MENU

Entä jos lapseni haluaa politiikkaan?

Minusta tuntuu moraalisesti hyvin arveluttavalta kannustaa lasta poliittiselle uralle, koska poliittiset urat ovat moraalisesti hyvin arveluttavia, kirjoittaa Iikka Kivi.

Mitä teen, jos lapseni haluaa poliitikoksi? Vastaanko, että maailmassa olisi kyllä paljon parempiakin töitä, kuten puhelinmyyjä, lääketestaaja tai humppabändin rumpali?

Vitsailut sikseen: kysymys vetää vakavaksi. Päättäjän rooli on yhteiskunnan huipulla, himoituin jakkara. Sillä istuessaan voi tehdä älyttömät määrät hyvää sekä itselleen että muille.

Silti minusta tuntuu moraalisesti hyvin arveluttavalta kannustaa lasta poliittiselle uralle, koska poliittiset urat ovat moraalisesti hyvin arveluttavia.

Ura politiikassa tarkoittaisi sitä, että lapseni täytyisi työkseen valehdella toistuvasti ja pettää annettuja lupauksia. Omat periaatteet täytyy olla valmis syömään sekunnissa, jos siitä on tarpeeksi hyötyä. Ja vaikka kansalaisille sanotaan yhtä ja toista, tosiasiassa uran rahoittajat määräävät uran kulun.

Tämän sanominen ei ole liioittelua tai kuuluisaa ”politiikanvastaisuutta”.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupasi lapun kanssa kuvassa poseeraten, että koulutuksesta ei leikata, mutta leikkasi silti. Timo Soinille (ps.) ei kelvannut perussuomalaisten puoluekokouksen päätös ministerien vaihdosta, vaan hän loikkasi perustamastaan puolueesta pitääkseen vallastaan kiinni. Jaana Pelkonen (kok.) perustelee alkoholilain uudistusta suomalaisten valinnanvapaudella, mutta pitää suunsa visusti kiinni siitä, että hänen vaalirahoituksestaan merkittävä osa tuli helsinkiläisiltä ravintola-alan yrityksiltä.

Ja vaikka ei suoranaisesti valehtelisi tai pimittäisi totuutta, poliittisten agendojen ajamisessa tosiasioita jätetään usein huomiotta. Esimerkiksi Suomessa vihreät vastustavat edelleen sinnikkäästi ydinvoimaa, vaikka ilmastonmuutoksen torjunnassa sillä on vähäpäästöisenä energiamuotona tärkeä rooli.

Jos kotimaan politiikasta pitäisi etsiä yksi esikuva, jonka nuorelle ihmistaimelle poliitikon matkalle tarjota malliksi, en yksinkertaisesti tietäisi ketä suositella. Se on aika ongelmallista, kun valtakunnan halutuimmat virat on täytetty ihmisillä, jotka eivät kelpaa lapsille ja nuorille positiivisiksi esimerkeiksi.

Eikä paljon parempaa mallia löydy ulkomailtakaan —Donald Trump opetti maailmalle ainoastaan sen, että ilman opiskelua ja myötätuntoakin pärjää, jos osaa kohdistaa narsistisen vihansa tarpeeksi hyvin. Trumpin edeltäjän Barack Obaman opetus puolestaan on se, että jos olet tarpeeksi cool, ketään ei haittaa, vaikka tapatat viikoittain siviileitä laittomissa lennokki-iskuissa.

Eli jos lapsi kysyy, että sopisiko hän minun mielestäni poliittiselle uralle, hänen täytyy kyetä valehtelemaan täysin sumeilematta, lupaamaan toistuvasti tyhjää ja tekemään hirveitä tekoja muille ihmisille, jos se on omille pyrkimyksille hyödyksi.

Taidan ennemmin ostaa ne rummut.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Ensimmäinen kanta-asiakas muisti vuoden väärin – Caio täyttää 30 vasta ensi vuonna

Monelle oululaisopiskelijalle tuttu ravintola Caio juhlisti keväällä 30-vuotisjuhliaan. Oulun ylioppilaslehden pitkällisen selvitystyön seurauksena selvisi, että syntymäpäiväkakkua syötiin vuoden etuajassa.

Ravintola Caiossa juhlittiin maaliskuisena viikonloppuna tavallista railakkaammin.

Kaijonharjussa Linnanmaan kampuksen lähettyvillä sijaitsevaan baariin oli saapunut perjantaina 24. maaliskuuta tiskijukan lisäksi soittamaan musiikkia opiskelijoiden puhallinorkesteri Teekkaritorvet.

Ravintolamenun ohella juhlijoille tarjoiltiin myös harvinaisempaa suuhunpantavaa: syntymäpäiväkakkua.

Oulu-lehti oli julkaissut kekkereistä ennakkojutun aiemmin samalla viikolla. Jutussa todettiin, että 30 vuotta on pitkä aika sekä ihmisen että yrityksen elämässä: “Kaijonharjussa toimiva ravintola Caio saavuttaa tämän maagisen rajapyykin tänä vuonna ja sen kunniaksi siellä järjestetään ensi perjantaina suuret 30-vuotisbileet.”

Vaan järjestettiinkö ravintolan kolmekymppisbileet etuajassa? Kuinka vanha Caio oikeastaan on?

 

Aineisto viittaa vuoteen 1988

Caion alkuperäinen nimi oli Café-Bistro Caio, ja sen omisti Reidar Oy -niminen yhtiö, joka oli yksi nykyisen ravintolayritys Unirestan edeltäjistä.

Unirestan historiikista löytyy arkistokuva kutsukortista Café-Bistro Caion avajaisiin. Kutsussa ei mainita vuotta vaan ainoastaan päivämäärä: “Tervetuloa [- -] avajaisiin torstaina 17.11.”.

Vilkaisu vuoden 1989 kalenteriin paljastaa, että 17. marraskuuta oli tuona vuonna kuitenkin perjantai, ei torstai. Vuonna 1987 – minkä siis pitäisi olla Caion perustamisvuosi, mikäli ravintola täyttäisi kuluvana vuonna 30 – tuo päivämäärä taas osui tiistaille.

Mutta vuosi 1988 tärppää: 17. marraskuuta oli kuin olikin silloin torstai.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (avi) arkistoista ei löydy enää mitään Reidar Oy:n aikaisia anniskelu- tai muita lupa-asiakirjoja, joista Café-Bistro Caion perustamisajankohta kävisi selville. Oulun maakunta-arkisto tuottaa niin ikään vesiperän: Reidar Oy:n Café-Bistro Caioa koskevia alkoholin anniskeluun liittyviä lupa-asiakirjoja ei ole sinne arkistoitu.

Avista kuitenkin kerrotaan Oulun ylioppilaslehdelle, että alkoholihallinnon lupajärjestelmästä löytyy merkintä, jonka mukaan Café-Bistro Caio olisi aloittanut toimintansa 1.11.1988.

Avista ei kuitenkaan osata sanoa, onko kyseinen päivämäärä toimipaikan aloituspäivä vai esimerkiksi anniskeluluvan hakemuspäivä.

Oulun kaupungin rakennusvalvonnasta puolestaan osataan kertoa, että osoitteessa Sammonkatu 10 sijaitseva ravintola Caion kiinteistö on valmistunut vuonna 1988 ravintola-, ruokatila- ja baarikäyttöön.

Lisäksi Unirestan Oulun ylioppilaslehdelle toimittamassa otteessa Reidar Oy:n vuoden 1988 toimintakertomuksesta todetaan, että “Café-Bistro Caion toiminta käynnistyi marraskuussa 1988.”

Kaikki edellä esitetty viittaa siihen, että nykyisen ravintola Caion edeltäjä Café-Bistro Caio avattiin marraskuussa vuonna 1988.

Caio täyttää siis kuluvan vuoden aikana vasta 29 vuotta. Pyöreitä juhlittiin näin ollen reilun vuoden verran etuajassa. Mutta miksi?

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.

Caion asiakkaita houkuteltiin vuonna 1988 lupauksilla ”häpi auvvosta”. Mainos Oulun ylioppilaslehdestä vuodelta 1988. Arkistokuva.

 

Uusi omistaja sai väärää tietoa

Reidar Oy sulautui osaksi Uniresta Oy:tä vuoden 2000 lopussa. Uniresta puolestaan asetti Caion myyntiin vuonna 2012. Sanomalehti Kalevan uutisen mukaan ravintola oli tuottanut jo pitkään tappiota.

Ravintolalle löytyi ostaja vuonna 2014: Ouluun muuttanut ranskalainen opiskelija Thystere Bangue-Tandet. Hän pyörittää Caioa edelleen perustamansa Affinity Group -yhtiön kautta.

Bangue-Tandet kertoo, että idea Caion kolmekymppisistä syntyi, koska hän luuli, että ravintola oli avattu vuonna 1987.

”Kun ostin paikan, kysyin sen edellisiltä työntekijöiltä, milloin ravintola on perustettu. He kertoivat, että Caio avattiin vuonna 1987.”

Tämän lisäksi Bangue-Tandet kertoo jutelleensa erään asiakkaan kanssa, joka sanoi hänelle olleensa alkuperäisen Café-Bistro Caion ensimmäinen kanta-asiakas. Varmemmaksi vakuudeksi tämä oli näyttänyt vanhaa kanta-asiakaskorttiaan Bangue-Tandet’lle ja kertonut, että paikka avattiin vuonna 1987.

Lehden esittäessä aiemmin mainitut seikat Caion todellisesta perustamisvuodesta Bangue-Tandet’lle, menee mies hetkeksi hämilleen.

”Olin silloin kiireinen, koska opintoni olivat vielä kesken, ja olin juuri ostanut ravintolan. En alkanut selvittää perustamisvuotta sen tarkemmin, vaan luotin näiden ihmisten puheisiin”, Bangue-Tandet sanoo.

Hän näkee asian kuitenkin lopulta positiivisessa valossa.

”Tiedänpähän taas jotain uutta Caion historiasta. Emme sitä paitsi ehtineet valmistella näitä [kolmekymppis-] juhlia niin hyvin kuin olisin halunnut. Ensi vuonna järjestämme todella isot juhlat”, Bangue-Tandet nauraa.

Pidemmällä tähtäimellä Bangue-Tandet’n suunnitelmissa on tehdä Caiosta entistä opiskelijaystävällisempi ravintola.

”Tärkein tavoitteeni on tehdä Caiosta aidosti osa opiskelijoiden jokapäiväistä elämää. Haluaisin Caion olevan paikka, johon tullaan rentoutumaan ja lataamaan akkuja arjen keskellä.”

Bangue-Tandet sanoo kokeilleensa erilaisia asioita Caion kanssa. Epäonnistuneita kokeiluja ovat olleet muun muassa bingotapahtumat ja burgerit.

”Niistä ei tullut niin hyvää palautetta, että olisi kannattanut jatkaa. Tällä haavaa keskitymme pub-puolen parantamiseen muun muassa lisäämällä olutvalikoimaa, minkä lisäksi kehitämme yökerho-osiota, jotta opiskelijoiden olisi entistä parempi järjestää täällä bileitä ja tapahtumia”, Tandet-Bangue kertoo.

Eetu Halonen

Toimittajanplanttuna Oulussa aikaansa viettävä Tampereen siirtolainen. Kiinnostuksen kohteet erästä kirjailijaa mukaillen elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Sana olkoon vapaa, mutta faktat ovat pyhiä. Twitter: @eehalonen

Lue lisää:

Tuore raportti: yliopistoihin sijoitettu euro tuottaa vähintään viisi euroa

Arvioinnin mukaan säästötarkoituksessa tehty perusrahoituksen leikkaus voisi aiheuttaa taloudellisen vaikuttavuuden laskun, joka mitätöisi halutun säästövaikutuksen.

 

Opiskelijat tuottavat 2 miljardia

Arvioinnissa yliopistojen tuottamat taloudelliset vaikutukset on jaettu oheishyötyihin ja tavoitehyötyihin.

Yliopistojen taloudellisista vaikutuksista 43 prosenttia syntyy oheishyödyistä. Oheishyöty sisältää yliopiston perustoiminnoista (kuten henkilöstön työllistäminen, palveluiden ja tarvikkeiden hankinta, infrastruktuurin investoinnit), opiskelijoista ja matkailusta syntyvän vaikutuksen. Perustoimintojen tuottama vaikutus on noin 4 miljardia euroa.

Opiskelijoiden vaikutuksen lasketaan muodostuvan opiskelijan kulutuksesta, opiskelijan osa-aikaisesta työssäkäynnistä ja opiskelijoiden palkattomasta vapaaehtoistyöstä. Näiden yhteenlasketun vaikutuksen arvioidaan olevan noin 2 miljardia euroa.

Arviointi huomioi myös henkilökunnan ja opiskelijoiden luo tehdyistä vierailuista, liikematkoista sekä vierailuista konferensseihin ja muihin yliopistojen järjestämiin tapahtumiin syntyvän matkailun vaikutuksen, 78 miljoonaa euroa.

Tavoitehyöty taas tarkoittaa yliopistojen oman toiminnan tuottamaa erityistä lisäarvoa. Tavoitehyötyjä ovat korkeakoulutuksen tuottavuus eli koulutuspreemio (korkeakoulutettujen palkkaero vähemmän koulutettuihin), yliopistojen tuottama tuki liike-elämälle ja innovaatioille ja terveystutkimus. Tavoitehyöty muodostaa 57 prosenttia yliopistojen lasketusta taloudellisesta vaikutuksesta.

Arvioinnissa huomioidaan myös se, että henkilökuntansa ja opiskelijoidensa kautta yliopistot vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan myös ”ei-euromääräisesti mitattavilla tavoilla”, kuten uusintamalla suomalaista kulttuuriperintöä.

 

Leikkauksilla jopa vastakkainen vaikutus

Arvioinnissa tarkasteltiin myös sitä, millaisia vaikutuksia perusrahoitukseen tehdyillä muutoksilla on yliopistojen taloudelliseen vaikuttavuuteen.

Arvioinnin mukaan säästötarkoituksessa tehty perusrahoituksen leikkaus voisi aiheuttaa taloudellisen vaikuttavuuden laskun, joka mitätöisi halutun säästövaikutuksen. Esimerkiksi perusrahoituksen leikkaaminen 10 prosentilla voisi arviointiraportin mukaan aiheuttaa 16 900 työpaikan menetyksen.

Taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin toteutti skotlantilainen konsulttifirma BiGGAR Economics Ltd.  Arviointiin osallistuivat kaikki yliopistolaissa mainitut yliopistot. Arvioinnin aineisto koostuu muun muassa yliopistojen taloutta, tutkimustulosten kaupallistamista sekä opiskelijoita ja valmistuneita koskevista tiedoista.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Varas iski Giellagas-instituuttiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan, epäiltynä poliisin vanha tuttu

Oulun yliopistolla Linnanmaan kampuksella on liikkunut varkaita. Nyt varkauden kohteena ovat olleet humanistiseen tiedekuntaan kuuluva Giellagas-instituutti ja yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Oulun yliopiston turvallisuuspäällikkö Pertti Hoskio kertoo, että instituuttiin murtauduttiin perjantaina 9.6. Varas nappasi mukaansa ainakin kannettavan tietokoneen, dvd-soittimen ja 50-tuumaisen television. Televisiota varas ei kuitenkaan saanut mukaansa. Yliopiston valvontakameran nauhoilta näkyy, että epäilty varas sitoi television kiinni pyöränsä […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopistolla Linnanmaan kampuksella on liikkunut varkaita. Nyt varkauden kohteena ovat olleet humanistiseen tiedekuntaan kuuluva Giellagas-instituutti ja yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Oulun yliopiston turvallisuuspäällikkö Pertti Hoskio kertoo, että instituuttiin murtauduttiin perjantaina 9.6. Varas nappasi mukaansa ainakin kannettavan tietokoneen, dvd-soittimen ja 50-tuumaisen television.

Televisiota varas ei kuitenkaan saanut mukaansa. Yliopiston valvontakameran nauhoilta näkyy, että epäilty varas sitoi television kiinni pyöränsä tarakalle, ja koitti polkea karkuun saaliinsa kanssa. Pakoyritys ison television kanssa ei kuitenkaan onnistunut, sillä epäilty kaatui heti pyöränsä kanssa. Sen vuoksi televisio oli jäänyt lepäämään pihalle.

Tapauksen tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Jan Sormusen mukaan varkaudesta epäillään poliisille ennestään tuttua henkilöä, joka olisi syyllistynyt myös viime vuoden tammihelmikuun aikana Linnanmaan kampuksella kilta- ja työhuoneisiin tehtyihin useisiin murtoihin ja varkauksiin.

Giellagas-instituutin tapauksen lisäksi hänen epäillään samana päivänä syyllistyneen varkauteen myös yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla.

Sormusen mukaan epäilty on myöntänyt syyllisyytensä Giellagas-instituutin varkauteen, toisessa asiassa häntä ei ole vielä kuultu.

Jan Sormusen mukaan epäilyn tunnistamisessa poliisia auttoi myös silminnäkijöiden antama apu.

”Kaksi ihmistä oli tehnyt loistavan työn, ja napanneet epäilystä valokuvan. Kaikista asiattoman oloisista kulkijoista, ja varsinkin telkkaria kanniskelevista, olisi hyvä ilmoittaa heti vahtimestarille. Mitä enemmän rosvojen työtä ja työrauhaa hankaloitetaan, sitä paremmin he pysyvät alueelta pois tulevaisuudessa”, hän toteaa.

 

Muokattu 13.6. kello 15:28: Täsmennetty jutun otsikkoa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 24: Ei tieteisfiktiota, vaan tulevaisuutta – FutuRena kehittää 3D-printattavaa munuaista

Neljä viidestä elinsiirtojonottajasta on vailla munuaista. Susanna Kaiston johtama FutuRena-tiimi haluaa kehittää 3D-tulostettavan ja toimivan minimunuaisen. Toteutuessaan visio on suuri harppaus tieteelle ja potilaille.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Printattava elin voi kuulostaa utopistiselta tieteisfiktiolta, mutta Susanna Kaisto vakuuttaa sen olevan tulevaisuutta.

Suunnitelma 3D-printattavan munuaisen kehittämisestä puri viime viikolla Helsinki Challenge -tiedeideakilpailun semifinaalissa. Yleisö äänesti Kaiston FutuRena-ryhmän muiden kilpailijoiden ohi suoraan finaaliin.

Oulun yliopistossa kehitysbiologian väitöskirjaa tekevä Kaisto myöntää idean haastavuuden, sillä verta ja kuona-aineita virtsaksi suodattava munuainen on ihmisen monimutkaisin elin heti aivojen jälkeen.

”Munuainen ei uudista itseään, koska sillä ei ole kantasoluja, kuten esimerkiksi iholla, joka uudistaa koko ajan itseään. Jos munuaisen solut kuolevat, ne kuolevat lopullisesti”, Kaisto sanoo.

Siirrettävän munuaisen valmistaminen olisi valtava edistysaskel tieteen kannalta ja myös niille ihmisille, jotka odottavat elinsiirtoa. Elinsiirtojonot ovat pitkät.

”Kahdeksankymmentä prosenttia elinsiirtopotilaista tarvitsee uuden munuaisen. Diabetes ja korkea verenpaine aiheuttavat munuaisten vajaatoimintaa. Tällaiset vaivat eivät ole tulevaisuudessa ainakaan vähenemässä”, toteaa Kaisto.

Myös synnynnäiset sairaudet ja esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, verenpainelääkkeet ja HIV-lääkkeet voivat aiheuttaa munuaisvaivoja. Kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma.

”Jos onnistumme, vaikutus on hyvin merkittävä”, Kaisto näkee.

 

Mikä yhdistää kantasolua ja laskettelurinteen huippua?

Ideakilpailua varten koottuun FutuRena-ryhmään kuuluu Oulun ja Helsingin yliopistojen sekä Aalto-yliopiston tutkijoita ja professoreita. Mukana on myös 3D-printtauksen asiantuntijoita.

Ryhmällä on tietoa ja osaamista siitä, miten elinten 3D-kartoista tehdään muoviprinttauksia. Yhteistyökumppani Vladimir Mironov on bioprinttauksen guru ja onnistunut 3D-tulostamaan toiminnallisen haiman.

Ryhmässä tiedetään myös, miten kantasoluista tuotetaan munuaisen soluja. Tällä tarkoitetaan solujen indusointia, jota Kaisto havainnollisti Helsinki Challengen semifinaalissa viiden minuutin pitchauksessaan käyttämällä vertauksena laskettelurinnettä ja hiihtohissiä.

”Alkion kehityksen aikana kantasolut aloittavat ikään kuin rinteen huipulta. Kun solut kehittyvät, ne noudattavat tiettyjä ohjeita, joiden mukaan valitsevat reittinsä alas eri laaksoihin. Mutta soluja osataan palauttaa kantasoluvaiheeseen, eli ne voidaan hiihtohissillä viedä takaisin alkupisteeseen ja ohjata uuteen laaksoon”, Kaisto kuvailee.

Esimerkiksi ihosolulaaksoon laskenut solu palautetaan kantasoluvaiheeseen ja sille annetaan uudet ohjeet laskeutua aiemman reitin sijasta munuaislaaksoon eli erilaistua munuaisen soluiksi.

Maailmalla tuotetaan uusia munuaissoluja potilaiden omista soluista indusoiduista kantasoluista. Alkuvaiheessaan FutuRena keskittyy tekemään tutkimustyötään hiirten soluilla.

”Ihmisen indusoitujen kantasolujen tuottaminen ja käyttäminen on sen verran kallista, että tarvitsemme rahoituksen jatkokehitystä varten”, Kaisto sanoo.

 

Hidasta ja kallista

Ensimmäinen askel kohti siirrettävää ihmismunuaista on minimunuaisen kehittäminen. Se ei Susanna Kaiston mukaan ole kaukainen haave.

”Minimunuaisessa olisi muutama toiminnallinen osa, jotka suodattaisivat kuona-aineita. Kun se onnistutaan tekemään, saadaan tärkeää tietoa, miten oikea munuainen voitaisiin tulostaa.”

Laboratorio-olosuhteissa on mahdollista kopioida munuaisen kehityksen alkuvaihetta, jolloin munuaisnuppu kasvaa ja haaroittuu.

”Hiiren alkiosta eristettyä munuaisnuppua voidaan kasvattaa petrimaljassa. Kehitys hoituu loppuun, kun solut ohjelmoituvat luonnollisesti”, Kaisto sanoo.

Tätä tapahtumaketjua voidaan pyrkiä kopioimaan 3D-bioprinttauksessa. Ongelmana on vielä verisuonituksen luominen. Soluja osataan ohjelmoida ja laittaa oikeaan järjestykseen elimistön ulkopuolella, mutta kehitetyn elimen siirtäminen ihmiseen on hyvin pitkän aikavälin projekti.

Kaisto uskaltaa veikata, että nyt syntyvät lapset saattavat elämänsä aikana nähdä, että toimivia ihmisen munuaisia printataan. Todeksi muuttuessaan 3D-printattava munuainen toisi Kaiston mukaan myös kansantaloudellisia hyötyjä:

”On arvioitu, että siirtoelintä jonottava yksi potilas maksaa yhteiskunnalle puolitoista miljoonaa euroa.”

Mikäli FutuRena voittaa loppuvuodesta ratkeavan Helsinki Challengen palkintosumman, 375 000 euroa, ryhmä pääsisi tekemään lisää kokeita, jotka olisivat näyttönä lisärahoituksen hakemiselle minimunuaisen kehittämistä varten. Sen valmistaminen vaatii vielä miljoonia euroja ja paljon tutkimustyötä.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Viikon 24 Tiedekysymys: Voiko jääpala mennä vanhaksi?

Tällä viikolla Tiedekysymyksen esittäjä pohtii, voivatko jääpalat muuttua syömäkelvottomiksi, jos niitä säilyttää useita vuosia pakastimessa.

Kesäsäiden viimein tultua voi tehdä mieli höystää virvokkeita jääpaloilla. Ovatko pakastimen perukoilta löytyneet vuosientakaiset jääpalat vielä käyttökelpoisia?

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen Oulun yliopistosta sanoo, että jää ja vesi eivät vanhene. Pakastimen kylmyys ei myöskään ole mikrobeille eli pieneliöille kovin suotuisa.

Pursiaisen mukaan pakastimen ilma-alassa ruokaa pilaannuttavia mikrobeja leijailee huomattavasti vähemmän kuin jääkaapissa.

”Jos avointa, vedellä täytettyä lasia säilyttää jääkaapissa, vesi on altis keräämään itseensä monenlaisia molekyylejä, jotka vaikuttavat veden hajuun ja makuun”, hän huomauttaa.

Jäätyneessä vedessä eliöt eivät jyllää.

”Jäässä on niin tiukka rakenne, että vieraseliöt eivät pääse jääpalan sisään tunkeutumaan”, professori sanoo.

Avonaisessa jääpalamuotissa odottavat kimpaleet voivat kuitenkin kerätä mikrobeja pinnalleen, jos jääpaloihin koskee likaisin sormin.

”Sormista voi tarttua niihin epämääräistä möhnää, joka jääpalan sulaessa saattaa aiheuttaa makuhaittaa.”

Saastumisen mahdollisuus koskee Jouni Pursiaisen mukaan vain jääpalan pintaa.

Jos jääpalan päältä ei silmin erota mitään poikkeavia likajäänteitä, jääpalan käyttäminen on turvallista vielä monen vuoden säilytyksen jälkeen.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää: