”Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille” – Amerikassa asti ihmisluita tutkinut yliopistonlehtori Heli Maijanen on vuoden 2025 Jäätävän hyvä opettaja

Heli Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän kannustaakin opettajia tuomaan inhimilliset puolensa esiin myös työympäristössä.

Kun arkeologian yliopistonlehtori Heli Maijanen sai tammikuussa tietää voittaneensa Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon, hän luuli joutuneensa huijausyrityksen kohteeksi.

– Minulta meni hetki ymmärtää, ettei saamassani sähköpostiviestissä kalasteltu esimerkiksi pankkitunnuksiani, vaan olin oikeasti voittanut kyseisen palkinnon, Maijanen naurahtaa.

Jäätävän hyvä opettaja -titteli on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) vuosittain antama tunnustus, joka myönnetään opiskelijoiden ehdotusten perusteella innostavalle ja pedagogisesti ammattitaitoiselle opettajalle.

– Tuntuu mukavalta, että aloite palkitsemiseeni tuli nimenomaan opiskelijoilta. Se tukee sitä, että olen opettajana oikeilla jäljillä. Vitsini luennoilla eivät ole niin sanotusti menneet ihan hukkaan, Maijanen lisää pilke silmäkulmassa.

Maijanen on opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2018. Hänen erikoisalaansa ovat bioarkeologia ja forensinen antropologia, eli ihmisen fyysisten jäänteiden tutkiminen menneissä populaatioissa ja nykyajan konflikti- ja/tai rikoskonteksteissa. 

– Varmaan jokaisen opettajan mielestä oma ala on kaikista kiinnostavin, mutta väitän silti, että opettamani asiat innostavat aidosti opiskelijoita. Jopa niin paljon, että se on voinut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ehdotettiin palkinnon saajaksi, Maijanen arvioi.

Työnsä ohella Heli Maijanen nauttii metallimusiikista, konserteista sekä ajanvietosta kavereiden ja kissojensa kanssa.

Luukokoelman perässä Amerikkaan

Maijanen ei alunperin ajatellut, että hänestä tulisi opettaja. Kiimingissä syntynyt Maijanen opiskeli Oulun yliopistossa arkeologiaa, kun hänen silloinen professorinsa sai hänet innostumaan luista. 

– Periaatteessa kaikilla ihmisillä on samanlaiset luut ja niitä löytyy kaikilta lähtökohtaisesti saman verran, mutta toisaalta taas jokaisen luusto on ainutlaatuinen. Minua kiinnostaa nähdä, miten eletty elämä näkyy luissa, Maijanen kertoo.

Maisteritutkintonsa jälkeen Maijanen aloitti väitöskirjansa Oulussa. Sitä varten hän kuitenkin tarvitsi tutkimusmateriaaliksi luukokoelmaa, mikä etsintöjen jälkeen löytyi Yhdysvaltojen Knoxvillesta. 

Vierailu Forensic Anthropology Centerin tutkimuskeskuksessa johti lopulta siihen, että Maijanen jäi Amerikkaan kaiken kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi. 

Aluksi Maijanen oli Knoxvillessa vaihdossa puolitoista vuotta ja aloitti sitten toisen tohtorintutkinnon University of Tennesseessä. Samalla hän työsti väitöskirjaansa Ouluun. Kävi hän myös Havaijilla Yhdysvaltojen puolustusvoimien tunnistuslaboratoriossa, jossa hän auttoi tunnistamaan Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita.

– Olen elämäni aikana opiskellut niin paljon, että olen saanut nähdä, millainen on hyvä opettaja. Niitä oppeja olen sitten soveltanut myös omassa työssäni, Maijanen kertoo.

“Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään”

Kun Maijanen palasi Amerikasta takaisin Ouluun, yliopistolta oli juuri avautunut lehtorin paikka. Viimeisenä vuotenaan Knoxvillessa hän oli opettanut antropologian opiskelijoille yhden kurssin, mutta muuten opettajan työ oli Maijaselle vierasta. Silti hän päätti hakea tehtävään ja on sillä tiellä edelleen.

– Työni on todella monipuolista. Pidän luentoja ja vedän kursseja, osalle opiskelijoista toimin ohjaajana ja joskus saatan myös analysoida tutkijan roolissa luita, joita on löytynyt arkeologisista kaivauksista. Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään, Maijanen nauraa.

Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän muistuttaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, eikä inhimillisiä tunteita tarvitse ainakaan liiaksi peitellä.

– Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille. Jos minua joskus esimerkiksi jännittää jonkin luennon pitäminen niin kerron siitä opiskelijoille. Koen, että rehellisyydellä tuon itseäni lähemmäs opiskelijaa ja luon rennomman ilmapiirin.

Maijasen mielestä opettajan työssä parasta, mutta samalla haastavinta on jatkuva vaatimus pysyä ajan tasalla asioista.

– Tässä työssä täytyy koko ajan oppia uutta, ja ympäriltä löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Samalla kun uuden oppiminen on varsin innostavaa, on se tietysti myös hieman raskasta, kun koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu, Maijanen kertoo.

Opiskelu kannattaa aina

Maijanen ajattelee, että opettajat tekevät töitä pitkälti omalla persoonallaan. Siksi hän kokee olevansa opettajana samanlainen ihminen kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi hänen opettamansa asiat ovat hänelle niin lähellä sydäntä, että toisinaan työ- ja vapaa-aika jopa hieman sekoittuvat keskenään.

– Joskus töissä pyörivät aiheet ovat niin kiinnostavia, että palaan niihin vielä kotonakin. Toisinaan hommia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, että päivät venyvät. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut tekemään selkeämpää linjanvetoa töiden ja vapaa-ajan välille.

Vaikka tutkinnot ovat nyt todennäköisesti Maijasen osalta suoritettu, hän ei kuitenkaan aio lopettaa opiskelemista vielä pitkään aikaan. Töissä uuden oppiminen on välttämätöntä, mutta Maijanen tekee sitä mielellään myös omalla ajallaan. Esimerkiksi viime vuonna hän suoritti psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa. 

– Mielestäni opiskelu kannattaa aina. En ole tarkemmin pohtinut, mistä innostukseni sitä kohtaan kumpuaa, mutta kaipa se on jotain synnynnäistä uteliaisuutta, Maijanen arvelee.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

”Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa Oulusta löytyy” – Oulun yliopisto käynnisti kulttuuripääkaupunkivuoden, luvassa yli sata tapahtumaa

Oulun yliopisto juhli tällä viikolla kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia Kontinkankaan ja Linnanmaan kampuksilla. Yliopiston monipuolinen kulttuuriohjelma innostaa myös opiskelijoita.

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Turunen

Linnanmaan kampuksella juhlittiin torstaina Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia. Aamusta iltaan kestäneen avajaistapahtuman aikana kävijät saivat maistiaisia Oulun yliopiston tämänvuotisesta kulttuuriohjelmasta.

“Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli näkyy vahvasti myös yliopistolla. Olemme saaneet positiivista palautetta siitä, miten monipuolisesti yliopisto järjestää kulttuuripääkaupunkivuodelle ohjelmaa”, Creative Campus -projektin päällikkö Tekla Heinonen Oulun yliopistosta kertoo.

Ohjelmaa todella riittää, sillä yliopiston tapahtumakalenterista löytyy tälle vuodelle noin 120 erilaista kulttuuritapahtumaa. Ohjelmatarjonnasta löytyy niin lyhyitä kulttuuriluentoja kuin viikon mittainen elokuvafestivaalikin. Lähikuukausina luvassa on lisäksi taidenäyttelyitä, elävää musiikkia, teatteriesityksiä sekä paljon muuta.

“Olen ollut Oulussa vasta pari viikkoa, mutta on tosi mukava kuulla, että kulttuuritarjontaa on näin paljon. Esimerkiksi avoimet konsertit ovat hyvä väylä tutustua suomalaiseen musiikkiin”, kertoo ranskalainen vaihto-opiskelija Marie Marquillier, joka tuli avajaistapahtumaan ystäviensä kanssa.

“Kotonani Viennassa kulttuuritapahtumia on paljon. Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa myös Oulusta löytyy. Minustakin se on mahtava juttu”, viideksi kuukaudeksi Suomeen opiskelemaan saapunut Lisi Pratl komppaa.

Yliopistoyhteisön omat tekijät valokeilassa

Yliopiston kulttuuriohjelman kärkenä on koko vuoden kestävä Campus as a Stage -tapahtumakokonaisuus, joka muodostaa noin 70 prosenttia yliopiston kulttuuriohjelmasta.

“Campus as a Stagen tavoitteena on nostaa esiin yhteisömme omia kulttuurin, taiteen ja tieteen osaajia. Tekijöitä on löytynyt sekä opiskelijoista että henkilöstön puolelta. Tapahtumat ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimia, eli toivotamme kampukselle tervetulleeksi kaikki kulttuurista kiinnostuneet kaupunkilaiset”, Heinonen iloitsee.

Heinosen mukaan kulttuuripääkaupungin titteli on yliopistolle hieno mahdollisuus edistää Oulun vetovoimaa ja identiteettiä kansainvälisen tiede- ja taideyhteisön kotipaikkana. Lisäksi Campus as a Stagen myötä yliopiston laaja-alainen kulttuuriosaaminen pääsee oikeuksiinsa.

Yli sadan kulttuuritapahtuman ideointi ja toteutus on ollut jopa vuosia jatkuneen suunnittelun tulos. Oulun yliopisto on saanut kulttuuriohjelmaa varten rahoitusta Oulu 2026 -hankkeelta, ja Heinosen mukaan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Hän aloitti pestissä viime vuoden alussa.

“En ole koskaan aiemmin koordinoinut näin isoa tapahtumatuotantoa, ja onhan tässä kieltämättä ollut melkoisesti tekemistä. On kuitenkin todella innostavaa ja ilo olla mukana”, Heinonen kiteyttää.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Kierot, suorat ja vieraanvaraiset

Osakunnilla on pitkät perinteet suomalaisissa korkeakouluissa. Nykyään ne tarjoavat yhteisöä, helpottavat koti-ikävää ja auttavat kiinnittymään uuteen kotikaupunkiin.

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Osakunnilla on pitkät perinteet suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä. Juuret Suomessa ulottuvat Turun akatemian aikaan, kun opiskelijat ryhmittyivät kotipaikkakuntansa mukaan niin sanotusti kansakunniksi tai osakunniksi. Kun vuonna 1828 yliopisto siirtyi Turusta Helsinkiin, osakuntalaitos siirtyi myös, ja sen asemasta säädettiin yliopiston säännöissä: jo samana vuonna hyväksytyissä säännöissä mainittiin, että osakunnilla on virallisesti opiskelijoiden tehtävänä valvoa ahkeruutta ja siveellisyyttä.

Osakunnilla oli vahva maakuntayhteisöllinen identiteetti: jäsenet olivat oman maakunnan tai kotiseudun opiskelijoita, ja toiminta sisälsi kulttuurisia elementtejä, keränneet perimätietoa ja verkostoitumista. Jäsenyys osakunnassa oli pitkään pakollista opiskelijalle: esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) jäsenyys perustui osakuntaan kuulumiseen. Tällöin osakunnat tekivät myös merkittävää kulttuuriperimätyötä. Ne olivat esimerkiksi merkittävässä roolissa Suomen kansallispukujen synnyssä. 

1800-luvun puolivälissä Suomessa nousi kansallinen herääminen eli fennomania, jonka tavoitteena oli vahvistaa suomalaisuutta, suomen kieltä ja omaa kansallista identiteettiä Venäjän alaisessa suuriruhtinaskunnassa. Osakunnissa korostettiin oman alueen perinteitä ja murretta ja pukeutuminen oli yksi näkyvimmistä tavoista ilmaista tätä. Ylioppilaat ryhtyivät juhlapäivinä pukeutumaan oman alueensa kansanpukuun, niistä rakentui symbolisia tunnuksia suomalaisuudelle ja maakunnalliselle identiteetille. Monet osakunnat keräsivät ja dokumentoivat vanhoja kansanpukuja omalta alueeltaan 1800-luvun loppupuolella. Ne eivät kuitenkaan tyytyneet vain tähän, vaan osakunnat myös teettivät uusia niin sanottuja osakuntapukuja, jotka perustuivat alueen perinteeseen mutta sovitettiin juhlakäyttöön. Näistä asuista kehittyi myöhemmin monien nykyisten kansallispukujen esiasteet. 

1930-luvulla osakuntien pakollinen jäsenyys poistui ja 1960- ja 1970-luvulla osakuntien asema muuttui merkittävästi. Yliopisto ja opiskelijaliike kokonaisuudessaan kokivat murroksia: opiskelijamäärät kasvoivat, opiskelijapolitiikka muuttui, ja osakunnat menettivät osittain asemaansa.

Identiteetin ja traditioiden rakennus katkesi osassa osakuntia 1970-luvulla, mutta 1980-luvulta alkaen osakunnat ovat uudelleenrakentaneet toimintansa vapaa-ajan yhteisöinä ja opiskelijatoimintana, eivät vain kotiseutuyhteisöinä. Oulun yliopistossa toimii aktiivisesti kolme osakuntaa: Immeiset, Lapio ry ja EPO.

Immeiset on Savo-karjalaisten ja seudulle tunnesiteitä omaavien korkeakouluopiskelijoiden verkosto Oulussa. Lapio eli Lappilaiset Opiskelijat Oulussa on Lapista kotoisin olevien, Lapin kotiseudukseen tunnustavien ja Lappiin sukulaisuussuhteita omaavien opiskelijoiden yhdistys Oulussa. EPO eli Oulun Etelä- ja Keskipohjalainen osakunta toimii pohjalaishenkisten opiskelijoiden yhteisenä järjestönä. 

Osakunnat tarjoavat tiloja, tapahtumia, verkostoja ja yhteisöllisyyttä opiskelijoille – toimintaperiaate on siis sama kuin muillakin opiskelijajärjestöillä. Lähtökohta osakuntatoiminnalle pysyy kuitenkin samana: ne tarjoavat yhteyksiä ja uudelle paikkakunnalle kiinnittymistä maakunta- ja kotiseutuyhteyden kautta.

EPO:n tiloissa Linnanmaalla näkyvät kotiseutu ja muistot yhteisistä tapahtumista. Muilla osakunnilla Oulussa ei ole omia tiloja.

“Kerätään samalta alueelta olevat ihmiset yhteen ja tarjotaan heille tekemisen kautta yhteisöllisyyttä”, Lapion puheenjohtaja Maria Ollila kertoo. 

Toimintaa ylläpidetään, jotta ihmiset saavat kokea kotoisuutta ja yhteenkuuluvuutta kotipaikkakunnan kautta. “Ollaan samalta alueelta ja pystyy juttelemaan samoista asioista eikä tarvi välittää murre-eroista niin paljon että kaikki ymmärtää mitä tarkoitetaan”, Ollila avaa. 

“Voi tulla yksinäinen olo, jos on muualla päin kuin mistä on kotoisin. Oulun seudulta on muuten ollut hankala löytää itäsuomalaisia ihmisiä ja tänne tulee opiskelijoitakin aika vähän Itä-Suomesta niin tätä kautta pääsee tutustumaan kotiseudun ihmisiin”, Immeisten sihteeri Emma Kuittinen kertoo. 

“Opiskelijakulttuuri on aina se omanlainen herääminen ja kokemuksensa, niin auttaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä”, Ollila sanoo. “Se tuo omaa kiinnittyvyyttä Ouluun, kun tietää että täällä on samantyyppisiä ihmisiä ja samoilta seuduilta.” 

Kuittiselle osakuntatoiminnassa tärkeimpänä ja mukavimpana asiana on ollut saada keskustella ja kuulla kotoista murretta ja että on ihmisiä, jotka tietää alueesta. Lisäksi rentojen hyvän mielen tapahtumien kautta pääsee tutustumaan ihmisiin, niin oman alueen kuin myös yli maakuntarajojen muiden järjestöjen kanssa yhteistyössä järjestettyjen tapahtumien kautta. “Oppii uutta”, hän sanoo. 

Jaakko Taivalmaan mukaan osakuntien pääosaisin tehtävä on luoda kotia poissa kotoa. “Luodaan yhteisö jonnekin paikkaan, missä sitä ei luonnollisesti esiinny”, EPO:n varapuheenjohtajana toimiva Taivalmaa kertoo.

Taivalmaalle EPO:n toimintaan lähteminen oli ilmiselvää. Historiaa opiskekevalle Taivalmaalle kotiseutuhistoria on harrastus jo muutenkin, joten osakuntatoiminta toimii harrastuksen jatkeena. 

“Varsinkin eteläpohjalaisilla on hyvin vahva kotiseutuidentiteetti. Koen joskus olevani enemmän eteläpohjalainen kuin suomalainen. On todella tärkeää ja hienoa, että saa oleskella ihmisten kanssa, jotka kokevat samoin kuin minä. Puhumme aina siitä, kuinka hienoa on, että kotopuolessa kaikki on niin juntteja. Tulee fiilis, että nämä ihmiset ymmärtävät minua sellaisella tasolla, mitä muualta tulevat eivät välttämättä ymmärrä”, hän avaa.

Ihmisten mukaan muokkautuvaa toimintaa 

Osakunnissa toimintaa pyritään järjestämään kuukausittain, mutta aktiivisuus riippuu paljon istuvista hallituksista. Jotta toiminnan työtaakkaa saadaan kevennettyä ja tapahtumiin tarpeeksi jäseniä, osakunnat tekevät paljon yhteistyötä toistensa ja muiden järjestöjen kanssa. 

Haasteena on se, miten osakunnat pysyvät relevantteina opiskelijoille nykyisessä ylioppilaskulttuurissa: jäsenyys kilpailee muiden järjestöjen, ainejärjestöjen ja harrastustoiminnan kanssa. “Harrastejärjestöihin on tosi hankala saada hallituksia nykyään”, Ollila sanoo. 

Yleisesti osakuntien toiminta on ollut viime vuosikymmeninä katkonaista ja aktiivisuus vaihdellut. Lapio herätettiin eloon viimeksi syksyllä 2021. “Tyypilisesti meidän ikä on ollut sen viisi vuotta, että jos päästäisiin sen viiden vuoden yli niin voitaisiin järjestää vujut”, Ollila naurahtaa. 

“Tarkoitus on olla olemassa ja tuoda mahdollisuus ihmisille liittyä ja olla osana toimintaa”, Kuittinen kommentoi Immeisten tulevaisuutta.

EPO:n tavoitteena on aktiivisen jäsenmäärän laajentaminen ja toiminnan monipuolistaminen. “Että pysytään hengissä ja toiminta ei ole pakkopullaa.” EPO on perustettu vuonna 1980. “90-luvulla on ollut suvantovaihe, ja firma on otettu pöytälaatikosta 2000-luvun alussa. Aaltoliikkeenä menee, mutta tällä hetkellä ollaan nousuaallolla”, Taivalmaa sanoo.

Opiskelijan arki on hektistä, ja tapahtumatarjontaa on yltäkylläisesti. Osakunnissa tunnistetaan hyvin se, ettei opiskelijoiden aika riitä kaikkeen.

“Ei ole kannattavaa järjestää tapahtumia viikoittain, kun opiskelijaelämä pyörii suurilta osin ainejärjestöjen kautta. Vaikka järjestötoiminta yleensäkin on vapaaehtoista, niin tämä on kaikista vapaaehtoisinta”, Taivalmaa sanoo. Toiminta näyttäytyy pääasiassa tapahtumien kautta ja matalan kynnyksen toimintana. Osakunnissa hengaillaan yhdessä, käydään keilaamassa ja elokuvissa, sitsataan ja pelaillaan yhdessä muiden osakuntien ja järjestöjen kanssa.

Kuinka sitten erottautua muista järjestöistä? Vaikka osakuntien olemassaolo perustuu hyvin paljon kotiseutuidentiteettiin, Lapion ja Immeisten toiminnassa maakuntaan liitettävät stereotypiat ja perinteet eivät niinkään vahvasti ole läsnä. Kotiseutuyhteys tulee ilmi murteissa ja yhteisissä keskustelunaiheissa. Esimerkiksi Lapion hallituksen kokoukset kulkevat Kotakäräjien nimellä. 

Savo-Karjalan perinteet Immeisillä näkyvät maskotissa, joka on saimaannorppa Nestori.

Stereotypioita järjestössä ei kuitenkaan kannatella. “Toiminta muokkautuu sen mukaan, millaisia ihmisiä siellä on eikä niinkään stereotypian kautta”, Kuittinen kertoo. 

EPO:lta perinteitä sen sijaan löytyy. Perinteet näkyvät tapahtumien ohjelmanumeroissa ja tapahtumat ovat teemoitettuja. “Muutenhan tämä olisi kuin mikä tahansa muu kerho. Täytyy olla vahva imago”, Taivalmaa sanoo. 

EPO:ssa ollaan ylpeitä pohjalaisista stereotypioista: suorapuheisuudesta ja äänekkyydestä. “Puukkojunkkareiden nimissä meidän toiminnassa on leikkimielistä aggressiivisuutta. Meidän tapahtumissa joskus painitaan ex tempore tai huudetaan toisillemme. Saa sillä tavalla ilmaista itseään.”

Vaikka osakuntien olemassaolo perustuu kotiseutuyhteyteen, jäseneksi haluavilta ei perata sukupuuta tai vaadita linkkiä seudulle. “Immeiset on tarkoitettu savokarjalaisille tai savokarjalaismielisille tai alueesta kiinnostuneille ihmisille”, Kuittinen sanoo. 

Samoilla linjoilla on Taivalmaa. “Me ollaan avoinmielisiä.” Hän kannustaa kaikkia lähtemään osakuntatoimintaan mukaan. “Tää on aivan helvetin hienoa. On mahtava juttu, että voidaan pitää vuosisataista perinnettä yllä osakuntatoiminnalla vaikka tämä onkin varsin erilaista kuin Helsingissä, jossa toiminta on kultturellimpaa. Kyllä tässä silti kokee olevansa osa jotain suurempaa, vaikka mitään asiaa ei suoraan ajetakaan.”

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Jonne Haapala valittiin OYY:n hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2026

Edustajisto valitsi Jonne Haapalan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2026.

Uusi edustajisto pääsi heti tärkeiden päätösten äärelle ensimmäisessä kokouksessaan 25. marraskuuta, kun OYY:n hallitukselle valittiin puheenjohtaja vuodelle 2026. Puheenjohtajaksi valittiin Jonne Haapala. Haapala on terveystieteiden opiskelija ja hän on toiminut tämän vuoden hallituksessa varapuheenjohtajana. Lisäksi hänellä on ollut vastuullaan koulutuspolitiikka. Haapala tunnetaankin järjestöpiireissä innokkaana ’kopo yappaajana’, kuten myös kävi ilmi puheenvuorossa, jossa häntä esitettiin valittavaksi uudeksi puheenjohtajaksi.

”Kulunut vuosi on ollut tapahtumantäyteinen ja opettavainen. Kaikki teot, taidot ja huikeat kohtaamiset ovat vahvistaneet, että tämä on se, mitä haluan tehdä ensi vuoden”, Haapala sanoo kiitospuheessaan edustajistolle.

Puheenjohtajaksi ei tullut määräaikaan mennessä muita hakemuksia. Edustajisto oli hyvin yksimielinen valinnasta eikä keskustelua käyty.

Kuva: Tuukka Lehtinen

Samassa kokouksessa edustajisto kävi muun muassa myös lähetekeskustelua OYY:n ensi vuoden talousarviosta sekä toimintasuunnitelmasta. Toimintasuunnitelmaprojekteja koskevassa lähetekeskustelussa nousi esiin erityisesti OYY:n kestävyystyötä koskevat toimenpiteet.

Talousarvio ja toimintasuunnitelma tulevat edustajistolle vahvistettavaksi seuraavassa kokouksessa 9. joulukuuta, jossa selviää myös muu hallituksen kokoonpano. Samassa kokouksessa valitaan myös edustajiston puheenjohtajisto vuodelle 2026.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

“On hienoa nähdä, miten eri taiteenlajit kohtaavat“ – PARVI on taiteen ja teknologian yhteentörmäys

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kädenjälki näkyy tänäkin vuonna Lumo-valofestivaalin ohjelmistossa. Kolmen tutkintoalan opiskelijoiden yhteisteoksessa pääteemoina ovat yhteisöllisyys ja parveutuminen.

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Turunen

Hupisaarten kasvihuoneella esitetään viikonloppuna monitaiteellinen teos, jossa liike, ääni ja visuaalisuus kohtaavat. PARVI on Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan, musiikkipedagogin ja viestinnän tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden yhteisprojekti. Teos kuuluu 21.–23. marraskuuta järjestettävän Lumo-valofestivaalin ohjelmaan.

PARVI on ikään kuin taiteen ja teknologian yhteentörmäys. Tanssijoiden liike, muusikoiden improvisaatio ja paikan päällä taltioitu ääni vaikuttavat vahvasti visuaalisiin elementteihin, kuten valaistukseen ja heijastettavaan videomateriaaliin”, kertoo tuottaja Joonas Leinonen.

Vuorovaikutus on keskeisessä roolissa myös yleisön ja esiintyjien välillä. PARVI on immersiivinen teos, joka kutsuu yleisön kokemaan, millaista on nimensä mukaisesti olla osa parvea.

PARVI-teoksen työryhmässä on mukana yhteensä noin 30 opiskelijaa kolmelta eri tutkintoalalta sekä kahdeksan ammattikorkeakoulun lehtoria tai työntekijää. Teoksen ideointi aloitettiin jo elokuussa, ja sen syntyyn vaikuttivat vahvasti sekä tarinallisuus että tiede.

Tuottaja Joonas Leinonen uskoo, että PARVI-teoksesta löytyy kiinnostavia elementtejä kaiken ikäisille. Kuva Tuuli Turunen.

Avainasemassa yhteisöllisyys

Teoksen vaiheista voi huomata, kuinka aluksi eristäytynyt joukko olentoja löytävät toisensa ja vähitellen parveutuvat yhteen taiteen äärelle. Leinosen mukaan teoksen sanoma on yleisön vapaan tulkinnan varassa, mutta hän itse kokee PARVEN muistuttavan siitä, kuinka ihmiset lopulta tarvitsevat toisiaan.

Tiedeaspekti kirkastui, kun teoksen äänisuunnittelusta ja musiikin ohjauksesta vastaava lehtori Jussi Tuohino löysi parviälyä käsitteleviä tiedeartikkeleita, joissa sukellettiin parvikäyttäytymiseen ilmiönä. Teoksessa esiintyjät eivät ilmennä eläinkunnan hahmoja, mutta sen rakenne sekä liikekieli ovat saaneet inspiraationsa luonnon tavasta parveutua.

“Heitimme tämän konseptin opiskelijoille, ja he ottivat siitä heti koppia. Tärkeintä on, että opiskelijat ovat ideoinnissa ja toteutuksessa kuskin paikalla, ja lehtorit lähinnä fasilitoivat ja tukevat prosessia”, Leinonen avaa.

Tanssinohjauksesta ja koreografiasta vastaava Liisa Heikkinen ohjaa tanssijoita PARVESSA. Hän on tyytyväinen tutkintoalojen väliseen yhteistyöhön. Kuva Timo Vehkaoja.

Yhteistyötä yli tutkintorajojen

Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Oulun ammattikorkeakoulu ja Lumo-valofestivaali aloittivat yhteistyön. Leinonen kertoo, että opiskelijoiden keskuudessa Lumo-projektin toteuttaminen on joka syksy intensiivinen, mutta intoa herättävä toimeksianto. 

“Lumoa lukuun ottamatta meillä ei liiemmin ole tutkinto-ohjelmien välistä yhteistyötä, mikä tekee tästä siinäkin mielessä erityisen mahdollisuuden. On hienoa nähdä, miten eri taiteenlajit kohtaavat, ja opiskelijat voivat oppia toinen toisiltaan”, Leinonen iloitsee.

Tämänvuotisessa teoksessa tutkintoalojen välistä yhteistyötä on vahvistettu entisestään. Leinonen esimerkiksi muistaa, kun syksyn harjoituksissa tanssijat oivalsivat, kuinka konkreettisesti heidän liikkeensä vaikuttaa syvyyskameran taltioimaan videokuvaan. Näin ollen reaaliaikainen kuvamateriaali heijastui takaisin tanssijoiden ilmaisuun.

“Teknologian rooli ei ole ainoastaan tallentaa tai toistaa jo aiemmin tehtyä, vaan tavoitteena on esiintyjien ja teknologian vuorovaikutus. Mikään tutkintoala ei ole toistaan tärkeämpi, vaan kaikki lähtee kollegiaalisesta yhteistyöstä”, Leinonen summaa.

Oulun ammattikorkeakoulun PARVI-teos on nähtävillä osana Lumo-valofestivaalia Hupisaareen kasvihuoneella 21.–23. marraskuuta. Teoksessa ei ole näytösaikoja vaan sitä voi saapua katsomaan milloin tahansa festivaalin aukioloaikojen puitteissa kello 16–22.

Artikkelikuva Timo Vehkaoja.

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä.  Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

Kulttuuripaja Moodi tarjoaa opiskelijoille vertaistoimintaa ja yhteisöllisyyttä

Kulttuuripaja Moodin avajaisia vietettiin syyskuun lopulla. Moodi on 18-35 –vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden turvallinen ja rento tila, jossa on tarjolla monipuolisia luovia ja yhteisöllisiä ryhmiä. 

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Moodin vastaava ohjaaja Sanna Virtanen ja toiminnan ohjaaja Heidi Maria Huotari kertovat, että Moodiin voi tulla opiskelemaan, tapaamaan ihmisiä ja kysymään neuvoa ohjaajilta ja muilta opiskelijoilta. Kulttuuripajalla on matala kynnys ja taloon voi tulla ihan vain istahtamaan hetkeksi kahville. Tarjolla on monipuolisia luovia ja yhteisöllisiä ryhmiä: taidetta, kirjoittamista, musisointia ja valokuvausta, pelejä, liikuntaa ja retkiä. 

Ohjaajat kuuntelevat tarkalla korvalla opiskelijoiden toiveita. Jos olet intohimoinen  neulahuovuttaja, Moodissa voit ohjata huovutuspiiriä. Kaikki toiminta on vapaaehtoista ja maksutonta. 

“Kulttuuripajojen sydän on, että tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa  kiinnostuksen kohteitaan. Meillä on hyvä tilanne siten, että meillä on jatkuva rahoitus välinehankinnoille.” 

“Meiltä löytyy laadukkaat kuvataidevälineet ja vaikka heti pystyy tekemään myös  käsityöjuttuja. Täällä on myös paljon lautapelejä ja hiljainen tila, missä voi hengähtää riippumatossa”, ohjaajat kertovat. 

Moodissa ei kysellä diagnooseja tai ongelmia. Omista haasteistaan voi kertoa ja kysyä apua opiskeluun, urahaaveisiin tai arjen pyörittämiseen, kun sille on tarve ja hyvä aika.

Vertaistukea ja yhteisöllisyyttä 

Ohjaajat tiivistävät Kulttuuripajan toiminta-ajatuksen: Moodi auttaa opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin ja työelämään sekä tukee heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan opinnoissa ja vapaa-ajalla. 

“Yritämme luoda turvallisen yhteisön opiskelijoille, jotka ovat jostain syystä tippuneet opintojen rytmistä tai joilla ei ole omaa porukkaa koulussa”, Virtanen sanoo. 

Toiminnan perusta on vertaistuki, vertaisohjaus ja yhteisöllisyys. Moodi kehittää yhteistoimintaa luovilla menetelmillä ja kulttuurin keinoilla. 

Tärkeässä osassa toimintaa ovat vertaisohjaajat. Ensimmäinen vertaisohjaajakoulutus on käynnissä ja siihen osallistuu viisi opiskelijaa. Vertaisohjaajakoulutuksesta saa työtodistuksen ja ajatuksena on, että siitä voi lähteä kehittämään myös omaa ammattimaisuuttaan. 

“Meillä on kasvamassa opiskelijaohjaajia suunnittelemaan toimintaa. Tarkoitus on, että muodostuu yhteisö, joka lähtee itse toimimaan ja kehittämään uutta”, Virtanen kertoo. 

Vastaava ohjaaja Sanna Virtanen toivottaa kaikki tervetulleeksi Kulttuuripaja Moodiin.

Yhdessä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa 

Sosiaalipedagogisella säätiöllä, Sosped:lla on kulttuuripajatoimintaa ympäri Suomen. Oulun Kulttuuripaja Moodi on ainutlaatuinen, sillä se on tarkoitettu  korkeakouluopiskelijoille. 

Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Oulun yliopisto sekä Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK) ovat omalla rahoituksellaan mukana. 

Oppilaitokset tuottavat myös sisältöä kulttuuripajan ohjelmaan. Vuoden vaihteen jälkeen OAMK järjestää työpajoja arjenhallintaan ja hyvinvointiin sekä tarjoaa opiskelijoille uraohjausta. 

“Yliopisto panostaa webinaarityyppiseen kouluttamiseen ja heillä on mielen  hyvinvointiin liittyviä teemoja. He toteuttavat myös vaikuttavuuden arvioinnin”, Virtanen kertoo. 

Olohuone Teknologiakylässä 

Kulttuuripaja Moodi sijaitsee Teknologiakylässä. Sosped oli valinnut tilan jo ennen kuin Huotari ja Virtanen aloittivat työnsä. Kriteerinä paikan valinnassa oli, että se on lähellä kampusta, mutta ei kampuksella. 

“Olemme kuulleet opiskelijoilta, että tällaiselle olohuonemaiselle tilalle kampuksen  ulkopuolella, mutta kuitenkin helposti saavutettavissa, on tarvetta”, Huotari kertoo. 

Kulttuuripajassa on myös ilta- ja viikonlopputoimintaa, joten on hyvä, että se ei ole riippuvainen oppilaitosten kulkuluvista ja aikatauluista. 

“Tänne pitää kyllä ensimmäisen kerran ihan asiakseen tulla, sillä olemme vähän piilossa. Bussit kulkevat kuitenkin molemmin puolin tietä ja kampukselta on lyhyt kävelymatka”, Huotari vinkkaa. 

Kulttuuripaja on avoinna tiistaista perjantaihin, tarvittaessa myös viikonloppuna ja illalla. Toiminta jatkuu pitkälle kesään ja paja on vain heinäkuun kiinni. 

“Avaamme ovet elokuussa, jo ennen kuin opinnot ovat alkaneet. Tarkoitus on, että pystymme palvelemaan niitäkin opiskelijoita, jotka asuvat opiskelupaikkakunnalla  kesän ja eivät ole saaneet esimerkiksi kesätöitä”, Huotari tähdentää. 

Riikka Niskala on työharjoittelussa Kulttuuripajalla. Kasvatustieteen opiskelija olisi kaivannut ensimmäisinä opiskeluvuosinaan Moodin kaltaista paikkaa.

Päihteittä retkille ja tapahtumiin

Ryhmätoiminnan lisäksi pajassa järjestetään erilaisia retkiä ja tapahtumia. Huotari kertoo, että esimerkiksi Halloween-bileisiin sai tulla viettämään aikaa iltapäivästä alkuiltaan. 

“Kaikki opiskelijat eivät halua käydä perinteisissä opiskelijabileissä ja tapahtumissa. Toiveena on ollut vaihtoehto heille. Olemme päihteetön matalan kynnyksen paikka, mikä on tärkeää osalle opiskelijoista”, Virtanen valaisee. 

Ulkopaikkakuntalaiset eivät välttämättä tunne Oulua ja kaupungin kaikkia  mahdollisuuksia. Nyt on kulttuuripääkaupunkivuosi tulossa ja tapahtumia on valtavasti. 

“Kun lähdetään ulos ja mennään yhdessä, kynnys kokea kulttuuritapahtumia madaltuu. Kaikilla ei tule yksin lähdettyä tai muuten ei ole mahdollisuutta käydä näyttelyissä ja tapahtumissa”, Virtanen sanoo. 

“Tällä hetkellä käymme yhdessä perjantaisin tutustumassa lähinnä maksuttomiin  kulttuurikohteisiin. Meillä kaikki toiminta on aina maksutonta. Jos menemme teatteriin katsomaan jotakin näytelmää, siihen hommataan jostakin rahoitus”, Huotari tähdentää. 

Tulossa Anarkistimarttoja ja hävikkiruokaa 

Moodissa viritetään nyt uusia yhteistyökuvioita ja rakennetaan verkostoja. Suunnitteilla on monenlaista toimintaa. 

Vertaisohjaajakoulutuksessa olevat opiskelijat alkavat pitää avointa olohuonetilaa perjantaisin. Villasukkakerhossa pääsee tekemään käsitöitä yhdessä. 

“Anarkistimarttojen kanssa meillä on kovat suunnitelmat. He aloittavat  Anarkistimarttakerhon, jonne voi tulla kokeilemaan erilaisia kädentaitoja”, Huotari kertoo. 

Keskustelua on ollut myös Prikka-hankkeen kanssa perjantaisin järjestettävästä hävikkiruokailusta.

“Ajatuksena on, että opiskelijat voisivat tulla tänne yhdessä syömään ja jos ruokaa jää, he voisivat ottaa sitä mukaan viikonlopuksi”, Huotari sanoo. 

Toiminta lähtee yhteisöstä, mutta esimerkiksi taideterapiaryhmä on ammattilaisen vetämä ja suljettu. 

“Toiminta on pääasiassa pienryhmätoimintaa eli opiskelijan pitää pystyä toimimaan ryhmissä. Jos tunnistamme, että joku tarvitsee enemmän yksilöohjausta tai tukea, ohjaamme hänet sitten eteenpäin, esimerkiksi YTHS:lle”, Virtanen sanoo. 

Yhdessä onnistutaan

Yksinäisyys on yksi syy, miksi opiskelu ei suju. Ei ole ketään tai mitään, mihin kiinnittyä. Kulttuuripaja Moodiin voi tulla mukaan yhteisöön, tavata ihmisiä kasvotusten ja kokea yhteenkuuluvuutta vertaisten kanssa. 

On mielikuva, että kyllä aikuinen korkeakouluopiskelija pärjää itsenäisesti. Jos on yksin ei uskalleta edes kysyä apua. 

“Opiskelijat miettivät, että minunkin pitäisi osata ja tietää kaikki jo valmiiksi. Kun mukaan tulee häpeä, kynnys pyytää apua kasvaa suureksi. Me emme ole niin itseohjautuvia kuin usein ajatellaan”, Virtanen tähdentää. 

“Ei pitäisi jäädä yksin ja irralleen miettimään niitä ajatuksia. Sekin voi auttaa, kun  huomaa, että joku muukin on aivan yhtä hukassa”, hän lisää. 

Huotari pohtii, että aika on mennyt eteenpäin mutta ajatusmaailma on jäänyt  menneeseen. Ajatellaan, että kaikki opiskelijat ovat parikymppisiä nuoria, ja vain nuorilla on haasteita ja he tarvitsevat tukea. 

“Opiskelijat miettivät, että minun pitäisi jo osata kaikki tässä vaiheessa elämää, tietää suunta ja sopeutua odotuksiin. Aikuisuuskin on yksi kummituskäsite ja kaikki tehdään nykyisin myöhemmin kuin parikymmentä vuotta sitten.”, Huotari pohtii. 

Repaleiset opintopolut 

Huotari tähdentää, että ihmiset ovat monista syistä eri vaiheissa opinnoissaan. Opiskelu on hyvin repaleista nykyään. Kaikki on eriytynyt ja yksilöllistynyt myös opinnoissa. 

Etenkin yliopistossa ryhmät pirstaloituvat heti opintojen alussa ja ryhmähenkeä ja yhteisöllisyyttä ei pääse välttämättä syntymään. 

“Nyt eletään muutosten aikaa opiskelussakin. Koronan jälkeinen normaali saattaa olla edelleen etäopiskelupainotteista”, Huotari sanoo. 

Myös verkko-opinnot ovat lisääntyneet ja oppilaitos voi fyysisesti sijaita missä päin maailmaa vaan. 

Moodi on palvelu kaikille korkeakouluopiskelijoille, ei ainoastaan Oulun yliopistossa tai OAMK:ssa opiskeleville. Senkin takia yhteisöjen luominen on tärkeää, mutta näiden opiskelijoiden tavoittaminen on suuri haaste, koska kaikki ovat hajallaan jossain. 

“Paras tapa löytää kohderyhmä olisi, että opiskelijat kertovat tästä toisilleen. Se vie kuitenkin aikaa. Emme aina itsekään muista, että olemme vasta lähtökuopissa”,  Huotari sanoo. 

Moodi ei kuitenkaan tavoittele suuria massoja, koska iso osa löytää paikkansa opiskelijayhteisössä muutenkin. “Meillä on täällä mahdollisuus tuoda hyvinvointia opiskelijoille ja kohdata ihmiset ihmisinä”, Huotari summaa.


Kulttuuripaja Moodi 

  • 18-35 –vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden olohuone ja turvallinen tila.
  • Tarjoaa apua opiskelun ja arjen haasteisiin. 
  • Toiminnan perusta on vertaistuki, vertaisohjaus ja yhteisöllisyys. 
  • Tarjoaa monipuolisia luovia ja ryhmiä.
  • Matalan kynnyksen päihteetön ja diagnoosivapaa tila. 
  • Kouluttaa vertaisohjaajia. 
  • Kaikki toiminta on maksutonta. 
  • Moodi on avoinna tiistaista perjantaihin. Heinäkuun kulttuuripaja on suljettu. 
  • Kulttuuripaja tarjoaa tiloja myös opiskelijajärjestöille, silloin kun Moodissa ei ole omaa toimintaa.
  • Moodi sijaitsee Teknologiakylässä osoitteessa Teknologiantie 9 D. 

Juttua muokattu 18.11. klo 13.01: Korjattu Huotarin titteli ja Riikka Niskalan sukunimi. 

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: