Tyttöjen tila vuonna 2021 kertoo, että jankuttamisen täytyy jatkua

Kansainvälisestä tyttöjen päivää vietetään vuosittain 11. lokakuuta. Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11. lokakuuta. Se on päivä juhlia tyttöjen voimaa sekä vaatia parannuksia tyttöjen asemaan. Tänä vuonna tyttöjen päivän teemana on tytöt ja tieto. Oulussa tyttöjen oikeuksien eteen tänäkin vuonna kampanjoivat Plan International Suomi ja Tyttöjen talo. Mutta miksi päivää ylipäätään vietetään ja miksi sitä tarvitaan? ”Sillä […]

Kansainvälisestä tyttöjen päivää vietetään vuosittain 11. lokakuuta. Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11. lokakuuta. Se on päivä juhlia tyttöjen voimaa sekä vaatia parannuksia tyttöjen asemaan. Tänä vuonna tyttöjen päivän teemana on tytöt ja tieto. Oulussa tyttöjen oikeuksien eteen tänäkin vuonna kampanjoivat Plan International Suomi ja Tyttöjen talo. Mutta miksi päivää ylipäätään vietetään ja miksi sitä tarvitaan?

”Sillä oli niin pieni paita, että kaikki tursusi ulos.” 

”Sellainen miestennielijä” 

Näin yhteiskuntajärjestelmämme ja patriarkaatti pitävät meidät tytöt kontrollissaan edelleen vuonna 2021. Kommentit ovat lainauksia Riina Tanskasen tämän vuoden elokuussa ilmestyneestä Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -sarjakuvateoksesta (Into, 2021). Teos valottaa perusteellisesti sitä, miten yhteiskunnan rakenteet saavat meidät marginalisoimaan kaikkea tyttömäisenä pitämäämme ja laittaa tytöt kilpailemaan keskenään ylhäällä hierarkiassa kylmästi valtaa pitävän supernaisen paikasta. 

Tanskasen kirja on mitä mainiointa luettavaa tyttöjen päiväksi, jota vietetään taas 11.10. Se saa myös kysymään, mikä on tyttöjen tila Oulussa syksyllä 2021.

Mikä tyttöjen päivä?

Tyttöjen päivää ei pidä sekoittaa YK:n kansainväliseen naistenpäivään, jota vietetään 8. maaliskuuta. Kansainvälinen tyttöjen päivä (International Day of the Girl) on YK:n teemapäivä, jota vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Tyttöjen päivä oli alunperin kansainvälisen Plan international -lastenoikeusjärjestön aloite.

Päivän tarkoituksena on ennen kaikkea tiedottaa tyttöjen tilanteesta kaikkialla maailmassa ja tukea tyttöjä edistämällä heidän oikeuksiaan ja osallistumismahdollisuuksiaan esimerkiksi tukemalla tyttöjen koulutusta ja elämää ilman syrjintää ja väkivaltaa. 

Kaikkien tyttöjen päivä

Tyttöjen päivällä on kansainvälisesti juhlittuna päivänä luonnollisesti vahvasti globaali ulottuvuus, ja usein sen keskiössä vaikuttavat olevat esimerkiksi kehittyvien maiden tyttöjen ongelmat. Suomalaisia tyttöjä koskevat ongelmat vaikuttavat kehittyvien maiden tyttöjen ongelmien rinnalla varsin mitättömiltä.

Tanskasen kirja tuo kuitenkin ravistelevalla tavalla esiin sen, miten tyttöjen vähättely on arkipäivää myös Suomessa ja miten vakavat seuraukset sillä on koko yhteiskunnalle. Euroopan unionissa joka kolmas yli 15-vuotias nainen on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Suomi on Tanskan jälkeen Euroopan unionin toiseksi turvattomin ja väkivaltaisin maa naisille. 

Rodullistettujen naisten tilanne on vielä heikompi – erityisesti Suomessa. EU:n vähemmistöjä ja syrjintää koskevan tutkimuksen (2018) mukaan Suomessa maahanmuuttajataustaiset kokevat EU-maista eniten rasistista häirintää. Kun naisten ja miesten välinen palkkaero Suomessa on EU-tasolla iso, on maahanmuuttajanaisen tilanne vielä huonompi. Maahanmuuttajanaisen euro oli vuonna 2014 Tilastokeskuksen mukaan vain 62 senttiä suomalaismiehen eurosta, 77 senttiä maahanmuuttajamiehen eurosta ja 84 senttiä suomalaisnaisen eurosta.

Myös Oulun yliopistossa seksuaalista häirintää esiintyy: viimeisen kahden lukuvuoden aikana on tehty kahdeksan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Luku voi vaikuttaa pieneltä, mutta Oulun ylioppilaslehden aiemmin haastatteleman opintopsykologi Pia Partasen mukaan syynä vähäiseen ilmiantomäärään voi olla esimerkiksi se, että kaikki häirintätapaukset eivät ohjaudu yliopiston mukaiseen käsittelyprosessiin. Lisäksi on mahdollista, että kaikki opiskelijat eivät tunnista joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. 

Tiedon puute vieläkin ongelma

Tiedon puute on usein edelleen ongelma seksuaalisen häirinnän tunnistamisessa tai siihen puuttumisessa. 

Plan International Suomi -järjestö onkin nostanut tänä vuonna tyttöjen päivän teemaksi ”tytöt ja tieto”. Sivuillaan järjestö muistuttaa tiedon puutteen olevan yksi keskeisimpiä syitä sille, etteivät tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisoikeudet toteudu. 

Oulun Tyttöjen talo jakaa vuosittain Vuoden tyttöteko -palkinnon paikalliselle tai lähiseudun henkilölle, joka jollakin tavalla omalla toiminnallaan edistää tyttöjen asemaa. Tänä vuonna palkinnon saa sukupuolta ja valtaa lasten vertaissuhteissa Oulun yliopistossa tutkinut KT, dosentti ja akatemiatutkija Tuija Huuki. Huuki on tuonut lisää ymmärrystä lasten seurustelusuhteiden valtavinoumista, jota on Suomessa aiemmin tutkittu vain vähän. Tyttöjen talon perusteiden mukaan tutkimus ”tukee ymmärrystä ja osaamista lasten kasvatus, opetus- ja ohjaustyössä”.


Aina joku muistaa huomauttaa, että Suomessa tyttöjen asiat ovat moniin maihin verrattuna kuitenkin hyvin. Tällaisesta vähättelevästä asenteesta kertoo myös esimerkiksi Tanskasen teoksen osakseen saama marginalisointi, josta Tanskanen kertoi äskettäin Tympeät tytöt -Instagram-tilillään. Kirja on esimerkiksi monissa kirjakaupoissa päätynyt lastenosastolle. 

Monia edistysaskelia on otettu ja esimerkiksi #MeToo-kampanjan myötä moni asia on muuttunut. Aktivismia ja uutta tietoa tarvitaan kuitenkin edelleen – jaksetaan siis jankuttaa.

Frida Ahonen

Suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi ranskalaisesta Sciences Po Pariisin yliopistosta.

Lue lisää:

Yliopisto keventää maskisuositusta

Oulun yliopisto tiedotti tänään 23.9. maskisuosituksen keventämisestä yliopiston tiloissa. Oulun yliopisto keventää suu-nenäsuojaimen käyttösuositusta ja kasvomaskin käyttö ei ole enää välttämätöntä yliopiston tiloissa. Päätös keventämisestä pohjautuu alueellisen koordinaatioryhmän 21.9. pidetyn kokouksen linjaukseen, että Pohjois-Pohjanmaan alueella palataan perustasolle epidemian suhteen. Oulun kaupungin johtoryhmä päätti 22.9. tämän linjauksen myötä, että kauoungin maskisuositus päivitetään perustasolle. Tällöin maskisuositus ei […]

Oulun yliopisto tiedotti tänään 23.9. maskisuosituksen keventämisestä yliopiston tiloissa.

Oulun yliopisto keventää suu-nenäsuojaimen käyttösuositusta ja kasvomaskin käyttö ei ole enää välttämätöntä yliopiston tiloissa. Päätös keventämisestä pohjautuu alueellisen koordinaatioryhmän 21.9. pidetyn kokouksen linjaukseen, että Pohjois-Pohjanmaan alueella palataan perustasolle epidemian suhteen. Oulun kaupungin johtoryhmä päätti 22.9. tämän linjauksen myötä, että kauoungin maskisuositus päivitetään perustasolle. Tällöin maskisuositus ei ole enää voimassa yleisesti sisätiloissa. Maskien käyttöä suositellaan kuitenkin edelleen esimerkiksi joukkoliikenteessä.

Yliopisto muistuttaa edelleen tiedotteessaan, että kampuksille ei saa tulla sairaana tai epäiltäessä koronavirustartuntaa. Jokaisen vastuullinen toiminta myös vapaa-ajalla edistää arjen sujumista yliopistolla mahdollisimman turvallisesti ja häiriöttömästi.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmoksen iltatapahtuma kokosi yhteen yli 7000 opiskelijaa – katso kuvagalleria festivaalitunnelmista tästä

Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää.  Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan […]

TEKSTI Kaisa-Reetta Seppänen

KUVAT Kaisa-Reetta Seppänen

Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää. 

Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan juhlatunnelmaan. 

Edellisistä opiskelijoille järjestetystä isosta tapahtumasta on aikaa lähes kaksi vuotta. Oulussa avajaistapahtumat olivat tuolloin vielä erilliset ammattikorkeakouluopiskelijoille ja yliopisto-opiskelijoille. Hurmoksessa Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta yhdistivät voimansa ja järjestivät avajaistapahtuman yhteisesti. 

Rantalavalla rokattiin huolella Groupie High Schoolin ja Uraaniputken mukaansa tempaavissa esiintymisissä. On vaikeaa muistaa, milloin viimeksi olisi saanut nauttia suuren ihmisjoukon kanssa livemusiikista, ylitsepursuavasta ilosta ja energiasta – näitä toivon lisää. 

Illan hämärtyessä yleisön fiilistä ylläpiti Recens. Alueella olleet ystäväni katosivat progressiivisen housen rytmissä tanssivan ihmisjoukon sekaan.

Illan kaksi pääesiintyjää, Erika Vikman ja Gasellit vetivät ihmisjoukon tiiviisti toisiaan kohti. Gasellien lavaesiintymistä ei haitannut yhden jäsenen poissaolo – DJ Ibusalin ’Pilalla’ klassikkobiisin soidessa kauas kantava puhelinten valomeri kieli tämän illan onnistuneen.

Kaisa-Reetta Seppänen

Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

Lue lisää:

Walk in -rokotustapahtuma Linnanmaan kampuksella viikolla 37

Oulun kaupunki järjestää opiskelijoille mahdollisuuden käydä walk in -rokotuksella Linnanmaan kampuksella viikolla 37. Yliopiston puolella tapahtuma järjestetään Saalastinsalissa sekä OAMK:n puolella tilassa 7A209. Kontinkankaan kampukselle on suunnitteilla rokotustapahtuma viikolle 38, mutta tapahtumalle etsitään vielä tiloja ja järjestelyt tarkentuvat tilojen järjestyttyä. Opiskelijoilla on mahdollisuus käydä walk in -koronarokotustapahtumassa Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa viikon 37 aikana. […]

Oulun kaupunki järjestää opiskelijoille mahdollisuuden käydä walk in -rokotuksella Linnanmaan kampuksella viikolla 37. Yliopiston puolella tapahtuma järjestetään Saalastinsalissa sekä OAMK:n puolella tilassa 7A209. Kontinkankaan kampukselle on suunnitteilla rokotustapahtuma viikolle 38, mutta tapahtumalle etsitään vielä tiloja ja järjestelyt tarkentuvat tilojen järjestyttyä.

Opiskelijoilla on mahdollisuus käydä walk in -koronarokotustapahtumassa Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Saalastinsalissa viikon 37 aikana. Rokotuksia on tarjolla koko viikon 13.9. – 17.9. klo 9-15.

Tapahtumassa voivat käydä niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun opiskelijat ottamassa ensimmäisen tai toisen rokoteannoksen, mikäli tarvittava aika ensimmäisestä rokotteesta on kulunut. Rokotuksen voi ottaa, jos opiskelee Oulun yliopistolla tai Oulun ammattikorkeakoulussa – opiskelijan ei siis tarvitse olla kirjoilla Oulussa rokotteen saadakseen.

Koronarokotuksia tarjotaan Saalastinsalissa 13.9.-17.9. klo 9-15 ja Oamk:n puolella tilassa 7A209 13.9. klo 9-11.30 sekä 15.9. klo 12.30-15.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmos tuo yhteen korkeakoulut ja musiikkijärjestöt

Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa. Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia […]

TEKSTI Maiju Putkonen

KUVAT Tuuli Heikura

Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa.

Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia yhteiskeikallaan. Teekkaritorvet on Oulun tavoitelluin viihdeorkesteri, joka on toiminut yliopistolla jo yli 50 vuotta. Cassiopeia on yli 40-vuotias oululainen opiskelijoiden ja alumnien sekakuoro, jonka riveissä laulaa yli 50 aktiivista jäsentä. Molempien ohjelmisto on laaja kattaus musiikkia perinteisestä tanssittavaan päähän.

Ylioppilaslehti vieraili keikkaa edeltävissä yhteisissä harjoituksissa Linnanmaan kampuksen Saalastinsalissa ja sai haastatella Teekkaritorvien puheenjohtajaa Marja Lamppua sekä Cassiopeian puheenjohtajaa Paulus Lakkalaa.

Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet.

“On hienoa esiintyä uudessa tapahtumassa kohdeyleisöllemme opiskelijoille. Keikkailemme paljon erikseen, joten yhteinen keikka tuntuu uskomattoman hienolta. Tila ja festaritapahtuma ovat erilaisia kuin ennen ja tällaista keikkaa ei varmasti ole aiemmin tehty. Lavalle nousee noin 70 henkeä. Näin isolla kokoonpanolla kevyen musiikin projektin toteuttaminen valtavana ulkoilmakeikkana on ainutlaatuista. Odotamme keikkaa innolla.”

”Lukuvuoden avajaisissa esiintyminen on jo perinne ja vuoden parhaita keikkoja. Teekkaritorvet ovat esiintyneet jo useina vuosina Vulcanalian avaajina ja tänä vuonna oli ilo saada myös Cassiopeia mukaan. On hienoa että avajaistapahtumat yhdistyvät. Tämä on mahtava tilaisuus luoda myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille tervetullut olo orkestereihin ja kuoroihin, sillä ne ovat kaikille avoimia järjestöjä.”

”On ollut melkein yllättävää kuinka helppoa yhteinen harjoittelu on ollut. Molemmilla järjestöillä on kova luotto toisiinsa. Osana näin valtavaa kokoonpanoa esiintyminen ei ihmeemmin jännitä. Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet. Tekemisen meininki on ilmassa.”

“Molemmissa järjestöissä on sekä opiskelijoita ja työelämässä olevia. Alumneille on hauskaa päästä vetämään opiskelijahaalarit päälle ja lähteä festareille laulamaan muille opiskelijoille. Vaikka valmistuu voi olla silti osa opiskelijakulttuuria. On myös hienoa että meillä on paljon ihmisiä jotka ovat molemmissa järjestöissä. Keikalla he käyvät välillä soittamassa huilua ja välillä laulaa luikauttavat”, Lakkala toteaa.

Haastattelussa Lakkala ja Lamppu kertoivat korkeakoulujen musiikkipiirien yhteisöllisyydestä, ja siitä miten läheisiä ystäviä musiikin avulla voi löytää. “Opiskelijoiden oma tekeminen varmasti näkyy lavalla. On hienoa että musiikkijärjestöihin voi liittyä tosi matalalla kynnyksellä. Jos muuttaa Ouluun opiskelemaan, ei tarvitse tuntea ihmisiä, vaan voi musiikkijärjestöjen kautta saada uusia projekteja ja luoda ihmissuhteita”, Lamppu jatkaa musiikkiyhteisön merkityksestä. “Järjestöt ovat tiiviitä yhteisöjä, joissa muodostuu hyviä ystävyyssuhteita. Aikaa vietetään muutenkin yhdessä kuin treeneissä”, Lakkala vahvistaa.

Molempiin järjestöihin etsitään uusia soittajia ja laulajia. Cassiopeiassa ja Teekkaritorvissa on jäseniä sekä Oulun yliopistosta että Oulun ammattikorkeakoulusta. Jäseneksi voivat liittyä sekä opiskelijat että alumnit. Cassiopeian koelaulut järjestetään 13. ja 15.9. Teekkaritorvet järjestävät avoimet harjoitukset 16.9. Lamppu kuitenkin muistuttaa, että Teekkaritorviin voi liittyä myös kesken vuoden.

Teekkaritorvet x Cassiopeia nähdään Hurmoksen päälavalla iltatapahtuman avauspuheen jälkeen noin kello 18. 

Maiju Putkonen

Päivisin kasvatuspsykologian maisteri, öisin kuvittaja ja kulttuurin kuluttaja.

Lue lisää:

Mitä punkkarit edellä

Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet. Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia […]

TEKSTI Minne Mäki

KUVAT Tuuli Heikura

Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet.

Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia hälyttävät kuvat vilisivät somefeedissäni, huomasin odottavani, milloin akateemista vapautta liputtavalta yliopistolta alkaisi kuulua.


Vuonna 2017 #metoo-liike tarjosi niin sanaston kuin monikanavaisen alustan naisten ja muunsukupuolisten kokemalle seksuaaliselle häirinnälle. Liikkeen vaikutus oli kuitenkin vielä mittavampi. Se herätti koko maailman pohtimaan häirintää sekä oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja sen varjelemiseen. Metoo:n retoriikassa jokainen yksittäistapaus oli osa kieroutunutta ilmapiiriä, jonka tunnistivat ensisijaisesti he, joita se loukkasi.

#punkstoo:n aikaan, neljä vuotta myöhemmin, kellekään ei pitäisi tulla enää yllätyksenä, että seksuaalinen häirintä ja naisviha läpileikkaavat yhteiskunnan. Tänä kesänä ilmi tulleiden tarinoiden arvo on niiden massassa sekä painopisteen siirtymässä häiritystä häiritsijään. Enää fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole asioita “tuolla jossain”. Ne lävistävät enemmän tai vähemmän jokaisen skenen ja yhteisön, ja puhe niistä siirtyy myös entistä lähemmäksi hiljaisia sivustakatsojia. 

Vaikka punkstoo:n esille tuomat tarinat olivat iljettävää luettavaa, olivat ne mittakaavassaan tarpeellinen muistutus siitä, miten vähän uhreja on aiemmin kuunneltu, uskottu tai autettu. Ne sanallistivat sen kasaantuneen tuskan ja häpeän, joka syntyy, kun kehorauhan rikkominen ja sukupuolittunut väheksyntä ovat sisäänkirjattu osa omaa sosiaalista piiriä. Niin kuin voimakkaissa kansanliikkeissä yleensä, liikkeen voima syntyi monen yksittäisen, rinnakkaisen ja samankaltaisen kokemuksen yhteen liittymisestä. Häirittyjen kesken luotto omaan arkaan kokemukseen voimistui, kun ei enää tarvinnut pelätä olevansa yksin. Samalla keikkapaikat, levy-yhtiöt ja media eivät voineet olla kuuntelematta. 

Samanlaisten aiheiden äärellä suomalaisessa yliopistoelämässä on kiehunut viimeisten vuosien aikana muutaman kerran. Vuonna 2015 Lotta Aarikka kirjoitti blogissaan Otaniemen “herrakerhoista” ja vuonna 2018 Martta Kallionpää kirjoitti Ylioppilaslehteen Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden suljetusta Median miehet -ryhmästä. Viimeisimpänä Natalia Salmela avasi vuoden 2020 lopussa omalla instagram-tilillään kokemuksiaan teekkarikulttuurin naisvihamielisistä ja nöyryyttävistä perinteistä. 

Salmela kertoi 2000-luvun lopun naispuolisille fukseille suunnatusta ohjelmasta, jossa alkoholin juominen oli välttämätöntä ja riisuutumisesta oli vaikea kieltäytyä. Sittemmin käydyn somekeskustelun mukaan nämä perinteet ovat alkaneet vasta hiljattain muuttua. Salmelan kokemusten saamat vastaukset ja siitä seuranneet keskustelut saivat aikaiseksi muun muassa sen, että Tampereen yliopiston ylioppilaskunta kielsi järjestöt, joiden jäsenvalinta perustuu sukupuoleen ja antoi kyseenalaisia perinteitä toteuttaneille ryhmittymille puoli vuotta aikaa “yhdenvertaistaa toimintaansa”.


Pian #metoo:n jälkeen Oulun yliopisto päivitti kiusaamisen ja häirinnän toimintamallinsa. Nykyään sekä henkilökunnalle että järjestötoimijoille järjestetään koulutuksia seksuaalisen häirinnän tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyen. Jos opiskelija on puolestaan kokenut epäasiallista käytöstä, hänellä on mahdollisuus ilmoittaa asiasta opintopsykologille, koulutuspalvelupäällikölle, OYY:n häirintäyhdyshenkilölle tai omaopettajalleen, jonka jälkeen asiaa on mahdollista käsitellä sekä ammattilaisen että häiritsijän kanssa.

Yliopiston palvelulle kuvittelisi olevan käyttöä. Viimeistään silloin, kun katsoo lukuja.

Taloustutkimuksen vuonna 2018 tekemän tutkimuksen mukaan 79% naisista ja 38% miehistä on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Eniten häirintää kokivat alle 25-vuotiaat naiset, joista 46% olivat joutuneet häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana.

Helsingin tutkijanaiset tekivät samana vuonna selvityksen Suomen yliopistojen seksuaalisesta häirinnästä. 406 vastaajan joukosta 166 naista ja 20 miestä olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Erityisen haavoittuvina ryhminä nousivat esille he, jotka eivät ennalta tunne oman viitekehyksensä toimintakulttuuria, eli ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaiset työntekijät. Häirinnästä ei ilmoiteta, koska pelätään maineen menettämistä ja uran etenemisen takkuamista, jos heittäytyy vaikeaksi oman alan asiantuntijan kanssa.

Oulun yliopistolle on tullut viimeisen kahden lukuvuoden aikana vain kahdeksan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Lähes kaikki ilmoitukset etenevät käsittelyprosessiin ilmoittajan toiveesta. Joissain yksittäisissä tapauksissa ilmoittaja ei ole halunnut viedä käsittelyä pidemmälle. Tähän opintopsykologi Pia Partasen mukaan syynä voi olla esim. pelko ilmiantamisen seurauksista sekä häiritsijän valta-asema suhteessa häirittyyn. Partanen toteaa, että isoon opiskelijamassaan verrattuna on mahdollista, että kaikki häirintätapaukset eivät ohjaudu yliopiston mallin mukaiseen käsittelyprosessiin. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki opiskelijat eivät välttämättä myöskään tunnista joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Teekkarikerhojen känninen perseily on yksi räikeä ääripää yliopiston epätasa-arvoisten perinteiden kaiuista. Laulukirjojen sanat ja järjestöjen säännöt ovat helposti muutettavissa.  Häirintää on kuitenkin muunkinlaista.

Illinois’n yliopiston antropologian professori Kathryn Clancy teki viime vuonna työryhmänsä kanssa selvityksen sukupuoleen perustuvasta häirinnästä akateemisessa ympäristössä. Siinä todettiin, että yrittäessään ehkäistä seksuaalista väkivaltaa, yliopistot jättävät usein huomiotta sukupuolittuneen häirinnän yleisimmät olomuodot, kuten tietyn sukupuolen edustajiin kohdistuvan pilkan, epäkunnioituksen tai halveksinnan. Nämä voivat esiintyä esimerkiksi nopeasti ohitettavissa kommenteissa, vitseissä ja ilmeissä, jolloin sukupuolittuneen ahdistelun ja töykeyden välillä ei välttämättä ole juurikaan eroa. 

“Miten ilmiannetaan kommentti, jossa todetaan, että korkeaa ääntäni on vaikea kuunnella?”

Clancy kysyy.

Ajan myötä pienetkin eleet vaikuttavat häirinnän kohteiden itseluottamukseen. Häirinnän vaikutukset ovat vakavia ja ja pahimmillaan pitkäkestoisia. Ne voivat heikentää niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä sekä vaikuttaa huonona sitoutumisena yhteisöön. 

Juuri halu kuulua yhteisöön ja toisaalta ahdistus jatkuvista ulkopuolisuuden kokemuksista on ristiriita, joka pätee niin yliopiston kuin punk-piirien häirittyjen asemaan. Anonyymi kirjoittaja toteaa Loukko Zinen puheenvuorossaan:

“Yhteenkuuluvuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Solidaarisuus ja halu kuulua yhteen voi ylittää omat rajat. Sen myöntäminen, että toinen on rikkonut itseä tai läheistä vastaan, tarkoittaisi sen myöntämistä, että yhteinen on mennyt rikki. Siksi vääriä tekoja on mieluiten näkemättä.”

Punkstoon vaikutus näkyy itse punk-skenen sisällä kollektiivisena hahmottamisena, minkä laatuista ja laajuista häirintä on jo vuosikausia ollut. Nyt heteromiehet kertovat harjoittavansa itsereflektiota ja -kritiikkiä sekä kehittävänsä yhteistä keskustelukulttuuriaan empaattisemmaksi ja tunnevetoisemmaksi. Silmänsä ummistaneet alkavat hahmottaa, että pelkkä häirintätapauksien ja rikosten ehkäiseminen ei riitä. Tavoitteena on, että ongelmakäyttäytyminen huomattaisiin jo ennen kuin fyysisen koskemattomuuden rajat ylittyvät.

Häirittyjen tarinoiden valjastuessa häpeä siirtyy häiritsijöiden kannettavaksi. Heikkoina eivät näyttäydy enää he, joita kohtaan rikotaan, vaan he, jotka purkavat omat ahdistuksensa toisiin. Punkin “skenejeesukset” eli koko porukan arvostamat konkarit muuntuvat nuoremman polven muusikoiden silmissä vajavaisiksi huutelijoiksi. Nuoruusvuosien idoli voi samaan aikaan olla lahjakas kitaristi, sanavalmis hyvä-jätkä sekä säälittävä idiootti. Yllätyksenä se ei tule juuri kellekään, mutta nyt sen voi sanoa ääneen ilman seuraamuksia.


Helsingin tutkijanaisten selvityksen mukaan myös tiedeyhteisössä tiedetään ja tunnistetaan häiritsijät. Ohjaustapaamisten ja luentojen lisäksi konferenssit, karonkat, sitsit ja kenttämatkat ovat seksuaaliselle häirinnälle yleisiä tapahtumaympäristöjä. Ongelmahahmot ovat kaikkien tiedossa, mutta johtokunnalle asiasta ei puhuta. 

Yliopistolla akateemisesti vapaa työskentely ja opiskelu tarkoittavat tilaa toimia täydellä kapasiteetillaan tiedeyhteisössä ja siten sekä huolehtia että kantaa vastuu omista valinnoistaan. Jos yhteisössä ei tunnisteta sanallisia ja sanattomia väkivallantekoja merkittävinä esteinä tasavertaiseen toimijuuteen, hyssytelty häpeä ja kokemus turvattomasta yhteisöstä ajavat alas viimeisetkin rippeet akateemisen vapauden ideaalista. 

Tähän mennessä punk- ja muut alakulttuuripiirit ovat tehneet radikaaleimmat ja rohkeimmat aloitteet oman skenensä puhdistamiseksi. Nyt enää odotellaan, milloin marginaalin liikehdintä vyöryy isojen yleisöjen kimppuun.

Viimeistään tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että sosiaalisen median joukkoäly pitää huolen siitä, että keskustelua käydään niin kauan kunnes kaikki ovat kuulolla.

Minne Mäki

Helsingissä asuva esitystaiteilija, filosofian opiskelija ja Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija keväällä 2021. Maagisen realismin ja avannon ystävä.

Lue lisää: