Viikon 47 Tiedekysymys: Miksi Oulussa tuulee aina?

Vanhaan hyvään aikaan lapset hiihtivät kouluun umpihankea ja sekä tullessa että mennessä oli ylämäki. Oululaisten korkeakouluopiskelijoiden sukupolvikokemus on puolestaan ainainen vastatuuli, joka kylmettää sormien lisäksi myös opiskelijan sielun. Mutta miksi Oulussa tuulee aina?

TEKSTI Sampo Marski

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professorilla Jan Hjortilla on tämän viikon Tiedekysymykseen vastaus valmiina.

“Tietysti siksi, että täällä on niin hyvä pöhinä”, Hjort naurahtaa.

Täysin positiivisen ilmapiirin varaan Hjort ei Oulun tuulisuutta laske.

Oulun sijainti meren äärellä ja Pohjois-Pohjanmaan maisemat ovat luonnollinen selitys tuulisuudelle. Tämän vuoksi myös keskimääräiset tuulen nopeudet voivat olla suurempia.

“Merestä johtuen meillä on paljon tasaista pintaa, joten tuuli pääsee esteettä puhaltamaan. Ei ole kitkaa, joka hidastaisi tuulen liikettä”, Hjort kertoo.

Väite Oulun tuulisuudesta ei kuitenkaan saa professorilta enempää myönnytyksiä. Vaikka kostea ja kylmä ilma näin alkutalvesta pyöräilevää opiskelijaa harmittaa, on väite myytti.

“Ei Oulussa aina tuule. Esimerkiksi kesähelteillä ja talven kovien pakkasjaksojen aikana voi olla pitkiäkin aikoja, että ei tuule juuri ollenkaan”, Hjort muistuttaa.

Seuraavan kerran Alppilan suoralla vastatuuleen polkiessa voi lohduttautua sillä ajatuksella, että ehkä niissä isovanhempien hiihtokertomuksissa oli myös värikynää mukana.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Oulussa vihreille vaalivoitto, OYY-taustaisille ehdokkaille vahva kannatus

Oulun kuntavaalitulos on selvinnyt. Läpimenijöitä OYY:n jäsenistöstä ovat vihreiden Jaana Isohätälä, Henna Määttä, Susa Vikeväkorva ja Janne Hakkarainen ja perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen. Isohätälä, Määttä ja Vikeväkorva ovat uusia valtuutettuja. Janne Hakkarainen uusi paikkansa, Tynkkynen nousi varavaltuutetusta varsinaiseksi. Varavaltuutetuiksi OYY:n jäsenistöstä ylsivät Anni Huovinen (vihr.), Krista Inkala (ps.) ja Susanna Kisner (kesk.). OYY:n jäsenistöstä suurimman äänipotin keräsi Isohätälä 757 äänellä. Hän tekee väitöstutkimusta oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun kuntavaalitulos on selvinnyt.

Läpimenijöitä OYY:n jäsenistöstä ovat vihreiden Jaana Isohätälä, Henna Määttä, Susa Vikeväkorva ja Janne Hakkarainen ja perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen. Isohätälä, Määttä ja Vikeväkorva ovat uusia valtuutettuja. Janne Hakkarainen uusi paikkansa, Tynkkynen nousi varavaltuutetusta varsinaiseksi.

Varavaltuutetuiksi OYY:n jäsenistöstä ylsivät Anni Huovinen (vihr.), Krista Inkala (ps.) ja Susanna Kisner (kesk.).

OYY:n jäsenistöstä suurimman äänipotin keräsi Isohätälä 757 äänellä. Hän tekee väitöstutkimusta oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä Oulun yliopistossa.

Läpimenijöillä on vahva ylioppilaskuntatausta: Susa Vikeväkorva on OYY:n edustajiston puheenjohtaja, Henna Määttä on OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija ja Janne Hakkarainen OYY:n viestintäasiantuntija.

OYY:n pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen (vihr.) sai 142 ääntä, muttei tullut valituksi. Myös OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Hennamari Toiviainen (kesk.) oli ehdolla, mutta 81 ääntä ei riittänyt valtuustopaikkaan.

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoista valtuustoon nousee kokoomuksen Niilo Heinonen.

Valtuustoon nousi myös yliopiston henkilökuntaa. Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Kyösti Oikarinen (kesk.) valittiin valtuustoon 954 äänellä. Yliopistonlehtori Jari Laru (kok.) valittiin 354 äänellä.

Oulun ylivoimainen ääniharava on Hanna Sarkkinen (vas.), joka keräsi peräti 3611 ääntä.

Kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden äänimäärät löytyvät Ylen tulospalvelusta. 

 

Kokoomus ja keskusta jatkavat suurimpina

Oulun 67-henkisen kaupunginvaltuuston voimasuhteet pysyvät ennallaan.

Vaikka keskusta menetti kaksi paikkaa, jatkaa se edelleen suurimpana puolueena (17 paikkaa). Kokoomus on edelleen valtuuston toiseksi suurin ryhmä (13 paikkaa). Vasemmistoliitto saa yhden lisäpaikan ja jatkaa kolmanneksi suurimpana ryhmänä (11 paikkaa).

Vaalien suurin voittaja on vihreät, joka kasvattaa edellisvaaleista paikkamääräänsä seitsemästä kymmeneen. SDP menettää yhden paikan (8 paikkaa), perussuomalaiset kaksi (kuusi paikkaa). Kristillisdemokraatit säilyttää ainoan paikkansa. Uutena ryhmänä valtuustoon edustuksen saa Aito suomalainen yhteislista.

Linnanmaan äänestysalueella äänestysprosentti oli 53,1. Äänestysalueen suosituimmat puolueet olivat vihreät (27,6 %), kokoomus (19,6 %) ja keskusta (15,4 %).

Oulun äänestysprosentti on 55,9 prosenttia.  Koko maan äänestysprosentti on 58,8.

 

Päivitetty 10.4.2017 kello 0.25: Päivitetty ääntenlaskennan lopullinen tulos Ylen tulospalvelusta.

Päivitetty 10.4.2017 kello 10.26: Lisätty Hanna Sarkkisen äänimäärä. 

Päivitetty 10.4.2017 12:51: Lisätty tieto Sebastian Tynkkysen varavaltuutetun roolista ja Linnanmaan äänestysalueen tuloksista.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

SYK on avoin vuokralaisille – ”Olisi mahtavaa, jos Linnanmaalla olisi oma panimo”

Oulun yliopisto on avannut ovensa Subwaylle ja Terveystalolle. Uusien vuokralaisten hankinta on tällä hetkellä jäässä Oulun ammattikorkeakoulun muuttosuunnitelmien vuoksi. Tilat omistava Suomen Yliopistokiinteistöt suhtautuu vuokralaisiin varsin vapaamielisesti: tulevaisuudessa Linnanmaalla voi toimia vaikka oma kampusbaari.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Joel Karppanen

Tänä syksynä moni Oulun yliopiston opiskelija on yliopistolle tullessaan hätkähtänyt edessään siintävää näkyä. Hetkinen –  humanistisen tiedekunnan vaaleaa kiviseinää koristavatkin Subwayn ja Terveystalon logot!

Yritysmaailma logoineen, brändiväreineen ja mainoslakanoineen onkin yhä näyttävämmin esillä kaikissa maan yliopistoissa. Yksi tuore esimerkki yritysten ja yliopistojen välien lämpenemisestä on Tampereen teknillisen yliopiston kampuksen keskelle rakennettu Kampusareena.

Yli 16 000 neliön uudisrakennusta kuvataan yliopiston sivuilla ”tieteen, tutkimuksen ja teknologian keskipisteeksi”, jonka tiloista irrotetaan yrityksille noin 40 prosenttia, liiketiloiksi 10 prosenttia ja yliopistolle loput 50 prosenttia. Viime syksynä avatun Kampusareenan vuokralaisia ovat muun muassa Nokia Technologies ja Huawei.

Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) rakennuttama ja omistama Kampusareena antaa osviittaa siitä, miltä Oulun yliopisto voi tulevaisuudessa näyttää.

”Kampusareena on hyvä testiympäristö, josta voimme katsoa mallia. Tarkoitus ei ole tehdä siitä yksi yhteen -kopiota, vaan jatkojalostaa sitä eri kampuksille sopivaksi”, sanoo Seppo Wiik, SYKin Oulun kampusmanageri.

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy perustettiin vuonna 2009 yliopistouudistuksen yhteydessä. Aiemmin Senaatti-kiinteistöjen omistamat yliopistokiinteistöt siirrettiin kolmen uuden kiinteistöyhtiön hallintaan, Aalto-Yliopistokiinteistölle, Helsingin Yliopistokiinteistölle ja Suomen Yliopistokiinteistölle.

SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä.

Oulun yliopistonkin tilojen omistaja on SYK, ei yliopisto. Seppo Wiikin mukaan oikeus SYKin kiinteistöjen vuokralaisista päättämiseen on yhtiöllä itsellään.

”Asiasta keskustellaan tietysti myös yliopiston johdon kanssa, mutta SYKillä on täysi vapaus valita kampukselle tulevat yritykset.”

 

Oamk täyttää tyhjiä neliöitä

Neliöiden puolesta Linnanmaalle mahtuisi monta uutta vuokralaista. Kampuksella on tyhjää tilaa tällä hetkellä noin 5000 neliötä. Vuodenvaihteessa Linnanmaan lounaiskulmasta vapautuu vielä 10 000 neliötä tilojen tehostamistoimenpiteiden seurauksena.

Osan tyhjistä neliöistä haukkaa Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk), jonka Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kampukset muuttavat Linnanmaalle vuonna 2019. Oamk vuokraa toiminnalleen SYKiltä noin 23 000 neliön tilat.

Seppo Wiikin mukaan SYKin linjana on, ettei uusia yritysneuvotteluita Linnanmaalla aloiteta, ennen kuin Oamkin tarvitsema tilakokonaisuus on selvillä.

”Tilatarve on selvillä kuitenkin pian, joten neuvotteluja voidaan jatkaa jo ennen vuodenvaihdetta.”

Seppo Wiik uskoo kahden korkeakoulun kampuksen olevan yrityksen näkökulmasta houkutteleva.

”Kyse on kuitenkin yhteensä 20 000 opiskelijasta, joka on jo pienen kaupungin verran.”

SYK ei sanele yritysvuokralaisille erityisiä ennakkoehtoja. Wiikin mukaan Linnanmaalle ovat tervetulleita hyvin monenlaiset yritykset pienistä kampaamoista isoihin teknologiajätteihin.

Ilmeisimpiä yhteistyökumppaneita ovat ne firmat, jotka hyödyntävät yliopistoa tutkimus- ja kehitystyössään.

Suunnitelmissa on tarjota lisää työhuoneita myös paikallisille start up -yrityksille. Työtiloja kaavailtiin ensin vanhoihin biologian laitoksen tiloihin, mutta etsintä pistettiin hetkeksi tauolle Oamkin muuttoilmoituksen myötä­­.

”Tilaa start up -yrityksille löytyy kyllä. Lisäksi lounaiskulmasta on vapautumassa iso alue, johon voidaan ottaa isojakin toimijoita.”

Yliopiston ovat avoinna myös tavallisille palveluyrityksille, kuten parturi-kampaamoille ja hierojille.

”Ajatuksena olisi se, että Linnanmaasta muodostuisi opiskelijalle niin hyvä kokonaisuus, ettei sieltä palveluiden perässä tarvitsisi lähteä keskustaan”, Wiik visioi.

 

Panimokaan ei olisi pahitteeksi

Tähän asti Linnanmaalla toimineet ravintolat ovat olleet pääasiassa yhden omistajan hallussa.

Nyt kampuksella toimii kolme ravintola-alan yritystä: Uniresta, Fazer Food Services ja Subway.

Toisin kuin Fazer, Subway ei tullut yliopistolle kilpailutuksen kautta.

”Yliopisto halusi, että Linnanmaalle tulisi yrityksiä muutenkin kuin kilpailutuksen kautta. Tällä haluttiin antaa vähän erilaista tarjontaa”, Seppo Wiik perustelee.

Onko tässä maailmassa mikään bisnes yliopistolle täysin sopimaton? Sopisiko keskusaulan kupeeseen esimerkiksi tupakkakauppa, peliluola tai strippibaari?

Wiik ei tyrmää mitään bisnesideaa ennakkoon.

”Edellä mainittujen sijoittumisesta yliopistoalueelle kuitenkin käydään perinpohjainen keskustelu ensin yliopiston kanssa”, hän jatkaa.

Esimerkiksi kampusbaaria hän pitää vain mainiona ideana, mikäli oikea toimija löytyy. Asiasta on jo keskusteltu hallintojohtaja Essi Kiurun kanssa.

”Minusta olisi oikein mahtavaa, jos Linnanmaalle saataisiin oma panimo, joka tekisi opiskelijoille olutta mieltymysten mukaan. Se olisi loistava idea.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kivinen tie tornille

Oulun seudun luontomatkailun ongelma ei ole pelkkä markkinointi.

Ennen kesälomille lähtöä kirjoitin Ylkkärin kolumniini kritiikkiä siitä, miten huonosti Oulun seutu hyödyntää luontomatkailua turismissaan. Tekstin taso jäi kaivelemaan. Se oli ohuelta pohjalta kirjoitettua nakkelua siitä, miten tietoa kohteista on vaikea löytää ja Oulun seutu hukkaa ainutlaatuista potentiaaliaan keskittymällä kauppakeskuksiin.

Noh, kokemusta on kesän mittaan kerätty pyörimällä ympäri laitapusikoita ja lampareita – ja päällimmäisenä ajatuksenani on ollut se, että ehkä olin sittenkin liian kiltti. Oulun seudun luontomatkailun ongelma ei ole pelkästään markkinoinnin tasossa, vaan myös kohteiden surkeassa kunnossa ja tasossa.

Kempeleenlahdella suojelualueen luontoa esittelevistä kylteistä saa säänpieksännän jäljiltä hädin tuskin selvää, Oulunsalon Akionlahdella lintutornille osoittavat kyltit eivät ole millään tapaa avuksi – tornin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ja kun paikalle lopulta löytää, niin on se vähän haitarista nähdä ensimmäisenä kasaan romahtanut puuvaja.

Sanginjoen suojelualueella sijaitsevat Myllykosken ja Isokankaanjärven kodat on suunniteltu pieleen: tulisija jää niin kauaksi laavusta, ettei sillä ole mitään mahdollisuutta lämmittää nukkumapaikkaa. Myllykoskella toki on paremminkin rakennettu, vanhempi laavu, mutta sen katto on tullut sisään. Kunnosta päätellen jo jonkin aikaa sitten.

Liminganlahdella homma toimii hienosti, jos käyt Virkkulan luontokeskuksessa, mutta muualla ei niinkään. Esimerkiksi Temmesjokisuun lintutornin löytäminen on seikkailu sinänsä ja torniin kapuaminen hiton kuumottavaa hommaa, kun koko laitos on kallistunut astekaupalla oikealle.

Kaikkein hirveimmässä kunnossa ovat luontokohteisiin johtavat tiet: sekä Myllykoskelle että Isokankaanjärvelle mentäessä autoremontti on todellinen riski. Kempeleenlahden lintutornille johtava tie ei ole kuin reilun sata metriä pitkä ja joka kerta sen ajaminen hirvittää.

Ja ironista kyllä, kun nuo öljypohjanpirstojataipaleet ajaa loppuun, tulevat vastaan ylpeän kirkkaina loistavat kyltit: ”Oulun kaupungin virkistyskohde”. Ei. Näin.

Tiedän että rahat ovat nyt Suomessa tiukilla, mutta luontopalvelujen tarjoamisesta tinkiminen on suurin piirtein tyhmintä kuviteltavissa olevaa hommaa. Mikään ei ole ihmiskunnalle niin tärkeää kuin planeetta Maa ja sen herkkä ekosysteemi. Ja mitä enemmän ihmisillä on mahdollisuuksia päästä kokemaan luonnon tenho henkilökohtaisesti, sitä todennäköisemmin biodiversiteetti säilyy myös tuleville sukupolville.

Mutta jos ette mitään meinaa tehdä asialle, niin pitäkää ehdottomasti luontomarkkinointikin sitten hiljaisena. Noloa olisi, jos joku sitten tulisikin.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Keksien maustama katutanssiskene

Oululaiseen katutanssiyhteisöön syntyi heinäkuussa 2015 uusi neljän naisen makea kollektiivi.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Maria Lax

Tanssin kautta toisiinsa tutustuneet Anu Rytivaara, 26, Laura Lääveri, 28, Viivi Forsman, 19 ja Riina Harju, 25 päättivät perustaa kesällä 2015 tanssikollektiivin nimeltä KEKSI Kollektiivi.

Intohimoiset tanssijat kokivat, että sellaiselle on tarvetta. Pitkäaikainen katutanssitoimija, Pohjois-Suomen Katutanssiyhdistys (PSKT) lopetti syksyllä 2015, minkä nämä naiset tiesivät jo kesällä.

”Ajattelimme, että on hyvä kolo perustaa joku tällainen kokoonpano, mutta se ei ollut ainoa syy. Halusimme tehdä jotain vähän taiteellisempaa ja fuusioida katutanssin eri lajeja vaikka nykytanssiin, jota olemme kaikki tehneet”, Anu Rytivaara kertoo kollektiivin synnystä.

Lisäksi heillä oli ajatuksena kehittää uusia tapahtumia, koska niitä ei tulisi enää juuri olemaan Oulussa PSKT:n lopetettua.

Vajaassa vuodessa nelikko on järjestänyt useita tanssijameja ja esiintynyt yhdessä muun muassa viime elokuussa Taiteiden yössä Torinrannassa teoksella Concrete Jungle.

Aloittaessaan he eivät ajatelleet järjestävänsä näin paljon tapahtumia, mutta heitä on kysytty moneen mukaan.

”Emme itsekään tajunneet, että meillä lähti niin hyvin käyntiin, että saamme koko ajan vain järjestää kaikkea ja kaikki on että hyvä tytöt! Mikään ei olisi ollut mahdollista, jos ihmiset eivät olisi niin paljon tukeneet ja kiitelleet meitä”, Rytivaara painottaa.

Oulun ylioppilaslehti 2016

Tanssia tanssimisen ilosta

Katutanssit eli muun muassa breakdance, hiphop, locking ja popping ovat nimensä mukaisesti syntyneet kadulla, mutta nykyään niitä opetetaan paljon tanssikouluissa.

”Katutanssi ei ole lähtökohtaisesti koreografialaji, mutta niitä ja tekniikkaa kouluissa kuitenkin on”, Laura Lääveri selittää.

Koreografioita oleellisempaa katutanssissa on yhdessä tanssiminen, ringittely ja jameissa muita tanssijoita vastaan battlaaminen.

Maaliskuussa KEKSI Kollektiivi järjesti tanssikoulu Citydancella jamit, joissa oli alle 13-vuotiaiden sarja ja yli 13-vuotiaiden sarja. Lääveri korostaa, että he kollektiivina haluavat tanssitunneilla käyvien lasten näkevän jo varhain, mitä katutanssikulttuuri, jamit ja ringittely ovat.

”Koen, että se on tärkeimpiä juttuja, että saamme lapset näkemään, mitä on tanssia ihan vaan tanssimisen ja jakamisen ilosta ja sosiaalisessa kontekstissa”, Lääveri sanoo.

Oulun ylioppilaslehti 2016

Oulun katutanssit jatkuvat

Omien tapahtumiensa lisäksi keksinaisilla on tällä hetkellä työn alla yksi oululaisen katutanssin kivijaloista, Oulun katutanssit. Kymmenen vuotta tänä kesänä täyttävä tapahtuma kokoaa sekä oululaiset että muiden paikkakuntien katutanssijat yhteen.

”Nuoremmat katutanssijat, jotka eivät ole olleet ikinä järkkäämässä mitään, pääsevät tapahtumapäivänä mukaan. Se on heille tosi iso asia ja sitä kautta pääsevät porukkaan mukaan ja saavat uusia ystäviä. Nuorille tämä tapahtuma on erityisesti tärkeä juttu”, Rytivaara toteaa.

”On oululaisille identiteettikysymys, että meillä on tapahtuma, joka on niin hyvä ja suomalaisen katutanssin mittapuussa vanha. On hyvä olla oululainen katutanssitapahtuma, jameja ja aktiivisia ihmisiä, jotka vievät kulttuuria eteenpäin”, Lääveri lisää.

Viime kesänä tilanne tapahtuman juhlavuoden osalta näytti synkältä, sillä viime vuodet sitä järjesti pillit pussiin laittanut Pohjois-Suomen Katutanssiyhdistys. Nämä naiset kuitenkin päättivät, ettei 10-vuotiskisoja voi jättää pitämättä.

”Saimme näkymättömät valtuudet, ja meillä on entisten järjestäjien siunaus ja tuki tehdä se”, Lääveri kertoo.

”Siinä on mukana paljon oululaisia katutanssijoita esimerkiksi tapahtumapäivänä. Se on yhteisponnistus loppuen lopuksi. Kaikki odottavat sitä. Ei ole edes sen syvällisempi asia, kuin että se on vaan niin kiva ja siisti juttu”, Rytivaara luonnehtii sen merkitystä.

Naisnelikko on ollut aikaisemmin mukana järjestämässä tätä pohjoissuomen suurinta katutanssitapahtumaa, mutta tällä kertaa nelikolla on päävastuu. Rimaa ei ole laitettu matalalle, päinvastoin. Päätapahtuman lisäksi ohjelmaa on usealle päivälle.

Kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa Oulun katutanssit valtaavat yhdeksi päiväksi Rotuaarin, jossa käydään kisat useissa kategorioissa. Lisäksi luvassa on muun muassa valokuvanäyttely, jossa tulee olemaan kuvia tapahtumasta kymmenen vuoden ajalta.

”Ajattelimme, että pitää olla jotain spesiaalia, kun on tärkeä vuosi”, Rytivaara lopettaa.

Oulun Katutanssit 10th Anniversary 30.6.–3.7. Oulussa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

”Tanssi on vaan niin ihanaa”

Tuure Kaukua, 20, house.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Maria Lax

”Aloitin tanssin Posiolla 7-vuotiaana disco- ja hiphop-tunnilla. Teimme joka toinen viikko discoa ja joka toinen viikko hiphoppia. Sitten se muuttui hiphopiksi, jota tanssin 11-vuotiaaksi. 

Sen jälkeen oli pitkä tauko ja harrastin jalkapalloa monta vuotta. Kun se meni liian totiseksi, aloitin tanssin uudelleen ehkä 14-vuotiaana ja siitä eteenpäin olen innostunut enemmän ja enemmän.

Hiphop oli minun päälajini, mutta kaksi vuotta sitten kesällä innostuin housesta, joka on nyt vienyt minun sydämeni kokonaan. Harvemmin tulee treenattua enää hiphoppia. 

House on oma juttu, ja se lähti alunperin musiikista, jota rakastan. Yksi kesä olimme tanssikavereiden kanssa puistossa, ja kun muut osasivat housata, minä en, halusin kokeilla sitä. 

Koko ajan olen mennyt syvemmälle ja syvemmälle lajiin. Ja kun on oikeasti alkanut ymmärtää, mitä tanssi on, olen innostunut koko ajan enemmän. 

Housea tanssina on hankala selittää, että mitä se on. Hiphopista se eroaa niin, että musiikki on nopeatempoisempaa. 

Siinä on paljon jalkatyöskentelyä, mutta mistä itse tykkään housessa, on flow. Koko kroppa tekee töitä, ja tanssiminen on kokonaisvaltaista.

Tavallaan tahattomasti rakennan omaa tyyliä, kun otan inspiraatiota videoita katsellessa. On muutama tanssija, joiden monia pätkiä olen katsonut netistä. En kuitenkaan tietoisesti kopioi heitä, vaan inspiroidun heidän tyylistään.

En käy hirveästi tunneilla enää. Käyn Urheilutalolla itsekseni treenaamassa ja kavereiden kanssa tosi paljon. On muodostunut porukka, jonka kanssa käymme treenaamassa erityisesti housea. 

Tanssin, koska se on ihanaa ja rakastan tanssia. Tanssiessa on luonnollisessa tilassa, ja siitä tulee vapaa olo ja voi olla oma itsensä. 

Tanssin kautta olen löytänyt itsestäni uuden puolen ja uskallan olla, mitä oikeasti olen. Tanssi on antanut itsevarmuutta. 

Battlaaminen uutta ihmistä, kenen kanssa ei ole aiemmin battlannut, vastaan on kivaa. Heiltä näkee uutta tyyliä ja ehkä reagoikin tanssilla eri tavalla, kun tulee eri tyyppi vastaan. Siitä saa aina uutta, kun battlaa uutta ihmistä vastaan, ja se on aina uudenlainen kokemus.

On hyvä että Oulussa on jameja, koska saattaisi mennä siihen, että porukka menee vain SM-kisoihin ja treenaa niihin. Kun he käyvät battleissa ja ymmärtävät, että se on se juttu katutanssissa, alkaa ymmärtää, mitä katutanssi on parhaimmillaan.” 

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: