Ennen kesälomille lähtöä kirjoitin Ylkkärin kolumniini kritiikkiä siitä, miten huonosti Oulun seutu hyödyntää luontomatkailua turismissaan. Tekstin taso jäi kaivelemaan. Se oli ohuelta pohjalta kirjoitettua nakkelua siitä, miten tietoa kohteista on vaikea löytää ja Oulun seutu hukkaa ainutlaatuista potentiaaliaan keskittymällä kauppakeskuksiin.
Noh, kokemusta on kesän mittaan kerätty pyörimällä ympäri laitapusikoita ja lampareita – ja päällimmäisenä ajatuksenani on ollut se, että ehkä olin sittenkin liian kiltti. Oulun seudun luontomatkailun ongelma ei ole pelkästään markkinoinnin tasossa, vaan myös kohteiden surkeassa kunnossa ja tasossa.
Kempeleenlahdella suojelualueen luontoa esittelevistä kylteistä saa säänpieksännän jäljiltä hädin tuskin selvää, Oulunsalon Akionlahdella lintutornille osoittavat kyltit eivät ole millään tapaa avuksi – tornin löytäminen on työn ja tuskan takana. Ja kun paikalle lopulta löytää, niin on se vähän haitarista nähdä ensimmäisenä kasaan romahtanut puuvaja.
Sanginjoen suojelualueella sijaitsevat Myllykosken ja Isokankaanjärven kodat on suunniteltu pieleen: tulisija jää niin kauaksi laavusta, ettei sillä ole mitään mahdollisuutta lämmittää nukkumapaikkaa. Myllykoskella toki on paremminkin rakennettu, vanhempi laavu, mutta sen katto on tullut sisään. Kunnosta päätellen jo jonkin aikaa sitten.
Liminganlahdella homma toimii hienosti, jos käyt Virkkulan luontokeskuksessa, mutta muualla ei niinkään. Esimerkiksi Temmesjokisuun lintutornin löytäminen on seikkailu sinänsä ja torniin kapuaminen hiton kuumottavaa hommaa, kun koko laitos on kallistunut astekaupalla oikealle.
Kaikkein hirveimmässä kunnossa ovat luontokohteisiin johtavat tiet: sekä Myllykoskelle että Isokankaanjärvelle mentäessä autoremontti on todellinen riski. Kempeleenlahden lintutornille johtava tie ei ole kuin reilun sata metriä pitkä ja joka kerta sen ajaminen hirvittää.
Ja ironista kyllä, kun nuo öljypohjanpirstojataipaleet ajaa loppuun, tulevat vastaan ylpeän kirkkaina loistavat kyltit: ”Oulun kaupungin virkistyskohde”. Ei. Näin.
Tiedän että rahat ovat nyt Suomessa tiukilla, mutta luontopalvelujen tarjoamisesta tinkiminen on suurin piirtein tyhmintä kuviteltavissa olevaa hommaa. Mikään ei ole ihmiskunnalle niin tärkeää kuin planeetta Maa ja sen herkkä ekosysteemi. Ja mitä enemmän ihmisillä on mahdollisuuksia päästä kokemaan luonnon tenho henkilökohtaisesti, sitä todennäköisemmin biodiversiteetti säilyy myös tuleville sukupolville.
Mutta jos ette mitään meinaa tehdä asialle, niin pitäkää ehdottomasti luontomarkkinointikin sitten hiljaisena. Noloa olisi, jos joku sitten tulisikin.
