Näin vältät lento-onnettomuuden, väärinymmärryksen ja kierrätyksen

Otan mieluummin rennosti kuin siedän kaaosta, sanoo Janne Hakkarainen.

Kaikki tuntevat Murphyn lain. Tunnetuimmassa muodossaan se kuuluu näin:  “Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.” Lauseesta on tullut pessimistien hokema, vaikka se ei suinkaan ollut sotilasinsinöörinä koelentoprojektien parissa työskennelleen Murphyn tarkoitus.

Sen sijaan hän yritti korostaa huolellisuuden merkitystä, jotta mahdollisimman moni lento-onnettomuus onnistuttaisiin ennaltaehkäisemään. Alkuperäinen laki kuuluukin kokonaisuudessaan näin: “Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla.”

Murphya jäljitellen suomalainen viestinnän professori Osmo A. Wiio johti samankaltaisen johtopäätöksen viestinnästä: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Lause tunnetaan nykyään Wiion ensimmäisenä lakina, ja myös se on pessimistien ahkerassa käytössä.

On äärimmäisen ironista, että viestinnän professorin johtopäätös viestinnän onnistumisesta ymmärretään samalla tavalla väärin kuin Murphyn ajatus lento-onnettomuuksien ehkäisystä. Wiion ensimmäisen lain pessimistinen tulkinta on äärimmäisen kyyninen, koska kuka sanoisi omasta ammatistaan, että siinä yleensä epäonnistutaan?

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu menettäisi AACSB-akkreditointinsa välittömästi, jos siellä opetettaisiin, että yleensä sijoittaminen menee pieleen, paitsi sattumalta. Entä kuinka moni söisi Amicalla, jos ruoka yleensä palaisi pohjaan, paitsi sattumalta?

Pessimismin lietsomisen sijaan Wiion tarkoituksena oli korostaa, että viestin lähettäjän ja vastaanottajan tulkinnat käsitellystä asiasta poikkeavat aina jonkin verran toisistaan. Se, kuinka suuria poikkeamat ovat, määrittelee, miten onnistunutta viestintä on.

Viestinnän epäonnistuminen ei siis ole deterministinen vääjäämättömyys, vaan asia, johon voi vaikuttaa: lähettäjän ja vastaanottajan tulkinnan eroa voi kaventaa esimerkiksi ennakoinnilla, huolellisuudella ja suunnitelmallisuudella.

Rehellisyyden nimissä on syytä tunnustaa, että ennakointi, huolellisuus ja suunnitelmallisuus ovat asioita, jotka vievät aikaa.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että niiden tuotto-panos -suhde on erityisen palkitseva, ja ainakin minä otan mieluummin rennosti kuin siedän kaaosta.

Periaate soveltuu hyvin myös arkeen.

Esimerkki: en erityisemmin nauti kierrättämisestä. Siksi olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa pohtiakseni miten voin välttyä siltä. Olenkin leikkisesti sanonut, että minulla on henkilökohtainen jätteen synnyn ehkäisyn toimenpideohjelma: paperiset sanomalehdet ovat ehdottomassa boikotissa, laskut tulevat sähköisesti ja biojätettä syntyy vain kahvista.

Vaivannäkö on kannattanut, koska kierrättämistarpeeni on romahtanut aiempaan verrattuna.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää: