The Southgates tähtää brittipopilla maailmalle

Brittipoppia ja kitararockia oikeilla soittimilla, oikealla asenteella. The Southgates on vakuuttanut nuoret ja vanhat saundillaan. Suosiota on tullut, vaikka musiikki ei ole setien tekemää nuorisomuotia ja koreografioita ei ole hiottu trikoissa tanssisalilla. Bändille on tärkeää pitää kaikki langat omissa käsissään.

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

The Southgatesin tarina alkoi korona-aikana 2021, kun kolme musiikkilukiolaista päätti lähteä etäopiskelun vastapainoksi soittamaan ja jammailemaan yhdessä.

Kokoonpano muuttui lyhyessä ajassa muutaman kerran. Laulaja Eeli Rautio ja kitaristi Valle Forsman olivat mukana jo bändin syntyhetkellä ja vähän myöhemmin mukaan liittyi basisti Olli Holmi sekä rumpali Aapo Rautio. Kun Onni Björnholm tuli soittamaan koskettimia, täydellinen kokoonpano oli valmis.

”Aluksi jammailimme ja soitimme covereita, mutta se meidän saundimme oli jotenkin niin uniikki, että melkein heti mietittiin, että pitää tehdä omia biisejä”, Eeli Rautio muistelee.

”Kaikille oli jo silloin selvää, että haluamme tehdä The Stone Roses -vaikutteista brittipoppia”, kitaristi Valle Forsman lisää.

The Southgatesin tyylistä puhuttaessa mainitaan usein myös U2, The Cure, Oasis ja Blur. Miehet sanovat, että ovat jo kyllästyneet vertailuihin muihin bändeihin, mutta siihen se nuorella bändillä usein menee.

Esikuvat kuuluvat musiikissa, mutta materiaali vaihtelee tyyliltään ja voimaltaan. Kun kaikki langat ovat omissa käsissä, kaavoja ei tarvitse noudattaa ja kudelma on aina oman näköinen.

”Saundi on muuttunut ehkä rokimmaksi ja aggressiivisemmaksi, mutta idea ei ole vaihtunut. Meillä on myös todella pehmeitä balladeja. Aluksi oli ehkä enemmän The Smiths- ja indie-vaikutteita, mutta ne ovat jääneet jo taakse. Biiseistä huomaa, että kuuntelemme paljon eri genrejä”, muusikot pohtivat jatkaen sujuvasti toistensa lauseita.

Oma saundi syntyy yhteistyöllä 

Kun The Southgatesin biisit saivat positiivista palautetta, muusikko, Aknestikin keulakuva Jukka Takalo innostui bändistä. Ensimmäinen EP Sensation Presentation julkaistiin Takalon Valassaaret-levymerkin ja Hiljaisten Levyjen yhteistyönä 2023.

Takalo on auttanut nuoria muusikoita monessa, mutta ei puutu bändin saundiin. Bändi tekee ja sovittaa kappaleet yhdessä. Joskus biisi kehittyy yhdestä riffistä, joskus valmiina on jo pitkälle viety idea.

”Onni tuo usein reenikselle valmiin kuuloisia demoja”, basisti Olli Holmi valaisee.

”Ei ne biisit koskaan lopulta kuulosta alkuperäisiltä demoilta. Vasta yhdessä tekemällä ne alkavat kuulostaa meidän bändiltämme”, Onni Björnholm sanoo vaatimattomasti.

”Saundi syntyy yhdessä ja se syntyy aina helposti. Toisaalta meillä on tälläkin hetkellä tosi hyviä biisejä, jotka ovat jääneet roikkumaan pitkäksikin aikaa. Jos emme saa parissa tunnissa biisiä valmiiksi, se saattaa unohtua jopa puoleksi vuodeksi”, Forsman miettii.

”Sitten uusin biisimme Sometimes oli hetkessä valmis ja se sovitettiin kerralla puolessa tunnissa”, rumpali Aapo Rautio lisää. Biisien sanoituksista vastaa pääosin laulaja Eeli Rautio.

”Tekstit sävellyksiin ovat tavallaan jo olemassa jossakin, ja yritän vain löytää ne. Kun alamme soittamaan, tulee usein hyvin vahva tunne, millainen sanoituksen pitäisi olla. Joskus se on ihan tajunnanvirtaa.”

”Varsinkin alkuaikojen tekstit olivat vähän köykäisiä, mutta niissäkin olemme kehittyneet. Tarkoituksemme ei ole julistaa sanoilla. Tyyli ja tapamme tehdä, kaikki se mitä olemme lavalla, kertovat enemmän kuin tekstit”, miehet tähdentävät.

Nälkää ja korkeita tavoitteita 

Suosiota ja huomiota on tullut lyhyessä ajassa ympäri maailmaa. Striimauksia on eri kanavissa jo yhteensä yli satatuhatta. Suosio tuntuu hyvältä ja vähän yllättävältäkin. Nälkää kuitenkin riittää, ja miehet sanovat yhteen ääneen, että kuulijoita saisi olla enemmänkin.

”On mielenkiintoista katsoa, että meitä kuunnellaan esimerkiksi Meksikossa ja Australiassa. Frankfurtissa on joku, joka kuuntelee tosi paljon”, Holmi naurahtaa.

”Ei ole itsestäänselvää, että tällaiselle musiikille tänä aikana löytyy kuulijoita. Genre on nyt Suomessa todella marginaalissa”, Forsman lisää.

Yhtye kertoo, että haaveissa on soittaa Euroopan suurilla lavoilla, mutta omin voimin maailman valloitus on todella vaikeaa.

”Tällainen saundi on nyt Suomessa raikas ja tämä on aika uniikki juttu, mutta esimerkiksi Englannissa saman tyylisiä nuoria bändejä on tosi paljon. Sieltä löytyisi valmis skene, mutta erottautuminen olisi haastavampaa”, Eeli Rautio pohtii.

Kesän keikat festareilla Oulussa 

Bändi keikkailee kesän Oulun ja lähialueen festareilla, ja syksyllä on luvassa klubikeikkoja. Tähän mennessä on varmistunut kymmenisen keikkaa muun muassa Varjo-festivaaleilla, Maakisessa Martinniemessä, Piippurockissa ja Terassi Mayhemissä.

”Tarkoitus on myös järjestää itse ikärajaton keikka Kulttuurilaboratoriossa. Ne ovat olleet tosi onnistuneita. Meillä on paljon alaikäisiä kuuntelijoita”, Aapo Rautio sanoo.

”Kuuntelijamme ovat 13–20­-vuotiaita tai sitten yli nelikymppisiä, joille tämä saundi on jo nostalginen. Meidän pitäisi tavoittaa paremmin myös nuoret aikuiset”, Eeli Rautio tähdentää.

The Southgatesin miesten tavoitteena on, että rockin soittamisesta tulisi työ, jolla elättää itsensä. Rokkibändin arki ei ole kuitenkaan tavallista päivätyötä.

Bändi lämmitti yleisön Aknestikin juhlakiertueella neljänä iltana helmi-maaliskuun vaihteessa. Kiertue alkoi legendaariselta Tavastia-klubilta.

”Neljän päivän kiertueellakin olisi saanut olla ainakin yksi välipäivä ja hoksasimme, miksi joku Coldplay tilaa raiderissa takahuoneeseen joogamattoja ja muutakin kuin kaljaa”, Aapo Rautio nauraa.

”Se oli mahtava kokemus. Pääsimme soittamaan monessa erilaisessa paikassa, jotka kaikki olivat uusia meille.”

”Joka päivä saimme rutiinia ja pääsimme kokeilemaan erityylisiä settejä erilaisilla biiseillä. Tuntui, että kehityimme koko ajan ja viimeinen keikka oli soitannallisesti paras. Huomasimme myös, että Oulussa oli kotiyleisö, joka tunsi meidät.”

The Southgates odottaa jo kesän keikkoja. Hommaa tehdään tosissaan hauskanpitoa unohtamatta. Varjo-festivaalien keikka on bändille kesän kohokohta. Paikalla on varmasti innostunut kotiyleisö.

THE SOUTHGATES 
  • Kitaravetoista brittipoppia soittava bändi Oulusta.
  • Laulu Eeli Rautio, kitara Valle Forsman, basso Olli Holmi, Rummut Aapo Rautio ja koskettimet Onni Björnholm.
  • Bändin nimi löytyi, kun jalkapallon EM-kisoissa esiteltiin Englannin valmentaja Gareth Southgate
  • EP Sensation Presentation julkaistiin 2023 Hiljaiset levyt ja Valassaaret -levymerkkien yhteistyönä.
  • Yli 100 000 striimiä eri palveluissa. 
  • Kutsuttiin Tallin Music Weekiin, jossa oli mukana satoja promoottoreja.  
  • Esiintyy kesällä useilla festareilla Oulun seudulla.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

”Hyvä opettaja antaa opiskelijan loistaa ja ottaa kaikki huomioon” – Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Katja Sutela pyrkii opetuksessaan keskustelevuuteen

Musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Katja Sutela on valittu vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Sutelan mielestä opettajan työssä on palkitsevinta nähdä oppilaan innostus ja menestys.

TEKSTI Julia Asikainen

KUVAT Iida Putkonen

”Voiko rakkaasta harrastuksesta tehdä ammatin? Kuoleeko siinä samalla osa intohimosta?”

Näitä kysymyksiä Katja Sutela pyöritteli päässään ennen musiikinopettajaksi kouluttautumista.

Musiikki on ollut mukana Sutelan elämässä lapsuudesta lähtien. Harrastus sai alkunsa pianon- ja viulunsoitosta, minkä ohella hän kävi myös orkestereissa, teoriatunneilla ja kuorossa.

”Viulunsoitto jäi jossain vaiheessa pois, mutta pianonsoitto pysyi. Opiskelin myös musiikkiopistossa, jonka jälkeen harrastuneisuus on jatkunut oman musiikin tekemisenä ja eri kokoonpanoissa esiintymisenä.”

Musiikin harrastaminen on edelleen aktiivisesti läsnä Sutelan elämässä, vaikka välillä saattaakin olla kausia, jolloin musiikkia ei tule kuunneltua niin paljoa vapaa-ajalla.

”Musiikki on minulle elämäntapa ja iso voimavara elämässä, joten tuntuu vain mahtavalta saada tehdä töitä sen parissa.”

Nyt takana on jo vuosia musiikin ja musiikkikasvatuksen opettamista, eikä uravalinta ole kaduttanut kertaakaan. Sen sijaan työssään musiikin ja opettamisen parissa Sutela kokee olevansa kuin kotonaan.

Vaikka Sutela ei ole koskaan haaveillut opettajan urasta, hän kokee olleensa henkisesti aina opettaja. Ensimmäinen kosketus opettajuuteen tapahtui jo lukioikäisenä, kun hän opetti pianonsoiton alkeita opintojensa ohella. Pianonsoiton opettaminen jatkui läpi lukion ja musiikkiopiston, mutta tulevaisuuden ammatti tuntui vielä epäselvältä.

”En yhtään tiennyt, mitä haluaisin tehdä työkseni. Minua kiinnosti kuitenkin kasvatustiede ja psykologia, joten päätin hakea opiskelemaan kasvatustieteitä Oulun yliopistoon.”

Pian yliopisto-opinnot aloitettuaan Sutela huomasi, että Oulun yliopistossa on mahdollista opiskella myös musiikkikasvatusta ja kiinnostui siitä. Kasvatustieteet vaihtuivat musiikkikasvatuksen opintoihin ja sille tielle Sutela myös jäi.

”Musiikkikasvatuksen opinnot tuntuivat heti siltä, että tämä on se juttu, mitä haluan tehdä. Opiskelu oli hauskaa, ja opettajat olivat innokkaita. Meillä oli myös mahtava opiskelijaporukka, joista osa on edelleenkin hyviä ystäviäni.”

Heti valmistuttuaan Sutela alkoi työskennellä sivutoimisena opettajana yliopistolla ja erityiskoulussa. Erityiskoulussa opettaminen oli hänelle todellinen koulu opettajaksi kasvamisessa.

”Yhtäkkiä kaikki ne tavat, joilla musiikkia perinteisesti opetettiin, eivät välttämättä toimineetkaan kaikille. Koko pedagoginen toiminta piti ajatella uusiksi. Silloin katseeni kääntyi ensimmäistä kertaa siihen, että kysyin oppilaalta, mitä hän voi minulle opettaa.”

Vuonna 2013 Sutela sai Oulun yliopistolta päätoimisen tuntiopettajan työpaikan, ja samalla työ erityiskoulun opettajana jäi taakse. Musiikkikasvatuksen yliopistonlehtorin pestissä hän on toiminut syyskuusta 2020 lähtien.

Osallistavaa ja kannustavaa opetusta

Sutelan työhön kuuluu laajasti monenlaisten musiikkikasvatukseen liittyvien asioiden opettamista. Pitkä lista sisältää muun muassa luokkamusisointia, musiikkikasvattajan musiikinteoriaa, musiikkiliikuntaa ja kansanmusiikkia. Sutela ohjaa myös kaikkien musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kandidaatin tutkielmat ja toimii yhtenä graduohjaajista.

”Koen valtavaksi rikkaudeksi sen, että saan opettaa niin monipuolisesti kaikkea.”

Sutela pyrkii opetuksessaan siihen, että kaikki opiskelijat kokevat tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Lisäksi hän haluaa kannustaa opiskelijoita siihen, että he lähestyvät musiikinopettajan työtä omat vahvuudensa edellä.

”Oma persoona on musiikinopettajan työssä tärkeä, eikä kenenkään tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin on. Myös heittäytymiskyky on sellainen asia, johon haluan opiskelijoita kannustaa. Opettamisenkaan ei tarvitse olla niin vakavaa.”

Koska työ erityiskoulussa opetti Sutelalle opiskelijoiden osallistamisen merkityksestä, on se nyt iso osa hänen opetustyötään.

”Pyrin aina olemaan keskusteleva ja osallistava opetuksessani, sillä en kuvittelekaan tietäväni itse kaikkea. Meidän opiskelijat ovat todella taitavia ja haluan, että he lähtevät omasta kokemuksestaan käsin tarkastelemaan opiskelemiamme ilmiöitä ja asioita.”

Sutelan mielestä opettaja on mahdollistaja ja suunnannäyttäjä, mutta valmiita vastauksia opettaja ei voi antaa.

”Opettaja voi antaa vinkkejä ja ohjeita, mutta lopulta opiskelijan on itse tehtävä työ oppimisen eteen.”

Haastavaa, mutta palkitsevaa työtä

Jäätävän hyväksi opettajaksi palkitseminen herättää Sutelassa ennen kaikkea kiitollisuuden tunteita.

”Kyllähän tällaisen tunnustuksen saaminen tuntuu aivan älyttömän hyvältä ja tuo tunteen siitä, että onnistunut työssään.”

Sutelaa Jäätävän hyväksi opettajaksi ehdottaneiden opiskelijoiden perusteluissa nousee esille erityisesti jokaisen opiskelijan yksilöllinen huomioiminen, ymmärtäväisyys sekä kannustava ja innostava opetus niin etä- kuin lähiopetuksessakin.

Mutta millainen on Jäätävän hyväksi opettajaksi palkitun Sutelan mielestä hyvä opettaja?

”Hyvä opettaja antaa opiskelijoiden loistaa ja ottaa kaikki huomioon. Hyvä opettaja pystyy myös tarjoamaan opiskelijoille ne tiedot ja taidot, joita opetussuunnitelmassa on”, hän sanoo hetken pohdittuaan.

Opettajan työtä Sutela kuvailee haastavaksi, mutta samalla todella palkitsevaksi. Parasta opettajan työssä on hänen mielestään se, kun näkee opiskelijan innostuvan ja menestyvän.

”Se on opettajana ihan mahtava tunne, kun opiskelija oppii ja löytää sen oman jutun. Silloin kokee tehneensä jotain oikein.”

KUKA?

» Katja Sutela.

» Musiikkikasvatuksen opettaja Oulun yliopistossa.

» Väitteli tohtoriksi toukokuussa 2020.

» Jäätävän hyvä opettaja 2020.

MIKÄ?

» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 61 -etävuosijuhlilla 27. helmikuuta. Palkinto myönnettiin viidennen kerran. Edellisen kerran palkinnon sai Vesa-Matti Pohjanen. Jäätävän hyvä opettaja 2018 oli Oliver Jarde. Vuoden 2017 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittiin Matti Niemelä, vuoden 2016 palkinnon sai Matti Kangaspuoskari.

» Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa. 

» Kriteereinä palkinnon saamiselle olivat motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Lisäksi haussa oli opettaja, joka on onnistunut etäopetuksessa erityisen hyvin.

» Haku oli auki 31.1.2021 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 65 kappaletta. OYY:n hallitus valitsi Katja Sutelan 9.2. pidetyssä kokouksessa.

Julia Asikainen

Media-alan freelancer, joka innostuu tarinoista ja rakastaa hitaita aamuja. Toivoisi olevansa vielä joskus se viherpeukalo, joka elää huonekasviviidakossa ja saa pidettyä kaikki kasvinsa elossa.

Lue lisää:

Metallikitaristista uraohjaajaksi ja kirjailijaksi – Sami Lopakalle oman paikan löytäminen vaati ajelehtimista ja aikaa

Jo ennen suomen kielen opintoja Sami Lopakka haaveili kirjoittavansa kirjan. Vaikka Lopakka on nykyään kirjailija kustantamon listalla, ura tuntuu yhä epätodelliselta.

Muusikko, kirjailija, hankepäällikkö, Sami Lopakka on kerännyt itselleen listan titteleitä. Lopakka lienee kaikista tunnetuin urastaan metalliyhtye Sentencedin kitaristina ja sanoittajana. Hän on kuitenkin myös suomen kielen maisteri – ja vähän molempia päällekkäin. 

“Tein opiskelun lomassa muusikon hommia vähintään puoliammattimaisesti – levytimme ja kiersimme maailmaa Sentencedin kanssa säännöllisesti. Valmistumiseni aikoihin päätimme lyödä myös bändin hautaan”, Lopakka kertoo.

Siirtymä opiskelijasta ja muusikosta maisteriksi oli Lopakalle haastavaa. Maailman kiertäminen vaihtui kotimaahan ja opiskelu töiden etsimiseen. Lopakka oli paperit saatuaan omien sanojensa mukaan hukassa.

“Olin monessakin mielessä uudessa tilanteessa ja melko kuutamolla. Lopulta ajauduin muutaman kaverin kanssa perustamaan yrityksen, jolla ei ollut juuri mitään tekemistä opintojeni kanssa.”

Yrittäjän ura kesti kuusi vuotta, mutta yritys ei Lopakan mukaan koskaan lähtenyt lentoon. Oli siis taas aika keksiä uusi polku. Silloin Lopakka päätyi alalle, joka tuntuu yhä omalta. Hän päätyi kehittämään palveluita, joita olisi itse kaivannut viitoittamaan polkua valmistumisen jälkeen.

“Yrityksen jälkeen olen ollut hommissa korkeakoulutettujen työllisyysasioihin keskittyvissä projekteissa ja hankkeissa. Sikäli tässä on looginen jatkumo, että juuri tällaisia hankepalveluja olisin itse valmistumisvaiheessa kaivannut. Työelämä oli siis alkuvaiheessa vähän ajelehtimista, mutta oma uoma löytyi lopulta pienellä viiveellä.”

Nykyään Lopakka toimii Urasammon hankepäällikkönä ja tarjoaa opastusta korkeakoulutetuille. Vaikka ala ei vastannutkaan suomen kielen maisterin työnkuvaa, on Lopakka silti kiitollinen opinnoista. 

“Opinnot määrittelivät itsellenikin tarkemmin, millainen osaaja olen ja en ole. Kyllä yliopistoaika koulii ihmisistä esille myös organisointikykyä, paineensietoa ja valmiutta itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Työn oppii tekemällä, mutta opinnot tarjoavat työkaluja oppimiseen”, Lopakka kertoo. 

Elämän koulima kirjailija

Korkeakoulutettujen urapalveluiden lisäksi Sami Lopakka luo myös kirjallisuutta ja musiikkia, eikä näe lopettavansa kumpaakaan hetkeen. Kirjoittaminen ei suinkaan ole uutta, sillä hän tuotti Sentenced-yhtyeen sanoituksia jo opiskeluaikoinaan ja valitsi pääaineekseen suomen kielen juuri kielen ja kirjoittamisen takia. Yhtymäkohdista huolimatta opiskelijan, sanoittajan ja kirjailijan roolit ovat Lopakalle hyvin erilaiset. 

“Muusikon hommista en näe olleen hyötyä kirjailijana, muutoin kuin esikoisen aiheen valinnassa. Toki tietynlainen ilmaisukanava itsestä ulospäin on sanoittajana ja kirjailijana oltava häpeilemättömästikin auki. Biisien sanoittaminen ja proosa ovat kuitenkin aivan eri lajeja – vähän kuin kuulantyöntäjä siirtyisi maantiepyöräilyyn.”

Niin sanoittaminen kuin suomen kielen koulutusohjelmasta valmistuminen eivät taianomaisesti tehneet Lopakasta kirjailijaa, vaan luovaan työhön oli kasvettava erikseen. 

“Kirjailijoita ei synny auditorioissa, vaan elämän koulimina ja näppäimistöjen ääressä yön hämärinä tunteina. Fiktiiviseen kirjoittamiseen tarvitaan työkalujen lisäksi myös elettyä elämää polttoaineeksi”, Lopakka kertoo.

Elettyä elämää jos jotain löytyy kirjailijan teoksista. Hän itse kuvailee tekstinsä olevan “niin rujoa kamaa ja sen huumorikin niin sysimustaa, ettei sitä monikaan fiksu ihminen omalla nimellään julkaisisi”. Kuitenkin Lopakka julkaisi toisen romaaninsa Loka viime vuonna, aivan omalla nimellään. 

Yhä toisen teoksen julkaisun jälkeen kauan haaveissa elänyt kirjailijan ura tuntuu paikoitellen unenomaiselta.

“Romaanien kirjoittaminen oli kaukainen visio jo joskus parikymppisenä, mutta pidin sen toteutumista pitkään hyvin epätodennäköisenä. Tavallaan pidän sitä epätodennäköisenä edelleen, vaikka romaaneja on julkaistu jo kaksi”, Lopakka nauraa.

Nyt Loka-romaani on ehdolla Oulun kirjailijaseuran Botnia-palkinnon saajaksi. Botnia on erityisesti Pohjois-Pohjanmaalaiselle kirjailijalle vuosittain jaettava palkinto, joka jaetaan neljättä kertaa lokakuussa. 10 000 euron palkinnon ehdokkuus on merkki siitä, että Lopakan kirjailijan ura on selvästi totta, ja jopa nousussa. Lopakka on ehdokkuudesta otettu.

“Kyllä se hienolta tuntuu. Kirjoitustyö on niin yksinäistä hommaa ja minun tapauksessani vuosien työ, että jokainen tekstin saama valokeila tuntuu merkitykselliseltä.”

Jos romaanin kirjoittaminen on todella vuosien ja tuskan takana, miksi Lopakka jaksaa?

“Pohjimmiltaan kirjoitan siksi, että minulla on pakottava tarve huutaa tuuleen ja kaataa jotakin ulos omasta kaaoksestani. Minulle se on ollut ainoa tapa luoda tyhjästä jotakin itselleni merkityksellistä.”

Kuka?

Sami Lopakka

45-vuotias.

Kotoisin Oulusta ja viettänyt Oulun seudulla koko ikänsä.

Kirjailija, jonka esikoisteos Marras ilmestyi 2014. Uusin teos Loka on ehdolla ehdolla Botnia-palkinnon saajaksi 2020.

Työskentelee hankepäällikkönä Urasammossa kehittämässä korkeakoulutettujen urapalveluita.

Valmistunut Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi suomen kielen koulutusohjelmasta 2005.

Toiminut aiemmin heviyhtye Sentencedin kitaristina 1989–2005 ja 6 vuotta yrittäjänä.

Muistelee opiskeluajoilta lämmöllä erityisesti gradun valmistumista ja vapautta valita opiskeluaineita puhtaasti kiinnostuksen mukaan.

Kehottaisi nykyopiskelijaa ajattelemaan työelämän mahdollisuuksia jo opiskeluaikoina sekä rakentamaan opiskelukavereista, opetushenkilöstöstä ja harrastepiireistä verkostoa työelämää varten. 

Vapaa-ajallaan harrastaa elokuvien ja musiikin sekä kirjallisuuden kuluttamista ja eräilyä.

Unelmoi mielenrauhasta. 

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Musiikilla ei tienaa, kenessä on vika?

"Ehkä tulevaisuus on musiikin saralla yhä enemmän yksintoimijoita ja vähemmän levy-yhtiöitä, toisin sanoen vähemmän välikäsiä", pohtii Juhani Kenttä kolumnissaan.

Monen ammattiryhmän vaikeudet ovat olleet pinnalla viime kuukausina. Viimeistään koronakriisi osoitti, kuinka paljon muusikoiden toimeentulo jää nykyään keikkamyynnin varaan. 

Pyrin itse suosimaan kotimaisia artisteja juuri tukemisen vuoksi niin keikoilla käymisien kuin levyostoksien suhteen. Silti aika harva levyistä päätyy lopulta hyllyyni, myönnetään. Minua uskollisemmin yhä fyysisen mediaan satsaavat eivät hekään paikkaa sitä, että valtaosa musiikista kuunnellaan nykyään jo striimauspalveluista. Kuten moni jo tietääkin, se merkitsee artisteille huomattavasti pienempiä tuloja kuin perinteinen levymyynti.

Tuloja kertyy vähän etenkin, jos kuuntelija käyttää Spotifyn ilmaisversiota. Tilitettävä rahasumma per kuuntelu riippuu monista tapauskohtaisista seikoista kuten artistin sopimuksesta levy-yhtiönsä kanssa, mutta Spotify Premiumilla kuunnellun kappaleen tuotto on joka tapauksessa moninkertainen. Viime vuonna keskimääräinen tilitys yhtä kappaletta kohti oli 0,00437 dollaria. Ja siitä jakaantuu ensin levy-yhtiölle oma siivunsa.

Spotify on edelleen kirkkaasti suosituin musiikkipalvelu, mutta sen maksuton versio on pysynyt erityisen suosittuna naapurimaihin verrattuna juuri Suomessa. Pohjoismaisten tekijänoikeusjärjestöjen tilaaman tutkimuksen mukaan suomalaisista vain 32 prosenttia maksaa musiikkipalveluista, kun muissa Pohjoismaissa keskimääräinen lukema on jo 49 prosenttia. Maksullisten videopalvelujen tilauksissa olemme niin ikään kitsaampia kuin pohjoismaiset verrokkimme, mutta niitä sentään tilaa jo noin kolme viidestä suomalaisesta. 

Kuluttajan näkökulmasta Spotify on tietenkin luonteva valinta. Ilmaisversiossa puolen tunnin välein soivat mainokset ovat lopulta pieni kiusa niin laajan musiikkikirjaston ja mutkattoman käyttökokemuksen rinnalla. Muissa pohjoismaissa ilmaisversiota perusteltiin vähäisellä kuuntelulla, mutta tutkimukseen vastanneet suomalaiset perustelivat valintaansa juuri palvelun helppoudella. Runsaan kuuntelun ja maksamattomuuden välillä ei koettu ristiriitaa.

Maksullisen version tilaaminen lähettää selkeämmän viestin. Siinä kuluttaja sanoo, että palvelu on hintansa arvoinen. Jos se jättääkin artistit hankalan ansaintamallin armoille, siitä huolehtiminen ei ole hänen ongelmansa. 

Ehkä joku Spotifysta maksava kuluttaja jopa ajattelee, että mitä enemmän hänen kaltaisiaan on, sitä enemmän Spotifylla on myös varaa palvelunsa parantamiseen ja striimauksista tilittämiseen. Itse en pidättäisi hengitystäni moista odotellessa.

Vastikään uutisoitiin, että Spotify osti oikeudet Joe Roganin huippusuosittuun The Joe Rogan Experience -podcastiin sopimuksella, jonka suuruutta on arvioitu jopa 100 miljoonan dollarin arvoiseksi. Sopimus sisältää yksinoikeudet sekä kaikkiin tuleviin että yli tuhanteen aiempaan jaksoon, jotka siirtyvät vuoden loppuun mennessä Youtubesta Spotifyn katalogiin.

Musiikkitoimittaja Ted Gioia arvioi, että artistin tulisi saada kappaleilleen 23 miljardia striimauskertaa, että hän tienaisi Roganin sopimuksen suuruisen summan. Toisaalla arvioidaan, että 26 miljardia olisi lähempänä totuutta. Vertailun vuoksi, koko viime vuosikymmenen striimatuin artisti oli Drake 28 miljardilla striimauskerrallaan ja nekin koostuvat yli kymmenestä pitkäsoitosta sekä lukuisista pienemmistä julkaisuista. 

Suomalainen kevyt musiikki on hyvin suurelta osin suomenkielistä, joten sen realistiset striimaustavoitteet ovat tietenkin täysin eri maata. JVG:n Tarkenee ylitti viime vuonna ensimmäisenä suomenkielisenä kappaleena yli 20 miljoona striimausta ja sen voi luokitella näillä main superhitiksi.

Gioian mukaan 100 miljoonan sopimus viestittää ennen kaikkea, että Spotify asettaa Roganin korkeampaan arvoon kuin yhdenkään artistin koko musiikin historian ajalta. Se on todennäköisesti tuottoisa pelinavaus yhtiölle, koska podcastien oikeuksista ei myöskään tarvitse maksaa rojalteja kolmannelle osapuolelle eli levy-yhtiölle.

Jos taas pienemmät artistit haluavat musiikkinsa kuuluviin, he turvautuvat yhä sekä levy-yhtiöön että sen myötä Spotifyyn, välinpitämättömään jättiläiseen, joka vaikuttaa kaiken lisäksi olevan nyt artistien sijaan kiinnostuneempi uusista aluevaltauksista. 

Uusi sukupolvi ei opi enää ilmaiseen musiikkiin piratismin kautta. Musiikinkuuntelijat tottuvat nyt ilmaiseen sisältöön palveluissa, joissa syntyy vaikutelma suorasta suhteesta sisällöntuottajan ja kuluttajan välillä. Podcastaajat, tubettajat tai Billie Eilishin kaltaiset artistit lataavat tuotoksensa palveluun ilman välikäsiä ja ponnahtavat tähteyteen.

Ehkä tulevaisuus on siis musiikin saralla yhä enemmän yksintoimijoita ja vähemmän levy-yhtiöitä, toisin sanoen vähemmän välikäsiä. Kuluttajakin selviäisi vähemmällä syyllistämisellä.

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

Kulttuuria kampukselta: Sirakh on vaaran tunnetta, inhimillisyyttä ja intohimoa

Tummanpuhuvaa vaihtoehtorockia, 70-luvun hevirockia höysteillä kasaripoppia, industrialia ja goottilaistunnelmia. Sirakh-yhtye sai alkunsa jo vuonna 2013. Muutamien jäsenvaihdosten myötä yhtyeeksi ovat asettuneet taiteilijanimien takaa puhuvat laulajat Marina Trench ja Padre Mortis, kitaristi Nikki Angelus, rumpali D. Bonefield, kosketinsoittaja Julius Seizure sekä bassosta ja bassosyntetisaattorista vastaava T.P. Jo kolmen vuoden ajan työstetty debyyttilevy, Crisis of Faith, on tarkoitus julkaista vuoden sisällä.

D. Bonefield: ”Jos Sirakh olisi tunne, se olisi Kummelia lainaten: ahdistus, kiusaus ja synti.”

Nikki Angelus: ”Mielestäni musiikkimme on monitahoisesti hyvin inhimillistä. Biiseissä käsittelemme rakkautta, seksiä, päihteitä, itseinhoa, asioita mitä jokainen suunnilleen parikymppinen kaupunkilaisihminen sukupuoleen katsomatta joutunee kokemaan. Sex, Drugs and Rock ’n Roll hieman mustan huumorin kyllästämällä twistillä.

Nokkelimmat pokkelimmat ovat saattaneet havaita kaksi Buffy Vampyyrintappaja -viittausta diskografiassamme. Beneath Me tulee Fool For Love -jakson sydäntäsärkevästä You’re Beneath Me-repliikistä ja edellä mainitun Violet Dawnin The Master on lähes suora viittaus Buffy Vampyyrintappajan ensimmäisen kauden pahikseen. Olen retrojuuston ystävä, siitä ei pääse mihinkään.

Soitan bändissä, koska suoraan sanoen en osaa mitään muutakaan. En ole koskaan oikein pärjännyt töissä enkä koulussa. En pidä siitä, että joku komentelee minua. Musiikki ja monen muunkinlainen taidehörhöily antaa elämälleni tarkoituksen.”

D. Bonefield: ”Monesta yksityiskohdasta on tullut muiden kanssa vääntöä tässä parin vuoden aikana. Levyn tekeminen vaatii sopivan balanssin hermoja ja järjestelmällisyyttä, mutta myös hulluutta. Ironisesti voisi sanoa, että jokainen on käynyt levyn tekovaiheen aikana läpi oman ”uskonkriisinsä”. Levyn nimi, Crisis of Faith, on siis varsin osuva.”

Nikki Angelus: ”Me halutaan tehdä asiat isosti suuren maailman tyyliin. Kuluissa ei siis säästellä, mikä toivottavasti kuuluu musassakin. Bändi on käynyt useita riitoja ja olemme pariin otteeseen meinanneet hajotakin. Tunteet ovat pinnassa kun kyseessä on näin mittava ”passion project”.

Ilokseni voinkin siis ilmoittaa, että levyn demovaihe on ollut valmis jo kotvasen ajan! Tarkkaa julkaisuajankohtaa en uskalla antaa, sillä nämä hommat ovat täynnään muuttujia. Olemme kuitenkin kaavailleet levyn ilmestyvän aikaisintaan jo tämän vuoden syksyllä. Viimeistään taas ensi vuoden alkukeväästä. Jää nähtäväksi!

Olen hyvin ulospäinsuuntautunut ja mielestäni jokainen taiteilija, joka väittää tekevänsä taidetta vain itselleen on valehtelija. Kyllä minä ainakin haluan esittää taidettani muille ihmisille. Meidänkin keikoilla on usein ollut energia katossa ja yleisön vastaanotto paikkapaikoin lähes hurmioitunut. Se on mahtava tunne. Ei se mitään sen suurempaa kemiallista kaavaa omalta osaltani tarvitse.”

D. Bonefield: ”Keikalla bändin ja yleisön välillä jaettu raaka energia on kokemus, jota on mahdoton pukea sanoiksi. Me astumme myös usein puhtaan improvisaation puolelle, joka tuo musiikkiin aivan omanlaisensa, joka kerralla uniikin, vaaran tunteen. ”

Marina Trench: ”Minulle live-esiintyminen antaa voimaa. Haluan välittää yleisölle tunnetta, oli se tunne sitten mikä tahansa. Kun on jossain oikeasti hyvä, on ihanaa, että joku on paikalla todistamassa, nauttimassa ja jakamassa ainutlaatuisen hetken kanssani.”

T.P: ”Musiikin esittäminen livetilanteessa on lähtökohtaisesti haaste, mutta voi olla palkitsevaakin. Olen taipuvainen kokemaan epäonnistumisen tunnetta vähäisistäkin virheistä osuuksissani, mutta silloin tuntee olevansa juurikin enemmän elossa ja läsnä.

Jos pitäisi valita jokin optimiskenaario muusikon uralta, parhaassa tapauksessa olisi onnistunut jättämään jonkin jäljen maailmaan itsestään.”

Marina Trench: ”Minun ei tarvitse olla kenenkään idoli ja rahakin on vain bonus, mutta urallani haluaisin olla sellainen laulaja tai muusikko, joka on onnistunut koskettamaan mahdollisimman monia ihmisiä ja vaikuttamaan positiivisesti heidän elämäänsä. Oli se sitten millä musiikin tiellä tahansa.”

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää:

Kulttuurista oli tulla uhanalaista juuri silloin, kun sitä eniten kaipaamme 

“On paradoksaalista, että samalla kun tuotetun kulttuurin ja viihteen merkitys arjessamme korostuu, kärsivät sen tuottajat elinkeinonsa toteuttamisen huomattavasta vaikeutumisesta”, kirjoittaa Katariina Sarja kolumnissaan.

Vallitsevan poikkeustilan aikana olen uneksinut paljon. Olen uneksinut yliopiston ikkunoista valtaville peikonlehdille lankeavasta valosta. Olen uneksinut pitkistä illoista ystävien kanssa lempibaareissa, oluttuopeista ja viinipulloista. Junalipuista Helsinkiin, herkullisista lounaista ravintoloissa, kakkupalasista vitriineissä ja puheensorinasta.

Mutta ennen kaikkea olen uneksinut –  ei –  suorastaan haaveillut hitaasta vaeltelusta museoiden käytävillä ja kirjojen selkämysten sormeilusta kaupunginkirjaston hyllyjen välissä. Puutuneesta perseestä hieman liian pitkän teatteriesityksen katsomossa. Holtittomasta reivaamisesta keikoilla ja kesän festivaaleilla. Rauhoittumisesta, vaikuttumisesta ja juhlimisesta taiteen ja kulttuurin äärellä. Arjen yläpuolelle kohottavien hetkien kokemisesta yksin ja yhdessä, tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa.

Onneksi koronapandemia ei estä meitä kokemasta kulttuuria. Kotiin linnoittautuneina etsimme viihdytystä musiikin, elokuvien, pelien, kirjojen ja TV-sarjojen tarjoamista vaihtoehtoisista todellisuuksista. Moni tarttuu myös itse kynään, siveltimeen tai soittimeen. Parhaimmassa tapauksessa hidas eristyselämä auttaa luomaan yhteyden kulttuuriin ja taiteeseen uudelleen. Kulutamme tällä hetkellä asunnoissamme valtavan määrän kulttuurin tuotteita, ja hyvä niin. Vaikka emme voi jalkautua taide-elämysten pariin, ovat ne silti jatkuvasti käsiemme ulottuvilla.

On silti selvää, että kulttuuri-, tapahtuma- ja taidealat ovat tällä hetkellä kriisissä. Aloilla, joilla vapaa tekijyys on enemmän sääntö kuin poikkeus ja tulot perustuvat paitsi avustuksiin, myös vahvasti ihmisten mahdollisuuteen kokoontua samaan fyysiseen paikkaan, eletään poikkeuksellista hätätilaa. Taidekenttä on reagoinut tilanteeseen ilahduttavalla luovuudella: esimerkkinä tästä on vaikkapa joukko ammattinäyttelijöitä, jotka perustivat kotisohville esityksiä livestreamaavan Karanteeniteatterin. Jyväskyläläinen Teatterikone taas kiertää palvelukoteja uudella ikkunateatteri-konseptillaan, jonka esityksiä seurataan nimensä mukaisesti ikkunaruutujen läpi. Lukuisat klubit, yhtyeet ja artistit lähettävät keikkojaan internetin välityksellä kotoa käsin nautittaviksi. Internetin kautta voi kokea jopa kokonaisia taidefestivaaleja etänä. Omista karanteenikulttuurikokemuksistani ehkäpä sykähdyttävin oli jyväskyläläisen Runoklubi 6:n Facebookin kautta seuraamani etärunoilta.

Konstit poikkeustilan kanssa menettelyyn ovat siis monet. Uudet ratkaisut kulttuuritapahtumien kokemisessa värittävät etäolosuhteita, ja erilaisiin mahdollisuuksiin kannattaa tutustua. Facebook ja Instagram livet kukkivat tällä hetkellä toinen toistaan mielenkiintoisimmista livelähetyksistä.

On paradoksaalista, että samalla kun tuotetun kulttuurin ja viihteen merkitys arjessamme korostuu, kärsivät sen tuottajat elinkeinonsa toteuttamisen huomattavasta vaikeutumisesta. Millaista olisi etäilyaika ilman taiteen ja kulttuurin tuotteita ympärillämme? Mielikuvitusta käyttämättäkin voi päätellä, että hyvin ankeaa. 

Kulttuurin, tapahtumien ja taiteen ammattilaiset ovat menettäneet yöuniaan jo kuukauden ajan oman toimeentulon ollessa uhattuna. Aloilla tienestit ovat muutenkin tiukassa ja epävarmoja, ja koronapandemia on laittanut toiminnan normaalissa muodossaan lähes täydellisesti jäihin.

Eilen keskiviikkona päästiin kuitenkin huokaisemaan helpotuksesta: Suomen hallitus teki kehysriihessään esityksen 40 miljoonan euron lisärahoituksen myöntämisestä kulttuuri- ja taidealojen pandemian seurauksena kärsimien tappioiden paikkaamiseen. Tämä on valtiolta valtava ja erittäin merkityksellinen kädenojennus, joka osoittaa arvostuksen kulttuurikenttää kohtaan.

Myös kulttuurialan omat rakenteet ovat reagoineet muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti, ja esimerkiksi Taiteen edistämiskeskus myöntää ylimääräisiä korona-apurahoja. Koko pandemia ja sen vaikutukset kulttuuri- ja taidealoihin haastavat entisestään kyseenalaistamaan alojen rahoitus- ja työllisyysmalleja. Näiden alojen ammattilaisten toimeentulo on valtavan epävarmaa, vaikka ilman heidän työtään elämästämme katoaisi huomattava määrä värisävyjä.

Vaikka hallituksen esittämä avustussumma onkin mittava, nähtäväksi jää, miten se tavoittaa erityisesti pienemmät toimijat. Siksi kannustankin edelleen löytämään omia tapoja tukea kulttuurityöläisiä poikkeusolosuhteiden hetkellä. Miten juuri minä voisin maksaa edes hieman kuluttamastani kulttuurista, miten taiteilija saisi korvauksen työstään? Miten voin olla mukana varmistamassa, että suosikkitapahtumani järjestetään myös jatkossa? Voisinko kenties ostaa lahjakortteja klubeille ja teattereihin jo ennakkoon? Mitäpä jos tilaisin itselleni levyn tai bändipaidan? Sallisiko kukkaroni jättää palauttamatta peruuntuneen konsertin liput? Moni tapahtuma ja toimija on myös lanseerannut mesenointikampanjoita mukavilla vastikkeilla, joiden kautta tukeminen on helppoa ja opiskelijabudjetille armeliasta.

Vastuuta kulttuuri- ja taidekentän kannattelusta ei tietenkään voi – eikä onneksi tarvitse – sysätä yksilöiden harteille, mutta myös meillä on mahdollisuus osoittaa solidaarisuutta ja tukea. Pienilläkin teoilla on vaikutusta siihen, että pääsemme nauttimaan kulttuuritapahtumista ja taiteesta elävänä myös koronarajoitteiden purkauduttua. 

Vallitseva pandemia häiritsee valtavasti jokaisen elämää. Monet jokapäiväiset toiminnot ovat muuttuneet vaikeiksi, osa mahdottomiksi. Elämä neljän seinän sisässä on monelle uutta ja ahdistavaakin. Poikkeuksellisessa tilanteessa on tärkeää löytää omat hyvinvoinnin lähteet – ja tarpeen vaatiessa myös pakokeinot arkitodellisuudesta.

Siksipä ainakin minä aion jatkaa uneksimista hyvällä omallatunnolla. Laittaa ilahduttavaa musiikkia soimaan, huojua päiväauringon paisteessa olohuoneessa ja kuvitella itseni festareille. Sillä vielä tulee se päivä, kun me astumme festivaalien porteista sisään, kohotamme muovituopit ilmaan ja nautimme taiteen parantavasta voimasta. Yhdessä.

Siihen asti pitäkäämme huoli itsestämme, toisistamme ja kulttuurialan elinvoimaisuudesta.

Katariina Sarja

OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija ja kirjallisuuden opiskelija, joka tykkää tapahtumista, järjestötoiminnasta ja kirjallisuudesta.

Lue lisää: