Gradutakuu
Kimmo Svinhufvud
(Tammi, 2009)
Sisältää 22 tehtävää, jotka tekemällä gradu valmistuu kuin itsestään. Alkajaisiksi saa listata, mistä elämässä pitää ja mistä unelmoi. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi gradupäiväkirjan pitäminen, tukijoukkojen hankkiminen, voimalauseiden keksiminen ja gradun kirjoittaminen.
Erityistä: Tehtäviin vastataan kirjallisesti, sillä Svinhufvudin teesi on, että gradun tekeminen on ensisijaisesti kirjoittamista. Hän potkii lukijaa pohtimaan, miten gradu voisi edesauttaa mielekkään elämän saavuttamista. Tarkoituksena on luoda aito halu gradun tekemistä kohtaan.
Ansiot: Ohjeet ovat yksityiskohtaisia, joten metsään on vaikea mennä. Graduprosessi kehotetaan jakamaan fokuspäiviin, puskuripäiviin ja vapaapäiviin. Oppaasta saa vinkit myös kuukausi- ja viikkoaikataulutukseen. Svinhufvudiin luottaa, sillä hän on opettanut gradun kirjoittamista ja väitellyt aiheesta. Hän on lukijaa rohkaiseva mentori.
Ontuu: Tehtäviä on melko paljon ja niiden tekeminen vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa. Tehtävien tekemiseen täytyy olla motivaatio. Muuten niistä saattaa tulla vain sijaistoiminto gradun pakoilulle.
Loppupäätelmä: Gradu ei tunnu tavoittamattomalta, todellisuudesta irrallaan leijuvalta möhkäleeltä. Svinhufvudin hyödyllisiä niksejä tekee mieli kokeilla. Graduprosessi näyttäytyy inspiroivana ja houkuttelevana.
Sitaatti: ”Kukaan ei vaadi, että pystyisit tuottamaan heti valmista gradutekstiä.”
Maukas gradu
Antti Karisto &
Ullamaija Seppälä
(Vastapaino, 2004)
Kirjoittajat tituleeraavat teosta virikkeelliseksi ja kannustavaksi opaskirjaksi. Mukana kokki-kirjailija Anthony Bourdainin ruuanlaittovinkkejä, jotka vertauskuvallisesti sopivat graduntekijällekin. Gradun resepti muodostuu aiheen valinnasta sudenkuoppien välttämisen kautta kohti arvosanaa.
Erityistä: Tekijät kuvailevat kirjoittamista ajatusten arkkitehtuuriksi. Tekstin muoto rakentuu kuin hyvä design: kauniiksi ja toimivaksi. Tutkimusaihettaan miettivää kehotetaan ostamaan kavereitten kanssa viinipullo, jonka kumoamisen aikana jokainen keksii viisi gradun aihetta.
Ansiot: Käsittelee tutkielman tekemisen rakenteellisella tasolla, antaa apua teorian ja metodin valitsemiseen ja kirjoitusprosessiin, ja tekee tämän kaiken hauskasti. Tekstiä elävöittävät arkipäivän sattumukset ja oikeat gradutapaukset. Lopussa on lista opas- ja metodikirjallisuudesta sekä yksityiskohtaiset neuvot lähdeviittausten tekemiseen.
Ontuu: Lopussa on avattu graduarvosanojen sisältövaatimuksia, mutta teoksen iästä johtuen arvosanat eivät ole enää käytössä. Pieni miinus kuivasta ulkonäöstä. Sisältö on mehukkaampi kuin luulisi.
Loppupäätelmä: Saa gradun vaikuttamaan taideteokselta tai kulttuurituotteelta, mutta muistuttaa, että tutkielman tekeminen on oikeasti kovaa työtä.
Sitaatti: ”Analyysin tekeminen on jännittävää. Se on eräänlainen seikkailu, jonka alussa ei voi tietää, mitä lopussa löytää.”
Iso Gee – Gradua ei jätetä!
Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.)
(Vastapaino, 1999)
Koostuu 13 eri kirjoittajan tekstistä, jotka on jaettu teemoittain graduahdistukseen, tositarinoihin, graduohjaukseen ja kirjoittamiseen. Oppaan tarkoituksena on kokemusten kautta kertoa, ettei gradusta kannata kasvattaa omassa mielessä liian pelottavaa mörköä.
Erityistä: Ottaa huomioon myös ohjaustilanteen. Onnistunut gradu ei ole vain opiskelijan vastuulla, vaan se syntyy hyvän ohjauksen tuloksena. Ohjaajaa ei saa pelätä, eikä ohjaaja saa hylätä. Hyvä ohjaaminen ei ole itsestäänselvyys.
Ansiot: Muistuttaa gradujen moninaisuudesta: on esimerkiksi kahdessa viikossa tehtyjä, 17 vuotta lykättyjä graduja ja yhteisgraduja. Jos päättää tutkia bilekulttuuria, gradunteko voi olla myös hauskanpitoa. Lopussa on liitteinä listat muista graduoppaista, menetelmäoppaista eri metodeihin, apuja kielenhuoltoon ja katsaus tutkimusetiikkaan.
Ontuu: Viime vuosituhannelta peräisin oleva kirja tuntuu osin vanhentuneelta. Kirjoittajien taustat ovat yksipuolisia. Gradunteon perusasiat ja graduahdistukset ilmenevät kuitenkin ajasta ja tieteenalasta riippumatta.
Loppupäätelmä: On uskallettava aloittaa kirjoittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eikä odottaa valmiita ajatuksia. Kirjoittaminen on ajattelua, ja tekstiä joutuu muokkaamaan useaan kertaan.
Sitaatti: ”Se, minkälaisen tarinan päähenkilöksi opiskelija itsensä asettaa, ohjaa hänen opiskeluaan ja gradukokemuksiaan.”
Uusi graduopas
Juha T. Hakala
(Gaudeamus, 2008)
Uusittu versio tekijän aiemmasta Graduoppaasta (1999). Opinnäytteisiin perehtynyt Juha Hakala neuvoo kädestä pitäen, miten gradu saadaan kasaan. Hän kysyy, väittää, kumoaa luuloja ja puhuttelee lukijaa. Mukana havainnollistamassa on aitoja ja keksittyjä graduesimerkkejä.
Erityistä: Antaa perusteelliset ohjeet lähdekirjallisuuden lukemiseen ja korostaa muistiinpanojen tekemisen tärkeyttä. Myös teoriataustan vaatimukset eritellään ymmärrettävästi.
Ansiot: Hakala neuvoo gradun eri vaiheet ja rakenteellisten osien sisällöt niin tyhjentävästi, ettei epäselvyyksiä jää. Esimerkkitapauksia kerrotaan yliopistoista ympäri Suomen, ei vain Tampereen eteläpuolelta. Oulun yliopisto mainittu! Lopussa hyödyllisiä muistilistoja ja malleja esimerkiksi toimeksiantogradun sopimuksesta.
Ontuu: Toisinaan perusteellisuus kostautuu jaaritteluna. Varsinaiseen asiaan johdatellaan mutkien kautta, mikä raskauttaa lukukokemusta.
Loppupäätelmä: Teoksen äärellä ei ole varma, onko gradu sittenkin suuri valas (kuten kirjan kannessa) vai suhteellisuudentajua kaipaava arkinen tehtävä muitten joukossa. Hyödylliset vinkit haluaa kirjata muistiin.
Sitaatti: ”Itse tein aikoinani aina niin, että leikkasin muistiinpanoni kapeiksi suikaleiksi. Suikaleiksi? Älä säikähdä, selitän kyllä, kuinka ja miksi.”
Graka kaulassa – Gradun ja kandin tekijän selviytymisopas
Katja Mäntylä, Jaana Toomar & Marianne Reukauf
(Finn Lectura, 2013)
Tiivis perustietopaketti tutkielmanteon vaiheista ja vaatimuksista. Helposti lähestyttävän, ohuen opaskirjan lyhyitten lukujen lomassa on myös piirroskuvia.
Erityistä: Kirjoittavat hyödyntävät jokaisessa luvussa helppotajuisia listoja, joista saa apua esimerkiksi tutkielmantekoon psyykkautumista varten, aihevalinnan ideointiin ja lähdekirjallisuuden lukemistekniikoihin.
Ansiot: Tuore opaskirja on ajan tasalla. Ohjeita annetaan Googlen hyödyntämiseen ja e-kirjojen lukemiseen. Lähde- ja metodikirjallisuuden hankkimiseen saa konkreettisia vinkkejä. Kannustaa tiedonhallintasuunnitelman tekemiseen, ettei lähdeluettelon kanssa joudu taistelemaan työn palautusta edeltävänä iltana.
Ontuu: Tieto jää paikoin pintaraapaisuksi ja neuvot yksipuolisiksi. Tutkielman tekeminen saadaan vaikuttamaan kevyeltä puuhalta, eikä umpikujista tai graduahdistuksesta kovin puhuta.
Sitaatti: ”Työhaastattelussa ei useinkaan kysytä gradun arvosanaa, mutta sen aihetta tai sisältöä saatetaan tiedustella.”
