Avainsana: alumnilta oppia

Kun Olli Tuovinen pääsi lapsuudessaan yli siitä harmittavasta tosiseikasta, ettei hänestä isona luultavasti tulisikaan hämähäkkimiestä, edessä oli uuden ammatin pähkäily.

Valinnan tekemistä helpotti onneksi kiinnostus teollisuuteen ja tekniikkaan.

“Aika äkkiä sanoin, että haluan mennä teollisuuteen jollain tasolla. Ihan kaapeliteollisuutta en ehkä osannut pikkuskidinä sanoa, mutta kiinnostus teollisuuteen oli selvä”, Tuovinen muistelee nyt työhuoneessaan Ruskossa Nestor Cablesin tehtaalla.

Tänä syksynä kymmenen vuotta täyttänyt Nestor Cables syntyi yrityksen oman kuvailun mukaan ylläpitämään osaansa korkealaatuisesta suomalaisesta kaapeliperinteestä. Kaapelitehtaan juuret juontavat jo Nokia Cablesin ajoille.

Tähän työympäristöön Tuovisen työura on kietoutunut vahvasti: hän on tehnyt samassa yrityksessä harjoittelunsa, kaikki kesätyönsä ja lisäksi diplomityönsä.

“Aikoinaan kesätyöhaastattelussa kysyttiin ainoana kysymyksenä, pysyykö minulla vasara kädessä. Vastasin kyllä. Jos olisin vastannut ei, olisi voinut olla toinen asia.”

Myöntävä vastaus on selvästi kannattanut: työuransa hän aloitti tehtaalla pakkaajana ja nyt hän toimii yrityksessä tuotantojohtajana.

 

Fysiikka kaipasi enemmän käytäntöä

Vaikka teollisuus kiinnosti jo nuorena, ei Tuovisen matka tähän pisteeseen ollut mitenkään suora.

Täyttäessään Oulun yliopiston hakupapereita vuonna 2010 Tuovinen ei hakenut opiskelemaan tekniikkaa, vaan aloitti samana syksynä opintonsa fysiikan puolella. Toki myös luonnontieteet olivat kiinnostaneet häntä lapsesta asti, mutta Tuovinen näkee ratkaisulle toisenkin syyn: hän ei ollut varma, olisiko hänellä tarpeeksi osaamista opinnoissa pärjäämiseen.

“Tuolloin ajattelin, että tekniikan opiskelijalla pitäisi olla samantien tekniikka hallussa. Uskallus hakea puuttui”, hän muistelee nyt.

Fysiikka tuntui sinänsä kyllä kiinnostavalta, mutta opiskeltava asia alkoi toisena opiskelusyksynä atomifysiikan ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen aikana muuttua niin abstraktiksi ja teoreettiseksi, että Tuovinen alkoi kaivata ylhäisistä sfääreistä konkretian äärelle.

“Ajattelin, että onhan tämä ihan kivaa, mutta pitäisi tällä koulutuksella tehdäkin jotain oikeasti”, hän summaa.

Siihen toiveeseen vastaava ala löytyi samasta yliopistosta ympäristötekniikan puolelta. Tätä valintaa hän selittää halulla pelastaa maailma ympäristötekniikan avulla.

“Moni hakee opiskelemaan alaa siitä syystä, että pääsisi pelastamaan jääkarhut ja pandakarhut. Mutta pieni askel kerrallaan sitä pitää tehdä”, Tuovinen naurahtaa.

Aloittaessaan yliopisto-opiskelunsa Tuovisella oli tavoitteena hoitaa tutkinto rivakasti alta pois, puuttumatta millään lailla opiskelijajärjestöjen toimintaan.

Toisin kuitenkin kävi: opintojensa aikana Tuovinen päätyi niin Ympäristörakentajakillan hallitukseen kuin edaattoriksi OYY:n edustajistoon.

Nyt hän suosittelee samaa myös muille opiskelijoille, sillä killasta ja edustajistosta voi kertyä yllättävää hyötyä.

“Ennen näitä kokemuksia en tosiaankaan ollut se puheliain kaveri, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja julkisesti perustella mielipiteensä. Moni voi myös pelätä, että järjestötoiminnan seurauksena opinnot venyvät – ei se niin aina ole, itse valmistuin viidessä vuodessa, vaikka istuin killan hallituksessa ja vaihdoin kesken kaiken vielä alaakin!”

 

Tehokkuus on kaiken a ja o

Vaikka Olli Tuovisen tutkintopapereissa lukeekin ympäristötekniikka, tosiasiallisesti kiinnostus vei häntä voimakkaasti kohti tuotantotaloutta ja tuotannon johtamista.

“Halusin yhdistää tekniikan, ihmisen ja yhteiskunnan: mitä voin tekniikan kanssa tehdä yhteiskunnan hyväksi”, hän summaa.

Erityisen kiinnostunut hän on lean-ajattelusta, johtamisfilosofiasta, joka tähtää mahdollisimman suureen tehokkuuteen turhia toimintoja poistamalla.

Tuovisen mukaan tehokkuudesta on hyötyä niin ihmisten kanssa työskennellessä kuin tuotannossakin. Taas palataan mutkan kautta periaatteeseen maailman pelastamisesta: raaka-aineen tehokkaasta hyödyntämisestä ja tehokkaasta vedenkäytöstä kiittää myös luonto.

Uransa aikana Olli Tuovinen on käynyt läpi suurimman osan kaapelitehtaan työtehtävistä. Siksi tuotantojohtajan tavallisista työtehtävistä kysyttäessä Tuovisen vastaus kuulukin: lähes kaikkea.

Keskeisin vastuu koskee sitä, että tehtaan arki, flow, sujuu mahdollisimman sujuvasti: tilaukset lähtevät ajallaan, lopputuotteet ovat laadukkaita, ja koko prosessi alusta loppuun sujuu mahdollisimman tehokkaasti. Tarvittaessa hän istuu myös trukkiin tai jeesaa pakkaamon puolella.

“Isoissa yrityksissä tuotantojohtaja voi olla ulkona tehtaan arjesta, mutta koska olemme pk-yritys, kyllä minulla on työhanskat kädessä kun tuolla tehtaalla kuljen. Työtehtävät ovat minulle tuttuja, ja toki myös ihmiset.”

Tuotantojohtajan roolissa hän hoitaa myös henkilöstöasioita, laatii vuorolistoja, selvittelee pekkasia.

Kesken haastattelun toimiston ovelle koputetaan, ja Tuovista informoidaan, että pesulasta palanneista työhousuista puuttuu nappi. Senkin hän lupaa hoitavansa, sen kun jättää housut pöydälle. Johtajan toimenkuvaa siis tämäkin.

 

Kuinka ihminen kohdataan?

Tuovinen kertoo saaneensa yliopiston tuotantotalouden opinnoissa hyvät työkalut asiajohtamiseen: kursseilla käytiin läpi kattavasti niin tuotantojohtamista kuin laatujohtamistakin.

Sen sijaan esimiestyössä tehtävään henkilöstöjohtamiseen hän ei koe saaneensa juuri kursseilta apua. Kuinka keskustella myös haastavat asiat läpi, kuinka kohdata ihminen?

Itse hän kertoo johtajana suosivansa keskustelevaa, ruotsalaisittain diskuteeraavaa tyyliä, ei autoritääristä ja käskevää management by perkele -tyyliä.

Sekin kietoutuu Tuovisen ihanteeseen tehokkuudesta.

“Minulle kokonaistehokkuus ei ole sitä, kuinka nopeasti kaveri tekee työnsä, vaan se, että kokonaisprosessi on kunnossa: työntekijä voi hyvin ja hän on motivoitunut työhönsä.”

Tuovisen työhön kuuluu myös uusien työntekijöiden rekrytointi. Ja opiskelijat, nyt korvat höröllä: tärkeiksi ominaisuuksiksi hän mainitsee ahkeruuden, rohkeuden, rehellisyyden, hyvän asenteen ja mielenkiinnon tehtävään asiaan.

Hän kertoo palkkaavansa paljon mieluummin innokkaan ja työhaluisen aloittelijan, joka kertoo haluavansa oppia uutta, kuin työtä laiskemmin tekevän, mutta omasta mielestään jo kaiken erityisen erinomaisesti osaavan työntekijän.

“Ole aina avoin kaikelle uudelle, ole valmis vastaanottamaan tietoa”, Tuovinen ohjeistaa.

Hetken mietittyään hän lisää listaan myös “sopivan nöyryyden”, joka hänen mukaansa toisinaan puuttuu tekniikan alan opiskelijoilta.

“Ajatellaan, että ollaan maailman omistajia ja pitää päästä heti hyviin, hienoihin kesätöihin. Toki sopiva tavoitteellisuus ja kunnianhimo on ok. Itsellänikin on aina ollut tavoitteita, vastuullisuus ja esimiestyö ovat kiinnostaneet ja johtotason tehtävät ovat olleet haaveena. Ja jos olet tullut tänne vuorotöihin, pistät hanskat käteen, voi johtaa jossain vaiheessa siihen, että olet johtajana.”

Ja toinen, erittäin konkreettinen vinkki: kun soitat työnantajalle työpaikan toivossa, älä anna äänessäsi kuulua tai hakemuksessa näkyä, että olet lähettänyt saman paperin tai soittanut saman puhelun jo kymmeneen kertaan aiemmin. Rekrytoija arvostaa panostusta ja innostusta juuri tähän työpaikkaan.

Innostus omaan työhön välittyy myös Olli Tuovisesta. Mutta mistä into oikein kumpuaa?

Tuovinen muistuttaa, että niin tutkinnon kuin työpaikan hankinnassa itse matka on määränpäätä tärkeämpi. Esimerkiksi diplomityö on merkittävyydestään ja symbolisesta arvostaan huolimatta vain yksi välietappi itsensä kehittämisessä, ei jotain, jonka hankinnan jälkeen voi nostaa jalat pöydälle ja istuskella tyytyväisenä loppuelämänsä ajan.

Aina voi nimittäin kehittyä, aina voi vähän parantaa entisestä.

Omaa diplomityötään Tuovinen kertoo muuten käyttävänsä työssään lähes päivittäin.

“Jotkut ovat kauhistelleet minulle sitä, että eihän sitä voi enää avata tekemisen jälkeen. Mutta kun siitä tekee itselleen tehtävälistan, sitä tarvitsee työssä koko ajan.”

Palataan vielä alussa mainittuun haaveeseen maailman pelastamisesta. Mitä maailman pelastaminen Tuovisen päivittäisessä työssä tarkoittaa?

Tuovinen pohtii asiaa hetken, ennen kuin vastaa. Vaikka yrityksellä on tiettyjä ympäristöä koskevia tavoitteita esimerkiksi muovin vähentämiseksi, hänelle maailman pelastaminen tulee ihmisistä.

“Tuntuu hyvältä, että voi palkata työntekijöitä. Se, että voin tällä tavalla helpottaa toisten elämää ja auttaa heitä taas eteenpäin, mahdollistaa sen, että he voivat taas auttaa muita. Ehkä joku heistä lähtee pelastamaan sen jääkarhun. Pieni askel kerrallaan.”