Ikuiset teekutsut – PahkiSpeksin esitys jää kaninkoloon

PahkiSpeksin esitykset tarjoavat usein hersyvää huumoria. Tänä vuonna produktion teemana on kuitenkin läheisen kuolema ja suru, joten lähtökohtaisesti ollaan speksille uusien aiheiden äärellä.

Lewis Carrollin rakastettu lastensatu Liisan seikkailut ihmemaassa on poikinut lukuisia sovituksia vuoden 1865 ilmestymisestään lähtien. Nyt oman versionsa tarjoilee oululainen PahkiSpeksi. Kaikille avoin ja poikkitieteellinen produktio on jo järjestyksessään 12. PAHKI ry:n toteuttama speksi.

Speksi on improvisaatiota hyödyntävä musiikkiteatteriesitys. Yleisö voi vaikuttaa lavan tapahtumiin huutamalla omstart, jonka jälkeen lavalla esitetään tapahtumat uudestaan. Omstart-huudon perään voi lisätä myös jonkin määreen, esimerkiksi ”omstart, hitaammin”.

Oulun ylioppilaslehti kävi katsomassa Itu Torvisen ohjaaman produktion ensi-illan.

Raskas aihe, kepeä juoni

© Jarkko Hämälä

Juonellisesti Kaninkolon syövereissä on ehkä turhankin yksinkertainen. Päähahmo Iisak (Valtteri Säynäjäkangas) siirtyy siskonsa hautajaisista Ihmemaahan, ja hänen täytyy päästä sieltä pois. Käytännössä juoni etenee kohtauksesta toiseen ja asiat seuraavat toisiaan ilman suurempaa dramaattista jännitystä tai selkeitä syy-seuraussuhteita.

Vaikka eräs Ihmemaan piirre onkin absurdius, olisi tarinalta toivonut merkittävästi enemmän revittelyä. Paluu todelliseen maailmaan ei vaikuta erityisen tärkeältä, sillä tapahtumapaikka ei olekaan kovin vaarallinen tai ihmeellinen paikka. Niin ikään hahmojen vaikutus tarinan kulkuun jää hyvin ohueksi, eikä sankarimme eteen tule juuri voitettavia esteitä. Myöskään loppua lukuun ottamatta merkittäviä juonenkäänteitä ei näytelmään mahtunut.

Vaikka speksi pohjautuukin löyhästi Liisa ihmemaassa -teokseen, jää siitä kaipaamaan myös alkuperäisteoksen kielellistä leikittelyä. Ainoastaan Postero-Toukka (Kari Suutari) pääsi lähelle jonkinlaista ilottelua, kiitos muista hahmoista selkeästi poikkeavan verkkaisen puhetavan. Ymmärrettävistä syistä myös alkuperäisteoksesta ei olla otettu mukaan esimerkiksi hahmojen koon muuttamista tai muita suurempia fantasiaelementtejä, mutta esimerkiksi kroketin peluun puute jäi kaivelemaan.

Ennakkoon mainostettu suruteema ei oikein näy muuten kuin näytelmän alussa ja lopussa. Päähenkilön sisäisen tunnetilan käsittelyä olisi toivonut enemmän jokaiseen kohtaukseen. Epäsuhta erityisesti improvisaatiopätkien komediallisen hupailun ja vakavan kerronnan välillä on esityksessä läsnä. Näytelmän huipentavassa, varsin vakavassa kohtauksessa ensi-illan yleisö oli pitkälti hipihiljaa ja kohtauksen aikana kajahti vain yksi omstart-huuto. 

Uudestaan, uudestaan!

Parhaimmillaan yleisön ja lavan tapahtumien suhde oli nopeissa, perättäisissä omstarteissa. Kun kolme tai neljä asiaa ketjutetaan onnistuneesti putkeen, saavat sekä yleisö että näyttelijät onnistumisen kokemuksia. Eräässä improvisaatiopätkässä hahmot joutuivat kysymään apua Jumalalta, ja seuraavaksi äänessä olikin itse Saatana.

Vastapainona taas muutama henkilö piti paikoin koko esitystä panttivankinaan. Näytöksen aloittanut instrumentaaliversio Jefferson Airplanen White Rabbit -kappaleesta loi mukavan odottavan tunnelman saliin. Odotusta ei kuitenkaan palkittu, vaan ensimmäinen kohtaus junnasi paikallaan, kun lähes jokaisen repliikin perään huudettiin omstartia mitä kummallisemmista asioista. Vaikka improvisaatio ja yleisön osallistaminen ovatkin oleellinen osa speksiä, täytyy ihmetellä, kenen etuja palvelee, jos ainoastaan omstartin huutaja naurahtaa lavalla tapahtuvalle asialle.

Ensimmäinen näytös päättyi tietenkin teekutsuihin, joka on eräs Carrollin alkuperäisen teoksen ikimuistoisimpia kohtauksia. Tällä kertaa jo valmiiksi hieman epäselvä meno paisui omstartien myötä sekoiluksi, jonka toivoi lähinnä loppuvan. Improvisaation myötä kohtauksen idea ja eteenpäin vievä energia katosivat, ja yleisöstä osa taisi toivoa lähinnä väliajan alkavan.

Valoa ja energiaa

Nimettyjä hahmoja tämän vuoden speksissä on peräti yhdeksän ja sen valitettavasti huomaa. Väliajan kanssa kolme tuntia kestäneessä esityksessä ei näin moneen hahmoon ehdi pureutua kunnolla ja muutamat roolit jäävät varsin epäselviksi. Esimerkiksi Hatuntekijä (Leevi Louhula) ei tuntunut vaikuttavan tarinaan juuri mitenkään. Samoin päähahmo Iisakin suhde niin puolisoonsa Raxiin (Neea Räisänen) kuin kuolleeseen siskoonsa jää käsikirjoituksessa idean tasolle eikä niitä ehditä kehittämään esityksen aikana. Vastapainona taas sekä Hertta Kuningatar (Vilma Honkala) että hänen apureinaan toimineet Tyttelit (Osmi Liekko Nuojua ja Helmi Laukkanen) hoitavat selkeät roolinsa upeasti.

© Jarkko Hämälä

Amatöörituotannoksi Pahkin produktio kestää helposti vertailun kalliimpiinkin tuotantoihin. Tullisalin varsin kolkkoon ilmeeseen luotiin tunnelmaa yksinkertaisilla ja toimivilla lavasteilla. Samoin esityksen valaistus oli ammattilaistasoa. Erityisesti siirtyminen mustavalkoisista hautajaisista Ihmemaan väriloistoon toimi.

Musikaaliksi Kaninkolon syövereissä oli varsin onnistunut. Musiikkikappaleita oli ripoteltu tasaisin väliajoin esitykseen, ja ne kuljettivat juonta eteenpäin tai esittelivät hahmojen sisäisiä tuntemuksia. Toki ikuinen ongelma spekseissä on, että laulujen sanoista ei tahdo saada selvää. Bändi oli kuitenkin erinomaisessa tikissä ja sovitukset tutuista pop-kappaleista kajahtivat komeasti. Mieleen jäi varsinkin Iisakin lopun sooloesitys, jota täydensivät tanssijat harmaan suruharson kanssa.

Tunnelmaa esityksessä nostattivat erityisesti mahtavan energiset tanssiesitykset. Koreografit ja tanssitiimi ansaitsivatkin illan päätteeksi suurimmat aplodit yleisöltä. Myös maskeeraus ja puvustus olivat tänä vuonna varsin onnistuneita. Satuteema mahdollisti revittelyn hahmojen ulkomuodoilla, ja varsinkin Hertta Kuningatar ja Tyttelit kannattaa nähdä eturivistä. Samoin Irvikissa oli näyttävä ilmestys.

Koska jokainen speksiesitys on omanlaisensa, jäi Kaninkolon ensi-illasta kovin ristiriitaiset tunnelmat. Esityksessä on selkeästi potentiaalia, mutta sen löytäminen vaatii töitä ja kärsivällisyyttä – myös yleisöltä.

PahkiSpeksin Kaninkolon syövereissä -esitykset Tullisalissa (8.3.), 11.3., 12.3., 13.3. ja 15.3. Lisätietoa ja liput osoitteesta pahki.fi/2025

Artikkelia muokattu 11.3. klo 9.25: Korjattu virheellinen nimi.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Sadan henkilön sitcom

PahkiSpeksi on oululainen, poikkitieteellinen speksi, johon ohjaaja Hanna Hietalan mukaan otetaan ”kaikenkarvaista kansaa mukaan”. Speksit ovat tärkeä osa opiskelijakulttuuria Pohjoismaissa.

Opiskelijoilta muille opiskelijoille suuntautuvalle matalan kynnyksen kulttuuritarjonnalle on selkeä tarve. Yksi tähän tarpeeseen vastaavista kulttuurimuodoista on speksi. Speksi on PAHKI ry:n verkkosivujen mukaan ”yksinkertaisimmillaan improvisaatiota hyödyntävä musikaaliteatteri.” Improvisaatio erottaakin speksin esimerkiksi teatterista. Speksissä kuka tahansa yleisöstä voi huutaa esityksen aikana “omstart”, jonka myötä lavalla esitetään edellinen kohtaus uudestaan improvisoiden. Omstart-huutoihin liitetään usein myös määre, esimerkiksi “omstart, näyttelijät vaihtavat paikkoja” tai “omstart, ruotsiksi”.

Oululaisen poikkiteteellisen PahkiSpeksin teemana on tänä vuonna sitcom eli tilannekomedia. Produktiota ohjaa Hanna Hietala, käsikirjoitusvastaavina toimivat Venla Lääperi ja Valtteri Moilanen ja vastaavana tuottajana on Itu Torvinen.

PahkiSpeksin järjestyksessään 11. produktion inspiraatioksi Hietala mainitsee muun muassa Frendit, Frasierin ja Seinfeldin. ”Tavoitteena on saada yleisölle tunne, että he tulevat tv-sarjan kuvauksiin”, kertoo Hietala. Esityksen kaksi näytöstä ovat kuin kaksi kuvitteellisen televisiosarjan jaksoa.

”Elokuvamaailmasta olemme siirtyneet television ja komedian puolelle. Aiemminhan teemana on ollut esimerkiksi fantasia tai scifi. Esitystä on ollut mielenkiintoista ohjata, kun elementit ovat erilaisia aiempiin kausiin verrattuna”, sanoo Hietala. ”Tulette näkemään lavalla jotain, mitä ei ole siellä ennen näkynyt.”

Ensilipastuksella-niminen esitys sijoittuu Ouluun ja kertoo opiskelijaporukasta ja heidän kommelluksistaan.

Tämän vuoden PahkiSpeksi on ottanut insipraatiota sitcomeista ja ystäväporukoista. Vasemmalta takarivissä Tuukka Suhonen, Itu Torvinen, Aleksi Niskavaara sekä Juulia Herukka. Eturivissä vasemmalta Joakim Leppälä, Hanna Hietala sekä Elisa Tahkola. Kuva Siri Kerola.

Luokanopettajaopiskelija Hietala kokee, että ohjauskokemus tukee tulevia työtehtäviä. Hän on opiskellut myös draamakasvatusta. ”Draama on hyvä opettajan työkalu.”

Itu Torvinen puolestaan on toiminut PahkiSpeksissä aiemmin useassa roolissa ja on tänä vuonna vastaava tuottaja. ”Tajusin speksin myötä, että haluan tehdä kulttuurialalla töitä”, Oulun ammattikorkeakoulussa medianomiksi opiskeleva Torvinen toteaa.

Sekä Hietala että Torvinen ovat olleet mukana järjestön toiminnassa vuodesta 2018 lähtien. ”PahkiSpeksissä minua on pitänyt kiinni yhteisöllisyys ja hyvä fiilis”, sanoo Hietala.

Innostuneita tekijöitä

Yleisölle näkyvin osa speksiä ovat näyttelijät, mutta PahkiSpeksiä on tekemässä yhteensä noin sata henkilöä. ”Tänä vuonna hakemuksia oli ennätysmäärä ja väkeä on jouduttu karsimaan”, sanoo Hietala. Syyskuun castingtilaisuuteen eli roolitukseen oli lähes 70 ilmoittautunutta. ”Aiempina vuosina esimerkiksi lavakäsiksi eli stageiksi on voitu ottaa kaikki halukkaat, nyt täytyi karsia. Samoin tanssijoissa, laulajissa ja näyttelijöissä hakijamäärät ovat olleet suuria.”

Stagejen rooli on siirtää lavasteita kohtausten välillä sekä toimia esimerkiksi avustajina joukkokohtauksissa.

Hietala ja Torvinen näkevät hakijoiden runsauden hyvänä asiana. ”Mitä enemmän meillä on kiinnostuneita ihmisiä, sitä enemmän tuotanto pääsee kehittymään. Uusien vastaavien myötä uusia kehitysideoita on toteutettu”, Hietala kertoo. ”Järjestön kuuluukin uudistua jatkuvasti,” Torvinen sanoo.

PahkiSpeksiä tuottava PAHKI ry perustettiin vuonna 2012 ja ensimmäinen produktio esitettiin keväällä 2013. Koronapandemia katkaisi vuosittaiset esitykset ja aiheutti toiminnalle haasteita. ”Kun Tahtojen sota esitettiin keväällä 2022, yleisössä oli paljon ensikertalaisia”, sanoo Torvinen.

”Koronavuosien jälkeen PahkiSpeksi on isompi kuin koskaan. Innostus Pahkia kohtaan on selkeästi nousussa”, Hietala iloitsee.

Poikkitieteellinen produktio

PahkiSpeksin tuotanto on jaettu tiimeihin. Esimerkiksi lavastuksesta huolehtii yksi tiimi, puvustuksesta taas toinen. Torvisen mukaan tänä vuonna tekijöissä on selkeästi sukupolvenvaihdos. ”Meillä on todella paljon uusia vastaavia ja uusia tiimiläisiä. Me olemme Hannan kanssa nyt ne konkarit.”

Aiempaa osaamista PahkiSpeksin tekeminen ei vaadi. ”Ainoastaan bändissä pitää osata soittaa ja tanssitiimissä pitää olla jonkinlaista taustaa tanssista”, Hietala kertoo. ”Muihin tiimeihin ei ole mitään ennakkovaatimusta.”

Tanssitiimi on yksi harvoista PahkiSpeksissä, joihin vaaditaan aiempia näyttöjä. Kuvassa vasemmalta Emma Sutinen, Noomi Heikkilä, Saana Haapala, Janna Korpilahti, Satu Käkelä sekä Niki Räsänen. Kuva Siri Kerola.

Myös tuotannon poikkitieteellisyys näkyy. ”Meillä on todella paljon oamkilaisia mukana”, Torvinen kertoo. Hän muistelee speksiuransa alussa mukana olleen hyvin paljon humanisteja, mutta nyt tekijöitä löytyy yhä useammalta eri alalta kahdesta eri korkeakoulusta. Tuotannon laajuus myös vie kohti monialaisuutta: näyttelijöiden, tanssijoiden ja soittajien lisäksi tarvitaan esimerkiksi valoteknikkoja. ”Tarvitsemme myös ihmisiä, jotka keittävät kahvia ja juttelevat muiden kanssa”, Torvinen kertoo tuotannon sosiaalisesta puolesta.

Tämän vuoden produktio on pysynyt hyvin aikataulussa. PAHKI ry:n hallitus valitsi ohjaajan sekä esityksen synopsiksen vuoden 2023 keväällä. Käsikirjoitus valmistui nopeasti ja muut tiimit pääsivät tarttumaan toimeen. Torvisen mukaan PahkiSpeksin aikataulu on opiskelijajärjestölle aika villi. ”Esitykset ovat maaliskuussa, ja seuraavaa hommaa lähdetään tekemään jo huhtikuussa.”

Yhtenä haasteena on ollut toimivien tilojen löytäminen. Osa kaupungin nuorisotiloista alkaa olla käyttöikänsä päässä, eikä korvaavia, harrastejärjestöille riittävän edullisia tiloja ole tarjolla.

PahkiSpeksin lisäksi Oulussa toimii lääketieteen opiskelijoiden Terwaspeksi sekä lääketieteen alumnien Pikispeksi. Speksikulttuureissa on eroja, eikä Torvisen mukaan produktioiden välillä ole kilpailua. Terwaspeksin kanssa tehdään yhteistyötä. ”Aikatauluja olemme katsoneet yhdessä, jotta yleisö pääsisi katsomaan kaikkien esityksiä. Kyseessä on kaksi aivan erillistä produktiota, joilla on aivan eri tavat toimia.” 

Myös Hietala kokee asian samoin. ”Itse haluan nostattaa ja mainostaa kaikkia speksejä. Olemme keränneet pieniä porukoita katsomaan muita speksejä Tampereelle, Rovaniemelle tai tänne Ouluun.”

Kun speksiä katsomassa on muita alan harrastajia, näkyy se myös lavalle. ”Totta kai yleisöstä huudellaan mitä typerimpiä omstarteja ja katsotaan, miten niihin vastataan.”

PahkiSpeksin esitykset Tullisalissa 9.3., 10.3. sekä 12.3., 13.3. ja 14.3. Lipunmyynti alkaa 21.2. Liput osoitteesta pahki.fi.

Muokattu 22.2. klo 12.24: Korjattu kuvatekstiin kuvissa esiintyvien tiedot.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Improvisaatioteatteria yli tiedekuntien rajojen

Arsi Paananen ohjaa PahkiSpeksille improvisaationäytelmää, joka kertoo universumissa tapahtuneesta räjähdyksestä, jonka tekijä täytyy saada kiinni keinolla millä hyvänsä. PahkiSpeksin näytelmien ideana on, että jokainen esitys on erilainen. Yleisö saa osallistua näytöksiin, jonka seurauksena kohtaukset saatetaan esittää takaperin, oopperana tai vaikkapa venäjäksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis PahkiSpeksistä puutu. PahkiSpeksi on improvisaatiota, musikaalia ja teatteria […]

TEKSTI Iina Tauriainen

KUVAT Iina Tauriainen

Arsi Paananen ohjaa PahkiSpeksille improvisaationäytelmää, joka kertoo universumissa tapahtuneesta räjähdyksestä, jonka tekijä täytyy saada kiinni keinolla millä hyvänsä. PahkiSpeksin näytelmien ideana on, että jokainen esitys on erilainen. Yleisö saa osallistua näytöksiin, jonka seurauksena kohtaukset saatetaan esittää takaperin, oopperana tai vaikkapa venäjäksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis PahkiSpeksistä puutu.

PahkiSpeksi on improvisaatiota, musikaalia ja teatteria yhdistävä harrastejärjestö, jossa tehdään teatteria pilke silmäkulmassa. Jokainen ryhmän esittämä näytös on erilainen, sillä yleisö voi osallistua sen sisältöön huutamalla ”Omstart”. Huudon seurauksena näyttelijät improvisoivat edellisen kohtauksen uudella ja yllättävällä tavalla. Näytösten lisäksi PahkiSpeksi järjestää pienempiä työpajoja esimerkiksi improvisaatiosta ja tanssista.

”Sen lisäksi, että speksi on poikkitieteellinen, niin meille saa tulla ihan kaikki mukaan. Se on PahkiSpeksille iso juttu, sillä esimerkiksi lääketieteen opiskelijoille on olemassa Oulussa oma speksi, mutta meille saa tulla ihan kaikki – olit sitten opiskelija tai et.” ohjaaja Arsi Paananen kertoo.

PahkiSpeksin ohjaaja Arsi Paananen. Kuva: Iina Tauriainen

Etätreeneistä esiintymislavoille

Koronan vaikutukset ovat näkyneet harrastejärjestöjen toiminnassa. Speksin näytöksiä on siirretty tähän mennessä jo kolme kertaa, eikä harjoituksia ole voitu järjestää normaalisti pitkään aikaan.

”Treenaaminen on onnistunut, mutta siinä on ollut tosi pitkiä taukoja. Me olemme kokeilleet näyttelijöille etätreenejä, jonka lisäksi on suosittu itsenäistä repliikkien harjoittelua kotona. Mutta ei se todellakaan ole sama asia, kun se, että pääsisi yhdessä vetämään käsikirjoitusta läpi.” Paananen kuvailee.

Kevään speksin suunnitelmat näyttävät kuitenkin valoisilta. Maaliskuussa PahkiSpeksi esittää Oulun Tullisalissa antiromanttisen avaruusoopperan ”Tahtojen sota”, joka käsittelee universumissa tapahtunutta räjähdystä. Näytöksissä on yksi väliaika ja esitykset jatkuvat, kunnes omstartit loppuvat. Näytösten arvioitu kesto on omstarteineen noin kolme tuntia. Improvisaatioteatteria on luvassa neljän näytöksen verran 10.3. alkaen aina maaliskuun loppuun saakka.

”Me ollaan työstetty tätä speksiä vuodesta 2020 saakka, joten tuntuu todella absurdilta, että päästään pian esittämään sitä yleisölle! En voisi olla ylpeämpi meidän porukasta, meillä on mukana todella taitavia tekijöitä.” ohjaaja Paananen kertoo.

Speksistä sisältöä opiskelijaelämään

Paanasen mukaan produktioon osallistuu vuosittain noin 80–100 työryhmäläistä. Mukana on lavalla olevien henkilöiden lisäksi suuri taustatiimi, joka koostuu monista eri alan tekijöistä. Speksin taustalla toimivat mm. catering ja ensiaputiimit, sekä omat vastaavat ääni- ja valotekniikalle, puvustukselle ja maskeeraukselle. Tiimiin haetaan uusia tekijöitä myöhemmin tänä vuonna avoimen haun kautta. Paananen kuvailee ryhmää suureksi perheeksi, jonka kautta saa lisää sisältöä perinteiseen opiskelijaelämään.

”Suosittelen PahkiSpeksiä oikeastaan kaikille, jotka haluavat elämäänsä jotain muuta, kuin opiskelua. Täällä voi tehdä niin paljon erilaisia asioita, jonka lisäksi meidän kauttamme saa älyttömästi uusia ystäviä. Parasta tässä on poikkitieteellisyys, koska täällä tapaa kaikenlaisia ihmisiä.” Paananen kuvailee.

Mikä: PahkiSpeksin improvisaationäytelmä Tahtojen sota

Missä: Tapahtumakeskus Tullisalissa

Milloin:

10.03.2022 klo 18:00 (K18)

11.03.2022 klo 18:00 (K18)

15.03.2022 klo 18:00

17.03.2022 klo 17:00 (K18)

Liput: PahkiSpeksin verkkokaupasta. Lipun hinta on 20 euroa, opiskelijakortilla 18 euroa.

Iina Tauriainen

Kolmannen vuoden journalistiopiskelija, joka toimii Oulun ylioppilaslehdessä kuvaavana toimittajana sekä podcastin juontajana. Vapaa-ajalla intohimoinen kulttuurin, kahvin ja kukkamullan kuluttaja, joka ei voi vastustaa kimaltavia asioita.

Lue lisää: