”Jos tieteen ja uskonnon selitykset eivät riitä, kertomukset tulevat esoteriasta” – Vaikka tiedeyhteisö hylkäsi salatieteet, ei okkultismi kuollut sukupuuttoon

Okkultismi tuo mieleen kynttilänvalossa suoritettuja rituaaleja ja piilotettuja symboleja, salaseuroja ja ikuisen elämän
etsintää. Mitä sanoisit, jos saisit tietää olevasi itsekin okkultisti?

Ilmiöt  | 

Teksti Iida Putkonen

Kuvat Ville Paananen

Viikonloppu alkaa joogalla ja loppuu sunnuntain lehden horoskooppiin. 

Kauriille luvataan tuotteliasta työviikkoa ja sotkuja ihmissuhteissa, kun oinas saa uskomattoman tilaisuuden, johon on parempi tarttua.
Pääsiäisenä noidat valtaavat kadut karkottamaan pahoja henkiä, vatsavaivoihin on hyvä ottaa inkivääriä ja radiossa soi Alman Karma.

Arjessamme vilisee okkultismia aina luontaislääkinnästä kristallikoruihin ja takaisin. Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan kuulu kulttiin, palvo Saatanaa tai konsultoi meediota ennen suuria päätöksiä. Mitä siis on arjen okkultismi? 

Kielitoimiston sanakirja määrittelee okkultismin selittämättömien ja yliluonnollisten ilmiöiden tai voimien tutkimuksena tai pelkästään salatieteenä. Perinteisesti okkultismin harjoittamista on astrologia eli tähdistä ennustaminen, alkemia ja magia. 

Nykypäivänä okkultismi on levinnyt perinteisistä tieteistä popkulttuuriin. Salatieteilyllä on paikkansa ihmisten sydämissä, myös tutkitusti. 

Viime vuonna julkaistussa Tiedebarometrissa joka kolmas suomalainen uskoi homeopatiaan ja joka viides telepatiaan. Joka kolmas ei ollut varma, uskoako telepatian olemassaoloon vai ei. Tiedebarometrissa mitataan suomalaisten suhdetta tieteeseen kolmen vuoden välein. 

Vaikka usko salatieteisiin on suuressa kuvassa laskussa, on lähipiirissäsi silti todennäköisesti joku, joka uskoo ajatustensiirtoon.

Sekä homeopatia ja telepatia on perinteisesti luettu okkultismin, sala- tai vaihtoehtoistieteen, piiriin. Ne ovat tieteen ulkopuolelle jääviä menetelmiä, joita suurin osa tieteilijöistä ei hyväksy – vaikka molempia on aiemmin tutkittu myös yliopistoissa. 

Kuuluisimmat salatieteilijät kuuluivat aikanaan erilaisiin salaseuroihin. Historiallisesti tunnetuimpia ovat alkemistit, vapaamuurarit ja ruusuristiläiset. Järjestäytyneiden liikkeiden lisäksi okkultisteiksi lasketaan myös muun muassa ennustajat ja selvännäkijät sekä erilaiset gurut. 

Salatieteilijöitä yhdistää ajatus salatusta tiedosta, joka ei sovi tieteen valtavirtaan. Torjuttu tieto muodostuu monen liikkeen toiminnan ytimeksi ja asemoi myös okkultisteja tiedettä vastaan. 

Okkultistit eivät kuitenkaan ole aina olleet tieteen hylkimiä, vaan jopa kunnioitettuja tiedeyhteisön jäseniä. 

Spiritismi suosittu harrastus

Vaikka tänä päivänä horoskoopit tai tarot-korteista ennustaminen tuntuvat viihteeltä, olivat ne aikanaan myös tieteellisen tutkimuksen kohteena. 

Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on tutkinut okkultismin historiaa osana 2018 perustettua Uuden etsijät -hanketta, joka tutkii okkultismia Suomessa. 

Hän kertoo, että vielä 1800-luvulla okkultismi tai esoteria eivät olleet häpeän aiheita.

“Okkultismi ja spiritismi olivat suosittuja harrastuksia niin herrasväen kuin tavallisen kansan keskuudessa. Tämä ei suinkaan ollut salaista, vaan pikemminkin muodikasta.”

Silti, suomalainen historia ei mainitse okkultismia edes 1800-luvulta. Tällöin syntynyt kansallisaate ei halunnut sisällyttää outoa ja salaperäistä liikettä historiaan, kertoo samaisessa hankkeessa toimiva uskontotieteiden lehtori Tiina Mahlamäki. 

Okkultismin historiaa on jälkeenpäin tutkittu, ja yhteyksiä okkultismiin on löydetty etenkin taiteilijapiireistä.

“1700-luvulla elänyt Emanuel Swedenborg, joka kirjoitti esimerkiksi tuonpuoleisesta, vaikutti taiteeseen paljon myös Suomessa. Hänen teoksiaan käännettiin ja myytiin kaupoissa, mutta hänet siivottiin myöhemmässä tutkimuksessa pois historiasta. Suomalaisista ainakin Runeberg, Snellman, Topelius ja Aleksis Kivi ottivat vaikutteita Swedenborgin kirjoituksista.”

Okkultismi on siis osa suomalaista kulttuuria, vaikka sitä ei historiankirjoissa luekaan. Vielä 1800-luvulla okkultismissa ei ollut mitään salattavaa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen okkultismi liitettiin totalitarismin ja fasismin nousuun, ja sen suosio väheni huomattavasti. 

“Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piilossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa.”

Eurooppalaiset yhteiskuntatieteilijät ajattelivat 1900-luvun alussa, että salatieteet saivat ihmisen hylkäämään kriittisen ajattelun ja antautumaan tunteiden vietäväksi. Esimerkkinä tästä on ariosofia, joka ammensi niin okkultismista kuin rotuajattelusta. Osa ariosofian symboleista sulatettiin osaksi natsipropagandaa, mikä jätti jälkensä koko okkultismin kenttään. 

Salatieteiden nähtiin heikentävän poliittista järjestelmää ja myötäilevän ääri-ideologioita, johtaen jopa Hitlerin ja Mussolinin valtaan. Tämän ajatuksen ohjaamana okkultismi erotettiin tieteellisestä maailmasta ja rajattiin omaksi, erilliseksi kulttuurikseen. 

Ennen tätä eroa okkultismilla oli asemansa yhteiskunnassa ja tiedeyhteisössä. Salatieteet olivat paitsi muodikas harrastus, myös nimensä mukaisesti osa tieteiden kenttää, ja eri liikkeet ja seurat niin pyrkivät luomaan uutta tiedettä kuin liittämään uuden tiedon olemassa olevaan tieteelliseen maailmankuvaan. Tavoitteena ei ollut kaataa järjestelmiä, vaan luoda uutta täydentämään olemassaolevaa. 

Se, mikä yhdisti okkultistisia tieteitä oli okkultti tai esoteerinen eli piilotettu tutkimusaihe, kertoo Tiina Mahlamäki. 

“Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piilossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa. Tällaisia aiheita olivat tähtien asentojen vaikutusten lisäksi esimerkiksi magnetismi ja sähkö.” 

Astrologia ja astronomia olivat yhtenäinen oppiala. Mahlamäki kertoo, että niin lääkärit kuin kuninkaat tekivät päätöksiään tähtien asentojen perusteella. 

Esimerkki historiallisesta okkultin tutkijasta on Rudolf Steiner. Okkultistisen antroposofian liikkeen perustaja ajatteli, että henkistä maailmaa voi havainnoida ja myös tutkia empiirisesti omien kokemustensa kautta. Hän halusi ulottaa tieteellisen tutkimuksen fyysisestä maailmasta henkiseen. 

Steinerin lailla myös muut okkultistiset liikkeet halusivat laajentaa tieteen kenttää tutkimalla aiheita, joihin tiede ei vielä ylettynyt. Kuuluisa esimerkki uudesta tieteenalasta on alkemia. 

Nykyisestä maineestaan huolimatta alkemia ei ollut pelkkää ikuisen elämän tai loputtoman kullan tavoittelua. Alkemisti pyrki ymmärtämään luonnon lakeja ja kunnioittamaan niitä, sekä ymmärtämään maailman luoneen Jumalan tahtoa. Tieteenalalla opiskeltiin Raamattua ja pyrittiin tuomaan Jumalan luomistyö loppuun. 

Steinerin antroposofian lailla alkemistien oppeihin kuului ajatus henkisen ja fyysisen maailman suhteesta: se, mikä ilmenee maailmassa ja luonnossa, on olemassa myös ihmisessä itsessään. 

“Vastaavuusopissa ajateltiin, että niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Esimerkiksi lääketieteessä ajateltiin, että tietyn elimen muotoiset kasvit voivat parantaa saman muotoisen elimen sairauksia. Näin luonnosta löydettiin vastaavuuksia”, Mahlamäki kertoo. 

Kultakautenaan alkemiaa harjoitettiin kuninkaallisia hoveja myöten. Moni kuuluisa tiedemies, kuten Isaac Newton tai modernin lääketieteen isä Paracelsus olivat tunnettuja myös alkemisteina. Salatieteestä jalostui myöhemmin kemia, ja esimerkiksi tislaamisen prosessista on kiittäminen juuri alkemisteja.

“Tiede eteni niin nopeasti, että henkisen puolen tutkiminen tuntui loogiselta jatkumolta. Sähkö ja röntgen toivat aivan uusia ulottuvuuksia.”

Toinen menneisyyteen jäänyt henkisestä maailmasta kiinnostunut tieteenala on parapsykologia. Nimensä mukaisesti ala keskittyy paranormaaleihin psyykkeen ilmiöihin, joita olivat muun muassa telepatia, telekineesi ja kummitukset. Vaikka kummitustarinat kuulostavat nykytieteilijälle absurdilta, tutkittiin parapsykologisia ilmiöitä aina yliopistoissa asti. Yhdysvaltalaiseen Duken yliopistoon perustettiin oma koulutusohjelmansa alalle 1920-luvulla ja myös Suomessa toimi akateemikkojen perustama psyykkisten tutkimusten seura, jonka kaltainen toiminta jatkuu Suomessa yhä. 

Meediot tai ajatustenlukijat eivät siis aikanaan olleet pelkkää lumetta ja huijausta, vaan ilmiöitä tutkittiin aidon uteliaasti. 

“Tiede eteni niin nopeasti, että henkisen puolen tutkiminen tuntui loogiselta jatkumolta. Sähkö ja röntgen toivat aivan uusia ulottuvuuksia. Ajateltiin, että tieteen kehittyessä pystyttäisiin ottamaan yhteyttä vainajiin ja tutkimaan telepatiaa”, Mahlamäki selittää. 

Okkultismin hengellisyys ja tutkimus eivät myöskään olleet ristiriidassa kristinuskoon perustuvan maailmankuvan kanssa. Hengellisyyden tavoittelu esimerkiksi meedion kautta nähtiin uskonnon tukipilarina: yksityinen hengellinen kokemus toimi yleisen uskonnollisuuden vahvistajana. 

Jos tutkimuksen näkökulma on jo liki sata vuotta ollut, että okkultismi ei ole tiedettä, miksi ihmiset uskovat yhä telepatiaan?

Vaikka tiedeyhteisö hylkäsi salatieteet, ei okkultismi kuollut sukupuuttoon, vaan löysi uuden muodon.

Uushenkisyys ja okkultismin renessanssi

Alkemian ja astrologian valtakauden jälkeen okkultismi rajattiin tarkasti tieteellisen maailmakuvan ulkopuolelle. Irrationaaliseksi ja vaaralliseksi määriteltyjä salatieteitä ei haluttu liitettäväksi omaan tutkimusalaan. 

Kysyntä henkisyydelle oli kuitenkin korkea, etenkin maailmansotien aiheuttaman tuhon jälkeen. Tätä kysyntää täyttämään syntyi uusi henkinen liike, new age, joka ammentaa erityisesti itämaisista uskonnoista. Liikkeeseen sisältyy muun muassa usko karmaan, meditointi ja jooga, usko astrologiaan ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin.

New age, tai uushenkisyys, eroaa aiemmista liikkeistä siten, että se syntyi maailmassa, jossa henkisyys on erillään valtiorakenteista ja tieteestä. Liikkeeseen sisältyy ajatus irrallisuudesta ja jopa vastarinnasta. Kun satoja vuosia sitten okkultismi liitettiin tieteelliseen tutkimukseen, liitetään se nykyään tieteen imitointiin.

“Uushenkisyydessä on vastakulttuurinen ajatus, jossa halutaan pitää yllä hyljeksityn tiedon asemaa. Liikkeissä käytetään tieteellisiä välineitä, mutta niitä käytetään esimerkiksi kuvaamaan auroja, mikä ei ole akateemisesti mielekästä”, Mahlamäki selittää. 

Tieteellisten välineiden ja keinojen hyödyntämistä kutsutaan tieteellistämiseksi. Tieteellistäminen on keino liittää omat näkemyksensä tieteeseen käyttämällä tieteellisiä käsitteitä, teorioita tai välineitä. Ero tieteeseen on siinä, että tieteellistäjä käyttää tiedettä valikoiden omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyseessä ei ole uusi tieteenala, joka haluaa rikastuttaa maailmaa, vaan irrallinen liike, joka pyrkii saamaan kunnioitusta vakiintuneen tieteenalan lailla. 

Yhtäältä tieteellistäjä pyrkii siis liittoutumaan tieteen kanssa ja toisaalta vastustamaan sitä. Esimerkkinä tästä voi nähdä paljon puhuttaneen Goop lab -ohjelman. Netflixiin tammikuussa rantautunut ohjelma kertoo Gwyneth Paltrow’n johdolla erilaisista vaihtoehtohoidoista. Jaksoissa nähdään niin energiahoitoja kuin psykedeelisiä huumeita. Jokaista jaksoa edeltää lausuma: Tämän sarjan on tarkoitus viihdyttää ja antaa tietoa, ei toimia lääketieteellisinä neuvoina. 

Sarjan julkaisun jälkeen aiheesta on käyty paljon keskustelua, ja striimauspalvelu on saanut kritiikkiä pseudotieteen levittämisestä. Ohjelmassa esitetään rinnakkain tieteellisiä tutkimuksia ja uskomushoitoja sekä haastatellaan vieraita tekemättä eroa kokemusasiantuntijoiden ja tutkijoiden välille. Goop lab perustuu kokemusasiantuntijuuteen ja seuraa täten okkultismin perintöä, jossa henkistä maailmaa voi havainnoida omien kokemusten kautta. 

Ohjelma valaisee samalla okkultismin varjopuolta: uusissa “tieteissä” on valtava potentiaali väärinkäytölle. 

Alkemistien aikaan huijareille maksettiin siitä, että he esittivät tekevänsä kultaa tyhjästä. Nykyään ihmiset ostavat lumelääkkeitä tai Goopin jademunia, joiden sanotaan parantavan vointia. 

Koukku liikkeessä kuin liikkeessä onkin historian kautta sama: ne lupaavat lisätä hyvinvointia ja ymmärrystä niin itsestä kuin maailmasta. 

Salatieteen lumo ja lohtu

Tieteen maailmankuvan rikastamisen rinnalla avain okkultismiin on itsensä kehittäminen. Rudolf Steiner ajatteli henkisyyden tutkimisen lisäksi, että ihminen voi kehittää henkisiä kykyjään kuten muitakin taitoja. Sama ajatus toistuu monen nykyisenkin liikkeen taustalla. Halu parantua ihmisenä määrittää niin homeopatiaa kuin enkeliuskoa, joiden kautta ihmiset etsivät parempaa elämää itselleen ja läheisilleen. 

Sosiologi Paul Heelas määrittää new age -liikkeiden tausta-ajatuksen olevan, että ihmisen pahoinvointi johtuu yhteiskunnan ja kulttuurin normeista, jotka estävät ihmistä löytämästä aitoa itseään. Pahoinvointia aiheuttavista rajoituksista voi vapautua erilaisten harjoitusten avulla, kuten meditoimalla, tai äärimmäisissä tapauksissa juomalla hopeavettä.

Hyvinvointi on nykyisten okkultistien kulta: sitä tavoitellaan äärimmilleen viedyillä harjoituksilla, jotka pahimmassa tapauksessa vievät yhä kauemmas tavoitteesta. Kuitenkin lupaus hyvinvoinnista ja parannuksesta vetoavat moneen.

Toinen okkultismia määrittävä piirre on esoteerisuus eli salailu. Esoteriaan kuuluu ajatus tiedosta, joka kuuluu sisäpiirille ja jolla on voima pelastaa. Oman hyvinvoinnin lisäksi salaisuus antaa osallistujalle tunteen omasta tärkeydestä: olen päässyt sisäpiiriin, siksi olen arvokas. Sisäpiiri saattaa olla tiukkaan suljettu yhteisö, mikä itsessään on jo arvokas osallistujalle. Yhteisöllisyys ja samanhenkisten ihmisten löytäminen lisää sitomusta liikkeeseen ja osallistuja voi saada vertaistukea ja lohtua elämäntilanteeseensa.

Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen kirjoittavat teoksessaan Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020), että okkultismiin sisältyy myös sosiaalinen pääoma, jonka voi saavuttaa seuraamalla tiettyä polkua, esimerkiksi käymällä liikkeen kursseilla tai seuraamalla gurua. 

Hyvinvointi on nykyisten okkultistien kulta: sitä tavoitellaan äärimmilleen viedyillä harjoituksilla, jotka pahimmassa tapauksessa vievät yhä kauemmas tavoitteesta.

Historiallisesti esoteria loi yhteisöllisyyttä myös eri säätyluokkien välille ja oli ensiaskeleena säätyrajojen ylittämiselle. Mahlamäki ja Kokkinen kertovat teoksessaan, että vapaamuurarius oli 1700-luvulla ensimmäinen areena, jolla niin ylimystö kuin talonpojat pystyivät toimimaan yhteisen aatteen hyväksi. 

Kun aiemmin salaista tietoa jaettiin seuroissa tai jopa yliopistoissa, nykyään pelastavan tiedon voi ostaa netistä ja elämää neuvomaan palkata kenet tahansa. Neuvonantaja tuo lohtua ja varmuutta modernin epävarmuuden keskellä. 

Guru tai johtaja voi tarjota myös auktoriteetin niille, jotka vastustavat perinteisiä auktoriteetteja kuten lääkäreitä tai tiedemiehiä. 

“Eivät ihmiset arjessaan tarvitse tiedettä”, Mahlamäki toteaa. 

”Jos koe menee hyvin tietty paita päällä, laittaa saman paidan seuraavaankin kokeeseen. Jos lintu koputtaa ikkunaan ja joku kuolee, ajatellaan sen olleen enne. Ihminen etsii malleja ja toistuvuuksia.”

Hän kertoo, että normaali arki ei suinkaan perustu tutkimustiedon hyödyntämiseen, ja tässä on okkultismin markkinarako: ihmisen aivot eivät toimi tieteen ehdoilla. 

Sen sijaan ihminen hakee luonnostaan kuvioita tai kaavoja, tietynlaisia säännönmukaisuuksia, joilla selittää maailmaa.

“Jos koe menee hyvin tietty paita päällä, laittaa saman paidan seuraavaankin kokeeseen. Jos lintu koputtaa ikkunaan ja joku kuolee, ajatellaan sen olleen enne. Ihminen etsii malleja ja toistuvuuksia”, Mahlamäki kertoo. 

Okkultismi ja esoteria tarttuvat näihin maagisiin ajatuksiin tarjoamalla niille selityksen ja antamalla ihmiselle kehyksen, jonka avulla kokea maailma merkitykselliseksi, hän jatkaa. 

“Erilaiset uskonnot ja new age tarjoavat selityksiä. On olemassa enkeleitä tai erilaisia energioita, joiden avulla ilmiöt selitetään. Jos tieteen ja uskonnon selitykset eivät riitä, sitten kertomukset tulevat esoteriasta”, Mahlamäki kertoo. 

“Ihmisillä on iso tarve ikään kuin kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa.”

Rajatessaan okkultismin tieteen ulkopuolelle, tiedemaailma jätti myös tunteen ja tunne-elämän tieteen rajamaille. Tähän rakoon on okkultismin hyvä kiivetä ja siinä kasvaa: henkisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan kovalla tieteellä ja valaistua on parempi gurun kuin mikroskoopin ohjeistamana. 

Kokemuksiin ja tunteisiin vetoavat liikkeet saavat ihmisen liikuttumaan ja tarjoavat lohtua. 

“Ihmisillä on iso tarve ikään kuin kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa. Ajatus siitä, että maailmassa on enemmänkin kuin mitä näemme on monelle kiehtova. Tieto siitä, että emme ole maailmassa yksin ja tuonpuoleisessa on jotain viehättää”, Marjo Kaartinen kertoo. 

Hän ajattelee, että esoterian yhteinen nimittäjä on juurikin lohtu.

“1800-luvulla spiritismi yleistyi, kun haluttiin yhteys kuolleisiin läheisiin. Silloin nuorena kuoleminen oli vielä yleisempää, mutta yhä edelleen ihminen tavoittelee itselleen lohtua new agen ja muun avulla. On lohduttavaa tietää, ettei ole yksin tässä maailmassa ja keskustella läheisen vainajan kanssa.”

Tieteen vastustaminen on myös yksi nykyokkultismin houkutus. Salatieteilijä haluaa itse ottaa asioista selvää sen sijaan, että nojaisi perinteisiin auktoriteetteihin. Halu kyseenalaistaa johtaa usein okkultismin, vaihtoehtoistieteen poluille. Litteä Maanpiiri eli Flat earth -liikkeeseen uskova ei halua kumartaa Nasaa eikä rokotteita vastustava lääkäreitä. 

Vaikka äärimmäisimmät jäävuoren huiput tuntuvat lähinnä huvittavilta, kannattaa Tiedebarometrin mukaan 39 prosenttia suomalaista vaihtoehtoisen tiedon esittämistä sosiaalisessa mediassa. Heistä on hyvä, että somessa haastetaan tutkimustietoa ja esitetään asioille vaihtoehtoisia selitystapoja.

Nykypäivän noidat

Nykyään ero tieteen ja salatieteen välillä saattaa olla selkeä, mutta okkultismi ei suinkaan ole menettänyt jalansijaansa. Sen sijaan okkultismi tuntuu nousevan jälleen esille uudella voimalla, etenkin popkulttuurissa. Kuka nyt ei tuntisi Harry Potterin teelehdistä ennustavaa Punurmiota, The Witcherin noitaa Yenneferiä tai X-menin psyykikkoa Professori X:ää?

Okkultismi on median tuotteiden lisäksi arkipäivää ja vaikuttaa myös siellä, missä siitä ei puhuta. On arkista vedota karmaan, puhua etiäisistä tai kertoa kummitustarinoita. Myös antroposofi Steinerin mukaan nimetyt steinerkoulut ovat okkultistista perää, kuten myös horoskoopit ja jopa jooga. 

Uskontotieteilijä Matti Rautaniemi on tutkinut joogaa ja kirjoittaa Joogan historia -teoksessaan (2020), että jooga liittyi aiemmin vahvasti hindulaisuuteen. Sen länsimainen suosio syntyi okkultismin perintöä kantavan new age -liikkeen levitessä. 

Uskonnollisista juuristaan huolimatta jooga on arkipäiväistä monelle, ja tuskin liittyy uskontoon, vaikka se hyvinvointiin liittyykin. 

Tiina Mahlamäki kertoo, että yllättävän moni nykyaikainen aate tai elämäntapa on okkultismin popularisoima.

“1900-luvulla okkultistit puhuivat joogasta, meditaatiosta ja jälleensyntymästä mutta myös kasvissyönnistä, polttohautauksista ja sukupuolten tasa-arvosta.”

Uushenkisyyden lisäksi okkultismi näkyy nykyään myös vanhojen liikkeiden uusissa nousuissa. Esimerkiksi noidat ovat tehneet paluun myös arkeen: Redditissä elää Witches vs. Patriarchy -yhteisö, joka ajaa feminismiä noituuden avulla ja laulaja Lana del Rey kertoi vuonna 2017 noituneensa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin.

Vaihtoehtoistieteen uutta nousua on yritetty selittää internetin kautta: netistä voi kuuluisasti löytää yhteisön mille tahansa ja kokemusasiantuntijoita asiasta kuin asiasta. Okkultismi on kuitenkin ollut esillä jo satoja vuosia ennen internetin olemassaoloa, ehkä jopa suuremmissa määrin. 

“Okkultismi oli kansainvälistä jo 1800-luvulla. Esiintyjiä tuli ympäri maailmaa Suomeen pitämään spiritismisessioita ja toiminta oli hyvin julkista”, Kaartinen kertoo.

Vaikka maailmanlaajuinen yleisö helpottaa äänensä kuuluviin saamista, pystyi okkultistisen liikkeen perustamaan kuka tahansa jo pitkään ennen nettiä. Esimerkiksi spiritualismin perustajina pidetyt Foxin sisarukset olivat vain 10- ja 14-vuotiaita, kun he väittivät kommunikoivansa hengille ja aloittivat kansainvälisen villityksen.

Salaiset spiritismisessiot ovat saaneet etusivun sanomalehdistä ja selvännäkijänä tunnettu Aino Kassinen opasti Suomessa aikanaan niin Vesa-Matti Loiria kuin Risto Rytiä hengenasioissa. Katri Helena on kertonut uskovansa enkeleihin ja kuin ihmeen kaupalla ennustuksia lupaavat meediot pyörivät yhä aamutelevisiossa. 

Salatieteen opit ovat kenties olleet salaisia, mutta liikkeiden olemassaolo ei suinkaan ole ollut piiloteltua tai edes kritisoitua. 

Nykyään okkultismi on julkisen lisäksi kaupallista. Horoskooppeja myydään lehtiin ja kristalleja saa korukaupoista. Popkulttuuri ammentaa okkultismista jatkuvasti, oli kyseessä American Horror Story tai The Good Place. Salatieteiden opeista on tullut julkisia – ultimaattinen ironia. 

Okkultismin ikiaikaista suosiota selittäänee se, että tiede voi vastata vain osaan ihmisen tarpeista. Tieteen alttarilla ei voi rukoilla. 

Tiede ei vastaa tai lohduta, ei anna syypäätä tai mantraa, jota toistamalla voi päästä eroon vaivoistaan.

Julkaistu 23.4.2020 numerossa 2/2020

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja. Tiedeviestinnän opiskelija ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue seuraavaksi

Uskommeko enää edistykseen?

Petra Uusimaa

Ilmiöt

27.10.2020

Utopia: Unelmakuvia vai yhteiskuntakritiikkiä?

Kerttu Juutilainen

Ilmiöt

6.10.2020

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821