Pitkällisen rekrytointiprosessin tuloksena nykyinen yhteistyösuhteiden vararehtori Arto Maaninen valittiin torstaina 26. syyskuuta pidetyssä yliopiston hallituksen kokouksessa Oulun yliopiston uudeksi rehtoriksi.
Hallituksen puheenjohtajan Mikko Ayubin mukaan valinnassa oli loppusuoralla mukana kolme erinomaista hakijaa. Hallitus äänesti valinnasta, ja Maaninen tuli valituksi vaalissa ensimmäisellä kierroksella saatuaan yli puolet äänistä.
Mikko Ayub perustelee yliopiston tiedotteessa valintaa Maanisen vahvoilla näytöillä menestyksekkäästä toiminnasta johtajana ja vararehtorina. Ayub mainitsee myös Maanisen kokemuksen yhdistettynä toimintaympäristön tuntemiseen antavan hyvät lähtökohdat rehtorin tehtävässä onnistumiseen. ”Maaninen on aiemmissa rooleissaan osoittanut kykyä rakentaa yhteistyösuhteita ympäröivään yhteiskuntaan sekä kansainvälisiä verkostoja”, Ayub sanoo.
Arto Maaninen on toiminut Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden vararehtorina joulukuusta 2017 alkaen. Tätä ennen hän toimi Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä tutkimusjohtamisen tehtävissä sekä tutkimusprofessorina. Maaninen on vuodesta 2004 lähtien ollut Oulun yliopiston epäorgaanisen kemian dosentti.
”Olen valtavan iloinen luottamuksesta ja innostunut tarttumaan rehtorin tehtävään. Tulen tekemään parhaani kasvattajayliopistoni tulevaisuuden menestyksen eteen yhdessä yliopistolaisten kanssa”, Maaninen kommentoi valintaa tiedotteessa.
Arto Maanisesta tulee vuonna 1958 perustetun Oulun yliopiston yhdeksäs rehtori. Jokainen Oulun yliopiston rehtoreista on valittu yliopiston sisältä.
Väistyvä rehtori, mekaanisen prosessitekniikan professori Jouko Niinimäki on toiminut Oulun yliopiston rehtorina kaksi kautta vuodesta 2015. Niinimäki ei hakenut tehtävään kolmannelle jatkokaudelle.
Artikkelikuva Oulun yliopisto.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan mennessä 20 henkilöä. Tehtävä täytetään vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle. Rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään.
Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan 26. heinäkuuta 2024 mennessä 20 henkilöä. Yliopiston hallitus avasi rehtorin tehtävän haettavaksi 3. kesäkuuta 2024.
Oulun yliopiston rehtoriksi vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle hakivat Zahir Aalam, Mba Agwu, Mikael Collan, Tiina Gallén, Mika Hannula, Helka-Liisa Hentilä, Mirja Illikainen, Ville Isoherranen, Maria Sera Jacob, Hussnain Janjua, Maarit Järvenpää, Stanley Paul Katikala, Arto Maaninen, Milad Mafakheri, John Meewella, Riku Parviainen, Eva Raudasoja, Muhammad Usman, P.M Visakh ja Hailai Weldeslassie.
Nykyinen rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään. Niinimäki perusteli Kalevalle poisjääntiään torstaina 1. elokuuta. ”Olen toiminut tehtävässä kohta kymmenen vuotta, ja nyt on jonkun muun aika ottaa yliopisto johdettavakseen ja sitä kautta antaa panoksensa alueen ja yliopiston menestymiselle”, Niinimäki kommentoi Kalevalle sähköpostitse.
Rehtoriksi valittavalta vaaditaan tohtorintutkintoa, rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa, käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa sekä erinomaista suomen ja englannin kielen taitoa sekä riittävää ruotsin kielen taitoa. Rehtori vastaa yliopistolaissa ja Oulun yliopiston johtosäännössä määrätyistä tehtävistä.
Hallitus valitsee hakijoista vahvimmat valintamenettelyn seuraavaan vaiheeseen 15. elokuuta 2024. Yliopiston hallitus järjestää 22. elokuuta kello 13.30-14.30 yliopistoyhteisölle verkkolähetyksen, jossa yhteisö voi tutustua haastatteluvaiheeseen valittuihin hakijoihin. Lähetyksessä hakijat esittäytyvät ja vastaavat heille esitettäviin kysymyksiin sekä ottavat kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Opiskelijat ja henkilökunta voivat ehdottaa kysymyksiä hakijoille sähköpostilla toimitetun linkin kautta. Linkki verkkolähetykseen julkaistaan ennen tapahtumaa.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun yliopiston uutena koulutuksesta vastaavana vararehtorina aloitti maaliskuun alussa professori Mirja Illikainen. Siirtyminen teknillisestä tiedekunnasta yliopiston koulutuksen johtoon tarjoaa Illikaisen mukaan mielenkiintoisen haasteen. Koulutusvararehtorin vastuualue on laaja, mutta hän aikoo kuunnella ja osallistaa yliopistoyhteisöä.
Nimitysuutisen tultua Illikaisen kalenteri täyttyi erilaisista kokous- ja tapaamispyynnöistä. Kiireistä huolimatta Illikaisella oli aikaa istua alas Oulun ylioppilaslehden kanssa maaliskuussa keskustelemaan koulutuksesta Oulun yliopistossa.
Osallistava johtaja
Koulutusvararehtori vastaa yliopiston verkkosivujen mukaan muun muassa yliopiston koulutustoiminnasta, sen tukipalveluista, koulutuksen laadusta ja kehittämisestä. Illikainen nostaa yhdeksi vararehtorin tärkeäksi ominaisuudeksi kyvyn kuunnella ja osallistaa korkeakouluyhteisöä. ”Koulutusvararehtori ei ole asiantuntija kaikilla aloilla, joten muiden osaamista täytyy arvostaa. Toivoisin, että voin tuoda innostunutta ilmapiiriä opetuksen kehittämiseen.”
Koulutuksesta vastaava vararehtori on usein opiskelijoille tärkein ja näkyvin yliopiston neljästä rehtorista. Illikaisen edeltäjänä toiminut koulutusvararehtori Tapio Koivu siirtyi Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksen (STEK) toimitusjohtajaksi. Koivun läheisistä väleistä opiskelijoihin kertoo, että häntä kutsuttiin usein lempinimellä Tape.
Ylioppilaskunnan edustajat ja lukuisat hallinnon opiskelijaedustajat pitävät tiiviisti yhteyttä koulutusvararehtoriin. Myös Illikainen sanoo opiskelijoiden olevan hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. ”Minulta löytyy aikaa kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä ja ajatuksia.”
Opiskelijoiden ymmärrystä ja kokemusta omista asioista Illikainen pitää tärkeänä. Esimerkiksi opintojen tukipalvelujen kehittämiseen hän mielellään kuulisi näkemyksiä opiskelijoilta. ”Opiskelijat osaavat parhaiten arvioida, millaiset tukitoimet heitä auttavat.” Opiskelun tukeen kuuluvat muun muassa omaopettajatoiminta, opintopsykologin palvelut ja uraohjaus.
Vaativa työ motivoi Illikaista. Yliopiston koulutuksen johtamisen hän näkee sekä erittäin mielenkiintoisena että haastavana kokonaisuutena. Laajan kokonaisuuden haltuunotossa auttavat muut ihmiset. ”Olen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit.” Esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä on merkittävä elin koulutuksen johtamisen kannalta.
Pitkä ura yliopistolla
Illikainen on tehnyt koko uransa Oulun yliopistossa. Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana hän toimi osa-aikaisena tutkimusharjoittelijana. Maisterin tutkinnon jälkeen Illikainen väitteli tohtoriksi. Väitöskirja liittyi metsäteollisuuden prosessitekniikkaan. Teknillisessä tiedekunnassa hän toimi vuosia yliopistonlehtorina ja professorina, kunnes nousi tiedekunnan dekaaniksi vuonna 2022. ”Vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet, olen tehnyt töitä käytännössä yli 20 vuotta samalla käytävällä. On kiva aloittaa ihan uusi työ.”
Teknillisessä tiedekunnassa Illikaisen tutkimuksen pääpaino oli teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisessä rakennusmateriaaleissa. Siirtyminen tutkimuksesta hallinnollisiin tehtäviin on käynyt sujuvasti.
”En ole luopunut yhtäkkiä mistään, vaan olen siirtänyt hiljalleen tutkimusryhmän vastuita muille.” Illikainen kertoo tutkimusryhmän jäävän hyviin käsiin. ”Tutkimusryhmässä on taitavia asiantuntijoita ja tutkimuksen johtajia.”
Alkaneella vararehtorikaudellaan Illikainen haluaa parantaa koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä. ”Yliopistoa ei olisi ilman koulutusta tai tutkimusta, joten niiden välistä yhteyttä tulee vahvistaa.”
Illikaisen mukaan talven aikana päivitetty yliopiston strategia on koulutuksen kannalta erinomainen. Strategiassa tavoitteena ovat muun muassa laadukas ja joustava koulutustarjonta ja erinomainen oppimiskokemus.
”Hyvä alku opinnoissa kantaa loppuun asti”
Yhtenä laajana kokonaisuutena Illikaisen työpöydällä on opiskelijoiden oppimiskokemuksen kehittäminen. Oppimiskokemuksen Illikainen määrittelee tunteeksi. ”Opiskelijalle tulee hyvä fiilis opintojen laadukkaan sisällön päälle.”
Tuore vararehtori painottaa ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Opiskelijan tulee kokea olevansa tervetullut yliopistoon. ”Erityisesti ensimmäisen syksyn opintojen tulee olla viimeisen päälle kunnossa”, Illikainen sanoo. Hän nostaa tärkeäksi osaksi myös opiskelijoiden ryhmäytymisen heti opintojen alkuvaiheessa. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa myös loppuun asti, mikä on kaikkien etu.”
Korkeakoulujen rahoitus on suurelta osin riippuvainen valmistuneiden määrästä. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot muodostavat lähes kolmanneksen korkeakoulujen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saavasta rahoituksesta. Oulun yliopistossa koulutuksen läpäisyssä on parantamisen varaa, sillä tutkintotavotteista jäädään lähes kaikilla aloilla.
Maaliskuisessa haastattelussa Illikainen kertoo, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä läheskään kaikkiin koulutukseen liittyviin asioihin. Esimerkiksi tulevat digitaaliset myllerrykset, kuten Digivisio-hankkeen ajama opin.fi-alusta, ovat vasta tutustumisvaiheessa. ”Digipedagogiikka ja digitaalisen koulutuksen lisääminen on yksi selkeä suunta koulutuksessa. Opiskelijan näkökulmasta kurssitarjonta tulevaisuudessa varmastikin laajenee.”
Jatkuva oppiminen on niin ikään Illikaisen vastuualueena. Hän uskoo, että tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tulevaisuudessa voi olla tarjolla entistä pienempiä opintokokonaisuuksia osaamisen täydentämiseen. ”Jatkuvaan oppimiseen uskotaan valtakunnan tasolla, ja osaamisen ylläpitämistä myös työuran aikana arvostetaan.” Illikaisen mielestä jatkuva oppiminen ei ole erillinen saareke, vaan peruskoulutuksen rinnalla kulkeva osa yliopiston tekemistä.
Yliopistot tärkeitä
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välisestä rahoitusmallista tuleville vuosille päätetään tänä keväänä. Rahanjakomallien pitää Illikaisen mukaan olla kannustavia ja samanaikaisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. ”Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa”, Illikainen linjaa. Hän huomauttaa maan tulevaisuuden olevan vahvasti yliopistoissa syntyvän osaamisen varassa.
Oulun yliopiston sisäinen rahanjako noudattelee pitkälti OKM:n rahoitusmallia. Illikainen toteaa, että mallien samankaltaisuus helpottaa pärjäämistä kansallisessa kilpailussa. Yliopiston sisäisessä mallissa tulee kuitenkin huomioida alojen erilaisuudet.
Kansainvälisyyden pulmia ratkomassa
Oulun yliopiston päivitetyssä strategiassa kansainvälisyys on suuressa roolissa. Tavoitteiksi mainitaan muun muassa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelupaikkojen täyttäminen ja ohjelmien tarjoama erinomainen opiskelijakokemus. Englanninkieliset maisteriohjelmat ovat houkutelleet suuria hakijamääriä viime vuosina. Yliopisto uutisoi tammikuussa, että hakemuksia ensimmäisessä yhteishaussa oli yli 21 000. Illikainen paljastaa kuitenkin hakijamäärän korreloivan huonosti ohjelmien täytön kanssa. ”Koko hakuprosessissa on vielä haasteita, sillä hakijoita on tolkuton määrä, mutta ohjelmia ei saada täyteen.”
Suuren hakemusmäärän käsittely vie aikaa. Parhaat hakijat hakevat usein moniin hakukohteisiin, eivätkä valitse Oulun yliopistoa, vaikka pääsisivätkin sisään. Lisäksi joukossa voi olla hakijoita, joiden kielitaito ei riitä koulutukseen. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille hakijoille onkin tulossa hakumaksu, joka hillinnee hakijasumaa.
Oulussa jo olevat kansainväliset opiskelijat Illikainen haluaa pitää alueella ja kiinnittää heidät nykyistä paremmin yliopistoyhteisöön. Yksi haaste kansainvälisten osaajien integroitumisessa on kielitaito. Illikainen toivoisi, että kansainväliset opiskelijat oppisivat opintojensa aikana ainakin suomen kielen alkeet. Hän nostaa esille yritysten näkökulman. ”Yritykset haluavat palkata pysyviä henkilöitä. Hakija antaa vaikutelman, että on tosissaan, mikäli hän osaa suomea edes vähän.” Illikainen toivoo alueen yritysten tarjoavan harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille.
Myös kohtaamisia kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaistaustaisten kesken halutaan lisää. Kansainvälisen yhteistyön tiivistämisessä Illikainen heittää palloa opiskelijoille. ”Opiskelijoiden tulee pohtia, ovatko luontevat kohtaamispaikat opintojaksoilla vai vapaa-ajalla.”
Illikaisen kausi vararehtorina alkoi maaliskuun alusta ja jatkuu helmikuulle 2029. Illikainen pyrkii kaudellaan edistämään yliopiston yhteisöllisyyttä. ”Vastakkainasettelun sijaan haluaisin, että olemme kaikki samalla puolella.”
MIRJA ILLIKAINEN
Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori
Koulutus: Väitteli tohtoriksi vuonna 2009.
Ura: Toiminut aiemmin teknillisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina, professorina ja dekaanina.
Vapaa-ajalla: Teatterin ystävä, talvisin viihtyy myös lumilaudan ja suksien päällä.
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Oulun yliopiston kampus jakautuu keskustakampuksen myötä kolmelle kampukselle, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kertoi lehdelle 5.11. julkaistussa podcastissa. Mitä kuuluu kampus -podcastin ensimmäinen jakso käsittelee yliopiston keskustakampussuunnittelua. Read this in English!
Jatkossa yliopisto toimii Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja Raksilassa. Linnanmaan alueen ja kampuksen kehittäminen yliopiston toimesta jatkuu yhä keskustakampuksen rakentamisen jälkeen. Keskustan kampukselle ei ole tarkoitus muuttaa kaikkia tiedekuntia tai opetusta. Esimerkiksi laboratoriotilat ja muut raskaat opetustilat jäävät Linnanmaalle.
Koko haastattelu on nyt saatavilla podcast-palveluissa sekä tekstiversiona alla.
Mitä kuuluu kampus -podcast jakso 1.
Iina Tauriainen: Tervetuloa Mitä kuuluu kampus -podcastin pariin. Kyseessä on siis Oulun ylioppilaslehden podcast, jossa käsitellään erilaisia korkeakoulun aiheita, ilmiöitä ja ihmisiä. Minä olen Iina ja tässä jaksossa me syvennymme yliopiston keskustakampushankkeeseen.
Kuka olisikaan parempi henkilö kertomaan meille asiasta lisää kuin Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, tervetuloa!
Jouko Niinimäki: Kiitos.
Iina: Jos joku kuulijoista on ehtinyt missata, että mikä ihmeen keskustakampushanke, niin haluaisitko avata lyhyesti tähän alkuun?
Niinimäki: No keskustakampushanke nousi hallituksessa esille tuossa runsas vuosi sitten, kun ruvettiin pohtimaan kiinteistöstrategiaa ja havahdutti semmoiseen tosiasiaan, että että paikkoja Suomessa korkeakouluihin lisätään kovasti ja samanaikaisesti Pohjois-Suomen nuorten määrä tippuu nopeasti noin 30% kymmenen vuoden aikana tuossa vuodesta 2027 vuoteen 2037 nimenomaan yliopistoon tulevien ikäluokassa.
Havaittiin semmonen tosiasia, että jos me ei meidän vetovoimalle tehdä mitään, niin sitten se voi tarkoittaa huonojaasioita yliopiston ja toki myös Pohjois-Suomen näkökulmasta.
Niinimäki: Ruvettiin tarkemmin pohtimaan sitä, että mitä opiskelijat itse oikeasti haluaa ja ne opiskelijat, jotka vielä ei opiskele. Tultiin varsin nopeasti semmoiseen johtopäätöksen, että aikaisemmin opiskelijoita on tullut paljon tuolta maaseutumaisista ympäristöistä, mutta yhä enemmän opiskelijat tulee kaupunkimaisista ympäristöistä ja odotukset kohdistuu sitten myöskin sen siihen, että täällä on kaupunki jossa on paljon sosiaalista elämää ja paljon palveluita käytettävissä. Siinä yhteydessä sitten päätettiin, että meidän tulevaisuuden ratkaisu näihin kysymyksiin on keskustakampus.
Iina: Mistä ja miksi tällainen idea tuli vasta nyt mieleen?
Niinimäki: No se on ikiaikainen Oulun yliopiston jonkinnäköinen joidenkin yliopistolaisten haave ja silloin kun aloitin rehtorin työssä 2015 niin melkein ensimmäinen vaatimus mitä silloinen yliopiston neuvottelukunta mulle esitti oli se, että yliopisto on siirrettävä keskustaan.
Toki oon itsekin pitänyt sitten tätä keskustakampusta hyvin suurena muutoksena, vaikka nyt koko Linnanmaa ei ole muuttamassa vaan meillä toki tänne toimintaa jää ja Linnanmaatakin kehitetään, niin oon kuitenkin pitänyt tätä suurena muutoksena, että siirrytään keskustaan, mutta sitten tämmöisen pohdinnan kautta siihen tultiin siihen tulokseen ja nimenomaan juuri siksi, että meidän toimintaympäristöt tämän niinkuin vetovoiman näkökulmasta on muuttunut semmoiseksi, että tarvitaan jotakin uutta.
Iina: Mitä te lähtisitte tavoittelemaan tällaisella keskustakampuksella, mikä on se asia mikä sillä halutaan saavuttaa?
Niinimäki: No me halutaan keskustakampuksella, että kampus on saavutettava: sinne pääsee hyvin helposti junalla, sinne pääsee hyvin helposti bussilla ilman vaihtoa ja sinne päästään pyörällä ympäri kaupunkia. Sitä kautta se on hyvin saavutettava ja siinä mielessä hiilijalanjälki siinä keskustakampuksella varmasti pitkän päälle jää matalammaksi kun täällä, mihin hyvin monet joutuu tulemaan autoilla.
Toisaalta sitten keskustakampus on varmasti ihan uudenlaista oppimisen tilaa, ollaan siirtymässä tämmöseen monipaikkaisuuteen yhä enemmän. Jatkossa Oulun yliopistolla on kolme tämmöistä ikään kuin työn tekemisen piiriä. Yksi on koti, missä tehdään itsenäistä työtä ja toki itsenäistä työtä varten sitten paikkoja tulee edelleenkin olemaan täällä Linnanmaalla ja sitten Kontinkankaalla ja keskustassakin ennen kaikkea niille ketkä ei halua tai pysty tekemään kotona. Sitten on laboratorioita ja kokeellisen työskentelyyn erikoistuneita tiloja, jotka ennen muuta on nyt täällä Linnanmaalla ja Kontinkankaalla. Sitten on tää kolmas elikkä tämmöset yhteisölliseen työskentelyyn erikoistuneet tilat, missä eri tieteenalojen opiskelijat, tutkijat ja opettajat kohtaa, mutta myöskin kansalaiset kohtaa sitten yliopiston.
Niinimäki: Me uskotaan, että tuommoisella keskeisellä sijainnilla me pystytään saamaan samankaltaista toimintaa aikaiseksi siihen luontevasti siihen kampukselle, kun mitä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedekulma tekee siinä ihan ydinkeskustassa. Mä uskon, että se kampus tarjoaa paljon kaikille: opiskelijoille, opettajille, tutkijoille, yhteistyökumppaneille, kansalaisille, että se sen sijainti on niin keskeinen. Ja kun rakennetaan ihan uusi kampus, voidaan lähteä liikkeelle semmoisista visioista mitkä ei ehkä olisi mahdollisia täällä. Kyllä odotan ite tosi kiinnostuneena siitä, että mitä me saadaan aikaan ja tavoitteena on maailmanluokan ratkaisut.
Iina: Kyllä. Kerroitkin jo, että hakemuksia on hyväksytty ja tämä on hyvin ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Niinimäki: No seuraavaksi meidän täytyy määritellä se, että kuinka paljon sinne muuttaa ihmisiä, kuinka monet opiskelijat tulee siellä sitä aikanaan töitä tekemään. Sitten näihin ihmisiin liittyy sitten erilaiset logistiikkatarpeet: minkälaista tieverkkoa tarvitaan, minkälaista joukkoliikennettä tarvitaan, kuinka paljon parkkipaikkoja tarvitaan. Minkälaisia pyöräpaikkoja tarvitaan, minkälaisia pyöräbaanoja tarvitaan, että nyt meidän täytyy aika nopeasti muuttaa sitten meidän tähän asti varsin yleisesti esitetyt ajatukset varsin konkreettisiksi.
Niinimäki: Ehkä tässä on hyvä mainita tuosta tie- ja liikenneinfrasta, kun lehdissä on niin paljon kirjoitettu että tästä tulee kauheen kallista kuntalaisille. Niin on hyvä mainita, että siihen alueelle on suunnitteilla tapahtuma-areena ja siihen alueelle on suunnitteilla kaks supermarkettia ja sitten yliopisto, niin mä en millään tavalla voi uskoa, että yliopisto on se huippukuorman aiheuttaja, minkä mukaan se tieverkko ja liikenneyhteydet joudutaan rakentamaan, vaan että että yliopisto on sitten mukana käyttämässä semmosta infraa jonka koko ja raskaus tulla määrittelemään sitten muilla perusteilla kuin yliopiston tarpeilla.
Iina: Meidän lehden tekemässä Instagram kyselyssä 64% lehden lukijoista ei kannattanut kampuksen muuttoa. Mitä itse ajattelette, että mitä tahoja muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten?
Niinimäki: Muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten tietenkin niitä nuoria ketkä sinne tulee aikanaan. Mä ymmärrä hirveen hyvin sen, että tätä suoraviivaisesti ei olla valmiita kannattamaan. Se johtuu varmasti aika paljon siitä, että me ei olla pystytty kertomaan tästä hankkeesta riittävän laajasti ja tarpeeksi. Oma kokemus on ollut hyvin kymmenistä tilaisuuksista, missä oon käyny tässä puhumassa, ollut se että kun kerrotaan ne taustat ja näytetään ne tosiasiat mihin tää päätös perustuu, niin kyllä ihmiset sitten ymmärtää sen, että mistä on kysymys ja sitä kannattaa.
Tietenkin on kun meillä on valtava joukko, meillä on 3000 ihmistä henkilökuntaa ja sitten on opiskelijoita toistakymmentä tuhatta pitkälle, sitten näin suurelle joukolle kattavasti se asian vieminen oli vaikeeta. Onhan tää toki ylioppilaskunnalle esitelty ja semmosille joukoille siellä, mille on pystytty. Mutta ehkä tuossa julkisessa tiedonvälityksessä on ollu aika vaikeata meidän saada viestejä läpi, kun tätä on vastustettu niin ponnekkaasti ja ehkä systemaattisestikin, että ne vastustavat viestit on peittänyt sen meidän informaation alleen, mikä on tullut ja sitten varmaan on niinku yhtenä syynä siihen, että sitä ei kannateta.
Niinimäki: Yliopiston näkökulmasta toivoo, että ne opiskelijat, ketä täällä nyt on, niin ei olis enää sitten kun tämä kampus valmistuu. Varmaan sekin vähentää sitä kannatusta, että nähdään se riski siitä, että siitä on jotakin haittaa Linnanmaan kehittämiselle, mutta sitten kuitenkaan ei päästä itse nauttimaan niistä hyödyistä.
Iina: Pakko kysyä tähän väliin, että miltä se tavallaan tuntuu olla vetämässä näin isoa projektia, joka kuitenkin saa niin ison vastareaktion?
Niinimäki: Mulle se vastareaktio ei ole näyttäytynyt niin kauheen niinku voimakkaana koska sitten siellä missä mä oon nyt asiasta puhumassa ja keskustelemassa, niin siellä se vastaanotto ollut enempi positiivista ja myönteistä ja tässä on myöskin hyvin iso innostunut porukkaa viemässä eteenpäin. Mun mielestä se keskustelu mitä kampuksen ympäriltä on käyty on ollut tavattoman hyödyllistä meille, sekä yliopistolle että tälle kampushankkeelle, että se on se on kyllä ollut tervetullutta. Se keskustelu ois kuitenkin jossakin vaiheessa pakko käydä ja se on hyvä, että sitä on käynyt jo alusta asti.
Iina: Se on ihan totta. Mitäs tällainen yliopiston muutto sitten tarkoittais juuri Linnanmaalle muuttaneelle Oamkille?
Niinimäki: No ei se.. Oamk on ollut tietenkin tietonen tästä asiasta ja on yhdessä heidän kanssa tehty näitä asioita. Mun mielestä ei oo, kun näin Oamkin kanssa lähekkäin toimintaa ja yhteistyötä omassa profiilissa rakennetaan, niin ei varmaan oo millään tavalla liioiteltua ajatella, että myös Oulun ammattikorkeakoulu tulee siellä keskustakampuksella tavalla tai toisella toimimaan yhteistyössä yliopiston kanssa.
Niinimäki: Sitten on tietenkin sanomatta selvää, että ne alat ja ne alueet, mitkä erityisesti on tärkeitä tälle ammattikorkeakouluyhteistyölle ja ne tilat, ne yhteiskäyttötilat mitä meillä on, ne jää tänne Linnanmaalle edelleen. Samaten kuin tutkimuslaitosten kohdalla, että että ei mun mielestä kun puhutaan siitä, että yliopisto oli jotenkin muuttanut strategiaansa niin se ei ehkä pidä paikkaansa.
Se mikä pitää paikkansa, on että yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaa, mutta yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaansa siksi että se pystyy noudattamaan sitä omaa strategiaa, elikkä pysymään tämmöisenä suurena korkealaatuisena pohjoisena tiedeyliopistona.
——————————————————————————————–
Iina: Meillä on tässä podcastissa tapana kysyä meidän lehden Instagramissa meidän lukijoita kysymyksiä meidän haastateltaville ja niin tehtiin tässäkin tapauksessa. Kysymyksiähän tuli, koska kiinnostuneita aiheesta on. Me voitaisiin lähteä liikkeelle näistä tilan puutteeseen liittyvistä huolenaiheista. Ensimmäinen kysymys on, että mitä tapahtuu laboratoriotiloille Linnanmaalla? Tulisivatko nekin keskustakampukselle?
Niinimäki: Laboratoriotilat jää Linnanmaalle. Keskustakampus on tämmönen oppimisen ja ja kohtaamisen ja yhteistyön ja kokoustamisen tila. Semmosia raskaita laboratoriotiloja ei ole tarkoitus sinne siirtää.
Iina: Jees. Miten opiskelijoille mahdollistetaan järjestötiloja uudella kampuksella?
Niinimäki: Tämä oli ensimmäinen asia, mitä ylioppilaskunnan kanssa keskusteltiin, että miten kiltatilat on. Ja kyllä me nyt on sitten sitten luvattu, että kiltatilat jatkossakin on. Katsotaan nyt siinä rakennussuunnittelussa, että olisiko meillä mahdollista järjestää tämmösiä samanlaisia hienojamaanalaisia kiltatiloja kun täällä. Kyllä se asia täytyy opiskelijoiden kanssa ja henkilöstön kanssa yhdessä hyvin huolellisesti suunnitella. Kyllä se tarkoittaa sitä, että ne tarkoituksenmukaiset tilat on jatkossakin käytössä.
Iina: No mahtavaa. Siitä tulikin tosiaan kysymys, että onko onko opiskelijoita tarkoitus osallistaa tähän suunnitteluprosessiin.
Niinimäki: Ilman muuta. Tottakai, opiskelijat on hyvin tärkeä sidosryhmä ja tullaan toki osallistamaan meidän opiskelijoita ja sitten pyritään osallistamaan myös lukiolaisia, mitkä on sitten niitä niitä ja ehkä yläasteella ja ketkä on sen ikäsiä että ketkä se tänne tulee, että mitkään ehdotukset on.
Iina: Kyllä. Sitten tuli tällainen historiaan pohjaava kysymys. Eli 40 vuotta sitten nähtiin kiivasta vastustusta, kun yliopisto pala palalta muutti Linnanmaalle. Nyt osin samat henkilöt vastustavat kiivaasti keskustaan muuttoa. Mistä uskot tällaisen mielipiteen muutoksen johtuvan?
Niinimäki: No mun mielestä asioiden vastustaminen on hyvin inhimillistä, että et se että me pystytään siinä samassa vanhassa, niin se on jotakin tuttua ja turvallista, vaikka se ei oliskaan ihan optimaalista. Iso muutos on aina semmonen mikä luo uhkakuvia ja luo tuntematonta ja sen takia on musta hyvin luontevaa, että tämmösissä suurissa hankkeissa on myös niitä ketkä haluaa sitten pysyä kannassaan vaikka ne olis aikanaankin vastustanut sitä edellistä suurta muutosta.
Iina: No joo, olikin puhetta siitä että laboratoriot jää tänne ja on vähän useammalla kampuksella toimintaa. Täällä on mietitty, että pirstaloituuko opiskelijayhteisö nyt kolmelle kampukselle vai siirtyykö koko Linnanmaa Raksilaan?
Niinimäki: Ei koko Linnanmaa missään tapauksessa siirry Raksilaan. Täältä siirtyy osa ja Oulun yliopisto jatkaa sitten Linnanmaan kehittämistä myöskin. Mun mielestä opiskelijoiden pirstaloiminen ei oo tarkoituksenmukaista vaan nyt kun on tutkittu, niin tälläkin hetkellä valtaosa opiskelijoista haluaa asua keskustassa ja opiskelijat haluaa asua kampuksen läheisyydessä, niin tietenkin pohdittavaksi tulee se että, kun keskustakampuksen ajatus on se, että se ei ole vain joitakin tiedekuntia varten vaan se on kaikkien yliopistolaisten yhteinen keskustakampus.
Kysymykseksi tulee se, että millä tavalla me sitten tullaan opintoja järjestämään niin että sitten kaikki niitä opintoja voi siellä keskustakampuksella saada. Ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelija päivästä taikka opettajan päivästä tulis silppuinen, että sahataan sitten edestakaisin keskustan ja toisen kampuksen välillä, vaan täytyy rakentaa semmosia ratkaisuita, jossa sitten ne pystytään toimimaan mielekkäällä tavalla ilman sitä.
Niinimäki: Mä uskon, että kun mennään, ajatellaan kuitenkin tätä kampusratkaisua, me ollaan tekemässä sellaista ratkaisua, joka sitoo meidän kädet aina tuonne vuoteen 2065 asti, nämä on niin pitkäaikaisia nämä investoinnit. Mä uskon, että aika paljon oppiminen tulee muuttumaan digitaalisemmaksi ja sinä aikana mitä keskustakampus tulee Oulun yliopiston toimintaan ratkaisevasti vaikuttamaan ja tosiaan arvelen, että ne vaikutukset on sen kaltaisia, että että semmonen luentojen kautta yhteen paikkaan kertyminen, ikään kuin luontaisesti, ja kohtaaminen vähenee, me tarvitaan entistä vetovoimaisempia kohtaamispaikkoja, mihin tullaan sen kohtaamisen takia. Siinä varmasti tämä keskustakampus, mikä on helposti saavutettavissa, miellyttävä, palveluiden lähellä, laadukkaan opiskelija-asumisen lähellä, niin on varmasti paikka missä tämmöstä pystytään toteuttamaan.
Iina: Kyllä. Tätä ollaankin itseasiassa mietitty, että vaikuttaako tämänhetkinen etäopiskelutilanne myös tulevaisuuteen, tuleeko tilanne jäädäkseen. Onko sillä vaikutusta tilojen suuruuteen ja tällaiseen?
Niinimäki: Kyllä sillä on vaikutusta. Tämä ei tietenkään ole millään tavalla ihan uusi tilanne. Yliopistot on luopunu viimeisen 10 vuoden aikana mun mielestä liki puolesta tiloistaan siis yleisesti Suomessa ja yliopistojen tilan käyttö on vähentynyt. Oulun yliopistossa silloin kun keskustakampusuunnittelua ryhdyttiin tekemään niin ajateltiin, että meidän tilojen käyttö vähenee edelleen ja että me pystytään vähentämään tilan käyttöä sillä tavalla, että kuitenkin se kokemus siitä opiskelusta ja työn tekemistä paranee.
Siinä mielessä tilan käytön vähentäminen ollut sillon jo aikanaan se tavoite. Jossakin päin yliopistoa nähdään jo senkin kaltaisia ilmiöitä, jossa luennot striimataan ja valtaosa opiskelijoista tälläkin hetkellä sitten ottaa niitä luentoja sieltä striiminä ja vain pieni osa tulee paikalle salin katsomaan. Kyllä se johtopäätös varmasti oli jo ennen koronaa semmonen, että suurten tämmösten megakampusten ja suurten luentosalien aika on ohi.
Iina: Okei. Kolmen kampuksen välille pirstaloitumisestavielä tuli mieleen Kontinkankaan kampus. Onko sille mietitty minkälaista kohtaloa?
Niinimäki: Kontinkangas säilyy kanssa. Siinähän on se sairaala hyvin tärkeä, että Kontinkankaan kampuksella meillä on olemassa Dentopolis, jossa ammattikorkeakoulun suuhygienistit ja meidän hammaslääkäriopiskelijat ja kaupungin hammashoidon potilaat kohtaa ja se ollut aivan erinomainen oppimisympäristö. Tässä ikään kuin sairaanhoidon ja terveydenhuollon piirissä, muutenkin kuin suunterveyden osalta, on tarkoituksenmukaista miettiä samanlaisia ratkaisuja.
Siinä mielessä Kontinkangas tämmöisenä toimintaympäristönä on meillä myöskin semmonen kohde mitä täytyy pohtia. Kontinkankaan pohdinta ei voi odottaa sen keskustakampuksen valmistumista, vaan nyt kun saadaan tämä keskustakampus suunnitteluun, niin meidän täytyy alkaa sitä Kontinkangasasiaa miettimään. Ajattelisin että keskustakampus on myös Kontinkankaalle tärkeä paikka. Yks semmonen olennainen uusi asia mitä se keskustakampus mahdollista on se, että Linnanmaan ja Kontinkankaan opiskelijat kohtaa siellä. Toivotaan, että siitäsitten syntyy kaikkia hienoja asioita.
Iina: Eli tämä kuulostaa siltä, että tässä on niinku kolmen kampuksen kolminaisuus ja yksi paikka missä kohdataan. Käsitinkö oikein?
Niinimäki: Kyllä joo. Tänne on tietyt laboratoriokokonaisuudet keskittynyt, luonnontieteiden ja tekniikan kokonaisuuksia, ja sitten Kontinkankaalle jälleen biotieteen ja lääketieteen kokonaisuuksia. Rohkenen epäillä, että opiskelijoiden liike ja kampuksella kohtaaminen yliopiston tarjoamassa ajankäytössä on hyvin vähäistä. Toki opiskelijat varmasti vapaa-ajalla kohtaa, mutta toivotaan että se keskustakampus toimii sitten kohtaamispaikkana ja rakennetaan myöskin sitten sellaiseksi, että koko meidän opiskelijapopulaatio kaikilta aloita kohta siellä. Juuri oikein tulkitset, että keskustakampus on nimenomaan kohtaamisen ympäristö.
Iina: Meidän lukijoita on myös mietittänyt se, että miten kampuksen suunnittelussa huomioidaan kestävä kehitys?
Niinimäki: Kestävä kehitys huomioidaan rakennusmateriaaleissa ja rakentamisessa sillä tavalla, että ainakin oma toivomus on että siinä käytetään puuta, rakennusmateriaalin sillä tavalla toimitaan hiilinieluna. Rakennuksen keskeinen sijainti suhteessa opiskelijoiden asuinpaikkoihin johtaa siihen, että sinne kuljetetaan paljon enemmän pyörällä ja kävellen kun mitä tänne keskimäärin, joka vähentää sitten sieltä tulevia hiilipäästöjä ja ilman muuta rakennusta kaikinpuolin tämmöiseksi kestävän kehityksen mukaiseksi, mietitään omia energiantuotantomahdollisuuksia, mietitään lämmityskysymyksiä ja muita.
Sitten kiinnostava asia kauppojen ja ympärille mahdollisesti syntyvien jäähallin ja muiden kanssa on tämmöset energiasymbioosit. Jos naapuri tarvii kylmää ja toinen tarvii lämmintä, että miten me pystytään sitä yhteiselosta sitten ammentamaan näin niinku kestäyyden näkökulmasta enemmän ja yksi semmonen kaupungin suunnitteluvaraukseen kirjoitettukin asia on se, että että meidän täytyy yhdessä nyt kauppojen ja kaupungin tässä miettiä, että millä tavalla hiilijalanjälki otetaan huomioon sen alueen suunnittelussa.
Iina: Tähän onkin oikeastaan ihan hyvä lopettaa tähän viimeiseen kysymykseen, joka kuuluu näin: Onko keskustakampushanke rehtori Niinimäen suuruudenhullu tapa jäädä historiankirjoihin?
Niinimäki: No ei se varmasti sitä ole. Kyllä se meidän hallituksen päätös on ja ehkä rehtorin rohkeus ei olisi koskaan riittänyt tätä aloittaa, mutta jälkikäteen siitä, että meillä hallitus näki tän asian tarpeellisena ja ryhtyi tähän hommaan niin on arvostanut sitä rohkeaa päätöstä erittäin paljon
Iina: Kyllä. Kiitos sulle tosi paljon vierailusta.
Niinimäki: Kiitoksia
Iina: Toivottavasti tää jakso nyt niinku selkeyttää opiskelijoiden ajatuksia tästä aiheesta, koska onhan tää niinku iso aihe ja ymmärrettävää, jos sitä ei ihan täysin ymmärrä.
Niinimäki: Toivotaan näin ja palataan asiaan jos tarvetta on, hyvin mielellään kerrotaan tästä asiasta ja taustoista, mistä tahansa. Tää on erittäin hyvä tapa viestiä teidän kautta tätä asiaa.
Iina: Kyllä ehdottomasti, ja me palataan korkeakouluaiheiden pariin seuraavassa jaksossa. Heipähei.
Podcast ilmestyy jatkossa kerran kuukaudessa vaihtelevin aihein. Löydät jaksot striimauspalveluista niiden ilmestyttyä.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Tapio Koivu uskoo, että tiede on avainasemassa tulevaisuuden yhteiskunnassa. Uuden työpaikan edessä hänellä on paljon opittavaa, mutta intohimo koulutukseen kantaa.
Oulussa ei törmää yhteenkään ihmiseen, joka kulkisi nenä pystyssä. Näin uutta kotikaupunkiaan luonnehtii Oulun yliopiston uusi koulutusvararehtori Tapio Koivu.
Koivu aloitti työtehtävässään heinäkuussa. Ennen koulutusvarasrehtorin pestiä Koivu tunnettiin tiedekeskus Heurekan johtajana. Hyppäys pohjoiseen korkeakoulumaailmaan saattaa vaikuttaa uppoamiselta suoraan syvään päähän, mutta Koivu näkee asian toisin.
“Olen ollut tieteen ja tutkimusmaailman kanssa tekemisissä 32 vuotta, joista viimeiset 6 vuotta Heurekassa tiedekasvatuksen parissa”, Koivu aloittaa.
“Ihmiset ajattelevat aina, että tiedekeskus on vain lapsia varten. Se aiheuttaa minulle näppylöitä. Tiedekeskuksilla on tarjottavaa myös ihan tavallisille aikuisille”, Koivu jatkaa.
Uuden koulutusvararehtorin mielestä tieteestä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu tulisi laajentaa koskemaan kaikkia ikäluokkia. Pisa-tuloksista puhumisen sijaan tulisi keskittyä myös aikuisiin ja heidän suhteesensa tieteeseen.
“Maailma ei parane pelkästään tiedekasvatuksella. Asenteet tiedettä kohtaan pitää saada muuttumaan koko väestössä. Se on se, mikä ratkaisee. Tieteeseen orientoituminen ei lopu siihen, kun koulu loppuu”, Koivu sanoo.
Nyt Tapio Koivu jatkaa tieteen aseman parantamista korkeakoulumaailmassa. Tiedemaailman lisäksi myös yliopisto on hänelle tuttu – hän nauraa olevansa “melkein alumni” neljästä eri yliopistosta.
Koivu aloitti opintonsa Otaniemessä, silloisessa teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, rakennusosastolla. Hän teki väitöskirjan Tampereen teknilliselle yliopistolle ja oli tutkimusvaihdossa Stanfordin yliopistossa. Lopulta Koivu päätyi Helsingin yliopiston palkkalistoille vastaamaan tutkimushallinnosta ja innovaatiotoiminnasta.
Erityisesti vuodet Helsingin yliopistossa ovat Koivun mielestä tärkeitä nykyisen työnkuvan kannalta. “Liittymäpintaa yliopistomaailmaan on paljon, ja tuttuja ja kollegoja löytyy ympäri maailmaa.”
Tuttuudesta huolimatta Oulun ja Helsingin väliltä löytyy eroja, myös yliopistomaailmasta. Koivun mielestä Oulun yliopisto on Helsingin vastapariaan dynaamisempi ja suoraviivaisempi, osittain sen lyhyemmän historian takia. Esimerkkinä dynaamisesta päätöksenteosta Oulun yliopistossa on keskustakampuksesta tehty päätös. Koivu näkee päätöksen positiivisena mahdollisuutena.
“Uskon että tulevat sukupolvet kiittävät nyt tehtyä päätöstä. Myös talouden puolesta päätös kestää erittäin hyvin päivänvaloa”, Koivu kommentoi.
Kohti avoimempaa oppimista
Vaikka johtajuus on Tapio Koivulle tuttua, on koulutusvarasrehtorin työ hänelle vielä uuden opettelua. Koivu näkee rehtorin olevan vastuussa koulutuksen suunnittelusta niin, että Oulun yliopisto tulee entistä tunnetummaksi ja houkuttelevammaksi.
“Oululla on hillittömän iso rooli keskisestä Suomesta ylöspäin kaikessa opetuksessa, mitä tässä maassa voi tapahtua. Haluan saada Oulun yliopistolle sellaisen aseman, jonka se koulutuksen osalta ansaitsee”, Koivu kertoo.
Koulutusvararehtori vastaa yliopistolla pääasiallisesti koulutuksen kehittämisestä viisivuotisen kautensa aikana. Koivun kausi alkoi heinäkuussa ja kestää kesään 2025 asti. Uusi koulutusvararehtori haluaa viedä opetusta yhä monialaisempaan, kansainvälisempään ja tuloksellisempaan aikaan.
“Minua kutkuttaisi monialaisuuden hyödyntäminen enemmän myös koulutuksessa: opetus olisi poikkialaisempaa ja olisi mahdollista tarjota paljon joustavammin räätälöityjä opintoja yli tiedekuntarajojen”, Koivu selittää.
Erityisesti Tapio Koivu näkee poikkitieteellisyyden auttavan tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Hän näkee tulevaisuuden työpaikkojen vaativan laajempaa kouluttautumista. Useamman tiedekunnan ja koulutusohjelman hyödyntämisen lisäksi Koivu toivoo, että Oulun yliopisto pystyy jatkossa hyödyntämään myös muiden yliopistojen tarjontaa.
“Toivoisin, että ei rajoituttaisi Oulun yliopiston seiniin, vaan tehtäisiin yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa myös kansainvälisesti. Avautuminen Eurooppaan ja ulkomaille on minun sydäntäni lähellä.”
Myös yhteistyö Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on Koivun työpöydällä. Tarkkoja suunnitelmia koulutusvararehtori ei paljasta, mutta kertoo näkevänsä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiselle molemmissa oppilaitoksissa.
“Amkkien käytännönläheisyys voi ruokkia ratkaisulähtöisempiä opintokokonaisuuksia myös yliopistolla, kun taas toiseen suuntaan teoreettisuus ja tiedepohjaisuus voivat tuoda vahvuutta amkin puolelle”, Koivu sanoo.
Yhteisöllisyys ruohonjuuritasolta
Oulun yliopiston strategia Koivun kaudella painottaa erityisesti opiskelijakokemuksta. Koulutusvararehtorin valinnassa keskeistä oli Koivun intohimo juuri opiskelijoiden kokemuksen parantamiseen. Hänen mielestään avain ongelmaan on yksinkertainen: opiskelijat itse.
“Se, että yliopistolle syntyy yhteisöllinen fiilis ei synny siitä, että norsunluutornista yritetään ohjata miten se pitäisi tehdä. Jos opiskelijat eivät ole siinä tiiviisti mukana itse sitä luomassa, mennään kyllä pieleen.”
Koivun mielestä mieluinen opiskelijakokemus syntyy opiskelijoiden omasta tekemisestä ja hallinto ja yliopisto auttavat prosessia tarjoamalla puitteita ja resursseja järjestää toimintaa.
“Filosofisesti on tärkeä ymmärtää, että opiskelijoiden määrääminen boksiin tekemään jotain, mistä pitäisi syntyä opiskelijakokemus, ei toimi. Pitäisi kuunnella ja selvittää yhdessä miten se parhaiten syntyy.”
Tällä hetkellä opiskelijoiden kokemukseen vaikuttaa Koivun mielestä yksi erityisen suuri haaste: koronakriisistä selviäminen ja sen vaikutukset opiskeluun.
“Se, miten tämä tulee muuttamaan opiskelua pysyvästikin, on iso juttu. Osa etäilystä jää pysyväksi ilmiöksi ja siinä on hyvät puolensa, mutta jos ei haeta oikeaa tasapainoa, on vaara menettää hyviä opiskelijoita yhteisön ulkopuolelle. En halua että opiskelijat kokevat jäävänsä jonnekin laitamille ja syrjään.”
Tämän ja muiden opiskelijoita koskevien haasteiden eteen Tapio Koivu tulee työskentelemään seuraavat viisi vuotta. Hän toivoo, että opiskelijat uskaltaisivat tuoda ongelmiaan esille ja aikoo kehittää keinoja ja kanavia saada opiskelijoiden näkemyksiä aidosti esiin päätöksenteossa.
“Voi olla, että joudun iskemään päätäni kaiken näköisiin pieniin siiloihin, mutta odotukseni on että työtä täytyy tehdä, jotta yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä lähtee sujumaan. Odotan, että pääsen työntämään itseni ulos mukavuusalueeltani”, Koivu toteaa.
Kuka?
Tapio Koivu
» 56-vuotias. Syntynyt Helsingissä, asunut suurimman osan elämästään Espoossa.
» Oulun yliopiston koulutusvararehtori 30.6.2025 asti. Korvasi koulutusvararehtorina Helka-Liisa Hentilän, joka aloitti tehtävässä 1.9.2015.
» Entinen tiedekeskussäätiön toimitusjohtaja, jolloin vastasi muun muassa tiedekeskus Heurekan johtamisesta.
» Toiminut aiemmin tutkijana VTT:llä sekä Helsingin yliopiston tutkimuksen toimialajohtajana.
» Rakennusalan diplomi-insinööri, valmistui tekniikan tohtoriksi 2002.
» Harrastaa vapaa-ajallaan squashia.
» Unelmoi hyvästä, tasapainoisesta elämästä ja haluaa saada aikaan hyvää. Työelämän jälkeen haaveilee kirjailijan urasta.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Oulun yliopiston koulutusvararehtorin tehtävää haki kahdeksan henkilöä. Heidän joukossaan oli myös nykyinen vararehtori Helka-Liisa Hentilä.
Yliopiston hallituksen puheenjohtajan Sakari Kallon mukaan Tapio Koivun valinnassa painoivat monipuolinen johtamiskokemus ja näytöt muutosjohtamisesta.
"Koulutuksen edelleen kehittäminen vaatii johtajuutta, tavoitteiden asettamista, systematiikkaa. Näillä perusteilla käytiin valintaa läpi ja päädyttiin ratkaisuun."
Oulun yliopiston hallitus on valinnut uudeksi koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi Tapio Koivun. Vararehtorin viisivuotiskausi alkaa 1.7.2020 ja päättyy 30.6.2025.
Koivu siirtyy tehtävään Tiedekeskussäätiön toimitusjohtajan tehtävästä, jossa hän on vastannut esimerkiksi tiedekeskus Heurekan ja säätiön tytäryhtiöiden strategiasta ja johtamisesta. Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin ja Lahden kaupungin omistaman elintarvikealan kehitysyhtiö Makery Oy:n toimitusjohtajana, Helsingin yliopistossa tutkimuksen toimialajohtajana ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä eri tehtävissä Suomessa ja Yhdysvalloissa. Koulutukseltaan Koivu on tekniikan tohtori. Hänen väitöskirjansa aiheena oli rakennusprosessin kehittäminen laatujohtamisen näkökulmasta.
Koulutusvararehtorin tehtävää haki kahdeksan henkilöä. Tapio Koivun lisäksi paikkaa hakivat Oulun yliopiston nykyinen koulutusvararehtori Helka-Liisa Hentilä, johtaja Risto Honkonen Tampereen yliopistosta, professori Juha Junttila Jyväskylän yliopistosta, Kajaanin kaupungin henkilöstöjohtaja Jyrki Komulainen, yliopistotutkija Jukka Kortti Helsingin yliopistosta, yliopistonlehtori Anne Ollila Helsingin yliopistosta ja työelämäprofessori Taina Tukiainen Aalto-yliopistosta.
Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Sakari Kallon mukaan haastatteluihin kutsuttiin neljä hakijaa, joista yksi luopui hausta kesken hakuprosessin. Haastatteluihin osallistuivat Hentilä, Koivu ja Juha Junttila. Heidät haastateltiin kaksi kertaa ennen valinnan tekemistä.
Valmisteluryhmään kuuluivat hallituksen puheenjohtajan lisäksi hallituksen varapuheenjohtaja Liisa Jaakonsaari, yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen, rehtori Jouko Niinimäki ja hallituksen jäsenet Marko Huttula ja Joni Ollikainen.
Yliopiston johtosäännön mukaan esityksen vararehtorista tekee rehtori.
Sakari Kallon mukaan työryhmä työsti valintaa huolella pohtien niin yliopiston kuin sen strategian näkökulmia.
”Valitulla henkilöllä oli parhaat mahdollisuudet koulutuksen kehittämiseen ja muutosjohtamiseen. Koulutus elää nyt vahvaa murrosvaihetta.”
Kallon mukaan valintatyöryhmän ehdotus oli yksimielinen. Samoin yliopiston hallitus oli valinnassaan yksimielinen.
Muutosjohtajuus Koivun etuna
Oulun yliopiston koulutusvararehtori vastaa yliopistotasolla koulutustoiminnan johtamisesta. Hän toimii koulutuksen johtoryhmän ja koulutusneuvoston puheenjohtajana. Koulutusvararehtori vastaa rehtorille erikseen määriteltävien vastuuyksiköidensä taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta ja raportoi rehtorille myös vastuualueensa laadusta ja kehittämisestä sekä seurannasta ja arvioinnista. Koulutusvararehtori toimii rehtorin toisena varahenkilönä.
Hakukuulutuksen mukaan tehtävään valittavalta edellytetään tohtorin tutkintoa sekä näyttöä menestyksekkäästä tutkimustoiminnasta, kokemusta korkeakoulussa annettavan koulutuksen ja sen kehittämisen menestyksekkäästä johtamisesta, näkemystä perus- ja jatkotutkintokoulutuksen, jatkuvan oppimisen palveluiden ja opiskelijakokemuksen sekä näihin liittyvän toiminnan kehittämisestä sekä analyyttistä, uudistavaa sekä innostavaa johtamisotetta. Edellytyksenä oli myös sujuva suomen ja englannin kielen taito, muun kielitaidon ollessa eduksi.
Millaisia näyttöjä valitulla on koulutuksen saralta?
”Ryhmän keskusteluissa katsottiin, että henkilön tulisi kyetä viemään organisaatiossa muutosta eteenpäin. Tämä työ on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä. Koulutuksen edelleen kehittäminen vaatii johtajuutta, tavoitteiden asettamista, systematiikkaa. Näillä perusteilla käytiin valintaa läpi ja päädyttiin ratkaisuun”, Sakari Kallo toteaa.
Yliopiston tiedotteen mukaan valmisteluryhmä arvioi haastattelukierrosten perusteella Koivun näkemysten tutkintokoulutuksesta, jatkuvan oppimisen palveluista ja opiskelijakokemuksen kehittämisestä olevan hyvin linjassa Oulun yliopiston tavoitteiden kanssa.
Tiedotteessa siteeratun Kallon mukaan valinnassa painoivat etenkin Koivun monipuolinen johtamiskokemus sekä näytöt muutosjohtamisesta.
Miksi koulutusvararehtorilta tarvitaan juuri muutosjohtajuuden osaamista?
Sakari Kallon mukaan koulutus on tällä hetkellä suurten muutosten keskellä.
”Jos katsotaan esimerkiksi [vuosien 2021–2024] rahoitusmallia, siinä koulutuksen painoarvo tulee kasvamaan. Se on yksi asioista, joita puntaroitiin – miten koulutusta voisi kehittää niin, että se vastaisi tavoitteisiin.”
Rahoitusmallin muuttuva rahanjako ei ole ainoa iso muutos. Kallo nostaa esille myös ennusteet väestökehityksestä, joiden mukaan vuoden 2030 jälkeen 15–19-vuotiaiden osuus laskee Oulun seudulla nopeasti.
”Tulevaisuudessa niin sanottujen paikallisten opiskelijoiden määrä pienenee. Opiskelijoita pitäisi saada kiinnostumaan laajemmalta alueelta, kansallisesti ja kansainvälisesti.”
Tapio Koivu sanoo tulevansa Oulun yliopistoon ”hyvin jännittävään aikaan”.
”Kaiken kaikkiaan koulutus on uudistusten tilassa: siihen kohdistuu tulospaineita sisäänottomäärien osalta, mutta myös tutkintoja tulisi tuottaa aiempaa nopeammin. Rahoitusmalli painottaa yhä enemmän tutkintoja, se tuo haasteita. Toivon, että pystyn tuomaan positiivista, vähän ulkopuolisenkin näkökulmaa – löydetään Oululle tyypillinen, hyvä paragmaattinen tapa edistää asioita yhdessä”, hän totesi lehdelle.
Murroksia edessä
Yliopiston mukaan tulevalla vararehtorikaudella keskeisiä kehittämisteemoja tulevat sen strategian mukaisesti olemaan koulutustarjonnan laajentaminen erityisesti jatkuvassa oppimisessa, digitaalisen opetustarjonnan lisääminen sekä opiskelijakokemuksen kehittäminen.
”Yliopistokoulutus elää vahvaa murroskautta. Koulutustoimintaamme tulee kehittää yhä vetovoimaisemmaksi ja tuloksekkaammaksi. On hienoa saada Tapio Koivu osaksi yliopiston johtoryhmää luotsaamaan koulutuksen kehittämisohjelmaa yhteistyössä tiedekuntien kanssa”, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki totesi tiedotteessa.
Tiedotteessa hän myös kiitti Helka-Liisa Hentilää ”hänen paneutuneesta työstään koulutuksen kehittämisessä ja erityisesti mittavan tutkinto-ohjelmauudistuksen toteuttamisesta vararehtorikaudellaan”.
”Helka on vienyt eteenpäin opiskelijakeskeistä koulutuksen näkökulmaa ja opiskelijoiden palautteen kuuntelemista koulutuksen laadun kehittämisessä. Tästä tulemme pitämään kiinni myös jatkossa”, Niinimäki lisää.
Myös Kallo kiittää Helka-Liisa Hentilää hänen tekemästään työstä.
”Kehitystyö ei lähde nollasta, Helka-Liisa on tehnyt äärettömän ansiokasta työtä sen suhteen. Tuleva vararehtori perehtyy nyt organisaatioon, tekee suunnitelmaa ja ehdotuksia, miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin.”
