Kaivosuutisoinnissa ympäristövaikutukset ja talous eivät keskustele keskenään

Oulun yliopiston ensimmäinen tiedeviestinnän alan väitöskirja paljastaa kaivoskeskustelun kaksijakoisuuden. Tutkimus kannustaa toimittajia moniarvoisempaan uutisointiin ympäristöaiheista ja mediaa toimimaan rohkeammin keskustelun virittäjänä.

Kaivoshankkeiden ympärillä vellovalta keskustelulta ei 2010-luvun alkuvuosina voinut välttyä. Kun tiedeviestinnästä perjantaina 22.2. väittelevä Aki Harju vuonna 2012 valitsi aihetta väitöskirjalleen, kävi keskustelu Talvivaaran kipsisakka-altaiden vuodoista kiihkeimmillään.

“Olin silloin toimittajana ja huomasin, että kaivoksista puhutaan aika kaksijakoisesti: joko ympäristö tai talous painottuivat. Keskustelun vastakkaisuus kiinnosti minua”, Harju kertoo.

Väitöstutkimuksessaan Harju tutki Sotkamon Talvivaaran ja Sodankylän Kevitsan kaivosten mediajulkisuutta. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Kalevasta, Lapin Kansasta ja Kainuun Sanomista vuosilta 2009, 2012 ja 2015. Analyysivälineenä on käytetty kehysanalyysia.

Tutkimuksen mukaan Talvivaaran ympäristöongelmien uutisoinnin kohdalla media herkistyi kaivosten ympäristö- ja hallinto-ongelmille. Koko alaa alettiin tarkkailla suurennuslasilla ja etsiä epäkohtia. Harjun mukaan herkistymisen edetessä riittävän pitkälle media alkaa esittää enemmän itseään kuin ympäröivää yhteiskuntaa.

“Tämän vaikutusmekanismin kautta näkisin, että medialla oli konkreettinen vaikutus siihen, miten Talvivaarasta ja kaivosalasta ajateltiin tuolloin vuonna 2012”, Harju kertoo.

Talous ja ympäristö eivät mahdu samaan juttuun

Kirjoittelu kaivoksista on ollut mediassa kaksijakoista. Harju havaitsi tutkimuksessaan, että samaan keskusteluun koottiin harvoin eri toimijoita ja mielipiteitä. Näkökulmana eli tarkastelun kehyksenä oli tiukasti joko talous tai ympäristövaikutukset.

Ympäristön ja talouden kehykset saivat koko tutkimuksen aineiston tasolla suurin piirtein yhtä paljon tilaa. Erilaiset näkökulmat eivät yleensä mahtuneet samaan juttuun.

“Toisistaan poikkeavat näkökannat jaoteltiin mieluummin eri juttuihin, kuin oltaisiin laitettu ihmisiä kohtaamaan saman jutun sisällä. Tämän seurauksena teollisuustoiminnan talous- ja ympäristövaikutukset näyttivät toisistaan irrallisilta aiheilta”, Harju huomauttaa.

Kun media noudattaa yhden totuuden logiikkaa, toiminnan myönteisten ja kielteisten vaikutusten arviointi vaikeutuu. Jos eri näkökulmat ja eri toimijat kohtaisivat jo samassa esityksessä, mielipiteen muodostaminen voisi olla kestävämmällä pohjalla. Harju ehdottaa, että media voisi toimia keskustelun avaajana ja vuoropuhelun edistäjänä.

“Lehdet voisivat poimia mielipidesivuilla käydystä keskustelusta asioita ja haastaa päättäjät tarjoamaan konkreettisia vastauksia kysymyksiin. Media voisi vahvistaa lukijoiden uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja lisätä ihmisten kiinnostusta ympäristöpolitiikkaa kohtaan”, Harju visioi.

Ympäristönsuojelu leimattiin maakuntalehdissä alueen taannuttamiseksi

Poliittinen keskustelu kaivosten ympärillä oli erilaista lehtien välillä. Helsingin Sanomat kytki kaivosten ongelmat poliittisiin ja hallinnollisiin ongelmiin. Lapin Kansan kirjoittelu puolestaan näyttäytyi vahvasti aluepolitiikan välineenä. Kaivoskriittiset kannanotot nähtiin osana etelä–pohjoinen-vastakkainasettelua ja pyrkimystä taannuttaa Lappi pelkäksi reservaatiksi.

Lapin Kansassa ja muissa maakuntalehdissä suojelun kannattaminen ei näyttäytynyt arvovalintana, vaan enemmänkin tietoisena taannuttamispyrkimyksenä”, Harju avaa.

Ympäristövaikutuksiin liittyvä keskustelu oli monin paikoin punainen vaate, joka määriteltiin lähtökohtaisesti alueiden museoitumisen käynnistäjäksi. Maakunnallisessa mediassa luotiin vaihtoehdottomuutta talouskasvun edellytyksestä. Harjun mukaan tällaisessa kontekstissa haitalliset ympäristövaikutukset näyttäytyvät herkästi hyvinvoinnin hintana.

“Talvivaara-keskustelussa kaivostoimijat ovat vedonneet siihen, että lupia ei voida kiristää, koska nykyisillä resursseilla ei päästä niin pieniin päästöihin. Ajatellaan, että taloudellinen kannattavuus määrittää sen, missä määrin ympäristö voidaan huomioida”, Harju toteaa.

Suomalaista keskustelua laajemminkin leimannut ajattelumalli elää vahvana vielä tänä päivänä. Teollisuuden positiivista julkisuutta perustellaan sillä, että se kasvattaa hyvinvointia.

“Se vain vahvistaa ympäristötavoitteiden ja taloudellisten etujen välistä jännitettä. Ympäristön asemoiminen hyödynnettäväksi raaka-ainevarastoksi ei kannusta taloudellisen kasvun aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Eikä siten myöskään ilmastonmuutoksen torjumiseen”, Harju pohtii kirjoittelun laajempia merkityksiä.

Tie kriittiseen kaivoskirjoitteluun

Talvivaaran perustamisen aikaan vuonna 2009 kaivoksen käsittely oli mediassa erittäin myönteistä. Harjun mukaan lehdet eivät halunneet nähdä ympäristövaikutuksia, vaikka tuolloinkin olisi ollut asioita mihin tarttua.

“Iloittiin siitä uskomattomasta onnesta, joka Kainuun maakuntaa oli Talvivaaran myötä kohdannut”, Harju sanoo.

Väitöstutkimuksen vertailuaineisto vuosilta 2009 ja 2015 osoittaa, että vuosien varrella kaivosalan kohtelu mediassa koki suuren muutoksen. Kun Talvivaaran asiat alkoivat mennä jatkuvasti huonompaan suuntaan, suhtautuminen koko alaan muuttui. Vuonna 2009 talouden kehyksen osuus Talvivaaraa käsittelevissä jutuissa oli yli 80 prosenttia ja vuonna 2012 enää 39 prosenttia.

“Talvivaaraan pystyttiin liittämään niin paljon kielteisiä puhetapoja, ja niitä liitettiin myös muihin kaivoksiin. Kriittisyys koko alaa kohtaa kasvoi”, Harju toteaa.

Puhetapojen muutos vaikutti Kevitsan kaivoksen alkuvaiheen julkisuuteen. Kaivos joutui vuonna 2012 aloittamaan toimintansa huomattavasti hankalammassa vaiheessa julkisuuden suhteen kuin Talvivaara. Toiminnan arvioiminen oli paljon kriittisempää.

Toiveena aiheiden monipuolisempi käsittely

Harjun kiinnostus ympäristökonfliktien mediakäsittelyyn heräsi jo tiedeviestinnän maisteriopintojen aikana, jolloin hän pro gradu -työssään tutki Ylä-Lapin metsäkiistoja. Harju on huomannut, että uutisointi ympäristöaiheista on monella tapaa puutteellista.

“Median logiikka ei oikein taivu ympäristöaiheiden käsittelyyn”, Harju pohtii.

Esimerkiksi hän ottaa ilmastonmuutoksen käsittelyn mediassa. Lokakuussa 2018 julkaistu IPCC:n ilmastoraportti oli todella näkyvästi esillä muutamia viikkoja, mutta hävisi pian keskustelusta kokonaan.

“Se kuvastaa hirveän hyvin sitä, miten aiheita julkisuudessa käsitellään. Asiat näyttäytyvät ohimenevinä teemoina, joista otetaan hyöty irti klikkauksina ja somejakoina. Kun tullaan siihen pisteeseen, että pitäisi ryhtyä toimiin, uhka vedetään takaisin”, Harju analysoi.

Harjun tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin herätellä toimittajia tarkastelemaan omia tekemisen tapojaan sekä antaa vinkkejä, miten ympäristöön vaikuttavia taloushankkeita voisi käsitellä nykyistä monipuolisemmin.

Tutkimuksessaan Harju havaitsi, että kaivosuutisoinnissa kaivosalan toimijat saivat huomattavan paljon puhetilaa. Journalistinen pyrkimys objektiivisuuteen ohjasi haastattelemaan kaivostoimijoita myös ympäristövaikutuksia käsittelevissä teksteissä.

“Se myös tarjosi kaivosten edustajille mahdollisuuden ohjata keskustelua kaivosyhtiöiden kannalta suotuisammille urille”, Harju toteaa.

Harjun mielestä ympäristöaiheita käsitellessään toimittaja voisi asettua ympäristön puolelle.

“Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin tärkeä asia, ettei oikein voida puhua puolueellisuudesta, vaan voitaisiin reippaasti asettua kritisoimaan ilmastonmuutosta edistäviä käytäntöjä ja pyrkiä edistämään muutosta hillitseviä toimia”, Harju esittää.

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Miksi kiltteys ärsyttää?

"En ole kyllästynyt olemaan kiltti, olen kyllästynyt kiltteyden mustamaalaamiseen", kirjoittaa Sanna Häyrynen.

Pienestä asti olen saanut kuulla, että olen kiltti. Aluksi en uskonut väitettä, koska olen kaikki nämä vuodet enimmäkseen pelännyt aiheuttavani pahennusta.

Välttääkseni pahennusta yritän käyttäytyä kiltisti ja haluan olla mukava ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Kun luulen toimineeni tylysti tai sanoneeni jotain tökeröä, sätin itseäni ja poden huonoa omaatuntoa.

Kiltteyden paradoksiin kuuluu se, että tämä miellyttämisenhalu on joidenkin mielestä ärsyttävää. He kannustavat kilttejä näyttämään närhenmunat.

Haluaisin luottaa siihen, että kiltteys on hieno piirre ja tavoiteltava ominaisuus. Valitettavasti ajan henkeen kuuluu kiltteyden nujertaminen.

Kun syötän hakukoneeseen sanan kiltteys, saan esimerkiksi seuraavanlaisia tuloksia: ”Liika kiltteys sairastuttaa: ’Se siirtyy tavalla tai toisella myös omiin lapsiin’” ja ”Oletko liian kiltti? Näin opit pitämään terveesti kiinni omista rajoistasi”.

Otoksen perusteella kiltteys on sairaus.

Hiljattain kirjailija Riikka Pulkkinen kirjoitti kolumnin otsikolla Jos jonkun on alettava kilttien tyttöjen vapaustaistelijaksi, se voin aivan hyvin olla minä. Pulkkinen tunnustautuu kiltiksi ja miellyttämisenhaluiseksi.

Hän kertoo pohtineensa, että loisi romaanihenkilön, joka on kiltti tyttö, mutta kyllästyy rooliinsa. Pulkkinen maalailee mahdollista emansipaatiokertomusta, koska arvelee, että patriarkaattiin ja kiltteyteen kahliutuneet naiset muuttuvat vanhoina katkeran veemäisiksi. Kiltteydestä on vapauduttava.

Asennemuijaksi itseään kutsuva Jenni Janakka kiertää ympäri Suomea pitämässä Röyhkeyskoulu-luentojaan naisille ja on juuri julkaissut asiastaan myös kirjan. Hänen tavoitteenaan on levittää positiivisen röyhkeyden ilosanomaa, jotta naiset ryhtyisivät rintakehä pörheänä tekemään sitä, mitä itse haluavat, etenkin työelämässä. Tämä on Janakan mukaan ”asennemuijaantumista”.

Janakka on ilman muuta hyvällä asialla, mutta en pidä tästä kiltteyden vastaisesta retoriikasta. Tottahan se on, että työelämä on kovaa kilpailua: vahvemmat voittavat. Kynnysmatoiksi asettuvat jäävät kakkosiksi.

 

Kiltteyden parjaamisessa taitaa olla kyse epämääräisestä käsitteiden määrittelystä. Kiltteys kun näyttää laajentuneen merkitsemään huonoa itsetuntoa.

Mutta eikö kiltteys ennemminkin ole pyrkimystä sopuisuuteen ja yhteistyöhön? Mitä pahaa sellaisessa on?

Myönnän, että huijasin hieman, kun luettelin kiltteys-hakusanalla saamiani tuloksia. Niihin kuuluivat myös nämä: ”Persoonallisuustutkija: ’Kiltteys on pelkästään hyvä piirre, joka tekee elämästä monella tavalla parempaa’” ja ”Kiltteys on aliarvostettua – mutta ystävällinenkin voi kritisoida muita eikä kaikista tarvitse pitää”.

Kilttien ei tarvitse kivuta barrikadeille. Suurinta kapinaa on vain ylpeästi olla kiltti.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Pitäisikö palata takaisin puuhun?

"Jos emme aio oikeasti yrittää ratkaista vaikeita ongelmia yhdessä toimien, silloin on sama olla apinoita päätyyn asti", sanoo Iikka Kivi.

Noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset ihmisiksi luokiteltavat kädelliset astuivat alas puusta ja alkoivat elää maaeläiminä. Tieteentekijöiden parissa vääntöä käydään tarkasta vuosiluvusta ja siitä, oliko kyseinen kädellinen vielä varsinaisesti ihminen. Evoluutioteorian torjuvat kreationistit pitävät tietysti koko väitettä puhtaana huuhaana.

Pidän teoriaa uskottavana. Sen verran mitä olen suomalaista yhteiskuntaa jaksanut vuodenvaihteen tienoossa seurata, ihan apinalauman tolskaamiselta toiminta näyttää.

Yhteiskunnassamme on noussut esiin vakavia ongelmia: lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja vanhusten heitteillejättöä. Epävarmuutta luo myös yhä konkreettisemmaksi käyvä ilmastonmuutos.

Miten päättäjät – ne yhteisömme jäsenet, joihin luotamme niin paljon, että olemme antaneet heille luvan päättää puolestamme – ovat reagoineet tilanteeseen? Yrittämällä löytää ongelmista mahdollisimman paljon astinlautoja oman suosionsa lisäämiseen ja muiden alaspäin lyömiseen.

Sen sijaan, että olisimme reagoineet ongelmiin pyrkimällä ratkaisemaan niitä asiantuntijoiden osaamista hyödyntäen ja maltillista keskustelua käyden, käytämme vakavasti ihmiselämää vaurioittavia hirveyksiä keppihevosina rumassa valtataistelussa. Juurisyyt jäävät löytymättä, kun on niin kiire löytää syyllisiä.

Itse asiassa tällaisen valtataistelun kuvaaminen apinoiden puuhasteluksi ei ole reilua apinoita kohtaan. Simpanssit kyllä käyvät verisiäkin valtataisteluita nokkimisjärjestyksestään, mutta läheisemmät sukulaisemme bonobot hoitavat asian toista reittiä. Ne setvivät sosiaalisten suhteidensa kiemurat seksillä.

 

Olisipa meilläkin tilanne tämä. Olisi paljon helpompi suhtautua positiivisesti siihen, että keskusta aikoo panna Suomen kuntoon. Toisaalta en omalta kohdaltani osaa sanoa, kestäisinkö sitä näkyä, kun budjettikiistojen jälkeen Bonobo-Petteri, Bonobo-Juha ja Bonobo-Sampo tulisivat tv-kameroiden eteen lujittamaan hallituksen yhtenäisyyttä.

Takaisin asiaan: ymmärrän, että politiikan nykyinen henki on paljon aiempia vuosia kovempi. Populismin paine pakottaa kaikki poliitikot astumaan pois asiavetoiselta linjalta ja nojaamaan tunteisiin, koska populismia ei voiteta asiapitoisuudella. Lisäksi sosiaalinen media on tehnyt kollegoiden lyttäämisestä entistä helpompaa.

Mutta ongelmia ei ratkota näin. Ongelmia pahennetaan näin.

Siksi tässä nyt pitäisi tehdä jonkinlainen päätös: joko lakkaamme toimimasta kuin stressaantunut simpanssilauma tai palaamme takaisin puuhun. Jos emme aio oikeasti yrittää ratkaista näitä vaikeita ongelmia yhdessä toimien, silloin on sama olla apinoita päätyyn asti.

Juu, tulee se sukupuutto sitäkin kautta, mutta onpahan ainakin enemmän panemista ja hedelmiä kuin nyt.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan vuosijuhlaviikko käynnistyy tänään – ohjelmassa muun muassa kaverikoiria, yhteistötaideteoksen tekemistä ja printtijuhlat

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 59. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 59 -vuosijuhliin. Juhlaviikko käynnistyy maanantaina 18.2., jolloin ohjelmassa on yhteisötaideteoksen luomista, improjamit ja roller derbyn lajikokeilu. Tarkat tiedot tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta. Vihreille naulakoille rakennettavasta yhteisötaideteoksesta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri. Tapiirin mukaan yhteisteoksen luomiseen osallistuminen ei edellytä taiteellisuutta, vaan jälkensä voi […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) juhlistaa 59. vuosijuhlaviikkoaan monenlaisilla ohjelmanumeroilla. Juhlaviikko huipentuu ylioppilaskunnan Annos 59 -vuosijuhliin.

Juhlaviikko käynnistyy maanantaina 18.2., jolloin ohjelmassa on yhteisötaideteoksen luomista, improjamit ja roller derbyn lajikokeilu. Tarkat tiedot tapahtumista löytyvät vuosijuhlaviikon tapahtumasivulta.

Vihreille naulakoille rakennettavasta yhteisötaideteoksesta vastaa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri. Tapiirin mukaan yhteisteoksen luomiseen osallistuminen ei edellytä taiteellisuutta, vaan jälkensä voi jättää jokainen yliopistolainen. Taideteokseen voi osallistua keskiviikkoon asti.

Kulttuuritalo Valveen Valvenäyttämöllä järjestetään maanantaina kello 18–20 improjamit. Oulun Ylioppilasteatterin järjestämien avoimien improjamien tarkoituksena on pitää hauskaa ja leikkiä yhdessä improvisaation perustekniikoita hyödyntäen. Jamit sopivat kaikille improvisaatiosta kiinnostuneille.

Tuiran koululla kokeillaan maanantai-iltana kello 20.30 vauhdikasta roller derbyä. Roller derby on joukkuepeli, jossa pelivälineenä on oma keho ja eteneminen tapahtuu quad-luistimilla. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita, ja lainavarusteet löytyvät paikan päältä. Kokeilukerralle ilmoittaudutaan tästä linkistä.

Tiistaina 19.2. kello 12–13 Linnanmaalla OYY.n toimiston aulassa on mahdollisuus rentoutua kaverikoiria rapsutellen. Dokumenteista kiinnostuneiden kannattaa suunnata Telluksen Frost Clubiin, sillä kello 12.30–14 Osyky ry esittää tilassa lyhytdokumentteja Kanadan ja Yhdysvaltojen alkuperäiskansoista. Dokumentit pohtivat henkilökohtaisten tarinoiden kautta, miltä oman identiteetin löytäminen ja kulttuurin jälleenrakentaminen tuntuu. Aiheeseen johdattaa Sonia Hedheli.

Mikäli mieli halajaa leffaan, tiistaina opiskelijat voivat ostaa tuiralaiseen elokuvateatteri Stariin elokuvalippuja seitsemän euron kappalehintaan.

Keskiviikkona 20.2. opiskelijakorttia vilauttamalla ylioppilaskunnan jäsenet pääsevät katsomaan Oulun Ylioppilasteatterin uutta Piiritys -näytelmää tarjoushintaan, kaksi yhden hinnalla. Samana iltana kello 22 iloitellaan Ilonassa Haalarigaalan merkeissä.

Torstaina 21.2. ilmestyy vuoden ensimmäinen Oulun ylioppilaslehti, ja sen vuoksi lehti järjestää samana iltana julkaisujuhlat Linnanmaalla H20 Campuksella! Juhla on avoin kaikille yliopistoyhteisön jäsenille. Lue lisätietoja juhlasta tapahtumakalenterista. 

Perjantaina 22.2. Tellus Stagella tarjotaan kello 12 lounasjoogaa. Joogatunnin vetää Naomi Meyro, joka yhdistelee tunneillaan elementtejä eri joogatyyleistä ja liikemaailmoista kokeellisesti mutta hillitysti.  Tunnilla harjoitellaan vahvistavia ja avaavia kehon liikkeitä sekä hidasta hengitystä joka tuo läsnäoloa ja rauhallisuutta kehoon sekä mieleen.

Perjantaina pääsee myös herkuttelemaan, kun OYY, Oulun ylioppilaslehti ja Uniresta tarjoavat kakkukahvit kello 13 molemmilla kampuksilla. Linnanmaalla kakkua tarjotaan H20 Campuksella, Kontinkankaalla Telluksessa. Kakkua riittää sadalle nopeimmalle.

Lauantaina 23.2. Oulun yliopiston ylioppilaskunta juhlii vuosijuhlia akateemisten pöytäjuhlien merkeissä keskustassa ravintola Vanillassa.

Juhlaviikon päättää Luupin opiskelijapäivä Oulun taidemuseolla sunnuntaina 24.2. Oulun taidemuseo tarjoaa opiskelijakorttia näyttäville ilmaisen sisäänpääsyn. Taidemuseo on auki sunnuntaina klo 12-19.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Yt-neuvottelut aloitetaan musiikkikasvatuksessa ja tähtitieteessä, kauppakorkeakoulun tutkimusyksikköön tulossa toimenpideohjelma ilman yt-neuvotteluita

Ilmoitetut yt-neuvottelut koskevat nyt yhteensä 22:ta Oulun yliopiston työntekijää: 14 musiikkikasvatuksessa, kahdeksaa tähtitieteen yksikössä. Neuvottelut käynnistyvät ensi viikolla ja päättyvät 11.3. mennessä. Suunnitelmat ovat herättäneet huolta ja vastustusta opiskelijoissa ja henkilökunnassa.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopisto aloittaa yt-neuvottelut ja käynnistää toimenpideohjelmat kahdessa tiedekunnassa. Kasvatustieteiden tiedekunnassa yt-neuvottelut koskevat musiikkikasvatuksen, musiikin, laulun ja soiton opetusta antavaa henkilökuntaa, luonnontieteellisessä tiedekunnassa tähtitieteen tutkimusyksikön henkilöstöä.

Sen sijaan Oulun yliopiston kauppakorkeakouluun kuuluvan taloustieteen, laskentatoimen ja rahoituksen tutkimusyksikössä käynnistetään toimenpideohjelma ilman yt-neuvotteluita.

Asiasta päätti perjantaina 8.2. kokoontunut Oulun yliopiston hallitus.

Yt-neuvottelut koskevat nyt yhteensä 22:ta työntekijää: 14 musiikkikasvatuksessa, kahdeksaa tähtitieteen yksikössä. Musiikkikasvatuksen osalta henkilöstön vähennystarpeeksi on arvioitu enintään kuusi henkilöä. Tähtitieteen yksikössä ei yt-neuvottelujen arvioida johtavan irtisanomisiin, mutta harkittavaksi voi tulla määräaikaisten tehtävien päättäminen tai tehtävien uudelleenmäärittely.

Oulun yliopiston mukaan musiikkikasvatuksen ja tähtitieteen osalta yhtenä syynä toimenpiteille ovat koulutusohjelmien pienet tutkintomäärät.

Musiikkikasvatuksen vuosittainen sisäänotto on 20 opiskelijaa, ja siitä on vuosina 2015–2018 valmistunut keskimäärin 10 opiskelijaa. Tähtitieteessä tutkintomäärät ovat olleet vielä pienempiä: yliopiston mukaan vuosina 2014–2018 tähtitieteen pääaineopiskelijoista valmistui vuosittain maisteriksi keskimäärin vain yksi.

Tutkintomäärillä on yliopistolle iso merkitys, sillä määrät vaikuttavat yliopistojen saamaan perusrahoitukseen. Tutkintojen painoarvo on kasvamassa entisestään tulevassa, vuonna 2021 käyttöön otettavassa korkeakoulujen rahoitusmallissa.

Oulun yliopiston henkilöstöjohtajan Jarmo Okkosen mukaan yt-neuvotteluissa kyse ei ole vain rahoitusmallin muutoksesta.

”Tämä olisi helppoa kytkeä siihen, mutta haaste on ollut jo jonkin aikaa nähtävillä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, vaikka rahoitusmalli ei muuttuisikaan”, hän muotoilee.

Toiveena enemmän tutkimusta ja tutkintoja

Yliopiston hallituksen esityslistalla olevan kuvauksen mukaan musiikkikasvatusta koskevan toimenpideohjelman tavoitteena on opetuksen yhdenmukaistaminen tiedekunnan muun opetuksen kanssa, tutkinto-ohjelmien sisällön muokkaaminen tarkoituksenmukaisemmaksi, tutkimuksen painopisteiden arviointi ja tutkimustoiminnan lisääminen.

Tähtitieteen yksikköä koskevan toimenpideohjelman tarkoituksena on tarkastella tähtitieteen asemaa pääaineena. Tavoitteeksi kerrotaan toiminnan tehostaminen ja resurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen.

Kauppakorkean yksikköä koskevassa esittelytekstissä todetaan toimenpideohjelman tavoitteeksi resurssien tarkoituksenmukaisempi ja joustavampi kohdentaminen.

”Kun neuvotteluja ei ole vielä aloitettu, ei voi mennä yksityiskohtiin.”

Mikä toimenpideohjelmien myötä sitten muuttuu?

Jarmo Okkosen mukaan yksikköjen toimenpideohjelmien sisältöä ei tässä vaiheessa voi kommentoida. Niiden sisällöistä keskustellaan tulevissa neuvotteluissa.

”Kun neuvotteluja ei ole vielä aloitettu, ei voi mennä yksityiskohtiin. Toki siksi ihmisillä voi olla siksi tässä vaiheessa huolta siitä, mitä kaikkea voi olla edessä.”

Yle Oulun haastattelussa (8.2.) Okkonen vakuutti, ettei musiikkikasvatuksen koulutusta olla lopettamassa Oulussa.

”Nyt edetään kahdella tavalla: yt-prosessissa edetään yt-lainsäädännön mukaisella tavalla, ja lisäksi tiedekunnan sisällä keskustellaan laajemmin uuden rahoitusmallin haasteista ja koulutuksesta. Prosessissa osallistetaan opiskelijoita: koulutusdekaanillamme on ollut jo perjantaina ensimmäinen palaveri opiskelijoiden kanssa, ja toinen opiskelijatapaaminen on ollut maanantaina. Hyvässä yhteistyössä selvitetään, miten edetä”, kommentoi asiaa luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Maarit Järvenpää.

Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Kati Mäkitalo ei ehtinyt kommentoimaan asiaa lehdelle.

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Mikko Puhakka ei halunnut kommentoida lehdelle toimenpideohjelman sisältöä.

Varsinaiset yt-neuvottelut aloitetaan 18.2. alkavalla viikolla. Neuvotteluiden on arvioitu päättyvän 11.3., minkä jälkeen tehdään päätökset toimenpideohjelmista.

Opiskelijat huolissaan ammattitaidon säilymisestä

Yt-suunnitelmat ovat herättäneet huolta ja vastustusta opiskelijoissa ja henkilökunnassa.

Musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Mukava ry, Oulun yliopiston kasvatustieteiden kilta Kaski ry ja Oulun seudun musiikinopettajat OSMO ry julkaisivat Mukavan verkkosivuilla kannanottonsa jo ennen yliopiston hallituksen kokoontumista. Maanantaina 11.2. kannanoton julkaisi Suomen Opettajaksi Opiskelevien liitto (SOOL).

”Perjantai-iltapäivän vallitsi syvä järkytys niin Mukavassa kuin koko koulutusohjelmassakin. Kannanoton kirjoittamisen ja toiveiden ylläpitämisen jälkeen uutinen oli jollain tasolla odotettavissa, mutta kuitenkin shokki. Nyt pyrimme opiskelijoidemme edustajina pitämään itsemme ja jäsenemme ajan tasalla neuvottelujen kulusta ja saamaan henkilökunnan ja opiskelijoiden äänen kuulumaan neuvottelupöydässä”, kertoi Mukavan puheenjohtaja Loviisa Minkkinen lehdelle lauantaina sähköpostitse.

”Kannanoton kirjoittamisen ja toiveiden ylläpitämisen jälkeen uutinen oli jollain tasolla odotettavissa, mutta kuitenkin shokki.”

Tutkintojen vähyyden ohella musiikkikasvatuksen toimenpiteitä on perusteltu opintojen kalleudella. Kalleus taas johtuu suuresta yksilö- ja pienryhmäopetuksen osuudesta.

Mukavan näkemyksenä on, ettei koulutukseen kuuluvista soitinopinnoista tulisi säästää.

”Soitinopinnot on viimeisen kahdeksan vuoden varrella tiivistetty ihan minimiin, monia soitinopintoja on poistettu ja ne on korvattu ryhmäopetuksella. Kuitenkaan näiden antia ei voi millään tavalla verrata yksilötuntien antamaan ammattitaitoon. Koemme, että soitinopinnot ovat suuri osa ammatti-identiteettiämme ja valttikortti kentällä selviytymiseen”, Minkkinen sanoo.

Mukava esittää huolensa myös varhaiskasvatuksen opettajien, luokanopettajien ja musiikinopettajien ammattitaidosta: esitettyjen leikkausten seurauksena se olisi vaarassa jäädä pitkälti harrastuneisuuden varaan.

Miten opiskelijoita saisi sitten valmistumaan nykyistä nopeammin? Järjestö näkee ratkaisuna opiskelijoiden ohjauksen tehostamisen koko opintojen aikana ja ohjausresurssien jakamisen professorin harteilta.

”Osa opiskelijoista lähtee opiskelemaan opintojensa ohella soitinopintoja yliopiston ulkopuolelle. Panostamalla opintojen ohjaukseen pitkin opintoja voitaisiin turvata se, etteivät opiskelijamme lähde kesken yliopistouran muualle ja täten viivästytä valmistumistaan. Myös erityisesti gradujen ohjaukseen tulisi panostaa, etteivät ne jäisi puolitiehen. Professorin sijaisellamme on tällä hetkellä 44 graduohjattavaa, mikä ei ole inhimillinen määrä ohjattavia yhdelle henkilölle. Tähän tiedekunta ei ole omalla toiminnallaan antanut aseita. Siksi säästöt kohdistuvat nyt väärään suuntaan, soitonopettajiin”, Minkkinen sanoo.

Pääaine tuo tohtorikoulutettavia

Matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden ainejärjestön Sigma-killan puheenjohtaja Wilma Ruotsalainen sanoo yt-uutisten herättäneen huolta opiskelijoissa.

”Meitä opiskelijoita on erityisesti koskettanut se, että yt-neuvotteluiden lisäksi käynnistetään toimenpideohjelma pääaineen aseman tarkastelemiseksi. Se vaikuttaa opiskelijoihin kaikista konkreettisimmin.”

Kilta ilmaisi huolensa myös yliopiston hallitukselle ja rehtori Jouko Niinimäelle suunnatussa vetoomuksessa.

”Pohjimmaisena ajatuksenamme on ollut tämä: ovatko toimenpideohjelma ja yt-neuvottelut oikea lääke isompaan ja laajempaan ongelmaan – voiko niistä olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä? Eli saadaanko näistä toimenpiteistä oikeasti säästöä. Itse uskon, että saman katon alle mahtuu sekä tasokasta opetusta että tutkimusta. Niin pitääkin olla, sillä hyvä perustutkimus luo pohjan innovaatioille ja laadukkaalle opetukselle.”

”Haluan haastaa muutkin tiedekunnan opiskelijat pohtimaan tätä omilla aloillaan: miten tutkintomääriä saataisiin parannettua?”

Wilma Ruotsalaisen mukaan yliopiston tiedotteessakin mainittu tieto 0,8 vuosittaisesta valmistuvasta maisterista tulee lyhyeltä ajanjaksolta, neljän vuoden tarkastelujaksolta.

Tähtitieteen tutkimusyksikkö on kooltaan pieni, joten on luonnollista, että sieltä valmistuu lukumäärällisesti vähän tutkintoja. Tarkastellun viimeisen neljän vuoden aikana tutkintomäärä on tosin ollut laskussa. Jos tarkastelujaksoa pidentää kymmeneen vuoteen, huomaa, että maistereita on valmistunut hieman yli kaksi per vuosi. Vetoomuksessamme vertailimme valmistumismääriä myös muihin fysiikan aloihin, ja samankaltaisia lukuja oli myös avaruusilmaston ja ionosfäärifysiikan yksiköissä.”

Ruotsalaisen toiveena on, että perusrahoituksen varmistamiseksi ja valmistuvien määrän kasvattamiseksi haettaisiin pidemmän tähtäimen ratkaisuja.

”Haluan haastaa muutkin tiedekunnan opiskelijat pohtimaan tätä omilla aloillaan: miten tutkintomääriä saataisiin parannettua?”

Tähtitieteen jatko-opiskelija Aku Venhola kirjoitti Kalevassa 7.2. julkaistussa mielipidekirjoituksessa tähtitieteen tutkimuksesta Oulussa. Venholan mukaan tähtitieteen pääaineopinnot ovat varmistaneet tutkimusyksikön menestyksen: ”Näin on taattu, että alalle valmistuu osaavia tutkijoita.”

Myös Oulun yliopiston tähtitieteen professori Heikki Salo sanoo, että mikäli tähtitieteen pääaineopetus Oulussa lakkautettaisiin, sillä olisi vaikutusta myös yksikön tutkimustoimintaan.

”Näyttää siltä, että opetuspuoli on laitettu nyt yt-neuvotteluiden syyksi. Mutta jos pääaineopetus halutaan poistaa, se tulee vaikuttamaan myös tutkimuksen tekoon, kun emme saa enää tohtoriopintoihin opiskelijoita.”

Hänen mukaansa valmistuvien maistereiden määrän tarkastelu ei ole hyvä mittari arvioida yksikön taloudellista menestystä ja sen vaikutusta yliopiston saamaan rahoitukseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatu rahoitus riippuu myös tutkimuksen tuloksesta opetuksen lisäksi. Esimerkiksi kaksi vuosittaista tähtitieteen tohtoritutkintoa tuo yliopistolle vuosittain rahaa 11 maisteritutkinnon verran, julkaisutuotantomme yli 26 maisterin verran”, Salo sanoo. 

”Yt-neuvottelut ovat kuitenkin jo nyt johtaneet siihen, että ulkomaiset tutkijamme ovat ryhtyneet hakemaan työpaikkoja muualta. Myös yksikön tutkimus on lamaantunut ja motivoituminen opetukseen vaikeaa.”

Salo sanoi perjantaina lehdelle että ei osaa oikein kommentoida yt-neuvotteluiden vaikutuksia, sillä tietoa niiden tavoitteista ei hänellä vielä ole: ”Nyt ei ole tietoa, mikä on tahtotila, eikä oikein tiedä, mitä voidaan tehdä.”

”Tukea on tullut nyt onneksi hyvin monesta paikasta, opiskelijoilta ja muista tähtitieteen yksiköistä. Nyt pyrimme pitämään mahdollisimman hyvää huolta opiskelijoista. Yt-neuvottelut ovat kuitenkin jo nyt johtaneet siihen, että ulkomaiset tutkijamme ovat ryhtyneet hakemaan työpaikkoja muualta. Myös yksikön tutkimus on lamaantunut ja motivoituminen opetukseen vaikeaa.”

Yliopisto tiedotti kolmea tutkimusyksikköä koskevista yt-suunnitelmista ensimmäistä kertaa torstaina 31.1.

Oulun yliopistossa käytiin yt-neuvotteluja edellisen kerran vuonna 2017. Tuolloin neuvottelut koskivat muuta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Viikon 7 Tiedekysymys: Voiko tekoäly tehdä tiedettä?

Tekoälystä on jo moneksi: se on ihmistä nopeampi, tarkempi ja halvempi perkaamaan laajoja datamassoja. Onko seuraavana vuorossa tiede? Sitä pohdimme viikon Tiedekysymyksessä.

Tekoäly voi tulevaisuudessa tunnistaa rintasyövän mammografiakuvasta. Päivittäin se suosittelee suoratoistopalvelun käyttäjälle tämän mieltymysten mukaisia elokuvia ja kappaleita. Algoritmit rakentavat maailmankuvaamme sosiaalisessa mediassa, ja neuroverkot voivat tehdä taidetta.

Tekoäly on ihmistä nopeampi, tarkempi ja halvempi perkaamaan laajoja datamassoja, vaan voiko tekoäly tehdä tiedettä?

Oulun yliopiston professori Olli Silvén konenäön ja signaalianalyysin keskuksesta innostui pohtimaan aihetta.

“Tämä on filosofinen kysymys, ja merkittävän laaja sellainen. Tekoäly on tiedettä ja työkalu tieteen tekoon, vaan tekeekö se sinänsä tiedettä”, Silvén miettii.

Tekoäly on aina jonkun luoma, eikä itsenäinen tai tietoinen, hän muistuttaa. Vaikka tekoälyä ja koneoppimista voi käyttää työkaluna tutkimuksessa, tieteen tekemisen subjekti on tekoälyn luoja tai käyttäjä – ei tekoäly, sanoo Silvén.

Tiede luo uutta tietoa ja organisoi sitä. Tutkimusta ohjaa ihmisen uteliaisuus: halu saada uutta informaatiota ja ymmärtää ilmiöitä sekä maailmaa paremmin.

Tieteentekijällä eli ihmisellä on oma tahto, joka koneilta ja ohjelmilta puuttuu, Silvén sanoo.

“Tekoäly ei siis varsinaisesti tutki. Tekoäly toimii sille annetun tiedon varassa, eikä luo itsenäisesti uutta. Sillä ei ole omaa uteliaisuutta, ellei sitä ole sille rakennettu. Tähän mennessä tekoäly ei ole vielä tehnyt tiedettä.”

Silvénin mukaan tieteessä etsitään asioita tai aiheita, joista ei vielä ole tietoa, tai hankitaan lisätietoa jostakin aiheesta. Tekoäly voi löytää ja luoda uusia kombinaatioita ja koneoppimalla voidaan tunnistaa rakenteita, mutta toimintaperiaatteen taustalla on jo saavutettu tieto ja ymmärrys.

“Miten saisimme tekoälyn hakemaan sellaisia asioita, joista sillä tai meillä ei ole vielä tietoa?”

Siihen, että tekoälyä ohjaisi uteliaisuus on vielä pitkä matka, Silvén kertoo.

“Tekoäly ei siis voi tehdä tiedettä – toistaiseksi.”

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää: