Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista. 10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta. En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut […]
Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista.
10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta.
En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, mutta silti hänen sanansa jäivät kaikumaan. Nyt maisteriksi valmistumisen kynnyksellä voin pikkumaisesti osoittaa taas yhden minua epäröineen luulot vääriksi. Onneksi tutkinnosta jää käteen hieman muutakin.
Matkani ekonomiksi ei ollut se kaikista suoraviivaisin. Valmistuin Oulun ammattikorkeakoulusta tradenomiksi ja välissä pohdin medianomi-opintoja. Kun haku Oulun kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin aukesi, hain hetken mielijohteesta tylsistyneenä pelkkään työntekoon ajatellen, että eihän minun tarvitse ottaa paikkaa vastaan, jos se ei siinä vaiheessa tunnukaan enää hyvältä idealta. Kävi ilmi, että päätös opiskelusta Oulun yliopistossa toikin minut juuri siihen pisteeseen, mihin pyrin pohtiessani medianomi-opintoja.
En missään vaiheessa kokenut välttämättä tarvitsevani ekonomin papereita. Uudet opinnot avasivat kuitenkin lopulta maailmankuvaani suunnattomasti. Jo pian alkoi selkeytyä, millaiset urapolut minulle ovatkaan mahdollisia. Liityin Oulun ylioppilaslehden avustajajoukkoon testatakseni siipiä luovalla alalla. Ilmeisesti siivet kantoivat, sillä kahdeksan kuukautta myöhemmin olin kirjoittamassa työsopimusta päätoimittajaksi.
Vuosi 2021 oli myös ensimmäinen vuosi, kun tein töitä arkipäivisin toimistoaikoina enkä öisin ja viikonloppuisin. Arkirytmin muutos avasti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään, kun elin samaan tahtiin valtaväestön kanssa. Löysin rinnalleni joukon vahvoja naisia, jotka jokainen on laajentanut maailmankatsomustani, auttanut vaikean elämäntilanteen yli ja opettanut uskomaan itseeni, vaikkakin välillä ratakiskosta vääntäen. He auttoivat minua näkemään, mikä elämässä on hyvää, kokemisen arvoista ja nautinnollista.
Ammattikorkeakoulu oli minulle kymmenen vuotta sitten opintoja aloittaessa juuri se oikea vaihtoehto ja koen saaneeni ne opit, joita tarvitsin markkinoinnin alan töiden harjoittamiseen. Mutta maisteriohjelmassa pääsin sukeltamaan syvälle tieteeseen ja teoreettiseen puoleen. Se toi uutta puhtia alaa kohtaan.
Kuitenkin merkittävimpinä tekijöinä koulutus kasvatti ammatillista itseluottamusta, omien rajojen tunnistamista, henkistä kanttia sekä monia työelämässä arvokkaita taitoja, joita en jaksa alkaa tässä listaamaan – kuulette ne kyllä kursseilla. Vaikka yliopistoon hakeudutaan tutkinnon perässä, kasvattaa se kuitenkin eniten henkisesti.
Syyskuussa Oulun yliopistosta astelee ulos maisterin paperit kädessä täysin eri ihminen, kuin millaisena saavuin tänne kolme vuotta sitten. Ja ehkä myös 200 euroa rikkaampi.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi. Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa julkaistiin […]
Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi.
Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa julkaistiin EP Nevertales.
Bändin kesä on kulunut touhukkaasti musiikin parissa. “Esiinnyimme Varjo-festivaaleilla ja Koiteli elää! -festareilla. Olemme myös äänittäneet uusia biisejä ja viimeisin sinkku Kalifornia on juuri julkaistu”, Saga kertoo.
“Albumikin on tekeillä, mutta olemme hyviä pistämään suunnitelmia uusiksi. Uusia julkaistavia biisejä tulee aina siihen väliin”, Jere sanoo.
Bändi kertoo, että tarkoituksena on tulevaisuudessa tehdä nimenomaan eheä albumikokonaisuus.
“Nyt olemme menneet kuitenkin markkinoiden ehdoilla ja julkaisseet singlejä. ”Vaikka kymmenen yksittäisen sinkun julkaisulla tuntuukin saavan enemmän huomiota kuin yhdellä albumilla, emme kuitenkaan halua missään nimessä luopua yhteneväisien pitkäsoittojen tekemistä”, Teemu sanoo.
Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä.
Uusi sinkku Kalifornia on suomenkielinen ja vähän rockimpi aiempaan maalailevaan saundiin verrattuna. Bändi on kuitenkin soittanut suomenkielisiä biisejä jo ensimmäisistä keikoista lähtien.
Sagastrophen biisit ja sanoitukset ovat pääosin Sagan käsialaa. Suomeksi kirjoittaminen on alkanut innostaa Sagaa yhä enemmän, ja sitäkin on tulevaisuudessa tiedossa.
“Myös Teemu, Juuso ja Jere ovat kirjoittaneet biisejä, ja niitä on tulossa myös seuraavalle albumille. Diktatuuri taitaa olla väistymässä”, Saga nauraa
Oma saundi syntyy yhdessä
Bändi kertoo, että biisien muoto syntyy usein luonnostaan, miltei itsestään. Joskus he kuitenkin huomaavat nauhoituksissa, ettei biisi toimi ollenkaan ja valmis kappale muotoutuu ihan erilaiseksi. Sovituksia saatetaan hieroa kauankin.
“Jos jossain biisissä kuulet tuplabasarin, siitä on väännetty pitkään”, Teemu heittää väliin nauraen.
Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä.
“Me ei kuuluta mihinkään sceneen. Siitä olisi kyllä hyötyä, jos halutaan päästä soittamaan paikkoihin. Toisaalta haluamme säilyttää vapauden ja olla lokeroimatta itseämme”, Teemu pohtii.
“Kuulijat kysyvät usein, mikä meidän genre on. Se on vaikeasti jäljitettävissä. Sagastrophen saundi on syntynyt, kun olemme vain alkaneet soittamaan. Meillä kaikilla on omat musiikilliset taustat ja idolit. Jokainen tuo jotakin omaa musiikkiin”, Saga lisää.
Erilaiset taustat ovat vahvuus
Saga on kuunnellut paljon omintakeisia naisartisteja, kuten Lana del Reytä, Joni Mitchelliä ja Susanne Vegaa. Tori Amosinnosti hänet tekemään ja esittämään omaa musiikkia.
“Kotona kuunneltiin tosi erilaista musiikkia, esimerkiksi Johnny Cashia. Myös kantrivaikutteet varmasti kuuluvat musiikissa”, Saga valaisee.
Saga on soittanut ja laulanut pienestä pitäen. Yliopiston alkuaikoina hän alkoi kirjoittaa omia biisejä. Hän nautti musisoinnista kotona ja esiintyi julkisesti vain pakotettuna sukujuhlissa.
“Samoihin aikoihin tapasin Teemun yliopistolla ja pistettiin bändi pystyyn. Se oli ensimmäinen kokemus soittamisesta muiden kanssa ja lähti heti luontevasti liikkeelle. Bändin myötä olen nyt päässyt esittämään ja julkaisemaan musiikkia”, Saga kertoo.
Teemulle Black Sabbath ja Asia ovat olleet tärkeitä bändejä. Lapsena hän kuunteli Ultra Brata.
“Olisinkohan ollut 12, kun sain rummut. Iskän kanssa soitettiin Black Sabbathia, ja minä hakkasin rumpuja. Sitä ennen olin soittanut kitaraa. Olen aina elätellyt rockunelmaa. Minulla on ehkä enemmän intoa kuin taitoa”, Teemu nauraa.
Teemun rummut olivat välillä tauolla autotallissa, mutta hän innostui uudestaan soittamisesta, kun bändi pistettiin pystyyn. Hänelle oli iloinen yllätys, että oikea porukka musiikin tekemiseen löytyi.
“Black Sabbathia ei ehkä vielä kuule Sagastrophen musiikissa, mutta se on tulossa”, Teemu kertoo pilke silmäkulmassa.
Juuson sydäntä lähellä on englanniksi laulettu rockmusiikki, esimerkiksi Bruce Springsteen ja HIM.
“Nuorena minulla oli eksklusiivinen hevivaihe. Jos ei ollut särökitaraa ja tuplabasareita, sitä ei voinut kuunnella”, Juuso kertoo.
Juuso on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänen pääinstrumenttinsa on piano ja hän laulaa sekä soittaa kitaraa ja syntikkaa. Hänen työhuoneensa toimii myös studiona, jossa hän miksaa ja masteroi yhtyeen musiikkia.
Bändin uusin jäsen, Jere, on soittanut bassoa 13-vuotiaasta saakka. Hän alkoi tekemään omaa musaa jo ennen kuin osasi soittaa mitään.
“Minulla on pitkä bänditausta raskaamman musiikin puolelta. Heviä olen kuunnellut paljon, mutta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Sanotaanko, että Kaija KoostaNirvanaan ja Children of Bodomista Ultra Brahan”.
“On tärkeää, että olen päässyt tekemään omaa musaa. Bändihommat on ollut elämässäni iso juttu”, Jere kertoo.
Kaikki langat omissa käsissä
Sagastrophessa kaikki tehdään itse videoita ja kansitaidetta myöten. Saga ja Jere ovat perehtyneet visuaalisuuteen.
“On mahtavaa, että saa luoda musiikille myös visuaalisen maailman. Suunnitella, valokuvata ja piirtää tai maalata. On myös hienoa ideoida musiikkivideota ja lähteä sitten kuvaamaan ja editoimaan”.
“Olen huomannut, että jos vain on idea ja visio, ei videoidenkaan toteuttaminen vaadi suurta budjettia. Toisaalta suurellakin budjetilla lopputulos voi olla mitäänsanomaton”, Saga pohtii.
“Meiltä muiltakin kysytään mielipiteitä visuaalisuudesta, mutta ikinä niitä ei kuunnella”, Teemu sanoo nauraen.
Kysymys ulkopuolisesta levy-yhtiöstä ei ole Sagastrophelle elinehto.
“Emme sulje ovia ja eristäydy komeroon, mutta tällä hetkellä taiteellinen valta ja vapaus tuntuu tärkeimmältä. Koko homman juju on taiteellinen sisältö, se kaikki mitä tehdään”, Saga tiivistää.
“On meille tarjottu sopimuksia, mutta ne eivät ole menneet lakiosastolta läpi”, Juuso lisää pilke silmäkulmassa.
Tunnelma bändissä on lämmin ja innostunut. Kaikesta huokuu, että muusikkojen kemiat ovat kohdanneet usealla tasolla. Taito, tyylitaju ja hyvä henki välittyvät varmasti myös yleisöön.
“Joka kerta, kun joku tulee keikan jälkeen kiittämään musiikista tai kertomaan, että joku biisi kosketti, se tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Talletan sen syvälle sydämeen”, Saga sanoo.
Hurmokseen lähdemme nostattamaan tunnelmallista festarifiilistä. Toivomme, että keikalla on paljon ihmisiä, jotka löytävät biiseistä itselleen uusia merkityksiä.
Sagastrophe
Perustettu: 2019
Jäsenet: Saga Sutela, Teemu Kangas, Juuso Sippola ja Jere Taskila
Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.
Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa palkalliseen harjoitteluun. Harjoittelunjakson kesto on 10 viikkoa. Haku on avoinna 7.8.-27.8.2023. Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja […]
Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa palkalliseen harjoitteluun. Harjoittelunjakson kesto on 10 viikkoa. Haku on avoinna 7.8.-27.8.2023.
Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2023 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.
Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.
Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.
Harjoittelun kesto on 10 viikkoa. Harjoittelu ajoittuu syksylle 2023. Harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa viikolla 36 tai 37, sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.
Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.
Hakuaika alkaa maanantaina 7.8.2023 ja päättyy sunnuntaina 27.8.2023 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.
Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ().
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi.
Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä. Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti […]
Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä.
Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti vuosia edeltävästi tutulta kirjoittajalta Vesa Suomiselta. Viesti oli noin kolmen sivun pituinen tuttuun perusteelliseen tapaan. Olin vuosia aiemmin kirjoittanut systemaattisen analyysin hermeneuttisen teorian, johon myöhemmin Vesa kirjoitti sovellettavuutta tai käännöstä LID-alalle tai informaatiotutkimuksen alalle, miten haluaakaan muotoilla.
Vesa halusi tiedustella tekstin pituusrajaa, joka meidän toimituksessamme on lähinnä viitteellinen. Suosittelemme lähinnä kirjaa 100 sivun kohdalla. Katsoin ensimmäisen luonnoksenn, josta näkyi jo, että kyllä tästä tekstistä hyvä vielä tulee, aineksissa oli runsaudenpulaa ja liikkeessä olevia argumentteja. Tekstin aineksista sai magnum opusmaisen kuvan, vaikka kyse oli tieteellisestä vertaisarvioitavasta esseestä. Mutta sellaisia ajatuksia olin tottunut Vesalta odottamaan.
Teeman koonti oli työläs prosessi, jota hyvin kuvaa tämä edeltävien vuosien viestin loppu:
”PS. kuuntelin podcastisi. Itse olenkin koko kesän tuskaillut ehkä yli-innokkaan intuitioni tuottamassa umpikujassa, kun olen miettinyt, että olisiko Gabriel Naudén muutoin ilmeisen teknokraattisessa käsitykseen historiasta poliittisten operaatioiden mallikirjana jotenkin liitettävissä sellaista suhtautumista hiastoriaan ja traditioihin, mitä löytyy tietenkin Gadamerilta, mutta myös jo Gimbattista Vicolta vähän Naudén jälkeen ja ehkäpä katolisen kirkone apostolisesta traditiostakin hyvästi Naudéta aikaisemmin (mutta myös hänen aikanaan ajankohtaisesti – ainakin periaatteessa ja yleisemmin, vaikkei ehkä juuri hänelle).”
Vesa Suominen oli uuttera, asiantunteva ja erittäin lukenut tutkija ja pidetty opettaja (kuultu myös kolmannelta osapuolelta, mutta arvasin). Tutkijana Vesa edusti holistista tutkimuspainotusta ja oli perehtynyt erityisesti holismin aatelislajiin, hermeneutiikkaan. Se tarkkuus, mihin Vesa yleensä pyrki myös löytyi, mutta holistinen teoriapainotus on merkittävästi raskaammasta päästä ja vaatii enemmän aikaa. Kirjoituksen prosessointiaika oli ollut pitkä, mutta kirjoituksen ensimmäinen versio oli jo hyvin lähellä valmista.
Sitten eräänä syksyn päivänä sain puhelun, jossa Vesa totesi, että nyt voi käydä niin että tällä projektilla on terveyden nähden aikaraja. Tiedustelin vointia. mutta palasimme niin sanotusti sorvin ääreen jo saman puhelun aikana. Vaikka huono uutinen olikin se ei olennaisesti vaikuttanut Vesan työmoraaliin ja kirjoittaminen näyttäytyi edelleen tärkeänä.
Ei voinut muuta kuin jatkaa. Versioita, pohdintaa ja rajauksia kaksi kuukautta. Essee muotoutui intensiivisemmin, keskustelut laajentuivat klassisista filosofista ajatuksista nykytieteen ja sivistyksen perusedellytyksiin. Välillä puhelu jouduttiin lopettamaan aiemmin kuin oli tarkoitus. Olin optimistinen, että Vesa saisi esseen liki valmiiksi vertaisarviointiin. Kuitenkin pieni pelko oli, että miten tässä käy. Ryhdyin etsimään arvioijia, kun kirjoitus oli lähestymässä loppusuoraa. Rohkaisin Vesaa, että tässä on vielä tärkeä kirjoitus myös alan filosofisena koontina. Teksti oli mielestäni alakohtaisen tieteenfilosofian timanttia, jota vielä hiottiin säihkyvään muotoonsa.
Sitten sain Vesan vaimolta viestiä, että olisi hyvä, jos voisin saattaa esseen loppuun vertaisarviointiin ja editoida tekstin. Vertaisarviointi ei kysynyt tilannetta ja valitettavaa oli, että sen puoltavat tulokset tulivat myöhässä. Editoin tekstiä vielä edellisen editoinnin jälkeen loppuun kuusi tuntia ja mainitsin läheiselle kaverille, että olin kova jätkä ja itkin vain kolme tuntia. Lopputulos on luettavana Metodologia-lehden tämän vuoden 2023 numerossa IV.
Tunsin kaikesta huolimatta voitonriemua. Vesan sanat ja ajatus tiedemaailmalle jatkuivat hänen kuolemastaan riippumatta vielä viimeisen kerran. Mielestäni Vesa ansaitsisi tieteilijänä sankarihautauksen esimerkillisestä tieteellisestä työstä, mutta tiedän ettei hän olisi halunnut sitä. Vaikka Vesa ei ollut emeritus professori, niin opin tästä silti mitä täysin palvellut tarkoittaa. Lopetan viestini Vesan viimeisestä työstä runooni tieteen tekemisestä. Kiitän kaikkia heitä, jotka auttoivat Vesaa loppuun saattamaan hänen työnsä.
Scientist
Scientists hold one of the highest privileges The privilege of carrying one of the torches of humanity Scientists can stumble, lose hope and despair But they can never carry ill will Those who do not shelter scientists in need cannot be true intellectuals With only power and freedom of mind Scientist is the guardian of human spirit and the human condition Even in struggle task of the scientist is to dare For many will not We must examine our failings to proceed Those who never err will never learn deeply No scientist can achieve greatness without trials No scientist can hold their ground without arguments Scientist must meet success and disaster with same eyes As a scientist, we carry the weight of science through our words It is not a task of leisure Its nature asks for longevity and time Through our lives, we give the weight of science
Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista. Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista […]
Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista.
Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista yhteisöradio KRO.fm:ää, joka pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon kaupalliselle radiolle.
KRO sai alkunsa kesäkuussa 2021 Tulva ry:n toimesta, kun Oulun kaupungin myöntämä projektiavustus mahdollisti studiotilojen rakentamisen ja vuokraamisen. Nopeasti alkuperäisistä ohjelmantekijöistä alkoi muodostua aktiivien ryhmä, joilla oli halua kehittää ja tehdä yhteisöradiota tavoitteellisesti mittakaavassa, johon Tulva ry:n resurssit eivät riittäneet. Ohjelmatekijöiden joukolla KRO:lle perustettiin oma yhdistys, Kulttuuriradio Oulu ry, ja he ottivat radion huostaansa. Nyt yhdistyksen toiminnasta vastaa kymmenhenkinen hallitus ja 29 jäsentä, jotka kaikki toimivat ohjelmantekijöinä KRO:ssa.
Kuolematon radio
Tekijöitä yhdistää intohimo musiikkiin ja kulttuuriin. Voittoa tavoittelematon yhteisöradio mahdollistaa sitoutumattomuuden ja vapauden tehdä tekijöidensä näköistä sisältöä. “Kaupallisessa radiossa joudutaan menemään hyvinkin sen ehdoilla, mikä valtaosaa kiinnostaa”, Kulttuuriradio Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja Otto Koistinen kertoo.
Radion kuolemasta on puhuttu vähintään yhtä kauan kuin printtimedian. Kuitenkin audiosisältöjen kuluttaminen on vain noussut viimeiset kolmen vuoden aikana. Samaten useat mediatalot ovat alkaneet tuottaa omia radio-ohjelmiaan. Teknologia on tehnyt oman osansa alalle ja avannut kentän mahdollisuuksia. “Teknologia mahdollistaa kaltaistemme pienten toimijoiden tulon kentälle”, Koistinen kertoo.
Vanhat OSAO:n Pikisaaren tilat on nyt valjastettu paikallisten taiteentekijöiden käyttöön.
KRO.fm:n ohjelmantekijät ovat kuitenkin tuoneet myös palan menneisyyttä takaisin. Kun kaupallisen radion musiikkia ohjaavat valmiit soittolistat, vapaalla radiokentällä on nähtävissä paluu dj-kulttuuriin ja fyysisiin musiikkikirjastoihin.
KRO:n vapaus tekemiseen näkyy ohjelmasisällöissä, jotka ovat pääasiassa musiikin erikoisohjelmia. “Kaupallisessa radiossa näille ei ole kysyntää”, Koistinen avaa. “Esimerkiksi elektroninen musiikki on tällä hetkellä tosi in, ja me pystytään tarjoamaan vaihtoehtoista elektronista musiikkia versus mitä kaupallisessa radiossa kuullaan.”
Yhdistys näkee KRO:n varteenotettavana kanavana Oulun mediakentällä ja hyvänä lisänä muuhun mediaan tuoden tarjontaa, jollaista muualla ei ole. “Tavoitteena on tarjota vain vaihtoehto”, Koistinen kertoo. Yhdistys ja kanava on otettu hyvin vastaan paikallisten kulttuurintekijöiden keskuudessa ja yhteisö kasvaa sisältäpäin yhdistyksen vision mukaisesti. “Esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta ILME:n mukaantulo on itselleni todiste siitä, että myös muut kulttuuriorganisaatiot ovat kiinnostuneita ja haluaa tuoda omaa osaamistaan mukaan”, Koistinen kertoo.
“Ultimaattinen lopputulema ois olla Suomen laajuinen ja tunnistettava tekijä radiotuottamisen vapaalla kentällä”, Koistinen maalailee KRO:n tulevaisuutta. Yhdistyksen tavoitteena on luoda ohjelmantekemisestä, musiikista ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten yhteisö. Nettiradio toimii tässä kanavana, jolla KRO:n missiota voidaan välittää hyvin matalalla kynnyksellä. “Samalla toiminnassa mukana oleminen voi toimia hyvänä ponnahdusalustana monelle, jotka haaveilee radiourasta tai haluavat kerätä esimerkiksi portfoliota kulttuurin kentällä”, Koistinen mainitsee.
Täpinöissään kulttuurista
Minna Koivunen on ollut KRO:ssa ohjelmatekijänä sen alusta lähtien. Pitkään vapaana toimittajana toiminut Koivunen ryhtyi tekemään radio-ohjelmaa täysin omasta intohimosta kulttuuria kohtaan. “Tein kirjoittavana toimittajana paljon esimerkiksi musahaastatteluita, jolloin tunnin haastattelusta jäi käteen lyhyt kirjoitettu tuotos ja valtaosa materiaalista jää käyttämättä. Radiossa taas pystyy tekemään kahden tunnin syvähaastatteluita ja kaikki materiaali tulee käyttöön”, hän kertoo.
Pitkä haave omasta radio-ohjelmasta toteutui Täpinän myötä. Koivusen luotsaama Täpinä on suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille ihmisille. Kerran kuukaudessa kuultavassa kahden tunnin ohjelmassa keskustellaan kulttuurivieraiden kanssa ja kuullaan vieraiden valitsemaa musiikkia. “Oulussa on elävä kulttuurielämä ja halusin tuoda esiin niitä tyyppejä, joka sitä kulttuuria täällä tekee.” Nimi Täpinä tulee Koivusen mukaan juurikin siitä, että hän on itse niin innoissaan kulttuurista.
Vieraat valikoituvat ohjelmaan ihan Koivusen oman kiinnostuksen pohjalta. “Joskus tiedotusopin kurssilla sanottiin, että jos toimittajaa kiinnostaa joku asia niin se luultavasti kiinnostaa muitakin, siihen luotan edelleen”, hän naurahtaa. Ohjelmat etenevät käsikirjoituksesta huolimatta vierailijoiden ehdoilla, joka onkin homman suola. “Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja se on livessä mahtavaa.”
Yksi asia kuitenkin toistuu joka ohjelmassa samalla kaavalla: aloitus. “Jokainen ohjelma alkaa aina siitä, että kysyn mistä vieraat on täpinöissään.”
KRO:n suoria lähetyksiä voi kuunnella nettisivuilta www.kro.fm ja jälkikäteen lähetykset ovat kuunneltavissa Mixcloudista nimellä KRO.fm.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun yliopisto käynnisti joulukuussa 2022 kampusten ravintolatoimijoiden kilpailutuksen edellisten sopimusten tullessa päätökseen kesäkuun 2023 lopussa. Kilpailutus päättyi 31.1., johon mennessä tarjouksen oli jättänyt neljä toimijaa. Hankintapäätöksen julkaisun jälkeen yksi kilpailutukseen osallistuneista toimijoista jätti hankinnasta oikaisuvaatimuksen, joka johti hankinnan keskeyttämiseen. Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy käynnisti joulukuussa 2022 kampusravintolapalveluiden kilpailutuksen. Tämänhetkiset sopimukset ravintolapalveluiden toimittamisesta ovat […]
Oulun yliopisto käynnisti joulukuussa 2022 kampusten ravintolatoimijoiden kilpailutuksen edellisten sopimusten tullessa päätökseen kesäkuun 2023 lopussa. Kilpailutus päättyi 31.1., johon mennessä tarjouksen oli jättänyt neljä toimijaa. Hankintapäätöksen julkaisun jälkeen yksi kilpailutukseen osallistuneista toimijoista jätti hankinnasta oikaisuvaatimuksen, joka johti hankinnan keskeyttämiseen.
Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy käynnisti joulukuussa 2022 kampusravintolapalveluiden kilpailutuksen. Tämänhetkiset sopimukset ravintolapalveluiden toimittamisesta ovat päättymässä 30.6.2023. Tarjouspyynnön mukaisesti tarjoukset tuli jättää 31.1. mennessä. Tarjouskilpailuun osallistui neljä toimijaa: Uniresta Oy, Juvenes Oy, Compass Group Finland Oy ja Sodexo Oy.
Kilpailutuksessa etsittiin toimijoita kolmelle yliopiston ja ammattikorkeakoulun tiloissa sijaitseville alueille: kaksi alueista sijaitsee Linnanmaan kampuksella ja yksi Kontinkankaan kampuksella. Tällä hetkellä ravintolapalveluiden tuottamisesta Linnanmaan kampuksella vastaavat Juvenes ja Uniresta, Kontinkankaan kampuksella taas Uniresta.
31.1. tehdyssä hankintapäätöksessä ravintolapalveluiden toimittajiksi valittiin kolme toimijaa, joista Linnanmaan kampuksen palvelut jaetaan kahden toimijan kesken Uniresta Oy:lle ja Compass Group Finland Oy:lle ja Kontinkankaan kampuksen ravintolatoiminta yhdelle toimijalle Sodexo Oy:lle. Hankintapalveluista kerrotaan, että Linnanmaan kampuksen jakamisella kahdelle toimijalle haettiin vaihtelua tarjontaan ja laadullista kilpailua.
“Että kampuksella ruokailevilla opiskelijoilla ja henkilökunnalla olisi enemmän valinnanvaraa valita tarjoajien valikoiman välillä”, Sari Maunu yliopiston hankintapalveluista kertoo.
Oikaisuvaatimus katkaisi hankinnan
15.2. hankintayksikkö vastaanotti kuitenkin kilpailutuksessa viimeiseksi jääneeltä Juvenes Oy:ltä hankintaoikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksessa Juvenes Oy vaati hankintayksikköä kumoamaan hankintapäätöksen ja järjestämään uuden kilpailutuksen. Syynä vaatimukselle oli tarjouspyynnön epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus, joka olisi johtanut vertailukelvottomiin tarjouksiin.
Hankintaoikaisuvaatimuksen mukaan tarjouspyynnössä ei oltu määritelty, kenen vastuulle ravintolasalien jakelu- ja tarjoilulaitteiden hankinta kuuluu. Hankintayksikkö puolsi Juvenes Oy:n oikaisuvaatimusta. Heidän mukaansa jo se seikka, että tarjoajat ovat käsitelleet linjastoasiaa eri tavoin, kertoo siitä, että tarjouspyyntö on ollut tulkinnanvarainen.
Tarjouspyynnön vastuunjakotaulukosta puuttui selkeä määrittely, kenen vastuulle ravintolasalien linjastot kuuluvat. Asialla on merkitystä tarjouksen jättäneille toimijoille, koska mikäli tarjoajilta edellytetään huomattavaa investointia kohteessa näiden laitteiden osalta, on sillä vaikutuksia tarjottavaan hintaan, Oulun yliopiston hankintayksiköstä kerrotaan.
Keskeyttämispäätöksen mukaan osa tarjoajista on ymmärtänyt, että palveluntarjoajan tulee tehdä investointeja linjastojen suhteen, kun taas osa on käsittänyt näiden tulevan tilan omistajan tai hankintayksikön vastuulle. Hankintayksikkö totesi, että saadut tarjoukset eivät näin ole vertailukelpoisia keskenään ja hankinnan keskeyttämiselle on olemassa todelliset ja perustellut syyt. 27.2.2023 Hankintayksikkö poisti aiemmin tehdyn hankintapäätöksen ja keskeytti hankinnan. Samassa päätöksessä ilmoitettiin, että hankinnasta tullaan tekemään uusi hankintailmoitus sekä korjattu tarjouspyyntö.
“Harmi, että tämä jäi niin pienestä kiinni”, Maunu valittelee.
Hankinnan ruotiminen ei jäänyt kuitenkaan tähän. Hankinnan keskeyttämispäätöksen jälkeen Sodexo Oy valitti hankinnan keskeyttämisestä markkinaoikeuteen, mutta päätti vetää valituksen pois ennen markkinaoikeuden käsittelyä. Oulun yliopisto voi nyt alkaa valmistella uuden kilpailutuksen järjestämistä.
Hankintapalveluista kerrotaan, että valituksista johtuneiden viivästyksien vuoksi seuraava mahdollinen palveluntuottajien vaihtuminen on kesällä 2024. Täksi ajaksi Oulun yliopisto joutuu hoitamaan palvelutarjonnan todennäköisesti jatkamalla tämänhetkisiä sopimuksia.
“Ravintola-alalla marginaalit ja erot palveluntarjoajien välillä ovat todella pieniä, ja siksi päätöksistä valitetaan herkästi. Suurista sopimuksista on kova kilpailu ja ala on herkkä”, Maunu kertoo.
Kilpailutuksessa painotettiin laatuvaatimuksia
Kela on asettanut tarkat säädökset korkeakouluruokailun järjestämiseen liittyen. Valtoneuvoston asetuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemisen perusteista opiskelija-aterian tulee täyttää laadultaan yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset. Opiskelija-ateria on ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan, salaatin, juoman, leivän ja levitteen.
Hankintapalveluiden mukaan kampusravintoloiden ruuan ravintosisällöllinen laatu on varmistettu kilpailutuksessa niin, että tarjoajilla täytyi olla kokemusta Suomen korkeakouluruokailun järjestämisestä ja heillä on täten valmiudet ja osaaminen korkeakouluruokailun järjestämiseen.
Alkuperäisessä tarjouspyynnössä palveluntarjoajien valintaperusteeksi mainitaan kokonaistaloudellinen edullisuus pisteytyksen perusteella. Ainoastaan hinta ei kuitenkaan ollut valinnan peruste, vaan kilpailutuksessa verrattiin tarjoajien hinta-laatusuhdetta, jossa molemmista voi saada enintään 50 pistettä eri osa-alueista.
Hinnan osuus muodostui kolmesta eri osa-alueesta, kun taas laadullinen vertailu kahdesta, joista molemmista pystyi saamaan maksimissaan 25 pistettä. Laadullisessa vertailussa tarjouksen jättäneitä pyydettiin toimittamaan tiedot omavalmistusasteesta sekä kotimaisuusasteesta.
Kotimaisuusasteen pisteyttämisellä pyrittiin uusien toimijoiden valinnassa ottamaan huomioon esimerkiksi eläinten kohtelu ja tätä kautta vastuullisuuskysymykset. Omavalmistusasteen huomioimisessa saapuneissa tarjouksissa taas hankintayksikkö haki tasoa ruuan laadun suhteen. “Ruoka on yleensä sitä parempaa, mitä enemmän valmistetaan omassa keittiössä”, Maunu kertoo. Hankintapalveluiden mukaan näissä ei juurikaan saatu luotua eroa tarjousten välillä ja voi olla, että seuraavaan kilpailutukseen nämä vaihtuvat vähimmäisvaatimuksiksi laatutekijöiden sijaan.
Lisäksi tarjouspyynnössä pyydettiin kuvauksia esimerkiksi henkilöstön kouluttamisesta sekä kestävyyden, vastuullisuuden, ympäristöasioiden sekä energiatehokkuuden huomioimisesta toiminnassa. Samoin tarjouksen jättäneiden yritysten tuli antaa kuvaus asiakastyytyväisyyden varmistamisesta ja sen menetelmien kehittämisestä.
Opiskelijaruoan taso on herättänyt keskustelua Oulussa viime vuoden aikana. Osa opiskelijoista on ollut tyytymättömiä tarjotun ruoan tasoon, ettei se täyttäisi asetettuja yleisiä terveys- ja ravintovaatimuksia.
Hankintapalveluista Maunu muistuttaa, että jos reklamaatioita tulee, niin olisi hyvä tuoda ne esiin myös hankintapalveluille.
“Nämä eivät yleensä tule meille asti tietoon, jolloin asioihin on vaikea vaikuttaa.”
Hän jatkaa, että asiakastyytyväisyys ja sen seuranta ovat yksi valintakriteereistä palveluntarjoajille ja toimijoiden tulee olla perillä opiskelijoiden tuntemuksista. Sopimusten edellytyksenä on tietynlaisen ja -tasoisen ruuan tarjoaminen, ja asiasta voi reklamoida tilaajan puolesta, jos nämä eivät täyty. Äärimmäisessä tilanteessa tilaaja, eli Oulun yliopisto, voi purkaa tai irtisanoa sopimuksen.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
