Tunnista ja tunnusta stereotypiasi

Mitäpä jos heittäisimme ennakkoluulomme roskiin?

Oletko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensivaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perusteella luokittelemme ihmisen kuulumaan johonkin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsitys, ennakkoluulo.

Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilanteen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johonkin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulukaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää.

Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja sisällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennakkoluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilanteet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käytetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän.

OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakkoluuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kulttuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskelijoita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä koodarinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi stereotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityksemme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä.

Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan olemaan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luonnostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihinkään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta.

Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhteisöön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pienempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät.

Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman opiskelijan, heität ennakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutustut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ihminen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmästään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona

Hennamari Toiviainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka jatkoi matkaansa Oulun kaupungille kuntalaisvaikuttamisen koordinaattoriksi. Twitter: @HennamariT

Lue lisää:

Pelasta sielumme humanisti

Humanisti osaa kysyä ikäviä kysymyksiä.

Nobel-palkittu intialainen filosofi Rabindranath Tagore piti vuonna 1917 Japanissa kuuluisan luennon. Hän varoitti kuulijoita länsimaisesta kilpailukulttuurista. Tagore havaitsi ihmisten suostuvan talous- ja valtakoneistojen hammasrattaiksi. Hän sanoi ihmisten tekevän asteittaista itsemurhaa näivettämällä sieluaan.

Mitähän mieltä Tagore olisi siitä, että melkein 100 vuotta myöhemmin Japani tunnetaan itsemurhistaan? Vauraassa Japanissa tehdään seitsemänneksi eniten itsemurhia maailmassa. Merkittävä syy itsemurhille on työttömyys. Ennenaikaisiin kuolemiin johtaa myös liika työ. Liikarasitus aiheuttaa sydänpysähdyksiä.

Japanin työkulttuuriin liittyvien kuolemien taustalla on kompleksinen sekoitus rituaali-itsemurhien pitkää traditiota ja kunniakulttuuria. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Tagore oli oikeilla jäljillä.
Tutkitaan filosofiaa pahaenteisten sanojen takana. Tagore laittoi merkille, että ihmiset hakevat lohtua ja iloa tavaroista. Hän pelkäsi, että ihmiset alkavat nähdä toisensa tavaroina. Tällöin ihminen ei kohtaa toista ajattelevana ja tuntevana oliona, vaan hyödyllisenä välineenä tai esteenä omille tavoitteille.

Miten estää tämä kehitys? Filosofi uskoi, että kriittinen ajattelu pelastaa moraalin turtumukselta. Hänen kasvatusfilosofiansa nojasi sokraattiseen menetelmään, jota hän sovelsi taideaineiden avulla. Humanismi on rakentunut samalle toisinajattelun vaatimukselle.

Voi Tagore, tästä sinä järkyttyisit. Helsingin Sanomat (23.9) uutisoi Japanin hallituksen halusta lakkauttaa humanistiset tiedekunnat yliopistoissa. Hallituksen mielestä teoreettinen opetus on vähintään muutettava käytännönläheiseksi tavalla, josta on suoraa hyötyä teollisuudelle.

Japanin hallitus pitää humanismia tuottamattomana höttönä eikä ole ajatuksineen yksin. Talouskasvuun ja innovaatioihin keskittyvä koulutuslinjaus valtaa alaa opintosuunnitelmista ympäri maailmaa. Yhdysvaltalainen filosofi ja Suomen Akatemian akateemikko Martha C. Nussbaum kutsuu ilmiötä hiljaiseksi kriisiksi. Nussbaumin mukaan se, että kansakunnat kasvatetaan tavoittelemaan lyhyen aikavälin hyötyä, vaarantaa koko demokraattisen järjestelmän.

Innovaatioita tarvitaan, mutta minkä kustannuksella?
Tagoren ja Nussbaumin huolille löytyy perusteita. Meillä on järjestelmä, joka pelastaa ihmisten sijasta pankit. Olemme harjaantuneet vaimentamaan omatuntomme vaate- ja ruokakaupoissa. Meillä on viimeaikoina pidetty normaalina keskustelua, jossa maahamme saapuneista ihmisistä puhutaan kuluina ja hyödykkeinä.

Jos ottaisimme aikamme moraalikriisit vakavasti, olisiko meillä veroparatiiseja? Sokrates vertasi itseään paarmaan, joka härnää ikävillä kysymyksillään mukavuudenhaluista kansakuntaa.
On selvää, että tarvitsemme edelleen humanisteja kysymään ikäviä kysymyksiä.

 

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Martha C. Nussbaumin teosta Talouskasvua tärkeämpää (2010).

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää:

Ei liity sinuun mitenkään

Älä ota kaikkea henkilökohtaisesti.

Kohtaan työssäni paljon arvostelua. Se on julkisen ja luovan tekemisen yksi keskeisistä ulottuvuuksista. Ihmiset kyselevät, miten jatkuvaa arvioitavana olemista kestää. Että pitää varmaan kasvattaa melko paksu nahka.

Ei pidä. Paksu nahka on haitaksi. Se eristää ja pilaa herkkyyden. Ja herkkyys, kyky olla kosketuksissa ympäröivään maailmaan, on juuri se elementti joka taikoo maailmankaikkeuden päämäärättömästä kaaoksesta esiin runoja, maalauksia ja lauluja (ja minun kohdallani kikkelivitsejä).

En pyri parkkiinnutukseen. Olen vain opetellut olemaan ottamatta asioita henkilökohtaisesti.

Mielessämme asuu ego, joka määrittää itsensä erillisyyden ja konfliktien kautta. Koska se ei voi olla olemassa ilman ristiriitoja, se etsii niitä kaikesta mahdollisesta. Ja mikä olisikaan tehokkaampi ja helpompi tapa vahvistaa egoa kuin ottaa kaikki maailman tapahtumat henkilökohtaisesti.

Tämä tapa ajatella on läsnä kaikkialla ja jatkuvasti. Ihmiset pahoittavat mielensä kun bussikuski töksäyttää rumasti aamuruuhkassa, ihmettelevät, miksi juuri heille piti olla ilkeä. Jengi raivoaa sosiaalisessa mediassa, että turvapaikanhakijat tulevat viemään heidän verorahansa. Ihmiset ottavat henkilökohtaisesti jopa vuodenajat ja sään. Totta kai juuri silloin pitää sataa koko kesän, kun kerrankin olisi pidempi loma.

Tässä ei ole mitään järkeä. Valtaosalla maailmankaikkeuden tapahtumista ei ole yhtään mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä elät äärettömässä avaruudessa, jossa on miljoonia galakseja, biljoonia tähtiä ja loputtomasti erilaisia elämänmuotoja. Miten tämä suunnaton kosmos voisi olla kiinnostunut tekemään sinun kaltaisesi hiekanjyvän elämästä mahdollisimman hankalaa?

Ehkä bussikuski ei inhoakaan sinua, vaan hänellä oli kotona riita ennen töihinlähtöä. Ehkä turvapaikanhakija ei haluakaan viedä sinun duuniasi, vaan haluaa omalle perheelleen paremman elämän. Ja ehkä sateinen kesä ei ole kiusantekoa, vaan pelkästään planeettamme sääjärjestelmän tuottama ilmiö.

Maailmankaikkeus ei ole kiinnostunut sinusta eikä sinun tekemisistäsi. Fysiikka määrää säännöt, energia virtaa ja ottaa välimuotoja, joista sinä olet yksi. Siinä kaikki. Ei kohtaloa, ei kurjaa onnea, ei mitään ennalta määrättyä. Ei mitään sinun kiusaksesi, vaan siksi, että näin tällä kertaa kävi. Tällainen maailmankaikkeus tapahtui.

Kun ymmärtää, että juuri mikään ei liity sinuun, kokee usein mitättömyyden tunteen. Mutta mitä pahaa siinä on? Miksi sinun pitäisi olla niin merkittävä?

Sen sijaan, että kokisit olevasi maailmankaikkeuden keskipiste, voit tunnustella maailman todellisempaa olemusta – virtaa jossa olet, halusit tai et.

Kokeile päästää irti. Älä tartu kiviin.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Opiskelija: käytä valtaasi

Nyt olisi mahdollisuus päästä päättämään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilövalinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymmenen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta? 156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen verran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edustajistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimessä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimittäin […]

Nyt olisi mahdollisuus päästä päättämään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilövalinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymmenen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta?

156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen verran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edustajistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimessä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimittäin jatkoi edelleen laskuaan. Viime edustajistovaaleissa vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 jopa 285.

Ehdokasmäärän lasku on valitettavaa, koska joukko kenestä voi äänestää kapenee. Se kertoo myös siitä, ettei opiskelijavaikuttaminen enää innosta niin paljon. Yllätys ehdokkaiden vähäinen määrä ei ollut, sillä tätä on pelätty ylioppilaskunnassa. Opiskelujen tahti on kiristynyt, ja joka paikassa opiskelijoita hoputetaan valmistumaan nopeasti kuin ravihevoset, jotka eivät näe kuin eteenpäin.

Vaikka ehdokasasettelu edustajistovaaleihin loppui, vielä ei ole myöhäistä käyttää opiskelijan valtaa. Sitä voit käyttää äänestämällä. Edustajistovaalit ovat siitä mielenkiintoiset, että ehdokkaita on puoluepoliittisten ryhmien lisäksi tieteenalakohtaisissa ryhmittymissä. Humanistien ja kasvatustietelijöiden vaalirenkaassa on 32, tekniikan opiskelijoiden ja taloustietelijöiden vaalirenkaassa 59 sekä lääketieteen ja tieteellisten vaalirenkaassa 24 ehdokasta. Puoluepoliittiset ryhmät vaaleissa tarjoavat hieman vähemmän ehdokkaita: kokoomusopiskelijat eli Yksilön Valinta 12, keskustaopiskelijat 9, vihreät ja vasemmisto-opiskelijat 15 ja perussuomalaiset 5.

Edustajistovaalien lisäksi marraskuussa käydään hallintovaalit, joissa äänestetään opiskelijaedustajat tiedekuntahallituksiin, jotka muun muassa päättävät tiedekuntien rahankäytöstä ja ohjaavat tiedekuntien toimintaa. Molemmissa vaaleissa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa käytössä sähköinen äänestys, minkä toivotaan nostavan alhaisia äänestysprosentteja. Perinteinen paperiäänestyskin on mahdollista varsinaisena vaalipäivänä 4. marraskuuta.

Nyt on aika olla hereillä ja luentojen lisäksi perehtyä yllä mainittuihin ehdokasryhmiin. OYY järjestää 2. marraskuuta vaalipaneelin, josta varmasti saa näkökulmaa siihen, ketä ja miksi näissä vaaleissa kannattaa omaa ääntään käyttää.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Sopivasti tuke(v)a

Henna Määttä muistuttaa omaopettajien merkityksestä opiskelumotivaatiolle.

Elokuun alussa kadut täyttyvät riemukkaista koululaisista. Erityisesti ekaluokkalaisten riemu ja innokkuus ylittävät uutiskynnyksen joka syksy. Lapsille hankitaan uudet reput ja koulutarvikkeet, ja uutta luokkaa ja opettajia jännitetään.

Into oppimiseen on käsinkosketeltava. Ekaluokkalaiset miettivät innoissaan, milloin päästään lukemaan ja laskemaan, ja milloinhan ne englannin kielen opinnot alkavatkaan.

Tätä innostunutta koulutiensä aloittajaa voi aivan hyvin verrata myös juuri tiedon opiskelupaikastaan saaneeseen tulevaan yliopisto-opiskelijaan. Uuteen opinahjoon astuessaan fuksi tuntee jännityksellä värittynyttä iloa ja ylpeyttä. Uuden oppimisen ilo on valtava. Pysähdy hetkeksi ja mieti, miltä tuo tunne tuntui. Onko se tunne säilynyt? Millä tavoilla tuo tunne, käsinkosketeltava innostuneisuus, saataisiin koko yliopistoyhteisön voimavaraksi?

Erityisesti omaopettajilla sekä toki myös muulla opetushenkilökunnalla on valtava merkitys opiskelijoiden motivaatiolle. Innostava, kannustava, aktiivinen, opiskelijoita tukeva sekä opiskelijoihin luottava omaopettaja on yksi tärkeimmistä avaimista tämän innostuneisuuden tukemiseen. Niin fuksilla kuin vanhemmallakin opiskelijalla on nimittäin toisinaan pallo hukassa. Opinnoista on vaikea saada otetta, jos ei tiedä opintojen rakennetta ja suuntaa tai ei saa minkäänlaista tukea tämän suunnan löytämiseen. Kovin surullisia ovat ne kommentit, joissa opiskelija kertoo nähneensä omaopettajaansa kerran, eikä edes muista hänen nimeään tai kasvojaan.

Innostuneisuus omiin opintoihinsa on merkittävää yksilön mutta myös yliopiston ja koko yhteiskunnan kannalta.

Yliopisto kyllä kouluttaa omaopettajia ja seuraa, miten HOPSeja hyväksytään, mutta suuri vastuu itse toiminnasta jää myös tiedekunnille ja tutkinto-ohjelmille. Onko kaikille tiedekunnille tukeva ja rullaava omaopettajatoiminta kunnia-asia, vai jääkö se ainoastaan kirjausmerkinnäksi?

Tiedekunnissa olisi hyvä muistaa, että innostuneisuus omiin opintoihinsa on merkittävää yksilön mutta myös yliopiston ja koko yhteiskunnan kannalta. Innostuneet ja motivoituneet opiskelijat kun tutkimusten mukaan suorituvat opinnoistaan stressittömämmin ja suorittavat jopa 5–10 opintopistettä enemmän lukukaudessa.

Opintoihin uppoutuminen ja innostuneisuus kielii myös hyvästä itsearvostuksesta sekä ennustaa hyvää työn imua jopa kymmenen vuotta myöhemmin. Ja ennen kaikkea: tyytyväinen opiskelija on edelleen yliopiston paras käyntikortti koko maailmalle.

Henna Määttä

Oppimista ja seikkailuja rakastava projektikoordinaattori, joka suhtautuu intohimoisesti laadukkaaseen koulutukseen. Twitter: @HennaMaa

Lue lisää:

Kommentoinko vai en?

Kymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa. Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi –retoriikka on perussuomalaisten piirissä […]

Kymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa.

Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi –retoriikka on perussuomalaisten piirissä kasvanut, mikä on ennenkuulumatonta. Päätöksentekoon liittyviin kysymyksiin vastaamasta kieltäytyminen on täysin leveäperäistä touhua. Poliitikon pitää kantaa vastuu tekemistään päätöksistä ja perustella niitä.

Toista ääripäätä edustaa pääministeri Juha Sipilän historiallinen televisiopuhe, jossa hän parhaaseen katseluaikaan kysymättä selitti ja perusteli palkansaajiin kohdistuneita leikkauksia ja yritti saada kansaa ymmärtämään leikkauspaketin välttämättömyyden.

Toinen ammattiryhmä, jolta toimittajat usein pyytävät kommentteja, on tutkijat. Poliittiset kohut, maailman selittäminen ja asioiden kontekstiin laittaminen ovat tilanteita, jolloin tieteellisen tutkimuksen asiantuntijoita kaivataan. Helmikuussa julkaistun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkimuksen mukaan tutkijat suhtautuvat pääosin myönteisesti mediayhteistyöhön. Valtaosa tutkijoista oli sitä mieltä, että osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää.

Samoilla linjoilla olivat myös haastattelemamme tutkijat (s. 13–16), jotka kokevat yhteiskunnallisen keskustelun osaksi työtään. Se on hyvä kuulla. Kaiken tietomäärän keskellä on äärimmäisen tarpeellista saada tieteellistä tietoa eikä vain kenenkään mutuilua. Oli sitten aihe tietotekniikkaan vaikutus oppimistuloksiin tai elämäntapojen liittyminen sydän- ja verisuonisairauksiin.

Yliopistolaissakin yliopiston tehtäviin määritellään kuuluvaksi vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. On siten kaikkien etu, että alansa huippuasiantuntijat kertovat tutkimuksistaan ja siten uusi tieto leviää yliopiston ulkopuolelle. Oulun yliopisto onkin tarttunut tähän kunnolla perustaessaan rehtoraattiin yhteistyösuhteista vastaavan rehtorin. Tämä on hyvä askel ja toivottavasti tulokset näkyvät pian, jotta tutkimusrahoituksen kaventuessa korvaavaa rahoitusta tulee tilalle.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: