Cancel-elokuvan ohjaaja Tuukka Temonen inspiroituu tubemaailmasta

Tuukka Temosta olisi ärsyttänyt, jos joku toinen olisi ohjannut Youtuben maailmaan sijoittuvan elokuvan Cancel. Temonen on seurannut Youtuben kehitystä ihan alusta lähtien. Työskentely innostuneiden sometähtien kanssa sekä vapaus tehdä pöljiäkin asioita oli ohjaajalle palkitsevaa.

Cancel on tämän päivän vauhdikas komediaelokuva sometähdistä ja heidän seikkailuistaan. Kyse on aidosta elokuvasta, jossa on hyödynnetty tubemaailman nopeatempoisuutta, rytmiä ja kieltä. 

Ohjaaja Tuukka Temonen kertoo, että elokuva oli Santun eli Santeri Hännisen idea ja sen on käsikirjoittanut stand-up –koomikkonakin tunnettu Pietari Vihula yhdessä sometähtien kanssa. 

Cancel on tekijöidensä näköinen hauska ja kieltämättä täysin pöljä kohellus. Vauhtia, energiaa ja hauskoja tilanteita on valtavasti. 

Elokuva iskee varmasti tehokkaimmin kohdeyleisöönsä, teini-ikäisiin sometähtien faneihin ja seuraajiin. Kaikki vitsit ja meemit eivät avaudu ulkopuolisille, mutta  vauhdikas, rento ja aito meininki vie mukanaan.  

“Elokuvassa on paljon sellaisia juttuja, jotka aukenevat vain kohderyhmälle. Toisaalta sitä pitäisi välttää, että kyse ei ole vain sisäpiirijutusta. Ehkä siitä kuitenkin tajuaa, että tässä oli vitsi, vaikka sitä ei ihan ymmärtänytkään”, Temonen pyörittelee. 

Vaikka elokuvan nimi on Cancel, ilmiötä ei vakavasti käsitellä. Ikäviäkin piirteitä saaneet noitavainot jätetään rauhaan ja keskitytään hauskanpitoon.

Ainoa oikea ohjaamaan 

Temonen kertoo, että hän otti Youtuben haltuun heti, kun se perustettiin 2000-luvun alussa. Hän on seurannut, miten alusta on kasvanut ja kehittynyt vuosien varrella. 

Ohjaaja tuntee tyypit ja on myös kuvannut valtaosaa heistä muun muassa Ylen Summeriin ja Galaksiin. 

“Mua ärsyttäis niin paljon katsoa tämä elokuva jonkun muun ohjaamana. Vaatimalla vaadin, että minun pitää päästä tekemään tämä, koska Suomessa ei ole toista  ohjaajaa, joka pystyisi siihen”, Temonen naurahtaa. 

Youtuben maailma oli Temoselle alusta lähtien kiinnostava, jännittävä ja koukuttava. Kansainvälisen sisällön lisäksi hän on seurannut Suomi-tuben kasvua.  

“Minulla on sen ikäisiä lapsia, että katsomme videoita yhdessä. Saan heiltä vinkkejä ja voin kertoa myös heille hauskoista videoista, joissa on ideaa ja oivallusta.”

“On toki selvää, että kaikki videot eivät ole mistään kotoisin. Jotkut ovat aivan helvetin pitkäpiimäisiä. En ymmärrä, miten joku jaksaa niistä innostua”, Temonen nauraa. 

Pitkät päivät yhtä hymyä 

Elokuvan tekemisessä on onnistumisien lisäksi paljon arkista työtä ja myös ärsytyksen aiheita. Työskentely sometähtien kanssa on ollut ohjaajalle inspiroivaa. Heille kaikki oli uutta ja jännittävää.  

“Se oli superhauskaa ja jännittävää itsellenikin. Pojat olivat ekaa kertaa elokuvan  kuvauksissa. Joka kerta, kun kuvaukset alkoivat, he olivat aivan järjettömän innostuneita ja yhtä hymyä.” 

“Pojat tekivät nuoruuden innolla isoa unelmaa, omaa elokuvaa”, Temonen tähdentää. 

Ohjaaja kehuu, että pojat olivat tehneet kotiläksyt hyvin ja osasivat täysin kaikki vuorosanat. Ulkoa muistettavia vuorosanoja oli valtavasti. 

“Ehkä heille tuli kuitenkin yllätyksenä, että elokuvaa tehdään kohtauksesta toiseen 10 tuntia päivässä. Se on tosi rankkaa ja lepotaukoja ei juuri ole”, Temonen sanoo.

Tuukka Temonen uskoo, että Cancel-elokuva tuo uutta yleisöä elokuvateatteriin.

Vapaus inspiroi 

Cancel on yhdistelmä perinteistä elokuvakerrontaa ja tubemaailmaa. Siinä on elokuvan muoto, jota on tehostettu Youtuben nopeudella ja grafiikoilla. 

Kaikkia grafiikoita ja tehosteita ei ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Ne syntyivät editissä pääosin Eemeli Kelokorven tekemänä ja ideoimana. 

“Me saatiin ihan valtavasti Youtuben maailmaa elokuvaan. Kukaan ei estänyt, sanoivat vain, että tehkää vaan.” 

“Minulle oli hyvin vapauttavaa, ettei ollut mitään rajoja. Jos tuli joku hyvä tai tosi pöljä idea, vastaus oli, että joo laitetaan mukaan”, ohjaaja naurahtaa. 

Temonen kertoo, että tubevideoiden pitää olla kymmenenminuuttisia jo rahavirrankin takia, joten tylsässäkin videossa pitää olla tasaisin väliajoin jotain ärsykettä. 

“Elokuvakerrontakin kaipaa aina jotain herättävää. Nyt sain tehdä sitä Youtuben keinoin, se oli tosi hauskaa.” 

Uutta yleisöä elokuviin 

Sometähdillä on yhteensä noin 2,8 miljoonaa seuraajaa. Vaikka osa seuraa varmasti useita samoja tähtiä, kyse on todella suuresta määrästä. 

“On selvää, että on valtavasti sellaisia ihmisiä, joille tämä on ensimmäinen, etenkin kotimainen elokuva, jonka he näkevät elokuvateatterissa.”

“Toki vanhemmat ovat kärränneet lapsiaan katsomaan Frozenia ja vastaavia, mutta tämä on varmasti useille ensimmäinen oma valinta.” 

Ohjaaja toivoo, että kokemus olisi niin merkittävä, että se motivoisi ihmisiä tulemaan toistekin elokuviin. Elokuvia pystytään tekemään vain, jos ihmiset ostavat lippuja. 

Some on tosi tärkeä elokuvan markkinointikanava, jota ei osata vielä täysin hyödyntää. 

“Järkevä tv-kampanja maksaa 80 tonnia tai enemmän, jos saman summan käyttäisi somemarkkinointiin, näkyvyys olisi valtava”, Temonen tähdentää. 

Elokuvassa ei canceloida 

Vaikka elokuvan nimi on Cancel, ilmiötä ei vakavasti käsitellä. Ikäviäkin piirteitä saaneet noitavainot jätetään rauhaan ja keskitytään hauskanpitoon. Käsite on kuitenkin ohjaajalle tuttu. 

“Se ei ole ok, että naapuri kyttää naapuria ja etsii hänen virheitään. Pitäisi olla enemmän ymmärrystä ja anteeksiantoa myös heitä kohtaan, jotka ovat tehneet väärin.” 

“Kahtiajakautunut ja tuomitseva yhteiskunta ei ole elämisen arvoinen”, Temonen tiivistää ajatuksensa cancel-ilmiöstä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Cancel-elokuvan tähdet Santtu ja Weksi elävät unelmaansa 

Cancel-elokuvan pääosissa on kolme valovoimaista sometähteä. Niko, Santtu ja Weksi kuuluvat Suomen suosituimpiin tubettajiin. Santtu ja Weksi kertovat, että leikki ja hymyn saaminen ihmisten huulille on heille tärkeintä. Nyt he tuovat iloa ihmisten mieliin suurella kankaalla.

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Kaikki lähti Santun ideasta ja unelmasta näytellä ja olla mukana oikeassa valkokangaselokuvassa. Unelmat on tehty toteutettaviksi. Tubettajien oma elokuva Cancel sai ensi-iltansa lokakuun alkupuolella. 

Cancel on Tuukka Temosen ohjaama vauhdikas fiktiivinen sukellus tubettajien maailmaan. Santtu ja Weksi ovat työskennelleet elokuvan näyttelijöinä ja käsikirjoittajina viimeiset neljä vuotta. 

Santtu eli Santeri Hänninen perusti oman Youtube-kanavan 2012 ja sillä noin 172 000 tilaajaa. TikTokissa 27-vuotiaalla nuorella miehellä on noin 350 000 seuraajaa. 

Yhdessä elokuvan kolmannen päätähden Nikon eli Niko Meurosen kanssa Santtu tekee kummia tempauksia. NikojaSanttu –kanavalla on noin 425 000 tilaajaa. 

Weksi eli Henry Weckström on 32-vuotias tubettaja ja DJ. Vuonna 2020 hän alkoi tehdä aktiivisesti TikTokia. Kanava saavutti yli 400 000 seuraajan rajan ja hänet valittiin vuoden 2022 TikTok-vaikuttajaksi. Nykyisin hän keskittyy omaan Youtube-kanavaansa. 

Seuraajia ja tilaajia on tähdillä valtavasti. Jos heidät saadaan liikkeelle, kyse on kotimaisen elokuvan menestystarinasta. 

Oikea elämä ja aitous koukuttaa 

Ensimmäinen sukellus tubettajien luomaan sisältöön on hämmentävä. Katson kymmenien eri tähtien klippejä kummissaan. 

Katsantokannasta riippuen osa videoklippien sisällöstä on häpeilemätöntä mainontaa tai sitten tarkoituksenmukaista työtä. Sometähteys on myös ammatti. 

Jotkut videot ovat viihdyttäviä, mutta vain pienessä osassa on oivaltava ajatus ja vain murto-osassa tarina. Jos on jäänyt ajastaan jälkeen tai on yksinkertaisesti liian vanha, voi tulla mieleen, että mikä tässä oikein viehättää? 

“Somettajat kuvaavat paljon normaalia elämää, tavallista päivää, johon katsoja pääsee mukaan. Ihmiset pääsevät katsomaan, kun olemme aitoja omia itsejämme”, Santtu kertoo. 

Hän haluaa näyttää videoillaan, että sometähdenkään elämä ei ole aina täydellistä ja  uskaltaa olla myös haavoittuva.

“Tämä on rohkaisevaa katsojalle, koska mekään emme ole aina parhaimmillaan. Tunteiden skaala on moninainen ja uskallamme olla myös herkkiä”, Santtu pohtii sometähtien suosiota. 

Netissä videolla saattaa parhaimmillaan olla satoja tuhansia katsojia. Santtu sanoo, että hän on kertonut videoissaan noloja ja kiusallisiakin asioita, joita hän ei muuten  paljastaisi. 

“Juttelin just aiheesta tyttöystäväni Helmin (Helmin Kantola) kanssa, joka tekee myös Youtubea työkseen. Mietimme, että kun kuvaamme puhelimella, sille on helpompi kertoa asioita kuin edes parhaille kavereille”, Santtu pohtii. 

Paras palkinto on hymy katsojan huulilla 

Sometähdet vaikuttavat paljon nuorten ajatuksiin ja kulutusvalintoihin. Tubettajat kertovat, että tunne vastuusta on vuosien varrella korostunut.  

Santtu tähdentää, että hän haluaa näyttää videoissaan omalla esimerkillään, että kun on oma itsensä, se riittää. 

“Näen vastuun tärkeänä. Mitä me tehdään, sen joku voi tehdä perässä. Tiedän myös, että sillä, mitä sanomme, on suuri vaikutus.” 

Katsojilta saatu palaute ilahduttaa sometähtiä. Hienoin palkinto työstä on saada hymy ihmisten huulille. 

“Parasta on katsojilta tulevat viestit, esimerkiksi, että: mulla on tänään ollut tosi huono päivä, mutta kun mä katoin sun videon, mulle tuli tosi hyvä mieli”, Santtu hymyilee. 

Santun ja Nikon yhteisellä kanavalla on nähty useita hulvattomia tempauksia. Kaksikon hullut ideat syntyvät lapsenomaisista leikeistä. 

“Kerran mietittiin, mikä voisi olla oudoin tai huvittavin juttu, mitä voisimme ajallamme tehdä.” 

“Jostain tuli ihme päähänpisto, että ollaan kisaa pahvilaatikoissa. Miksi kukaan menisi pahvilaatikkoon ja olisi siellä yötä?”, Santtu muistelee nauraen. 

Hauskinta tempauksessa oli, että se toimi. Video oli yksi kaksikon ensimmäisistä hiteistä. 

“Haluamme videoillamme näyttää leikkimistä. Leikki on positiivista ja kannustamme siihen. Nykyisin kaikki ovat vain puhelimilla koko ajan, ja leikkiminen on vähentynyt. 

Sometähdet ovat tehneet kaikkea hassua ja hauskaa vuosien varrella. Pojat kuitenkin kertovat, että videoita ei ole poistettu ja mikään ei erityisesti kaduta tai nolota  jälkikäteenkään.

“Kun Nikon kanssa aloitettiin, oltiin nuoria pojankloppeja ja riehuttiin tosi paljon. Oli kaikenlaista vauhdikasta sekoilua. Vanhempina olemme vähän rauhoittuneet. Se kuului siihen aikaan, että mentiin eikä meinattu”, Santtu kertoo. 

“Meillä oli muun muassa videosarja, jonka ideana oli, että kaikkeen sanotaan kyllä. Otimme napakoruja ja nännilävistyksiä. Niko otti tatuoinnin, vaikka ei sellaista halunnut”, hän kuvailee nuoruuden intoa. 

“Someen kun tekee videoita, tärkeintä on herättää huomio ja katsojan kiinnostus. Siellä pitää olla kovaeleinen, äänekäs ja energinen. Valkokankaalla se ei toimi yhtään.”

Somesta valkokankaalle 

Santulla ja Weksillä on valtavasti kokemusta kameran edessä esiintymisestä. Mediat ovat kuitenkin erilaisia ja kaikkea opittua ei voi suoraan siirtää tubevideoista elokuvan tekemiseen. 

“Someen kun tekee videoita, tärkeintä on herättää huomio ja katsojan kiinnostus. Siellä pitää olla kovaeleinen, äänekäs ja energinen. Valkokankaalla se ei toimi yhtään”, Weksi valaisee. 

“Temonen sanoikin meille, että nyt te ootte jätkät aivan liikaa, nyt kierroksia alas. Paras neuvo, minkä sain, oli että elä näyttele. Ota se toisen repliikki ja reagoi siihen. Elokuva on paljon pienieleisempää”, hän lisää. 

Tubettajat kertovat, että Youtube-videot tehdään niin, että otetaan kamera käteen ja painetaan play. Kun on valmista, laitetaan poikki ja lisätään video Youtubeen. 

“Elokuvan kuvauksissa oli haastavaa, että kun olin kaikkeni antanut kohtaukselle, Temonen tuli sieltä, että hyvä, otetaan uudestaan”, Santtu naurahtaa. 

Kohtaukset otettiin parhaimmillaan jopa 20 kertaa uusiksi, mikä oli ensikertalaisille näyttelijän työssä haastavinta. 

Weksi (vas.) ja Santtu tunnistetaan kadulla ja heitä pyydetään kuviin. “Hienointa on, että saamme aikaan hymyjä ja hyvää mieltä.”

Erilaisia rooleja 

Elokuvassa miehet esiintyvät omilla nimillään. Santtu ja Weksi kertovat, että elokuvan roolihahmoissa on paljon heitä itseään, mutta hahmot ovat todella kärjistettyjä. 

He sanovatkin, että elokuvan suola on, että katsojalle jää kysymys, ovatko tyypit oikeasti sellaisia kuin elokuvassa. 

“Kun pääsin kuvauksissa hahmoon sisälle, siinä oli tosi helppo pysyä. Hauskaa oli, että Temonen oli kysynyt Nikolta ja Weksiltä, että onko tuo Santtu oikeasti tuollainen. Sen saa katsoja itse päättää”, Santtu nauraa. 

Kokeneilla sometähdillä on useita erilaisia rooleja eri kanavissa, ja ne kytkeytyvät päälle kuin itsestään. 

“Snapchatissa kuvaan arkielämää ilman roolia. TikTokissa olen toisenlainen, huomiota herättävä ja äänekäs”, Weksi valaisee.

Santtu kertoo, että hänellä on monta eri hahmoa.  

“Kun kamera käynnistyy SanttujaNiko –jutuissa, samalla kytkeytyy päälle valtava energia. Omissa videoissa olen paljon rennompi ja hitaampi.” 

Jännitystä ja suuria odotuksia 

Some on nopea ja reaktiot katsojilta saa miltei heti kuvausten jälkeen. Weksi kertoo, että elokuvaprojekti on kestänyt neljä vuotta, joten odotukset ja jännitys ovat nyt paljon suurempia. 

Elokuvan tekemisestä he ovat saaneet myös oppia, jota voi käyttää hyödyksi omissakin videoissaan. 

“Olimme mukana käsikirjoittamassa ja se oli tosi siistiä. Elokuvaan luotiin hienosti tarinankerrontaa ja rakennettiin draamankaari. Se on ihan oma maailmansa. Kerrontaa ja dramaturgiaa voisin miettiä omillakin videoilla”, Santtu pohtii. 

Cancel on tiettävästi maailman ensimmäinen valkokangaselokuva tubettajista. Santtu  ja Weksi käyvät paljon elokuvateatterissa ja he harmittelevat, miten vähän siellä näkee nuoria. 

Tubettajien suuri toive olisi, että he saisivat uutta yleisöä teattereihin kokemaan elokuvan taikaa. Tällä tavalla tubemaailma ja elokuva tukevat toisiaan. 

“Me ollaan supertyytyväisiä tähän ja halutaan rohkaista kaikkia katsomaan elokuvaa. Monilla on varmasti ennakkoluuloja, että nyt nuo tubettajat ovat elokuvassa, vaikka eivät ole näyttelijöitä”, Santtu pohtii. 

“Itsellänikin olisi ennakkoluuloja tällaisesta, mutta sehän on vain yksi hyvä syy mennä katsomaan, pitävätkö se paikkaansa”, Weksi lisää. 

Neljän vuoden projekti on ollut sometähdille suuri unelma. Weksi sanoo arvoituksellisesti, että olisi aivan uskomattoman hienoa, että tämä saisi jatkoa.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Hurmos-iltaa juhlittiin iloisin mielin: ”Superhyvä fiilis, olemme  täällä kaikki yhtä porukkaa”

Oululaisten korkeakouluopiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos-festivaali keräsi Kuusisaareen yli 7000 iloista opiskelijaa perjantaina 12. elokuuta. Hyvin valitut esiintyjät ovat osa juhlia, mutta tärkeintä on lämmin tunnelma ja yhdessäolo.

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Tuuli Heikura

Hurmos on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY), Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (OSAKO) sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (O’Diako) yhteinen lukuvuoden avajaistapahtuma. 

Yhdessä kun tehdään, saadaan aikaiseksi jotakin osasia suurempaa. Hurmos-ilta on ihan oikea festivaali. Paikalta löytyy kaksi lavaa, kymmeniä ruoka- ja juomakojuja sekä eri toimijoiden ständejä. 

Lavalla nähdään Suomen eturivin artisteja sekä opiskelijaesiintyjiä. Tämän vuoden päätähtiä olivat TUULI, Ares, ELLIMEI ja Ege Zulu

Hyvä musiikki, yhdessä laulaminen ja tanssiminen on yhteenkuuluvuutta rakentava rituaali. Yksikään juhlija ei kuitenkaan mainitse artisteja juttutuokioissa. 

Kaikki esiintyjät ovat tietenkin hyviä ja valtavan energinen Ege Zulu ihan nappivalinta illan pääesiintyjäksi. 

Ege Zululla on uskomaton lavaenergia ja porukka on aivan pähkinöinä keikan alusta loppuun.

Esiintyjät ovat tärkeitä ja nostattavat bilemeininkiä, mutta tärkeintä on tunne siitä, että ollaan yhdessä. Tuntemattomista tulee hetkessä tuttuja, ehkäpä myöhemmin kavereita tai jotain vieläkin enemmän. 

Haalarit merkkeineen ovat opiskelijan koodiasu, ja keskustelu on helppo avata utelemalla toisen opiskelualaa tai yhteisiä tuttavia. Kaikki tuntevat ainakin jonkun koneteekkarin tai biologian opiskelijan. 

Iloista kuhinaa ja optimistisia ajatuksia 

Järjestöjen esittelypisteillä käy kuhina ja ihmiset jonottavat sopuisasti ständeille, joissa on tarjolla pientä kivaa. Kojuilla vastaanotto on pirteän lämmin. Useat jäävät  juttelemaan opiskelusta tai jostain ihan muusta pidemmäksikin aikaa.

OYY:n pisteellä Jonne Haapalalla on kiirettä vilskeen keskellä. Hän toimii ylioppilaskunnan toisena varapuheenjohtajana ja koulutuspoliittisena vastaavana. 

Hurmoksessa Haapala on ollut aiemmin vieraana, mutta nyt hallituksen jäsenenä hän on ensimmäistä kertaa tapahtumassa työssä. 

“Tosi hyvä meininki on ollut ja vastassa on ollut iloista väkeä. Opiskelijat ovat tulleet juttelemaan ja pyöräyttämään onnenpyörää. Olemme jakaneet heille aurinkolaseja, haalarimerkkejä ja lakua matkaan”, Haapala kertoo iloisena. 

Työ ylioppilaskunnan hallituksessa on ollut opettavaista ja monipuolista. Hän kertoo,  että on saanut toiminnasta myös paljon visioita tulevaan.

Aprotim Paul (vas.) ja Jonne Haapala jakavat iloa, ajatuksia ja pieniä palkintoja. Onnenpyörä on hauska ja suosittu ohjelmanumero OYY:n kojulla. 

Uutisia ja joitain kannanottoja kuunnellessa saattaa tuntua, että nykyisessä  ilmapiirissä ei arvosteta koulutusta. Poliittisessa retoriikassa tutkimustuloksia vähätellään tai ne jätetään huomiotta. 

Koulutuksesta ja opiskelijoiden toimeentulosta on myös leikattu sakset iloisesti  napsaten. Koulutuspoliittinen vastaava on kuitenkin lukuvuoden alkaessa toiveikas. 

“On ollut tosi kiva kuulla, että on myös päättäjiä, jotka arvostavat koulutusta ja näkevät  opiskelun suuren merkityksen.”

“Kevään kunnallis- ja aluevaalien alla tapasimme monesta eri puolueesta ihmisiä. Välitimme heille viestiä, mitkä asiat ovat opiskelijoille tärkeitä”, Haapala tähdentää. 

Poppareita ja sympatiaa 

Popkornikojulle on selkeästi pisin jono. Opiskelijat tarvitsevat myös suolaista purtavaa juhlimisen ohessa. Oppimistieteitä opiskeleva Mirette Perander kertoo, että poppareita on jonotettu juhlien alusta lähtien. 

“Meillä on tässä pieni tehtävä poppareita vastaan. Keräämme samalla meidän oppimisen tuen ja hyvinvoinnin keskukselle vastauksia.” Keskus on perustettu yliopistolle tänä vuonna. 

“Kysymykset ovat täällä tavallista rennompia. Kysymme esimerkiksi: mikä tuo  hurmosta opiskelija-arkeen ja mikä on oma lemppari festaribiisi”, Perander kertoo iloisesti hymyillen.

Vastausten perusteella hurmosta opiskelijoiden arkeen tuovat ainakin kaverit, uni ja palautuminen sekä toisaalta myös bilettäminen. 

Poppareiden jaon ohessa Mirette Perender on muun muassa kysellyt fukseilta, miten orientoituminen opiskeluun on onnistunut. 

Hurmoksessa ei häiritä  

Hurmoksessa tunnelma on rento ja iloinen. Kenenkään lasissa ei ole rähinäsimaa ja mielikuvat kontaten oksentavista teekkareista juontavat vuosikymmenten takaa. 

Vaikka lähes kaikki käyttäytyvät juhlatunnelmassakin esimerkillisesti, joskus jokaisella saattaa olla huono päivä tai verensokerit alhaalla.  

Turvallisuudesta ja kaikkien viihtyvyydestä vastaavat järjestyshenkilöiden lisäksi häirintäyhdyshenkilöt. 

Viljami Viinikka kertoo, että häirintäyhdyshenkilön tehtävä on lähinnä  ennaltaehkäisevä. Läsnäolo on myös hyvä muistutus kaikille siitä, että pitää käyttäytyä. 

Juhlijat tietävät, että on olemassa taho, johon voi tukeutua hankalassa tilanteessa. Ihmiset eivät jää yksin, jos kokevat kiusaamista tai häirintää. Asiaa pääsee selvittämään turvallisessa tilanteessa. 

“Hurmos on ollut yleensä hyvin rauhallinen tällaisten tilanteiden puolesta. Välttämättä yhteydenottoja ei tule yhtäkään illan aikana”, Viinikka kiittelee. 

Viljami Viinikka kertoo, että Hurmoksessa opiskelijat osaavat juhlia siivosti. 

Viinikka toimii häirintäyhdyshenkilönä useissa vuoden aikana järjestettävissä tapahtumissa. Yhteydenottoja hänelle tulee yhdestä kahteen kuukaudessa. 

“Yleensä kyse on enemmän tai vähemmän väärinymmärryksestä. On hyvin inhimillistä, että häiritsijä ei edes tiedä syyllistyneensä tekoon.” 

“Kun kärjistynyt tilanne päästään yhdessä purkamaan, usein molemmat osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen. Ihan kaikkea ei ole pahalla tarkoitettu”, Viinikka tähdentää. 

Superhyvä meininki

Neljättä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva kaveriporukka juhlii illan hämärtyessä silmin nähden hyvällä mielellä. Hurmoksessa he ovat käyneet joka syksy opintojen alusta lähtien. 

“Todella hyvä fiilis! On ollut ihan superhyvä meininki. Täällä on paljon ihmisiä, joita ei tunne, silti olemme kaikki yhtä porukkaa”, nuoret naiset sanovat yhteen ääneen. 

Ella Jänkälä, Henna Riikka Harju, Noora Hongell, Ella Isokoski ja Malena Björklund juhlistavat lukuvuoden alkua neljättä kertaa. Joka vuosi on ollut tosi kivaa. 

“Täällä on hyvä aloittaa lukuvuosi ja kokoontua kavereiden kanssa juhlimaan syksyä.  Yhteisöllinen tunne on tärkeä ja täällä tapaa myös uusia kavereita”, neidot summaavat Hurmoksen tunnelman ja merkityksen.

Katso Hurmoksen kuvagalleria tästä.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Veli Kauppisen luotsaama legendaarinen Velinen sunnuntai hurmaa Oulun Musiikkivideofestivaalien yleisön vuosi toisensa jälkeen

Oulun Musiikkivideofestivaalien Velistä sunnuntaita vietettiin jo 14. kertaa. Tänä vuonna festivaalien teema oli hypertodellisuus mutta muusikko ja kulttuuritoimittaja Veli Kauppisen musavideokooste keskittyi juhlien perusasiaan: katsotaan yhdessä musiikkivideoita, joista ihminen kertoo ihmisille.

Velinen sunnuntai on yks Oulun Musiikkivideofestivaalien suosituimmista ohjelmanumeroista. Ajatus on, että tv:n ja radion musiikkiohjelmista tuttu Veli Kauppinen näyttää hyviä musiikkivideoita ja kertoo enemmän tai vähemmän levottomia tarinoita videoista,  musiikista ja vähän muustakin. 

Kauppisen OMVF-ura alkoi jo 15 vuotta sitten, kun hänet pyydettiin kotimaisen kilpailun tuomaristoon. 

“Videoiden tuomarointi oli tavallaan hirveää, mutta mielenkiintoista hommaa. En ollut hetkeen tarkasti katsonut kotimaisia musiikkivideoita, mutta silloin piti katsoa kaikki kilpailuun lähetetyt teokset. Se oli silmiä avaavaa.” 

“Olin tosi innoissani tapahtumasta ja intoilin siitä myös silloisille järjestäjille. Tiesin kyllä juhlista, mutta en ollut koskaan käynyt paikalla. Kerroin, että tulisin tosi mieluusti seuraavanakin vuonna.”, Kauppinen muistaa. 

Järjestäjät ehdottivat, että sujuvasanainen musiikkimies kuratoisi oman näytöksen, ja siitä lähtien hänet on pyydetty mukaan joka vuosi. 

Videoita, sipsejä ja karkkia 

Lauantai-iltana on juhlittu musiikkivideoita Pumpeligaalassa, ja joillakin ilta on jatkunut todistettavasti aamuyön tunneille. Sunnuntaina alkuiltapäivästä mieli saattaa vaellella hypertodellisessa tilassa. 

“Me ollaan joskus kutsuttu Velistä sunnuntaita krapulashowksi, mitä se ei toki kaikille ole. Minulle se on kyllä joskus ollut.” 

“Mietittiin, että tarjotaan näytöksessä sipsejä, karkkia ja limpparia. Se oli kiva juttu ja itsellenikin sellainen, että voi ottaa rennosti”, Kauppinen kertoo hyväntuulisena. 

Vaikka näytöksen konsepti on pysynyt samana, tyyli ja teema vaihtuvat joka vuosi. 

“Katson aina, mikä on sen vuoden festivaalien teema, ja sitten en noudata sitä.  Ajattelen toki sitäkin, mutta shown tarkoitus ei ole koota festivaalien teemoja yhteen.”

“Olen radiomaailmassa tottunut siihen, että aasinsillat keksitään mistä vaan. Olen hyödyntänyt tässäkin sitä oppia”, Kauppinen sanoo. 

“Jos sattuu, että ohjelmistosta tulee festivaalien teemaan sopiva, kerron kyllä yleisölle,  että huomaatteko, miten nerokasta toimintaa”, hän lisää nauraen. 

Ensin valitaan musiikki 

Kun musiikkitoimittaja lähtee valitsemaan videoita, valitaan musa ensin. 

“Jos tykkään jostakin biisistä tosi paljon, katson, minkälainen musiikkivideo siinä on. Jos video on kiva, otan sen mukaan.” 

Ohjelmiston Kauppinen rakentaa tarkasti sumealla logiikalla. 

“Selailen muutaman illan YouTubea, kuten kuuntelen musiikkiakin – eli vähän miten sattuu.” 

Tämän vuoden ohjelmistoa Kauppinen lähti rakentamaan kahdesta videosta, joissa on pääosassa ikoniset naisnäyttelijät. Tilda Swinton esiintyy citykettuna Orbitalin 90-luvun videossa ja Cate Blanchett tanssii parin vuoden takaisella Sparksin videolla. 

“Ne olivat kaksi ensimmäistä. Jostakin tällaisesta se lähtee aina rönsyilemään eri suuntiin.” 

Neneh Cherryn video oli myös pakko ottaa mukaan, koska Kauppinen oli juuri lukenut hänen kiinnostavan omaelämäkertansa sekä kuunnellut paljon hänen musiikkiaan. 

“Neneh Cherry on todella siisti tyyppi. Sitten 070 Shaken Vagabond–biisi on aivan saakelin hyvä, ja video sopii siihen. Nämä, ja sitten Talk Talk on sellainen ja…”,  Kauppinen kuvailee videoiden virtaavaa valintaprosessia. 

MTV-matskua videokaseteilta 

Musavideoilla oli Kauppiselle valtava merkitys teini-ikäisenä. Siihen aikaan  musiikkivideoita näki erikseen etsimättä ja tv:ssä pyöri muun muassa Jyrki –ohjelma. MTV (Music Television), ei kuitenkaan näkynyt Pattijoella. 

“Veljeni asuivat silloin Helsingissä ja molemmat nauhoittivat minulle VHS-kaseteille videoita. Joskus joululomalla he sitten toivat minulle kasettipinot, että tässä sulle vähän MTV-matskua.” 

“Ne olivat älyttömän tärkeitä ja niitä kasetteja katsottiin todella paljon myös porukalla kavereiden kanssa kotibileissä”, Kauppinen muistelee. 

Nuoruuden videohelmiä on nähty myös Velisessä sunnuntaissa.

“Näytin vanhoja videoita festivaaleilla oldies-meiningillä. Sain näytökseen kaksi videokasettisoitinta. Merkitsin tosi tarkkaan paperille aikakoodit ja sitten kelailin nauhoja. Oli tosi hauskaa näyttää niitä yleisölle.” 

Musiikkivideon sanomaa 

Kauppinen tekee Ylelle uuden musiikin ohjelmia. Tämän vuoden Velisessä sunnuntaissakin on paljon uusia videoita. 

“Kuuntelen paljon vanhojakin suosikkeja, mutta olen pyrkinyt siihen, että sunnuntain koosteessa ei vain muistella musiikkivideoiden kulta-aikaa.” 

Musiikkivideoilla markkinoidaan usein artistia ja osa sisältää vain hienoja kuvia ja hyviä fiiliksiä. 

“Vielä on kuitenkin ihmisiä, jotka tekevät hienoja videoita, jotka pistävät tosissaan miettimään asioita. Haluan näyttää myös niitä videoita”, Kauppinen tähdentää. 

“Nyt mukana on esimerkiksi Moor Mothersin All the Money in the World -niminen biisi ja video. Se kertoo siitä, miksi kaikki maailman rahat ovat vain harvoilla valituilla ja miksi ne eivät jakaudu tasaisemmin.” 

Velinen sunnuntai on hauska, syvällinen, pinnallinen ja ennen kaikkea velisen kummallinen välittömän viehättävä tilaisuus. Rekvisiitaksi Kauppinen valitsi juhlakengän ja vanhan kahvinkeittimen. Kuva Pete Huttunen. 

Tämän vuoden festivaalien teema on hypertodellisuus. Tiivistetysti se tarkoittaa, että visuaaliset kuvastot luovat todellisuutta, joka on todellisempaa kuin fyysinen maailma. 

“Se on mielenkiintoinen ajatus, mutta teema taisi tänä vuonna vähän unohtua. Kun näin sen, mietin että nyt on liian vaikeaa pattijokiselle”, Kauppinen nauraa. 

Yksi juhlissa esillä ollut aihe oli myös tekoälyllä tehdyt tai sitä hyödyntävät videot. 

“AI-kuvastoa on nyt tosi paljon ja halusin siitä nimenomaan pois. Sen takia minulla on videoita, joissa esillä on ihminen ja ei ole käytetty tehosteita”, Kauppinen pyörittelee ja  naurahtaa, että sainpas väistettyä tämänkin. 

Tärkeä musiikkivideojuhla 

Joskus kuulee puhuttavan, että vieläkö se OMVF järjestetään, musiikkivideohan on jo kuollut. Musavideot ja festivaali on kuitenkin edelleen ajankohtainen.

Tänä vuonna musiikkivideota juhlittiin jo 32. kertaa ja OMVF on maailman vanhin  musiikkivideoon keskittyvä festivaali. Kotimaiseen kilpailuun lähetettiin yhteensä 288 videota. 

“Tämä on tosi tärkeä tapahtuma. Heti ensimmäisenä vuonna, kun olin mukana tuomaristossa, oli tosi siistiä nähdä musavideoita isolta kankaalta.” 

“Täällä taidemuoto pääsee oikeuksiinsa. Joka vuosi liikutun jostakin videosta, että on tämä hieno.” 

“Aina tulee uusia tyyppejä, jotka ovat innostuneet tekemään musiikkivideoita. Täällä huomaa, että näytökset kiinnostavat ja keräävät yleisöä”, Kauppinen pohtii. 

Jänniä hetkiä festivaaleilla 

Kauppinen on ollut festivaaleilla monessa tehtävässä, muun muassa juontamassa Pumpeligaalaa. Festivaalit ovat hänelle kiireistä aikaa. 

“Tutustun joka vuosi ohjelmistoon ja suunnittelen, mitä pitäisi nähdä. Mutta sitten en ehdi katsoa mitään.” 

“Harmittaa erityisesti, että nyt jäi näkemättä avajaisnäytöksenä esitetty tekoälyn joka kerta uudelleen leikkaama dokkari Brian Enosta. Eno olisi ollut hienoa nähdä juuri täällä.” 

“Olisi ollut kiva käydä myös Kalevi Suopursun retrospektiivissä ja katsomassa Mr. Lordin valitsemia musavideoita”, Kauppinen listaa. 

Tänä vuonna Kauppisen ohjelmassa oli Velisen sunnuntain lisäksi DJ-setti sekä Makrokonsertti Toppilan rannassa. Makrokonsertin idea on, että artisti viedään johonkin ihme paikkaan muutama lipun voittaneen kanssa. 

“Makrokonsertti oli erityisen mieleen painuva. Soittelin siellä omia biisejä ja oli tosi  hauskaa. Mietin konsertista palatessa, että olipa jännä hetki meikäläisen elämässä.” 

Mahtavat koreografiat 

Veli Kauppisen biiseihin ei ole vielä tehty videoita. Hänellä on kuitenkin jo selkeä visio. 

“Siinä olisi mahtavat koreografiat ja tosi iso tanssikohtaus. Tämän voisi ohjata  esimerkiksi Kalevi Suopursu tai joku toinen hieno kotimainen ohjaaja. Minun pitäisi opetella ainoastaan ne koreografiat.” 

“Mentäisiin suosikkiohjaajieni Michel Gondryn tai Spike Jonzen maailmaan. Idea olisi hemmetin hyvä, mutta toteutus vähän liian kunnianhimoinen. Jotenkin siitä pitäisi näkyä, että olisipa ollut vähän enemmän rahaa, että video olisi ollut mahtava”, Kauppinen maalailee.

Oman suosikkivideon valitseminen on sen sijaan haastavampi tehtävä. 

“Haluaisin valita jonkin uuden videon, mutta palaan aina niihin vanhoihin. Ehkäpä  valitsen Michel Gondryn ohjaaman videon Jean François Coen biisiin La Tour de Pise.”

“Löysin videon, kun halusin tutustua Gondryn varhaiseen Ranskassa tehtyyn tuotantoon ajalta ennen kuin hänestä tuli iso tyyppi. Se on hieno, mennään sillä.”

Oulun Musiikkivideofestivaaleja vietettiin 21.-24. elokuuta.  

Veli Kauppinen on Oulun Musiikkivideofesteillä monessa mukana. DJ setin hän veti Silalakkaloungessa Valveen kahvilassa. Juhlat päättävä Velinen sunnuntai on useille juhlien tärkein tai ainakin mukavin ohjelmanumero. Kuva Mari Kivioja.

Artikkelia muokattu 4.9. klo 10.29: Korjattu festivaalin teema ja virheellinen termi hyperrealismista hypertodellisuudeksi.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Oulun ylioppilasteatterin fantasiaseikkailu – Myrsky-yö ihastuttaa herkullisilla mielikuvitusolennoillaan

Ukkonen jyrisee ja taivas salamoi. Yöllä on liikkeellä kaikenlaista kummallista väkeä. Nuppu puristaa pehmoapinaa tiukemmin rintaansa vasten. Vähän pelottaa. Valvenäyttämöllä on alkamassa Oulun ylioppilasteatterin rempseä fantasiaseikkailu Myrsky-yö.

Myrsky-yö sukeltaa aikuisuuden kynnyksellä olevan Nupun (Jenna Vanha) mielikuvitukseen ja pelkoihin lempeästi ja hyväntuulisesti. Säikyttelyä tai sykettä nostattavaa kauhua ei katsojan tarvitse pelätä. 

Ajatus uppoutua nuoren tytön mielikuvitusmaailmaan ei ole mitenkään uusi. Tällä kertaa ei kuitenkaan hypätä ikiaikaisen ihmemaan Liisan kaninkoloon. Myrsky-yön tarina on raikas. 

Oivaltavan ja runsaan käsikirjoituksen on kirjoittanut Madi Blum ja ohjaajia on peräti kolme: Blumin lisäksi Anne Nuojua ja Maria Antola

Toteutus on kuitenkin yhtenäinen. Vaikka meno on välillä villiä, ylimääräistä  sähläämistä ei juuri ole. Vähemmälläkin määrällä hahmoja olisi hyvin pärjätty, mutta Myrsky-yö on poikkeuksellisen huolella rakennettu kokonaisuus. 

Esittelytekstissä varoitetaan, että näytelmässä on ahdistelua sekä fyysistä ja henkistä vallankäyttöä. Toteutus on kuitenkin rempseä ja dialogi paikoin niin absurdia, että tunnelma on ahdistavan sijaan kuin iloisessa lastennäytelmässä.  

Tietenkin tässä ajassa on hyvä varoittaa vaikeista tunteista, koska suurinta ääntä  pitävät kulttuurin ystävät ovat sielultaan hyvin herkkiä. Pienimmille lapsille Myrsky-yötä ei kuitenkaan ole tarkoitettu, sillä ikäsuositus on +12. Omituisia juttelevaa Kuolemaakaan (Maria Antola) on silti hankala pelätä. 

Herkullisia hahmoja ja ilkeä opettaja

Näytelmä tarraa kiinni ja ottaa mukaansa heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Intiimin Valvenäyttämön tunnelma on tavallistakin tiiviimpi, kun lava on rajattu verholla syvyyssuunnassa kahtia. Ratkaisu on onnistunut, ja näytelmän hahmot ovat lähellä. 

Salamoiden välke ja ukkosen jyrähtely on toteutettu kekseliäästi valoilla ja äänillä. Lavastuksessa ei ole mitään ylimääräistä. Nupun pylvässänky on ainoa suurempi elementti lavalla.

Yöllä Nupun pehmoapina Tossukka (Laura Lähdesmäki) herää eloon. Yön kummaa mielikuvitusväkeä ovat myös ihmisiä pelkäävä metsän asukas Röllezi (Jutta Kotala), boheemi juhlia järjestävä Reivikeiju (Julia Latvala) ja vitsaileva Jesteri (Aada Oinas). 

Tarinan herkullisin hahmo on viinikellarissa asuva ja runoja paatoksella lausuva Kreivi Dokula (Miska Myllylä). Kaikki kummalliset olennot myös puhuvat ilahduttavan kummia. 

Jokainen mielikuvitushahmo on omalla tavallaan hassu. Tarinan kuljettamisen kannalta hahmoilla ei ole jokaisessa kohtauksessa tehtävää, mutta mielikuvitusmaailmassa on oma logiikkansa.  

Mielikuvituksen lentoa häiritsevät ylihuolehtiva Huoltaja (Tiina Sulku) ja kamalan opettajan karikatyyri Tuudori (Tuukka Suhonen). Opettaja luottaa kuriin ja pelkoon kasvatusmetodina. 

Kuvassa (vas.) Sara Kosunen ja Tiina Sulku. Kuva Jutta Kotala.

Todellisuuden ja mielikuvitusmaailman pelkoja on sekoiteltu näytelmässä hieman jäsentymättömästi, mutta kerronnan rytmi säilyy silti alusta loppuun.

Hauska fantasiaseikkailu 

Vaikka tekstiä on paljon, kaikki näyttelijät ovat ensi-illassa hämmentävän hyviä. Runsas ja nokkela teksti sekä välillä villiksikin intoutuva liike on sisäistetty. 

Kun väliverho avautuu ja bändi pääsee esiin, svengaava tunnelma antaa hengähdystauon runsaan tekstitulvan väliin. Yli 70 minuuttinen näytelmä ilman väliaikaa tuntuu kuitenkin loppua kohden pitkältä. 

Teatterikokemukseen vaikuttaa myös Valvenäyttämön katsomo, jossa penkkien suunnittelijan ajatus ergonomiasta ja ihmisen anatomia eivät kohtaa. 

Myrsky-yö on mielikuvituksellinen ja hyväntuulinen näytelmä, joka olisi toiminut vieläkin paremmin rönsyjä ja kestoa karsimalla. 

Odotin esittelytekstin varoitusten perusteella ahdistavaa ja syvälle uppoutuvaa pelon ja kuoleman käsittelyä. Näytelmä on kuitenkin pikemminkin taidolla toteutettu hassutteleva fantasiaseikkailu. 

Kuvassa (vas.) Sara Kosunen, Jutta Kotala, Julia Latvala, Laura Lähdesmäki, Iiris Ollanketo, Miska Myllylä, Eemil Koivumäki ja Pinja Saukkoriipi. Kuva Jutta Kotala.

OULUN YLIOPPILASTEATTERI: MYRSKY-YÖ 

Ensi-ilta 21.3.  Käsikirjoitus Madi Blumm. Ohjaus Anne Nuojua, Madi Blumm ja Maria Antola.  Lavastus työryhmä. Puvustus Iida Savilaakso. Maskeeraus Celine Schultz. Valot Elias Huotari. Ääni Kase Saraste. Bändi Lilli Honkala ja Hiipparit: Lilli Honkala, Esteri Kiuru ja Pinja Saukkoriipi.

Lavalla Jenna Vanha, Laura Lähdesmäki, Tiina Sulku, Tuukka Suhonen, Miska Myllylä Jutta Kotala, Julia Latvala, Aada Oinas, Maria Antola, Juho Silvennoinen ja Emil Koivumäki. 

Kaikki esitykset Valvenäyttämöllä. Seuraavat esitykset: ke 26.3. klo 19 / pe 28.3. klo 19 /  la 29.3. klo 19 / su 30.3. klo 19 / ti 1.4. klo 19 / ke 2.4. klo 19 / ti 8.4. klo 19 / ke 9.4. klo  19.

Artikkelin kuvat: Oulun Ylioppilasteatteri (c) Jutta Kotala.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Valitut on tunnelmallinen elokuva pohjoisen kiistanalaisimmasta hurmosliikkeestä

Joukko ihmisiä hyppii villisti tasajalkaa, taputtaa rytmikkäästi ja huutaa: “Paapelin portot helvettiin!” Tämä on vasta alkua, sillä Tornionlaaksossa tapahtui 1930-luvulla kummempaakin. Jon Blåhedin elokuva Valitut, kertoo herätysliike korpelalaisuuden noususta ja tuhosta vahvoin kuvin. Valitut on ensimmäinen meänkielinen pitkä elokuva.

Korpelalaisuus syntyi 1920-1930-luvuilla Pohjois-Ruotsin ja –Suomen lestadiolaisten keskuudessa. Liike herätti jo ainakaan paljon kohua hämmentävillä rituaaleillaan ja oudoilla tavoillaan. 

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Jon Blåhed on kotoisin Pohjois-Ruotsin Torniojokilaaksosta ja hän tarttui alueen vaiettuun historiaan. Valitut on tositapatumien innoittama elokuva ja se perustuu korpelalaisuutta tutkineen kirjailija Bengt Pohjasen romaaniin ja näytelmään Dagning ; röd! (Punainen aamunkoitto, 1988). 

Elokuva on pohjoismainen yhteistuotanto ja rooleissa on suuri joukko Suomen eturivin näyttelijöitä. 

Viestejä suoraan Jumalalta 

Suosittu lestadiolainen saarnaaja Toivo Korpela (Samuli Niittymäki) riitaantuu liikkeen johdon kanssa ja muuttaa pois paikkakunnalta. Liike sai nimensä Korpelalta, mutta kyseenalaiset hurmokselliset piirteet kehittyivät vasta myöhemmin. 

Teodor (Jakob Öhrman) saa unessa ilmestyksen, että uusi raamatunkäännös olisi Vanhan testamentin Danielin kirjassa mainittu ”Hävityksen kauhistus”. 

Kuvissa nähdään palavia pensaita, ja ilmestyksiä tulee lisää. 

Jumala ilmoittaa liikkeen profeetoille maailmanlopun päivämäärän ja ajan, jolloin kristalliarkki hakisi 666 korpelalaista turvaan Palestiinaan.  

Kun arkki ei saavukaan sovitusti järven jäälle, liikkeen johtajat saavat ilmoituksen, että arkki onkin symbolinen. Paratiisi on maan päällä. 

Kaikesta kielletystä saa nauttia vapaasti. Sallittua ovat tanssi, vapaa seksi, juopottelu ja kortinpeluu. Huhuja liikkuu jopa ihmisuhreista. Rituaaleihin kuuluu häpykarvojen kampaaminen sekä peräaukon pesu ja sively pullasudilla.  

Tämä ei voi päättyä hyvin. 

Kun loppu tulee, kaikki on turhaa

Vimmaisen ja alkoholisoituneen Teodorin esikuva on todennäköisesti lahkon profeettana toiminut Sigurd Siikavaara.

Teodorin puoliso ja kylän opettaja Rakel (Jessica Grabowsky), kamppailee uskonsa ja hurmoksellisen maailmanlopun kultin ristiriitojen keskellä.

Kuva Mimmo Hildén ©Iris Film.

Grabosky tekee hienon ja intiimin roolityön pääosassa. Kamera tulee paikoin todella lähelle ja Rakelin mielialat kerrotaan hienovaraisin ilmein. 

Kun loppu on tulossa, lasten on turha mennä kouluun, pellot voi jättää viljelemättä ja omaisuuden voi polttaa. Rakelin järki kuitenkin pistää vastaan. Voiko hän valita toisin puolison johtaman hurmosliikkeen sijaan. 

Naisen osa uskonnollisissa liikkeissä on usein taipua mielivaltaisiin sääntöihin. Esimerkkejä löytyy läheltä, sillä lestadiolaisia nuoria kuvaava Satu Majavan uusi dokumenttisarja Suvikset. Suvikset on nostattanut suuren määrän otsikoita viime päivinä. 

Korpelaisuudessa nainen ei kuitenkaan vaikene. Elina Knihtilä yltää miltei turkkalaisiin sfääreihin saadessaan hurmoksessa jumalalta ilmoituksia. Oudot kuvakulmat korostavat häiriintynyttä tunnelmaa. 

Murrosajan hysteriaa

Elokuvan kerronta on viipyilevää ja luottaa tunnelmaansa. Valitut voitti Rotterdamin elokuvajuhlien Big Screen –kilpasarjan. Elokuva kannattaakin ehdottomasti katsoa suurelta kankaalta.  

Kuvaus on kaunista ja tarkkaan mietittyä. Miltei mistä kohdasta tahansa voisi poimia upean still-kuvan.  

Kerrontaa tauottavat pysähtyneet panoraamakuvat alueen luonnosta. Palavat pensaat ja puut ovat enne uusista Jumalan ilmestyksistä. 

Kuva Mimmo Hildén ©Iris Film.

Pääosin jousilla soitettu musiikki kertoo omalla kielellään ristiriidoista. Teema toistuu eri muunnelmina voimistuen välillä painostavan sahaavaksi. 

Elokuva näyttää enemmän kuin selittää. Syitä joukkohurmokselle esitetään lyhyissä kohtauksissa tai kuvissa. Ruotsalaiset kallonmittaajat käyvät koulussa,  sanomalehdessä vilahtaa hakaristi, kommunismin pelko kuullaan sivulauseissa.

Sortotoimet, köyhyys, menneisyyden traumat ja pelot tulevasta eivät voi olla vaikuttamatta. Vähemmästäkin tekee mieli huutaa perkelettä pois ja paeta kristalliarkilla. 

Ensimmäinen meänkielinen elokuva

Meänkielellä on Ruotsissa vähemmistökielen asema, mutta Suomessa sitä pidetään murteena. Kieleen tottuu nopeasti ja muutamia sanoja ja ilmaisuja lukuun ottamatta kaiken ymmärtää ilman tekstitystäkin.  

Kieltä tärkeämpää ovat uskomattomat tositapahtumat, elokuvan vahva tunnelma ja loistavat roolityöt.  

Valitut on kuvattu jopa harvinaisen selkeästi suurelle kankaalle. Pieneltä ruudulta katsottuna ilman kunnollista äänentoistoa sekä tilaa ja aikaa keskittyä, elokuva menettäisi varmasti suurimman osan tehostaan.  

Valitut, Suomi 2025. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jon Blåhed Pääosissa: Jessica Grabowsky, Jakob Öhrman, Elina Knihtilä, Alma Pöysti, Hannu Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Samuli Niittymäki, Sakari Kuosmanen, Kati Outinen, Hannes Suominen. Ensi-ilta 21.3. Elokuvateatteri Star ja Finnkino Plaza.

Artikkelin kuvat: Mimmo Hildén ©Iris Film

Artikkelia muokattu 24.3. klo 9.31: Muutettu ingressistä Torniojokilaakso Tornionlaaksoksi ja leipätekstistä tarkennettu tekstin muotoiluja.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: