Mielipide: Mannerheim-keskustelu, akateeminen vapaus ja vastuu

"Olen vastuussa erityisesti suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajille, jotka maksavat palkkani. Tästä syystä pyrin täyttämään tehtäväni osallistumalla julkiseen keskusteluun sellaisistakin asioista ja näkökulmista, joita yhteiskuntamme kaikki jäsenet eivät välttämättä hyväksy", kirjoittaa Vesa Puuronen.

Viimeaikaiseen Mannerheim-keskusteluun viitaten haluaisin tuoda esiin muutamia seikkoja akateemisesta vapaudesta ja vastuusta, siltä osin kuin ne koskevat yliopiston henkilöstön ja erityisesti professorien vapautta ilmaista mielipiteitään ja osallistua julkiseen keskusteluun.

Vuonna 1915 Amerikan professoriliitto julkaisi asiasta lausunnon, jonka mukaan: ”Akateeminen vapaus tässä mielessä koostuu kolmesta elementistä: tutkimuksen vapaus, opetuksen vapaus yliopistoissa (university or college) ja ilmaisuvapaus yliopistojen ulkopuolisissa asioissa.” (käännös vp. lähde Macfarlane, Bruce: Intellectual Leadership in Higher Education, Routledge 2012, 108).

Tämä Amerikan professoriliiton sadan vuoden takainen kanta tarkoittaa sitä, että professoreilla ja muilla yliopiston henkilökunnan jäsenillä, on kansalaisina oikeus osallistua keskusteluun tärkeinä pitämistään yhteiskunnallisista asioista. Isossa-Britanniassa Opetuksen uudistamislaki 1988 ilmaisee asian seuraavasti: ”akateemisilla henkilöillä on lain puitteissa oikeus kyseenlaistaa ja testata yleisiä totuuksia, ja esittää uusia ideoita sekä ristiriitoja tai epäsuosittuja mielipiteitä, vaarantamatta työpaikkaansa yai etujaan, joita heillä on instituutoissaan.”  (käännös vp. ibid. 109).

Macfarlane luonnostelee kirjassaan neljä akateemisen vapauden ja vastuun dimensiota. Akateeminen vapaus voidaan tarkastella rajoitettuna tai laajennetttuna ja akateemista vastuuta taas vastuuna yhteiskunnalle tai omalle oppiaineelle. Näiden dimensioiden perusteella akateemiselle henkilölle määrittyy neljä asemaa tai roolia: jos painotetaan vastuuta yhteiskunnalle roolit ovat akateemisen kansalaisen ja julkinen intellektuellin roolit ja jos taas painotetaan vastuuta omalle oppiaineelle roolit ovat tiedon tuottaja tai rajojen ylittäjä.

Eri maissa on erilaisia perinteitä ja tapoja ajatella akateemisten ihmisten rooleista. Esimerkiksi Ranskassa pidetään tärkeänä akateemisten henkilöiden osallistumista julkiseen keskusteluun ja myös poliittisiin liikkeisiin. Julkinen intellektuelli, jonkalaisen soisin useamman suomalaisenkin tieteentekijän olevan, osallistuu ja pyrkii vaikuttamaan julkiseen keskusteluun yhteiskunnallisista, moraalisista ja taloudellisista kysymyksistä puhumalla, kirjoittamalla ja kampanjoimalla. Tämä vaatii työskentelyä tiedotusvälineiden ja modernien kommunikaatioteknologioiden kanssa ja avulla.

Olen vastuussa erityisesti suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajille, jotka maksavat palkkani. Tästä syystä pyrin täyttämään tehtäväni osallistumalla julkiseen keskusteluun sellaisistakin asioista ja näkökulmista, joita yhteiskuntamme kaikki jäsenet eivät välttämättä hyväksy. Tavoitteenani on moniääninen, suvaitseva ja avoin yhteiskunta.

 

Vesa Puuronen

Professori, Oulun yliopisto

Rovaniemen kaupunginvaltuutettu, vasemmistoliitto

Mielipide

Lue lisää:

Viikon Tiedekysymys: Voiko optimistiksi oppia?

Positiivinen ajattelu myönnetään usein luonteenpiirteeksi ja muuttumattomaksi ominaisuudeksi. Voiko optimismin kuitenkin oppia, ja onko optimismi pessimismiä parempi?

Ollakko optimisti vai pessimisti, onko sillä lopulta merkitystä? 

Kyllä on, jos kasvatuspsykologian väitöskirjatutkijalta Jutta Karhulta kysytään.

Karhun mukaan optimismi on positiivista uskoa tulevaisuuteen, kun taas pessimismi on äärimmillään ajatus siitä, että asiat ovat tuhoon tuomittuja. Hän kertoo, että optimismi ja pessimismi ovat ääripäitä, ja suurin osa ihmisistä sijoittuu janalla keskivaiheille, hieman optimismin puolelle. Ääripääkään ei tarkoita jatkuvaa iloisuutta tai surua, vaan se on ikään kuin uskomusten perusvire. 

Entä onko ihmistyypeissä eroja, ja onko toinen uskomustyyli toista parempi?

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa optimismia tutkiva Karhu kertoo tutkimuksensa lähteneen juuri ajatuksesta optimismin hyödyistä. 

“Optimismi näyttää olevan monella tavoin hyödyllistä. Tutkimustuloksissa korostuvat positiiviset terveysvaikutukset aina hampaiden pesusta sairauksista toipumiseen.”

Terveysvaikutusten lisäksi optimismin on todettu olevan yhteydessä myös onnellisuuteen, ahkeruuteen, työllisyyteen sekä tyydyttävämpiin sosiaalisiin suhteisiin. Pessimismi taas ei näytä pitkällä aikavälillä tuottavan mitenkään mairittelevia tuloksia ihmisen hyvinvoinnin kannalta; pessimismi on tutkimuksessa yhdistetty muun muassa masentuneisuuteen, vetäytymiseen ja päihdeongelmiin. 

“Itseäni optimismin tutkimuksessa motivoi se, että se näyttää saavan ihmisen liikkeelle. Optimisti sitoutuu toimimaan paremman huomisen eteen, koska uskoo toiminnan positiivisiin vaikutuksiin. Pessimismi taas voi ajaa lamaantumiseen ja ”mitäpä se hyvejää” -asenteeseen”, Karhu kertoo.

Jos pessimismi todella on pahasta, voiko siitä oppia pois?

Karhun mukaan siihen, onko optimismi synnynnäistä tai voiko sitä oppia, ei ole täysin selkeää vastausta. Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä piirteitä, joihin vaikuttaa selvästi myös varhainen vuorovaikutus. 

Toisaalta optimismi ja pessimismi voivat kehittyä myös kasautuvien elämäntapahtumien vaikutuksesta: jos kokee, että lopulta asiat aina kääntyvät parhain päin, on helppo uskoa niin tapahtuvan jatkossakin. Jos taas tottuu jatkuviin vastoinkäymisiin etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, voi päätyä pessimistiseen uskomustyyliin.

Toivoa kuitenkin on, sillä optimismia voi tiettyjen näkemysten mukaan myös oppia. Jutta Karhu kertoo, että 2000-luvulla on korostettu positiivista ajattelua sekä ratkaisukeskeisyyttä ja erilaiset terapiasuuntauksetkin tähtäävät juuri optimistisen ajattelun opetteluun. 

Karhu huomauttaa, että positiivisuuden korostamisesta huolimatta ei ikäviäkään asioita tule jättää huomiotta.

“Olen lukenut esimerkiksi filosofi Sami Pihlströmin kirjoituksia, joissa kehotetaan ihmistä huomaamaan myös negatiivinen. Surun, pahan ja  kärsimyksen huomaaminen on moraalisen toiminnan perusta, ja tätä ei pitäisi tietenkään sivuuttaa.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Oulun yliopisto otti kantaa Mannerheimin kuvaa koskevaan kohuun

Oulun yliopisto on julkaissut verkkosivuillaan ja intranetissä Notiossa kannanoton keskusteluun Carl Gustaf Emil Mannerheimin kuvan poistamisesta. Valtakunnan uutiskynnyksen rikkonut myrsky käynnistyi sähköposteista. Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen lähetti 19.11. kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden ja henkilökunnan sähköpostilistalle viestin, jossa toivoi järjestöjen kiltahuoneella olevan Mannerheimin kuvan poistamista ja fuksipassiin kuuluneen tehtävän (selfien ottaminen kuvan kanssa) lopettamista. Oulun Luokanopettajaopiskelijat (OLO) vastasi Puuroselle poistavansa kuvan […]

Oulun yliopisto on julkaissut verkkosivuillaan ja intranetissä Notiossa kannanoton keskusteluun Carl Gustaf Emil Mannerheimin kuvan poistamisesta.

Valtakunnan uutiskynnyksen rikkonut myrsky käynnistyi sähköposteista. Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen lähetti 19.11. kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden ja henkilökunnan sähköpostilistalle viestin, jossa toivoi järjestöjen kiltahuoneella olevan Mannerheimin kuvan poistamista ja fuksipassiin kuuluneen tehtävän (selfien ottaminen kuvan kanssa) lopettamista.

Oulun Luokanopettajaopiskelijat (OLO) vastasi Puuroselle poistavansa kuvan kiltahuoneelta ja lopettavansa fuksipassitehtävän. Tila on kaikkien kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijajärjestöjen yhteinen, fuksipassitehtävä OLOn oma.

Tiistain ja keskiviikon aikana aiheesta kirjoitettiin lukuisia lehtijuttuja ja keskusteltiin vilkkaasti somessa. Oulun ylioppilaslehti kirjoitti aiheesta keskiviikkona 20.11.

Kannanotossaan yliopisto toteaa olevan tärkeää, että ”yhteisössämme vallitsee laaja ajattelun- ja sananvapaus”. Tämä vapaus koskee niin tutkimuksen tekemistä, opiskelijoiden toimintaa kuin erilaisia mielipiteitä.

”Vapauteen liittyy aina vastuu, mitä myös yliopiston arvoissa korostetaan”, kannanotossa todetaan.

Kannanotossa todetaan myös, että koska professorit ovat valta-asemassa opiskelijoihin nähden, heidän tulee käyttää erityistä harkintaa omien näkemystensä esittämisessä opiskelijoiden toiminnasta.

”Emme kannusta laajojen sähköpostilistojen käyttöön mielipiteellisissä asioissa. Tähän on esillä olleen tapauksen johdosta kasvatustieteiden tiedekunnassa jo puututtu. Opiskelijoitamme – jotka ovat täysi-ikäisiä, osaavia ja vastuuntuntoisia toimijoita – kannustamme itsenäiseen ajatteluun ja myös rohkeuteen suhteessa henkilöstöön”, kannanotossa todetaan.

”Samalla tapaus toimii muistutuksena, että yliopistoyhteisössä on paljon erilaisia maailmankatsomuksia, joiden välinen kunnioitus kuuluu kaikkiin ihmisyhteisöihin ja aivan erityisesti koulutuksen ja kasvatuksen yhteisöihin. Opettajuuteen liittyy opettajan oma persoona ja asiantuntijuus, mikä on rikkaus, sillä opiskelijoitamme kouluttaa suuri, moniääninen ja kansainvälinen joukko eri alojen asiantuntijoita. Jokaisella on vapaus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan tulee sitoutua vastuullisuuteen ja hyvään ammatilliseen toimintatapaan.”

Kannanotto päättyy toteamukseen siitä, että mikäli yliopistossa kohdataan epäasialliseksi koettua toimintaa tai epäasiallisia opetussisältöjä, asiasta tulee olla yhteydessä dekaaniin, hallintojohtajaan tai ylioppilaskunnan asiantuntijoihin.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Lumo-valofestivaali valaisee Oulun keskustan ja lähiöt

Seitsemättä kertaa järjestettävä valofestivaali valaisee marraskuista viikonloppua. Tänä vuonna teoksia voi nähdä niin Oulun kaupungin ydinkeskustassa, Hupisaarilla kuin yliopistolla ja lähiöissä. Valofestivaali levittäytyy nyt keskustasta Linnanmaalle, Martinniemeen, Puolivälinkankaalle, Nuottasaareen, Korvensuoralle ja Heikinharjuun.

Kun viime vuoden Lumo-valofestivaalissa pohdittiin sitä, kuinka valo vaikuttaa mielialaan ja tunteisiin, nyt teosten avulla nostetaan esille luontoa ja yhteisöllisyyttä. Lumo-viikonlopun aikana luontoa kuvataan maisemien ja tarinoiden kautta. 

Teeman ”luontomme” voi nähdä esimerkiksi Satu Suvannon, Anna Koivukankaan ja Ella Käyhkön teoksessa Plastic. Lasaretinsaaren ja koirapuiston välisellä väylällä oleva installaatio herättää ajatuksia kertakäyttökulttuurista ja sen vaikutuksesta luontoon. Uudelleenmuotoillusta muovijätteestä rakennettu teos pelastaa muovin roskakorista, antaen sille sen sijaan uuden elämän taiteena.

Valoteos Näetkö metsää puulta? sijaitsee Linnanmaan kampuksen pääoven vieressä olevassa hirsipaviljongissa. Teos vertailee puuta elävänä kasvina sekä arkkitehtonisena rakennusmateriaalina. Jo teoksen nimi herättää kysymyksen: onko puu rakennusmateriaali, osa metsän maisemaa, vai kuuluuko se molempiin? Teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat OSAaValo-koulutuksen osallistujat, Henrika Pihlajaniemi ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikkö. 

Osa Lumo-viikonlopun teoksista tuo kaukaiset luonnon maisemat tai muinaiset tarut kävijöiden luo, kuten ATT-ensemblen Metsänpeitto. Teos keskittyy suomalaiseen muinaismytologiaan ja kuvastaa eksymistä, oman tien löytämistä ja haaveita tarinamatkan muodossa. Esitys perustuu naamioteatteriin ja chiaroscuroon eli valohämyyn: tekniikassa valot ja varjot sulautuvat toisiinsa ilman selkeitä rajoja kuten kynttilänvalossa. Aiheeseensa sopivasti teos sijoittuu Oulun linnan kellariin. Metsänpeitosta järjestetään viikonlopun aikana useampi esitys, joihin kaikkiin on vapaa pääsy, mutta niihin on rajoitetusti paikkoja. 

Magdalena Radziszewskan teos Jellyfish taas tuo valtameren keskelle kaupunkia unenomaisena maisemana. Ainolan puistoon johtavalle väylälle sijoittuva teos koostuu puiden oksista riippuvista, monimetrisistä valomeduusoista. Puistossa kulkevalle ne luovat vaikutelman valtameren syvyyksiin katsomisesta.

Oulun taidemuseossa esillä oleva yhteisöllinen teos Puolet minussa (Mirka Kortesoja) tuo valofestivaalin kävijät osaksi teosta. Äänimaisemoidussa työpajassa kävijät saavat maalata kasvonsa ja kätensä UV-valossa näkyvällä värillä. Taidemuseoon on myös vapaa pääsy koko festivaalin ajan.

Odessanpuistoon Puolivälinkankaalle sijoittuva Mystinen metsä (Puokkaritalo ja Kulttuurivoimala ry) on myös yhteisöllinen teos. Erityisesti perheille suunnattu teos koostuu valaistuista teltoista ja äänimaisemista. Tarinanomaisesti kävijät voivat nähdä ja kuulla telttaretkikuntien löydöksistä, esimerkiksi vesitornin eläinhahmoista.

Toinen UV-valoteos Ihmemetsä vie festivaalikävijän tarinoiden ja luonnon pariin. Oulun taidekoulun oppilaiden toteuttaman teoksen näkee Nuottasaaritalon sisäpihalla ja katsomalla pihan ikkunoihin, joissa teos koostuu puiden ja kasvien koostamasta valometsästä. Samaan aikaan valofestivaalin kanssa taidekoululla järjestetään Rohkeasti näkyvillä –työpaja, jossa voi tehdä oman heijastimen ja siten viedä osan valofestivaalin hehkua talven kuukausiin.

Lumo-valofestivaalin aikana voi hetken ajan nähdä luonnon osana kaupunkia ja pohtia rakennetun maailman suhdetta luontoon – tai vain nauttia teosten valaisemista maisemista.

Lumo Light Festival Oulu järjestetään 22.–24.11. kello 16–22. Koko ohjelman ja lisätietoja löydät festivaalin omilta verkkosivuilta.

Taija Kuntonen

Humanististen alojen opiskelija ja tarinoiden lukija.

Lue lisää:

Kun professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheimin kuvan poistamista kasvatustieteilijöiden kiltahuoneelta, oli lopputuloksena valtava myrsky

Oulun yliopistossa käynnistyi tiistaina 19. marraskuuta tapahtumasarja, joka rikkoi valtakunnan uutiskynnyksen. Tapaus #mannerheimgate on käynnistänyt vilkkaan keskustelun sananvapaudesta, poliittisesta painostuksesta, kulttuurisodasta ja entisten presidenttien ja itsenäisen Suomen kunnioituksesta. Kaikki lähti liikkeelle sähköpostiviesteistä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on koettu melkoista kuohuntaa Suomen kuudennen presidentin Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) kuvan takia.

Valtakunnan uutiskynnyksen rikkonut myrsky käynnistyi parista sähköpostiviestistä.

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen lähetti tiistaiaamuna 19.11. kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden ja henkilökunnan sähköpostilistalle viestin, jossa toivoi järjestöjen kiltahuoneella olevan Mannerheimin kuvan poistamista ja fuksipassiin kuuluneen tehtävän (selfien ottaminen kuvan kanssa) lopettamista. Sähköpostissa Puuronen totesi, että opiskelijat ja järjestöt näyttivät ryhtyneen ”kritiikittömästi marsalkka Mannerheimin suosijoiksi”.

Puuronen kysyi, olivatko opiskelijat tietoisia siitä, että Mannerheim oli rotuajattelun kannattaja, joka Valkoisen armeijan ylipäällikkönä oli Suomen sisällissodan aikana päävastuussa valkoisten ottamien vankien huonosta kohtelusta ja summittaisesta teloittamisesta. Hän sanoi kokevansa toiminnan hyvin loukkaavana ja teloitettujen muistoa häpäisevänä.

Yksi ainejärjestöistä, Oulun Luokanopettajaopiskelijat (OLO) totesi omassa sähköpostivastauksessaan Puuroselle poistavansa kuvan kiltahuoneelta ja lopettavansa fuksipassitehtävän. Tila on kaikkien kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijajärjestöjen yhteinen, fuksipassitehtävä OLOn oma.

Keskustelu ei jäänyt yliopiston sähköpostilistoille. Jodel täyttyi välittömästi ”Marskigatea” koskevasta keskustelusta. Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps.) julkaisi sähköpostiviesteistä otetut kuvakaappaukset Twitterissä ja Facebook-seinällään. Molemmat iltapäivälehdet (IS, IL), Kaleva ja Yle kirjoittivat aiheesta heti tiistai-iltana, ja keskiviikkona asiaa kommentoitiin myös Iltalehden pääkirjoituksessa. Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkoiltana, kuinka ”Mannerheim-kohu sulki opiskelijoiden suut Oulussa”.

Somessa #mannerheimgate on käynnistänyt vilkkaan keskustelun opiskelijoiden sananvapaudesta, poliittisesta painostuksesta, kulttuurisodasta ja entisten presidenttien ja itsenäisen Suomen kunnioituksesta. (Mikkelin kaupunkikin mainosti Twitterissä #mannerheimgate-hashtagilla sotahistoriaan keskittyvää museotarjontaa.) Mannerheimin kuvia on vilissyt niin somessa kuin tulostettuina kuvina Linnanmaan kampuksellakin.

Mutta mistä koko vyyhdissä on edes kyse?

Sattumanvarainen matkamuisto

Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden hallituksen puheenjohtaja Sara Hagelberg sanoo Oulun yliopppilaslehdelle tapahtumasarjan käynnistyneen tiistaiaamuna, kun professori Puuronen lähetti sähköpostin ensin neljälle OLOn hallituslaiselle ja tiedekunnan henkilökunnalle. Ennen kuin järjestö ehti reagoida viestin sisältöön, viesti lähti seuraavaksi jo koko tiedekunnalle.

Hagelbergin mukaan itse Mannerheimin kuva on päätynyt kiltahuoneelle alkuvuodesta 2019, matkamuistona Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL) järjestämiltä Talvipäiviltä.

”Kuvaa ei ole valikoitu sitä esittävän henkilön takia, vaan se on valikoitunut matkamuistoksi sattumanvaraisesti. Kuva ei ole minkään yksittäisen ainejärjestön tiloihin tuoma. Kuva oli hetken aikaa jopa tiloista kadoksissa, mutta oli palautunut kiltatiloihin takaisin vähän aikaa sitten.”

Hagelberg korostaa, että kuvan esillä ololla itsessään ei ole ollut erityistä merkitystä kiltahuoneen jakaville kasvatustieteiden tiedekunnan ainejärjestöille.

Myöskään kuvasta luopuminen ei ollut järjestöille kynnyskysymys.

”Kuvan poistamisen sijaan ongelmallista opiskelijajärjestöille on, miten asiasta on tiedeyhteisössä viestitty. Kun kyseinen viesti lähetettiin kaikille tiedekunnan opiskelijoille, meille ei annettu aikaa reagoida tai käsitellä asiaa asianomaisten kesken.”

Sara Hagelbergin mukaan järjestöt eivät pelkää julkista keskustelua aiheesta. Hän toivoo kuitenkin pelisääntöjä sähköpostilistojen käyttämiseen.

”Toivoisimme, että tiedekunnan sähköpostilistojen käytölle sovittaisiin niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita huomioiden yhteiset pelisäännöt, jotta sen käyttö olisi varmasti tarkoituksenmukaista ja kaikkia kunnioittavaa.”

Hagelbergin mukaan viestiminen opiskelijoiden ja tiedekunnan välillä on ylipäätään ollut puutteellista koulutusta koskevien asioiden osalta.

”Esimerkiksi juuri julkaistuun kannanottoomme opintolinjojen lakkauttamisesta ja siihen liittyvästä viestinnästä emme ole saaneet tiedekunnalta kommenttia.”

Viestillä tiedonvälityksen funktio

Mutta Vesa Puuronen, onko professorin soveliasta sanella mitä opiskelijoiden tulisi omissa tiloissaan tehdä ja pitää esillä?

”Olen viestissäni toivonut, että kuva [otetaan pois] ja kilpailu lopetetaan. Toive on aivan eri asia kuin sanelu – olen esittänyt toivomuksen”, Puuronen täsmentää.

Hän toteaa huomauttaneensa asiasta siksi, että kiltahuoneen tila on osa yliopistoyhteisön työskentelytilaa. ”Toivon, että järjestöjen toiminta olisi sisällöltään myönteistä. Tämän en kokenut sellaista olevan.”

Puuronen on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Rovaniemellä, ja ollut vasemmistoliiton ehdokkaana eduskunta- ja eurovaaleissa. Hän on ollut aikoinaan myös Suomen kommunistisen puolueen (SKP) jäsen. Esimerkiksi Yle nosti omaan otsikkoonsa Puurosen poliittisen toiminnan viitatessa häneen ”vasemmistoprofessorina”.

Onko kyseessä ollut poliittinen teko?

”Suomen historiassa on henkilöitä, joihin liittyy ristiriitaisuuksia, paljon ideologisia ja poliittisia kantoja. Siitä näkökulmasta katsottuna kyse on tietysti poliittisesta asiasta: Mannerheim on ehdottomasti poliittinen henkilö. Siten kysymykset, jotka liittyvät poliittiseen henkilöön, ovat aina poliittisia”, Puuronen sanoo.

Mutta onko Puurosen puoluepoliittisella taustalla ollut merkitystä?

”En ole kiinnostunut asiasta puoluepoliittisesti. Koen, että velvollisuuteni yliopistossa ja kasvatustieteiden tiedekunnan työntekijänä on puuttua, jos huomaan historiatietoisuuden puutetta. Käsittääkseni vasemmistoliitolla ei ole Mannerheimiin erityisesti liittyviä kantoja.”

Jos kyse oli yhdestä kiltahuoneesta ja yhden järjestön fuksipassista, miksi lähettää viesti näin laajalle vastaanottajajoukolle?

Vesa Puurosen mukaan asialla on ollut tiedonvälityksellinen funktio.

”Minusta on hyvä kiinnittää henkilökunnan huomiota näihin asioihin, siksi lähetin viestin myös tiedekunnan henkilökunnalle. Toisen viestin lähettäminen on perusteltua siinä mielessä, että opiskelijat, jotka muodostaa ison osan yhteisöstä, ovat oikeutettuja tietämään näistä keskusteluista, ja siitä, mitä ainejärjestössä puuhataan.”

Tehtävä poistui fuksipassista

Mannerheimin kuvan yhteydessä oli tämän syksyn ajan OLOn oman fuksipassin suorittamiseen liittyvä tehtävä. Koska kuva on liikkunut kiltiksellä ympäriinsä, sen löytämisellä ja yhteiskuvan ottamisella on kannustettu luokanopettajafukseja tutustumaan tiedekunnan tilaan, Hagelberg sanoo.

”Fuksipassi on leikkimielinen sekä vapaaehtoinen uusille opiskelijoille suunnattu tehtäväkokonaisuus, jonka avulla fukseja tutustutetaan opiskeluun, tiedekuntaan ja vapaa-ajan toimintaan.”

Nyt kyseinen tehtävä on poistettu fuksipassista – eipä tehtävää voisi suorittaa, jos kuvaakaan ei kiltikseltä löydy.

Koetteko joutuneenne tässä prosessissa poliittisen painostuksen kohteeksi?

”Emme”, Hagelberg sanoo.

Tapaus on lyhyessä ajassa kerännyt hyvin paljon huomiota. Puurosen pyyntö ja siihen vastaaminen on herättänyt paljon keskustelua myös opiskelijoiden keskuudessa.

Oletteko saaneet palautetta ratkaisustanne?

”Emme ole saaneet jäsenistöltämme kirjallista palautetta”, Hagelberg sanoo.

Hän toteaa järjestöjen olevan aika yllättyneitä siitä suuresta huomiosta, minkä juttu on saanut.

”Meistä ongelmallisinta on ollut viestiminen tästä aiheesta, se, miten asia tuli tiedeyhteisöömme julki. Se meitä ihmetyttää kuvan poistamisen sijaan.”

Mutta mitä kuvalle lopulta tehtiin?

”Kuva ei ole enää kiltatiloissa”, Hagelberg kommentoi.

Oletteko keskustelleet asiasta kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstön kanssa?

”Ei. Emme ole saaneet yhteydenottoa aiheesta. Tosin Vesa Puuronen kiitti meitä nopeasta toiminnasta.”

”Tämä on kaikille meille oppimisen paikka”

Onko isojen sähköpostilistojen käyttäminen oikea kanava opiskelijoiden nuhteluun?

Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Kati Mäkitalo toteaa Oulun ylioppilaslehdelle, että henkilöstölle ja opiskelijoille suunnattuja sähköpostilistoja tulee käyttää harkiten. Samaten tulee aina miettiä ylipäänsä sitä, kuinka tiedekunnassa viestitään ja kommunikoidaan.

”Kun käytämme yhteisiä sähköpostilistoja niin kunkin tulee joka kerta miettiä, onko tämä paras kanava, mitä haluaa viestittää, ja millä tavalla. Vaikka kyseessä on suljettu lista, sillä on laaja vastaanottajajoukko, käsittäen tiedekunnan kaikki opiskelijat ja henkilöstön”, Mäkitalo toteaa.

”Tämä on kaikille meille oppimisen paikka. Otamme opiksi tästä, puolin ja toisin.”

Aikooko tiedekunta jollain lailla vielä reagoida asiaan?

Dekaani Kati Mäkitalon mukaan opiskelijat ja Puuronen ovat päässeet asiasta ymmärrykseen.

”Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen kannalta asiaa on hyvä käsitellä henkilöstön ja opiskelijoiden piirissä.”

Oulun yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen toteaa, että yliopisto pyrkii kaikissa tilanteissa turvaamaan mahdollisimman laajan ajattelun- ja sananvapauden.

”Tämä koskee sekä opiskelijoiden järjestötilojen sisustusta että professori Puurosen mielipiteitä. Tunnistamme professorien valta-aseman opiskelijoihin nähden ja kannustamme opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun ja myös rohkeuteen suhteessa henkilöstöön.”

Jokisen mukaan yliopistolla on paljon erilaisia maailmankatsomuksia, kuten kaikissa ihmisyhteisöissä.

”Haluamme edistää avointa ja osapuolia kunnioittavaa keskustelua myös haastavista, maailmankatsomuksellisista asioista.”

Oulun yliopisto julkaisi myös torstaina 21.11. verkkosivuillaan ja intranetissä kannanoton aiheesta.

 

Muokattu 21.11.2019 kello 17.45: Lisätty linkki Oulun yliopiston kannanottoon.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Yliopiston hallitus päätti: kiinteistöstrategian selvitystyö aloitetaan, kolme skenaariota selvitettävänä

Oulun yliopiston hallitus on päättänyt valtuuttaa rehtori Jouko Niinimäen aloittamaan selvitystyön yliopiston uuden kiinteistöstrategian pohjaksi, yliopisto tiedotti keskiviikkona. Hallitus päätti asiasta kokouksessaan 20. marraskuuta. Selvitystyössä määritellään yliopistolle pitkän aikavälin kiinteistöstrategia. Työssä selvitetään kolmen vaihtoehdon taloudellisia, toiminnallisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia: nykyisen rakennuskannan ylläpito ja peruskorjaaminen, nykyisen rakennuskannan osittainen purku ja uudisrakentaminen nykyisillä kampuksilla ja uudisrakentaminen Oulun kaupungin ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä. […]

Oulun yliopiston hallitus on päättänyt valtuuttaa rehtori Jouko Niinimäen aloittamaan selvitystyön yliopiston uuden kiinteistöstrategian pohjaksi, yliopisto tiedotti keskiviikkona. Hallitus päätti asiasta kokouksessaan 20. marraskuuta.

Selvitystyössä määritellään yliopistolle pitkän aikavälin kiinteistöstrategia. Työssä selvitetään kolmen vaihtoehdon taloudellisia, toiminnallisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia: nykyisen rakennuskannan ylläpito ja peruskorjaaminen, nykyisen rakennuskannan osittainen purku ja uudisrakentaminen nykyisillä kampuksilla ja uudisrakentaminen Oulun kaupungin ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä.

Yliopisto tiedotti suunnitelmista ensimmäisen kerran 13.11. Kalevassa. Oulun ylioppilaslehti avasi asian taustoja omassa jutussaan.

Kiinteistöselvityksen arvioidaan valmistuvan toukokuuhun 2020 mennessä.

Selvityksen taustalla ovat laskelmat yliopiston kampusten kiinteistökustannuksista tulevina vuosina. Yliopiston mukaan alustavien laskelmien ja tähän mennessä toteutettujen peruskorjausten vuokravaikutusten perusteella suurelta osin 1970-luvulla rakennetun Linnanmaan kampuksen jatkuva peruskorjaustarve tulee nostamaan kiinteistöjen vuokratasoa vielä merkittävästi nykyisestä tasosta. Yliopiston kokonaiskustannuksista kiinteistökustannukset ovat toiseksi suurin kustannuserä henkilöstökulujen jälkeen.

Oulun yliopiston tilat Linnanmaalla ja Kontinkankaalla ovat Suomen Yliopistokiinteistöt oy:n (SYK) omistamia.

”Kiinteistöselvitys ja etenkin mahdollisuus yliopiston sijaintipaikan vaihtumiseen ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Tämä on hyvä asia, koska päätös vaikuttaa moniin toimijoihin ja vaatii laajaa yhteistyötä Oulussa. Kiinteistöjen käytön näkökulmasta on tavallista, että joskus on järkevämpää rakentaa uutta kuin korjata vanhaa. Esimerkkinä voi käyttää Oulun yliopistollista sairaalaa, jonka rakennuskanta on saman ikäistä kuin valtaosa yliopiston tiloista ja jota ollaan nyt korvaamassa uudella sairaalalla”, hallituksen puheenjohtaja Risto Murto sanoo yliopiston tiedotteessa.

Tiedotteessa todetaan, että mikäli selvityksessä todettaisiin uudisrakentaminen järkevimmäksi vaihtoehdoksi, rakentaminen ja mahdolliset muutot ajoittuisivat jopa 20 vuoden aikavälille. Muutto keskustan läheisyyteen koskisi vain Linnanmaata, ei Kontinkangasta, totesi rehtori Niinimäki lehden aiemmassa haastattelussa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja opiskelijoiden kattojärjestöt ottivat asiaan kantaa tiistaina 19.11. julkaistussa kannanotossa.

Samassa kokouksessa hallitus hyväksyi myös Oulun yliopiston päivitetyn strategian, johon kuuluvat yliopiston tehtävä, fokusalueet, tieteellinen profiili, strategiset kehitysohjelmat sekä tiedekuntien ja fokusinstituuttien strategiat. Hallitus on käsitellyt strategiaa tänä vuonna lähes jokaisessa kokouksessa. Strategian toimeenpano ja siitä viestiminen alkavat joulukuussa, jolloin aineistot myös julkaistaan.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: