Viikon 18 tiedejulkaisu: Hammaslääkäri pelottaa lepsuja harjaajia

Hammaslääkäri hirvittää eniten opiskelijoita, joiden suussa hammaspeikko todennäköisimmin lymyää.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston suunterveyden yksikön tutkimuksessa analysoitiin syksyllä 2011 aloittaneiden yliopisto-opiskelijoiden suunterveystapojen ja hammaslääkäripelon välistä yhteyttä. Aineistona oli 8514 fuksiopiskelijan vastaukset hampaisiin liittyviä tapoja ja hammaslääkäripelkoa koskeviin kysymyksiin.

Vastaukset paljastivat, että eniten hammaslääkäriä kammoksuivat hampaitaan harvakseltaan harjaavat ja säännöllisesti tupakoivat opiskelijat. Tupakointi ja harva harjausväli lisäävät erityisesti iensairauksia ja suun limakalvomuutoksia. ”Hammashoitoa pelkäävillä on siis suurentunut riski suun sairauksille”, kertoo tutkimuksen suunnitellut suunterveyden yksikön tutkijatohtori Vesa Pohjola.

Hammaslääkäriä pelkäävillä opiskelijoilla oli myös useammin epänormaali suhtautuminen ruokaan kuin pelkäämättömillä. Lisäksi selvisi, että useammin hammashoitoa menneisyydessään tarvinneet opiskelijat pelkäsivät ajatusta tulevista hammaslääkärikäynneistä harvemmin hoitoa saaneita enemmän.

Vesa Pohjolan mukaan poikkileikkausaineiston pohjalta ei pysty päättelemään, mikä on huonon hammasterveyden ja lääkäripelon syy ja mikä seuraus. ”Tämän tutkimuksen pohjalta ei siis pysty sanomaan, onko ensin huono suunterveys, jota lähdetään korjaamaan ja josta sitten seuraa hammaslääkäripelko. Vai onko pelko ensin, ja hoidon lykkäämisestä seuraa huono suunterveys. Veikkaisin tätä jälkimmäistä sykliä.”

Pohjolan mukaan pelkääviä potilaita tulee motivoida hyviin hammasterveystapoihin. ”Vastaanotoilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että löydettäisiin oikeat narut, joista vetäistä näiden pelkäävien osalta. Tärkeää olisi löytää hyvä motivaatio oman suunterveyden hoitamiseen. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi mennä niin, että kun lääkäri pelottaa, niin hampaitaan haluaa harjata”, Pohjola pohtii.

Pohjolalla on lohduttavia uutisia hammaslääkäriä kammoaville. ”Pelkoon ei ole tuomittu loppuelämäksi. Sen lievittämiseksi on hyviä, helppoja konsteja, joita voidaan vastaanotolla käyttää. Oma pää kannattaa totuttaa hammaslääkärillä käymiseen ja ajatukseen, että hoidossa oikeasti autetaan eikä kiusata. Hammaslääkäripelosta voisi päästä pois pikku hiljaa harjoittelemalla ja löytämällä luotettavan hammaslääkärin, jonka kanssa pystyy tulemaan toimeen. Sitten huomaa itsekin, että ’kyllä mä tästä selviän’.”

Tutkimuksen julkaisi BMC Oral Health.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 18 tutkijatapaaminen: Avaruusilmasto vaikuttaa talvisäähämme

Avaruusilmaston huippuyksikössä tutkitaan aurinkotuulia, magneettisia myrskyjä ja massiivisia purkauksia. Konteksti on kosminen, joten Maasta ja Auringosta puhutaan tässä tapaamisessa avaruuden paikanniminä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitä teette avaruusilmaston tutkimusyksikössä, avaruusfyysikko ja akatemiatutkija Timo Asikainen?

Avaruusfysiikka tutkii Maan lähiavaruutta ja Aurinkoa. Siinä tutkitaan Auringon magneettisen toiminnan vaihteluita ja sen vaikutuksia Maan lähiavaruudessa ja ilmakehässä.

Tutkimme huippuyksikössä lähinnä avaruusilmastoa. Sen tutkimuksessa selvitetään muutoksia Auringon toiminnassa jopa tuhansien vuosien aikana. Avaruussää taas tarkoittaa lyhyen aikavälin vaihteluita. Avaruusilmaston käsittäminen vaatii, että ymmärtää vaihteluita myös avaruussäässä.

Alan sanasto kuulostaa vaaralliselta. Coronal Mass Ejections ja plasmapurkaukset eivät viittaa aikuisviihteeseen, vaan ovat tiukinta tiedettä. Huhhuh, tutkitteko itse näitä?

Kyllä. Kyse on auringonpurkauksista, jotka liittyvät avaruussäähän.

Mitä olette löytäneet?

Projektissani käytetään energeettisten hiukkasten satelliittimittauksia. Olemme yhdistäneet tähän asti pisimmän ja luotettavimman mittaussarjan eri aikoina ja erilaisilla kiertoradoilla lentäneiden satelliittien havainnoista. Tämä datasarja on mahdollistanut Maan lähiavaruuden energeettisten hiukkasten vaikutusten tutkimisen pitkillä aikaskaaloilla. Olemme havainneet, että hiukkaset vaikuttavat keskimääräisen talvisään pitkäaikaiseen vaihteluun.

Vaikuttaako avaruuden ilmasto siis omaamme?

Se on yksi tutkimamme osa-alue. Auringon aktiivisuuden ja pohjoisen pallonpuoliskon keskimääräisen talvisään vaihteluiden väliltä on löydetty yhteys. Eräs tutkimamme mekanismi liittyy aurinkotuulen virtauksiin, jotka kiihdyttävät Maan lähiavaruuden energeettisiä hiukkasia. Ne tulevat napa-alueilla ilmakehään ja vaikuttavat otsonin määrään. Otsonin määrä vaikuttaa ilmakehän lämpöprofiiliin ja sitä kautta tuuliin.

Hiukkaset vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon talvi-ilmastoa kontrolloivaan Pohjois-Atlantin oskillaatioon. Kun ilmakehään satavia energeettisiä hiukkasia on paljon, ne näyttävät pitkillä aikaväleillä tuottavan positiivisen vaiheen kyseiselle oskillaatiolle. Positiivisessa vaiheessa Pohjois-Eurooppaan virtaa lämmintä ja kosteaa ilmaa. Vähän niin kuin tämän talven aikana.

Avaruusilmasto aiheuttaa toki vain osan Maan talvi-ilmaston vaihtelusta. Hiukkasefekti on varmasti olemassa koko ajan, mutta usein se peittyy muun ilmastovaihtelun alle. Vaikutus näkyy vahvemmin, kun aurinkotuulet ovat voimakkaimmillaan.

Entä Auringon aktiivisuuden vaikutus ilmastonmuutokseen?

Useimmissa ilmastomalleissa hiukkasefektejä ei ole toistaiseksi otettu huomioon, eikä niiden vaikutusta globaaliin lämpenemiseen ole tutkittu. Ne aiheuttavat oikeastaan muutoksia ilman kiertoliikkeissä. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin oskillaatiossa lämpö siirtyy ilmavirtausten mukana paikasta toiseen. Tällaiset muutokset eivät varmaankaan vaikuta merkittävästi globaaliin keskilämpötilaan, mutta paikallisiin ilmastovaihteluihin kylläkin.

Vaikuttavatko avaruustuulet huomisen säähän?

Jos Auringosta tulee nyt joku purkaus, niin ei se varmaan päivätasolla säähän vaikuta. Revontulet ovat avaruussään vaihteluiden näkyvin vaikutus. Niitä syntyy, kun auringonpurkaukset osuvat Maan magneettikenttään. Aurinkotuulen hiukkaset törmäävät ilmakehän atomeihin ja osa niistä lähettää meille asti näkyvää valoa.

Aurinkomyrskyt – uhka vai mahdollisuus?

Kyllähän ne ovat mukavia. Ihan kiva, kun näkee ja pääsee kuvaamaan revontulia. Mutta onhan niistä haittaa ihmisen teknologialle. Myrskyt luovat hyvin suuria sähkövirtoja avaruuteen ja ilmakehään. Ne voivat indusoida maanpäällisiin sähköverkkoihin jättimäisiä jännitteitä, jotka voivat rikkoa muuntajia. Lisäksi ne voivat aiheuttaa satelliitteihin häiriöitä.

Lue lisää avaruusfysiikasta: Ihan avaruusfysikkaa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 17 tiedejulkaisu: Robottikukkia kimalaisille

Marketista haetut säilykepurkit, ruuvinkannat ja lennokkimoottorit yhdistyvät robottikukkajärjestelmässä, joka automatisoi kimalaisten käyttäytymistutkimuksen.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Kolme vuotta sitten tutkijanuransa alussa biologian tohtorikoulutettava Juho Lämsä löysi itsensä pohtimasta  medettömien kukkien pölytystä. Kuinka esimerkiksi medettömät orkideat houkuttelevat pölyttäjiä, ja miten kasvien sijoittuminen luonnossa vaikuttaa niiden menestymiseen? Tarvittiin laboratoriokoe, jossa kimalaisille olisi tarjolla medellisiä ja medettömiä kukkia.

”Aluksi rakensin ei-elektronisen tekokukkasysteemin. Hermostuin kukkien jatkuvaan pipetointiin mettä imitoivalla sokeriliemellä ja aloin pohtia, voisiko niitä jotenkin automatisoida”, Lämsä kuvailee robottikukkien syntyvaiheita.

Avuksi tuli entinen opiskelukaveri, biologi ja insinööri Erno Kuusela. Sitten ideoitiin.

Kiire ja pieni budjetti pakottivat luovuuteen. 3D-printtauskin oli pari vuotta sitten vasta yleistymässä. Kuuselan vanhasta lennokkiharrastuksesta muistui mieleen minimoottori, servo. Sen avulla saatiin purkkikukkien syöttömekanismi toteutettua ja pipetit roskakoriin. Purkit haettiin Prisman säilykeosastolta. Kimalaisten juomakupiksi sopiva ruuvinkanta löytyi tietokoneen piirilevystä. Kuusela koodasi ohjelmistot.

”Olihan se vähän sellaista hakkerointia ja Pelle Peloton -meininkiä.”

Valmis järjestelmä koostuu kirkkain värein maalatuista purkeista, jotka simuloivat kimalaisille kukkia. Purkkikukkien kannessa on syöttöaukko, johon mekanismi annostelee kimalaisille lipaistavan kerta-annoksen purkin pohjan sokerivesisäiliöstä. Purkeissa on liikkeentunnistimet, joten tieto kimalaisvierailusta kulkee saman tien ohjausyksikköön ja siitä tietokoneelle.

”Hienointa järjestelmässä on helppous käyttäjän kannalta. Laite tekee suoraan Excel-taulukkoa havainnoista”, keksijät kertovat.

Kun tutkimus on käynnissä ja kimalainen pörrää lentohäkissä robottikukkien ympärillä, voi tutkija käväistä vaikkapa kahvilla. Tehtäväksi jää tulosten analysointi, sekä ajoittainen siivoaminen ja sokeriveden vaihto.

Medettömistä kukista on sittemmin siirrytty uudenlaiseen asetelmaan. Pölyttäjien määrän romahtaminen on keskusteluttanut maailmalla viime vuosina. Tällä hetkellä robottikukilla simuloidaan ympäristömyrkkyjen ja tuholaishyönteisten torjunta-aineiden vaikutusta kimalaisten keskushermostoon ja sitä kautta ravinnonkeräystehokkuuteen.

”Ympäristömyrkyt esiintyvät niin pieninä pitoisuuksina, että tutkimustulosten saamiseksi tarvitaan runsaasti dataa. Tietokoneohjattu robottikukkasysteemi mahdollistaa tarkemman ja huomattavasti laajemman aineiston keräämisen”, Lämsä avaa järjestelmän tuomia mahdollisuuksia myös tutkimusaiheiden valintaan.

Kuuselan ja Lämsän robottikukat eivät välttämättä jää lajinsa ainoiksi. Järjestelmä on julkaistu avoimessa tiedejulkaisussa. Myös ohjelmisto on saatavilla avoimena lähdekoodina. Kimalaisista ja kukista skaalaa on mahdollista kasvattaa suurempienkin eläinten käyttäytymiseen – hiiriin, kolibreihin ja periaatteessa vaikka norsuihin, mikäli jostain vain löytyy tarpeeksi monta kiloa kantava servomoottori. Seuraavan polven pellepelottomien täytynee siis tähytä lennokkimoottoreita kauemmas.

Artikkelin robottikukkajärjestelmästä julkaisi Ecology and Evolution.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Viikon 17 tutkijatapaaminen: Ilma taipuu kierrätettäväksi

Oulun yliopiston ympäristö- ja kemiantekniikan yksikössä kehitetään ilmakehän päästöjen kierrättämismenetelmiä. Jos tutkimus tuottaa tulosta, happosateiden ja päästöjen vähenemisen lisäksi myös Oulun haju saattaa tulevaisuudessa olla mennyttä.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Mitä tutkit väitöskirjassasi, tohtorikoulutettava ja kemiantekniikan insinööri Anass Mouammine?

Olen osa tutkijaryhmää, joka kehittää VOC-päästöjen kierrättämistä. VOC on lyhenne sanoista volatile organic compound, eli niillä tarkoitetaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. VOC-yhdisteitä tulee ilmakehään sekä luonnollisista lähteistä että ihmistoimien seurauksena.

VOC-päästöt voidaan jakaa kategorioihin niiden sisältämän pääasiallisen yhdisteen mukaan. Erityisalueenani ovat rikkiyhdisteitä sisältävät päästöt, joita syntyy erityisen paljon esimerkiksi paperi- ja selluteollisuudessa. Rikkiyhdisteet haisevat voimakkaalle jo pieninä määrinä ilmakehässä, minkä voi huomata vaikkapa kuuluisana Oulun hajuna.

Yleensä puhutaan päästöjen rajoittamisesta. Mitä päästöjen kierrättäminen oikein tarkoittaa?

Tavallisesti päästöjä hillitään polttamalla. Syntyi idea, että polttamisen sijaan päästöjä voisi myös kierrättää yhtä systemaattisesti kuin vaikkapa pulloja. Usein jopa 90 prosenttia päästön molekyyleistä on vain paria kolmea yhdistettä, mikä tekee niistä erittäin houkuttelevia kierrätettäviksi.

Kierrättäminen tapahtuu kemiallisena reaktiona. Jos reaktio suunnataan oikein, voisi nyt poltettavista ja hukkaan menevistä yhdisteistä synnyttää uusia yhdistetuotteita, joita taas voisi käyttää edelleen. Yksi mahdollinen tuote on formaldehydi, jota tarvitaan useissa teollisissa prosesseissa ja nykyään sitä joudutaan ostamaan erikseen.

Tehtaan tuotantoprosessiin voitaisiin lisätä kierrätysyksikkö jokaisen vaiheen jälkeen. Tämä tarkoittaisi vähemmän hiilidioksidia ilmakehään, vähemmän kulunutta energiaa, puhtaampaa ilmaa ja uusia hyödynnettäviä yhdisteitä.

Kierrättäminen on melko uusi prosessi. Yhtään käytössä olevaa kierrätysjärjestelmää ei ole ainakaan julkisesti tiedossa. Asiasta on kuitenkin puhuttu jo 1970–80 -luvuilla.

Mitä laboratoriokokeissasi tapahtuu?

Teen laboratoriossa päästösimulaatioita. Kriittisintä kierrättämisreaktion syntymisessä on löytää katalysaattoriaine, joka reagoi oikealla tavalla rikkipäästöjen kanssa. Aineen ominaisuudet, rakenne ja käyttäytyminen on tunnettava hyvin.

Valmistan katalysaattoriksi sopivia materiaaleja eri yhdisteitä sekoittelemalla. Sen jälkeen simuloin katalysaattorimateriaalin ja päästöyhdisteen reaktion ja analysoin tulokset.

Milloin siis pääsemme nauttimaan päästöttömästä ja hajuttomasta Oulusta?

Vielä on matkaa. Seuraavana askeleena on tutkimuksen vieminen ulos laboratoriosta. Menetelmiä ei ole vielä testattu käytännössä teollisuudessa, joten edes pilottikokoisen sovelluksen toteuttaminen olisi hienoa.

Ilmakehän päästöjen vähetessä myös hajuton Oulu on teoriassa mahdollinen. Käytännössä rikki haisee, vaikka sitä olisi vain muutama biljoonasosa ilmakehän molekyyleistä.

Pitkällä aikavälillä tutkimusta on laajennettava kaikkiin VOC-yhdisteisiin. Kierrättämisestä on syntymässä uuden sukupolven päästöntorjuntamenetelmä.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Viikon 16 tutkijatapaaminen: Elinympäristöt vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen

Usein kaupunkeja suunnitellaan helposti liikuttavaksi autoilijoille, ja ihmisten liikkuminen on toissijaista. Yksi keskeisimpiä edellytyksiä hyvän kaupunkiympäristön luomiselle on, että ihmiset voivat kävellä ja pyöräillä vaivattomasti.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä tutkit väitöskirjassasi, terveystieteiden tohtorikoulutettava Mikko Kärmeniemi?

Otsikko on: ”Maantieteellisten tekijöiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa”. Käytännössä tarkoituksena on tarkastella, miten elinympäristö ja muuttaminen erilaisten elinympäristöjen välillä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Aihepiiri sijoittuu kaupunkisuunnittelun ja arkiliikunnan edistämisen välimaastoon, eli miten kaupunkeja voidaan paremmin suunnitella tukemaan aktiivisia liikkumismuotoja.

Miten tutkit maantieteellisen asuinympäristön vaikutuksia? Entä millainen on tutkittava aineisto?

Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, mikä koostuu kaikista kyseisenä vuonna silloisissa Oulun ja Lapin lääneissä syntyneistä ihmisistä. Kohorttia on seurattu syntymästä asti. Tarkoituksena on tunnistaa ne asuinympäristön maantieteelliset tekijät, jotka ovat yhteydessä aktiivisuuteen, ja hyödyntää näitä tekijöitä kohorttiaineiston tarkasteluun.

Millä tavalla fyysinen aktiivisuus on sidoksissa asuinympäristöön?

Aluksi on hyvä tehdä pieni rajanveto vapaa-ajan liikunnan ja arkiliikunnan välille. Perinteisesti liikunnan edistäminen on keskittynyt nimenomaan vapaa-ajan liikuntaharrastusten edistämiseen erilaisilla rajalliseen määrään yksilöitä kohdistuvilla ohjelmilla. Väestötasolla liikuntaharrastusten avulla on vaikea saada jokaista liikkumaan riittävä määrä. Kaikilla pienillä tavoilla, teoilla ja tottumuksilla on suuri merkitys, kuten käyttääkö portaita vai hissiä ja onko työtuoli paras kaverisi. Olennaista olisi pyrkiä tekemään fyysisestä aktiivisuudesta osa jokapäiväistä elämää, ja tässä kohtaa rakennetun ympäristön rooli korostuu.

Miten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä kaupunkiympäristöissä?

Monipuolinen asuinympäristö, missä asuminen, työpaikat ja palvelut ovat lähellä toisiaan kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon, minkä pitäisi olla se helpoin, nopein ja mukavin vaihtoehto. Julkisen liikenteen toimivuus ja kävely- ja pyöräilyreittien esteettiset ja laadulliset tekijät edistävät myös asiaa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 16 tiedejulkaisu: Suostutteleva mobiiliteknologia motivoi liikkumiseen

Mietitkö koskaan, miten mukava ja helppo olisi lähteä lenkille, mutta kaveri puuttuu? Nykyajan suostuttelevat mobiilisovellukset voivat ratkaista tällaiset pulmat tulevaisuudessa.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Internet ja teknologia yleensä vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen, halusimme sitä tai emme, tietää Oulun yliopiston tietojärjestelmätieteen professori Harri Oinas-Kukkonen. Oinas-Kukkonen on tutkinut jo kolmentoista vuoden ajan käyttäjiä suostuttelevien tietojärjestelmien käyttöä, ja etenkin käyttäjien käyttäytymistä verkossa. Oinas-Kukkonen on tutkinut älypuhelimiin ladattavien suostuttelevien liikuntasovellusten edistämistä fyysiseen aktiivisuuteen yhdessä australialaisten tutkijoiden, Khin Than Winin, John Matthewsin ja Mark Freemanin kanssa.

Ryhmä tutki suostuttelevien mobiilisovellusten fyysisen aktiivisuuden edistämistä aihetta käsittelevien artikkelien pohjalta, joita löytyi tutkittavaksi 20 kappaletta. Artikkeleista selvisi, että mobiilisovellukset ovat jaoteltavissa perustehtävää tukeviin, vuorovaikutusta ja luotettavuutta tukeviin sekä sosiaalista tukea tarjoaviin sovelluksiin. Merkittävin aukko artikkelien tutkimuksessa on systeemin luotettavuuden tukemisen puuttuminen suurimmasta osasta mobiilisovelluksia. Vaikka systeemin luotettavuuden tukeminen on yksi tärkeimpiä tekijöitä mobiilisovelluksissa, sitä ei juuri käytetä.

”Sovellusalue ja mahdolliset vaikutuskeinot pitää tuntea hyvin, ja sitten luoda sopiva resepti, joka hyödyttää käyttäjiä.”

Nyt tehdyn analyysin mukaan mobiilisovellusten kehittäjien kannattaa jatkaa suostuttelevien periaatteiden sisällyttämistä terveyssovelluksiin. Informaatiojärjestelmien avulla käyttäjät voivat osallistua enemmän oman terveydenhoidon hallitsemiseen.

”Tutkimustulosta on mahdollista hyödyntää terveyteen liittyvien mobiilisovellusten ja terveyssovellusten kehittämiseen. Myös loppukäyttäjä tulee ottaa huomioon sovelluksia kehitettäessä. Aiheessa riittää tutkittavaa myös muun kuin liikunnan tai terveyden kannalta”, Oinas-Kukkonen päättää.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Medical Systems.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: