Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta.
Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon.
“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo.
Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005.
Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää.
Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.
Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.
Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”
Kutsumustyössä
Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana.
“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta.
Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.
Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo.
Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä?
“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.
Teknologiasta tukea opettamiseen
Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa.
Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää.
“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.”
Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.
Onnistumisen kokemuksia
Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.
Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.”
Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja.
Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.”
Kuka?
Nimi: Pietu Halonen
Ikä: 46
Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013
Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta
Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu
Mikä?
- Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
- Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
- Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
- Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
- Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.
