Oululaislähtöinen Virpi Mikkonen säikähti, kun hän alkoi saada alati pahenevia iho-oireita ja -tulehduksia. Samalla Mikkosen koko elämän ajan mukana kulkeneet vatsavaivat alkoivat pahentua huomattavasti. Hän oli juuri palannut Suomeen Espanjasta opintovaihdosta ja aloittanut vakituiset työt Trendi-lehdessä. Lukuisat lääkärikäynnit eivät tuoneet selvyyttä vaivoihin.
“En saanut oireisiini mitään kunnon vastausta. Lopulta havahduin itse siihen, että kaikki erilaiset oireeni juontavat juurensa syvemmälle terveydentilaani. Niinpä päätin ottaa hyvinvointini ohjat omiin käsiini.”
Mikkosen jääkaapin sisältö ja kauppareissut muuttuivat kerralla, kun hän teki suuren ruokavaliomuutoksen. Syyt terveysongelmiin juonsivat juurensa paljon pidemmälle kuin railakkaaseen opiskelijaelämään. Jo lapsena muun muassa maitotuotteet ja viljat olivat aiheuttaneet vatsavaivoja, mutta koska ne olivat aina olleet olennainen osa ruokavaliota, ei niiden sopimattomuutta edes osattu kyseenalaistaa.
Teini-iässä läpikäydyt laktoosi-intoleranssi- ja keliakia-testit eivät olleet tuoneet vastauksia oireille. Mikkonen kasvoi ajatukseen, että hänellä vain on huono vatsa.
“Muistan lukeneeni jostain, että terveen vatsan ja suoliston ei pitäisi tuntua miltään, ja ihmettelin miten se on mahdollista. Itselläni oli lähes aina jotain nipistelyä tai turvotusta meneillään.”
Kun aikuisiällä vaivat pahenivat eivätkä lääkärit osanneet auttaa, alkoi määrätietoinen tiedon etsiminen kirjoista ja internetistä.
“Koin todellisen ahaa-elämyksen ja tulin ihan uudella tapaa tietoiseksi omasta kropastani ja siitä, miten ruoka vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti.”
Ahaa-elämystä seurasi ruokavalioremontti. Kaupanhyllyille jäivät gluteeniviljat, prosessoidut ruuat, valmisruuat, maitotuotteet, karkit ja muut sokeriherkut. Entisestä sokerihiirestä tuli smoothiefani. Hedelmä-vihannes-osastolta löytyivät perusruoan raaka-aineet ja ruoat syntyivät kotikeittiössä.
“Heräsin uuteen ymmärrykseen siitä, miten huonot ruokailutottumukset kuormittavat vuosien saatossa kehoamme, joka alkaa ennemmin tai myöhemmin oireilemaan. Ikuisesti ei voi porskuttaa surkeilla elämäntavoilla.”
Tutuista ruoista ja herkuista ei ollut lopulta vaikea luopua.
“Kun ymmärsin, mikä vaikutus ravinnolla on, olin valmis muutokseen. En epäröinyt hetkeäkään, kun niin iso asia kuin oma terveys oli kyseessä.”
Täynnä virtaa
Puolen vuoden jälkeen ruokavalioremontin tekemisestä Mikkosen kaikki oireet olivat poistuneet. Vatsavaivat olivat täysin poissa, kuten myös rosacean eli ruusufinnin sukuiseksi diagnosoitu ihovaiva.
“Lisäksi huomasin, että pienet vaivat, joihin en ollut enää kiinnittänyt huomiota, kuten haurastuvat ja lohkeilevat kynnet sekä silmien kutina loistivat poissaolollaan.”
Ensimmäisenä hän kuitenkin huomasi muutoksen energiatasossaan. Nuori nainen oli täynnä virtaa, energiaa ja ajatuksia.
”Mieli oli todella kirkas ja olo valoisan toiveikas. Tuntui kuin olisin seisonut vuoren reunalla valmiina hyppäämään lentoon kohti mahdollisuuksien maailmaa!”
Mikkonen innostuu puhumaan edellisiltana näkemästään Super Juice Me! -dokumentista, jossa 8 ihmistä, jotka kärsivät yhteensä 22 eri kroonisesta sairaudesta kuten astmasta, allergioista, Crohnin taudista ja diabeteksestä, elävät 28 päivää tuorepuristetuilla mehuilla. 28 päivän jälkeen he olivat täysin oireettomia ja pystyivät lopettamaan suurimman osan lääkkeistään.
“Siinä oli jälleen inspiroivaa näkemystä puhtaiden luonnon raaka-aineiden vaikutuksesta terveyteemme. Juuri tätä tietoutta pitäisi opettaa lapsillemme jo peruskoulussa. Ihmiset ovat ihan kujalla oman terveytensä kanssa ja menevät lääkäriin, jossa heille annetaan lääkkeitä oireeseen sen sijaan, että perehdyttäisiin siihen todelliseen syyhyn ja korjattaisiin sitä. En ole lääke- tai lääkärivastainen, mutta useissa tilanteissa lääkkeen pitäisi olla vaihtoehtoinen hoitomuoto ja elämäntapojen korjaus se ensisijainen.”
Vanha sanonta olet mitä syöt kannattaa muistaa. Se mitä syömme on yhteydessä suolistoon, jonka sanotaan olevan ihmisen toiset aivot. Suolistolla on perustavanlaatuisia vaikutuksia terveyteen.
“Hyvät bakteerit tervehdyttävät suolen kuntoa ja siten koko kropan vastustuskykyä, jolloin kropalla on enemmän aseita toimia ulkoisia riskitekijöitä vastaan. Omatkin tulehdustilani helpottivat, kun poistin muun muassa tulehdusta ruokkivat sokerit ja gluteenin pois ruokavaliostani ja tarjosin keholle runsaasti hyviä rakennuspalikoita tuoreiden kasvisten, marjojen ja hedelmien muodossa.”
Vaikka tuntisi itsensä terveeksi, Mikkosen mielestä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syö.
“Se on paras henkivakuutus, mitä itselleen voi hommata. Sillä rakennamme tulevaisuuden hyvinvointia ja annamme samalla hyvää esimerkkiä muille ihmisille. Inspiraatio lähtee leviämään lumipalloefektin lailla, kun joku tekee ruokavaliomuutoksen tai elämäntapamuutoksen. Hyvä olo huomataan ja se innostaa muitakin.”
Kiitos, hyvin menee
Reilun kuuden vuoden takainen ruokavaliomuutos johti Mikkosen oman blogin perustamiseen ja vei lopulta aina ruokakirjailijaksi asti. Mikkosen tehtyä ruokavaliomuutoksen muilla Trendin toimituksessa alkoi mennä hermot hänen juttuihinsa. Innostus uuden äärellä oli kuin uskoon tulleella. Mikkonen kertoi innolla aina uusista löydöistään ja eri ruoka-aineiden erilaisista vaikutuksista.
“Trendin silloinen päätoimittaja ehdotti blogin perustamista, jotta voisin ammentaa kaiken innostukseni sinne. Olin itsekin suunnitellut samaa.”
Blogin nimeksi tuli Kiitos hyvää. Nimi juontaa juurensa pienestä arkipäivän tilanteesta, jonka Mikkonen koki opiskeluaikoinaan Tampereella.
“Kävelin Hämeenpuistossa ja baarista tuli ulos tosi elähtäneen näköinen, hyvin vahvasti alkoholiin menevä mies, jolla oli yllään t-paita, jossa luki ”kiitos hyvää”. Minusta se oli ironisuudessaan huvittava, sillä hänen olemuksensa viesti pikemminkin: ”älä edes kysy”. Tapaus pulpahti mieleen miettiessäni blogille nimeä. ”Kiitos hyvää” pitää sisällään kaksoismerkityksen, siinä tilataan itselle hyvää tai sitten todetaan, ”kiitos, hyvin menee”.”
Kiitos hyvää tarjosi muun muassa hyvinvointivinkkejä ja gluteenittomia sekä maidottomia ruoka- ja herkkureseptejä. Blogi keräsi nopeasti uskollisen lukijakunnan. Muutaman vuoden kuluttua Mikkonen kuitenkin koki kasvaneensa ulos blogistaan ja sen hyvinvointiteemasta. Niinpä hän päätti puolitoista vuotta sitten jäädä freelanceriksi ja lopetti samalla suositun bloginsa.
“Kun aloitin blogin, olin todella kiinnostunut ravintoarvoista ja terveystietoudesta. Lukijatkin odottivat tällaista sisältöä ja kyselivät minulta vinkkejä terveysongelmiinsa ja ruokavaliomuutoksiin. Koin, ettei ole minun tehtäväni julistaa mitään yhtä totuutta, sellaista kun ei näissä ravintoasioissa yksinkertaisesti ole tarjolla. Ihmiset saavat etsiä ja löytää heille resonoivan totuuden itse. Olin opiskellut työni ohella hyvinvointivalmentajaksi, mutta en silti kokenut ravintoneuvontaa omaksi jutukseni. Haluan mieluummin keskittyä siihen, että tarjoan rentouden ja nautinnon kautta vaihtoehtoja, jotka olen kokenut toimiviksi omassa elämässäni ja joista olen saanut hyvää palautetta. Kuten esimerkiksi sokerittomista ja gluteenittomista ruuista.”
Rentoudesta, nautinnosta ja erilaisista vaihtoehdoista syntyi Mikkosen nykyinen sivusto Vanelja, joka on parhaillaan ehdolla ainoana suomalaisena blogina arvostetun kansainvälisen Saveur Food Blog Awardsin finaalissa.
“Halusin luoda sivuston, joka ilmentää tämänhetkistä näkemystäni hyvästä elämästä. Kyse on ennen kaikkea nautiskelusta. Nautinto ei ole täydellistä, jos herkuttelun jälkeen tulee turvonnut tai raskas olo. Olon pitää olla yhtä ihana syömisen jälkeen kuin sillä hetkella, kun sen kakkupalan sujauttaa suuhun! Juuri tähän haluan tarjota inspiraatiota reseptien muodossa.”
Vaikka vanha blogi loppui, Kiitos hyvää jäi elämään. Mikkoselta ilmestyi joulukuussa 2014 Kiitos hyvää -kirja, josta löytyy sokerittomia ja gluteenittomia herkkuja. Vaikka Kiitos hyvää -blogissa oli myös suolaisia ruokia, oli teeman valitseminen kirjaan helppoa.
“Makeat herkut ovat olleet itselleni kaikista inspiroivin ja innostavin aihealue. Olen aina rakastanut kaikkia kakkuja, karkkeja ja jäätelöitä, joista en halunnut luopua ruokavaliomuutoksenkaan jälkeen. Elämässä täytyy säilyä nautiskelu ja herkuttelu! Pitää vain valita raaka-aineensa oikein.”
Kaikenlaisten herkkujen luominen ilman valkoista sokeria, gluteeniviljoja ja maitotuotteita on kuin ongelmanratkaisua Mikkoselle.
“Lempipuuhaani on selailla Pinterestissä ruokakuvia. Kun löydän esimerkiksi jonkun ihanan täytekakun kuvan, alan pohtia, miten sen tekisin omilla raaka-aineillani. Se on tosi mukavaa ja luovaa aivojumppaa.”
Vain mielikuvitus on rajana uusien reseptien luomisessa. Mikkonen oli pitkään ajatellut, ettei esimerkiksi pysty tekemään lakuja, mutta todisti itselleen toisin.
“Eräänä iltana idea hyvää tekeviin lakuihin vain tuli mieleeni. Pyysin mieheni pistämään lapsemme nukkumaan, ja aloin itse kokkailla ja kehitellä yötä myöten luumupohjaista lakuohjetta, joka osottautui lopulta huippuhyväksi ja yhdeksi kirjani kiitellyimmistä ohjeista! Kun alkaa rohkeasti testailemaan, millä voisi korvata mitäkin, saattaa todella yllättyä, mitä kaikkia uusia makumaailmoja voikaan löytyä!”
Lakritsi onnistui kerralla, mutta aina homma ei käy yhtä helposti. Jos jokin ei heti onnistu, Mikkonen sisuuntuu niin, että yrittää kahta kauheammin.
“Marenkeja tein varmaan viisi kertaa yhteen putkeen ja niitäkin väänsin lopulta yömyöhään. En mennyt nukkumaan, kun oli pakko saada ohje onnistumaan. Homma vaatii yleensä vain puhdasta ongelmanratkaisukykyä. Ruuanlaittohan on lopulta kemiaa, miten eri raaka-aineet reagoivat yhdessä. Se jos joku on kiinnostavaa!”
Epäkokista reseptitaiteilijaksi
Kun Virpi Mikkosen puhetta ruoanlaitosta kuuntelee, kuvittelee hänen viihtyneen hellan ääressä aina hyvin. Niin ei kuitenkaan ole ollut.
“Olin niin epäkokki kuin voi vain olla. En ollut ennen lainkaan kiinnostunut ruoanlaitosta. Äitiparka yritti aina selostaa, miten joku ruoka tehdään, mutta neuvot menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.”
Ruokavalioremontin myötä kiinnostus ruoanlaittoon heräsi uudella tavalla.
“Kun aloin testailemaan raakakakkuja ja muita terveysherkkuja, innostuin niistä ihan hirveästi. Oli inspiroivaa, miten helppoa hyvistä raaka-aineista oli tehdä maukkaita ruokia. Sitä kautta löysin kokkauksen ja leivonnan maailman ihan uudella tapaa.”
Nykyään Mikkonen työskentelee ruoan parissa. Hän suunnittelee reseptejä omalle Vanelja-sivustolleen, yrityksille ja lehdille, tekee ruokastailauksia ja kuvaa ruokaa. Uusi ruokakirjakin on jo työn alla.
“Vietän helposti puolet päivästä keittiössä. Jos muutama vuosi sitten olisi sanottu, että minulta tulee joskus ruokakirja, se olisi ollut maailman paras vitsi. Kavereiden kesken olin tunnettu siitä, että jääkaapistani löytyi tonnikalapurkin lisäksi vain valot.”
Mikkonen on hyvillään siitä, että elämän aikana voi syntyä uudelleen ja löytää aivan uusia puolia itsestään.
“Minulla on toimittajakoulutus ja olen aina mieltänyt itseni kirjoittajaksi. Mutta nyt olen kirjoittanut ja valokuvannut ruokakirjan, vaikka en ole kokki enkä kuvaaja. Molemmat taidot olen opetellut puhtaasti tekemällä. On ollut vapauttavaa huomata, että sitä voi olla melkein mitä vaan. Pitää vain mennä sitä kohti, mikä innostaa eniten ja saa silmät loistamaan. Se on oikea tie, sillä silloin toimii perusluonteensa ja kutsumuksensa mukaisesti.”
Jos jokin tökkii ja siitä tulee raskas olo, ei suunta välttämättä ole oikea. Aidon innostuksen Mikkosen mielestä tuntee.
“Silloin tulee paras lopputuloskin. Kun asiat tulevat sydämestä, ne löytävät tiensä sydämiin. Sen olen huomannut.”
Kuka?
» Kirjoittaja, ruokakirjailija, reseptitaiteilija.
» Ikä 34.
» Kotoisin Oulusta. Asuu Helsingissä avomiehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa.
» Kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun Normaalikoulusta. Valmistunut artesaaniksi Tyrvään käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta, yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta ja hyvinvointivalmentajaksi Institution for Integrative Nutritionista.
» Työskennellyt muun muassa 4 vuotta toimittajana ja tuottajana Trendissä ja vapaana kirjoittajana.
» Harrastaa valokuvausta, joogaa ja lenkkeilyä ja rakastaa meri-ilmaa, valoa ja leikkokukkia.
» Julkaisut: Kiitos hyvää – herkkuja ilman sokeria ja gluteenia, Otava 2014.
» Nettisivu: www.vanelja.com
