Kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei tee uudenvuodenlupauksia.
Uusi vuosi tuo kuitenkin mukanaan sisäänrakennetun tavoitteen suunnata kohti parempaa ja terveempää elämää. Niinpä minäkin pyöräilin innokkaasti tammikuun ensimmäisen viikon keskustasta Linnanmaalle, menin ajoissa nukkumaan, aloitin uuden harrastuksen ja osallistuin vegaanihaasteeseen.
Tähän mennessä tapahtunutta: pyöräily tyssäsi koviin pakkasiin, ja iltaisin huomaan selaavani puhelimesta Facebookia ja Instagramia, vaikka olisi pitänyt mennä jo ajat sitten nukkumaan. Uudesta harrastuksesta olen kuitenkin lintsannut toistaiseksi vain kerran, ja vegaanihaastekin on sujunut kasvissyöjänä hyvin, muutamaa kyläilykäyntiä lukuunottamatta.
Repsahds on tuttu tunne monille meistä. Miksi ihmeessä emme ole kurinalaisempia? Miten saisimme juurrutettua uuden elämäntavan osaksi arkea?
Uuden rutiinin omaksuminen vaatii tavoitteellisuutta, luovia keinoja sekä aikaa ja toistoja.
Ensimmäiseksi on hyvä pohtia sitä, miksi ylipäänsä haluaa tehdä muutoksen elämässään. Aseta sitten konkreettinen tavoite: esimerkiksi se, että kolmen kuukauden päästä herään virkeänä töihin.
Elämäntapaoppaat ohjeistavat myös, että kannattaa tehdä yksi muutos kerrallaan. Pitkät uudenvuodenlupauslistat eivät motivoi, koska kaiken pitäisi muuttua. Niinpä lupaukset usein unohtuvat jo ennen tammikuun loppua.
Tavoitteen asettamisen jälkeen alkaa luovien keinojen pohdinta. Miten voin vältellä pahaa tapaani? Onko tavalleni jotain toista vaihtoehtoa? Miten voisin madaltaa kynnystä tavoitteeni toteuttamiseen? Entä saisinko uuden tavan jo osaksi jotain olemassa olevaa tapaa?
Poissa silmistä on usein poissa mielestä: esimerkiksi kännykän voi laittaa pois kulkuväylältä tai laatikkoon. Jokailtaisen kännykän selaamisen vaihtoehdoksi voi laittaa esimerkiksi mielenkiintoisten lehtiä tai kirjoja sängyn läheisyyteen.
Aamupyöräilyä puolestaan helpottaa se, jos pakkaa tavarat jo edellisenä iltana valmiiksi.
En tee mitään elämässäni mitään, mitä ei lue kalenterissani.
Valitettavasti tämä ei päde toisin päin: saatan jättää jotain tekemättä, vaikka se lukee kalenterissani. Jotta voin lisätä viikottaista liikuntaa, minun pitää tehdä kalenterimerkinnät hyvissä ajoin ja pitää niistä kiinni – vain hätätapaukset menevät merkinnöistä ohi.
Myös sosiaalinen paine lisää sitoutumista muutoksissa pysymiseen. Itse sain kirjoittamisen osaksi omaa arkeani sillä, että sovin ystäväni kanssa muutaman viikon välein kirjoittajatreffejä, joiden aikana meidän on pakko kirjoittaa itsekeksimiemme harjoitusten avulla.
Tiiviissä harjoitusryhmissä on myös se paine, että poissaolo huomataan – esimerkiksi tanssitunnilla jää jälkeen, jos ei osallistu jollekin harjoituskerralle.
Uusien tapojen saaminen osaksi arkea vaatii aikaa ja sinnikkyyttä.
Vuonna 2009 julkaistun How are habits formed: Modelling habit formation in the real world -tutkimuksen mukaan koeryhmällä kesti uuden, itselleen valitsemansa tavan opetteluun keskimäärin reilut kaksi kuukautta. Noin sadan hengen koeryhmän jäsenten välillä uuden tavan opettelu vaihteli aina 18 päivästä 254 vuorokauteen.
Älä siis lannistu, vaikka kaksi kuukautta ei kohdallasi riittäisi! Uudenvuodenlupaus tai muu elämäntaparemontti saattaa onnistua tänä vuonna, kun vain maltat tehdä tarpeeksi toistoja.
