Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 15: Mistä pääsykokeeseen lukevan ajatukset tulevat?

Tänä keväänä aate- ja oppihistoriaa opiskelemaan hakevat saavat lukea lähes painomusteen tuoksuista pääsykoekirjaa. Kansien väliin on koottu aatevirtauksia ja tieteen historiaa käsittelevä uusin oululaistutkimus. Kirja tosin saattaa olla viimeinen laatuaan.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Professori Petteri Pietikäinen ja tutkija Mikko Myllykangas selailevat toimittamaansa yli neljäsataasivuista opusta. Tammikuun lopussa ilmestynyt Ajatusten lähteillä – Aatteiden ja oppien historiaa -teos koostuu Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian sekä filosofian tutkijoiden ja opetushenkilökunnan artikkeleista.

”Tämä on tuore kalasaalis. Kyse ei ole yleisteoksesta, vaan kirjoitamme siitä, mitä me täällä tutkimme”, Pietikäinen kuvailee.

Teoksen artikkelit käsittelevät esimerkiksi tieteen kehityskulkuja ja ympäristöfilosofiaa. Pietikäisen alaa ovat utopia- ja evoluutioajattelu sekä mielenterveyteen liitetyt käsitykset. Myös Myllykangas on tutkimuksessaan perehtynyt psykiatriaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Oulun yliopistossa on Suomen ainoa aate- ja oppihistorian pääainetason koulutusohjelma. Viimeiset seitsemän vuotta käytössä olleesta edellisestä pääsykoekirjasta alkoivat jo käyttämättömät kysymykset loppua.

Pietikäinen ja Myllykangas kollegoineen kokivat, että oman kirjan kokoamisella olisi valtakunnallisestikin annettavaa.

Tekijät ovat urakkaansa tyytyväisiä. Idea konkretisoitui kirjaksi puolessatoista vuodessa.

”Suhteellisen tiukassa aikataulussa pysyimme, ja kirja saatiin tämän kevään pääsykokeisiin. Teos soveltuu myös yleistajuiseen ja tieteelliseen käyttöön”, sanoo käytännön toimitustyöstä vastannut Myllykangas.

 

Motivaation mittarit kilpasilla

Koska aate- ja oppihistoriaa ei opiskella koulussa, sen sisällöt kaipaavat yleistajuistamista. Koulutusohjelman nimi on kirjan tekijöiden mukaan hieman harhaanjohtava, sillä varsinaisena tutkimuskohteena ovat ajattelun ja tieteen historia. Suuri kysymys on, mistä ajatukset tulevat.

Erikoistuneella alallaan Pietikäinen ja Myllykangas pitävät pääsykoetta tärkeänä motivaatiotestinä, koska hakijat eivät voi etukäteen tietää, mitä opinnot käsittelevät.

”Kokeessa testataan, että jaksaa lukea tällaisia paksuja teoksia ja hallitsee niiden sisällöt”, Pietikäinen perustelee.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen työryhmineen ajaa muutosta, että pääsykokeissa luovuttaisiin kirjallisuuden pänttäämisestä ja mitattaisiin soveltuvuutta ja motivaatiota toisenlaisin keinoin. Myös ylioppilastutkinnon merkitys hakuvaiheessa korostunee tulevaisuudessa.

Pääsykoekirjojen kahlaamisen tilalle on kaavailtu esimerkiksi aineistopohjaista koetta.

Myllykangas pitää Suomen kokoisessa maassa pääsykoetta mahdollisuuksia tasa-arvottavana asiana:

”Putkimies tai kokki voi innostua akateemisesta alasta, vaikka lukio olisi jäänyt käymättä. Pääsykokeessa lähtötilanne on kaikille sama.”

 

Älä usko kaikkea lukemaasi

Myllykangas ja Pietikäinen arvelevat, että valintakokeista luopuminen johtaisi suurempaan keskeyttäneiden prosenttiin. Myllykangas on sitä mieltä, että edes usean laudaturin ylioppilas ei välttämättä sovi akateemiseen maailmaan.

”Jos haluamme kehittää suomalaista tutkimusta, tarvitaan muunkinlaisia persoonallisuuksia kuin niitä, jotka osaavat opetella ulkoa”, hän huomauttaa.

Pietikäinen tapaa puhua fukseille kriittisestä kansalaisuudesta, jolla hän tarkoittaa sitä, että yliopistossa ei opiskella valmiita asioita, vaan harjaannutaan ajattelemaan kriittisesti.

”Kaikkea luettua ei pidä uskoa. Tietoon on suhtauduttava järkiperäisesti ja epäillen”, hän korostaa.

Pietikäinen toivoo, että Ajatusten lähteillä -teoksen lukeneet saavat eväitä sen huomaamiseen, miksi eri aikakausina on ajateltu eri tavoin. Ajatukset eivät synny tyhjästä, vaan liittyvät historiallisiin kehityskulkuihin. Esimerkiksi jotkut psykiatriset diagnoosit ovat hyvin sidonnaisia tiettyyn aikakauteen.

Myllykankaan mukaan teoksen teemat liittyvät tiiviisti ajankohtaiseen julkiseen puheeseen. Lääketieteen, mielenterveyden, ympäristösuhteen ja ihanteellisen yhteiskunnan dilemmat puhuttavat edelleen.

”Historialliset esimerkit antavat lintuperspektiiviä nykyisiin keskusteluihin ja some-myrskyihin”, tutkija näkee.

Aate- ja oppihistorian pääsykoekirjan lukeminen tuo tekijöidensä mukaan suhteellisuudentajua. Varmoilta ja pysyviltä näyttävät asiat eivät välttämättä sitä ole.

Uusi sukupolvi kuvittelee usein olevansa etevimmin edistyksen suunnalla – kunnes seuraavat kumoavat vanhat käsitykset.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 12: Yhteiskunnan tahra valottaa koulukotilaisten kokemuksia

Tutkija Marjo Laitala ja professori Vesa Puuronen voittivat Vuoden 2016 tiedekirjan palkinnon teoksellaan "Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset". Oululaistutkijoiden teos antaa äänen koulukodeissa vuosina 1940–1985 asuneille, aikanaan yhteiskuntakelvottomiksi leimatuille henkilöille. Tuon ajan koulukotien tehtävänä oli ehkäistä lapsista tulemasta rikollisia, mutta Puurosen mukaan tässä onnistuttiin vain harvoin.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Miksi tutkia koulukoteja?

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen kertoo olleensa Enossa rakennustyömaalla apumiehenä. Työmaalla naapurin mies tuli juttusille ja kyseli Puuroselta, onko koulukodeista kirjoitettu tutkimusta.

Miehen kertomus omasta koulukotikokemuksestaan sai Puurosen kiinnostumaan aiheesta.

”Mies kertoi joutuneensa lapsena kolmen veljensä kanssa koulukotiin, ja uskoi veljesten vaikeuksien työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla johtuvan koulukotiajoista. Minä kiinnostuin miehen kertomuksesta, sillä en ollut aiemmin törmännyt vastaaviin kertomuksiin ja kokemuksiin koulukoteja koskevissa tutkimuksissa”, Puuronen valaisee kirjan taustoja.

Puurosella oli jo teemaa koskeva kirjahanke työn alla, kun hän tapasi pro gradu -työtään koulukodeista tekevän Marjo Laitalan. Laitala oli käsitellyt koulukotiaihetta opinnäytetöissään proseminaarityöstä asti. Puurosen vetämässä graduryhmässä kaksikko huomasikin omaavansa yhteisen kiinnostuksen kohteen, jonka seurauksena Laitala tuli vuonna 2013 mukaan koulukoteja koskevaan kirjaprojektiin.

Puurosen ja Laitalan mukaan Suomen koulukodit olivat aiemmin tuotantolaitoksia, joihin kaivattiin työntekijöitä. Lapset olivat ilmaista työvoimaa, jotka saivat palkaksi ruokaa ja vaatteita. Koulukodit olivat viimeinen sijoituspaikka lapsille, jotka oli leimattu yhteiskuntakelvottomiksi. Koulukotien tehtävänä oli tuolloin ehkäistä lapsista tulemasta rikollisia, mutta Puurosen mukaan tässä harvoin onnistuttiin.

”Koulukodeissa asuneet saivat leiman tai tahran, siksi kirjan nimikin on Yhteiskunnan tahra. He saivat tahran, joka leimasi heidät loppuiäksi”, kertoo Puuronen.

Millainen kirjoitusprosessi oli?

Laitalan ja Puurosen mukaan kirjoittaminen oli tiivistä yhteistyötä.

”Kirjoittaminen eteni niin, että toinen kirjoitti ensimmäiseksi kappaleen yksinään, ja sen jälkeen tekstiä muokattiin yhdessä”, Puuronen ja Laitala kuvailevat prosessia.

Yhteistyö oli molemmista sujuvaa. Kirjoittaminen onnistui, koska he osaavat kirjoittaa: Puuronen on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita aiemminkin ja Laitala on toiminut ennen yliopisto-opintoja vuosia toimittajana. Tärkeintä on Laitalan mukaan ollut yhteinen näkemys kirjan tavoitteista ja tehtävästä.

He tunnustavat kirjoittaminsen voivan olla myös vaikeaa, sillä siihen vaikuttavat useat eri seikat, kuten kirjoitustyyli. Erimielisyydet kuitenkin kuuluivat prosessiin.

”Pilkkujen paikoista saattoi kehkeytyä välillä oikea riita. Vesa saattoi siirrellä pilkkujen paikkaa ja minä panin ne takaisin. Lopulta kustannustoimittaja pani pilkut oikeille paikoilleen”, Laitala sanoo naureskellen.

Miltä tunnustus tuntuu?

Puuronen ja Laitala kertovat vuoden tiedekirjan ehdokkuuden tulleen yllätyksenä molemmille. Siinä missä Puuronen oli myönteisen yllättynyt, oli Laitala todella hämmästynyt.

”Olin ihan puulla päähän lyöty kun kuulin ehdokkuudesta. Ja voitto oli merkittävä tunnustus tehdystä työstä, ja varsinkin tutkimuksesta”, Laitala myöntää.

Molemmille tunnustus tehdystä työstä on myönteinen asia. Puurosen mielestä on hyvä, että asia itsessään saa huomiota. Tunnustus motivoi heitä jatkamaan tutkimustyötä ja samankaltaisten aiheiden parissa työskentelyä myös tulevaisuudessa.

Vesa Puurosen mukaan koulukodit eivät ole ainoa ongelmakohta, sillä tutkittavaa on myös lastenkotien historiassa. Myös koulukotiaiheessa riittää vielä tutkittavaa: vaikka Yhteiskunnan tahrassa he käsittelivät maan koulukotihistoriaa yli neljän vuosikymmenen ajalta, 1980-luvulta tähän päivään asti yltää yli kolmenkymmenen vuoden mittainen, vielä täysin tutkimaton ajanjakso.

Jatkuuko yhteistyö?

Laitala aikoo panostaa seuraavaksi työn alla olevaan väitöskirjaansa, jossa hän tutkii pahantapaisen nuorison hallintaa koulukotien lähihistorian kautta. Yhteistyö Puurosen kanssa jatkuu myös tulevaisuudessa.

”Meillä on tällä hetkellä viritteillä nykypäivän lastensuojelua koskeva tutkimus”, Puuronen ja Laitala kertovat.

Laitalan on tarkoitus vähentää opetustehtäviä, jotta hän pystyy keskittymään väitöskirjaansa. Lisäksi hän kertoo haluavansa väitöskirjan jälkeen työskennellä myös muiden aiheiden parissa. Puuronen aikoo jatkaa koulukotiaiheen parissa muiden teemojen ohella.

Millainen sosiologian asema on Oulun yliopistossa?

Sosiologia on Puurosen ja Laitalan mukaan suosittu sivuaine, vaikka harva suorittaa sitä aineopintoihin asti. Oulun yliopistossa sosiologiaa ei voi opiskella maisterivaiheeseen saakka, sillä täällä ei ole tutkinnon anto-oikeutta kyseiseen oppiaineeseen. Siksi Laitalastakin tulee väiteltyään kasvatustieteiden tohtori, vaikka hänen tutkimuksensa ovat ennen kaikkea sosiologisia.

Laitalan mukaan sosiologian professuuri auttaa tutkimuksen tekemistä. Puuronen toivoo, että Oulun yliopisto ryhtyisi kehittämään yhteiskuntatieteellisen alan koulutusta, vaikka se onkin vuosikymmeniä sitten tehdyssä työnjaossa annettu Pohjois-Suomen osalta Lapin yliopiston tehtäväksi.

”Oulu on kulttuuritarjonnaltaan, elinkeinorakenteeltaan kooltaan erittäin mielenkiintoinen sosiologisen tutkimuksen kohde. Maailmanluokan elektroniikkateollisuus yhdistää alueen suoraan globaaleihin ja talouden ja esimerkiksi ihmisten elämäntapojen muutoksiin. Yhteiskunnan toiminnan ymmärtäminen ja sen kehityksen ennakointi on välttämätöntä, jos Suomi ja Oulu halutaan pitää merkittävinä ja menestyvinä toimijoina”, lopettaa Puuronen.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 12 Tiedekysymys: Voiko koiranpennulla olla identtistä kaksosta?

Tämän viikon Tiedekysymys selvittää, voiko koirapentueessa olla identtisiä kaksosia ja kuinka yleisiä ne ovat.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Ihmiset voivat saada identtisiä kaksosia, eli lapsia, joilla on sama perimä. Lasten täytyy olla monotsygoottisia eli samanmunaisia ollakseen identtisiä kaksosia. Identtiset kaksoset ovat usein täysin samannäköiset eikä heitä ole helppo erottaa toisistaan. Perimään vaikuttavat kuitenkin ulkoiset muutokset, mistä johtuen esimerkiksi identtisten kaksosten sormenjäljet ovat erilaiset.

Jotkin eläinlajit voivat tiettävästi saada identtisiä kaksosia. Mutta miten on koirien laita? Esimerkiksi labradorinnoutajalla pennut saattavat olla hyvinkin identtisen näköisiä, mutta onko pentueessa todella kyse identtisistä kaksosista?

Oulun yliopiston genetiikan ja fysiologian yksikönjohtajan Jouni Aspin mukaan identtisiä kaksosia ei esiinny muilla kuin ihmisillä ja vyötiäisillä, jotka tuottavat identtisiä nelosia.

Monotsygoottisia kaksosia on raportoitu hevosilla, lehmillä, sioilla, kaniineilla ja hiirillä. Yleensä ottaen eläinlajien identtiset kaksoset ovat Aspin mukaan epätavallisia.

” Viime vuonna raportoitiin ensimmäisestä DNA:lla vahvistetusta tapauksesta myös koirilla. Koirapentueen identtiset kaksoset ovat siis hyvin harvinaisia”, Aspi toteaa.

Mistä sitten voi johtua, ettei koirilla esiinny identtisiä koiranpentuja, kuten muilla eläimillä tai ihmisillä?

” Voisi melkein kysyä, miksi ihmiset saavat identtisiä kaksosia. Ihmiset saavat enemmän kaksosia kuin muut eläinlajit, mutta syytä tähän ei tiedetä”, Aspi kertoo.

Aspin mukaan muilla eläinlajeilla toinen kaksonen yleensä abortoituu itsestään. Näin tapahtuu toisinaan myös ihmisillä.

Aspi arvelee ihmisten terveydenhuollon voivan olla yksi syy siihen, miksi ihmiset saavat kaksosia. Tavallista raskautta seurataan koko raskauden ajan säännöllisesti neuvola –ja lääkärikäynnein, mutta kaksosraskautta tarkkaillaan normaalia raskautta vielä enemmän.

” Mutta asiasta ei ole mitään lopullista varmuutta”, Aspi korostaa.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa. 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Oulun yliopistosta kuusi tieteenalaa sijoittui QS-rankingissa – uusina sähkötekniikka ja maatalous- ja metsätieteet

Oulun yliopisto sijoittuu kuudella tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen yliopistojen joukkoon uusimmassa QS-tieteenalarankingissa. Oulun yliopistosta uusina aloina ranking-listalle nousivat sähkötekniikka (301–350) ja maatalous- ja metsätieteet (251–300). Muutoin QS-rankingin sijoituksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisvuoteen. Parhaiten Oulu menestyi maantieteessä (sijalla 101–150), ja sen jälkeen lääketieteessä (sijalla 201–250). Listaukseen pääsivät Oulun yliopiston aloista lisäksi biologiset tieteet (301–350) ja […]

Oulun yliopisto sijoittuu kuudella tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen yliopistojen joukkoon uusimmassa QS-tieteenalarankingissa.

Oulun yliopistosta uusina aloina ranking-listalle nousivat sähkötekniikka (301–350) ja maatalous- ja metsätieteet (251–300).

Muutoin QS-rankingin sijoituksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisvuoteen. Parhaiten Oulu menestyi maantieteessä (sijalla 101–150), ja sen jälkeen lääketieteessä (sijalla 201–250).

Listaukseen pääsivät Oulun yliopiston aloista lisäksi biologiset tieteet (301–350) ja tietotekniikka ja tietojärjestelmät (351–400). Edellisvuonna Oulun hammaslääketieteen tutkimus arvioitiin rankingissa sijalle 48, mutta tänä vuonna Oulu tipahti listalta. Hammaslääketieteen listaus on muita aloja lyhyempi, ja sinne listattiin tänä vuonna vain 50 parasta.

QS-rankingin ensimmäisiä sijoja hallitsevat hyvin perinteikkäät ja arvostetut yliopistot. Sähkötekniikan sekä tietotekniikan ja tietojärjestelmien alojen ykkösyliopisto oli Massachusettsin teknologia-instituutti (MIT), maantieteessä Oxfordin yliopisto, lääketieteessä ja biologisissa tieteissä Harvardin yliopisto ja maatalous- ja metsätieteissä Wageningen yliopisto.

Kansainvälinen QS World University Ranking arvioi yliopistoja sekä kokonaisuutena että tieteenalakohtaisesti. Tieteenalakohtaisen rankingin mittareita ovat akateeminen vertaisarviointi, työnantaja-arviointi, tieteellisten julkaisujen viittausten määrä sekä tutkijan julkaisutehokkuutta ja hänen julkaisujensa merkittävyyttä arvioiva Hirsch-indeksi.

Viimeisimmässä, vuoden 2016–2017 yliopistoja kokonaisuutena koskevassa QS-rankingissa Oulun yliopisto sijoittui välille 411–420.

QS World University Rankings by Subject -vertailussa yliopistojen suoriutumista arvioitiin tänä vuonna 46 eri tieteenalalla. Vertailussa oli mukana 4 438 yliopistoa.

QS:n käyttämät tieteenalojen nimet poikkeavat Suomessa yleensä käytetyistä. Esimerkiksi biologisiin tieteisiin luokiteltiin muun muassa biokemia, genetiikka ja solubiologia, kun taas valtaosa biologien julkaisuista luokiteltiin maatalous- ja metsätieteisiin.

QS-ranking poimii tiedot kustannustalo Elsevierin Scopus-tietokannasta, jolloin laskettavat tiedot eivät kaikilta osin noudata Oulun yliopiston tiedekuntarakennetta. Julkaisun ala määräytyy lehden luokituksen perusteella.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Nokia Bell Labs ja Oulun yliopisto perustavat yhteisen tutkimuskeskuksen

Alussa tutkimuskeskuksen tutkimusteemoina ovat uusien radioteknologioiden kehittäminen 5G:lle sekä 5G:n varhaisvaiheen mahdollisuuksien demonstroiminen.

Nokia Bell Labs ja Oulun yliopisto perustavat Ouluun yhteisen Joint Center for Future Connectivity -keskuksen.

Tiedotteen mukaan Nokian ja Oulun yliopiston tavoitteena on olla maailman johtava tulevaisuuden langattomien teknologioiden kehittäjä ja ideoija.

Tulevaisuuden disruptiivisilla 10X-teknologioilla voidaan saavuttaa nykytilaan verrattuna kymmenkertaisia vaikutuksia digitaalisen aikakauden tietoverkkoihin: ääretöntä tiedonsiirtokapasiteettia, merkittävästi kasvavaa energiatehokkuutta, korkeampaa sovellustietoisuutta ja sisäänrakennettua itseoptimointia.

Alussa uuden tutkimuskeskuksen tutkimusteemoina ovat uusien radioteknologioiden kehittäminen 5G:lle sekä 5G:n varhaisvaiheen mahdollisuuksien demonstroiminen.

Nokia Bell Labsin ja yliopiston välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin perjantaina 10. helmikuuta. Yhteistyösopimukseen liittyen on käynnistetty kärkiprojekti, joka keskittyy 5G-radiotaajuisten järjestelmien integroitujen piirien suunnitteluun, 5G-testiverkkoon ja järjestelmäteknologioihin.

”Yhteistyötä valmisteltiin vuosikausia, 8-9 vuotta, ja välillä se oli unholassakin. Nyt tarve tällaiselle yhteistyölle oli ilmeinen, sillä teknologian kehitysvauhti 5G:n myötä on niin raju. 5G-maailmaan ollaan menossa vauhdilla, ja asiat muuttuvat nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin”, kertoo akatemiaprofessori Matti Latva-aho Oulun yliopiston Centre for Wireless Communications -tutkimusyksiköstä.

Yhteistyön avulla Nokia voi varmistaa sen, että tulevien viestintäverkkojen oikeat tekniset valinnat ja arkkitehtuuri tehdään riittävän ajoissa. Yhtiö hyötyy myös yliopiston live-lab-ympäristöstä, jossa voidaan yhdessä testata esikaupallisia tuotteita.

“5G:n ja seuraavien sukupolvien teknologioiden parissa työskentelevän insinöörin täytyy hallita uusimmat teknologiat pystyäkseen kehittämään radikaaleja konsepteja ja ratkaisemaan langattoman tulevaisuuden suuria haasteita. Syventämällä vuorovaikutusta yliopiston kanssa voimme määrittää tulevaisuutta yhdessä”, sanoo Nokia Bell Labsin tutkimusosaston johtaja Jari Hulkkonen tiedotteessa.

Tutkimuskeskuksen kautta Oulun yliopisto syventää yhteistyötään Nokian kanssa.

”Keskuksen myötä voimme käsitellä tietoa aikaisempaa luottamuksellisemmin ja kanavoida tekeminen tehokkaammin oikeisiin suuntiin. Tieto vaihtuu nopeammin, tehokkaammin ja suoremmin”, Latva-aho sanoo.

Bell Labs on tunnettu tuotekehitys- ja tutkimusyksikkö, jonka keksintöjä ovat muun muassa laser, Unix-käyttöjärjestelmä ja ohjelmointikielet C ja C++. Vuosien aikana Bell Labsin tutkijat on palkittu seitsemällä fysiikan Nobel-palkinnolla ja yhdellä kemian Nobelilla. Bell Labs siirtyi Nokian omistukseen Alcatel-Lucent-kaupan yhteydessä tammikuussa 2016.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oulun yliopistossa käynnistyi uusi kansainvälinen tohtoriohjelma

Oulun yliopistossa on käynnistynyt uusi kansainvälinen tohtoriohjelma. I4Future-tohtoriohjelmassa koulutetaan asiantuntijoita tieteellisen kuvantamisen ja karakterisointimenetelmien hyödyntämiseen tutkimuksessa. Tohtoriohjelman opiskelijat sijoittuvat Oulun yliopistossa viiteen eri tiedekuntaan. Heidän tutkimusaiheensa ovat muun muassa ympäristötieteiden, biotalouden, tekniikan ja materiaalitieteiden sekä lääke- ja biotieteiden aloilta. Opiskelijoiden projektit koskevat muun muassa uusien korkean teknologian materiaalien innovoimista, puhtaampien ja tehokkaampien teollisuusprosessien kehittämistä, lääketieteellisen diagnostiikan parantamista ja […]

Oulun yliopistossa on käynnistynyt uusi kansainvälinen tohtoriohjelma. I4Future-tohtoriohjelmassa koulutetaan asiantuntijoita tieteellisen kuvantamisen ja karakterisointimenetelmien hyödyntämiseen tutkimuksessa.

Tohtoriohjelman opiskelijat sijoittuvat Oulun yliopistossa viiteen eri tiedekuntaan. Heidän tutkimusaiheensa ovat muun muassa ympäristötieteiden, biotalouden, tekniikan ja materiaalitieteiden sekä lääke- ja biotieteiden aloilta.

Opiskelijoiden projektit koskevat muun muassa uusien korkean teknologian materiaalien innovoimista, puhtaampien ja tehokkaampien teollisuusprosessien kehittämistä, lääketieteellisen diagnostiikan parantamista ja uudenlaisia hoitomenetelmiä.

Tohtoriohjelman painotus on monitieteisessä lähestymistavassa tutkimusongelmiin ja käytännön sovellutusten luomisessa. Tohtoriopiskelijoita koulutetaan tieteellisten taitojen ja osaamisen lisäksi myös löytämään innovaatioita eri tieteiden rajapinnoilta.

Haku tohtoriohjelmaan päättyi viime vuoden heinäkuussa. Hakemuksen jätti määräaikaan mennessä 74 opiskelijaa, joista 20 valittiin ohjelmaan.  Opiskelijat aloittivat opintonsa Oulun yliopistossa tammikuussa. Tohtoriohjelman aloitustilaisuus järjestettiin yliopistolla torstaina 16.2.

Kansainvälisen tohtoriohjelman opiskelijat edustavat yhteensä 11 kansallisuutta. Suurin yksittäinen opiskelijaryhmä tulee Intiasta, josta on kaikkiaan kuusi opiskelijaa. Muut opiskelijat ovat kotoisin Bangladeshista, Iranista, Kreikasta, Algeriasta, Brasiliasta, Australiasta, Pakistanista, Venäjältä, Ghanasta ja Egyptistä.

I4Future-tohtoriohjelmaa rahoittaa EU:n Horisontti2020 Marie Sklodowska-Curie -ohjelma 2,1 miljoonalla eurolla. Arvioitu kokonaisbudjetti on 4,9 miljoonaa euroa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: