Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) hakee uutta pääsihteeriä. Hakuilmoitus julkaistiin tiistaina 13.11. Nykyinen pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen jätti irtisanomisilmoituksen keskiviikkona 17. lokakuuta. Hän ei halunnut avata lehdelle tarkemmin irtisanoutumisen syitä. Manninen valittiin tehtävään 3.5. 2016. Ennen valintaa ylioppilaskunnan pääsihteeriksi hän työskenteli Tekniikan akateemiset TEK:n teekkariasiamiehenä. Hän on toiminut myös muun muassa OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) hakee uutta pääsihteeriä. Hakuilmoitus julkaistiin tiistaina 13.11.
Nykyinen pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen jätti irtisanomisilmoituksen keskiviikkona 17. lokakuuta. Hän ei halunnut avata lehdelle tarkemmin irtisanoutumisen syitä.
Manninen valittiin tehtävään 3.5. 2016. Ennen valintaa ylioppilaskunnan pääsihteeriksi hän työskenteli Tekniikan akateemiset TEK:n teekkariasiamiehenä. Hän on toiminut myös muun muassa OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsenenä.
Pääsihteeri on ylioppilaskunnan henkilökunnan esihenkilö, joka vastaa ylioppilaskunnan henkilöstöhallinnosta, taloudenpidosta ja -suunnittelusta sekä osaltaan suhdetoiminnasta ja yhteistyöstä muiden tahojen kanssa. Pääsihteeri toimii tiiviissä yhteistyössä hallituksen ja edustajiston kanssa ja vastaa niiden päätösten toimeenpanemisesta. Hän on myös Oulun ylioppilaslehden toimituksen esihenkilö.
Uuden pääsihteerin valintaa valmistelee rekrytointityöryhmä, ja valinnasta päättää OYY:n edustajisto. Rekrytointityöryhmän puheenjohtaja, edustajiston puheenjohtaja Elisabet Shnoro sanoo, että uuden pääsihteerin valinta menee ensi tammikuun alussa pidettävään edustajiston kokoukseen.
”Hakuaika päättyy 4.12., haastattelut järjestetään viikolla 50, ja tammikuun alussa haastatelluille järjestetään soveltuvuustestejä. Uusi pääsihteeri aloittaa sopimuksen mukaan, toiveena olisi 14. tammikuuta.”
Aino-Kaisa Manninen työskentelee ylioppilaskunnassa 30.11.2018 asti.
”OYY:n hallitus päättää väliaikaisjärjestelyistä kokouksessaan lähiaikoina, joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. Väliaikaisjärjestelynä voi olla esimerkiksi töiden jakaminen muutaman nykyisen työntekijän ja luottamushenkilön kanssa”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Kalle Parvianen.
OYY etsii paraikaa myös uutta koulutuspoliittista asiantuntijaa, sillä Henna Määttä jätti irtisanomisilmoituksensa lokakuun lopussa. Kopoasiantuntijan hakuaika päättyy 19. marraskuuta.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Pääosissa Rami Malek, Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Tom Hollander, Mike Myers. Käsikirjoitus Anthony McCarten. Ohjaus Bryan Singer. Ensi-ilta elokuvateattereissa 2.11.2018.
Ajattelepa asiaa omalta kohdaltasi: jos tekisit elokuvan omasta elämästäsi, kuinka rehellinen uskaltaisit olla? Kertoisitko hankalista asioista, keskittyisitkö mieluummin onnistumisiin?
Vaikka monella meistä ei ole yhtä tunnettua tarinaa kerrottavana kuin Queen-yhtyeen jäsenillä, jokainen voi ainakin pohtia omaa uskallusta sielunsa paljastamiseen.
Elokuvissa otetaan ja tuleekin ottaa taiteellisia vapauksia. Bohemian Rhapsody pakottaa kuitenkin pohtimaan sitä, missä menee raja mutkien suoristamiselle ja toisaalta draaman lypsämiselle.
Bohemian Rhapsody kertoo Queen-yhtyeen tarinan Freddie Mercuryn (oikealta nimeltään Farrokh Bulsara) näkökulmasta. Aikalaismedia piti Mercurya Queenin kiinnostavimpana hahmona, ja elokuvaseurailee tätä näkemystä. Mercurya esittää Rami Malek, joka lipsynkkaa Mercuryä onnistuneesti. Bohemian Rhapsodyn parasta antia ovatkin yhtyeen musiikin ohella Malekin roolisuoritus ja Freddien hulvattoman pistävät lausahdukset.
Hetkittäin Malek näyttää täysin Mercuryltä – etenkin kohtauksissa, joissa hän eläytyy lavalla Mercuryn spontaaniin liikehdintään. Elokuvassa on osattu tuoda esille Mercuryn ainutlaatuinen ääni, välitön lavaesiintyminen ja persoonallinen pukeutuminen.
Gwilym Lee on yhtyeen kitaristi Brian May, Ben Hardy rumpali Roger Taylor ja Joseph Mazzello esittää basisti John Deaconia. Brian May on yhtyeen jäsenistä toisiksi eniten kuvissa ja äänessä, hänkin silti melko maltillisesti. Roger Taylor saa pienen hetkensä kohtauksessa, jossa elokuvan nimikkolaulua äänitetään ja hän kailottaa “Galileota” korkealta. Basisti Deaconin rooli on jäädä lähinnä myötäilemään muita.
Bohemian Rhapsodyssa onnistutaan toisinaan näyttämään bändin musiikin luomisprosesseja kiinnostavasti. Harmillista on, että muut kuin Freddie Mercury jäävät katsojalle irrallisiksi hahmoiksi. Queen oli kuitenkin neljän ihmisen – ei pelkästään Mercuryn – yhtye, ja jokaisella oli kulisseissakin oma roolinsa.
Kerronnalliset ratkaisut vääristävät
Yhteen elokuvaan ei voi mahduttaa kaikkea, eikä tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan voi saada sopimaan koko historiaa. Bohemian Rhapsodyssa tarinan sujuvan kulun kannalta on järkevää esittää, että Freddie Mercury ryhtyi yhden illan aikana bändin laulajaksi tavattuaan bändikaverinsa keikalla. Vaikka todellisuudessa bändin syntymisen prosessi oli hitaampi, elokuvallisesti se olisi ollut liian hidastempoinen aloitus tarinalle.
Ongelmia alkaa kuitenkin kasaantua, kun elokuvan kerronnalliset ratkaisut ovat oikoreittejä toinen toisensa perään. Tarinan hämmentävä eteneminen ja jatkuvasti silmille hyppäävät, faktasta fiktioksi muutetut yksityiskohdat saavat lopulta epäilemään, onko koko elokuva pelkkää liioittelua.
Suurin haaste koskee Freddie Mercuryn hahmoa.
Elokuva antaa ymmärtää, että yhtye lähes hajosi vuonna 1984 Mercuryn rahanhimon ja sooloprojektin vuoksi. Todellisuudessa rumpali Roger Taylorin sooloprojektialbumi Fun in Space julkaistiin jo vuonna 1981. Kaikki bändin jäsenet tekivät omia projektejaan, ja jokainen halusi jossain vaiheessa lähteä bändistä, ei pelkästään Mercury, kuten elokuva vahvasti vihjaa.
Elokuvassa myös esitetään, että bändi olisi pitänyt taukoa ennen vuoden 1985 Lontoon Wembleyllä soitettua Live Aid -konserttia. Todellisuudessa bändi oli ollut kiertueella toukokuuhun saakka. Tällä kerronnallisella päätöksellä haluttaneen painottaa bändin yhtenäisyyttä ja lisätä dramaturgista painetta elokuvan loppuun. Lopputulos on kuitenkin sekava.
Maineenhallintatemppu elokuvan keinoin?
Bohemian Rhapsodyssa keskitytään eniten Freddien hahmoon. Herää kysymys: kenellä on lupa kertoa Freddie Mercuryn elämäntarina? Onko elossa olevilla bändin jäsenillä oikeus kertoa oma versionsa laulajan elämästä?
Siinä missä muiden jäsenten elämää esitellään hyvin pintapuolisesti, Freddie Mercuryn elämän esittely menee retostelun puolelle. Etenkin aikuisella iällä muut yhtyeen jäsenet näyttäytyvät rauhallisina perheellisinä ihmisinä, kun taas Freddie Mercury esitetään bilettävänä ja irtosuhteita harrastavana hankalana diivana.
Epäuskottavuutta lisää, että elokuvassa ohitetaan monta bändin historiassa tärkeää ja ongelmallista asiaa. Queen esimerkiksi esiintyi apartheid-aikaisessa Etelä-Afrikassa, ja asiaa ruodittiin ahkerasti mediassa. Puolustuksekseen bändi kertoi, ettei “se ole poliittinen yhtye” ja että “on mukava soittaa eri paikoissa”. Vaikuttaa siltä, että elokuvan tekijöillä ei ole ollut rohkeutta tarttua ongelmallisiin asioihin.
Elokuvalla on ollut isoja tuotannollisia hankaluuksia, jotka heijastuvat myös valkokankaalle. Alunperin koomikko Sasha Baron Cohenin oli tarkoitus näytellä pääroolia. Myös ohjaaja Bryan Singersai potkut ja oli hetken sivussa, jolloin Dexter Fletcher palkattiin ohjaajaksi. Singer on kuitenkin kirjattu elokuvan ainoaksi ohjaajaksi.
Bohemian Rhapsodyn tekijät ovat unohtaneet, että rehellisyys on kiinnostavaa – se saa katsojan kiinnittymään elokuvaan. Esimerkit osoittavat, että kerronnaltaan kiinnostavia, tositapahtumiin perustuvia elokuvia on mahdollista tehdä. N.W.A. -bändistä kertova Straight Outta Compton (2015) on esimerkki elokuvasta, jossa tekijät ovat laittaneet myös itsensä likoon. Se kuvaa viiltävän rehellisesti niin ystävyyttä, musiikin tekemistä kuin sisäisiä erimielisyyksiä.
Fiilistelyelokuva Queen-faneille
Vaikka Bohemian Rhapsodyn loppu sujuu parhaiten, elokuvan viimeiseen puolituntiseen on tungettu aivan liikaa asioita. Loppuhuipennuksena toimivaan Live Aid -päivään on sullottu konsertin lisäksi muun muassa Mercuryn AIDS-diagnoosi (mikä tapahtui todellisuudessa pari vuotta myöhemmin). Suurimmat panokset on laitettu parikymmenminuuttiseen Live Aid -konserttiin. Vuoden 1985 legendaarinen rock-konsertti onkin toteutettu elokuvassa vakuuttavasti.
Bohemian Rhapsodysta on haluttu tehdä vakavasti otettava elokuva. Lopulta se on vain sekavuudessaan ärsyttävä kiiltokuvaversio bändistä ja Freddiestä, elokuva, joka ei tarjoa mitään uutta yhtyeen tarinan tietäville.
Bändin elossa olevat jäsenet ovat toimineet elokuvan “musiikillisina ja luovina konsultteina”. Elokuvan nähtyään tuntuu, että pääsyy sen tekemiselle onkin ollut Queenin jäsenten halu muistella hyviä aikoja, onnistunutta Live Aid -konserttia sekä heille tärkeää Freddietä.
Suurin anti on Queenin taianomaisessa musiikissa: elokuva herää eloon yhtyeen musiikin ja konserttien dramatisoinnin aikana. Keep Yourself Alive, We Will Rock You ja elokuvan nimeä kantava Bohemian Rhapsody tarjoavat bändin faneille musiikillisia fiilistelyhetkiä.
Queen – ja etenkin Freddie Mercury – olisi ansainnut enemmän. Tämän bändiläisten siloitteleman omituisen fiilistelyversion sijaan olisin mieluummin nähnyt kattavan dokumentin yhtyeestä värikkäillä keikkataltioinneilla höystettynä.
Julkaistu
SHARE
Henna Rannanpää
Elokuvaintoilija ja kirjallisuuden alumni, joka kirjoitti gradunsa Napapiirin sankarit –elokuvasta.
Löydä kutsumuksesi. Harrasta jotain kiinnostavaa, vaikka kiipeilyä tai erikoisoluita. Katso Netflixiä ja kuuntele äänikirjoja. Ylläpidä kiinnostavaa some-presenssiä. Huolehdi ystävyyssuhteistasi. Vaali parisuhdettasi, jos sellaisessa olet. Urheile ainakin kolme kertaa viikossa. Syö terveellisesti ja nuku tarpeeksi. Opettele keskittymään, muista palautua ja kokeile vaikka mindfulnessia.
Ennen kaikkea huolehdi itsestäsi, ole kiinnostava persoona ja elä oikein.
Tällaisia tuntuvat olevan trendikkään ja hyvän elämän eväät – ainakin, jos selailee verkkolehtiä. Lisäksi klikkiotsikot kertovat meille tuon tuostakin, minkä asian olemme aina tehneet väärin.
Vinkkejä ajankäyttöön saa myös, kun kurkkii some-virroista, mitä kaverit kotonaan puuhailevat. Myönnän, että välillä kysyn itseltäni, pitäisikö minunkin tehdä kuten he.
Olenko käyttänyt aikani aina väärin? Pitäisikö minunkin lähteä kiipeilemään tai hankkia Netflix, vaikka en meinaa löytää aikaa monelle muullekaan asialle, joita haluaisin tehdä?
Ei ihme, että kuvittelemme omasta kapasiteetistamme ja käytettävissä olevasta ajastamme liikoja, kun meille myös tarjotaan käsittämättömän paljon.
Ylitsepursuavien palvelulaarien äärellä riittää valinnan varaa. Harrastuksilla ja kulutusvalinnoilla rakennamme sisäisesti ja ulkoisesti kivaa kuvaa itsestämme.
Mahdollisuuksien ruuhkassa kaikki tekeminen uhkaa kuitenkin kokea inflaation.
Kun Spotifyn ja YouTuben algoritmit syöttävät minulle jatkuvasti uutta kuunneltavaa ja nähtävää, havahdun siihen, että ruutua näppäilevän sormeni ulottuvilla on niin paljon viihdettä, että mikään aika maailmassa ei riitä kahlaamaan sitä läpi.
Tinderöijätkään eivät tyydy kivalta vaikuttavaan deittiin, kun pyyhkäisyn päässä saattaa olla vielä parempi kumppaniehdokas.
Kun jokainen palvelu ehdottaa, että saattaisit olla kiinnostunut myös näistä, tuloksena voi olla merkityksetön olo.
Tuntuu, ettei millään oikeastaan ole mitään väliä. Miksi tehdä asiaa x, kun aivan yhtä hyvin voisi tehdä asiaa y?
Toimittaja-tietokirjailija Pekka Vahvanen kirjoittaa esseessään Mielekkyyden kuolema (Image 10/2018), että teknologian tuoma helppous kadottaa mielekkyyden elämästämme. Ihminen kun tulee tyytyväiseksi hieman ponnisteltuaan.
Mahdollisuuksien sekamelskaa pohtiessani päässäni alkaa soida Zen Cafén Aamuisin:
Osta asunto. Hoida koiraa. Pidä pihaa vaimon kanssa. Hanki lapset, jos on saumaa, yks tai kaks, mut hankkikaa ne. Tutustu naapureihin, vietä niiden kanssa joskus aikaa. Järjestäkää kimppakyyti, jos on sama duunimatka.
Kappaleen julkaisusta on kuusitoista vuotta. Tuolloin Samuli Putro lauloi toisteisesta ja ehkä hieman tylsästä keskiluokkaisen ihmisen arjesta, joka koostuu oletetuista velvollisuuksista.
Joku näitä tehtävälistoja aina latelee, mutta neuvot muuttavat muotoaan.
Emme todellakaan elä enää yhtenäiskulttuurissa, jossa tavanomaisten arkipäivien putken jälkeen koko Suomi kerääntyisi lauantai-iltaisin saunan jälkeen katsomaan samaa tv-viihdepläjäystä ja syömään lämpimiä voileipiä.
Elämästä on tullut yksilöllistä hifistelyä. Siksi kuvittelemme, että voisimme saada kaiken haluamamme ja voisimme ehtiä kaikkeen.
Digiajan aikuisena saa syödä karkkia niin paljon kuin haluaa. Silti ei kannata katsella liikaa toisten karkkipusseihin tai kuvitella, että voi koluta läpi jokaisen karkkikaupan.
Emme välttämättä voi samaan aikaan olla villejä seuraeläimiä ja tyynimielisiä meditoijia – ja löytää vielä aikaa kuumimpien podcastien kuunteluun.
On tehtävä valintoja ja opittava sietämään paitsi jäämisen pelkoa.
Julkaistu
SHARE
Sanna Häyrynen
Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu.
Twitter: @sannahayrynen
Oulun yliopiston Abipäiville odotetaan tänä vuonna ennätyksellisen paljon kävijöitä. Kaikille lukioikäisille sekä ammattiopistossa opiskeleville tarkoitettu kaksipäiväinen tapahtuma tuo Linnanmaan kampukselle Oulun yliopiston mukaan keskiviikkona 7.11. yli 3100 kävijää ja torstaina 8.11. lähes 2400 kävijää. Abipäivillä esittäytyvät Oulun yliopiston kevään 2019 yhteishakukohteet ja avoin yliopisto. Molempina päivinä kello 9–15 esittelypisteillä eri alojen yliopisto-opiskelijat antavat ensi käden tietoa opiskelusta […]
Oulun yliopiston Abipäiville odotetaan tänä vuonna ennätyksellisen paljon kävijöitä.
Kaikille lukioikäisille sekä ammattiopistossa opiskeleville tarkoitettu kaksipäiväinen tapahtuma tuo Linnanmaan kampukselle Oulun yliopiston mukaan keskiviikkona 7.11. yli 3100 kävijää ja torstaina 8.11. lähes 2400 kävijää.
Abipäivillä esittäytyvät Oulun yliopiston kevään 2019 yhteishakukohteet ja avoin yliopisto. Molempina päivinä kello 9–15 esittelypisteillä eri alojen yliopisto-opiskelijat antavat ensi käden tietoa opiskelusta Oulun yliopistossa. Vaihto-opinnoista kiinnostuneille taas on tarjolla Telluksessa järjestettävä Study Abroad Fair kumpanakin päivänä kello 11–14. Abipäivien tarkka ohjelma löytyy yliopiston verkkosivuilta.
Yksi Abipäivien ständeilijöistä on Oulun ylioppilaslehti. Lehden ständillä pääset kuulemaan lehden teosta päätoimittajalta ja avustajilta, antamaan juttuvinkkejä ja hakemaan itsellesi fuksinumeron. Lehden ständi löytyy R-oven sisäänkäynnin vierestä, lähellä ravintola Foobaria. Seuraa myös lehden somesisältöjä Abipäiviltä lehden Instagramissa, @oulun_ylioppilaslehti.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
"Edunvalvonta on maraton, joka vaatii monitahoista yhteistyötä ja samanlaista luonteenlujuutta ja tahtotilaa kuin vaikkapa opinnäytetyön kirjoittaminen", kirjoittaa Henna Määttä.
Kun kysytään opiskelijajärjestöjen ja erityisesti ylioppilaskunnan tärkeintä tehtävää, vastauksena on lähes aina edunvalvonta, erityisesti koulutuspoliittinen ja sosiaalipoliittinen edunvalvonta. Opiskelijaliikkeellä onkin vuosikymmenten ajan ollut erittäin kunnianhimoiset pitkän aikavälin tavoitteet.
Monet näistä tavoitteista ovat muuttuneet niin sanotuiksi saavutetuiksi eduiksi, joita moni opiskelija pitää jo itsestäänselvyytenä. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita vaikkapa Kelan ateriatuettu opiskelijaruoka, matka-alennukset, edullinen opiskelija-asuminen, opintotuki, YTHS:n palvelut ja hallinnon opiskelijaedustajien lakisääteinen edustus yliopiston hallinnossa.
Ajatusleikkinä: millaista opiskelijan elämä ja arki olisi ilman näitä etuuksia ja tukia? Tai millaisia päätöksiä yliopisto tekisi ilman opiskelijan äänen kuulumista?
Tällä hetkellä nyky-yhteiskunnan toimintaa värittää huonolla tavalla ”kaikki minulle heti, tässä ja nyt” -asenne. Tuntuu, että tarvittaisiin taikasauva, jolla taikoa asiat paremmaksi.
Edunvalvonnan onnistuminen ja tiettyyn tavoitteeseen pääseminen vaativat kuitenkin melkoisen määrän taustatyötä: asioihin perehtymistä, tutkimusten lukemista, erilaisten kyselytutkimusten tekemistä, tapaamisia, keskusteluja, laajaa sidosryhmäyhteistyötä, kannanottoja ja kokoustamista.
Pitäessäni koulutuksia ja tavatessani hallinnon opiskelijaedustajia ja muita opiskelija-aktiiveja olen muistuttanut, että hyvän taustatyön lisäksi lobbaaminen on vuorovaikutusta ja ihmissuhdetyötä. Mitä välittömämmät välit edunvalvontatyöntekijällä on avainasemassa oleviin henkilöihin, sitä parempi. Erityisen tärkeää on rakentaa luottamukselliset välit, joissa valitsee molemminpuoleinen arvostus ja toisen kunnioitus.
Työtä ei kannata jättää pelkkiin virallisiin kokouksiin, vaan avainhenkilöitä kannattaa tavata myös rennommissa merkeissä, kuten kahvikupin ääressä, lounaalla tai illanvietoissa – jo lyhyet käytäväkeskustelut ja rennot moikkaamiset voivat olla askel välittömämpään vuorovaikutussuhteeseen. On hyvä pitää mielessä, että luottamuksellisen suhteen luominen vaatii molemminpuolista työtä, aivan kuten mikä tahansa ihmissuhde.
Väitän, että kuvaamaani arvokasta ja pitkäjänteistä edunvalvontatyötä tehdään joka päivä jokaisessa ylioppilaskunnassa, ja tulokset ovat sen mukaiset.
Viimeisimpinä edunvalvontavoittoina voisin mainita muun muassa Oulun yliopistossa opintopsykologiresurssin kasvattamisen, yhteisen sähköisen palautejärjestelmän, 24/7-kampuksen, hiljaisen huoneen, omaopettajatoiminnan kehittämisen ja sen laajentamisen maisterivaiheeseen, opintopisteiden saamisen opiskelijavaikuttamisesta, monet kampuksella käynnissä olevat opiskeluympäristöihin liittyvät kehittämishankkeet sekä opintotuen huoltajakorotuksen.
Osaa näistä voitoista on pohjustettu ja juntattu vuosikausia, osaa jopa vuosikymmenen ajan. Joskus edunvalvontavoitto voi myös olla asian torppaaminen jo sen valmisteluvaiheessa, ennen kuin asia tulee edes julkisuuteen.
Edunvalvonta on ennen kaikkea pitkäjänteistä työtä. Se ei ole pikavoittoja, vaikka niitäkin silloin tällöin saattaa tulla. Edunvalvonta on maraton, joka vaatii monitahoista yhteistyötä ja samanlaista luonteenlujuutta ja tahtotilaa kuin vaikkapa opinnäytetyön kirjoittaminen.
Edunvalvonta vaatii asennetta ja ymmärrystä siitä, että vaikka itse en tämän työn hedelmistä pääsisikään nauttimaan, tämä työ on arvokasta seuraajien ja tulevien opiskelijoiden kannalta.
Erästä opiskelijavaikuttajaa lainaten: ”Joskus pitää hakata päätään seinään tietäen, että vasta seuraaja tai seuraajan seuraaja saa siitä päänsä läpi.”
Julkaistu
SHARE
Henna Määttä
Oppimista ja seikkailuja rakastava projektikoordinaattori, joka suhtautuu intohimoisesti laadukkaaseen koulutukseen.
Twitter: @HennaMaa
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra järjestää Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella torstaina 1.11. luennon globaaleista megatrendeistä sekä haasteista, jotka ihmiskunnan on ratkaistava säilyäkseen hengissä. Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva puhuu Telluksen Stagella kello 13.30–15.30 siitä, millaisia mahdollisia tulevaisuuksia meillä on edessämme. Sitra haluaa innostaa Oulun yliopiston parhaat tutkijat kääntämään tulevaisuuden uhkakuvat positiivisemmiksi. Järjestäjä toivoo tilaisuuteen varsinkin tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään paremman tulevaisuuden eteen. […]
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra järjestää Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella torstaina 1.11. luennon globaaleista megatrendeistä sekä haasteista, jotka ihmiskunnan on ratkaistava säilyäkseen hengissä.
Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva puhuu Telluksen Stagella kello 13.30–15.30 siitä, millaisia mahdollisia tulevaisuuksia meillä on edessämme. Sitra haluaa innostaa Oulun yliopiston parhaat tutkijat kääntämään tulevaisuuden uhkakuvat positiivisemmiksi.
Järjestäjä toivoo tilaisuuteen varsinkin tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään paremman tulevaisuuden eteen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille yliopistoyhteisön jäsenille. Luento pidetään englanniksi.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
