Labratakkia ei aina tarvita

Opiskeluvuosinaan Terhi Kolehmainen piti lakipykälien tankkausta tylsänä. Työ käänsi pään. Kemikaalilainsäädäntöä yrityksille työkseen selvittävä Kolehmainen kokee olevansa juuri oikealla alalla

Oulussa kemian opiskelijoiden parissa käy fuksivuoden jälkeen outo opiskelijakato. Yhtäkkiä luentosaleissa ja laboratorioharjoituksissa on kumman autiota – missä kaikki ovat?

Tämä mysteeri selviää helposti: valtaosa poissaolijoista istuu kahdeksan kilometrin päässä Aapistiellä kuuntelemassa lääketieteen luentoja.

Näin kävi myös Terhi Kolehmaisen, 27, vuonna 2008 aloittaneelle vuosikurssille.

”Vuosikurssillani aloitti ainakin 60, joista neljäntenä vuonna jäljellä oli enää 15. Kaikki eivät lähteneet opiskelemaan lääketiedettä: osa vaihtoi tekniikan puolelle, osa jätti yliopiston kesken, joku meni ammattikouluunkin.”

Kolehmainen itse ei missään vaiheessa suunnitellut vaihtavansa pääainetta.

”Minulla kävi hyvä tuuri: pääsin opiskelemaan heti itselleni sopivaa alaa.”

Kaksi vuotta sitten maisteriksi valmistunut Kolehmainen on töissä kansainvälisessä REACHLaw-konsulttiyhtiössä. Hän hoitaa yrityksen asiakkaille Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä koskevia asioita.

Vaikka opinnot antoivat hyvän pohjan kemian käsitteiden parissa työskentelevälle, paras oppi lainsäädännöstä tuli kesätyöstä Microsoftilla.

”Muistan kemikaalilainsäädännön kuulostaneen sitä koskevalla kurssilla todella tylsältä. Työssäni olen onneksi tajunnut, ettei se olekaan niin. ”

Fuksi, älä huoli

Viime vuonna Espooseen työn perässä muuttaneen Kolehmaisen kokemuksen mukaan kemisteille on Pohjois-Suomessa vain niukasti töitä, Muualla maassa tilanne on hieman parempi. Vastavalmistunutta kemistiä vaatimukset voivat hirvittää: moni työnantaja ilmoittaa etsivänsä vain senior-tason työkokemusta.

”Siksi kannattaa rohkeasti hakea myös tekniikan alan töitä. Vaikka hakemuksessa etsittäisiin diplomi-insinööriä, moni kemisti voi tehdä kehityspuolella samantyylisiä töitä.”

Suoraan abivuoden jälkeen yliopi-stoon päässeellä Kolehmaisella ei aluksi ollut selkeää kuvaa kemistin työstä.

Hypoteesina oli, että kemiaan kuuluu laboratoriossa hyöriminen mystisten liuosten äärellä ja että kemisti voi työllistyä vain joko tutkijaksi tai opettajaksi.

Opiskelujen aikana käsitys kemistin työstä laajeni. Hän oppi, ettei kaikkien kemistien tarvitse tutkia – tai edes pukeutua valkoiseen laboratoriotakkiin.

”Koko ajan löytyi enemmän vaihtoehtoja. Huomasin, että kemistejä on todella monessa paikassa töissä – onhan Angela Merkelkin kemisti!”

Nyt Kolehmaisen vuosikurssilaisista osa työskentelee kemisteinä laboratorioissa, osa kemianopettajina, muutama firmojen tutkimus- ja kehityspuolella. Ympyrä sulkeutuu – osa valmistuneista kemisteistä on lähtenyt opiskelemaan lääketiedettä.

Kemian fukseja Kolehmainen kannustaa tekemään kesätöitä, olivat ne sitten kemian alan tai vain etäisesti omaa osaamista liippaavia töitä. Myös sivuaineisiin ja suuntautumiseen kannattaa kiinnittää jo opintojen alussa huomiota, sillä ne voivat katkaista tien joillekin urapoluille. Esimerkiksi Kolehmainen ei voi orgaanisen kemian tuntemuksen puuttumisen vuoksi tehdä tuotekehitystyötä lääkeyhtiössä.

Hänellä on vielä yksi neuvo annettavana.

”Älä huolehdi fuksina liikaa työllistymisestä. Opiskeluissa menee monta vuotta, eikä koskaan etukäteen tiedä, minne lopulta päätyy.”

Kuka?
»Terhi Kolehmainen
» Valmistunut vuonna 2013 filosofian maisteriksi fysikaalisen kemian koulutusohjelmasta.
» Yliopisto-opinnoissa parasta olivat opiskelukaverit.
» Haastavinta opiskeluissa oli ajankäytön hallitseminen. Vuorokaudesta loppuivat lähes tunnit aikana, jolloin lukujärjestykseen piti varata aikaa sekä koko päivän kestäville laboratorioharjoituksille, luennoille ja laskuharjoituksille.
» Ensimmäinen oman alan työ Oulussa Microsoft Mobilen materiaalitiimissä, jossa tarkastettiin komponenttien koostumus kemikaalitasolta lähtien. Opiskelujen aikana kesätöissä eri tehtaissa. Teki vuonna 2013 pro gradu -tutkielman Yara Suomi Oy:lle.
» Töissä REACHLaw-konsulttifirmassa Espoossa työnimikkeellä specialist registrations joulukuusta 2014 lähtien.
» Unelmoi etenevänsä työuralla edelleen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Digiajan käsityöläinen

Elektroniikkaa opiskellut Antti Pohjola on unelmatyössään ohjelmistosuunnittelijana. Myös vapaa-ajallaan hän viihtyy koodien parissa.

Kun Antti Pohjola, 32, aloitti opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2001, IT-kupla oli juuri puhjennut. Kun hän valmistui kuusi vuotta myöhemmin, ohjelmistoala oli jälleen kovassa kasvussa.

”Tuntuu, että IT-ala elää sykleissä. Nokian irtisanomisten jälkeen monet ovat työllistyneet uusiin firmoihin ja tälläkin hetkellä ohjelmistoalan työpaikkoja on paljon auki”, Pohjola kuvaa alan nykytilannetta.

Hän toteaa, että nykyään ohjelmistoja käytetään joka asiassa kännyköistä verkkopankkiin ja ala kasvaa koko ajan. Ohjelmistokehittäjä on jopa ohittanut rekkakuskin yleisimpänä ammattina joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Elektroniikkaa sähkötekniikan osastolla opiskellut Pohjola työskentelee tällä hetkellä ohjelmistopalveluja tarjoavalla Siili Solutionsilla. Hänen tiensä työelämään on diplomi-insinöörille melko tyypillinen.

”Tein opintoihin liittyvän harjoituskurssin eräälle yritykselle, jonka jälkeen pääsin sinne kesätöihin. Erikoista oli ainoastaan se, että yritys ei saanut ottaa kesätyöntekijöitä, joten sain suoraan vakituisen työsopimuksen”, Pohjola nauraa.

Opinnoista laaja pohja

Pohjola kokee saaneensa opinnoista hyvän pohjan työelämää varten ja etenkin käytännönläheisistä harjoituskursseista oli hyötyä. Opintoihin sisältyi kuitenkin paljon myös sellaista, mihin hän ei työelämässä ole törmännyt.

”Elektroniikka on laaja ala ja opinnot kattavat paljon koodaamisesta aina analogiapiirien toimintaan. Työelämässä taas keskitytään suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Toisaalta laajuudesta ei ole haittaakaan, eihän sitä opiskellessaan vielä tiedä mihin päätyy töihin”, hän pohtii.

Laaja on myös eri tutkintojen kirjo, jolla ohjelmistoalalle voi työllistyä. Pohjola mainitsee, että hänen työkavereistaan löytyy monien alojen osaajia aina maanmittausinsinööreistä matemaatikkoihin ja fyysikkoihin. Työssä monet vielä erikoistuvat tietyn työkalun tai ohjelmointikielen asiantuntijoiksi.

”Minusta tässä on myös paljon käsityöläisammatin piirteitä. Vähän niin kuin puuseppä tekee tuolin, joku tekee ohjelman hienommin tai nopeammin kuin toinen.”

Oma kiinnostus tärkeintä

Pohjola toteaa työn pitävän hyvin mukana tekniikan nopeassa kehityksessä, mutta hän suunnittelee myös vapaa-ajallaan esimerkiksi mobiilisovelluksia.

”Osaksi kyse on ammattitaidon ylläpitämisestä, mutta enimmäkseen teen sovelluksia ihan vaan harrastuksenani, koska se on mukavaa. Kun työstään pitää tarpeeksi, samaa hommaa jaksaa tehdä työpäivän jälkeenkin”, Pohjola hymyilee.

Oma harrastuneisuus onkin Pohjolan mielestä yksi tärkeimmistä asioista ohjelmistoyrityksiin töihin haettaessa.

”Yrityksissä ei välttämättä tiedetä, mistä yliopistokursseissa on kyse. Parhaiten oman osaamisensa voi todistaa, kun esittelee jonkin konkreettisen asian, esimerkiksi itse tekemänsä sovelluksen.”

Kuka?
» Antti Pohjola
» Valmistunut vuonna 2007 diplomi-insinööriksi elektroniikan koulutusohjelmasta.
» Opinnoissa parasta oli vapaus suunnitella itse, mille kursseille osallistuu.
» Haastavinta opiskeluissa oli kurssien harjoitustyöt ja tenttien kasautuminen yleensä lukukauden loppuun.
» Ensimmäinen oman alan työ Yomi software oy:ssä.
» Töissä Siili Solutionsilla ohjelmistoinsinöörinä vuodesta 2008.
» Elää omaa unelmaansa, koska viihtyy työssään ja aikaa riittää myös kiipeily- ja lasketteluharrastuksiin.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Päivä pääsihteerin kannoilla

Monelle opiskelijalle ylioppilaskunta ja sen toiminta tuntuvat kaukaisilta. Suurin osa tuskin tietää, mitä hallituslaisten, asiantuntijoiden tai pääsihteerin tehtäviin saatikka arkeen kuuluu. Ylkkäri seurasi pääsihteeri Eero Mannista marraskuisen tiistain ajan ja otti asiasta selvää.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Minna Koivunen

Kymmentä vaille kahdeksan kiiruhtaa kirkkaan punaisessa talvitakissa pääsihteeri Eero Manninen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toimistolle. Tasalta hänen pitää olla jo toisella puolella kampusta, yliopiston hallintopäädyssä, jossa alkaa Oulun yliopiston varainhankinnan ohjausryhmän kokous.

”Meinasi tulla kiire”, hän toteaa ja kertoo torkuttaneensa ja pitkittäneensä heräämistä turhan pitkään.

”Pitäisi olla herätyskello toisella puolella huonetta.”

Hopusta huolimatta Manninen ehtii kokoukseen ajoissa. Varainhankinnan ohjausryhmässä istuu yliopiston johtoa ja kokouksessa käsitellään muun muassa yliopiston varainhankintakampanjan aloitustapahtumaa.

Manninen istuu muutamissa muissakin työryhmissä, joihin hän on päätynyt aiempien luottamustoimiensa myötä. Pääsihteerillä sinänsä ei ole mandaattipaikkoja. Mutta onko yliopiston työryhmissä sanavaltaa opiskelijoiden edustajalla?

“On ehdottomasti. Minulta odotetaankin nuorekkaita avauksia. Yliopisto myös haastaa ja odottaa näkökulmia, mikä on ollut mukava huomata.”

Yhdeksältä Mannisen on määrä tavata OYY:n talousvaliokunnan jäsen Mika Parkkari ylioppilaskunnan toimistolla. Manninen haluaa kuulla näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin Parkkarilta, joka ei pääse myöhemmin päivällä pidettävään talousvaliokunnan kokoukseen. Mukana aamutapaamisessa on myös OYY:n hallituksen puheenjohtaja Vili Koistinen.

Käsittelyssä on muun muassa ylioppilaskunnan uudet säännöt, joissa määritellään talousvaliokunnalle selkeämpi rooli, ylioppilaskunnan talousarvio vuodelle 2015 ja uusittu sijoitusstrategia.
Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen asiat on käyty läpi, ja Manninen suuntaa tupakalle OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Taru Torssosen kanssa.

He puivat loppuviikolla järjestettävän Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokousta ja liiton hallitukseen tyrkyllä olevan Ville Siikaluoman tilannetta. Manninen on liittokokouksessa hallitusneuvottelijana, joten hänen pitää olla asiasta perillä.

”On ollut niin kiire aamu, että nyt vasta ehdin vaihtaa puukengät jalkaan”, toteaa Manninen toimistolle ulkoa tullessaan.

Pääsihteerin puukengät ovat elimellinen osa toimiston äänimaisemaa ja kun ne kopisevat toimistolla, tietää, missä hän liikkuu. Manninen sai puukengät lahjaksi loppuvuodesta 2010 tullessaan ensimmäiseen pestiinsä ylioppilaskuntaan. Tuolloin hän päätti jättävänsä ylioppilaskunnan siinä vaiheessa, kun kengät ovat niin huonossa kunnossa, että ne menevät vaihtoon.

Ovi auki

Kokousten täyttämän aamun jälkeen on lounaan aika. Snellmaniaan lähtevät Mannisen kanssa Parkkari ja Koistinen. Lounaspöydässä herroja puhuttavat muun muassa tuleva SYL:n liittokokous,  talousvaliokunnan kokous ja politiikka – erityisesti perussuomalaiset ja keskustalaiset.

Pikaisen, kaksikymmentä minuuttia kestäneen lounaan jälkeen Manninen palaveeraa Koistisen kanssa. Kummallakin on läppärit ja kalenterit auki. He päättävät seuraavien hallituksen kokouksien ajankohdista, ja puhuvat vuoden 2015 hallituksen valintaan liittyvästä hallitustyrkkypaneelista sekä SYL:n liittokokouksen käytännön järjestelyistä.

Työn alla on myös esityslista seuraavan päivän hallituksen kokoukselle, mikä aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa. Kyseessä on kokous edustajiston kokouksen sisällä, joten esityslistaa ei voi laatia tavanomaisesti. Tilanne ratkeaa nopeasti, kun ylioppilaskunnan säännöistä hyvin perillä oleva Ville Tyrväinen saapuu apuun.

Koistisen lähdettyä pääsihteerillä on ensimmäistä kertaa aikaa päivän aikana katsoa sähköpostit. Hän vastaa yhteen kiireelliseen viestiin, ja toteaa, että pari puheluakin olisi pitänyt soittaa. Ovella käy pari hallituslaista kyselemässä neuvoja.

”Yleensä ovella käy enemmänkin porukkaa”, Manninen kertoo työnsä luonteesta.

Sovittujen tapaamisten, kokousten ja muiden töiden lisäksi Manninen neuvoo ja opastaa niin työntekijöitä kuin hallituslaisia auliisti. Ovi on lähes aina auki ja Manninen on valmis vastaamaan kysymyksiin.

Ylioppilaskunnan pääsihteeri pyörittää toimistoa ja on henkilökunnan eli asiantuntijoiden, toimistosihteerin ja Ylkkärin toimituksen esimies. Hän vastaa henkilöstöhallinnosta, ylioppilaskunnan taloudenpidosta- ja suunnittelusta. Lisäksi hän on mukana ylioppilaskunnan suhdetoiminnassa.

Henkilökunnan lisäksi Manninen työskentelee tiiviisti ylioppilaskunnan hallituksen ja edustajiston kanssa. Työ on ollut antoisaa.

“Tämä on makeaa duunia. Joudun haastamaan itseäni ja laittamaan itseäni likoon. On paljon opittavaa ja työtä. Syksy on ollut työläs, inspiroiva ja hauska.”

Ennen kahdelta alkavaa talousvaliokunnan kokousta Mannisella ei ole sovittuja tapaamisia, joten hän ehtii käydä kanslisti Riitta Kalevan luona. Kalevalla on ikävää kerrottavaa pääsihteerille. Ylioppilaskunnan vuokratiloissa Puistomannessa vuokralaiset ovat olleet huolimattomia ja jättäneet paikan huonoon kuntoon. Pääsihteeri ja toimistosihteeri pohtivat, miten toimia tilanteessa ja Manninen päättää soittaa vuokraajille.

“Onko mulle muuten mitään?” kysyy Manninen ja saa allekirjoitettavakseen muutaman asiakirjan.

Palattuaan omaan työhuoneeseensa Manninen soittaa vuokraajille ja hoitaa juoksevia asioita. Pian huoneeseen astelee ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, jonka kanssa he käyvät iltapäivän liittokokoussimulaatiota läpi.

Kahdelta pyörähtää käyntiin talousvaliokunnan kokous, jossa Manninen toimii sihteerinä ja kertoo muun muassa sijoitusstrategian päivittämisestä. Valiokunta viimeistelee ja tekee muutoksia vuoden 2015 talousarvioon, jossa eniten puhuttavat sijoitustoiminnan tuotot ja tapahtumien budjetit.

Innostusta ja kunnianhimoa

”Lahjoja ei ole olemassakaan. On vain innostusta ja kunnianhimoa. Ja minua ne polttavat kuin tuli.”

Roope Ankan sitaatti löytyy Mannisen työhuoneen seinältä ja sen hän muistaa lukeneensa Aku Ankasta yläasteella. Se on siitä asti kulkenut hänen mukanaan.

”Ajattelen niin, että pitää tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa eikä lahjoilla pärjää.”

Manninen aloitti pääsihteerinä tammikuussa 2014. Ylioppilaskuntaan hän oli kuitenkin tullut jo kolme vuotta aiemmin, kun pääsi ylioppilaskunnan hallitukseen. Seuraavana vuonna hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi, minkä jälkeen hänestä tuli edustajiston puheenjohtaja. Lopulta hän pääsi töihin järjestö- ja hallintosihteeriksi syksyllä 2013.

Vaikka ylioppilaskunta oli Manniselle hyvin tuttu jo ennen pääsihteerin pestiä, tuli työn haastavuus ja monipuolisuus hänelle yllätyksenä.

“Ei ole ollut kahta samanlaista päivää.”

Hänellä on pääsihteerinä selkeät tavoitteet.

“Haluan olla tekemässä OYY:n uuden strategian ja tehostaa OYY:n toimintaa. Haluan satsata myös siihen, että henkilökunnan on hyvä tehdä töitä.”

Päivän viimeinen merkintä kalenterissa on liittokokoussimulaatio, joka järjestetään liittokokoukseen lähteville. Simulaatiossa demonstroidaan tulevan viikonlopun kokouskäytännöt. Manninen esittää liittokokouksen puheenjohtajaa, ja muillakin henkilökunnan jäsenillä on omat roolinsa.

Kuudelta simulaatio on ohi. Manninen jää vielä selittämään liittokokoukseen lähteville hieman SYL:n hallitustyrkkytilanteesta, ja vastailee kysymyksiin.

Kello lähestyy puoli seitsemää, kun Mannisen työpäivä loppuu. Hän kertoo päivän olleen keskimääräistä raskaampi aamusta iltaan olleiden tapaamisten vuoksi. Loppusyksyksi tilanne ei kuitenkaan kuulemma ole erikoinen.

Jos on syksy kiireistä aikaa, tulee vuosi 2015 olemaan yhtä työntäyteinen. Ylioppilaskunnalla on edessään uuden strategian ja linjapaperin laatiminen. Myös keväiset eduskuntavaalit ja syksyiset edustajisto- ja hallintovaalit pitävät kiireisenä.

“2015 tulee olemaan mielenkiintoinen, kiireinen, jännä ja vaativa”, Manninen linjaa.

Kuten siis itse pääsihteerin työkin.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: