Lau Nau: Hem. Någonstans
Lau Naun alias Laura Naukkarisen uutuus on tehty alunperin leffamusiikiksi, mikä myös levyltä kuuluu. Lotta Petronellan dokkarista irrotettuna nykyklassiseen kallellaan oleva kahdentoista “biisin” kokonaisuus tuntuu jäävän kovin etäiseksi kokoelmaksi ilmavia äänimaisemia. Sinänsä koherentti tunnelmapaketti ei aktiivisena kuuntelukokemuksena kovin monta kertaa avaudu, mutta kyllähän tämä taustamusiikkina menee. Jousisovitukset ovat jouhikkomestari Pekko Käpin soittamia.
2/5
Lasten hautausmaa: Lasten hautausmaa
Edes ajoittaiseen synkkyyteen taipuvaiselle Lasten Hautausmaa on tervetullut tuttavuus. Sen, minkä viime vuonna suuresti kohistun tulokkaan debyyttipitkäsoitto monille muille pituudessa häviää, se voittaa sävykkyydessä ja omaperäisessä tyylitajussa. Leimaa-antavat, naivistisiksikin mainitut laulusovitukset ovat kierolla tavalla kotonaan jonnekin 80-luvun suomirockin, kevyen goottimeiningin ja pop-otteella soitetun Black Sabbathin välimaastoon uppoavan soitannon seassa.
3/5
Jaakko Eino Kalevi: Jaakko Eino Kalevi
Jaakko Eino Kalevin uutukaista kuunnellessa on vaikea kuvitella miehen siirtyneen ratikkakuskin hommista musiikin pariin progemetallin ja hip-hopin kautta. Mies tykittää tätä nykyä eetteriin kansainvälistä, viettelevää ja myös häpeilemättömän trendikästä elektrofiilistelyä sellaisella pieteetillä, että luulotautisemmankin pitäisi vakuuttua. Maailman omaperäisintä kamaa tämä ei ole, mutta tarttumapintaa löytyy kertakäyttöä pitempään. Rallienglannista pikku miinus.
3/5
