Kävin katsomassa Veljeni vartija -elokuvan, joka kertoo räppäri Cheekin eli Jare Tiihosen elämästä. Ja olen iloinen, että kävin. Veljeni vartijaan oli nimittäin piilotettu avain mysteeriin, jota en ole koskaan ymmärtänyt.
Miksi ihmeessä Cheek on niin suosittu?
Jopa elokuva tuntuu kompuroivan vastatessaan kysymykseen. Tiihonen kuvataan materialistisena kusipäänä, jonka ainoa päämäärä tuntuu olevan hyväksynnän hakeminen tekemällä yhä isompia ja isompia keikkoja.
Missään kohtaa elokuvaa Cheek ei puhu siitä, mitä hän haluaa ihmisille antaa, vaan siitä, mitä hän haluaa itse saavuttaa. On vaikea kuvitella, miksi näin itsekeskeisen ihmisen luomistyö vetoaa keneenkään.
Mutta elokuvan loppupuoli raottaa ilmeisen vahingossa sitä, mikä Cheekin tarinassa on niin samastuttavaa. Hän pitää itseään erityislaatuisena, poikkeuksellisena yksilönä, jonka pyhänä tehtävänä on tehdä omaa juttuaan muista piittaamatta.
Ja vaikka Cheek jättää kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä hoitamatta ja kohtelee naisia kuin roskaa, nämä ongelmalliset piirteet ovat korjattavien vikojen sijaan hänen messiashahmonsa keskeisiä piirteitä, joita ilman Cheek ei olisi Cheek.
Kun tämän kuvan heijastaa moderniin työelämään, on helppo ymmärtää, miksi Cheekin kaltainen hahmo on niin suosittu.
Moni uraputkessa ponnisteleva ihminen on kyselemättä uskonut väitteet siitä, että tärkeintä elämässä on ostettavat asiat ja työn parissa niitettävät saavutukset. Omien heikkouksien työstäminen ja muiden ihmisten hyvä kohtelu ovat siinä täysin toissijaisia ja aikaavieviä haittoja.
Kun sinulla on helvetillinen stressi ylityöpäivän takia ja kun painat äitisi kolmanteen puhelinsoittoon edelleen punaista luuria, Cheek ilmestyy taaksesi ja taputtaa olkapäälle: oikea suunta, just noin, uskot vaan unelmiis, niin saat kaiken saman kuin minä.
En sano, että Cheekin viesti olisi kokonaisuudessaan huono. Omien unelmien tavoitteleminen, materialistiseen hyvinvointiin pyrkiminen ja terve itsekkyys ovat kaikki itsessään hyviä asioita. Mutta jos ne muodostavat elämänfilosofian kovan ytimen – niin kuin Cheekin kohdalla on –, väitän, että sillä saa aikaan paljon enemmän kärsimystä kuin hyvinvointia.
Ihmisen vahvuus lajina on aina ollut yhteistyössä ja laumasta huolehtimisessa. Erityisesti nyt, ilmastonmuutoksen uhatessa, liiallinen itsekeskeisyys ja materian himoitseminen ovat aidosti haitallisia ja vaarallisia ihanteita.
Eräs ajanlaskun alussa elänyt puuseppä oli ajatuksissaan jo paljon Jarea edellä.
Okei, Jeesuksenkin juttuihin liittyi paljon moraalisesti arveluttavia aspekteja, mutta ydinajatus oli paljon kypsempi ja empaattisempi: muut ihmiset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin sinä.
Ja siksi Cheek on 2000 vuotta vanhaan fossiiliinkin verrattuna aika paska profeetta.
