Minusta tuli yliopistofani

Tulin hakemaan yliopistosta tutkinnon, mutta matkani varrella tapahtuikin muodonmuutos, kirjoittaa Elina Korpi kolumnissaan.

Olen kokenut muodonmuutoksen. Se alkoi vuonna 2015, kun aloitin opinnot yliopistossa.

Kun aloitin opintoni, ajattelin yliopiston olevan välietappi, jonka jälkeen pääsen jatkamaan uuteen ammattiin. Tulin yliopistoon puhtaasti suorittamaan tutkinnon ja päästäkseni lähtöruutuun työelämässä. Ehkä tutustuisin muutamaan uuteen tulevaan kollegaan. Alanvaihtajana minulla ei kuitenkaan ollut paljoa aikaa.

Edellisestä tutkinnosta sain ammatin ja työpaikan, mutta jokin kuitenkin kutkutteli hakemaan yliopistoon opiskelemaan opettajaksi, mitä olin ajatuksissani pyöritellyt teini-iästä asti. Suunnitelmanani oli: “Paperit ulos ja töihin!”. Mutta toisin kävi.

Alussa tuntui, että on vain yksi tapa olla opiskelija. Ajan kuluessa huomasin, että jokainen tekee tämän omalla tavallaan.

Innostuin ajatuksesta pitää puolivakavaa valokuvausharrastustani yllä ja menin puheille silloisen Ylkkärin toimitukseen, jossa olen nyt valokuvannut epäsäännöllisen säännöllisesti 4,5 vuotta. Olen ollut opiskelija ja nautiskellut opiskeluajastani täällä siinä missä muutkin.

Haalareissani ei tosin ole yhtään merkkiä, enkä ole kertaakaan jonottanut bilelippuja. Melkein hävettää myöntää, koska se tuntui ensimmäisinä vuosina niin tärkeältä. Pian kuitenkin huomasin, että saan itse määritellä sen, mikä on minulle opiskeluaikana tärkeää.

Nyt olen ollut yliopistossa lähes viisi vuotta ja opintojen loppu häämöttää: valmistuminen on lähempänä kuin koskaan ennen. Opintojeni viimeisen kevään kynnyksellä aloin pohdiskella kulunutta aikaa ja sen merkitystä.

Huomasin, että näistä vuosista tulee jäämään reppuun paljon muutakin kuin tutkinto, ja sille kaikelle täytyy antaa aikaa. Koko aika täällä on ollut yksi iso oppimisprosessi. Se on niin iso, että tässä vaiheessa pystyn toteamaan vain, että muodonmuutos on tapahtunut.

Suuri osa tätä kokemusta on kuitenkin jotain muuta kuin minä ja oma muutokseni. Erilaisia opiskelukavereita, opettajia sekä muita eteenpäin työntäjiä on tässä matkan varrella on tielleni ilmestynyt.

He ovat tarjonneet herkullisia mahdollisuuksia porinoille ja höpöttelyille sekä yhdessä tekemiselle yliopistolla. Kaikki tämä on antanut oman tavan retkeillä läpi yliopistovuosien, sekä kasvaa ja kehittyä siinä sivussa.

Syksystä 2015 on nyt vierähtänyt tovi. Tulin hakemaan yliopistosta tutkinnon, mutta matkani varrella tapahtuikin muodonmuutos. Tässä muutoksessa minusta tuli yliopistofani, ja käsitteellä yliopisto onkin minulle nyt ihan ikioma merkitys.

Elina Korpi

Lue lisää:

Toimittajasta geologiksi

Camilla Perttula, 27 vuotta, kotoisin Lohjalta. Medianomi ja luonnontieteiden kandidaatti. Opiskelee Oulun yliopistossa geologiaa neljättä vuotta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Minna Koivunen

”Aloitin medianomiopinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa vuonna 2007. En muista miten päädyin Tornioon: kenties syynä oli se, että CMX oli kaupungista kotoisin, ja halusin ottaa selvää, miksi bändin lyriikat ovat sellaisia kuin ovat. Selvisihän se: koska Tornio on niin ankea paikka.

Siksi anoin jo vuotta myöhemmin siirtoa Oulun ammattikorkeakouluun. Koulutusvaihtoehdoista kuvallinen viestintä ja journalismi olivat oikeastaan ainoita, jotka kiinnostivat. Valitsin journalismin, ja valmistuin koulutusohjelmasta jouluksi 2011.

Sain heti valmistumiseni jälkeen töitä City-lehden Oulun aluetoimittajana. Valitettavasti vuonna 2012 lehti päätettiin lakkauttaa, ja sen myötä omat työni loppuivat kuin seinään. Onneksi tiesin jatkavani opintoja Oulun yliopistossa geologian puolella. Viimeisen palkan sain elokuussa, ja jo syyskuussa jatkui opintotuki. Aiemmista opinnoista ylijääneet opintotukikuukaudet riittivät uusissa opinnoissa noin 2,5 vuodeksi. Tällä hetkellä rahoitan opintoni toimeentulotuella, ja olen töissä kolmena iltana viikossa.

Geologialle hain siksi, että isäni on geologi, ja ajattelin että olisipa helppoa lähteä opiskelemaan alaa, josta kotona on puhuttu ennestään paljon. Siksi minulle geologian todellinen luonne ei tullut niin suurena yllätyksenä kuin monelle. Geologia ei ole vain kauniiden kivien ja mineraalien katselua. Alassa on aivan hirvittävä määrä oppimista, etkä uskokaan, miten kummallisilla tavoilla kivet toimivat!

Suomessa geologian opinnoissa suuntaudutaan joko maaperä- tai kalliopuolelle, josta itse valitsin jälkimmäisen. Vielä en tiedä, missä tulevaisuudessa haluan olla töissä – ehkä valloitan vielä isäni firman? Tai päädyn National Geographicin päätoimittajaksi?

Toimittajan koulutus ei häiritse nykyistä alaani – päinvastoin. Jotkut kaivokset hoitavat oman tiedottamisensa aika huonosti, ja kaikilla toimittajilla ei kaivosuutisointi ole kunnossa. Vaikka toiset ovat erinomaisia hommissaan, molemmissa suunnissa olisi parantamisen varaa.

Erojakin aloissa on. Siinä missä toimittajan työssä tulee koko ajan uutta tietoa, geologialle tyypillistä on pysyvyys: jos jotain alallamme muuttuu radikaalisti, olen kohtuullisen varma, että maapallolla on samaan aikaan menossa muita isoja ongelmia.

Olen iloinen alanvaihdosta, ja uskon, että ammatillinen tulevaisuuteni näyttää lisäkoulutuksen myötä paremmalta. Toki tulevaisuus ei näytä nyt yhtä hyvältä kuin vaikka 1980-luvulla, jolloin yliopistosta käveltiin suoraan töihin.

Yksi hyvä puoli geologiassa on alan globaalius. Siinä missä toimittaja on usein sidoksissa omaan kieleensä ja kotimaahansa, geologilla on halutessaan mahdollisuus työskennellä ympäri maailmaa. Töitä löytyy, jos on valmis matkustamaan.

Vaikka öljy- ja kaivosteollisuudella ei mene tällä hetkellä kovin hyvin, se on oikeastaan valtiokohtaista. Kansainväliset markkinahinnat määräävät sen, mitä kaivetaan ja etsitään eniten, mutta jostain aina löytyy malmia, ja siellä sitten on töitä.

En ole vielä itse miettinyt maata, jossa haluaisin työskennellä, mutta esimerkiksi Colorado Yhdysvalloissa voisi olla mielenkiintoinen alue.

Muille alanvaihtamista miettiville antaisin neuvoksi tämän: elämässä ei pärjää, ellei ota riskejä. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi, kannattaa lähteä muuttamaan sitä. Sinä olet ainoa ihminen, joka muutoksen pystyy tekemään. Jos sinulla on opintotukikuukausia käyttämättä, et edes menetä mitään.”

Lue myös: Valitsinko varmasti oikein?

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Valitsinko varmasti oikein?

Alanvaihdosta haaveilevalla riittää murheenaiheita. Opintotukikuukausien vähenemisen lisäksi moni hakija jännittää sitä, millainen vaikutus korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöillä on. Miten kisassa opiskelupaikoista käy edelliseen alaansa leipiintyneelle?

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Osa korkeakouluopiskelijoista valmistuu lopulta aivan eri koulutusalalta kuin missä fuksina aloitti.

Vuonna 2013 julkaistun valtakunnallisen opiskelijabarometrin mukaan joka viides korkeakouluopiskelijoista suunnittelee alan vaihtoa, ja joka kymmenes korkeakouluopiskelija pohtii alan vaihtamista heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

Vaihtamisen taustalla on usein pettymys koulutuksen sisältöön tai pelko työttömäksi valmistumisesta.  Osa on aloittanut opinnot väärässä koulutusohjelmassa vain siksi, ettei joutuisi viettämään välivuotta vailla mitään suunnitelmia: osa taas on käyttänyt ensimmäisen opiskeluvuotensa valmistautumalla toisen koulutusohjelman pääsykokeisiin.

Opiskelijabarometrin mukaan tyytymättömimpiä koulutusalaan oltiin yliopistojen luonnontieteellisissä koulutusohjelmissa, tyytyväisimpiä taas sosiaali- ja terveysalalla.

Suomen Lukiolaisten Liiton koulutuspoliittinen asiantuntija  Annakaisa Tikkisen mukaan virhevalintoja on mahdollista estää ennalta.

Siihen tarvitaan lukioikäisenä annettavaa rehellistä ja kattavaa tietoa koulutuksesta ja sen tarjoamista työmahdollisuuksista. Opinto-ohjaus on tärkeässä roolissa tulevaa uraa pohtiessa.

Hakukohteen nimi kiiltävässä korkeakouluesitteessä kun ei kerro koko kuvaa siitä, mitä alan opiskelu todellisuudessa on.

”Korkeakoulut markkinoivat itseään todella aktiivisesti lukiolaisille, mutta brändin esittely ja markkinointi sosiaalisessa mediassa eivät riitä. Koulutuksen sisältöjen näkyväksi tekeminen olisi tärkeää koko lukio-opintojen ajan, jotta hakuvaiheessa ei tulisi pettymyksiä tai yllätyksiä.”

Tikkisen mukaan laaja-alaisilla kandidaatinohjelmilla on mahdollista karsia turhia alanvaihdoksia. Uudet opiskelijat valitaan suorittamaan ensin yhteinen kandidaatin-ohjelma, jonka jälkeen he valitsevat maisteriopintosuuntauksensa. Varsinainen pääaine valikoituu siis vasta maisterivaiheessa. Malli on Oulussa käytössä jo Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Ensikertalaiskiintiöt tulevat

Moni alanvaihtaja on kavahtanut uutisia korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöistä. Tämän kevään yhteishaussa voimaan astuva ensikertalaiskiintiö antaa kevään ylioppilaille merkittävän etulyöntiaseman, koska iso osa aloituspaikoista varataan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville.

Ensikertalaisiksi ei lasketa aiemman ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneita. Kiintiön ulkopuolella ovat myös hakijat, jotka ovat vastaanottaneet ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon johtavan opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkaneesta koulutuksesta.

Ensikertalaiskiintiöt ovat osa laajempaa opiskelijavalintauudistusta, jonka tavoitteena on helpottaa ensikertalaisten pääsyä korkeakouluopintoihin ja tarjota entistä useammalle nuorelle opiskelupaikka. Toiveena on nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja vähentää välivuosia ja siten pidentää ihmisten työuria alkupäästä.

Kiintiöt heijastavat hakijamääriä

Ensikertalaiskiintiöt tulevat käyttöön myös Oulun yliopistoon haettaessa. Kiintiöiden koot vaihtelevat tiedekuntien ja koulutusohjelmien perusteella.

Opintopolku-portaalin tietojen mukaan kevään yhteishaussa Oulun lääketieteen lisensiaatin koulutukseen on varattu 145 aloituspaikkaa, joista vähintään 94 on määrätty ensikertalaisille.
Kauppatieteiden kandi- ja maisterikoulutukseen opiskelupaikkoja on jaossa 180, joista vähintään 126 jyvitetään ensikertalaisille.

Aate- ja oppihistorian kandi- ja maisterikoulutukseen opiskelupaikkoja on avoinna 14, joista peräti 11 menee ensikertalaisille.

Prosentuaalisesti ensikertalaiset haukkaavat aloituspaikoista ison osan. Kiintiöiden koot kuitenkin perustuvat aiempien vuosien hakijapopulaatioihin ja siihen, kuinka paljon hakijoissa on ollut ensikertalaisia.

Kiintiöiden iso paikkamäärä kertoo siis siitä, että kaikista hakijoista valtaosa on ensikertalaisia.

Esimerkiksi vuonna 2013 Oulun yliopiston 11 166 hakijasta valtaosalla oli taustalla vain ylioppilastutkinto (9636 hakijaa) tai ammatillinen tutkinto (1419 hakijaa). Aiempi ammattikorkeakoulututkinto oli 972 hakijalla, alempi korkeakoulututkinto 342 hakijalla ja ylempi korkeakoulututkinto 141 hakijalla.

Tulevat ensikertalaiskiintiöt ovat säikäyttäneet alanvaihtajien lisäksi monet lukiolaiset. Niin sanotun b-opiskeluvaihtoehdon vastaanotto ei enää kannata, mikäli mielessä kajastelee vielä mieluisampi opiskelupaikka.

Annakaisa Tikkinen rauhoittelee kiintiöiden nostattamia huolia.

”Nykytilanne on se, että noin 81 prosenttia tuoreista ylioppilaista hakee korkeakouluihin, ja vain kolmasosa heistä aloittaa opintonsa. Opiskeluhalukkuutta olisi, mutta monelle seinä tulee vastaan lakin saamisen jälkeen. Jotain on tehtävä tarpeettomien välivuosien karsimiseksi.”

Tikkinen muistuttaa yliopistolain määräävän, ettei tutkinnon suorittaneiden asema saa hakutilanteessa olla kohtuuttomasti muita huonompi.

Opetusministeriö on suositellut korkeakouluja kehittämään siirto-opiskeluiden järjestämistä. Korkeakoulut järjestävät lisäksi erillisvalintoja kaksivuotisiin maisterivaiheen koulutuksiin, joissa ei käytetä ensikertalaiskiintiötä.

Mistä rahat opintoihin?

Kiintiöiden kauhistelun sijaan alanvaihtajan on hyvä pohdiskella sitä, miten ratkaisunsa rahoittaa.

Alanvaihtajan saaman opintotuen määrä riippuu aloitusvuodesta ja siitä, kuinka ahkerasti tukikuukausia on käyttänyt edellisen tutkinnon suorittamiseen.

Ennen 1.8.2014 aloittaneilla opiskelijoilla tukikuukausia on yhteensä 70. Sen sijaan opinnot 1.8.2014 jälkeen aloittaneille opintotukea maksetaan enintään 64 kuukauden ajan. Tukikuukausien määrä ei tästä kasva, vaikka opintoala vaihtuisi tai opinnot keskeytyisivät.

Alan vaihtamisen jälkeen opiskelijalla on käytettävissä uuden tutkinnon laajuuden mukainen enimmäistukiaika, josta vähennetään jo aiemmissa opinnoissa käytetyt tukikuukaudet.
Opintotuen tulevaisuus on kuitenkin tällä haavaa vielä pahasti auki.

Professori Roope Uusitalo esittää opintotukiraportissaan, että kaikkiin korkeakouluopintoihin olisi käytettävissä enää 54 tukikuukautta. Yhden tutkinnon tukikuukaudet vähentyisivät samalla 50:stä 45:een. Kun tukikuukaudet on käytetty, opiskelijalle myönnettäisiin 1100 euroa lainaa seuraaville 18 opiskelukuukaudelle opintojen loppuunsaattamiseksi. Tukikuukausien rajaus koskisi 1.8.2017 tai sen jälkeen korkeakouluopintoja aloittavia.

Opintotukea käsitellään tänä keväänä hallituksen kehysriihessä.

Lähteenä on käytetty opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen tilastotietoja ja Opiskelun ja koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisua Opiskelijabarometri 2012: Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Vauvan kanssa luennoilla

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Tällä kertaa esittelemme tietojenkäsittelytieteiden opiskelija MIlla Aholan, joka käy luennoilla alle vuoden ikäisen vauvansa kanssa.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Syksyllä 2014 kolmatta lastaan odottava Milla Ahola irtisanottiin työstään Nokia Microsoftilla. Hän oli toiminut kouluttajana ja työ ihmisten parissa kiinnosti edelleen, mutta irtisanomisen myötä tarjoutui mahdollisuus vaihtaa alaa. Hän halusi hyödyntää raskaus- ja vauva-ajan tehokkaasti.

Ahola suoritti raskausaikana 60 opintopistettä Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa pedagogisia opintoja, jonka myötä hän sai opettajan pätevyyden aikuiskoulutuspuolelle. Ahola käy tällä hetkellä maisteriopintoja tietojenkäsittelytieteessä sivuaineenaan matematiikka. Haaveissa siintää pääsy luokanopettajakoulutukseen, ja sitä edistääkseen hän opiskelee avoimessa yliopistossa alku- ja esiopetusta.

”Koulutusteknologia kiinnostaa. Voisin jo tehdä gradun kasvatustieteen puolelle, niin pääsisin sitten mahdollisimman nopeasti kentälle. Tarvitsen paperit, jotta voin opettaa yläkoulun lisäksi myös alakoulussa.”

Harvat tunnit hyötykäytössä

Ahola opiskelee, kun hänen esikoisensa on koulussa, 5-vuotias osapäivähoidossa ja pienin nukkuu päiväunia. Toinen mahdollisuus on iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

”Tehokasta aikaa on päivisin pari tuntia kolmena päivänä viikossa. Onhan tämä haasteellista ja vaatii itseltä paljon, mutta se on asennekysymys”, toteaa Ahola.

Vapaa-aikanaan tehokas nainen hiihtää, juoksee, tekee käsitöitä ja on yhtenä valmentajana lapsensa jalkapallojoukkueessa. Avoimen yliopiston kursseilla, joissa on lähiopetusta, hän on käynyt 11-kuukautisen Ennin kanssa. Luennoitsijalta hän on kysynyt, saako vauva olla mukana. Aholan mukaan Enni on ollut helppo vauva ja käyttäytynyt luennoilla hyvin.

”Luennoitsijan ajatusmaailma ratkaisee paljon. Hirveän hyvin he ovat suhtautuneet ja olleet joustavia. Moni kaveri on ihmetellyt, miten jaksan ja selviän kaiken tavaran kanssa. Itsellä täytyy olla varmuus siihen, että pystyy. Vauva kyllä sopeutuu.”

Ahola neuvookin lähtemään vauvan kanssa heti liikkeelle. Hän poistuu luennolta syöttämisen ja vaipanvaihdon ajaksi ja palaa sitten takaisin. Myös toteutustapa vaikuttaa siihen, miten hyvin vauvan kanssa voi osallistua. Kurssit ovat olleet pääasiassa keskustelupainotteisia ja porukka on pysynyt samana. Ihmiset tottuivat nopeasti mukana pyörivään vauvaan.

”Vauvan kanssa on helpompi, kuin vaikkapa 3–4-vuotiaan. Vauva ei vielä osaa liikkua eikä puhua. Isomman lapsen höpötys voisi häiritä liikaa”, Ahola miettii.

Opinto-ohjaus on monimuoto-opiskelijalle tärkeää

Milla Ahola haluaa valmistautua siihen, että hänellä olisi mahdollisimman paljon mahdollisuuksia, kun paluu työelämään koittaa. Hän ei ole katunut valintaansa opiskella lapsen vauva-aikana.

”Ei ole ollut vaihtoehtoja. Nykypäivänä pitää olla useampi kuin yksi tie.”

Paletti pysyy kasassa, vaikka hänen yrittäjänä työskentelevä miehensä onkin kiireinen. Enni-vauvan on voinut nyt jättää paremmin hoitoon muille, kun rintaruokinta on vähentynyt. Ahola suosittelee muille samassa elämäntilanteessa oleville verkko-opintoja, joita voi suorittaa oman aikataulun puitteissa ja fyysistä läsnäoloa ei vaadita.

”Pitää hakea erilaisia väyliä, millä saa puuttuvat palaset kasaan. Vaihtoehtoja on paljon ja polkuja monenlaisia ja siksi opinto-ohjaus on tärkeää. Kannattaa mennä rohkeasti kertomaan tilanteestaan ja pyytää apua ja neuvoa”, Ahola rohkaisee.

Oulun yliopistoon hän toivookin enemmän vaihtoehtoisia suoritustapoja ja monipuolisuutta. Tästä huolimatta Aholan mukaan opintojen suorittaminen on mahdollista myös tavallisesta poiketen. Haaveidensa toteuttaminen kannattaa.

”Tämä on enemmän myös mahdollisuus. Aion olla vauvan kanssa kotona, kunnes hän on 3-vuotias. Haluan, että minulla on omiakin juttuja. Tärkeää on tietää itse, mihin pystyy”, Ahola muistuttaa.

 

Kuka?

Milla Ahola

» 35-vuotias tietojenkäsittelytieteen maisteriopiskelija.
» Aiemmalta koulutukseltaan diplomi-insinööri.
» Perheeseen kuuluu aviomies, 8- ja 5-vuotiaat lapset sekä 11-kuukautinen vauva.
» Asuu Rajakylässä.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää: