ADHD vaikuttaa opiskelijan arkeen

Saavut jälleen kampukselle viime tingassa, ja edessä on neljän tunnin luento. Vaikka aihe on kiinnostava, jo ensimmäisen tunnin aikana keskittymisesi alkaa herpaantua. Huomaat luokassa olevan pianon. Loppuluennon joudut keskittymään luentoa enemmän siihen, ettet nouse penkistä soittamaan Kissanpolkkaa opiskelukavereidesi iloksi. Kuulostaako tutulta? ADHD-liiton verkkosivujen mukaan muun muassa yllä kuvatun kaltaisista oireista kärsii 2–4 % aikuisväestöstä. ADHD:n […]

Saavut jälleen kampukselle viime tingassa, ja edessä on neljän tunnin luento. Vaikka aihe on kiinnostava, jo ensimmäisen tunnin aikana keskittymisesi alkaa herpaantua. Huomaat luokassa olevan pianon. Loppuluennon joudut keskittymään luentoa enemmän siihen, ettet nouse penkistä soittamaan Kissanpolkkaa opiskelukavereidesi iloksi.

Kuulostaako tutulta? ADHD-liiton verkkosivujen mukaan muun muassa yllä kuvatun kaltaisista oireista kärsii 2–4 % aikuisväestöstä. ADHD:n ja opiskelun yhdistäminen ei aina ole helppoa, sillä keskittymishäiriö tuo mukanaan monenlaisia haasteita opiskelijan arkeen. Oulun yliopistolla kokoontuvasta pienryhmästä voi saada apua oireiden kanssa selviytymiseen ja oppia löytämään omat vahvuutensa opiskelijana.

Mikä ADHD on?

ADHD, Attention Deficit Hyperactivity Disorder, on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, johon voi kuulua tarkkaamattomuutta ja/tai ylivilkkautta. Salakarin ja Virran (2018) ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 -kirjassa häiriön kerrotaan aiheuttavan haasteita kognitiivisissa toiminnoissa, kuten tiedonkäsittelyssä, toiminnanohjauksessa ja työmuistissa. ADHD on kehityksellinen häiriö, eli se alkaa jo lapsuudessa. Joillakin oireet lieventyvät lapsuuden jälkeen, ja toisilla oireet tuottavat haasteita myös aikuisena.

ADHD vaikuttaa aivojen toimintaan, mikä aiheuttaa erilaisia oireita. Vaikka voi vaikuttaa siltä, että ADHD-oireisen aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla, on tilanne kuitenkin juuri päinvastainen. Tutkimusten mukaan joko ADHD-aivojen verenvirtaus tai aineenvaihdunta on hidastunut. Tämä madaltaa aivojen aktivaatiotasoa, mikä voi johtaa ylivilkkauteen ja keskittymisvaikeuksiin. On esitetty, että ylivilkkaus johtuisi aivojen pyrkimyksestä kohottaa aktiviteettitasoaan.

Apua opiskeluarkeen pienryhmätoiminnasta

Oulun yliopistolla viime syksynä startannut Huomaa vahvuutesi -opiskelutaitoryhmä on suunnattu ADHD-diagnoosin saaneille opiskelijoille. Ryhmän ideana on auttaa opiskelijoita löytämään omat vahvuutensa, ja antaa työkaluja arjessa ja opinnoissa pärjäämiseen.

Toinen ryhmän vetäjistä, opintopsykologi Pauliina Junnikkala kertoo opiskelutaitoryhmän idean lähteneen vuonna 2020 julkaistusta uudesta ADHD:n psykologisesta hoito-ohjelmasta aikuisille. Junnikkalan mukaan opiskelutaitoryhmä perustuu tähän lyhythoitomalliin, mutta mallia sovelletaan opiskelutaitojen näkökulmaan sopivaksi.

”Jokaisella tapaamiskerralla on eri teema, joita ovat muun muassa tarkkaavuuden ylläpitäminen ja vaihtaminen toiseen asiaan, aloittamisen vaikeus sekä ajanhallinta.” kertoo Junnikkala.

”Tapaamisissa keskustellaan pienryhmässä, ja sitä kautta voi saada vertaistukea muilta samojen asioiden kanssa painivilta opiskelijoilta. Opiskelijat tekevät erilaisia käytännön harjoitteita, ja lisäksi ryhmässä jaetaan vinkkejä oman arjen helpottamiseksi. Osa vinkeistä tulee meiltä opintopsykologeilta, mutta myös pienryhmän jäsenet jakavat niitä toisilleen.” Junnikkala sanoo.

Keskittymishäiriö vaikuttaa opiskelukykyyn

ADHD:n aiheuttamat kognitiiviset haasteet vaikuttavat opiskelukykyyn monin eri tavoin. Aivojen välittäjäaineiden, pääosin dopamiinin ja adrenaliinin, tehoton toiminta heikentää tiedonvälitystä ADHD-oireisen aivoissa. Tämä hidastaa tiedon käsittelyä ja uuden tiedon sisäistämistä, ja esimerkiksi monimutkaisia ohjeita voi olla vaikea ymmärtää. Lisäksi heikentynyt työmuisti aiheuttaa haasteita esimerkiksi tenttiin lukiessa.

Toiminnanohjauksen haasteet näkyvät muun muassa ajanhallinnassa ja arjen suunnittelussa, mikä näkyy esimerkiksi myöhästelynä ja sotkuisena kotina. Myös tehtävien priorisointi tuottaa usein vaikeuksia, minkä vuoksi opiskelutehtävien tärkeysjärjestykseen laittaminen on hankalaa.

Junnikkalan mukaan monet opiskelun haasteet liittyvät oppimistehtävien tekemiseen ja palauttamiseen. Tehtävien aloittaminen voi olla vaikeaa, ja tehtäviä tehdään viime tingassa. Myös määräajoissa pysyminen tuottaa haasteita. Toisinaan poukkoilu eri tehtävien välillä voi aiheuttaa sitä, että lopulta ei saa tehtyä mitään valmiiksi. Ongelmat korostuvat, jos tehtävän aihe ei ole opiskelijan mielestä kiinnostava.

ADHD-oireisen keskittyminen herpaantuu helposti luennoilla ja tenteissä, koska ulkoiset ärsykkeet kuten taustamelu tai putoilevat kynät vievät huomion. Myös impulsiivisuus voi haitata opinnoissa pärjäämistä. Se voi ilmetä esimerkiksi yhtäkkisenä innostumisena, jolloin kaikki muut asiat unohtuvat. Siinä missä joku valitsee juhlimisen tenttiin lukemisen sijaan, joku toinen saattaa oksentaa tenttipaperille kaiken lukemansa, ja unohtaa vastata varsinaiseen kysymykseen.

Toisinaan aivot ovat kuin radio, jossa on kaikki kanavat samaan aikaan päällä – pää on täynnä ajatuksia, mutta niistä ei saa selvää. Joskus taas on päiviä, kun aivot tuntuvat käyvän hitaalla, eikä päässä liiku oikein mitään. Kummankaan ei voi sanoa edistävän oppimista.

Voiko ADHD:sta olla hyötyä opiskellessa?

ADHD:lla voi olla myös positiivisia vaikutuksia opiskelun kannalta, ja siksi opiskelutaitoryhmänkin nimi on Huomaa vahvuutesi. Positiivisia vaikutuksia voivat olla muun muassa kekseliäisyys ja spontaanius. Idea esimerkiksi oppimistehtävän aiheesta voi syntyä hetkessä. Parhaimmillaan toiminta on hyvinkin tehokasta ja nopeaa.

”ADHD-diagnoosin saaneilla opiskelijoilla voi olla monenlaisia vahvuuksia, joita voi käyttää hyödyksi opiskellessa. Omista kiinnostuksenkohteista voi innostua loputtomasti, niihin jaksaa paneutua, ja voi päästä tietynlaiseen ”flow-tilaan”. Myös luovuus on vahvasti läsnä monien ADHD-diagnoosin saaneiden elämässä. Joillakin taas on kyky nähdä asiat isommassa mittakaavassa.” Junnikkala kertoo.

Diagnoosi voi olla helpotus

Vaikka ADHD alkaa jo lapsuudessa, monet saavat diagnoosin vasta aikuisena. Usein arvaamattomasti joka suuntaan poukkoilevat superpallolapset diagnosoidaan viimeistään koulun alkaessa. ADHD-lapsi voi kuitenkin olla myös hiljainen, omiin maailmoihinsa uppoutunut haaveilija, jonka haasteet eivät näy ulospäin. Jälkimmäisessä tapauksessa hakeudutaan usein vasta aikuisena ADHD-testeihin, kun opiskelujen tai työelämän vaikeusaste kasvaa ja oma arki alkaa tuntua mahdottomalta.

Junnikkalan mukaan diagnoosi on monelle oikeastaan helpotus, sillä se voi selittää monia asioita omasta historiasta ja omia toimintamallejaan voi oppia ymmärtämään paremmin. Diagnoosin myötä voi ehkä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on sekä hakea tukea arkeen tai opintoihin. Tuki voi olla esimerkiksi kuntoutusta tai yksilöllisiä opintojärjestelyjä.

”Jos tunnistaa itsessään monia ADHD-oireita, kannattaa etsiä luotettavaa tietoa aiheesta esimerkiksi ADHD-liiton sivuilta. Kaikilla ihmisillä on joskus ADHD-tyyppisiä oireita, mutta kannattaa miettiä, kuinka paljon niitä on, ja vaikeuttavatko ne merkittävästi omaa arkea. Kannattaa keskustella myös lähiomaisen kanssa, ovatko he huomanneet arjen toiminnoissa merkittäviä haasteita.” lisää Junnikkala.

Jokainen ADHD-ihminen on erilainen ja oirekirjo on moninainen. Jotkut voivat olla karismaattisia ja hauskoja esiintyjiä, siinä missä toiset taas hajamielisiä haaveilijoita. Tärkeää on muistaa, että keskittymishäiriöiset eivät ole tyhmiä tai laiskoja, heidän aivonsa vain toimivat epätyypillisellä tavalla.

HELMI SUVISAARI

Kirjoittaja on ADHD-diagnoosin aikuisena saanut tiedeviestinnän maisteriopiskelija.

Mistä minuus muodostuu?

Persoonallisuuspsykologian luennolla etsitään vastauksia perimmäisiin kysymyksiin.

TEKSTI Roosa Veijola

KUVAT Roosa Veijola

17.00 Linnanmaan kampus on vielä kesäloman jäljiltä lähes autio, kun luennoitsija Jutta Karhu päästää kasvatustieteiden lukitun pääoven edessä odottelevat opiskelijat sisälle. Luentosali KTK112 täyttyy kesätauon jälkeen iloisesti toisiaan tervehtivistä opiskelijoista kellon lähestyessä akateemisesta vartista poiketen tasatuntia.

Kaikille avoimet Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opinnot ovat Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijoille ilmaisia, joten suurin osa luennolle osallistuvista 26 opiskelijasta vaikuttaa tulleen paikalle itsetuntemuksen kehittämisen lisäksi myös kesäopintopisteiden ja –tukien toivossa.

Viimeisetkin opiskelijat löytävät tiensä ulkoa luentosaliin ja Karhu aloittaa sukelluksen minuuden syövereihin kertaamalla edellisellä luennolla tarkasteltua McAdamsin persoonallisuuden kolmitasoista mallia. Taululle heijastetun mallin mukaan ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen kokonaisuuden muodostama persoonallisuus voidaan luokitella synnynnäisiin ja taipumuksellisiin piirteisiin, yksilön tyypillisiin sopeutumistapoihin ja tarinalliseen identiteettiin.

Havainnollistaakseen persoonallisuuden eri ulottuvuuksia Karhu pyytää opiskelijoita piirtämään Joharin ikkunan, jonka neliosaiseen taulukkoon on jaoteltava McAdamsin mallin mukaan ne persoonallisuuden osat, jotka ovat ihmiselle itselleen tai toisille tietoisia tai tiedostamattomia. Hieman tuskastuneista äänensävyistä päätellen eri tilanteiden mukaan vaihtuvat roolit ja toimintatavat asettuvat huonosti määriteltäväksi.

17.37 Fläppitaululle piirretty neliosainen ikkuna on täyttynyt persoonallisuuden eri ulottuvuuksista, kun Karhu siirtyy käsittelemään avoimeen ikkunaan sijoitettuja persoonallisuuspiirteitä.

Piirteiden mittaus ja määrittely on ollut psykologisessa tutkimuksessa suosittua, sillä monien tiedostamattomien ja salattujen tasojen sijaan niitä on pidetty suhteellisen pysyvinä ja näkyvinä tapoina käyttäytyä, tuntea ja ajatella.

”Persoonallisuuserojen tarkastelu on aina kiinnostanut ihmisiä. Nykyajan psykologisoidulle arjelle on tyypillistä itsetuntemuksen kehittäminen esimerkiksi persoonallisuustestien avulla.”

Arkipäivän ja tieteellisen lähestymistavan eroja havainnollistaakseen Karhu kehottaa opiskelijoita tutkimaan peukaloitaan taululle heijastetun peukalon kynnen muotoon perustuvan persoonallisuusanalyysin mukaan. Hieman kyseenalaisen pika-analyysin perusteella suurin osa opiskelijoista tunnustautuu luonnollisiksi ja romanttisiksi onnenpekoiksi.

18.04 Ulkoisten ominaisuuksien arvioinnista siirrytään pian hieman vakavammin otettaviin piirreteorioihin, jotka perustuvat tilastoanalyysin avulla luotuihin yhteisiin käsitteisiin ihmisluonteesta. Luennolla istuvien itsetuntemus joutuu peukaloiden pyörittelyn jälkeen pian uudelleen koetukselle, kun Karhu pyytää opiskelijoita tarkastelemaan omia luonteenpiirteitään taululle heijastetun Big five –piirretestin avulla.

Psykologi Raymond Cattellin 1940-luvulla määrittelemät 16 testauskelpoista persoonallisuuden piirrettä on nykyisin vallitsevassa Big five –teoriassa tiivistetty viiteen peruspiirteeseen: avoimuuteen, ulospäinsuuntautuneisuuteen, sovinnollisuuteen, tunnollisuuteen ja neuroottisuuteen. Karhun mukaan useimmat löytävät itsensä vahvimmin kahdesta peruspiirteestä.

”Kuinka monella korostui kaksi piirrettä yli muiden?” hän kysyy ja ylös nousevien käsien perusteella laskettu otos näyttää noudattavan yleisiä tutkimustuloksia.

Oulun ylioppilaslehti 2016

19.00 Lyhyen hengähdystauon jälkeen Karhu johdattelee meidät piirteiden analyyttisesta määrittelystä vaikeammin mitattavan minuuden äärelle.  Siinä missä piirteet yleensä sijoittuvat Joharin ikkunassa avoimeen ja siten muille näkyvälle tasolle, minuus rakentuu yleensä myös muille salatuista kokemuksista.

”Minuus perustuu siihen, minkälainen käsitys ja ymmärrys yksilöllä on itsestään”, Karhu tiivistää.

Minuuden tarkastelussa lähdetään varhaisista kokemuksista liikkeelle.
”Otetaan tähän väliin vähän tällaista freudilaista näkökulmaa.”

Varhaislapsuuden kokemukset ja ympäristöltä saatu palaute vaikuttavat siihen, miten ihminen käyttäytyy myöhemmin parisuhteessa ja muiden ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Minuus rakentuu siten itsensä toteuttamisen lisäksi vuorovaikutuksessa läheisten ja vanhempien kanssa. Eheän ja positiivisen minäkuvan ylläpito on minuuden muodostumisessa olennaista.

”Ihminen voi hyvin silloin, kun ihanneminä on mahdollisimman lähellä senhetkistä todellista tilannetta”, Karhu huomauttaa opiskelijoiden tehdessä ahkerasti muistiinpanoja.

19.15 McAdamsin kolmitasoisessa mallissa on edetty synnynnäisistä piirteistä elämän aikana vuorovaikutuksessa muiden kanssa muotoutuvaan identiteettiin.

Karhu kuvailee identiteetin rakentumisen neljää tasoa, jossa lapsuuden selkiytymätön identiteetti muuttuu nuoruudessa vähitellen kypsäksi identiteetiksi joko omaksumalla muiden asettamat odotukset ja lähipiirin valmiiksi asettamat arvot tai identiteettikriisin eli omien arvojen ja ratkaisujen etsimiseen perustuvan moratoriovaiheen kautta.

Moni luennolla istuvista näyttää hieman huojentuneelta Karhun huomauttaessa, ettei moratoriovaihe ole koskaan pysyvä tila, vaan nuoruuden kriisit ja hapuilut johtavat yleensä lopulta kypsään ja ehjään identiteettiin.

19.35 Luennon päättää digitaalisen kulttuurin tutkijan Sari Östmanin videohaastattelu, jonka mukaan elämäjulkaiseminen eli oman elämän jakaminen netissä muiden nähtäväksi on omaksuttu nopeasti osaksi modernia identiteettiä viimeisen 20 vuoden aikana.

Luentosalissa keskustelu siirtyy pian sosiaalisen median hyötyihin ja haittoihin. Kasvatuksen ammattilaisia kiinnostaa erityisesti somen rooli lasten identiteetin muokkaajana, kun koko elämä moratoriovaiheineen on pysyvästi kaikkien näkyvillä.

McAdamsin mallista on päädytty minuuden syövereiden kautta Facebookin vaaroihin, kun Karhu päästää opiskelijat ulos elokuiseen kesäiltaan. Luentosalin ovien sulkeutuessa Linnanmaan kampus hiljenee vielä hetkeksi.

Luento: Persoonallisuuspsykologia
Luennoitsija: KM Jutta Karhu.
Kenelle: Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opiskelijoille ja Oulun yliopiston psykologian sivuaineopiskelijoille.
Sisältö: Persoonallisuuspsykologian peruskäsitteet, persoonallisuuden rakenteeseen ja kehittymiseen liittyvät tekijät ja persoonallisuuden tutkimuksen perusteet.

Roosa Veijola

Myöhemmän vaiheen historian opiskelija, joka lääkitsee kroonista matkakuumettaan viettämällä matkalaukkuelämää Oulun ja Hongkongin välillä. Instagram: @roosiejemina.

Lue lisää:

Luentosarja: Suomalaisuus murroksessa

Kuinka kauan kestää Euroopan hullu vuosi? Talouskriisi, pakolaisten ja siirtolaisten joukot ja poliittiset jännitteet ravisuttavat eurooppalaisuutta, kansallisia identiteettejä ja turvallisuudentunnetta sekä luovat uhkakuvia. Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus seurata mittavaa kymmenen luennon sarjaa Oulussa kevätkaudella 2016. Suomalaisuus murroksessa: nykyhetki ja historia dialogissa -luentosarjassa asiantuntijat pääasiassa Oulun yliopistosta käsittelevät ajankohtaisia Eurooppaa koskevia kysymyksiä historiatieteiden näkökulmista. Luennoilla käsitellään […]

Kuinka kauan kestää Euroopan hullu vuosi? Talouskriisi, pakolaisten ja siirtolaisten joukot ja poliittiset jännitteet ravisuttavat eurooppalaisuutta, kansallisia identiteettejä ja turvallisuudentunnetta sekä luovat uhkakuvia.

Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus seurata mittavaa kymmenen luennon sarjaa Oulussa kevätkaudella 2016. Suomalaisuus murroksessa: nykyhetki ja historia dialogissa -luentosarjassa asiantuntijat pääasiassa Oulun yliopistosta käsittelevät ajankohtaisia Eurooppaa koskevia kysymyksiä historiatieteiden näkökulmista.

Luennoilla käsitellään sitä, miten suomalaisuus on muovautunut vuorovaikutuksessa eurooppalaiseen kehitykseen ja globaaleihin trendeihin. Miten murrokset pakottavat hakemaan uusia vastauksia ja määrittelemään identiteettiämme ja paikkaamme uudelleen? Lisäksi tarkastellaan, miten suomalaiset ovat käsitelleet kansakuntaa kohdanneita kipukohtia ja miten historian tunteminen auttaa ymmärtämään niin suomalaisuuden murroksia kuin kansallisia prosesseja myös muualla maailmassa.

Kaikille avoimella Studia Generalia -luentosarjalla Oulun yliopiston historiatieteet juhlii 50-vuotista toimintaansa vuonna 2016. Sarja alkaa keskiviikkona 2. maaliskuuta ja jatkuu torstaihin 19. toukokuuta saakka. Viimeisen luennon puhujana on taiteilija, Oulun yliopiston kunniatohtori Rosa Liksom.

Studia Generalian järjestää Oulun yliopiston historiatieteet yhteistyössä Oulun yliopistoseura ry:n ja Oulun kaupunginkirjaston kanssa.

Luennot pidetään Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa (Kaarlenväylä 3, Oulu)

Keskiviikko 2.3. klo 18:00–19:30
Tutkija Adél Furu: Unkari-tietoisuutta ja luopumista ei-suomalais-ugrilaisesta alkuperätietoisuudesta

Torstai 10.3. klo 18:00–19:30
Professori Kari Alenius: 100 000 pakolaista Suomeen! Suomi ja syksyn 1915 pakolaiskriisi

Tiistai 22.3. klo 18:00–19:30
Dosentti Seija Jalagin: Emigrantit, heimoveljet, ryssät… Pakolaistulva idästä ja Suomen pakolaispolitiikka 1917–1922

Torstai 31.3. klo 18:00–19:30
Professori Tiina Kinnunen: Suomalaisuus liikkeessä. Kansallisuuden ja kansallisen kulttuurin jatkuva uudelleenmäärittely

Tiistai 5.4. klo 18:00–19:30
Dosentti Marianne Junila: Armottomat – Väkivaltaisen konfliktin jäljet koulutyttöjen asenteissa vuonna 1918

Torstai 14.4. klo 16:15–17:45
Dosentti Kimmo Laine: Elokuvien suomalaisuus

Torstai 21.4. klo 18:00–19:30
Dosentti Matti Salo: Back to the 50s? Suomalainen yliopistokeskustelu 1950-luvulla ja 2010-luvulla

Torstai 28.4. klo 18:00–19:30
Professori Veli-Pekka Lehtola: Saamelaisuus yli rajojen

Keskiviikko 11.5. klo 18:00–19:30
Professori Paula Rossi: Ruotsi Oulun kehityksessä

Torstai 19.5. klo 18:00–19:30
Kirjailija, kuvataiteilija Rosa Liksom: otsikko ilm. myöhemmin

Pintaa syvemmällä

Tulevat geologit tietävät millainen maapallo oli kolme miljardia vuotta sitten.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Heidi Hahtola

Luento: Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan.
Luennoitsija: Professori Eero Hanski.
Kenelle: Geologian opintoja aloittavat pää- ja sivuaineopiskelijat.
Sisältö: Kronostratigrafian ja litostratigrafian käsitteistö, Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt. Maankamaran raaka-ainevarat, malmien jaottelu ja yleiset syntyprosessit, malminetsintämenetelmät.

12.15 Luentosalissa GO101 opiskelijat kuuntelevat keskittyneinä, kun professori Eero Hanski aloittaa luentonsa. Lyhyen kertauksen jälkeen päästään luennon pääaiheeseen, arkeeiseen kallioperään.

”Arkeeisia alueita on ympäri maapalloa, esimerkiksi Kanadassa, Keski- ja Etelä-Afrikassa, Länsi-Australiassa ja myös Fennoskandiassa”, Hanski osoittaa karttakepillä punaisella merkittyjä alueita valkokankaalle heijastetusta kartasta.

Arkeeisesta kaudesta puhuttaessa liikutaan Maan kehityshistorian varhaisvaiheissa. Länsi-Australian arkeeisen Yilgarn-blokin sedimenttikivistä on löydetty jopa 4300 ja 4200 miljoonan vuoden ikäisiä zirkonikiteitä. Ne ovat toistaiseksi ainoat todisteet varhaisimmasta maankuoresta.

Hanski kysyy opiskelijoilta, miten arkeeinen aika eroaa myöhemmistä ajoista. Kun vastausta ei kuulu, hän kertoo, että kahdella tavalla: ilmakehässä ei ollut tuolloin happea, vaan typpeä ja hiilidioksidia, ja maapallon sisus oli kuumempi kuin nykyään.

”Maan vähitellen jäähtyessä sille jähmettyi ohut basalttinen kuori, joka suli useaan kertaan. Keski- ja myöhäisarkeeinen aika 3600 – 2500 miljoonaa vuotta sitten oli maankuoren kiihtyvän kasvun aikaa”, Hanski selventää.

12.35 Luennoitsijan puheessa vilahtelevat erilaisten kivilajien nimet. Maallikolle mieleen jää Spinifex-rakenteinen komatiitti, jota halkoo neulamaisten kiteiden verkosto. Spinifex-nimitys on peräisin australialaisesta ruohosta, jota kivien rakenne muistuttaa.

”Spinifexit ovat kuin vesilätäkkö, johon muodostuu nopeasti suuria jääkiteitä”, Hanski kuvailee ja saa tulivuoriperäisen kiven jähmettymisen kuulostamaan lähes runolliselta.

Geologi Tapani Mutanen löysi Suomen ensimmäiset komatiitit Keski-Lapista. Myöhemmin Kuhmosta on löydetty 2800 miljoona vuotta vanhoja komatiitteja.

”1970-luvulla uskottiin, että komatiitit ovat arkeeisia. Nykyään tiedetään, että niitä on Suomessa monilta eri aikakausilta”, Hanski sanoo.

13.15 Siirrymme käsittelemään tarkemmin Suomen arkeeisia muodostumia. Itä- ja Pohjois-Suomessa sijaitseva arkeeinen alue edustaa Suomen vanhinta kallioperää ja on iältään 3 100–2 500 miljoonaa vuotta vanha.

”Pohjois-Suomessa arkeeiset alueet jaetaan Itä-Lapin, Taka-Lapin ja Länsi-Lapin alueisiin”, Hanski viisoo kartalta.

Hanski käy läpi kunkin alueen ominaispiirteitä. Anekdoottina hän mainitsee, että 70-luvulla Sevettijärven alueelle ei mennyt tietä. Tästä syystä tutkijoiden oli vietävä paikalle jo talvella asuntovaunu, jossa he asuivat koko kesän. Tämä kertoo ehkä jotain geologisen kenttätutkimuksen haasteista.

Muitakin haasteit on. Esimerkiksi Pudasjärvellä sijaitsevalla Oijärven vihreäkivivyöhykkeellä maapeitteitä voi olla jopa 50 metriä. Aluetta on tutkittu 1990-luvulla geofysikaalisten menetelmien avulla.

13.40 Lopuksi suuntaamme katseet maamme itäosiin, jossa on Suomen laajin ja ehkä parhaiten tunnettu arkeeinen alue. Itä-Suomen arkeeisista granitoidialuetta pidetään mineraalivaroiltaan köyhänä.

”Näinhän se on, ei sieltä ole mitään suuria esiintymiä löydetty. Tästä huolimatta Lieksan Mätäsvaaran malmia louhittiin toisen maailmansodan aikana Saksan terästeollisuuden raaka-aineeksi ja suomalaiset olivat sitä valmiita myymään”, Hanski toteaa.

Eräänä Itä-Suomen merkittävänä muodostumana Hanski mainitsee Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeellä olevan Luoma-ryhmän. Se on vyöhykkeen vanhin osa ja koostuu 3 000–2 800 miljoonaa vuotta vanhoista kivistä.

Luennon kuluessa käy selväksi, että jalkojemme alla oleva kallioperä on monien kehitysvaiheiden muovaama ja siitä saadaan koko ajan uutta tietoa. Luentosalista poistuttuani pysähdyn hetkeksi tarkastelemaan Geokadun lasivitriineissä olevia kivinäytteitä ja mietin, mitä kaikkea pinnan alla vielä piileekään.

Mitä luennosta jäi mieleen?

Heta-Maria Korkala, 21, geotieteiden 1. vuoden opiskelija

Miksi ala kiinnostaa sinua?
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesti kivistä. Lapsena myös keräilin kiviä. Nykyään kallioperän ja kivien tutkimus kiinnostaa eniten. Alalta valmistuneena voi työskennellä esimerkiksi kaivos- tai maaperägeologina.

Miksi olit tällä luennolla?
Syksyllä suoritin geologian peruskurssit ja tätä kurssia suositellaan niiden jälkeen suoritettavaksi näin ensimmäisen vuoden keväällä. Aihe on kiinnostava.

Mitä sait luennosta irti?
Arkeeinen kallioperä on suomalaisen kallioperän tutkimuksen peruskiviä, joten hyvä, että sitä käsitellään.

Mistä kirjoitit muistiinpanoja?
Kirjoitin muistiin erityisesti arkeeisen kallioperän piirteitä ja vähän historiaa. Ajoitus on aika tärkeä asia.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää: