Ajatteluvirheen anatomia – miksi jokaisen meistä pitäisi kyseenalaistaa itseään enemmän

"Kognitiivisten vinoumien opiskelu sai minut havahtumaan siihen, kuinka usein mainostajat, yhteiskunnalliset vaikuttajat ja edunvalvontakoneistot pyrkivät hyödyntämään niitä ajaessaan omaa agendaansa", kirjoittaa Janne Hakkarainen kolumnissaan.

Jokainen tietää, että möhläysten, kömmähdysten ja erehdysten todennäköisyys lisääntyy, kun on väsynyt tai stressaantunut.

Hoitaessani viime vuonna erästä työtehtävää tein sarjan päätöksiä, joista lähes jokaista pidin myöhemmin epäonnistuneina. Aloin ihmetellä, miten on mahdollista, että nyt itsestäänselvästi arviointivirheiltä vaikuttavat ratkaisut olivat alun perin tuntuneet järkeviltä, johdonmukaisilta ja ainoilta oikeilta.

Päättelin syyn löytyvän väsymyksestä ja stressistä, mutta vastaus ei tuntunut riittävältä. Halusin tietää täsmällisemmin, millainen arviointivirheen anatomia on.

 

Aloin etsiä lisätietoa. Eräs kollegoistani luki tuolloin Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow -kirjaa, ja hän suositteli sitä myös minulle. Kahneman on vuonna 2002 taloustieteen Nobel-palkinnon saanut psykologi, joka on tutkinut vuosikymmeniä päätöksenteon psykologiaa.

Havainnollistaakseen ihmismielen toimintaa Kahneman jakaa sen kahteen eri järjestelmään. Ensimmäinen niistä on nopea ja intuitiivinen, ja toinen hitaammin toimiva, loogisempi ja rationaalisempi. Hänen mukaansa käytämme ensimmäistä järjestelmää, kun paikallistamme jonkin äänen lähdettä tai vaikkapa laskemme paljonko 2 plus 2 on. Toista järjestelmää käytämme, kun annamme jollekulle puhelinnumeromme tai laskemme paljonko 12 kertaa 35 on.

Ensimmäinen järjestelmä on välttämätön, koska elämä olisi liian jähmeää ja vaivalloista, jos jäisimme miettimään kaikkia asioita pitkään. Vaikka suurimman osan ajasta ensimmäinen järjestelmä toimii mainiosti, nopeudessaan se on valitettavasti altis virheille. Tällaisia virheitä ovat esimerkiksi ankkurointivaikutus, haloefekti ja vahvistusvinouma.

Ankkurointivaikutus tarkoittaa, että mieli painottaa liikaa sille ensin tarjottua tietoa. Kahneman ja hänen kollegansa Amos Tversky tutkivat ilmiötä peukaloimalla onnenpyörää siten, että se pysähtyi joko lukuun 10 tai 65. Kun koehenkilö oli pyöräyttänyt pyörää, häntä pyydettiin kirjoittamaan numero ylös – joka siis oli joko 10 tai 65. Sen jälkeen koehenkilöiltä kysyttiin, mikä on afrikkalaisten valtioiden osuus Yhdistyneissä kansakunnissa. He, joilla onnenpyörä oli pysähtynyt numeroon 10, arvioivat osuuden pienemmäksi kuin he, joiden kohdalla pyörä osoitti numeroa 65.

Haloefektistä on kyse, kun henkilöön tai ilmiöön, jolla on jokin myönteinen ominaisuus, liitetään muitakin positiivisia piirteitä. Esimerkiksi kun ihailemasi poliitikko esittää jonkin uuden idean, olet alttiimpi pitämään ideaa parempana kuin inhoamasi poliitikon esittämänä, vaikka idea olisi täsmälleen sama.

Vahvistusvinoumaksi kutsutaan ilmiötä, jossa henkilö on taipuvainen etsimään, tulkitsemaan tai suosimaan sellaista tietoa, joka tukee hänen aiempia uskomuksiaan. Vahvistusvinoumaa esiintyy paljon tunteita herättävissä asioissa.

Nämä kolme edellä mainittua esimerkkiä ovat vain jäävuoren huippu. Loput voi selvittää lukemalla kirjan itse.

 

Kognitiivisten vinoumien opiskelu sai minut havahtumaan siihen, kuinka usein mainostajat, yhteiskunnalliset vaikuttajat ja edunvalvontakoneistot pyrkivät hyödyntämään niitä ajaessaan omaa agendaansa.

Se on yllättävän helppoa: täytyy vain ruuhkauttaa mielen toinen järjestelmä, joka on vastuussa logiikasta ja rationaalisuudesta. Silloin päätöksenteko siirtyy ensimmäiselle järjestelmälle, joka on nopea ja joka luottaa intuitioon – ja joka on alttiimpi virheille.

Kirjan luettuani luotan itseeni vähemmän, ja kyseenalaistan ajatuksenjuoksuani entistä enemmän. Olennaista oli huomata, että kukaan ei ole turvassa kognitiivisten vinoumien vaaroilta.

Kun sellaiseen lankeaa, sitä ei huomaa: juuri siinä piilee niiden vaarallisuus.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Näin vältät lento-onnettomuuden, väärinymmärryksen ja kierrätyksen

Otan mieluummin rennosti kuin siedän kaaosta, sanoo Janne Hakkarainen.

Kaikki tuntevat Murphyn lain. Tunnetuimmassa muodossaan se kuuluu näin:  “Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.” Lauseesta on tullut pessimistien hokema, vaikka se ei suinkaan ollut sotilasinsinöörinä koelentoprojektien parissa työskennelleen Murphyn tarkoitus.

Sen sijaan hän yritti korostaa huolellisuuden merkitystä, jotta mahdollisimman moni lento-onnettomuus onnistuttaisiin ennaltaehkäisemään. Alkuperäinen laki kuuluukin kokonaisuudessaan näin: “Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla.”

Murphya jäljitellen suomalainen viestinnän professori Osmo A. Wiio johti samankaltaisen johtopäätöksen viestinnästä: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Lause tunnetaan nykyään Wiion ensimmäisenä lakina, ja myös se on pessimistien ahkerassa käytössä.

On äärimmäisen ironista, että viestinnän professorin johtopäätös viestinnän onnistumisesta ymmärretään samalla tavalla väärin kuin Murphyn ajatus lento-onnettomuuksien ehkäisystä. Wiion ensimmäisen lain pessimistinen tulkinta on äärimmäisen kyyninen, koska kuka sanoisi omasta ammatistaan, että siinä yleensä epäonnistutaan?

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu menettäisi AACSB-akkreditointinsa välittömästi, jos siellä opetettaisiin, että yleensä sijoittaminen menee pieleen, paitsi sattumalta. Entä kuinka moni söisi Amicalla, jos ruoka yleensä palaisi pohjaan, paitsi sattumalta?

Pessimismin lietsomisen sijaan Wiion tarkoituksena oli korostaa, että viestin lähettäjän ja vastaanottajan tulkinnat käsitellystä asiasta poikkeavat aina jonkin verran toisistaan. Se, kuinka suuria poikkeamat ovat, määrittelee, miten onnistunutta viestintä on.

Viestinnän epäonnistuminen ei siis ole deterministinen vääjäämättömyys, vaan asia, johon voi vaikuttaa: lähettäjän ja vastaanottajan tulkinnan eroa voi kaventaa esimerkiksi ennakoinnilla, huolellisuudella ja suunnitelmallisuudella.

Rehellisyyden nimissä on syytä tunnustaa, että ennakointi, huolellisuus ja suunnitelmallisuus ovat asioita, jotka vievät aikaa.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että niiden tuotto-panos -suhde on erityisen palkitseva, ja ainakin minä otan mieluummin rennosti kuin siedän kaaosta.

Periaate soveltuu hyvin myös arkeen.

Esimerkki: en erityisemmin nauti kierrättämisestä. Siksi olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa pohtiakseni miten voin välttyä siltä. Olenkin leikkisesti sanonut, että minulla on henkilökohtainen jätteen synnyn ehkäisyn toimenpideohjelma: paperiset sanomalehdet ovat ehdottomassa boikotissa, laskut tulevat sähköisesti ja biojätettä syntyy vain kahvista.

Vaivannäkö on kannattanut, koska kierrättämistarpeeni on romahtanut aiempaan verrattuna.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Janne Hakkaraisesta OYY:n uusi viestintäasiantuntija

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) uudeksi viestintäasiantuntijaksi on valittu humanististen tieteiden kandidaatti Janne Hakkarainen. ”Janne vakuutti hallituksemme monipuolisella kokemuksellaan ja osaamisellaan. Lisäksi Jannella oli erittäin pitkälle ajateltu kuva siitä, mitä hän tulisi meille viestintäasiantuntijana tekemään. Motivaatio, osaaminen ja näkemyksellisyys suorastaan huokuivat Jannesta koko rekrytointiprosessin ajan”, ylioppilaskunnan pääsihteeri Eero Manninen iloitsee. Germaanista filologiaa opiskeleva Hakkarainen on tuttu […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) uudeksi viestintäasiantuntijaksi on valittu humanististen tieteiden kandidaatti Janne Hakkarainen.

”Janne vakuutti hallituksemme monipuolisella kokemuksellaan ja osaamisellaan. Lisäksi Jannella oli erittäin pitkälle ajateltu kuva siitä, mitä hän tulisi meille viestintäasiantuntijana tekemään. Motivaatio, osaaminen ja näkemyksellisyys suorastaan huokuivat Jannesta koko rekrytointiprosessin ajan”, ylioppilaskunnan pääsihteeri Eero Manninen iloitsee.

Germaanista filologiaa opiskeleva Hakkarainen on tuttu kasvo Oulun kunnallispolitiikkaa ja ylioppilaskunnan toimintaa seuraaville. Hän on Oulun vihreiden kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston jäsen sekä OYY:n vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja.

Hakkarainen aloittaa perehtymisen työhönsä Oulun ylioppilaskunnassa maanantaina 19.10.