Viikon 24 Tiedekysymys: Voiko jääpala mennä vanhaksi?

Tällä viikolla Tiedekysymyksen esittäjä pohtii, voivatko jääpalat muuttua syömäkelvottomiksi, jos niitä säilyttää useita vuosia pakastimessa.

Kesäsäiden viimein tultua voi tehdä mieli höystää virvokkeita jääpaloilla. Ovatko pakastimen perukoilta löytyneet vuosientakaiset jääpalat vielä käyttökelpoisia?

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen Oulun yliopistosta sanoo, että jää ja vesi eivät vanhene. Pakastimen kylmyys ei myöskään ole mikrobeille eli pieneliöille kovin suotuisa.

Pursiaisen mukaan pakastimen ilma-alassa ruokaa pilaannuttavia mikrobeja leijailee huomattavasti vähemmän kuin jääkaapissa.

”Jos avointa, vedellä täytettyä lasia säilyttää jääkaapissa, vesi on altis keräämään itseensä monenlaisia molekyylejä, jotka vaikuttavat veden hajuun ja makuun”, hän huomauttaa.

Jäätyneessä vedessä eliöt eivät jyllää.

”Jäässä on niin tiukka rakenne, että vieraseliöt eivät pääse jääpalan sisään tunkeutumaan”, professori sanoo.

Avonaisessa jääpalamuotissa odottavat kimpaleet voivat kuitenkin kerätä mikrobeja pinnalleen, jos jääpaloihin koskee likaisin sormin.

”Sormista voi tarttua niihin epämääräistä möhnää, joka jääpalan sulaessa saattaa aiheuttaa makuhaittaa.”

Saastumisen mahdollisuus koskee Jouni Pursiaisen mukaan vain jääpalan pintaa.

Jos jääpalan päältä ei silmin erota mitään poikkeavia likajäänteitä, jääpalan käyttäminen on turvallista vielä monen vuoden säilytyksen jälkeen.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Viikon 21 Tiedekysymys: Missä nää oikeen surffaat?

"Kyyyllä mää netissäkin oon. Välillä enemmän, välillä vähemmän", lausui eräs keski-ikäinen ohikulkija Tampereen keskustassa. Tämän viikon Tiedekysymyksen aihe syntyi pohdinnasta, miten lausahtaja internetin oikein määrittelee ja millä tavalla siellä varsinaisesti ollaan tai ei olla.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Onpa ajanvietteesi tämä sivusto, Jodel tai Snapchat, olet näissä puuhissa netin välityksellä yhteydessä muuhun maailmaan. Olet kirjaimellisesti globaalissa verkossa, World Wide Webissä (WWW).

Kaikki tietävät, mitä internetillä periaatteessa tarkoitetaan, mutta mitä ihan oikeasti tapahtuu, kun pläräät Facebookia tai puhut videopuhelua kaverillesi? Ei muuta kuin konepelti auki ja asiantuntija selittämään.

”Tavallisesti, kun puhutaan ’netissä olemisesta’, kyse on itse asiassa WWW:stä tai webistä. Web on yksi, joskin hyvin tärkeä internetin sovellus”, selvittää tutkijatohtori Timo Koskela Oulun yliopiston UBICOMP-tutkimusryhmästä.

”Alun perin web kehitettiin informaation selailua varten, mutta nykyisin se on muuttunut yhä enenevissä määrin kaikissa laitteissa toimivaksi sovellusalustaksi.”

Sitten siihen tärkeimpään – mitä on surffata?

”Kun käyttäjä ’on netissä’, hän käytännössä pyytää web-selaimen kautta web-sivuja web-palvelimilta HTTP-nimisen protokollan avulla. Web-palvelin palauttaa pyynnöstä HTML-sivun, jonka web-selain näyttää käyttäjälle”, Koskela paljastaa.

Web-palvelimet itse ovat Internetiin yhteydessä olevia tietokoneita. Oma laitteesi siis lähettää niille kysymyksiä, joihin saat vastauksena verkkosivustoja, joilla pörrätä. Palvelimet hyödyntävät yleensä tietokantoja, joihin on voitu tallentaa esimerkiksi käyttäjien Instagram-kuvat tai tämän lehden juttuarkisto.

Web-palvelimilla ja omilla masiinoillasi on IP-osoitteet, joiden avulla laitteet tietävät mihin suuntaan mitäkin informaatiota lähettää.

”IP-protokolla tarjoaa jokaiselle verkon laitteelle yksilöidyn IP-osoitteen, jonka avulla mitkä tahansa kaksi verkon laitetta voivat vaihtaa tietoja keskenään”, Koskela avaa.

Mitä siis varsinaisesti tapahtuu, kun selaimeen syöttää esimerkiksi osoitteen www.oulunylioppilaslehti.fi?

”Palvelinta ei voida paikantaa Internetistä suoraan nimen perusteella, vaan se muutetaan ensin IP-osoitteeksi ympäri maailmaa hajautettujen nimipalvelinten (DNS) avulla. IP-osoitetta hyödyntäen web-selaimen lähettämä pyyntö reititetään tyypillisesti useiden reitittimien kautta kyseessä olevalle web-palvelimelle”, Koskela selostaa.

 

Bitti vipeltää ykkösinä ja nollina

Toisella tapaa ilmaistuna internet on ympäri maailmaa sijaitseva tietokoneiden verkosto. Se on oikea verkkojen verkko, joka muodostuu kymmenistä tuhansista itsenäisistä järjestelmistä. Välissä on tietenkin harvinaisen paljon kaapeleita. Maanalaisten kaapeleiden verkot muodostavat suurempia verkostoja, jotka kuljettavat tietoa eestaas järjettömällä vauhdilla aina pallon puolelta toiselle. Tieto liikkuu internet-kaapeleissa valona.

Nettiin pääsee toki myös langattomilla laitteilla. Esimerkiksi älypuhelimesta signaalit matkaavat maailmalle tietoliikennemaston kautta, josta ne siirtyvät jälleen kaapeleilla eteenpäin.

Nettitieto ei kuitenkaan liiku varsinaisina kirjaimina, vaan se muodostuu kahdesta numerosta, ykkösestä ja nollasta. Mikroprosessorisi osaa muuntaa nämä numerot katseltaviksi, kuunneltaviksi ja käytettäviksi hyödykkeiksi.

Otetaan esimerkiksi Skype-puhelu: ”Siinä analoginen puhesignaali muutetaan ensin digitaaliseksi signaaliksi. Se lähetetään tietyin aikavälein tietyn kokoisina paketteina vastaanottajalle IP-osoitteen perusteella. Lähetetyissä paketeissa on mukana myös tieto käytettävästä portista, minkä avulla paketit pystytään ohjaamaan oikealle sovellukselle vastaanottajan laitteessa”, Koskela selittää.

Netti on siis kaapelivälitteinen tietokoneiden verkosto, jonka kautta laitteiden lähettämät tiedot siirtyvät saumattoman oloisesti paikasta ja vekottimesta toiseen. Tekninen mokkulasi muuttaa tiedon millisekunneissa ykkösistä ja nollista jodlauksiksi, snäpeiksi tai esimerkiksi Maria Monden musiikiksi. Melkoisen maagista, eikö vain?

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 20 Tiedekysymys: Voiko kofeiinin piristävän vaikutuksen kumota kotikonstein?

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä otetaan selvää, voiko kofeiinin vaikutusta kumota tai lieventää esimerkiksi alkoholilla.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Lukijamme joutui väsyneenä tekemään töitä pitkän päivän ja piti vireyttään yllä juomalla kahvikupin toisensa perään. Illalla puurtaja oli turhan pirteä, joten hän päätti rauhoittua oluen äärellä – alkoholi kun väsyttää. Lukijamme jäi miettimään, voiko kofeiinin vaikutuksen oikeasti kumota alkoholilla.

Farmakologian professori Jukka Hakkola Oulun yliopistosta kertoo, että kofeiinin vaikutuksen kumoamiseen ei ole toimivaa kotikonstia.

”Ei ainakaan sellaista, jota voisin suositella. Parasta on vain odotella vaikutuksen poistumista elimistöstä.”

Kofeiini on piriste. Se salpaa aivoissa adenosiinireseptorien toiminnan. Adenosiini on välittäjäaine, joka vaikuttaa vireystilan säätelyyn. Kun adenosiinin vaikutus estyy, ihminen tuntee itsensä virkeämmäksi.

Hakkolan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että kofeiini voi haitata nukahtamista vielä kuuden tunnin jälkeen sen nauttimisesta. Kofeiinin vaikutuksen voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti. Esimerkiksi perimä, tottumus ja ikä määräävät sen, kauanko kofeiinin tuntee piristävän.

”Iän myötä häiritsevä vaikutus uneen lisääntyy. Nuoret sietävät paremmin”, Hakkola sanoo.

Kofeiinia ja alkoholia yhdessä nauttineelle lukijalle Hakkola selventää, että alkoholi on akuutisti sedatiivinen yhdiste eli se lamaannuttaa keskushermostoa ja voi tuoda väsyneen olon.

Vaikka alkoholilla on väsyttävä vaikutus, se heikentää unen laatua.

”Todennäköisesti kofeiinin ja alkoholin nauttimisen jälkeen nukkuu huonosti, mutta seuraavana yönä sitten paremmin, kun unet ovat jääneet kevyiksi”, professori toteaa.

Hakkola haluaa huomauttaa, että toistuvasti käytettynä alkoholi aiheuttaa myös unihäiriöitä.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 19: Huumorilla positiivisia vaikutuksia mainontaan

Mainoksia ei voi paeta. Niihin törmää niin radiossa kuin televisiossakin, ja sisällöstä riippuen ne joko ilostuttavat tai raivostuttavat katsojaansa. Mainokset toimivat tutkitusti paremmin, jos niissä käytetään huumoria.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston markkinoinnin tohtorikoulutettava ja Hurmos-hankkeen projektipäällikkö Eeva-Liisa Oikarinen on tutkinut huumorin käyttöä markkinoinnissa ja  rekrytointimarkkinoinnissa.

Oikarinen viimeistelee tällä hetkellä pienyritysten huumorin käyttöä ja vaikutuksia etenkin internetin työpaikkamainonnassa käsittelevää väitöskirjaansa.

Mikä huumorin tutkimisessa kiinnostaa?

”Aloitin tutkimusavustajana vuonna 2010, ja mietin, mistä aiheesta alan tekemään väitöskirjaa. Yhtenä päivänä vastaan tuli työpaikkailmoitus, joka poikkesi normaalista ilmoituksesta huumorinsa vuoksi. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, ja samalla väitöskirjan aihe muuttui täysin”, Oikarinen kertoo.

Oikarinen on tutkinut aihetta sekä väitöskirjassaan että osana Hurmos-hankkeessa tehtävää tutkimusta. Vuonna 2015 käynnistynyt Tekesin rahoittama kaksivuotinen Hurmos-hanke on toteutettu yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.

Hankkeessa kerätään tällä hetkellä vielä tutkimusaineistoa muun muassa laajalla Suomen vientiyrityksille suunnatulla kyselyllä. Siinä kartoitetaan johtajien näkemysten kautta organisaatioiden huumorin ja leikillisyyden yhteyksiä niiden kansainväliseen toimintaan, innovatiivisuuteen, viestintään, brändiin ja luottamukseen yritystä kohtaan, sekä työntekijöiden hyvinvointiin ja organisaatioon sitouttamiseen.

International journal of internet marketing and advertising –julkaisun vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa julkaistiin Oikarisen ja Oulun ammattikorkeakoulun opettajan Jaakko Sinisalon artikkeli ”Personality or skill: a qualitative study of humorous recruitment advertising campaign on social media”. 

Artikkelissa Oikarinen ja Sinisalo esittelevät humoristiseen työpaikkamainoskampanjaan liittyviä haasteita ja hyötyjä. Tapauksena artikkelissa esitellään arkkitehtitoimiston rekrytointi sosiaalisessa mediassa. Toimisto käytti viittä erilaista humoristista työpaikkailmoitusta, joista arkkitehtiopiskelijat valitsivat mielestään parhaimman ja huonoimman ilmoituksen.

Tulos hyvän ja huonon ilmoituksen välillä oli selkeä: leikillinen ja hyväntahtoinen huumori koettiin parhaiten sopivaksi työpaikkailmoitukseen.

Kääntöpuolena on se, ettei humoristisen ilmoituksen viesti kuitenkaan tavoita kaikkia hakijoita sen vaatiessa liian paljon tulkintaa hakijalta.

”Osa hakijoista ymmärsi yrityksen viestin, eli kuka tahansa arkkitehti voi hakea työtä. Yritys etsi oikeanlaista tyyppiä työhön. Toisaalta henkilö, joka ei ymmärtänyt mainosta tai pitänyt huumorista, ei uskonut olevansa oikea henkilö työskentelemään kyseiselle yritykselle. Näin säästyi niin hakijan kuin rekrytoijankin aikaa”, Oikarinen kertoo.

 

Huumori sopii työpaikalle ja mainontaan

Huumori markkinoinnissa onkin Oikarisen mukaan haaste, sillä mainoksen huumoria tai viestiä ei välttämättä aina ymmärretä.

Esimerkiksi artikkelissa tutkitun arkkitehtitoimiston rekrytointikampanja osoitti, ettei osa arkkitehtiopiskelijoista olisi hakenut työtä, koska ei saanut selvää työnkuvasta eikä tiennyt työstä tarpeeksi ilmoitusten perusteella.

Oikarinen kertoo Hurmos-hankkeen tutkimusten huumorista organisaatioiden sisällä osoittaneen eri huumorityypeillä olevan vaikutusta työntekijöihin työhteisön sisällä.

Hyväntahtoinen leikillinen huumori sopii aggressiivista kritisoivaa huumoria paremmin niin yrityksen sisäiseen kuin ulkoiseenkin viestintään, ja huumorilla on positiivisia yhteyksiä muun muassa työntekijöiden sitoutuneisuuteen.

”Yrityksen sisällä leikillisyys on yhteydessä työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja innovatiiviseen tuloksellisuuteen työpaikalla.”

Huumori herättää mainonnassa huomiota ja vaikuttaa positiivisesti mainostettavaa tuotetta kohtaan. Myös asenne mainostajaa ja brändiä kohtaan voi olla positiivisempi humoristisen mainonnan vuoksi.

On kuitenkin merkityksellistä, millaista tuotetta on tehokasta mainostaa huumorilla.

”Jos tuote ei ole ihmiselle tärkeä, huumori toimii yleensä paremmin ja saa ihmisen ostamaan kyseisen tuotteen”, Oikarinen sanoo.

Oikarisen mukaan huumori on yleistynyt sosiaalisessa mediassa etenkin viraalimarkkinointina, ja hän näkeekin huumorin yhtenä perinteisenä keinona aiheuttaa ”viruksen” levittämistä. Hänestä perinteistä poikkeava mainonta bongataan virrasta helpommin.

Oikarinen kertoo huumorin menevän toisaalta tutkitusti aggressiivisempaan suuntaan. Huumorin täytyy olla vahvempaa ja viraalimainonta on yksi keino vahvistaa huumoria sekä koetella huumorin rajoja.

 

Huumorin avulla kohti vapaampaa viestintää

Huumori tuntuu sopivan lähes joka paikkaan, ja moni yrityskin käyttää huumoria omassa viestinnässään ja brändäyksessä.

Mihin huumori ei sovellu?

”Vakaviin aiheisiin ei huumori sovellu, vaikka toisaalta stand up-koomikot vitsailevat aiheesta kuin aiheesta. Se on heidän työnsä. Kuitenkin konteksti aina ratkaisee.”

Oikarisen mukaan huumori on tervetullutta myös vakavampiin organisaatioihin, kuten yliopistoihin.

Yliopistojen viestintä on vakavaa, mutta tutkijoille viestiminen voisi olla vapaampaa.

”Yksittäiset tutkijat voivat vapaammin viestiä itsestään ja tutkimuksestaan, vaikka edustavatkin tiettyä yliopistoa. Tietynlaista leikillisyyttä saisi olla nykyaikana tutkimusviestinnässä enemmänkin, sillä onhan olemassa esimerkiksi blogeja, joihin tutkijat saisivat vapaamuotoisesti ja leikillisesti kirjoittaa. Tutkijat voivat yhä pelätä huumorin syövän uskottavuutta.”

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 19 Tiedekysymys: Miksi nurmikko tahraa vaatteet?

Tällä kertaa Tiedekysymyksen esittäjää mietityttää, minkä takia nurmikko värjää vaatteet kaatuessa tai leikkiessä.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Keväisin lumien sulettua nurmikko alkaa jälleen vihertää.

Lähes joka paikkaa ympäröi edes pieni nurmialue, joka aiheuttaa niin siihen kaatuvalle kuin leikkivän lapsen äidille pienen, mutta ärsyttävän vaivan: nurmikon aiheuttamat tahrat vaatteissa.

Oulun yliopiston kasvifysiologian professorin Hely Häggmanin mukaan nurmikosta lähtee väriä vaatteisiin sen lehtivihreän vuoksi, joka on yhteydessä yhteyttämiseen.

”Nurmikon tahraaminen liittyy klorofyllimolekyyleihin, eli lehtivihreään. Klorofyllimolekyylit ovat pigmenttejä, joita tarvitaan fotosynteesiin eli yhteyttämiseen, jossa kasvit sitovat auringovaloa kemialliseksi energiaksi. Ilman fotosynteesiä ei olisi elämää maapallolla”, Häggman toteaa.

Häggmanin mukaan maassa on muutakin kuin nurmikkoa, joka tahraa. Esimerkiksi maaperä itsessään on tahraavaa ja kasveissa on Häggmanin mukaan yleensä hajoavaa kasvimassaa.

”Kun kesäisellä nurmikolla esimerkiksi pelin tiimellyksessä kaatuu, saa se myös aikaan kasvisolukoiden rikkoutumista, jolloin solujen sisällä olevat yhdisteet pääsevät kosketuksiin vaatteiden kanssa ja tahraavat niitä”, Häggman valaisee.

Jos tänä kesänä ruoho sattuu värjäämään vaatteet, ruohotahran puhdistamiseen on monta niksiä. Marttojen ohjeessa vaate tulisi esikäsitellä ennen sen pesua. Erään ohjeen mukaan vaatteen hankaaminen ja harjaaminen tulee kuitenkin jättää mahdollisimman vähälle. Ruohotahran poistamiseen voi käyttää yhden lähteen mukaan jopa hammastahnaa, jota hierotaan hellästi tahraan vaikkapa vanhalla hammasharjalla.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa. 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 12 Tiedekysymys: Voiko koiranpennulla olla identtistä kaksosta?

Tämän viikon Tiedekysymys selvittää, voiko koirapentueessa olla identtisiä kaksosia ja kuinka yleisiä ne ovat.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Ihmiset voivat saada identtisiä kaksosia, eli lapsia, joilla on sama perimä. Lasten täytyy olla monotsygoottisia eli samanmunaisia ollakseen identtisiä kaksosia. Identtiset kaksoset ovat usein täysin samannäköiset eikä heitä ole helppo erottaa toisistaan. Perimään vaikuttavat kuitenkin ulkoiset muutokset, mistä johtuen esimerkiksi identtisten kaksosten sormenjäljet ovat erilaiset.

Jotkin eläinlajit voivat tiettävästi saada identtisiä kaksosia. Mutta miten on koirien laita? Esimerkiksi labradorinnoutajalla pennut saattavat olla hyvinkin identtisen näköisiä, mutta onko pentueessa todella kyse identtisistä kaksosista?

Oulun yliopiston genetiikan ja fysiologian yksikönjohtajan Jouni Aspin mukaan identtisiä kaksosia ei esiinny muilla kuin ihmisillä ja vyötiäisillä, jotka tuottavat identtisiä nelosia.

Monotsygoottisia kaksosia on raportoitu hevosilla, lehmillä, sioilla, kaniineilla ja hiirillä. Yleensä ottaen eläinlajien identtiset kaksoset ovat Aspin mukaan epätavallisia.

” Viime vuonna raportoitiin ensimmäisestä DNA:lla vahvistetusta tapauksesta myös koirilla. Koirapentueen identtiset kaksoset ovat siis hyvin harvinaisia”, Aspi toteaa.

Mistä sitten voi johtua, ettei koirilla esiinny identtisiä koiranpentuja, kuten muilla eläimillä tai ihmisillä?

” Voisi melkein kysyä, miksi ihmiset saavat identtisiä kaksosia. Ihmiset saavat enemmän kaksosia kuin muut eläinlajit, mutta syytä tähän ei tiedetä”, Aspi kertoo.

Aspin mukaan muilla eläinlajeilla toinen kaksonen yleensä abortoituu itsestään. Näin tapahtuu toisinaan myös ihmisillä.

Aspi arvelee ihmisten terveydenhuollon voivan olla yksi syy siihen, miksi ihmiset saavat kaksosia. Tavallista raskautta seurataan koko raskauden ajan säännöllisesti neuvola –ja lääkärikäynnein, mutta kaksosraskautta tarkkaillaan normaalia raskautta vielä enemmän.

” Mutta asiasta ei ole mitään lopullista varmuutta”, Aspi korostaa.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa. 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: