Draaman tajua

Oulun Ylioppilasteatterin puheenjohtajalle Matias Tapaniselle teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Tulevana luokanopettajana hän haluaisi viedä kouluihin ajatuksen siitä, että välillä saa myös epäonnistua.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

Kantaaottavaa ja herättelevää. Sitä ylioppilasteattereiden ohjelmiston tulisi olla Matias Tapanisen mielestä.

Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtajana toimiva Tapaninen toteaa ylioppilasteattereilla olevan vapaus koetella rajoja, eikä pieni provosointikaan ole pahasta.

”Siinä on toki riskinsä, että liian kokeileva taide kadottaa yleisön. Siksi haluaisin yhdistää viihteen kantaaottavuuteen, jotta maksava asiakas ei raavi päätään esityksen jälkeen ja ihmettele, mitä juuri näki”, Tapaninen pohtii taiteen ja yleisön suhdetta.

Hänen mukaansa Oulun Ylioppilasteatteri on menossa teemoiltaan koettelevampaan ja ajankohtaisempaan suuntaan.

Esimerkiksi viime keväänä esitetty, brittiläisen kirjailijan ja mystikon Aleister Crowleyn tarinan kertonut Suuri Peto! -teos oli varsin rohkea avaus, joka vaati tekijöiltään heittäytymistä.

Teatterin näytelmissä on käsitelty myös vanhustenhoidon kaltaisia pysäyttäviä aiheita. Vastapainona on kevyempää ohjelmistoa, kuten tämänkesäinen Kaislikossa suhisee -lastennäytelmä, jossa Tapaninen näytteli Vesirottaa.

”Myös lastennäytelmä voi olla koetteleva, mutta tällöin täytyy miettiä yleisöä, ja sitä, miksi haluamme heidän tulevan teatteriin”, hän toteaa.

Kaikille avoin teatteri

Oulun Ylioppilasteatterin yhtenä missiona on tarjota jäsenilleen mahdollisuus tehdä teatteria ja ilmaista itseään.

Aiemmin pääsyvaatimuksena oli ylioppilaskunnan jäsenyys, mutta nykyään mukaan pääsevät kaikki innokkaat.

Teatterissa on mukana noin 70 harrastajaa, joiden taustat ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat ensimmäistä kertaa tekemässä teatteria, toisille se on lähestulkoon ammatti.

”Tämä on yhteisöajatuksesta lähtevää tekemistä, jossa jokainen voi tulla mukaan omalta tasoltaan ja lähtökohdistaan. Jäsenet voivat tuoda esiin myös itselleen tärkeitä aiheita”, Tapaninen kertoo.

Hänen oma kiinnostuksensa teatteria kohtaan heräsi jo lukiossa, missä hän valitsi kaikki ilmaisutaidon kurssit.

Oulun Ylioppilasteatterissa Tapaninen aloitti näyttelijänä, mutta on sittemmin kokeillut lähes kaikkea ohjaamisesta tuottamiseen. Vain lavastamisesta hänellä ei ole vielä kokemusta.

Vaikka tekijät ovat harrastajia, monille teatteri on paljon enemmän kuin harrastus. Niin myös Tapaniselle, joka myöntää teatterin vievän joskus aivan liikaa aikaa.

Esityskausi mukaan luettuna näytelmän teko on yleensä noin kolmen kuukauden tiivis projekti. Tapanisen mielestä tiukka tahti on hyvä, sillä se jättää tietynlaista jännitettä myös lavalle.

”Kesänäytelmän kanssa tosin tuli hieman kiire, ja näyttelijänä koin, että viikonkin lisäaika harjoituksiin olisi tullut tarpeeseen”, Tapaninen kertoo astumisestaan Vesirotan rooliin.

Lisää draamaa kouluun

Luokanopettajaksi opiskeleva Tapaninen toteaa teatteriharrastuksesta olevan hyötyä myös tulevan ammatin kannalta. Suuressa ryhmässä oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kuuntelemaan heitä ja ymmärtämään toisten näkemyksiä.

”Ohjaajana sen sijaan taiteellinen näkemys saa ja sen pitääkin mennä muiden mielipiteiden ohi. Siinä ei voi olla kaikkien kaveri kaiken aikaa”, hän täsmentää.

Kouluihin Tapaninen veisi teatterista ennen kaikkea yhdessä tekemisen kulttuuria. Vaikka Tapaninen kuvailee onnistuneen teatteriesityksen jälkeistä tunnetta mahtavaksi, on epäonnistumisen riski niin ikään osa teatteria. Myös tätä voisi kouluissa opetella lisää.

”Improvisaatiossa, johon teatteri pohjaa, saa ja kuuluu mokata. Opettaja voisi auttaa lapsia tajuamaan, että kaikessa ei tarvitse aina onnistua ja joskus epäonnistuminen voi olla hyvä asia”, Tapaninen miettii.

Hän on iloinen, että koulujen uudessa opetussuunnitelmassa draamalla on aiempaa vahvempi rooli. Tapaninen toteaa draaman olevan monipuolinen työkalu yli oppiainerajojen.

”On opettajasta kiinni, miten hän hyödyntää taide-aineita opetuksessa. Toivon, että tulevassa työssäni voin itse tuoda mahdollisimman paljon eri taiteen muotoja lasten arkeen.”

Kuka?

» Matias Tapaninen
» Kotoisin Oulusta, asuu Koskelassa.
» Opiskelee Oulun yliopistossa Intercultural Teacher Education -koulutuksessa luokanopettajaksi.
» Työskennellyt kouluavustajana ja kaupassa.
» Oulun Ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtaja, toimii myös ohjaajana ja näyttelijänä.
» Vapaa-ajan viettää avopuolison ja lainakissan kanssa – vapaa-aikaa tosin ei juurikaan ole.
» Lapsena unelma-ammatti oli poliisi, palomies tai Hollywood-tähti.
» Toivoo, että saisi kandin paperit ulos ennen joulua.
» Haaveilee, että osaisi elää niin, että nauttisi elämästä yhtä paljon kuin nyt.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Miksi hyvät oppijat pärjäävät?

Kasvatustieteen professori Sanna Järvelä on loputtoman kiinnostunut siitä, miksi toiset ovat parempia oppimaan kuin toiset. Sen hän tietää, ettei kukaan synny hyväksi oppijaksi, eikä oppimisen taitojen kehittäminen ole koskaan liian myöhäistä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Inkeri Jäntti

Tieto- ja viestintäteknologialta on pitkään odotettu ihmettä, joka mullistaisi oppimisen.

Yritys on ollut kova: 1990-luvulla hehkutettiin koulujen tietokoneluokkia, 2000-luvun puolivälissä interaktiivisia smartboardeja, viimeisimpänä yliopistojen avoimia verkkokursseja MOOCeja.

Mullistajat tulevat koulukeskusteluun kovalla tohinalla, mutta vaipuvat lyhyen tähtihetken jälkeen unholaan.

”Teknologia menee nopeasti eteenpäin. Alalta nousee nopeita ideoita, joita kokeillaan hetken aikaa. Ne eivät korjaa ongelmia, koska ne eivät perustu tietoon siitä, kuinka ihminen oppii”, arvelee kasvatustieteen professori Sanna Järvelä Oulun yliopistosta.

Järvelä johtaa kasvatustieteiden tiedekunnassa Oppimisen ja koulutusteknologian yksikköä.  Noin 20-henkinen tutkimusyksikkö tutkii yksilöllistä ja sosiaalista oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä ja kehittää koulutusteknologiaa oppimisessa hyödyntäviä malleja. Yksikön erityisinä tutkimuskohteina ovat oppimisen perusmekanismit: itsesäätely, motivaatio, oppimisen strategiat ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Kahdenkymmenen vuoden ajan oppimistutkimusta tehneen Järvelän kokemuksen mukaan nopeista ratkaisuista ei ole apua, sillä ne jättävät itse opetuskäytännöt uudistamatta.

”Smartboardissa väline vain varasti sen älykkyyden, mikä ihmisessä on!”

Kännykkä jäänyt pulpetille

Vaikka teknologialla on oppimista auttavia sovellutuksia, se ei yksin tee oppimisesta laadukkaampaa.

Tästä varoittavana esimerkkinä Järvelä mainitsee oppimisen digitalisaation ymmärtämisen pelkästään sähköisenä oppimateriaalina. Kyseessä on edelleen vanha Gutenbergin kirjapainotekniikan jälkeläinen, mutta näyttöpäätteelle käännettynä.

”Parhaimmillaan teknologia auttaa luomaan oppilasta aktivoivia tilanteita. Se voi esimerkiksi auttaa ihmisiä kysymään parempia kysymyksiä ja luomaan siten uutta tietoa.”

Sanna Järvelän mukaan opetuksessa käytettävän teknologian suurimmat hyödyt ovat sen kyvyssä aktivoida ja verkostoida oppijaa.

Yksinäisen pänttäämisen sijaan opiskelijoita voi kannustaa tekemään oppimistyötä tiimeissä. Puhutaan yhteisöllisestä tiedonrakentamisesta, jossa yhteisen ongelman ääreen kerääntynyt ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida enää palauttaa vain yhden yksilön tuottamaksi tiedoksi.

Tässä työssä sosiaalinen media tulee avuksi. Ennen oppitunneilla pannaan asetettu kännykkä on yhä useammin jo oppitunneilla käytössä. Facebookia ja WhatsAppia voi itsensä viihdyttämisen lisäksi käyttää myös tiedon tuottamiseen ja sen jakamiseen.

Yhteisöllisen oppimisen lisäksi hyvässä oppimisessa tärkeää on oppijan oma aktiivisuus. Digitaalisuus voi lisätä opiskelijan aktiivisuutta sähköisillä oppimisympäristöillä, joissa oppilas voi vaikka kirjoittaa blogia tai editoida omia opetusvideoita.

”Nykymaailma on tiimityön maail-ma. Yhdessä tehtäessä ja ponnistellessamme olemme enemmän kuin yksittäisten henkilöiden summa.”

Tämän hän tietää hyvin itsekin.  Järvelä kertoo päätyneensä tutkijan uralle tutkimusryhmässä tehdyn pro gradu -tutkielman vuoksi.  Turun yliopistossa inspiroivan professorin ohjauksessa tehty työ näytti Järvelälle sen, mitä tutkimus parhaimmillaan on.

”Tästä tutkimusryhmästä sain hyvän mallin kunnianhimoiselle tutkimustyölle, ja gradu ja oppimistutkimus aiheena veivät sitten mennessään.”

Luennoidessaan Oulun luokanopettajaopiskelijoille Järvelä painottaa tätä: Siten opetat, miten opiskelet.

Se, millaisen kokemuksen opettajaopiskelijat muodostavat opiskelun käytännöistä, luo mallin sille, millä lailla he itse myöhemmin toimivat opettajina. Siksi opiskelijoita pitää kannustaa jatkuvasti kehittämään ja analysoimaan omaa oppimistaan.

”Hyväksi tai huonoksi oppijaksi ei synnytä. Oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa voi kehittyä.”

Onnistuuko digiloikka?

Hallituksen yksi kärkihankkeista on tehdä Suomesta modernin ja innostavan oppimisen kärkimaa, mihin liittyy muun muassa oppimisympäristöjen uudistaminen.

Digiloikkaan on pedattu paljon toiveita tilanteessa, jossa pelkältä perusopetukselta höylätään vuodessa 40 miljoonaa ja ammattikouluilta peräti 140 miljoonaa. Pelkällä digillä ei leikkausten vaikutuksia peruta, Järvelä uskoo.

Lisäksi digitalisaatioon liittyy myös ongelmia, joiden laajuutta tutkimus ei vielä tunnista. Esimerkiksi digitalisaation vaikutus oppilaan keskittymiskykyyn on edelleen mysteeri.

”Meillä on käsillä vasta ensimmäinen natiivi digisukupolvi. Tutkimuksessa ei ole vielä päästy niin pitkälle, että olisimme nähneet mahdollisia ongelmakohtia.”

Kärkihankkeessa riittää kurottavaa. Sanna Järvelän mukaan Suomi ei ole vielä digitaalisuuden mallimaa. Vaikka infra on kunnossa, teknologian hyödyntämisessä opetuksessa on jääty pahasti muista jälkeen.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton: pysähtyneisyydestä päästään pois, jos Suomi on valmis oppimiskäytäntöjen muutokseen kohti vuorovaikutteista, syvällistä ja aktiivista oppimista.

Näiden askeleiden ottamiseen Järvelä on itsekin voinut vaikuttaa, onhan hän yliopiston hallituksen jäsenenä ollut mukana Oulun yliopiston uuden strategian luomisessa. Strategiasta löytyy nyt maininta moderneista oppimisympäristöistä ja pedagogisesta kehittämisestä. Näiden kehittämisessä hyödynnetään uusinta tutkimustietoa ja digitaalisen oppimisen mahdollisuuksia.

Työ ei tule koskaan valmiiksi

Oppimisen motivaatio on ollut yksi Sanna Järvelän pitkäaikaisimmista tutkimusaiheista. Mikä motivoi häntä itseään? Pienen pohdinnan jälkeen hän vastaa motivoituvansa jatkuvista kysymyksistä. Tutkijan työ ei ole koskaan valmis.

”Oppimistutkimus on äärettömän kiinnostava aihe. Jaksan edelleen etsiä vastausta kysymykseen siitä, miksi hyvät oppijat pärjäävät ja huonot eivät.”

Järvelä kertoo lisäksi nauttivansa työskentelystä tutkimusryhmänsä kanssa. Yhdessä pohtiminen ja pähkäily on hänelle kaikkien vuosienkin jälkeen paras tapa oppia uutta.

Kuka?

Sanna Järvelä

» Kotoisin Sodankylästä, asuu Oulun Haapalehdossa.

» Valmistui luokanopettajaksi Turun yliopistosta 1987, väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Joensuun ylipistosta 1996. Samana vuonna hän aloitti apulaisprofessorina Oulun yliopistossa. Teki post doc -tutkimusta Lontoon King’s Collegessa. Vuodesta 2000 työskennellyt professorina Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Johtaa nyt monitieteistä Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikköä.

» Oulun yliopiston hallituksen jäsen vuodesta 2009. Kutsuttiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan  inspehtoriksi 2009. Turun yliopiston ja kanadalaisen Victorian yliopiston dosentti. Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.  EARLI:n (European Association for Research on Learning and Instruction) tuleva presidentti.

» Vapaa-ajalla harrastaa juoksua, hiihtoa ja tennistä.

» Lapsena unelma-ammatti oli opettaja.

» Toivoo, että Oulun yliopiston ihmistieteiden tutkimus menestyy ja monitieteisyys tutkimuksessa vahvistuu.

» Haaveilee juuri nyt auringosta, lämmöstä ja kesäaamuista.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Innostus tuo päivään lisää tunteja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Jussi-Pekka Tolonen haluaa selkeyttää opintoja ja tuoda kampukset lähemmäs toisiaan.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

Jussi-Pekka Tolosen, 27, vuorokaudessa tuntuu olevan tavallista enemmän tunteja, niin monessa hän on mukana. Lääketiedettä opiskeleva Tolonen teki viime vuonna opintojensa ohella väitöskirjaa, ohjasi kaverinsa kanssa TerwaSpeksiä ja toimi opiskelijaedustajana tiedekuntansa toimielimissä.

”Olen tosi innostuva tyyppi. Jos jokin asia kiinnostaa minua, minulla riittää energiaa siihen”, Tolonen kertoo hymyillen.

Nyt hän pitää välivuotta opiskelusta keskittyäkseen väitöskirjaansa, mutta kalenterin täyttää tutkimuksen ohella pesti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen toisena koulutuspoliittisena vastaavana.

Jo toimikauden alussa työtä on riittänyt. Ylioppilaskunta päivittää parhaillaan omaa linjapaperiaan, jossa määritellään ylioppilaskunnan keskeisimmät poliittiset kannat. Etenkin koulutuspoliittisia kysymyksiä on mietitty paljon.

Myös Oulun yliopiston koulutuksen johtosäännön työn alla oleva päivitys on opiskelijoiden kannalta keskeinen asia. Koko Suomen korkeakoulukenttää puolestaan koskettavat koulutukseen ja tutkimukseen kohdistetut leikkaukset.

”Suomen hallituksen toimet ovat lyhytnäköisiä, ja se on yksi syy, miksi haluan toimia koulutuspolitiikan parissa. Nyt eletään vaikeita aikoja ja on huolehdittava, että yliopiston kannalta tärkeitä asioita ei menetetä. Erityisesti opiskelijoiden edunvalvonta on minulle tärkeää.”

Oppia Iso-Britanniasta

Vertailukohtaa suomalaiseen koulutuspolitiikkaan Tolonen on saanut Iso-Britanniassa vietetyistä kolmesta vuodesta. Hän opiskeli ennen lääketieteen opintojaan fysioterapeutiksi Lontoon King’s Collegessa.

Maailman parhaiden yliopistojen joukkoon sijoittuva King’s College teki Toloseen vaikutuksen opintojen selkeydellä. Kurssit olivat teemojen ympärille rakennettuja moduuleita ja henkilökunta kiinnitti huomiota opetuksen laatuun. Samaa selkeyttä hän toivoo myös suomalaisiin yliopistoihin. Tolonen näkee Oulun yliopiston helmikuussa esitellyn uuden strategian olevan hyvä avaus tähän suuntaan.

”Koulutuspolitiikan kuumia kysymyksiä ovat rakenteellinen kehittäminen sekä yliopistojen profiloituminen ja yhteistyö. On hyvä, että yliopistot joutuvat jollain lailla kiteyttämään toiminta-ajatuksensa. Oulun yliopistossa suunta on aiemmin ollut ehkä hieman hukassa”, hän toteaa.

Lisäksi Tolonen kaipaa opintoihin joustavuutta opintosuoritusten aikataulutuksen ja arviointimenetelmien suhteen. Iso-Britanniassa osaamista arvioitiin perinteisen tentin sijaan monin eri tavoin, kuten ryhmätenttien ja harjoitustöiden avulla. Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta haluaa edistää siirtymää kohti tentitöntä yliopistoa.

”Tentti ei ole minusta paras tapa oppia tai arvioida osaamista. Arviointimenetelmien monipuolistuminen tekee koulutuksesta dynaamisempaa ja nostaa laatua”, Tolonen uskoo.

Väitöskirja työn alla

Tolosen omia opintoja voisi kuvata niin ikään dynaamisiksi, onhan hänellä jo toinen vuosi väitöskirjantekoa käynnissä. Lääketieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjan valmistelu jo perusopintojen aikana on melko yleistä. Väitteleminen tapahtuu kuitenkin vasta valmistumisen jälkeen.

Tolosen biokemian väitöskirjassa tarkastellaan solujen tukijärjestelmään kuuluvaa kollageenia sekä hypoksiaa, eli sitä, miten solu reagoi happipitoisuuden laskuun.

”Hypoksia liittyy moneen asiaan aina diabeteksesta painon hallintaan. Alan tutkimuksella on paljon potentiaalia, mutta myös tutkijoita ja kilpailijoita on paljon”, Tolonen selventää.

Väittelemisen jälkeen Tolonen aikoo suunnata vielä ulkomaille. Häntä kiinnostaa tutkimuksen teko Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessakaan mies ei aio keskittyä vain yhteen asiaan.

”Haluaisin työskennellä yliopistosairaalassa, jotta voisin opettaa, tehdä tutkimusta ja toimia myös potilaiden parissa”, Tolonen visioi.

OYY uusi ympäristö

Vaikka Tolonen on kokenut opiskelijavaikuttaja, oli ylioppilaskunta hänelle uusi maailma. Yksi syy tähän on Kontinkankaan ja Linnanmaan kampuksien erillisyys. Kampuksien välisen yhteistyön tiivistäminen on hänelle tärkeä asia.

”Järjestimme taannoin koulutuspoliittisen jaoston kokouksen Kontinkankaalla ja se keräsi hyvin väkeä molemmilta kampuksilta. Kyse on ennen kaikkea asenteellisesta asiasta ja siitä, että koemme olevamme yksi yliopisto”, Tolonen toteaa.

Lontoossa opiskellessaan hän toimi usein linkkinä opiskelijoiden ja henkilökunnan välissä. Tiedon kulku on Tolosen mielestä keskeistä opetuksen laadun takaamiseksi.

”Jos opiskelijoita vaivaa jokin, on tärkeää, että tieto kulkee henkilökunnan suuntaan.”

Opiskelijat voivat myös itse tarttua toimeen. Esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa eri toimielimien opiskelijajäsenet ovat kokoontuneet miettimään koulutuspoliittisia asioita.

”Yliopisto on meidän yhteinen ja nuorilla ihmisillä on varmasti paljon hyviä ajatuksia. Haluaisin nähdä lisää sitä, että ihmiset olisivat aidosti innoissaan siitä, mitä täällä tehdään ja haluaisivat kehittää sitä”, Tolonen kannustaa.

Kuka?

» 27-vuotias.
» Kotoisin Oulusta, asuu Etu-Lyötyssä.
» Opiskelee Oulun yliopistossa lääketiedettä viidettä vuotta. Aiemmin opiskellut King’s Collegessa Lontoossa fysioterapeutiksi.
» Työskennellyt viime aikoina lääkärinä Nivalan ja Pudasjärven terveyskeskusten vuodeosastoilla ja tehnyt apupäivystyksiä neurologian päivystyspoliklinikalla.
» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava ja kopo-jaoston puheenjohtaja.
» Vapaa-ajalla mukana tekemässä TerwaSpeksiä, soittaa bändissä ja aikoo juosta 1500 kilometriä tämän vuoden aikana.
» Lapsena unelma-ammatti oli lääkäri.
» Haaveilee, että olisi tulevaisuudessakin onnellinen.
» Toivoo inhimillisempiä arvoja Suomen hallitukselle.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Sattuma toi takaisin yliopistoon

Vuodet Nokialla ja omassa yrityksessä antoivat uudelle kirjaston johtajalle rohkeutta ja kyvyn sietää epävarmuutta. Yliopistojen taloustilanteesta huolimatta Minna Abrahamsson-Sipponen jaksaa uskoa tieteellisen tiedon tärkeyteen Suomen menestymisessä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

Oikeastaan hänen pitäisi tällä hetkellä leikata kankaita ja piirtää lennokkaita vaateluonnoksia läpikuultavalle luonnospaperille.  Mutta koska Taideteolliseen korkeakouluun pääseminen jäi muutamasta kriittisestä pisteestä kiinni, Minna Abrahamsson-Sipposen löytää ateljeen sijaan Oulun yliopiston tiedekirjasto Pegasuksesta.

Puoli vuotta Oulun yliopiston kirjastoa johtanut Abrahamsson-Sipponen vaikuttaa tyytyväiseltä lopputulokseen. Taidetta ja muotia voi seurata maallikkonakin silloin kun ehtii.
Johtajanimityksen myötä ympyrä sulkeutuu – olihan tämä kirjasto Abrahamsson-Sipposen ensimmäisiä työpaikkoja.

”Palasin tänne hyvillä mielin, sillä tietyllä tavalla minulla on aina ollut rakkaus yliopistoa kohtaan. Arvostan hirveästi täällä tehtävää työtä.”

Iloiseen paluuseen sekoittuu huoli yliopistomaailman myllerryksestä.

”Koska uskon tieteellisen tiedon tärkeyteen ja siihen, että sillä on edelleen rooli Suomen menestymisessä, haluan antaa panokseni.”

Aina uudessa mukana

Oulun yliopiston kirjasto on vuonna 2016 sangen erilainen laitos kuin vuonna 1987, jolloin Abrahamsson-Sipponen aloitti työnsä.

Selkein muutos näkyy kirjastoyksiköiden vähenemisenä. Snellmanian ja Telluksen sulauttamisten jälkeen Linnanmaalla on jäljellä enää tiedekirjasto Pegasus.

Linnanmaan ulkopuolella kirjastolla on ollut toimipisteet Kontinkankaan lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Oulun keskustassa arkkitehtuurin osastolla. Määrä pienenee pian edelleen, kun arkkitehdit muuttavat Aleksanterinkadulta.

Mutta jos kirjasto on kokenut muutoksia, muuttunut on sen johtajakin. Opiskeluvuosista alkaen hänen uraansa on määritellyt uskallus tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Kun opiskelupaikkaa vaatesuunnittelun tai arkkitehtuurin oppiaineista ei useiden yritysten jälkeen herunut, oli Abrahamsson-Sipposen pakko vaihtaa suuntaa.

Vuonna 1990 hän aloitti opiskelunsa Oulussa vasta kaksi vuotta aiemmin avatulla informaatiotutkimuksen laitoksella. Opiskellessaan hän oli mukana avaamassa humanistiopiskelijoiden kahvila Humusta ja uudelleenperustamassa sisäisiin riitoihin kaatuneen Humanistisen Killan.

Uutta syntyi myös työuralla. Nokian palvelukseen hänet pyydettiin vuonna 2001, ja ylenemistahti oli kova. Kun yhtiön eri puolilla maailmaa sijainneet tietopalveluyksiköt yhdistettiin, Abrahamsson-Sipponen nimitettiin uuden kansainvälisen yksikön johtoon.

Ajoitus oli kohdillaan myös vuoden 2012 tammikuussa, kun Nokia tarjosi hänelle valittavaksi eropakettia tai siirtymistä Lontooseen tai Espooseen. Lähtöpaketin valinnut Abrahamsson-Sipponen arvelee kuuluvansa siihen nokialaisten aaltoon, joka sai lähtiessään parhaimmat mahdolliset edut.

Tuolloin Nokia tarjosi lähteville työntekijöilleen rahallisen tuen lisäksi työllistymisessä auttavan Bridge-ohjelman, jonka kautta Abrahamsson-Sipponen pääsi perustamaan konsulttifirmaa yhdessä aviomiehensä kanssa.

Sillä tiellä hän olisi varmaan edelleen, ellei hän olisi viime kesänä törmännyt työpaikkailmoitukseen kirjastonjohtajan paikasta.

”Paluussani oli sattumalla roolinsa.”

Leikkaukset näkyvät henkilöstössä

Suomen yliopistojen rahoitukseen kohdistuvien leikkausten seurauk-set alkavat näkyä jo nyt. Haastattelua edeltävänä päivänä Helsingin yliopiston kirjasto kertoi lakkauttavansa tänä vuonna säästösyistä yhteensä yli 1 500 lehden tilaukset. Listalla on kotimaisten sanoma- ja aikakausilehtien lisäksi merkittäviä kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja.

Tätä seurasivat itse yliopistojen yt-neuvotteluiden tulokset: Helsingin yliopistosta häviää 980 työpaikkaa ja Aalto-yliopistosta 316.

Abrahamsson-Sipposen mukaan Oulun yliopiston kirjaston tilanne ei ole yhtä kriittinen kuin monessa muussa yliopistossa. Se sopeutustyö, mikä muualla on vasta alussa, on Oulussa jo tehty. Rahasta nipistäminen näkyy Oulussa siten, että eläkkeelle jää pian moni, mutta heidän tilalleen ei voida palkata korvaavaa väkeä.

Keskeinen rahahuoli koskee tiedejulkaisujen hinnoittelua. Nykytasolla tietoaineistot ovat yliopistoille valtavan kalliita.

”Yritämme kansallisella tasolla miettiä sitä, miten tiedekustanta-jien hinnoittelua saataisiin inhimillistettyä. Seuraamme myös avoimen tieteen kehitystä ja sitä, miten se vaikuttaa tähän asiaan.”

Varmistelu ei kannata

Akateemisen maailman myllerryksistä huolimatta Minna Abrahamsson-Sipponen sanoo yliopiston olevan hyvä työympäristö. Hän haluaa olla yliopiston noin viidellekymmenelle kirjastotyöntekijälle nykyaikainen ja helposti lähestyttävä esimies.

”Haluan olla sekä joukkojen edessä kulkija, joka johtaa esimerkillään, että turvallinen perälauta, joka viime kädessä vastaa kaikesta toiminnasta.”

Vuosistaan yritysmaailmassa Abrahamsson-Sipponen oppi paljon rohkeudesta ja uskalluksesta.  Niin Nokian yt-karusellista selviä-minen kuin oman yrityksen luotsaaminen kasvattivat kykyä sietää epävarmuutta ja stressiä.

”Nokialla oppi siihen, että duunia tehdään niin kauan, kunnes joku siirtää sinut toisiin tehtäviin tai näyttää ulko-ovea. Sinä aikana opin sen, ettei työssä tarvitse kauheasti varmistella. Omassa yrityksessä taas sain entistä enemmän uskoa siihen, että omalla tekemisellä voin yrittää vaikuttaa asioihin.”

Kuka?
Minna Abrahamsson-Sipponen

» 48-vuotias.
» Kotoisin Oulusta, asuu Kastellissa miehensä ja kahden lapsen kanssa.
» Oulun  yliopiston kirjaston uusi johtaja. Aloitti työssään Päivi Kytömäen seuraajana elokuussa 2015.
» Valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2000. Pääaineena informaatiotutkimus, sivuaineina kirjallisuus, taloustiede ja taidehistoria. Opiskeluvuosinaan oli mukana OYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa.
» Työskennellyt aiemmin Oulun yliopiston kirjastossa (1987-2000), Nokialla tietopalveluiden johtajana (2001-2012) ja liikkeenjohdon konsulttina omassa yrityksessä Abrahamsson-Sipponen Consulting Oy (2012-2015).
» Vapaalla käy kuntosalilla, lukee ja mahdollisuuksien mukaan seuraa taidetta ja muotia.
» Lapsena unelma-ammatti oli vaatesuunnittelija. Haki lukion jälkeen opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, mutta jäi niukasti rannalle.
» Haaveilee pystyvänsä tarjoamaan lapsilleen hyvän kodin ja kasvualustan. Siksi toivoo, etteivät isot globaalit uhkat kuten ilmastonmuutos toteudu pahimpien skenaarioiden mukaan.
» Toivoo, että pystyy luotsaamaan ja johtamaan yliopiston kirjastoa murroskaudessakin menestyksekkäästi eteenpäin.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Konsultti muuttuu toteuttajaksi

Porukka tuotantotalouden opiskelijoita kyllästyi suurten yritysten epäkohtiin. Kymmenpäinen joukko ratkaisee nyt ongelmia oman konsulttiyrityksensä nimissä. Sen toimitusjohtajuuteen keskittyy tuore diplomi-insinööri Mikko Kontio.

Eurot silmissään kiiluen konsultti puhuu henkilöstölle ympäripyöreitä ja lähettää tunnin tuokiosta nelinumeroisen laskun. Tämän stereotyyppisen kuvan vuoksi Mikko Kontio puhuu konsultin sijaan mieluummin toteuttajasta. X Heads Oy:n periaatteena on, että konsultit yrittävät ymmärtää asiakasyrityksen toimintamallin ja pohtivat, mitä juuri siellä voitaisiin tehdä toisin.

”Asiakkaan tavoitteena voi olla vaikka myydä yritys kalliilla hinnalla tai toisena ääripäänä halu kehittää kestävää liiketoimintaa. Meidän ideanamme on auttaa”, Kontio kertoo ja korostaa, että parannuksen he pyrkivät toteuttamaan yhteistyössä, jotta näkevät, kun toinen onnistuu.

Paremmin tekeminen yhdessä ajoi myös X Headsin perustamiseen. Firman visionääri ja sarjayrittäjä Jussi Auvinen halusi koota tiimin yrittäjähenkisistä ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään asioita omalla tavallaan ja kapinoimaan perinteistä teollisuusuraa vastaan.

Kontio näkee pelkkänä etuna sen, että aloittavan yrityksen riveissä on yhden tai kahden hengen sijasta molempien käsien sormilla laskettava määrä asiantuntijoita. Se laajentaa näkemystä.

”Meillä on kokemusta eri teollisuudenaloilta. On ongelmanratkaisijoita, kirjoittajia, web designer, prosessiosaajia ja yksi health tech -asiantuntija”, Kontio luettelee.

Kilpailija on yhteistyökumppani

Monipuolisen kokemuksen tuomasta verkostosta X Heads löysi ensimmäisen asiakkaansa kesällä, kun yritys noin puoli vuotta sitten perustettiin. Kontio muistelee, että projekti saatiin hoidettavaksi, koska asiakkaan ongelmasta otettiin selvää ja esitettiin muutama oikeanlainen kysymys.

”Meillä ei vielä ollut toimistoa, joten homma hoidettiin etänä Skypen ja Google Docsin avulla. Puolet ratkaisi materiaalivirtojen ohjaamista ja toinen puoli kirjoitti siitä raportin”, Kontio kuvailee kuuden hengen työnjakoa.
Kaikkia ei aina tarvita mukaan, ja kunkin panostus vaihtelee tilanteesta riippuen.

Kontio paljastaa, että osa saa jo elantonsa yrityksestä, osalle työ on sivutoimista. Voitonjaosta on tehty laskukaavat etukäteen.

Porukka on hajaantunut eri puolille maailmaa: Australiaan, Singaporeen, Espanjaan ja Vaasaan. Syyskuussa saadulle Oulun-toimistolle Njetwork Innin tiloihin mahtuu muutama henkilö.

Viimeiseen puolivuotiseen on Kontion sanoin kuulunut riittävästi uusia asiakkaita, tuotteistamista sekä vanhojen verkostojen herättelyä ja uusien kerryttämistä tapahtumissa.

”Totta kai asiakkaille esittäytyminen aina jännittää, mutta ei auta kuin uskoa omaan osaamiseensa, niin muutkin uskovat. On ollut innostavaa nähdä, kun ihmiset tajuavat, että voisimme yhdessä tehdä jotain paremmin”, nyökyttelee toimitusjohtaja.

X Heads on lyöttäytynyt yhteen toisen oululaisen konsulttifirman kanssa. Kontio ei näe kilpailijoita vaan yhteistyökumppaneita. Hänen mielestään Oulussa vallitsee ikävä asenne, että pienet firmat kilpailevat toisiaan vastaan, kun ne voisivat yhteistyöllä saada enemmän aikaan.

Konkurssi on mahdollisuus

Asioihin vaikuttaminen, haasteet ja vastuu houkuttelevat Mikko Kontiota yrittäjyyteen. Suurissa korporaatioissa työskennellessään X Headsin tekijät huomasivat, mikä työyhteisöjen ja teollisuuden prosessien toiminnassa hiersi, mutta nuorten ehdotuksia ei kuunneltu. Toisen leivissä oma into voi kuihtua.

”Kuukausipalkka on maailman vahvin huume. Kun on asuntolainaa, on riippuvainen vakituisesta työpaikasta”, Kontio perustelee sitä, miksi opiskelijana kannattaa uskaltaa toteuttaa ideansa.

Hänen mielestään yrittäjyydestä puhutaan turhaan mörkönä, koska nuori saa kokeilla ja epäonnistua. Amerikkalaismentaliteettia lainaten Kontio sanoo konkurssin olevan mahdollisuus – niin voi käydä ja firman kaatuminen taas tuo tullessaan jotain uutta.

”Ehkä X Headsiä ei parin vuoden päästä ole tai sitten on”, Kontio puntaroi, sillä startup-hengen mukaisesti uudet bisnekset kiinnostavat.

Vastikään diplomityönsä viimeistelleenä hän kokee, että yliopistosta yrittäjiksi ryhtyvät ovat tuoreen tiedon hyödyntäjiä. Toimitusjohtaja on hyvillään, että teekkarit tekevät diplomitöitään yhä useammin pienille yrityksille, ja yhden suuren Nokian valta-asema on murtunut. Työn henkinen palkitsevuus tuntuu houkuttelevan enemmän kuin jättiyrityksen palkkalistoille pääseminen.

Työkentän ja startup-maailman muovaaminen ei ole vain insinöörien ja kauppatieteilijöiden yksinoikeus. Kontio näkee, että X Heads voisi tarvita kulttuurien tuntijoina esimerkiksi historioitsijoista.

”Yliopistolla pitäisi päästä kuppikunnista eroon. Voisi syntyä vaikka mitä siistiä, kun teekkarit ja humanistit heitettäisiin yhdessä ideoimaan”, Kontio väläyttää.

 

Kuka?
Mikko Kontio 

» 25-vuotias.
» Kotoisin Maikkulasta, asuu Tuirassa.
» Valmistunut marraskuussa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Sivuaineena opiskellut tietotekniikkaa.
» Työskentelee X Heads Oy -nimisen konsulttiyrityksen toimitusjohtajana.
» Aiemmin töissä ICT-firma Exfossa, metallipaja Sah-Kolla ja kuljetusalalla. Reppureissaajana Australiassa teki töitä farmeilla.
» Toiminut tuotantotalousteekkareiden Optiem-ainejärjestön hallituksessa opintovastaavana ja kuulunut opiskelijajäsenenä tuotantotalouden osaston johtoryhmään.
» Vapaalla lumilautailee ja viihtyy luonnossa: kalastaa, pilkkii, metsästää, vaeltaa, mökkeilee.
» Lapsena pyöritteli uravaihtoehtoja eräoppaasta maatalousyrittäjään. Myöhemmin kiinnostus tekniikkaan ja bisnekseen ohjasi yliopistoon.
» Haaveilee, että voisi työssään tehdä sitä, mitä haluaa ja silloin kun haluaa sekä nähdä maailmaa. Näin aikaa jäisi myös lumilautailuun ja luonnossa oleiluun.
» Toivoo, että vanhemmat sukupolvet ymmärtäisivät nuorten voiman, unohtaisivat omat kuppikuntansa ja auttaisivat nuoria toteuttamaan itseään. ”Sillä olisi suuri vaikutus asioihin. Voisi vaikka syntyä se kliseinen maailmanrauha.”

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Proteiinitietäjä jahtaa vastauksia

Kaikkialla ihmisessä on proteiineja. Jos niiden toiminta häiriintyy, emme voi hyvin. Vielä on paljon selvitettävää, miten proteiinit tarkalleen toimivat, painottaa akatemiatutkija Lari Lehtiö.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anna Mansisto

Tutkijalle proteiinit tarkoittavat muuta kuin rahkaa tai kananmunien valkuaista. Biokemisti Lari Lehtiö on yli viidentoista vuoden ajan perehtynyt proteiinien rakenteeseen. Hän näyttää tietokoneen ruudulta häkkyrän, jossa proteiini on kuvattu molekyylitasolla. Rihmat yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat useita kerroksia.

”Tätä kuvaa olen esitellyt esimerkiksi lukiolaisille ja selittänyt, miten särkylääkkeen ibuprofeeni vaikuttaa. Se on tuo pieni molekyyli, joka on sitoutunut isompaan rakenteeseen eli solun proteiiniin. Se estää proteiinin toiminnan ja helpottaa kipua”, Lehtiö näyttää.

Proteiini koostuu aminohapoista ja on ikään kuin kone, joka sitoo ja vauhdittaa solun reaktioita. Lehtiön tutkimusryhmä selvittää rakennetutkimuksen avulla, miten proteiinit toimivat molekyylitasolla, miten atomit ovat niissä järjestyneet ja liikkuvat. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat tietyt solujen signalointiproteiinit, ADP-ribosyylitransferaasit. Tavoitteena on niiden kontrollointi kemiallisilla yhdisteillä, jotka mahdollisesti tulevaisuudessa tulee lääkeaineita.

”Nämä proteiinit ylläpitävät tasapainoa solussa. Ne vaikuttavat esimerkiksi tulehdusvasteisiin, DNA-vaurioiden korjautuvuuteen ja solujen erilaistumiseen. Monista ADP-ribosyylitransferaasien kontrolloimista solun sisäisistä signalointiprosesseista emme tiedä vielä tarpeeksi, jotta voisimme muokata niitä”, tutkija sanoo.

Viiden vuoden tavoite

Tähän mennessä Lehtiön tutkimusryhmä on ehtinyt löytää uusia pienmolekyylejä, jotka vaikuttavat signalointiproteiineihin ja onnistunut kuvaamaan, miten toimintaa häiritsevät inhibiittorit eli estäjät sitoutuvat proteiineihin.

Suomen Akatemia myönsi Lari Lehtiölle alkusyksyllä viisivuotisen akatemiatutkijan rahoituksen. Sen turvin hän haluaa selvittää, miten tietyt kemialliset yhdisteet voisivat vaikuttaa oikealla tavalla vain haluttuun ADP-ribosyylitransferaasiin, joita ihmisessä on lukuisia. Lehtiö kokee tutkimuksen olevan nyt siinä pisteessä, että noihin kysymyksiin pystytään pureutumaan.
Akatemian rahoitus edellyttää sitä, että Lehtiö keskittyy tutkijuuden ohella rooliinsa myös johtajana.

”En ole toiminut yrittäjänä, mutta tutkimusryhmän vetäminen on varmasti hyvin samankaltaista. On pidettävä huolta, että pystyy maksamaan toisille palkkaa ja tehtävä tulosta, jotta rahoitusta saa”, hän vertaa.

Ajatuksena on, että julkaisujen ja väitöskirjojen antia voisi hyödyntää jatkossa sekä biologian tutkimuksessa että lääkeaineiden kehittämisessä.

Lehtiö korostaa vuorovaikutusta, vapaata ideointia ja keskustelua ryhmässään. Se hyödyttää kaikkia.

”Periaatteenani on yhteistyöstä huolimatta antaa heille vapaus suunnitella oma tutkimustyönsä, koska myöhemminkin pitää pystyä itsenäiseen tutkimukseen”, Lehtiö perustelee.

Tämänhetkinen ryhmä koostuu niin tutkijatohtoreista kuin väitöskirjantekijöistä, jotka ovat Suomen lisäksi kotoisin esimerkiksi Venäjältä, Ruandasta, Nigeriasta ja Intiasta. Sekä akatemiatutkijan ryhmälle että mille tahansa tutkimukselle kansainvälisyys on elinehto. Apua Lehtiö saa muilta tutkimusryhmiltä maailmalta ja Suomesta.

Välttämätön perustutkimus

Lari Lehtiötä palkitsee, kun yhteistyössä muitten kanssa pystyy selvittämään sellaista, mihin ei yksin kykene. Hän riemuitsee yllättävistä tuloksista, joita ei alun perin olettanut löytyvän.

”Puhtaassa perustutkimuksessa kiehtoo, että tutkitaan sellaista, mistä ei vielä tiedetä mitään. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa mihinkin. Siksi kaikkea on tutkittava, jotta voidaan edetä soveltavaan tutkimukseen”, Lehtiö pohtii.

Pienikin molekyylimuutos proteiinissa, esimerkiksi DNA-mutaation aiheuttama, vaikuttaa soluun ja voi johtaa siihen, ettei ihminen voi hyvin. Se saattaa näkyä äkillisenä sairautena tai kehittyä hitaasti ja ilmetä myöhemmin. Esimerkiksi tietyt proteiinimuutokset häiriinnyttävät solun säätelyä ja aiheuttavat syövän kehittymisen.

”Jos näitten prosessien eteneminen halutaan estää, on tutkittava juuri tiettyjen proteiinien toimintaa. Tämä on olennaista esimerkiksi syöpälääkkeiden kehittämisessä. On löydettävä signalointireitit, joihin vaikutetaan”, kertoo Lehtiö.

Vaikka käytännön sovellukset ovat vielä kaukana akatemiatutkija Lehtiön työstä, hän summaa, että loppujen lopuksi kyse on ihmisen tutkimisesta, vaikka katse kohdistuisi vain yhteen proteiiniin.

Kuka?
» Lari Lehtiö
» 40-vuotias.
» Kotoisin Salosta, asuu Oulun Talvikankaalla.
» Työskentelee akatemiatutkijana Oulun yliopistossa biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa. Johtanut vuodesta 2012 Biocenter Oulussa tutkimusryhmää, joka perehtyy proteiinien rakenteeseen.
» Aiemmin tutkijatohtorina Turussa Åbo Akademissa ja Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa. Perusti tutkimusryhmän vuonna 2009.
» Väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistossa biokemiasta 2006. Filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 2000.
» Toimii tieteellisten julkaisujen vertaisarvioijana ja tutkijakoulujen johtoryhmissä.
» Vapaalla viettää aikaa lastensa kanssa. Talvisin hiihtää paljon, kesäisin mökkeilee Etelä-Suomessa ja rullaluistelee.
» Lapsena mietti opettajan ammattia. Myöhemmin kiinnostui luonnontieteistä ja haki lukemaan myös lääketiedettä. Kuvailee polkuaan kiinnostusten ohjaamaksi ajelehtimiseksi.
» Haaveilee jatkuvuudesta ja kehittymisestä työrintamalla. Yksi haave on jo toteutunut, kun saa elää perhe-elämää ja seurata lasten kasvua.
» Toivoo vakautta ja turvallisuutta niin maailmanpoliittiseen tilanteeseen kuin yksittäisten ihmisten elämään.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää: