Vaihtamalla voi parantaa – muutaman harhailuvuoden jälkeen pääsin minulle sopivalle alalle

Välivuosien aikana en aktiivisesti etsinyt suuntaa elämälleni, vaan odotin sen putoavan syliini, kirjoittaa Aleksi Hursti.

Yliopistoltakin tutut yt-neuvottelut ja irtisanomiset pyörivät mediassa ja saavat nuoret epävarmoiksi uravalinnoistaan. Tässä taloustilanteessa suuren irtisanomisvaaran ja epävarman tulevaisuuden tarjoavat ammatit eivät houkuttele.

Näyttää siltä, että korkeakoulujen yhteishaun ensikertalaiskiintiö on toiminut päinvastoin kuin hallitus on toivonut: loppujen lopuksi se on hyödyttänyt vain 250 nuorta hakijaa. Suuri määrä nuoria puolestaan piti välivuoden ja aikoo miettiä tarkkaan, miten kiintiöpaikkansa käyttää.

Myös minua valvotti lukioaikoina öisin epätietoisuus ammatinvalinnasta. Milloin mietin arkeologin uraa, milloin uskontotieteitä. Kirjoitin lopulta puhtaan loogisen päättelyn tuloksena ylioppilaskokeissa historian ja yhteiskuntaopin, koska niissä minulla oli parhaat arvosanat. Kävin myös valtio-opin pääsykokeessa.

Koska ylioppilaskokeisiin ja pääsykokeeseen lukeminen ei kiinnostanut, oli lopputuloskin sen mukainen. Seuraavan lukuvuoden vietin Postilla töissä, sitä seuraava meni intissä.

Välivuodet toivat kyllä perspektiiviä elämääni, mutta ei niiden aikana minulle vieläkään selvinnyt tulevaisuuden ammattini. En aktiivisesti etsinyt suuntaa elämälleni, vaan odotin sen putoavan syliini.

Seuraavaksi päädyin opiskelemaan mediatekniikkaa ammattikorkeakouluun, koska tekniikka kiinnosti, jonnekin oli pakko päästä opiskelemaan ja tietoliikenteen sekä viestinnän tekninen puoli vaikutti mielenkiintoiselta. Opiskelun laatu ja opiskelumotivaation puute kuitenkin ajoivat minut hakemaan yliopistoon.

Päädyin Ouluun ympäristötekniikalle, koska ympäristöongelmat, ilmastonmuutos ja niiden ratkaiseminen tekniikan avulla kiinnostivat. Parin vuoden harhailun jälkeen aloitinkin opiskeluni silti ennen suomalaisten korkeakouluopiskelun aloittamisen keski-ikää, joka on 24 vuotta.

Kun katson taaksepäin ja mietin, mikä minut on johdattanut tähän pisteeseen, tunnistan valintojeni muodostavan järkevän reitin. Älyverkoissa tärkeä osuus on tiedon liikkuminen sähkön lisäksi ja mediatekniikkahan oli myös tietoliikennettä. Yhteiskunnan kehittäminen hallinnon puolelta oli kiinnostanut jonkin verran lukiossa, ja nyt olen OYY:n hallituksessa suuren edunvalvontajärjestön toimeenpanevassa elimessä.

Opintojen aikanakin olen miettinyt sitä, miten pääsisin isojen ongelmien kimppuun. Nyt diplomityössäni suunnittelen älyverkkoa, jonka avulla sähköverkossa voidaan hyödyntää enemmän uusiutuvia, mutta tuotantokyvyltään epävarmoja energiantuotantotapoja.

Valmistumiseni jälkeen olen kiinnostunut työskentelystä ministeriöissä, miksei jossain vaiheessa EU:ssakin. Yhdistävänä piirteenä tunnistankin nyt itsessäni myös eräänlaisen halun parantaa maailmaa ja tehdä töitä paremman huomisen puolesta.

Olen onnekas: Vaikka en päätynyt suoraan lukiosta opiskelemaan nykyistä alaani, muutaman vuoden iteroinnin jälkeen pääsin kuin pääsinkin alalle, joka tuntuu minulle sopivalta.

Samaa ei voi sanoa useista opiskelukavereistani, jotka tulivat suoraan lukiosta opiskelemaan ympäristötekniikkaa tietämättä mitä se edes pitää sisällään – sana ”ympäristö” vain kuulosti kivalta. Nyt nämä samat kaverit ovat työelämässä tai valmistuneita, miettien kuitenkin jo seuraavaa siirtoa, sillä ala ei kiinnostanutkaan niin paljoa. Vaikka osa on tyytyväinen tutkintoonsa ja työpaikkoihinsa, en yllättyisi, vaikka osa porukasta päätyisi opiskelemaan toista tutkintoa.

Ensikertalaiskiintiöt saattavat ohjata hakijoita pitämään välivuosia ja etsimään oikeaa alaansa. Mielestäni on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että ensimmäinen opiskelupaikkavalinta on juuri sitä mitä haluat tehdä myöhemmin elämässäsi.

Välivuoden aikana tulee keskityttyä muihin asioihin, ja vasta opiskelu ohjaa paremmin omien kiinnostusten pariin. Poikkeuksia löytyy – ehkäpä juuri se 250 vuodessa.

Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka moni näillä ensikertalaiskiintiöllä sisään päässeistä vaihtaa lopulta opiskelupaikkaa.

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue lisää: