MENU

“VALLATTU” – opiskelijat osoittavat Oulussa mieltä asettumalla taloksi Linnanmaan kampukselle

Joukko opiskelijoita valtasi maanantaina 25.9. Linnanmaan kampuksen mielenilmauksena hallituksen suunnittelemia leikkauksia kohtaan. Opiskelijat vaativat toimia niin korkeakouluilta kuin hallitukselta opiskelijoiden olojen kurjistamisen päättämiseksi. Normaalin maanantaiaamun unenomaisen vaeltelun sijaan Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla käy kuhina, kun joukko opiskelijoita pystyttää paikalle kylttejä, mikrofoneja ja telttoja. Maanantaista 25.9. kello 8 eteenpäin opiskelijat julistavat kampuksen toistaiseksi vallatuksi vastustaakseen hallituksen […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Joukko opiskelijoita valtasi maanantaina 25.9. Linnanmaan kampuksen mielenilmauksena hallituksen suunnittelemia leikkauksia kohtaan. Opiskelijat vaativat toimia niin korkeakouluilta kuin hallitukselta opiskelijoiden olojen kurjistamisen päättämiseksi.

Normaalin maanantaiaamun unenomaisen vaeltelun sijaan Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla käy kuhina, kun joukko opiskelijoita pystyttää paikalle kylttejä, mikrofoneja ja telttoja. Maanantaista 25.9. kello 8 eteenpäin opiskelijat julistavat kampuksen toistaiseksi vallatuksi vastustaakseen hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia. Valtaus jatkuu toistaiseksi, kunnes tavoitteisiin saadaan vastakaikua.

“Haluamme antaa hallitukselle selkeän viestin, että opiskelijoilta leikkaamisen ja opiskelijoiden elämän kurjistamisen täytyy loppua nyt”, yksi järjestäjistä Veera Kiiskilä tiivistää valtauksen sanoman.

Tietojenkäsittelytieteitä opiskeleva Kiiskilä on koko valtauksen alullepanija. Idea lähti liikkeelle tiistaina 19.9. järjestetystä Helsingin yliopiston valtauksesta. Sittemmin useissa Suomen korkeakouluissa on ryhdytty samanlaisiin toimiin opiskelijoiden kestävämmän tulevaisuuden eteen.

Mielenilmaus Linnanmaan kampuksella on yksityishenkilöinä toimivien opiskelijoiden järjestämä. Se on kuitenkin saanut tukensa Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta (OYY) ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Osakolta. 

OYY:n hallituksen puheenjohtaja Suvi-Anna Salminen käy puhumassa valtaukseen osallistuville opiskelijoille antaen OYY:n tuen asialle. Hän asettaa puheessaan selkeän viestin myös päättäjille liittyen hallituksen tavoitteeseen, jossa vuonna 2030 50 prosenttia nuorista olisi korkeakoulutettuja. “Miten tämä tavoite voidaan saavuttaa, jos opiskelijoiden oloja huononnetaan näin radikaalisti?”, Salminen kysyy. “Leikkausten sijaan teidän pitäisi tukea meitä.” 

Kiiskilä muistuttaa samasta tavoitteesta. “Eipä näytä hirveen hyvältä se tavoite näiden toimien valossa.”

Paikalle on saatu myös paikallisia poliitikkoja tukemaan mielenilmausta. Kaupunginvaltuutetut Susa Vikeväkorva ja Jessi Jokelainen puhuvat osallistujille osoittaen huolensa opiskelijoiden toimeentulon ja hyvinvoinnin suhteen. Jokelainen muistuttaa puheessaan edellisten vaalien alla tehdyistä lupauksista, että koulutus on erityissuojelussa ja siitä ei leikata. “Toisinaan mietin, että käsittääkö meidän hallitus semmoista asiaa kuin mikä on pitkän tähtäimen sijoitus”, Jokelainen sanoo puheenvuorossaan. 

“Tätä on nyt kestetty ihan riittävästi”

Mielenilmauksen vaatimukset jatkavat osaksi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kampanjaa viime eduskuntavaalien kynnyksellä. ”Opiskelijat pois köyhyysrajalta” -kampanja tähtäsi opintorahan korotukseen. Kampanjassa korotusta perusteltiin hyvin samoilla teemoilla kuin tämänhetkisissä mielenilmauksissa ympäri maan – hyvinvointivaikutuksilla ja ostovoimalla. Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun valtaukselle on asetettu vaatimuksia liittyen opiskelijoiden nostamiseen pois köyhyysrajalta, koulutuksen maksuttomuuteen ja saatavuuteen sekä opiskelijoiden hyvinvointiin panostamiseen.

Valtauksella järjestäjät tavoittelevat ensisijaisesti korkeakoulujen reagointia. He toivovat, että Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu antaisivat virallisen kannanoton, että organisaatiot tukevat opiskelijoiden vaatimuksia. “Jotka [vaatimukset] on kuitenkin aika matalan tason juttuja, että haluaisin elää kiitos”, Kiiskilä sanoo. 

Yksi järjestäjistä ja mielenilmauksen neuvottelija, Desiree Esparza Kurkela, perustelee asiaa hyvinvoinnin ja kestävyyden kautta. Hän jatkaa samalla teemalla kuin Jokelainen puhuessaan hyvinvointiin sijoittamisesta. “Tulevaisuuteen kannattaa sijoittaa. Opiskelijoiden hyvinvointi ja se että meiltä tulee ne ihmiset, jotka kannattelee yhteiskuntaa myöhemmin mahdollistuu vaan sillä, että meillä on mahdollista tehdä ne meidän opinnot loppuun ilman, että me mennään kesken opintojen kokonaan työelämään jättäen opinnot kesken kuitenkin niin, että pystytään asumaan, ruokkimaan itsemme ja maksamaan laskut”, Kurkela sanoo.

Kiiskilä ja Kurkela peräänkuuluttavat korkeakoulujen vaikutuskykyä. “Heillä [korkeakouluilla] on aika paljon sananvaltaa siihen, mihin suuntaan tämä yhteiskunta kehittyy. Siellä istutaan sellaisissa pöydissä, joihin opiskelijat ei pääse.”

Järjestäjät siis toivovat virallisen tuen ja kannanoton lisäksi konkreettisia toimia ja korkeakouluja viemään viestiä eteenpäin niihin paikkoihin, joissa päätöksiä tehdään. 

Vaikka samankaltaisia valtauksia on ollut viime viikosta lähtien ja opiskelijoiden toimeentulo on ollut huolenaiheena jo pidempään, mutta erityisesti uuden hallitusohjelman valmisteluiden myötä, hallitus ei ole reagoinut kansalaisten huoleen. “Hiljaista on toistaiseksi ollut”, Kiiskilä tokaisee. Opiskelijat haluaisivat kuulla hallituksen vastauksen huoliinsa, ja vaativat hallituksen tasolta reagointia. “Mitä te aiotte tehdä tälle asialle?”, Kiiskilä kysyy. 

Järjestäjät kannustavat kaikkia opiskelijoita osallistumaan matalalla kynnyksellä sen verran, kuin oma jaksaminen sallii. Kiiskilä ymmärtää kuitenkin, kuinka ahtaalla moni opiskelija on “Tää on toisaalta tosi paljon opiskelijoilta pyydetty, koska monet saattaa olla tosi tiukoissa tilanteissa omassa elämässään niin kyllä mä ymmärrän että monet saattaa miettiä että emmä jaksa. Osallistukaa, kun teillä on niitä voimavaroja ja osallistukaa solidaarisuudesta”, hän päättää.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmos keräsi Kuusisaareen 6700 opiskelijaa juhlimaan uuden lukuvuoden alkamista – katso kuvagalleria festivaalitunnelmista

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi. Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä. Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi.

Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä.

Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia nostettiin 8000:een aiemmasta 7500:sta.

Toisin kuin viime vuonna, tällä kertaa tapahtuma ei ollut loppuunmyyty, mutta seuratessa meininkiä illan edetessä juhlinta oli aivan viime vuosien tasolla. Iltaa kohti kasvavasta haalarimerestä huokui yhteisöllisyys, kun opiskelijat lauloivat sitsilauluja, kerääntyivät seuraamaan oheisohjelmaa ja jonottivat yhteistyökumppaneiden teltoille.

Mä sanon viimeisen sanan

Opiskelijakulttuuria juhlistava Hurmos toi lavalle tänäkin vuonna useita opiskelijaesiintyjiä. Yhtyeet Ricin, Sagastrophe ja HeLa nostattivat juhlatunnelmaa alkuillasta. Kolmehenkinen tanssiryhmä Arctic Showdancers puolestaan tanssitti yleisöä tuttujen hittien tahtiin. Pimenevässä illassa DJ Luminary tarjoili bassoa ja reivitunnelmaa pääesiintyjien välissä.

Illan odotetuimmat artistit olivat kuitenkin luultavasti pääesiintyjät Benjamin ja Maija Vilkkumaa. 

Uskomattomalla lavaenergialla varustettu Benjamin solmi keikan alussa sopimuksen yleisön kanssa, että hänen keikallaan ei ketään ahdistella tai syrjitä.

Tunnin veto oli täynnä viettelevää ja kuumaa energiaa, uskomattomia potkuja, joissa todella laitettiin korkkarit kattoon sekä hienoa vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Illan päätti vuodesta 1995 soolouraa tehneen Maija Vilkkumaan hitit valtaosa taitaa ulkoa. Fiilis ennen keikkaa oli odottava, yleisössä oli täysin hiljaista. Artistin saapuessa lavalle yleisössä repesi välitön vislausten ja huudon vuorottelu, joka vaihtui nopeasti yhteislaluun tuttujen kappaleiden tahtiin.

Lähes 30 vuotta esiintymislavoilla viettänyt artisti todella tietää, kuinka yleisö otetaan haltuun.


Hurmoksen illassa kuultiin kahdesti jokaiselle tuttu melodia Maija Vilkkumaan legendaarisesta kappaleesta Ei Benjaminin esittäessä biisistä oman sovituksensa, joka kantaa nimeä Gay.

Katso illan kuvagalleria tästä!

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Siperia opettaa ja yliopisto kasvattaa

Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista. 10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta.  En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut […]

Hain yliopistoon osittain silkasta uhmasta ja osittain tylsistymisen tunteesta. Päätös kuitenkin osoittautui yhdeksi elämäni parhaista.

10 vuotta sitten saadessani viestin opiskelupaikasta Oulun ammattikorkeakoulussa eräs silloinen tuttuni sanoi, että jos otan tuon opiskelupaikan vastaan, menen siitä mistä aita on matalin enkä koskaan tule saamaan maisterin tutkintoa. Löimme vetoakin asiasta. 

En ole tuon vuoden jälkeen edes ollut tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, mutta silti hänen sanansa jäivät kaikumaan. Nyt maisteriksi valmistumisen kynnyksellä voin pikkumaisesti osoittaa taas yhden minua epäröineen luulot vääriksi. Onneksi tutkinnosta jää käteen hieman muutakin.

Matkani ekonomiksi ei ollut se kaikista suoraviivaisin. Valmistuin Oulun ammattikorkeakoulusta tradenomiksi ja välissä pohdin medianomi-opintoja. Kun haku Oulun kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin aukesi, hain hetken mielijohteesta tylsistyneenä pelkkään työntekoon ajatellen, että eihän minun tarvitse ottaa paikkaa vastaan, jos se ei siinä vaiheessa tunnukaan enää hyvältä idealta. Kävi ilmi, että päätös opiskelusta Oulun yliopistossa toikin minut juuri siihen pisteeseen, mihin pyrin pohtiessani medianomi-opintoja.

En missään vaiheessa kokenut välttämättä tarvitsevani ekonomin papereita. Uudet opinnot avasivat kuitenkin lopulta maailmankuvaani suunnattomasti. Jo pian alkoi selkeytyä, millaiset urapolut minulle ovatkaan mahdollisia. Liityin Oulun ylioppilaslehden avustajajoukkoon testatakseni siipiä luovalla alalla. Ilmeisesti siivet kantoivat, sillä kahdeksan kuukautta myöhemmin olin kirjoittamassa työsopimusta päätoimittajaksi.

Vuosi 2021 oli myös ensimmäinen vuosi, kun tein töitä arkipäivisin toimistoaikoina enkä öisin ja viikonloppuisin. Arkirytmin muutos avasti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään, kun elin samaan tahtiin valtaväestön kanssa. Löysin rinnalleni joukon vahvoja naisia, jotka jokainen on laajentanut maailmankatsomustani, auttanut vaikean elämäntilanteen yli ja opettanut uskomaan itseeni, vaikkakin välillä ratakiskosta vääntäen. He auttoivat minua näkemään, mikä elämässä on hyvää, kokemisen arvoista ja nautinnollista. 

Ammattikorkeakoulu oli minulle kymmenen vuotta sitten opintoja aloittaessa juuri se oikea vaihtoehto ja koen saaneeni ne opit, joita tarvitsin markkinoinnin alan töiden harjoittamiseen. Mutta maisteriohjelmassa pääsin sukeltamaan syvälle tieteeseen ja teoreettiseen puoleen. Se toi uutta puhtia alaa kohtaan.

Kuitenkin merkittävimpinä tekijöinä koulutus kasvatti ammatillista itseluottamusta, omien rajojen tunnistamista, henkistä kanttia sekä monia työelämässä arvokkaita taitoja, joita en jaksa alkaa tässä listaamaan – kuulette ne kyllä kursseilla. Vaikka yliopistoon hakeudutaan tutkinnon perässä, kasvattaa se kuitenkin eniten henkisesti.

Syyskuussa Oulun yliopistosta astelee ulos maisterin paperit kädessä täysin eri ihminen, kuin millaisena saavuin tänne kolme vuotta sitten. Ja ehkä myös 200 euroa rikkaampi.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmoksessa esiintyvä Sagastrophe pitää kaikki langat omissa käsissään – Bändi välittää hyvää energiaa ja festarifiilistä

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi.  Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin […]

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi. 

Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin EP Nevertales

Bändin kesä on kulunut touhukkaasti musiikin parissa. “Esiinnyimme Varjo-festivaaleilla ja Koiteli elää! -festareilla. Olemme myös äänittäneet uusia biisejä ja viimeisin sinkku Kalifornia on juuri julkaistu”, Saga kertoo.  

“Albumikin on tekeillä, mutta olemme hyviä pistämään suunnitelmia uusiksi. Uusia julkaistavia biisejä tulee aina siihen väliin”, Jere sanoo. 

Bändi kertoo, että tarkoituksena on tulevaisuudessa tehdä nimenomaan eheä albumikokonaisuus.  

“Nyt olemme menneet kuitenkin markkinoiden ehdoilla ja julkaisseet singlejä. ”Vaikka kymmenen yksittäisen sinkun julkaisulla tuntuukin saavan enemmän huomiota kuin yhdellä albumilla, emme kuitenkaan halua missään nimessä luopua yhteneväisien pitkäsoittojen tekemistä”, Teemu sanoo.

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

Uusi sinkku Kalifornia on suomenkielinen ja vähän rockimpi aiempaan maalailevaan saundiin verrattuna. Bändi on kuitenkin soittanut suomenkielisiä biisejä jo ensimmäisistä keikoista lähtien.

Sagastrophen biisit ja sanoitukset ovat pääosin Sagan käsialaa. Suomeksi kirjoittaminen on alkanut innostaa Sagaa yhä enemmän, ja sitäkin on tulevaisuudessa tiedossa. 

“Myös Teemu, Juuso ja Jere ovat kirjoittaneet biisejä, ja niitä on tulossa myös seuraavalle albumille. Diktatuuri taitaa olla väistymässä”, Saga nauraa 

Oma saundi syntyy yhdessä 

Bändi kertoo, että biisien muoto syntyy usein luonnostaan, miltei itsestään. Joskus he kuitenkin huomaavat nauhoituksissa, ettei biisi toimi ollenkaan ja valmis kappale muotoutuu ihan erilaiseksi. Sovituksia saatetaan hieroa kauankin. 

“Jos jossain biisissä kuulet tuplabasarin, siitä on väännetty pitkään”, Teemu heittää väliin nauraen. 

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

“Me ei kuuluta mihinkään sceneen. Siitä olisi kyllä hyötyä, jos halutaan päästä soittamaan paikkoihin. Toisaalta haluamme säilyttää vapauden ja olla lokeroimatta itseämme”, Teemu pohtii. 

“Kuulijat kysyvät usein, mikä meidän genre on. Se on vaikeasti jäljitettävissä. Sagastrophen saundi on syntynyt, kun olemme vain alkaneet soittamaan. Meillä kaikilla on omat musiikilliset taustat ja idolit. Jokainen tuo jotakin omaa musiikkiin”, Saga lisää.

Erilaiset taustat ovat vahvuus 

Saga on kuunnellut paljon omintakeisia naisartisteja, kuten Lana del Reytä, Joni Mitchelliä ja Susanne Vegaa. Tori Amos innosti hänet tekemään ja esittämään omaa musiikkia. 

“Kotona kuunneltiin tosi erilaista musiikkia, esimerkiksi Johnny Cashia. Myös kantrivaikutteet varmasti kuuluvat musiikissa”, Saga valaisee. 

Saga on soittanut ja laulanut pienestä pitäen. Yliopiston alkuaikoina hän alkoi kirjoittaa omia biisejä. Hän nautti musisoinnista kotona ja esiintyi julkisesti vain pakotettuna sukujuhlissa.  

“Samoihin aikoihin tapasin Teemun yliopistolla ja pistettiin bändi pystyyn. Se oli ensimmäinen kokemus soittamisesta muiden kanssa ja lähti heti luontevasti liikkeelle. Bändin myötä olen nyt päässyt esittämään ja julkaisemaan musiikkia”, Saga kertoo. 

Teemulle Black Sabbath ja Asia ovat olleet tärkeitä bändejä. Lapsena hän kuunteli Ultra Brata. 

“Olisinkohan ollut 12, kun sain rummut. Iskän kanssa soitettiin Black Sabbathia, ja minä hakkasin rumpuja. Sitä ennen olin soittanut kitaraa. Olen aina elätellyt rockunelmaa. Minulla on ehkä enemmän intoa kuin taitoa”, Teemu nauraa. 

Teemun rummut olivat välillä tauolla autotallissa, mutta hän innostui uudestaan soittamisesta, kun bändi pistettiin pystyyn. Hänelle oli iloinen yllätys, että oikea porukka musiikin tekemiseen löytyi. 

“Black Sabbathia ei ehkä vielä kuule Sagastrophen musiikissa, mutta se on tulossa”, Teemu kertoo pilke silmäkulmassa. 

Juuson sydäntä lähellä on englanniksi laulettu rockmusiikki, esimerkiksi Bruce Springsteen ja HIM. 

“Nuorena minulla oli eksklusiivinen hevivaihe. Jos ei ollut särökitaraa ja tuplabasareita, sitä ei voinut kuunnella”, Juuso kertoo. 

Juuso on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänen pääinstrumenttinsa on piano ja hän laulaa sekä soittaa kitaraa ja syntikkaa. Hänen työhuoneensa toimii myös studiona, jossa hän miksaa ja masteroi yhtyeen musiikkia. 

Bändin uusin jäsen, Jere, on soittanut bassoa 13-vuotiaasta saakka. Hän alkoi tekemään omaa musaa jo ennen kuin osasi soittaa mitään. 

“Minulla on pitkä bänditausta raskaamman musiikin puolelta. Heviä olen kuunnellut paljon, mutta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Sanotaanko, että Kaija Koosta Nirvanaan ja Children of Bodomista Ultra Brahan”. 

“On tärkeää, että olen päässyt tekemään omaa musaa. Bändihommat on ollut elämässäni iso juttu”,  Jere kertoo. 

Kaikki langat omissa käsissä 

Sagastrophessa kaikki tehdään itse videoita ja kansitaidetta myöten. Saga ja Jere ovat perehtyneet visuaalisuuteen.  

“On mahtavaa, että saa luoda musiikille myös visuaalisen maailman. Suunnitella, valokuvata ja piirtää tai maalata. On myös hienoa ideoida musiikkivideota ja lähteä sitten kuvaamaan ja editoimaan”.

“Olen huomannut, että jos vain on idea ja visio, ei videoidenkaan toteuttaminen vaadi suurta budjettia. Toisaalta suurellakin budjetilla lopputulos voi olla mitäänsanomaton”, Saga pohtii. 

“Meiltä muiltakin kysytään mielipiteitä visuaalisuudesta, mutta ikinä niitä ei kuunnella”, Teemu sanoo nauraen. 

Kysymys ulkopuolisesta levy-yhtiöstä ei ole Sagastrophelle elinehto.  

“Emme sulje ovia ja eristäydy komeroon, mutta tällä hetkellä taiteellinen valta ja vapaus tuntuu  tärkeimmältä. Koko homman juju on taiteellinen sisältö, se kaikki mitä tehdään”, Saga tiivistää. 

“On meille tarjottu sopimuksia, mutta ne eivät ole menneet lakiosastolta läpi”, Juuso lisää pilke silmäkulmassa. 

Tunnelma bändissä on lämmin ja innostunut. Kaikesta huokuu, että muusikkojen kemiat ovat kohdanneet usealla tasolla. Taito, tyylitaju ja hyvä henki välittyvät varmasti myös yleisöön. 

“Joka kerta, kun joku tulee keikan jälkeen kiittämään musiikista tai kertomaan, että joku biisi kosketti, se tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Talletan sen syvälle sydämeen”, Saga sanoo. 

Hurmokseen lähdemme nostattamaan tunnelmallista festarifiilistä. Toivomme, että keikalla on paljon ihmisiä, jotka löytävät biiseistä itselleen uusia merkityksiä.


Sagastrophe 

Perustettu: 2019 

Jäsenet: Saga Sutela, Teemu Kangas, Juuso Sippola ja Jere Taskila 

Julkaisut: Strange Dreams (2021), EP: Nevertales (2023) 

Musiikkivideot: Dreamer Kids, Rabbit Hole, Firewood 

Esiintyy Hurmoksessa 8.9. kello 17.30. 

Lisätietoja: https://sagastrophe.com/

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijaa – hae paikkaa 27.8. mennessä!

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa palkalliseen harjoitteluun. Harjoittelunjakson kesto on 10 viikkoa. Haku on avoinna 7.8.-27.8.2023. Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa palkalliseen harjoitteluun. Harjoittelunjakson kesto on 10 viikkoa. Haku on avoinna 7.8.-27.8.2023.

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2023 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2023 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 10 viikkoa. Harjoittelu ajoittuu syksylle 2023. Harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa viikolla 36 tai 37, sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen hakemukset@oyy.fi. Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 7.8.2023 ja päättyy sunnuntaina 27.8.2023 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 (paasihteeri@oyy.fi).

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Vesa Suomisen viimeinen essee

Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä. Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti […]

Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä.

Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti vuosia edeltävästi tutulta kirjoittajalta Vesa Suomiselta. Viesti oli noin kolmen sivun pituinen tuttuun perusteelliseen tapaan. Olin vuosia aiemmin kirjoittanut systemaattisen analyysin hermeneuttisen teorian, johon myöhemmin Vesa kirjoitti sovellettavuutta tai käännöstä LID-alalle tai informaatiotutkimuksen alalle, miten haluaakaan muotoilla. 

Vesa halusi tiedustella tekstin pituusrajaa, joka meidän toimituksessamme on lähinnä viitteellinen. Suosittelemme lähinnä kirjaa 100 sivun kohdalla. Katsoin ensimmäisen luonnoksenn, josta näkyi jo, että kyllä tästä tekstistä hyvä vielä tulee, aineksissa oli runsaudenpulaa ja liikkeessä olevia argumentteja. Tekstin aineksista sai magnum opusmaisen kuvan, vaikka kyse oli tieteellisestä vertaisarvioitavasta esseestä. Mutta sellaisia ajatuksia olin tottunut Vesalta odottamaan. 

Teeman koonti oli työläs prosessi, jota hyvin kuvaa tämä edeltävien vuosien viestin loppu:

”PS. kuuntelin podcastisi. Itse olenkin koko kesän tuskaillut ehkä yli-innokkaan intuitioni tuottamassa umpikujassa, kun olen miettinyt, että olisiko Gabriel Naudén muutoin ilmeisen teknokraattisessa käsitykseen historiasta poliittisten operaatioiden mallikirjana jotenkin liitettävissä sellaista suhtautumista hiastoriaan ja traditioihin, mitä löytyy tietenkin Gadamerilta, mutta myös jo Gimbattista Vicolta vähän Naudén jälkeen ja ehkäpä katolisen kirkone apostolisesta traditiostakin hyvästi Naudéta aikaisemmin (mutta myös hänen aikanaan ajankohtaisesti – ainakin periaatteessa ja yleisemmin, vaikkei ehkä juuri hänelle).”

Vesa Suominen oli uuttera, asiantunteva ja erittäin lukenut tutkija ja pidetty opettaja (kuultu myös kolmannelta osapuolelta, mutta arvasin). Tutkijana Vesa edusti holistista tutkimuspainotusta ja oli perehtynyt erityisesti holismin aatelislajiin, hermeneutiikkaan. Se tarkkuus, mihin Vesa yleensä pyrki myös löytyi, mutta holistinen teoriapainotus on merkittävästi raskaammasta päästä ja vaatii enemmän aikaa. Kirjoituksen prosessointiaika oli ollut pitkä, mutta kirjoituksen ensimmäinen versio oli jo hyvin lähellä valmista.

Sitten eräänä syksyn päivänä sain puhelun, jossa Vesa totesi, että nyt voi käydä niin että tällä projektilla on terveyden nähden aikaraja. Tiedustelin vointia. mutta palasimme niin sanotusti sorvin ääreen jo saman puhelun aikana. Vaikka huono uutinen olikin se ei olennaisesti vaikuttanut Vesan työmoraaliin ja kirjoittaminen näyttäytyi edelleen tärkeänä. 

Ei voinut muuta kuin jatkaa. Versioita, pohdintaa ja rajauksia kaksi kuukautta. Essee muotoutui intensiivisemmin, keskustelut laajentuivat klassisista filosofista ajatuksista nykytieteen ja sivistyksen perusedellytyksiin. Välillä puhelu jouduttiin lopettamaan aiemmin kuin oli tarkoitus. Olin optimistinen, että Vesa saisi esseen liki valmiiksi vertaisarviointiin. Kuitenkin pieni pelko oli, että miten tässä käy. Ryhdyin etsimään arvioijia, kun kirjoitus oli lähestymässä loppusuoraa. Rohkaisin Vesaa, että tässä on vielä tärkeä kirjoitus myös alan filosofisena koontina. Teksti oli mielestäni alakohtaisen tieteenfilosofian timanttia, jota vielä hiottiin säihkyvään muotoonsa. 

Sitten sain Vesan vaimolta viestiä, että olisi hyvä, jos voisin saattaa esseen loppuun vertaisarviointiin ja editoida tekstin. Vertaisarviointi ei kysynyt tilannetta ja valitettavaa oli, että sen puoltavat tulokset tulivat myöhässä. Editoin tekstiä vielä edellisen editoinnin jälkeen loppuun kuusi tuntia ja mainitsin läheiselle kaverille, että olin kova jätkä ja itkin vain kolme tuntia. Lopputulos on luettavana Metodologia-lehden tämän vuoden 2023 numerossa IV

Tunsin kaikesta huolimatta voitonriemua. Vesan sanat ja ajatus tiedemaailmalle jatkuivat hänen kuolemastaan riippumatta vielä viimeisen kerran. Mielestäni Vesa ansaitsisi tieteilijänä sankarihautauksen esimerkillisestä tieteellisestä työstä, mutta tiedän ettei hän olisi halunnut sitä. Vaikka Vesa ei ollut emeritus professori, niin opin tästä silti mitä täysin palvellut tarkoittaa. Lopetan viestini Vesan viimeisestä työstä runooni tieteen tekemisestä. Kiitän kaikkia heitä, jotka auttoivat Vesaa loppuun saattamaan hänen työnsä.

Scientist

Scientists hold one of the highest privileges
The privilege of carrying one of the torches of humanity
Scientists can stumble, lose hope and despair
But they can never carry ill will
Those who do not shelter scientists in need cannot be true intellectuals
With only power and freedom of mind
Scientist is the guardian of human spirit and the human condition
Even in struggle task of the scientist is to dare
For many will not
We must examine our failings to proceed
Those who never err will never learn deeply
No scientist can achieve greatness without trials
No scientist can hold their ground without arguments
Scientist must meet success and disaster with same eyes
As a scientist, we carry the weight of science through our words
It is not a task of leisure
Its nature asks for longevity and time
Through our lives, we give the weight of science

Ari J. Tervashonka

Teksti: Ari Tervashonka