Zoom on uusi normaali – niin on myös valvova katse

Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi, Juhani Kenttä kirjoittaa.

Opiskelujen ja töiden suorittamisesta etäyhteyksien välityksellä on tullut tavanomaista. Vaikka emme ole fyysisesti läsnä, olemme saattaneet kuitenkin joutua paljastamaan itsestämme enemmän kuin mihin olimme tottuneet. Meihin kohdistuva katse on muuttanut muotoaan.

Jo keväällä kirjoitettiin uudesta ilmiöstä nimeltä Zoom-uupumus kun videoyhteydet Zoomin kautta loivat uusia paineita kurssiosallistumiseen. Kun opiskelija osallistuu videoyhteydellään luennolle, hänen kasvoihin kiinnittyy pitkittynyttä ja tarkentunutta huomiota. Tämän huomattiin nostavan ahdistusta esimerkiksi siitä, että täytyy ikään kuin esittää läsnäoloa sen sijaan, että voisi luottaa luontaisen kehonkielensä viestivän sen samassa tilassa oleville. Samalla kun itse ylianalysoi omaa elehdintään Zoom-näkymästä, videokuvan kautta tulee paljastaneeksi myös pienen osan kodistaan. Itsestäänselvyydeltä tuntunut rajaus kodin piiristä yksityiseksi asiaksi on kadonnut. 

Monen kurssin suoritustapaan sisältyy myös oman esityksen pitäminen, jolloin meitä pyydetään jakamaan tietokoneen näyttömme kaikille muille osallistujille. Emmehän muutenkaan voi esitellä materiaalimme muille. Näyttö ei kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän henkilökohtainen asia.

Kannettava tietokoneeni on irrottamaton osa elämääni. Sen kautta hallinnoin lähes kaikkia elämäni osa-alueita, niin opintoihin ja työhön liittyviä tehtäviä kuin myös arjen pyörittämistä, yhteydenpitoa ystäviin ja kaikkea muuta vapaa-aikaani liittyvää, myös niitä salaisimpia mielihalujani. Mitä enemmän minulla on rautoja tulessa, sitä luultavammin läppärin näyttöni heijastaa tätä tilannetta avonaisten projektien ja selaimen välilehtien määrässään. Katso näyttöäni ja näet koko sekavan elämäni pienoiskoossa. 

Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi. Muistithan varmasti siivota sen ennen vieraiden tuloa.

Kun pidän esitelmää, ahdistun nyt siitä, että enhän vain poikkea jaetun näytön tilassa esitelmästäni mihinkään. Mitä jos unohdin lisätä esitelmään jotain ja joudun nyt kaivamaan sen esiin koneeltani. Yksityiselämästäni on lukuisia vihjeitä niin työpöydällä, välilehdissä kuin resurssienhallinnan sivusarakkeessa, jossa näkyy viimeisimpänä avatut kansiot. Olen suhteellisen avoin elämästäni, mutta sille avoimuudelle on elinehtona, että voi itse hallita sitä, kuinka paljon antaa itsestään. Moni tunnistanee sen hätääntyneen reaktion, kun näyttää kaverille kuvaa puhelimestaan ja hän alkaa yllättäen selata kuvahistoriaa taaksepäin. Ei kai sinne jäänyt jotain intiimiä, jotain vain harvojen valittujen silmille sallittua.

Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää, voisi joku tokaista.

Periaatteen vuoksi voi silti kavahtaa, kun tunnistaa hierarkioiden näkyvän myös tässä tilanteessa. Lehtoreilla tai esimiehillä on työpaikkojensa tarjoamat toimistot ja työkoneet merkittävästi useimmin kuin alaisillaan tai oppilailla. Työ- ja siviiliminä on siis paljon helpompaa pitää erillään toisistaan. Totta kai hekin pyrkivät vain parhaansa mukaan mukautumaan vaikeaan tilanteeseen. Hyvä olisi silti tunnistaa, ettei työhuoneen suojasta luennointi ole samalla viivalla kuin toisen kotiin ulottuva katse.

Poikkeustilan aiheuttamassa vauhtisokeudessa voi syntyä virhearviointeja itse kullekin. Toukokuussa Oulun poliisille tehtiin jopa tutkintapyyntö teknillisen tiedekunnan etätenttien järjestelyistä. Poliisi joutui tutkimaan, voisiko kotonaan tenttineiden opiskelijoiden videovalvontaa tulkita kotirauhan rikkomisen rikosnimikkeen alle. Kesäkuussa Oulun yliopisto päivitti ohjeistukseensa, ettei sen tule jatkossa hyödyntää videovalvontaa usean opiskelijan tenteissään ja esitutkintaa ei lopulta tehty.

Tenttiohjeistusta lukuun ottamatta opiskelu jatkui kuitenkin sellaisenaan, Zoom ja Teams uusina luentosaleina. Jos varjelee yksityisyyttään, voinee kai rimpuilla oletettua jakamista vastaan kurssin sisällä tai valita suosiolla kurssista itsenäisen suoritusmuodon.

Mitä jos kuitenkin automaattisen avoimuuden sijaan lähdettäisiin siitä, että kotirauhastaan saa yhä pitää kiinni myös etätyön aikana ilman että saa vaikean ihmisen leimaa?

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

YTHS:n palvelumaksu ensi vuonna 71,60 euroa – Maksu suoritetaan Kelalle

YTHS:n palvelumaksun suuruus on vuonna 2021 71,60 euroa, joka maksetaan kahdessa lukukausikohtaisessa 35,80 euron erässä. YTHS tiedotti hinnasta 30.11.

Valtioneuvosto on vahvistanut Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n palvelumaksun ensi vuodelle. Palvelu uudistuu 1.1.2021 kaikkien korkeakouluopiskelijoiden käyttöön. Uudistuksen jälkeen maksun suuruus on 71,60 euroa, joka maksetaan kahdessa lukukausikohtaisessa 35,80 euron erässä. YTHS tiedotti uudesta hinnasta sivuillaan 30. marraskuuta.

Aiemmin YTHS-maksu on maksettu lukukausi-ilmoittautumisen yhteydessä osana ylioppilaskunnan jäsenyyttä. Syksyn 2020 YTHS-maksun suuruus jäsenmaksusta oli 28,50 euroa. Jatkossa 35,80 euron maksu suoritetaan suoraan Kelalle, ei enää ylioppilaskunnalle. Jokaisen palveluiden piiriin kuuluvan korkeakouluopiskelijan on maksettava maksu riippumatta siitä, käyttääkö YTHS:n palveluita vai ei.

Keväästä 2021 alkaen terveydenhoitomaksu suoritetaan Kelalle lukukausittain syksyllä ja keväällä. Kela ei lähetä maksusta erikseen laskua ja eräpäivä määräytyy sen mukaan, milloin on ilmoittautunut läsnäolevaksi lukukaudelle. Terveydenhoitomaksun voi maksaa ensimmäistä kertaa joulukuussa 2020 Kelan asiointipalvelussa. Kela lähettää ensimmäisestä vaaditusta maksusta kirjeen kaikille YTHS:n piiriin kuuluville opiskelijoille tammikuun lopussa, kunhan nämä ilmoittautuvat läsnäoleviksi 11.1.2021 mennessä.

Maksumuutos on osa YTHS:n laajenemista vuonna 2021. Palveluiden laajuus pysyy Oulussa samana ja vastaanotto on yhä jatkossa Linnanmaalla, mutta myös käyntimaksut muuttuvat. Nykyään YTHS perii erikoislääkärin vastaanotoista, esimerkiksi hammaslääkäristä ja gynekologin palveluista, erikseen käyntimaksun. Uudistuksen jälkeen käyntimaksut poistuvat ja ainoastaan peruuttamattomista käynneistä peritään 40 euron suuruinen maksu.

YTHS uudistuu 2021 opiskeluterveydenhuollon lakimuutoksen perusteella. 1.1.2021 alkaen myös ammattikorkeakouluopiskelijat siirtyvät YTHS:n piiriin yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Jatkossa Kansaneläkelaitos (Kela) järjestää korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja YTHS tuottaa palvelut valtakunnallisesti.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Arvio: Katkenneita lankoja kertoo uupumuksesta ymmärryksellä

Uupumuksen kokeneelle moni tuttu asia – viha, kyynistyminen, loputon tarve nukkua – nostetaan teoksessa näkyville ymmärtäen. Suora puhe uupumuksesta muuttaa toivottavasti hiljalleen myös yhteiskuntaa.

Katkenneita lankoja – Tarinoita loppuunpalamisesta on tyylikäs, kovakantinen antologia, joka sisältää yhdeksän sarjakuvataiteilijan näkemyksiä uupumuksesta.

Kokoelmateoksen tarinat on koottu aitojen, työuupumuksesta kärsineiden ihmisten kokemuksista. Anssi Vieruahon ja Karoliina Korhosen toimittaman teoksen tuotoista suurin osa lahjoitetaan mielenterveystyöhön. Mukana on kokeneita tekijöitä suomalaisen sarjakuvan kentältä, mutta myös uusia nimiä.

Tuisku Hiltusen sanaton, irtoavien hiusten ympärille kietoutuva tarina ahdistuksesta ja väsymyksestä on vahva aloitus antologialle. Hiltusen tarina koskettaa ja muistuttaa tärkeästä asiasta: yksin ei pidä jäädä.

Seuraavaksi Emmi Niemisen utuinen ilmaisu näyttää, kuinka uupunut voi tuntea itsensä läpinäkyväksi. Niemisen kerronta on runollisen harmonista läpi tarinan. Ainoastaan tekstaus, joka näyttää koneella kirjoitetulta, pistää hieman silmään.

Sami Nyyssölän tuhruinen viiva kuvaa oivaltavasti loppuunpalamisen tunnelmaa. Rajallinen tila antologiassa tuo mukanaan haasteita, mutta pakottaa toisaalta keskittymään olennaiseen. Niko-Petteri Nivan tyylin pehmeys muodostaa kiinnostavan kontrastin sisältöön: siihen hetkeen, kun uupuneen läheisetkin tuntuvat taakalta ja lusikan kilahdus kupissa riittää rikkomaan keskittymisen.

Oululaislähtöisen Mari Ahokoivun abstrakti kerronta ilahduttaa väreillään ja on tehokas väline aiheen käsittelyssä. Uupumus rikkoo ihmisen ja kaikki aiemmin selkeä muuttuu sekasotkuksi. Milla Paloniemen työ taas muistuttaa tarinallisesti Hevoshullusta tuttuja sarjakuvia. Loppu on onnellinen ja sisältää opetuksen, mutta toteutus jää hieman pinnalliseksi.

Henri Tervapuron juutalaiseen tarustoon nimellään viittaava, sisältä kuollut ”Golemi” sijoittuu päähenkilön valinnallaan piristävästi vähemmistöön: myös duunariäijä voi uupua. Tervapuron väritys sytyttää ahdistavan, lisää vaativan ympäristön palamaan. Tämän tykittelyn jälkeen Avi Heikkisen selkeä, elokuvallinen ja graafinen tyyli tuntuu helpottavalta. Toimitustyö on siis onnistunutta. Antologian päättävän Anssi Vieruahon apokalyptinen maaliskuun aurinko kirvoittaa naurut tässä kaamoksessa. Yksityiskohtainen, mustavalkoinen maailma sopii loppuunpalaneen mestarin mielenmaisemaan.

Uupumuksen kokeneelle moni tuttu asia – viha, kyynistyminen, loputon tarve nukkua – nostetaan teoksessa näkyville ymmärtäen. Suora puhe uupumuksesta muuttaa toivottavasti hiljalleen yhteiskuntaa, joka vaatii paljon ja tuottaa väsyneitä yksilöitä.

Osa tarinoista on omaelämäkerrallisia, vaikka esipuheessa painotetaankin haastattelujen osuutta. Se, kuinka haastatteluosuus tuodaan kerronnassa esille, vaikuttaa lukukokemukseen. Niemisen autofiktiivinen ”Haastattelu 16-vuotiaan minäni kanssa” vetää lukijan suoraan kokemuksen keskelle, kun taas Paloniemen rempseä haastattelun korostaminen etäännyttää.

Kokonaisuutena Katkenneita lankoja on hieman epätasainen. Silti on virkistävää saada lukea sarjakuvia tärkeästä aiheesta. Vaikka antologia sisältää tyylillisesti ja kerronnallisesti erilaisia kertomuksia uupumisesta, ydinsanoma pysyy. Kuka tahansa voi väsyä. Ennen joulua ja etätöiden ja -opintojen tiimellyksessä se on hyvä ja lohdullinen muistutus.

Katkenneita lankoja on esillä myös Oulun sarjakuvafestivaaleilla 2020 joulukuun 8. päivään asti.

Reija Korkatti

Oululainen kirjailija.

Lue lisää:

Mitä teemme hyvin tai huonosti? Vastaa lukijakyselyyn!

Kerro mitä mieltä olet Oulun ylioppilaslehdestä! Mitä teemme hyvin tai huonosti? Anna palautetta täällä. Oulun ylioppilaslehti kerää lukijapalautetta osana Ylioppilaslehdet 2020 -selvitystä. Palaute auttaa lehteä suunnittelemaan tulevia sisältöjä ja tekemään juttuja, jotka kiinnostavat juuri sinua! Ylioppilaslehdet 2020 -projekti on Viestintäluotsi Oyn tekemä selvityshanke, joka tuottaa Suomen ylioppilaskunnille kaikkien saatavilla olevaa tietoa ylioppilaslehtien julkaisemista koskevan päätöksenteon […]

Kerro mitä mieltä olet Oulun ylioppilaslehdestä! Mitä teemme hyvin tai huonosti?

Anna palautetta täällä.

Oulun ylioppilaslehti kerää lukijapalautetta osana Ylioppilaslehdet 2020 -selvitystä. Palaute auttaa lehteä suunnittelemaan tulevia sisältöjä ja tekemään juttuja, jotka kiinnostavat juuri sinua!

Ylioppilaslehdet 2020 -projekti on Viestintäluotsi Oyn tekemä selvityshanke, joka tuottaa Suomen ylioppilaskunnille kaikkien saatavilla olevaa tietoa ylioppilaslehtien julkaisemista koskevan päätöksenteon tueksi.

Hanke selvittää ylioppilaslehtien talouden perusteita, liiketoimintamalleja digitalisoituvassa mediaympäristössä, tulevaisuudenskenaarioita, julkaisumuotojen ekologisuutta, yhteisöllistä merkitystä sekä journalistista arvoa osana ylioppilaskuntien jäsenpalvelua. Hanke on Helsingin Sanomain säätiön rahoittama.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Arvio: Oulun Ylioppilasteatterin uusi sovitus Shakespearen komediasta Kesäyön unelma on ihastuttavan hölmö

Kesäyön unelman teema on ikiaikainen: rakkaus. Oulun ylioppilasteatterin uudessa versiossa aihe päivitetään onnistuneesti nykyaikaan, Petri Huttunen kertoo teatteriarviossaan.

Oulun Ylioppilasteatteri: Kesäyön unelma. Käsikirjoitus William Shakespeare. Suomennos Paavo Cajander. Ohjaus ja sovitus Lotta Aakko. Apulaisohjaaja Kalle Haataja. Tuottaja Jarno Friimäki. Apulaistuottaja ja grafiikka Suvi Lindholm. Tuotanto OYT, Ari-Matti Lappalainen. Valosuunnittelu, valo- ja ääniajo Anniina Kämäräinen, Emmi Leiponen, Henni Saaranen. Äänisuunnittelu ja toteutus Kalle Haataja, Jaakko Rosnell. Lavastus ja tarpeisto Eveliina Regina, Henni Kurttila. Puvustus Raija Kurkela, Satu Kinnunen. Maskeeraus ja kampaus Katri Alanko, Jutta Pirttilahti, Laura Määttä, Eveliina Regina.

Rooleissa: Kasim Cevirel, Minna Rahko, Jaakko Rosnell, Essi Karjalainen, Maija Koivulampi, Laura Määttä, Daniel Uher, Emma Hirvilammi, Jarkko Iisakka, Anna-Leena Salmijärvi, Reetta Määttä, Elisa Leppänen, Petri Piirainen, Hanna Pakanen, Emmi Hatula, Ella Korkeala ja Jutta Pirttilahti. Valvenäyttämö Ensi-ilta 6.11. Viimeinen näytös 29.11.

Mitä saadaan kun annetaan Shakespearen kahjoin näytelmä, jonka sisällä on sitäkin pöljempi näytelmä, Oulun ylioppilasteatterin innokkaan työryhmän käsiin? Tuloksena on odotetusti riemastuttavaa hölmöilyä. Ohjaaja Lotta Aakko on tuonut taianomaisen klassikkonäytelmä Kesäyön unelman tapahtumat nykypäivään alkuperäistekstiä kunnioittaen.

Kuulin epäilyjä, onko Shakespeare enää ajankohtainen? Oulun ylioppilasteatteri on säväyttänyt muun muassa rohkealla ja huikealla spektaakkelilla Suuri Peto!, mutta nyt on kaivettu pölyn alta yli 400 vuotta vanha näytelmä. Voiko paljon esitetystä näytelmästä löytyä vielä jotain uutta?

Kysymys ei lopulta ole mielekäs. Keskustelua voisi jatkaa moneen suuntaan: Ovatko kirjallisuuden klassikot ajankohtaisia vai pitäisikö niidenkin lukeminen lopettaa?

Kuten monen klassikon kohdalla, myös Kesäyön unelman teema on ajaton: rakkaus. Ihmisiä naurattavat edelleen samat aiheet kuin antiikin tai renessanssin aikana, vaikka komedian kaikki nyanssit ja piikit eivät ehkä välity sellaisenaan nykykatsojalle.

Alkuperäisessä Kesäyön unelmassa (A Midsummer Night´s Dream, 1595 tai 1596) kuningas Theseus ja amatsoni Hippolyta ovat menossa naimisiin Ateenassa. Oletusten mukaan, Shakespeare kirjoitti näytelmän ylhäisön häihin, joissa kerrotaan kuningatar Elisabetin olleen mukana.

Ylioppilasteatterin versiossa Ateena on vaihdettu Ateena Oy:ksi ja Theseus (Kasim Cevirel) on yhtiön toimitusjohtaja. Antiikin konventioita tai Elisabetin ajan ylhäisön suhteita ei näin tarvitse edes pohtia.

Juoni on kiltisti sanottuna sekava. Hermia (Essi Karjalainen) ja Lysander (Maija Koivulampi) ovat rakastuneita. Demetrius (Daniel Uher) rakastaa Hermiaa (Essi Karjalainen). Helena (Laura Määttä) on rakastunut Demetriukseen.

Hermian isä Egeus (Jaakko Rosnell) on valinnut Demetriuksen Hermian puolisoksi, ja isän sana on laki.

Toimitusjohtaja Theseus lausuu:

Sun kuolla täytyy taikka ijäksesi
Pois kieltää seurustelu miesten kanssa.
Siis, kaunis Hermia, sydäntäsi kuule,
Nuoruuttas muista, tutki tarkoin vertas,
Ja sano, isäs valinnan jos hylkäät,
Sa nunnanpuvussako kestää voit,
Pimiään luostarihin suljettuna,
Ja hedelmättömänä ikäs elää. (Suom. Paavo Cajander)

Lysander ja Hermia pakenevat keskuspuistoon, jossa Ateena Oy:llä ei ole valtaa päättää puolisoista, saati rakkauden kohteista. Demetrius ja Helena seuraavat.

Keijukuningatar Titania (Emma Hirvilammi) ja keijukuningas Oberon (Jarkko Iisakka) riitelevät. Kujeileva haltia Puck (Anna-Leena Salmijärvi) ja Oberon sekoittelevat lemmenrohtoja. Oberon on näet nähnyt ihmispolojen hädän, ja hän päättää saattaa valitsemansa parit yhteen lemmentaioilla.

Puistossa harjoittelee myös huvittavan huono yhtiön työläisten teatteriseurue. Haltia Puck taikoo seurueen päsmäri Pulmalle (Petri Piirainen) aasin pään. Keijujen kuningatar herää, ja rakastuu taiottuna päätä pahkaa ensimmäiseen näkemäänsä otukseen, aasipäiseen näyttelijään. Kun muutkin lemmentaiat osuvat vääriin kohteisiin, riemastuttava sekasotku on valmis.

Tunteikas lausunta on osa komediaa

Lotta Aakko on valinnut näytelmän pohjaksi Paavo Cajanderin vuoden 1891 suomennoksen. Kuten Thesuksen sanoissa edellä, kieli on vanhahtavaa. Uudempia suomennoksia eri nimillä on useita, ja mietinkin, miksi vanhin on valittu.

Pian näytelmän alettua ymmärrän valinnan. Vanha teksti on lausuttuna ylettömän mahtipontista kepeässä näytelmässä, ja tärkeä osa ylioppilasteatterin komedian tehoa. Vaikka esimerkiksi Jarkko Iisakka vakuuttaa lausunnallaan, tässä ei ole oleellista, onko näyttelijä täysin tekstissä sisällä. Odottamani harrastelijateatterin heikkous onkin käännetty vahvuudeksi.

Näyttelijätyö on innostunutta. Tätä on varmasti kiva tehdä, mikä välittyy yleisöön, olematta hetkeäkään kiusallista. Uudessa tulkinnassa Hermia on kiukutteleva pikkutyttö ja Demetrius välinpitämätön teinipoika. Vaatteet ovat nuorisomuotia parinkymmenen vuoden takaa.

Lavasteina toimivat graffitein koristeltu penkki ja paikasta toiseen siirtyvät kukkapuskat. Puvut ovat hienoja, etenkin keijujen ja haltian asut ja maskeeraus ihastuttavat huolellisella toteutuksellaan.

Kerrontaa kuljettaa Jaakko Rosnellin kitaralla soittamat, Shakespearen aikalaisen, John Dowlandin luuttulaulut. Kansallisoopperassa oppisopimuskoulutuksen saanut ohjaaja Aakko on ujuttanut mukaan myös oopperakappaleen Offenbachin teoksesta Hoffmanin kertomukset. Emma Hirvilammi laulaa kauniisti keijujen kuningattarena.

Keijun laulu ja kitaramusiikki sopivat näytelmän tunnelmaan ja tematiikkaan. Ylevät sanat tunteikkaasti lausuttuna luovat hulvattomaan komediaan huvittavia kontrasteja. Näytelmä pysyy koossa, vaikka esimerkiksi ylevä kieli, kaunis oopperakappale ja railakas hupailu saattavat vaikuttavat yhteen sovittamattomilta.

Rakkautta ja intiimiä teatteria poikkeusoloissa

Jotakin teatterista jää silti puuttumaan, kun pakko on sanellut yleisöksi vain kourallisen maskien takaa katsovia silmäpareja.

Hymyilen kuitenkin näytelmän jälkeen, ja mietin kokemusta. Lopulta tärkeimmäksi ajatukseksi hahmottuu hyvä mieli. Ehkäpä Kesäyön unelma on edelleen yksi Shakespearen suosituimmista näytelmistä kepeyden ja railakkaan huumorin takia. Poikkeusaikana tarvitaan rakkautta ja pakoa kylmästä todellisuudesta. Toki teksti on myös yksi Shakespearen lyyrisimpiä.

Runollinen teksti on myös haastavaa seurattavaa, etenkin näin vauhdikkaassa näytelmässä. Mietinkin, olisinko pysynyt kaikissa käänteissä mukana, jos en tuntisi alkutekstiä.

Rakkaus on ikiaikainen teema: kuka saa rakastaa ja ketä? Lotta Aakon päivitetyssä klassikossa Lysander on nainen. Kysymys kielletystä sekä sallitusta ja hyväksyttävästä rakkaudesta tuo näin tarinaan uuden kerroksen, sillä homoseksuaalisista suhteista kuulee edelleen tuomitsevia kannanottoja.

Ratkaisu on oivaltava ja tuo oikeasti lisäarvoa näytelmälle ja tulkinnoille. Tämä on mainittava, sillä väkivalloin päälle liimatut gender- tai sukupuolipelit ovat vain kyllästyttäviä.

Onko sadussa onnellinen loppu? Miten onnistuu näytelmän sisäinen, ehkäpä teatterihistorian hulvattomin näytelmä? Oliko osa vain unta, vai kenties kaikki?

Haltija Puck antaa vinkin:

Luulkaa, että nukahtain
Näkyjä nyt näitte vain,
Että tämä heikko ilvi
On vaan tyhjä unipilvi.

Juttua muokattu 18.10: Korjattu tekijätietojen nimiä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Kännisen opiskelijan kuva kyllästyttää

Alkoholin kuuluminen opiskelijaelämään on kulunut kuva, kertoo Essi Erkkilä.

Alkusyksystä sain eteeni erään mobiilimaksusovelluksen mainoksen Jodelissa. Mainoksessa haalareihin sonnustautunut opiskelija havahtuu sohvalta. Avatessaan puhelimensa maksusovelluksen, liittyvät kaikki viimeisimmät rahasiirrot kännäämiseen: on otettu shottia, drinkkiä ja juomaa tuplana. Kaiken kruunaa loppuillan “taksu” kotiin. Mainoksen seurauksena tunsin turhautumista, kyllästymistä ja myötähäpeää. Miksi opiskelijakulttuuria edelleen markkinoidaan tunkkaisella vanhan viinan lemulla? 

Vaikka kuppia ei nosta opiskelija, aihepiiri on täynnä tunnelatausta. Alkoholikeskusteluja suorastaan vältellään, sillä usein ne aiheuttavat epämukavuutta. Juomisen lukuisat lyhyen ja pitkän aikavälin haittavaikutukset ovat yleisesti tiedossa: ryyppääminen ei ole terveellistä ja “ainahan sitä voisi vähän vähentää”. 

Toisaalta kupittelulla on vakiintunut paikka osana sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyy täysin toisenlaisia tunteita. Työviikon päätteeksi nautitaan after workeista, illallisella otetaan lasi punkkua ja saunassa kaljat. Näissä tilanteissa tunteet ovat vahvasti positiivisia: rentoutumista, hauskanpitoa ja nautintoa. Kokemamme tunteet ovat täysin toisenlaisia, kuin ne jotka tekevät aiheesta epämukavan. Alkoholista keskusteleminen onkin ehkä juuri siksi niin vaikeaa, koska sen ympärille liittyy laaja ja ristiriitainen tunneskaala. 

Yksi keskustelua vaikeuttava tekijä on aiheeseen ladattu vahva hyvä vastaan paha -asetelma. Täysin holittomat tai maltillisesti alkoa ottavat ovat “parempia ihmisiä”. Jos kuppi taas maistuu enemmän, leimautuu helposti “huonommaksi ihmiseksi”. Tässä kohtaa alkoholisuhteen monimutkaisuus jo paljastuukin, sillä tilanne voi yhtä hyvin olla myös täysin päinvastoin ja kovimmalla viinapäällä varustettuihin tyyppeihin voidaan kohdistaa ihailua. Ilman alkoholia viihtyviin ihmisiin puolestaan voidaan suhtautua takakireinä, tylsinä tai tuomitsevina persoonina. 

Mitä tekemistä tällä sitten on tunteiden kanssa? Lähestulkoon kaikki! 

Psykologi Jarkko Rantanen on kirjoittanut ja puhunut paljon tunteista. Rantasen mukaan tunteet vaikuttavat toimintaamme jopa enemmän kuin järki. Perustelemme tekemisemme järjellä, mutta tunteet ovat tekemiseen vaadittava voima. 

Tunteet vaikuttavat siten myös oleellisesti toimintaamme ja käsityksiimme alkoholin suhteen. Opiskelijana alkoholi liittyy usein tilanteisiin, joissa toimintaan vaikuttavia tunteita voivat olla esimerkiksi pelko ulkopuolisuudesta, jännitys ja paineet tietynlaisen “opiskelijan identiteetin” odotuksien täyttämisestä. 

Näitä odotuksia rakennetaan sekä opiskelijakunnan sisällä että ulkopuolella. Rakentamisen keinoja voivat olla puhetyylit, mainonta, kuvat ja kirjoitukset. Samalla ilmaistaan myös tunteita. Viime aikainen uutisointi opiskelijoiden koronabileistä on ollut surullista luettavaa. Vaikka bileet ja massatapahtumat ovat näinä aikoina huono valinta, tulisiko yhteiskunnan silti katsoa myös peiliin? 

Julkisessa keskustelussa opiskelijan identiteettiä on vahvasti rakennettu juhlimisen ympärille. Ehkä jos keskustelun painopistettä tietoisesti siirrettäisiin koskemaan myös muita puolia opiskelusta, eivät bileetkään olisi niin hallitsevassa asemassa osana opiskelijakulttuuria. 

Jotta voisimme muuttaa keskustelua alkoholista ja siihen liittyvistä rituaaleista, kuten opiskelijoiden alkoholikulttuurista, täytyisi ensin purkaa aiheen ympärille muodostettua tunnelatausta. Tämä ei tapahdu toisintamalla mainonnassa pinttyneitä ja stereotyyppisiä mielikuvia ryyppäävistä opiskelijoista. Kenenkään suhde alkoholinkäyttöön ei määritä häntä opiskelijaksi. Elämme aikaa, jolloin tämän tulisi olla selvää jokaiselle taholle, myös yrityksille. 

Modernin opiskelijaidentiteetin rakentamiseksi voisi sen sijaan käydä esimerkiksi keskustelua opiskelijan monista kasvoista: opiskelija voi olla alanvaihtaja, perheellinen, työssäkäyvä tai vaikkapa ammattiurheilija. Olisikin tärkeää pohtia, miten moninaisia tunteita opiskelijana olemiseen voidaan liittää, eikä vain toisintaa vanhentuneita mielikuvia opiskelijoista. 

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää: