kunnianhimoa opintoihin siis löytyy? “En mää sitä kiellä, että kyllä sitä puolta minussa on. Koitan kuitenkin pitää melko rentona tämän meiningin.”

Nguyen aikoo valmistua tavoiteajassa, eli kuudessa vuodessa. Sen jälkeen suuntana on näillä näkymin terveyskeskustyö.

“Ja sitten on tietenkin edessä erikoistuminen jossakin vaiheessa. En tiedä vielä, mihin aion erikoistua. Se riippuu siitäkin, kuinka saan tutkimukset kasaan.”

Nguyen toteaa, että yhteishengen lisäksi opinnoissa jaksamiseen vaikuttaa oman motivaation vaaliminen. Se, että näkee opiskelun mielekkäänä ja merkityksellisenä.

“Mielestäni tärkeintä on muistaa pitää mielenkiintoa yllä. Itselläni se ainakin on kantanut hyvin pitkälle. Olin esimerkiksi kiinnostunut anatomiasta, ja nyt opetan sitä. Olin kiinnostunut tutkimisesta, ja nyt olen mukana tutkijalääkärilinjassa. Kiinnostus auttaa jaksamaan joka päivä.”


*Vuoden opiskelija nimettiin Oulun yliopistogaalassa perjantaina 10.11.2023.

Maria Karuvuori

Kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

Lue lisää:

Syksyn yliopistovaltauksissa oli kyse toimeentuloa suuremmista asioista

Tänä syksynä olen seurannut huolestuneena, kun maamme uusi hallitus näyttää valinneen kurssikseen 90-luvun laman virheiden toistamisen. Olen seurannut myös innoissani, kun nuoret yllättivät koko Suomen valtaamalla korkeakoulujen kampuksia ympäri maan protestina hallituksen aikeille leikata heidän toimeentulostaan. Näin myös Oulun yliopistossa, jonka ovet keväällä suljin tuoreena maisterina. Innostusta herätti se, että protesteilla on kyseenalaistettu linja, joka […]

Tänä syksynä olen seurannut huolestuneena, kun maamme uusi hallitus näyttää valinneen kurssikseen 90-luvun laman virheiden toistamisen. Olen seurannut myös innoissani, kun nuoret yllättivät koko Suomen valtaamalla korkeakoulujen kampuksia ympäri maan protestina hallituksen aikeille leikata heidän toimeentulostaan. Näin myös Oulun yliopistossa, jonka ovet keväällä suljin tuoreena maisterina.

Innostusta herätti se, että protesteilla on kyseenalaistettu linja, joka on esitetty Suomessa pitkään vailla vaihtoehtoa. Kuten Sipilän hallitus kahdeksan vuotta aiemmin, myös Orpon kabinetti esittää kieron talouspolitiikkansa ”vastuullisena”, kuin taattonsa perintöä vaaliva poika. Isä kuritti raipalla, poika piikkiruoskalla.

Maailmalla säästöpolitiikan kriitikoihin kuuluva taloustieteen nobelisti ja Columbian yliopiston professori Joseph Stiglitz on pitkään painottanut, että julkisten menojen leikkaukset heikentävät kokonaiskysyntää ja verotuloja. Tätä kautta ne kasvattavat sitä valtiontalouden alijäämää, jota pitäisi kuroa umpeen. Vallitsevaa talousteoriaa vastaan asettumiselle on hyvät perusteet.

Niitäkin toki on, jotka väittivät mielipidekirjoituksissa, että opiskelijat olisivat hyväosaisia. Eduskunnassa puhuttiin tekoripsistä ja kalliista partavedestä. Väitteiden uskottavuus on sillä tasolla, että ne voi jättää omaan arvoonsa. Nykyisellä linjalla opiskelijoista taatusti tulee heikompiosaisia. Puheet rahan priorisoimisesta ”aidosti apua tarvitseville” on huono silmänkääntötemppu. Nykylinjalla isketään myös työttömien turvaan, työntekijöiden asemaan ja säästetään terveydenhuollosta. Samalla yli 10 000 euroa kuukaudessa tienaavien verotus kevenee eniten. On kiistatonta, että Orpon ja Purran hallitus on yläluokkaisten suomalaisten etujen ajaja.

Hallituksen arvostelua tärkeämpääkin on nuorten poliittisen aktiivisuuden kohoaminen. Toimeen tarttuivat juuri sen sukupolven edustajat, joita on moitittu kaikin tavoin yhteiskunnallisesti passiivisiksi. Sille, että juuri he löytävät suoran toiminnan keinot on nimittäin nyt tilausta.

Koulutusjärjestelmämme mukailee suoritusyhteiskunnan ihanteita ja tähtää tuottamaan enemmän korkeasti koulutettuja, entistä nopeamassa ajassa ja pienemmällä rahallisella tuella. Opiskelusuunta tulee tietää yhä nuoremmalla iällä.

Korkeakouluissa on paljon yhteisön ulkopuolelle jääneitä ihmisiä ja korona-aika vain lisäsi heidän määräänsä. Yksinäisyys on lisääntynyt nuorten keskuudessa, samoin mielenterveysongelmat.  Ympäröivän yhteiskunnan konsumeristiset arvot ihannoivat kilpailua, taloudellista vaurautta ja egoismia. Kaikki tämä kielii jälkiteollisen kapitalistisen yhteiskunnan syvälle juurtuneesta ihmisvastaisuudesta. Sen periaatteet on kyseenalaistettava, mikäli haluamme elää aidosti vapaina.

Sille on onneksi myös vaihtoehto. Yliopiston tehtävänä ei pidä olla kasvattaa elinkeinoelämälle ja julkiselle vallalle kuuliaisia alamaisia, vaan uteliaita ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä, jotka pystyvät ratkomaan aikamme ongelmia. Jos pidät ihmistä laiskana, joka ei valmistu maisteriksi ajallaan, jota pitää sanktioida ja kontrolloida, hänestä tulee sellainen. Jos kohtelet ihmistä ahkerana, luotettavana nuorena, annat hänelle vapautta ja vastuuta, mutta myös tukea itsensä kehittämisessä, hänestä tulee sellainen. Se miten kohtelemme toisiamme, kertoo jotain ihmiskuvastamme. Päättäjiemme ihmiskuva on paljonpuhuva. 

Toivon, että syksy 2023 muistetaan siitä, kun uusi sukupolvi heräsi yhteiskunnallisesti. Toivon, että sen kyky olla vakuuttumatta auktoriteeteista ja tahto olla hyväksymättä epäoikeudenmukaisuutta jatkuu myös vanhempana ja valtaa alaa yhteiskunnassamme. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. On aika käyttäytyä sen mukaisella tavalla.

Ja kun he seuraavan kerran osoittavat mieltään, on tässä vapaasti käytettäväksi yksi banderolliteksti. Sen on inspiroinut Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -teos. 

”Työni minä teen, mutta konttaan en rupee”.

Waltteri Niiranen

Filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.

Lue lisää: